27.2.2000 Suomen Kulttuurirahaston vuosijuhla

Tieteiskirjallisuuden uranuurtaja Jules Verne vei lukijoitaan 1800-luvun lopulla maan keskipisteeseen ja maasta kuuhun. Päähenkilö Phileas Fogg pystyi matkustamaan maan ympäri 80 päivässä ja voitti vedon muistettuaan lopulta aikaeron.

Vuoden 2000 vaihtuessa näimme kuvia juhlista reaaliajassa eri aikavyöhykkeiltä. Saatoimme eläytyä tunnista toiseen samaan ajankohtaan maailman ympäri. Se oli kuin kansanomaista suhteellisuusteoriaa, luopumista absoluuttisen ajan käsitteestä. Teorian mukaan eri järjestelmissä on erilaiset ajat. - Samanaikaisuuskin on siten suhteellista.

Maailmankaikkeuden avartaja Stephen W. Hawking määrittää Ajan lyhyessä historiassaan ajan suuntaa kolmella tavalla: 1) Termodynaaminen aika ilmoittaa, missä suunnassa epäjärjestys kasvaa. 2) Psykologinen aika kertoo, mikä on menneisyyttä ja mikä tulevaisuutta. 3) Kosmologinen aika osoittaa suunnan maailmankaikkeuden laajenemiselle. - Hämmentävä näkökulma ajan luonteeseen!

Mihin suuntaan käsityksemme ajasta kehittyy? Historian sanonnoissa aikaan liitettiin usein viisaus. "Anna ajan hallita, aika opettaa, on paras neuvonantaja ja aika parantaa". Tehokkuuden tavoittelu toi ajan tarkan laskemisen. "Ei saa hukata aikaa. Aika on rahaa". - Mutta aika on enemmän, suuri uudistaja ja ikuinen huominen. Ottakaamme siitä vaarin.

Oikea paikka pohtia maailmankuvamme kehitystä ja kulttuurimme tilaa on perinteisesti Suomen kulttuurirahaston vuosijuhla Helsingissä, nyt Euroopan kulttuurikaupungissa. On suuri ilo toivottaa Teidät, rahaston tukijat ja ystävät sekä apurahansaajat tervetulleiksi.

Takana on rahastomme vahva toimintavuosi. Taloudelliset voimavaramme ovat kasvaneet ennen näkemättömällä vauhdilla. Edessä on jälleen ennätysjako. Parhaan vastauksen kysymykseen, missä mennään tämän päivän kulttuurissa, antavat lähes 1000 stipendiaattia.

Apurahojen kohteista piirtyy analyyttisempi kuva maastamme kuin niistä kartoista, joita piirretään vaaleista tai maakuntien kasvukeskuksista taikka talouden barometreistä. Stipendihankkeet kattavat koko maan, ulottuvat maan rajojen ulkopuolellekin. Niissä on historiaa, tulevaisuuden riskinottoa, modernia taidetta ja tapahtumia. Niistä saisi mainion kartan: pieni maa - suuri kulttuuri - vahvasti maailmalla. Se olisi ideaali kuva kulttuurista suomalaisten yhdistäjänä.

Kulttuurirahaston voimavarat tuovat samalla suuren vastnun. Meiltä odotetaan kaukonäköistä osallistumista henkiseen ja aineelliseen viljelyyn. Rahastossa pohditaan mahdollisuuksia aktiivisempaan kulttuurikeskusteluun kannatusyhdistyksen kautta yhteistoiminnassa maakuntarahastojen kanssa.

Nostakaamme katsetta omista toimintamuodoista. Minkälaista Suomea me tavoittelemme?

Viime vuosien lama johti kysymään hyvinvoinnin tulevaisuutta. Alettiin ymmärtää yksilöllisyyden ja yrittämisen merkitystä, mutta ei sittenkään unohdettu yhteisvastuuta ja sosiaalista oikeudenmukaisuutta.

