9. ja 10.1.1998 XXX Asianajajapäivät Aulangolla

OIKEUDEN TODELLISUUS

Aristoteles antaa Retoriikka-teoksessa ohjeita oikeuden edessä puhumisesta. Kirjan mukaan useissa valtioissa laki estää puhumasta oikeuspuheissa asian ulkopuolelta. Poliittisissa puheissa siitä on vähemmän hyötyä, kun kuulijat itse valvovat tätä riittävästi. - Retoriikka on kirjan mukaan hyödyllistä seuraavasta syystä: "totuus ja oikeus ovat luonnostaan vahvempia kuin niiden vastakohdat, joten jos päätökset eivät ole sellaisia kuin pitäisi, syy tappioon on puhujassa itsessään, mikä on moitittavaa".

Nämä XXX Asianajajapäivät on paras forum puheenpitäjälle. Se on oikeusammattilaisten tapaaminen. Täällä on tilaisuus pohtia oikeudenkäyntiuudistusten merkitystä. Vastaan kutsuun puhua oikeuden todellisuudesta esittämällä kysymyksiä ja teesejä naulattavaksi tämän Aulangon käräjäsalin oveen.

1. Näemmekö oikeuden lakikirjalta?

Viime vuotta sanotaan oikeuskeskustelun vuodeksi. Näin se oli ainakin julkisuudessa. Lähtökohtana olivat eräät yksittäiset tapaukset, joihin ei ole syytä puuttua. Moni on kuitenkin huolissaan oikeutemme kehityksestä. Tässä on asian ydin, jota ei voi sivuuttaa. Mikä on oikeuden todellisuus? Onko oikeudesta puhuminen tullut niin konstikkaaksi, että se ei enää tavoita kuulijoita? Tätä on näilläkin päivillä pohdittava. Oikeus on suomalaisille olennainen asia.

Mikä on käsityksemme oikeudesta? Oikeus on monikerroksinen sääntöjen, periaatteiden ja arvojen yhteiskunnallinen kokonaisuus. Olen usein aikaisemminkin sanonut, että oikeus on enemmän kuin lakikirja. Laki on väline ja oikeus päämäärä. On hyvä korostaa oikeuskulttuuria ja saada etäisyyttä oikeuspositivismiin.

Kun puhutaan oikeuslaitoksen kriisistä ja ihmisten vieraantumisesta oikeudesta, ongelma saattaakin olla lainsäätäjän ja oikeuslaitoksen vieraantumisessa arkitodellisuudesta. Teknistyvän oikeusjärjestyksen ongelma on käsitteissä, jotka ovat etääntyneet tosiseikkojen maailmasta. Onko oikeuden paikka kansalaisyhteiskunnassa unohtumassa? Toinen kehityspiirre on oikeusjärjestyksen kansainvälistyminen.

Suomen liittyminen EU:n jäseneksi ja sitä jo edeltänyt ETA-ratkaisu ovat monimutkaistaneet oikeusnormistoamme. Oman lisänsä tuovat kieliongelmat. Eri kielillä laaditut säädöstekstit eroavat toisistaan. Sovellettavista säädöksistä nykyisin jo kolmannes on EY-normeja.

Tarvitaan jatkuvaa arvokeskustelua oikeuden sisällöstä, julkisen vallan palvelutehtävästä. - "Missä valta on oikeassa, oikeus ei ole valtaa" - sanotaan. On olennaisen tärkeätä muistaa oikeuden paikka valtion ja yhteiskunnan jännitteessä oikeuksien ilmentäjänä. Avointa oikeuskeskustelua tarvitaan. Kritiikki on välttämätöntä oikeuslaitoksen kehittämiseksi.

2. Oikeus koetteella oikeudenkäyntiuudistuksissa.

Suomessa on perinteisesti ollut kansanomainen oikeudenkäynti. "Matala on kynnys käräjätupaan sisään mennessä, korkea ulos tullessa", on sanottu. Pitääkö tämä enää paikkansa? Toteutuvatko prosessioikeuden johtavat periaatteet varma, nopea ja halpa?

Riita-asiain oikeudenkäyntiuudistus on ollut voimassa neljä vuotta. Uudistusta on pidetty oikeansuuntaisena, mutta on löydetty eräitä vääristymiä, niistä pahimpana oikeudenkäyntikulujen nousu. Toinen pulma on ollut pääkäsittelytyyppisen riitelyn siirtyminen valmisteluvaiheeseen. Prosessin etupainotteisuus on nostanut kustannuksia ja prekluusiosäännökset monimutkaistaneet menettelyä. Kun on tavoiteltu keskitettyä ja välitöntä menettelyä, on tarvittu esivalmistelua sekä rajoituksia uusien vaatimusten ja todisteiden esittämiseen.

