1.11.1999 Helsingin hallinto-oikeudessa, alueellisten hallinto-oikeuksien aloittaessa toimintansa

Tänään marraskuun 1. päivänä aloittaa toimintansa kahdeksan hallinto-oikeutta ja jatkaa näin yhdentoista lääninoikeuden vakaata työtä. Vaikka juhlamme aihe on tuomioistuinuudistus, kysymys ennen muuta on kansalaisten oikeusturvan ja suomalaisen oikeuskulttuurin vahvistamisesta. Siinä hengessä olemme kokoontuneet suurimman hallinto-oikeuden, Helsingin hallinto-oikeuden, ensimmäiseen tilaisuuteen.

Alueellisten hallinto-oikeuksien perustaminen on viime vuosikymmenten tärkeimpiä tuomioistuinuudistuksia. Tällä tavoin oikeusturva julkishallinnossa on kokonaan irrotettu hallinnon aluejaon ja rakenteen kehityksestä vastaamaan tasapainoisesti oikeusturvaodotuksia kautta maan. Uudistus on odotettu vuosien valmistelun tulos.

Lähihistoriasta näemme hallintotuomioistuinten vaiheittaisen kehittämisen, lääninoikeuksien perustamisen 1955, niiden aseman vahvistamisen 1974 ja lopulta muodostamisen riippumattomiksi väliasteen hallintotuomioistuimiksi 1989. Lääninoikeudet ovat luoneet pohjan tämän päivän uudistukselle.

Hallintolainkäytön juuret ulottuvat kuitenkin paljon pitemmälle historiaan. Vilkaisun historiaan sanotaan helpottavan oloa. Vuosituhannen vaihtuessa saamme perspektiiviä presidentti K. J. Ståhlbergin puheesta vuoden 1634 hallitusmuodon 300-vuotisjuhlassa. Hän kuvasi tuon vanhan hallitusmuodon merkitystä hallintolainkäytön perustana ja sittemmin tunnetun 1734 lain osuutta hallintolainkäytön kehityksen tienhaarana.

Emme elä historiassa, mutta oikeudenkäyttömme vuosisataiset arvot antavat meille tervettä itsetuntoa tuomioistuinlaitoksemme kehittämisessä. Oikeusjärjestyksen kansainvälistyessä on tärkeätä muistaa oma perinteemme ja oikeusturvahenkinen ajattelumme antautumatta ulkomaisten mallien vietäväksi.

Alueellisten hallinto-oikeuksien asema on nyt vahvistettu myös uudessa perustuslaissa. Valtiosääntö korostaa muutenkin hallinnon lakisidonnaisuuden, kansanvaltaisuuden ja oikeusvaltion periaatteita. Nämä ovat todellisia arvoja eivät vain juhlapuhetta. Oikeusvaltion mitta kasvaa yksittäisistä oikeusasioista ja kansalaisten oikeusturvan todellisuudesta. Tuomioistuimen näkökulma ei perustu järjestelmiin vaan oikeusriitojen ratkaisemiseen, sitä kautta luonnostaan kansalaiskeskeiseen oikeusajatteluun.

Hallinto-oikeuksilla on suuri vastuu siitä, minkälaisessa oikeusvaltiossa elämme. Kaikki ovat jatkuvasti tekemisissä julkisen vallankäytön ja viranomaisten kanssa verotuksen, sosiaaliturvan ja terveydenhoidon, ympäristön ja kunnallishallinnon alalla. Nämä ovat suurimpia asiaryhmiä. Hallinto-oikeuksien työkenttä on vieläkin laajempi, kattaen yksilön ja yhteiskunnan suhteet. Oikeusturvajärjestelmämme perusteisiin on vuosikymmenten ajan kuulunut yleinen muutoksenhakuoikeus viranomaisten päätöksistä.

Hallinto-oikeuksien uusimpia asiaryhmiä ovat kaava-asiat ja lisääntyvät ympäristöasiat. Muutoksenhaku ympäristöasioissa on nyt johdonmukaisesti rakennettu yleisten hallinto-oikeuksien varaan. Samalla on luovuttu oikeuskehitystä pilkkovista erityistuomioistuinten malleista. Rakennuslainsäädäntöä uudistettaessa eduskunnan ympäristövaliokunta nimenomaisesti perusteli muutoksenhaun keskittämistä yleisiin hallinto-oikeuksiin ja ilmaisi luottamuksensa hallintolainkäyttöön tällaisten asioiden ratkaisemisessa.