Kun talouskasvu on monilla aloilla nyt ollut nopeaa, ollaan kohta entisten arvokysymysten äärellä. Riittääkö malttia kestävään kehitykseen? Korostuvatko välinearvot päämääräarvojen kustannuksella? Pysyykö raha välineenä vai tuleeko sen tavoittelemisesta liian monelle itsetarkoitus?

Kansainvälistä kehitystä kuvataan sanalla globalisaatio. Markkinat maailmanlaajuistuvat ja kansallisvaltioiden vaikutusmahdollisuudet vähenevät. Paluuta säännöstelyyn ei ole. Vastausta kestäviin ratkaisuihin on etsittävä sisältäpäin. Kaikkien valtarakenteiden, niin julkisella kuin yksityisellä sektorilla, on sopeututtava uusiin olosuhteisiin. - Löytyykö siihen yhdistävä tekijä?

Globalisaatiosta puhutaan nykyisin yleisessä mielessä, kuin koko maailma olisi samojen kehityskulkujen alainen. Globalisoituminen koskettaa tietysti etupäässä elinkeinoelämää ja taloutta, tutkimusta ja tiedonhankintaa, mutta myös kulutustottumuksia, elämäntyylejä ja ajatteluakin. Kysymys on laaja-alaisesta kansainvälisestä muutoksesta, johon liittyy myös ennustamattomia ja epäjohdonmukaisiakin seuraamuksia.

Tällainen kehitystrendi on tosiasia. - Korkean teknologian maana meillä on hyvät mahdollisuudet sopeutua. Globalisaatio edistää taloudellista tehokkuutta, mutta saattaa murentaa paikallisia yhteisöjä ja heiluttaa maailmanlaajuista tasa-arvoa. Monen henkilökohtaiset valinnanmahdollisuudet lisääntyvät, mutta sosiaalinen oikeudenmukaisuus on globaalissa mittakaavassa vaikeasti saavutettavissa.

Tutkijat kuvaavat globalisaation piirteitä määreillä rajaton maailma - talouden ylivalta - individualismi. Lainsäätäjän käsi ei ulotu ylikansallisille markkinoille. Toimivat markkinat edellyttävät kuitenkin aina yhteisiä pelisääntöjä. Talous ei elä omassa todellisuudessaan, vaan sen kehitykselle ovat olennaisia yhteisössä vallitsevat arvot ja normit. Kun normit vaihtelevat maasta toiseen tultaessa, yritysten toiminnan johdonmukaisuus ja eettinen hyväksyttävyys on paljolti niiden noudattamien arvojen varassa.

Tässä onkin olennainen näkökulma. Sitoutuminen arvoihin pitää asioita koossa ja osaajat yhdessä. Suomalaiset suuryritykset ovat viime päivinä ottaneet merkittäviä askelia maailmalla. Yrityskulttuurimme kuva on vahvistunut.

Menestyksen avaimia on siinä, että yritykset noudattavat vahvistamiaan eettisiä periaatteita. Tätä kautta löydämme suomalaisen vastuuajattelun mukaiset ihmisten vapauden ja oikeuksien sekä keskinäisen luottamuksen periaatteet.

Eettisten kysymysten pohdiskelu yrityksen oman menestymisen edellytyksenä näyttää muutenkin korvanneen aikaisempaa ns. corporate governance -keskustelua, joka tavoitteli suppeampaa yrityksen johdon valvontamallia. Tehokkuus ei riitä. Informaatioyhteiskunnassa yritysten on otettava huomioon ihmisten arvostukset.

Ajatellaanpa samasta näkökulmasta valtion roolia. Se muuttuu 2000-luvulla palvelusten tuottajasta yhteiskuntajärjestelmien ja talouden toimivuuden vahvistajaksi. Ydinvaltion tehtävinä pysyvät tietysti hallinnon järjestäminen sekä lainmukaisuuden ja oikeusturvan takaaminen. - Hyvinvointikeskustelua jatkaaksemme julkiselle vallalle kuuluu myös vastuu sosiaalisesta turvallisuudesta. Vastuuta heikommin pärjäävistä ei saa sysätä vapaaehtoistoiminnan varaan.