Vastaavasti rikosasioiden alioikeuskäsittely on uudistunut viime lokakuun alusta lukien. Tavoitteena tässäkin on ollut menettelyn järjestäminen suulliseksi, välittömäksi ja keskitetyksi sekä akkusatorisen syyttämismenetelmän mukaiseksi. Uusi menettely asettaa suuria vaatimuksia niin asianajajille kuin syyttäjille, tuomareille ja tutkintaviranomaisillekin. Järkevästi sovellettuna keskitetty ja välitön menettely kyllä parantaa oikeusturvaa rikosasioissa.

Alioikeuksiin liittyy hovioikeusmenettelyn uudistaminen, joka toteutunee tänä keväänä. Lakivaliokunta on olennaisesti tarkistanut hallituksen esitystä ja ottanut huomioon nyt myös hallitusmuotoon kirjatut oikeudenmukaisen oikeudenkäynnin vaatimukset. Uudistukseen ei sisälly muutoksenhakulupajärjestelmää. Hovioikeuden kokoonpanoa kevennetään vähäisemmissä asioissa. Kirjallisen prosessin vaatimusta helpotetaan, jos asianosainen vaatii suullista pääkäsittelyä.

Suullinen pääkäsittely on hovioikeudessa toimitettava tarvittaessa, lähinnä kun ratkaisu riippuu aikaisemman suullisen todistelun uskottavuudesta tai milloin riita-asian asianosainen tai rikosasian asianomistaja tai vastaaja sitä vaativat. Suullisuus on linjassa oikeudenkäynnin välittömyydelle asetettavien vaatimusten kanssa.

Uusi pääkäsittely, jossa kaikki ikään kuin aloitetaan alusta, saattaa tosin aiheuttaa pulmia todistelussa. Ongelmallinen on esimerkiksi säännös, joka rajoittaa käräjäoikeuden ratkaisun muuttamista, jos todistelua ei voida vastaanottaa uudelleen pääkäsittelyssä. Menettely on paljon jäykempi ja muodollisempi kuin hallintolainkäyttölaissa.

Toinen kysymys, joka on asianajajakuntaakin puhuttanut, on hovioikeusmenettelyyn ehdotettu muutoksenhakulupajärjestelmä. Olen esitystä aikaisemmin riittävästi arvostellut. Eduskunnan perustuslakivaliokunnan otettua asian esille, lakivaliokunta on nyt esitystä tarkistanut. Muutoksenhakulupajärjestelmä ei näin toteudu.

Hallintoprosessin suuria uudistuksia on ollut vuosi sitten voimaan tullut hallintolainkäyttölaki, joka on hallintotuomioistuinten peruslaki ja oma oikeudenkäymiskaari. Myös sen osalta lakivaliokunta on mietinnössään käsitellyt oikeudenmukaisen oikeudenkäynnin pääperiaatteita ja korostanut tuomioistuinten velvollisuutta vastata asioiden tulemisesta selvitetyiksi ts. oikeudenkäytön vastaavuutta todellisuuden kanssa. Valiokunta on erityisesti korostanut asioiden selvittämisen merkitystä oikeusturvan kannalta.

Hallintolainkäyttölaki lisää suullisia käsittelyjä hallintotuomioistuimissa. Suullinen käsittely on eräin edellytyksin asianosaisen pyynnöstä toimitettava, ellei se ole asian laadun vuoksi tai muusta syystä ilmeisen tarpeeton. Hallintolainkäyttö tulee paitsi suurten juttujen myös tätä kautta asianajajille entistä tutummaksi.

Perusoikeushengessä oikeudenkäynti ei saa millään sektorilla muodostua liian tekniseksi, asiantuntijavaltaiseksi, eikä etääntyä oikeudenhakijoista. Kun viime vuonna sanoin, etten ymmärrä prekluusion todellista hienoutta, sain vielä vastakaikua. En muuten edelleenkään ymmärrä, että uuden aineiston esittämiselle siviili- ja rikosprosessissa tarvitaan tiukat rajat (OK 25:17). Tällaiset säännökset - pikkumaisesti sovellettuna - tekevät pilkkaa aineellisen oikeuden periaatteesta. - Oikeuden toteutumisen ydinkysymyksiä ovat menettelyn avoimuus ja yksinkertaisuus, päätösten perusteleminen, kulujen pitäminen kurissa ja oikeus hakea muutosta.