Oikeusjärjestyksen kansainvälistyminen asettaa uusia vaatimuksia tuomioistuimille. Kehityksessä on kuin mitalissa kaksi puolta, ihmisoikeussopimusten lähinnä menettelyn kehittämiselle asettamat vaatimukset sekä toisaalta Euroopan taloudellisen yhdentymisen, EY-oikeuden omaksuminen. Yleisen valitusoikeuden periaate on luonut pohjan hallinto-oikeudellisen muutoksenhakujärjestelmämme sopeuttamiseen ihmisoikeussopimusten vaatimuksiin. Voidaan sanoa, että perustuslaissa nykyisin vahvistetut oikeudenmukaisen oikeudenkäynnin periaatteet menevät pidemmällekin kuin kansainväliset velvoitteet. Suurin muutos on käytännössä ollut suullisen käsittelyn ja välittömyyden lisääminen. Hallintolainkäyttö on näin tullut tutummaksi, saanut kasvot.

EY-oikeus on enemmän muuttanut hallinto-oikeuksien työkenttää. Euroopan unionin neljän perusvapauden toteuttaminen ja liikkuvuuden esteiden poistaminen on kohdistunut juuri hallintoon ja hallintotuomioistuimiin. Asioista nykyisin jo lähes kolmannes koskee Eurooppa-oikeuden soveltamista. Useimmissa EU-maissa on vahva hallintotuomioistuinlaitos, mihin joukkoon myös Suomen hallintolainkäyttö on mukautunut. Olennaista on, että meillä on omat vahvat perinteet ja toimiva hallinnon oikeusturvajärjestelmä. Se on samalla pohja Suomen sopeutumiselle Euroopan yhdentymiskehitykseen - oikeusturvaperinteemme hengessä.

Rakenteet ovat kuitenkin vain kuori, ja sisältö on pääasia. Oikeudenkäyntimenettelyä on voitu uudistaa vuoden 1996 hallintolainkäyttölailla. Menettely on voitu muodostaa käytännölliseksi, korostaa asioiden aktiivista selvittämistä ja pitää oikeudenkäyntikulut kurissa. Hallintotuomioistuimissa sanotaan vallitsevan virallisperiaatteen eli velvollisuuden myös viran puolesta vastata siitä, että asiat tulevat selvitetyiksi.

Viran ja virallisuuden korostaminen antaa oikeastaan väärän kuvan käytännönläheisestä hallintolainkäytöstä. Parempi on eduskunnan lakivaliokunnan tapaan puhua keskeisestä oikeusturvaperiaatteesta. Tähän liittyy syvempikin ajatus oikeuden sitomisesta tosiseikkoihin ja oikeusturvan yhteiskunnallisesta todellisuudesta. Muotomääräykset eivät saa merkitä kynnystä oikeuteen pääsemiselle ja asioiden todellisen laidan selvittämiselle. Oikeamielisen tuomarin tuoli on matala.

Oikeus on vahva, silloin kun se koetaan yhteiseksi. Samoin tuomioistuinten vahvuus kasvaa sisältäpäin, avoimuudesta ja yhteisestä käsityksestä oikeudenkäytön merkityksestä. Uskon suomalaisilla oikeusjärjestyksen monimutkaisuudesta ja viime vuosien oikeuskeskustelun hajanaisuudesta huolimatta olevan tallella luottamuksen oikeuden toteutumiseen. Seitsemän veljestäkin tuumivat "oikeuden viimein kieppaisevan voiton monen konstin päästä".

Korkeimman hallinto-oikeuden puolesta toivotan Helsingin hallinto-oikeudelle, sen ylituomarille, jäsenille ja esittelijöille sekä koko henkilökunnalle menestystä yhteisessä työssämme oikeusturvan hyväksi. Olkoon teillä innostusta yli arjen aherruksen osallistua myös oikeuskeskusteluun. Näin me hallinto-oikeudet voisimme vahvistaa suomalaista oikeuskulttuuria ensi vuosituhannella.