Julkisen sektorin tulosohjausjärjestelmää joudutaan varmaan miettimään uudestaan. Se on liian viranomaiskeskeinen kohdatakseen palvelusten laatuvaatimukset. Samoin maksujen roima korottaminen alkaa olla ristiriidassa lakisääteisten palvelujen saatavuuden ja yhdenvertaisuuden kanssa. Onko hallinnon tarkoitus kateissa?

Vallankäytön oikeutus löytyy vuorovaikutuksesta. Samoin tarvitaan ennakoitavuutta päätöksenteossa. On pidettävä kiinni asioista, joita ihmiset pitävät tärkeinä. Olennaista on luottamus.

Ensi keskiviikkona tulee voimaan uusi perustuslaki. Se jatkaa yli kahdeksan vuosikymmentä kestäneen hallitusmuodon perinnettä huoltaen valtiosääntöämme sen nykyisistä perusteista lähtien. Perustuslaki kirjaa entistä näkyvämmin oikeusvaltion periaatteita. Niitä ei saa arkena unohtaa.

Perustuslaki ei koske vain valtioelinten toimivallan ratkomista. Se on koko yhteiskunnan peruslaki. Tässä on olennainen asia. Perustuslaista löytyy suvaitsevaisuuden ja ilmaisuvapauden turva sekä kulttuurin tuki. Perustuslaki jaetaan nyt kaikkiin koteihin. Toivottavasti se tuo oikeudelliset arvot taas lähemmäksi. Oikeassa hengessä ymmärrettynä Suomen valtio voisi kehittyä yhteiskuntamme kilpailutekijäksi. Maailma on täynnä vanhakantaista valtioajattelua.

Johtopäätöksenä on nähtävissä, että niin yksityisen kuin julkisenkin sektorin rakennemuutoksessa on olennainen merkitys ihmisille tärkeiden asioiden ymmärtämisellä. Tarvitaan eräänlaista uutta atomistista ajattelua järjestelmien uudistamiseen.- Ihmiset eivät enää entiseen tapaan sitoudu järjestelmiin, vaan yhteisiksi koettuihin arvoihin. Tärkeimpiä niistä on luottamus. Se puolestaan edellyttää avoimuutta, mahdollisuutta keskustella ja ratkoa asioita, yhteiskunnan perusluottamusta.

Tutkijat pitävät Suomea poikkeuksellisen yhtenäisenä kokonaisuutena. Yhtenäisyyden löytämisessä uudesta näkökulmasta voisi olla todellinen valttikortti niin kulttuurin ja talouden kuin valtionkin asioiden kehittämiseen. Siitä on vain askel maailmalle.

Teoksessa Maailman henkinen tila ja tulevaisuus Ilkka Niiniluoto pohdiskelee talouden, politiikan ja etiikan yhteenkietoutumista. Hän arvelee, että maltillisen relativismin pohjalta voidaan rakentaa rauhanomaista monikulttuurista maailmanyhteisöä.

Puhujan huoli on siinä, miten pääsemme tästä päätelmästä kulttuurirahaston vuosijuhlaan? "Nuoriso potee jo koti-ikävää tulevaisuuteen", tulee meidän Jean Paul Sartren tapaan oivaltaa.

Yksinkertaisinta on päätellä, että kulttuurin määrätietoinen tukeminen edistää parhaiten osaamista, tietämistä ja taitamista, vahvistaa eettisiä periaatteita ja lisää estetiikkaa kautta Suomenmaan. Siinä on eväitä hyvään elämään ja pohjaa kaukonäköisellekin sunnnittelulle.

On hyvä silti muistaa Havukka-ahon ajattelijan pohdiskelu kaukoviisaudesta. Sen mukaan "asiat tapahtuvat suunnitelmien mukaan tai sitten jäävät huvikseen tapahtumatta".

Arvoisa juhlayleisö. Tervetuloa vuoden 2000 juhlaamme.