3. Onko oikeudenkäyntiin kaikilla mahdollisuutta?

Oikeudenkäyntikustannusten nousua varsinkin riita-asioissa on vaikea sivuuttaa. Aikaisempaa oikeudenkäyntikulujen korvaamiskäytäntöä pidettiin epäyhtenäisenä ja säännöstä kulujen kuittaamisesta "sekavassa ja epätietoisessa asiassa" tulkinnanvaraisena. Tavoitteeksi vuoden 1993 uudistuksessa asetettiin voittaneen asianosaisen kulujen täyden korvauksen periaate, aiheettomien oikeudenkäyntien vähentäminen ja oikeudenkäyntien tarpeettoman pitkittämisen estäminen.

Vaikka kulukorvausuudistukseen jäi jännite täysimääräisen korvauksen ja kohtuullisen korvauksen välille, korvausten kohtuullistaminen ei ole ollut enää yleistä. Oikeudenkäymiskaaren 21 luvun 8 ja 15 §:n säännöksiä tuomioistuimen harkintavallasta on pidetty vaikeaselkoisina.

Tutkimusten valossa oikeudenkäyntikustannukset ovat selvästi nousseet. Käräjäoikeuksista kootun tutkimusaineiston mukaan kulukorvausten keskiarvo pääkäsittelyyn edenneissä jutuissa oli vuonna 1995 vajaat 20 000 markkaa ja oikeudenkäynnistä aiheutuneiden kokonaiskulujen keskiarvo pyörein luvuin 40 000 markkaa.

Maksuttomien oikeudenkäyntien kustannukset valtiolle olivat viime vuonna 110 miljoonaa markkaa, käräjäoikeuksista 96, hovioikeuksista 11, korkeimmasta oikeudesta 2 ja muista tuomioistuimista yhteensä vain 0,6 miljoonaa markkaa. Nousua edellisvuodesta oli 12 %. Oikeusturvavakuutuksista on arvioitu korvatun vuonna 1993 vahinkoja noin 140 miljoonalla markalla. Vakuutuksen 50.000 markan korvauskatto on saattanut vähentää myös ns. keskituloisten henkilöiden mahdollisuutta selviytyä oikeudenkäyntikustannuksista.

Oikeudenkäyntikustannusten kohtuullistaminen riita-asioissa ei ole helppoa. Oireellisesti lakivaliokunta toteaa hovioikeusuudistuksesta, että "oikein toteutettuna se ei nosta asianosaisten oikeudenkäyntikuluja kohtuuttomasti". Tuskin on mahdollista vain palata aikaisempaan sääntelyyn. Silti on vaikea ymmärtää kirjoituksia täyden korvauksen periaatteesta vakiintuneena "saavutettuna oikeutena".

Järjestelmää on arvioitava laajemmista lähtökohdista. Todettakoon silti, että hallintolainkäyttölaissa on aikaisempien periaatteiden mukaiset kulukorvaussäännökset, joiden mukaan aina on mahdollista kohtuullistaa kuluja ja joiden mukaisesti yksityistä ei muutoin kuin poikkeustapauksissa tuomita maksamaan vastapuolena olevan viranomaisen kuluja. Toivottavasti löytyy vähitellen suurempaa vastuuta selvien epäkohtien korjaamiseen.

4. Oikeusapu oikeudenmukaisen oikeudenkäynnin tueksi.

Kuluasioihin liittyen on otettava esille oikeusapujärjestelmä ja oikeusturvavakuutukset sekä arvonlisäveron vaikutukset ja mahdollisuudet menettelyn yksinkertaistamiseen esivalmisteluvaiheessa. Varautuminen luonteeltaan yksinkertaisemmissakin asioissa monimutkaiseen prosessiin eli prosessiuudistusten asettamat vaatimukset saattaa olla yksi kuluja lisäävä seikka.

Oikeusapujärjestelmän uudistaminen ei toteudu hallituksen esittämässä muodossa. - Esityksen mukaan maksuton oikeudenkäynti ja yleinen oikeusapu olisi korvattu uudella yhtenäisellä oikeusapujärjestelmällä. Esityksestä organisaatiouudistus, kuntien yleisen oikeusavun siirtäminen valtion tehtäväksi sitä vastoin on toteutumassa, mikä antaa pohjan oikeusavun sisällölliseen uudistamiseen.

Hallintolainkäytön kannalta esitys oli ongelmallinen, kun sen mukaan muutoksenhaku yleisten tuomioistuinten oikeusapupäätöksistä olisi ohjattu oikeusapulautakunnan kautta hallintotuomioistuimiin ja näin hajotettu prosessi kahtia. Toinen ongelma oli siinä, että suuri osa hallintoprosessista olisi jätetty oikeusavun ulkopuolelle. Lakivaliokunta on mietinnössään kirjannut tavoitteeksi prosessilajien yhdenvertaisuuden ja muutoksenhakujärjestelmän selkiyttämisen siten, että oikeusapukysymykset ratkaistaan liitännäisinä pääasiaan.

Valiokunnan mietintö avaa uuden näkökulman tarkastella oikeusapua oikeudenmukaisen oikeudenkäynnin tärkeänä takeena. Samoin oikeudenkäyntiasiamiestä ja -avustajia koskevat säännökset otetaan huolellisemmin tarkasteltavaksi uudistettujen oikeudenkäyntisäännösten vaatimusten pohjalta.

5. Päätösten perusteleminen - avain oikeuden kehittämiseen.

Päätösten avoin perusteleminen pakottaa asioiden huolelliseen selvittämiseen. Tässäkin voidaan nähdä perusoikeusvaatimus oikeudenkäyntimenettelyn uudistamiselle, kun hallitusmuodossa korostetaan oikeutta saada perusteltu päätös. Hallitusmuoto vaatii enemmän kuin ihmisoikeussopimuksen 6 artiklan soveltaminen, jossa ei vaadita yksityiskohtaista vastausta jokaiseen oikeudenkäyntiargumenttiin.

Päätösten perustelemisen merkitystä arvioidaan yleensä asianosaisten oikeusturvan kannalta. Perusteleminen osoittaa, miten tuomioistuin on johtunut lopputulokseen. Ylimpien tuomioistuinten osalta on tutkiskeltu ennakkopäätösoppeja ja katsottu perusteluilla olevan merkitystä lainkäytön ennustettavuuden ja oikeusvarmuuden lisäämisessä. Tälle ajatukselle on rakentunut myös valituslupajärjestelmä. Suomessa ei oppia ennakkopäätösten sitovuudesta ole omaksuttu. Se sopisikin huonosti kansanvallan periaatteisiin eduskunnan asemasta lainsäätäjänä.

Valituslupajärjestelmä ei ole yleisesti käytössä korkeimmassa hallinto-oikeudessa, joskin se on lääninoikeuksista tulevissa verovalitusasioissa. Valituslupaperusteet on kuitenkin kirjoitettu sellaiseen muotoon, joka korostaa luvanvaraisessakin muutoksenhaussa olevan kysymyksen oikeudesta saattaa asia ratkaistavaksi, ei harkintavallasta asioiden valikoimiseen.

Julkisoikeuden alalla on muutoinkin syytä korostaa eduskunnan asemaa linjanvetäjänä ja lakisidonnaisuuden merkitystä. - Ajatelkaapa vaikka verotuksen, sosiaaliturvan, talouselämän ja ympäristön säädösten jatkuvaa kehitystä.

Viime aikoina on laajoissa asioissa perusteltu erikseen myös tulkintakysymyksiä, kun säännöksen soveltaminen ei ole ollut selvää ja rakennettavissa tosiasiaperusteluun. Tuomioistuimen roolin kannalta on tärkeää kuitenkin aina muistaa tulkintojen rajoittaminen tosiasia-aineistoa vastaavaksi. Tulkintojen teoreettinen kehittely johtaa helposti asioista irrallisiin linjanvetoihin, vallanjaon hämärtämiseen tai sekaantumiseen oikeustieteellisiin koulukuntakiistoihin.

Lainsäätäjän tarkoituksen selvittämiseksi tulisi aikaisempaa enemmän viitata myös hallituksen esityksiin sekä valiokuntamietintöihin ja eduskunta-asiakirjoihin. - Tämä ei vähennä tuomioistuinten riippumattomuutta vaan ilmentää valtiovallan perustoimintojen yhteisvastuuta oikeuden toimivuudesta.

Ylimpien tuomioistuinten osalta on erityinen merkitys hallitusmuotoon kirjatulla tehtävällä valvoa alemmanasteista lainkäyttöä. Tässä on samalla valtiosääntöistä pohjaa ennakkopäätösten merkitykselle ja yleensäkin kokonaisvastuulle oikeusturvasta. On arvokasta, että tämä tehtävä on voitu sisällyttää uuteen perustuslakiehdotukseen.

Toinen oikeusturva-ajattelua vahvistava ja myös vallanjakomme perusteisiin soveltuva uudistus on ehdotus perustuslain etusijasta. Se tarkoittaa sitä, että perustuslain kanssa ilmeisesti ristiriidassa oleva lainsäännös ei syrjäytä perustuslakia. Tällä tavoin myös perusoikeudet saavat entistä vahvemman sijan oikeuskäytännössä. Etusijasäännös ei tarkoita abstraktia lakien perustuslainmukaisuuden kontrollia vaan yksittäisten asioiden ratkaisemista perustuslain mukaisesti.

6. Oikeutta ja mediaa ei pidä asettaa vastakkain.

Avoimuus on olennainen osa nykyaikaista oikeudenkäyttöä. Oikeuden ja median suhteissa ja toimenkuvassa ei pitäisi olla ongelmia. Kumpikin etsii näkökulmaa todellisuuteen. Media ei voi tyytyä välittämään sille annettua kuvaa instituutioista tai tiedotteita oikeuden ratkaisuista. Vielä vähemmän oikeus voi alistua medialle ja sovittautua julkisuuden odotuksiin.

Asian merkityksen vuoksi on syytä täälläkin toistaa, että tuomioistuinlaitoksessa astutaan vikalinjalle, jos etsitään myönteistä julkisuuskuvaa. Valtiovallan kolmijako-opin mukaisesti tuomioistuintenkin vallankäytön tulee olla avointa ja alistua yleiseen kritiikkiin. Riippumattomuus ei saa olla eristäytymistä. Se on tarkoitettu oikeusturvan takeeksi ja riippuvuudeksi oikeusjärjestyksen yleisestä kehityksestä.

Tämä ei tarkoita sitä, että tuomioistuimen ratkaisuja ei pitäisi aktiivisesti tiedottaa, päinvastoin. Tieto oikeudesta menee perille juuri yksittäisten tapausten kautta. Tehokas uusi tiedonvälityskanava on internet, jota kautta uudet pää- tökset pääsevät heti laajaan jakeluun.

Mediamaailmassa on kova kilpailu uutisista. Otsikot leimaavat asioita. Niissä on joskus vääriä painotuksia, kun on asetettu hallintolainkäytössä yksittäisiä asianosaisia tuomioistuimen vastapuoleksi. Usein on kysymys kaikille osapuolille tärkeän tulkintaongelman ratkaisusta, ei hävinneen osapuolen saattamisesta tuomiolle.

Toinen ongelma on siinä, että kiireinen lukija saattaa ymmärtää asian vireilletulon jo ratkaisuksi, syytteen näytetyksi ennen oikeudenkäyntiä taikka oikeusasiamiesten tai syyttäjien lausumat oikeuden päätöksiksi. Uutisointi saa oikeudenkäynnin leiman. Oikeudenkäyntien ongelma onkin asioiden viipyminen. Päätös tulee usein niin myöhään, että yhteiskunnallinen tilanne on jo muuttunut eikä oikeus enää merkitse täyttä oikeutta. Joutuisuudella on yhteiskunnallisesti merkittävissä asioissa tärkeä sija. Oikeudella ei pitäisi voida pelata.

7. Tuomarit ja asianajajat mukaan oikeuskeskusteluun.

Tuomarikunnan keskustelu on liiaksi jäänyt kiistelyyn urasta, työmäärästä ja sivutoimista. Välimiestehtävistä olen aikaisemmin jo sanonut kantani, joka on tiukempi kuin tuomaritoimikunnan kompromissina kaavailema linjaus. Asiaa on pohdittu väärästä päästä, palkkiokysymyksenä ja ajankäyttönä. Kysymys on suuremmista linjauksista, vakuuttavuuden säilyttämisestä. Välimiesmenettely on sinänsä laillinen tie yksityisoikeudellisten riitakysymysten ratkaisemiseen, mutta se ei ole osa tuomioistuinlaitosta. On korkea aika saattaa asia tyydyttävään ratkaisuun.

Tuomarikeskeistä pohdiskelua näkyy nyt nimitysjärjestelmän uudistamisehdotuksissa. Jos tuomarin kelpoisuusehdot rajataan vain pitkäaikaiseen kokemukseen ja taitoon tuomarintehtävässä sekä perustetaan erityinen tuomarinvalintalautakunta ehdokkaita ruotimaan, saatetaan entisestään sulkea tuomarinuraa ja lisätä sisäistä virkakiertoa.

Lautakuntamalleihin sisältyy selvästi sisäisen järjestövallan piirteitä. Olen niitä vastustanut. Olisi toivottavaa, että asiaa vielä tuomaritoimikunnassa ja oikeusministeriössäkin huolella harkittaisiin ja kiinnitettäisiin huomiota avoimen urakehityksen turvaamiseen. Toivon, että myös hallintotuomioistuinten asiantuntemuksen tarpeet otettaisiin huomioon. Varmaan tähän asiaan on vielä palattava.

8. Mitä on oikeuden todellisuus?

Lakimiesten hienoimpia teorioita on ollut jännite "olemisen ja pitämisen" välillä. Lakiin, normin asettamiseen sisältyy aina pitämisen elementti. Laki on kuitenkin vain väline. Sen takaa on löydettävä oikeus. Asiat on selvitettävä. Silloin oikeus kohtaa todellisuuden. Onko oikeudenkäyntimenettely muodostumassa niin monimutkaiseksi, että tosiseikkojen esittäminen estyy ja oikeus loittonee todellisuudesta? Tässä on kysymystä meille kaikille.

Oikeusasioita pitäisi peilata tuomioistuintilastojen sijasta enemmän myös talous-, työllisyys-, rikollisuus-, elinkeino- ja ympäristötilastoihin - ylipäänsä ihmisten oloihin. Tilastollisessa vuosikirjassa julkaistaan kaikkiaan 633 tilastoa, joista oikeustilastojen osuus on pieni, mutta merkittävä.

Toiminnalliselta kannalta olisi kiintoisaa pohtia esimerkiksi vero- ja ympäristölainkäytön joutuisuuden merkitystä työllisyyskehitykseen. Verovalitusten ratkaisemisen nopeuttaminen kuukaudellakin saattaisi antaa huomattavaa lisäturvaa pien- ja keskisuuren yritystoiminnan edellytyksille sekä edistää työllisyyskehitystä. Kansantalouden näkökulma jää nykyisin irralliseksi oikeushallinnosta.

9. Oikeuden tulevaisuus?

Tulevaisuuden tutkiminen on aina haaste, joskin on kyynisesti kysytty "miksi pohtia tulevaisuutta, kun paremmin ymmärrämme menneisyyttä". Ehkäpä näkökulmaa voisikin avartaa kysymykseen oikeudesta eilen - tänään - huomenna.

Historiassa voi nähdä vahvan lakisidonnaisuuden periaatteen. "Maa on lailla rakennettava." Tämän päivän oikeus on paljon monimutkaisempi. Vuosittain annettavasta yli tuhannesta säädöksestä lakeja on vajaa kolmannes. Lainsäädäntö on käynyt myös yhä välillisemmäksi, kun enemmän säädetään viranomaisten suhteista eikä kansalaisten oikeuksista ja velvollisuuksista. Integraatio on hämmentänyt kuvaa, kun lakikirjasta kolmannes on EY-säädöksiä. Huomisen oikeus on yhä enemmän asiakeskeistä, kun kansainvälistyvä normisto ymmärretään välineeksi asioiden hallinnassa.

Metsän näkeminen puilta, oikeuden löytäminen lakikirjalta edellyttää oikeusjärjestyksen toiminnallisen kokonaisuuden ymmärtämistä. - Palaan oikeuden monikerroksisuuteen vertauskuvana. Oikeusjärjestys on kuin puu, jossa varisevat lehdet kuvaavat oikeussääntöjä, oksat oikeusperiaatteita ja runko oikeudellisia arvoja. Näkymättömissä on olennainen juurakko, joka kuvastaa eettisten arvojen ja moraalin merkitystä järjestelmän pysyvyydelle.

Tämä näkymätön osa saattaa helposti unohtua. Uudessa Perussanakirjassa legitimiteetti määritellään enää lailliseksi, lainmukaiseksi. Alkuperäinen määritelmä löytyy vuosien takaa, minkä mukaisesti legitimiteetti on laillinen oikeutus. Tähän on syytä pysähtyä. On hälyttävää, jos puolletaan laillisina menettelyjä, joita ei mitenkään voida ymmärtää oikeutetuiksi. Oikeusajattelu ei saa rapautua, ohentua juridiikan knopeiksi eikä oikeudenkäynti kadottaa yhteyttään todellisuuteen. Tässä on se peruste, miksi on tärkeätä tarkastella oikeudenkäyntimenettelymme ajankohtaisia uudistuksia.