4.10.2000 Oikeuden kuva -näyttelyn avajaiset

Oikeuden vanhimmat kuvat ovat antiikin ajalta, samoin Aristoteleen Retorica -kirjassa ohjeet puhujalle. Niiden mukaan oikeuspuheessa jo laki vaatii pysymään asiassa. Muussa puheessa taas kuulijakunta valvoo sitä riittävästi. Tässä näyttelyssä, taiteen ja oikeuden etsiessä kuvainnollista yhteyttä on kaksinkertainen vaatimustaso. On suuri asia olla mukana Eduskunnan kirjaston ja Valtion taidemuseon asiantuntijoiden aikaansaamassa näyttelyssä, jonka eduskunnan puhemies sytyttävillä sanoillaan on nyt avannut. Tästä kaikesta esitämme yhteiset kiitoksemme.

Oikeutta on vaikea kuvata. Nykyajan oikeusjärjestelmä on monikerroksinen sääntöjen, periaatteiden ja arvojen kokonaisuus. Pohjalla ovat vielä eettiset arvot ja moraalikysymykset. Oikeus elää kansakunnan tuntojen varassa. Olennaista on ymmärtää oikeuskulttuuri laajempana kuin lakikirjana.

Rättskulturen består också av vedertagna handlingssätt, institutionella strukturer och tankemönster. Det väsentliga är att se rättskulturen i ett vidare perspektiv än enbart som summan av ett antal regelverk. Om rättstillämpningen inskränks till att läsa lagboken, förlorar den kontakten med verkligheten och blir rotlös. Frågan om rättens innehåll berör därför riktningen för samhällsutvecklingen i sin helhet.

Historiasta löydämme kuvia yksinkertaisesta lainsäädännöstä, jossa oikeuksia ja velvollisuuksia aseteltiin kohtuuden mukaan. Nykyajan lainsäädäntö on usein mutkikasta ja järjestää hyvinvointiamme tiukemmalla otteella. Saatamme epäillä Montesquieun tapaan että "tarpeettomat lait heikentävät niitä, jotka ovat välttämättömät". Kuvaamme oikeudesta hämärtävät lakien tulva, byrokraattisuus ja oikeudenkäynnin monimutkaisuus. Oikeus ymmärretään helposti vain ongelmien ratkaisemiseksi.

Tämä näyttely avaa toisenlaisen näkökulman. Oikeutta symboloivat taideteokset ja tuomioistuinten vanha esineistö johdattelevat tutustumaan oikeuskulttuurimme perinteisiin. Näyttely velvoittaa miettimään oikeusperinteemme vahvuuksia eteenpäin. Miten kestävät vanhojen tuomarinohjeiden mukainen oikeus ja kohtuus, yhteisen kansan hyöty parhaana lakina sekä oikeuskulttuurimme kansanomaisuus eteenpäin?

Minkälaista oikeutta tavoittelee uusi perustuslaki? Sen alussa on kirjattu valtiosäännön perusperiaatteet: ihmisarvon loukkaamattomuus, yksilön vapaus ja oikeudet sekä oikeudenmukaisuuden edistäminen yhteiskunnassa. Tässä on olennainen lähtökohta. Perustuslaki ei ratko vain valtioelinten toimivaltakiistoja, vaan se on koko yhteiskunnan perustuslaki. Oikeuden paikka on J. V. Snellmanin ihannetta muistaen kansalaisyhteiskunnassa, ei valtiovallan jatkeena.

Oikeusvaltion määreiksi eivät riitä lakisidonnaisuus ja vallan kolmijako-oppi, vaan oikeusvaltion mitta on ihmisten oikeuksien ja velvollisuuksien toteutumisessa. Asioiden oikeutusta ei saa katsoa korokkeelta. Perusoikeuksista avautuu ihmiskeskeinen näkökulma. Se on ylätasolla oikeuden vaaka, jonka toisessa vaakakupissa on yksilöllisyys ja yrittäminen, toisessa yhteisvastuu ja sosiaalinen oikeudenmukaisuus. Tässä on ihannekuva oikeudesta, siltana yksilöllisyyden ja yhteisöllisyyden välillä. Riittääkö jänneväli luomaan tasapainoa myös tulevien vuosien tietoyhteiskunnassa, jossa monet etsivät keskustelunyhteyttä ja identiteettiä tietoverkosta.

Oikeudellisten arvojen vahvistaminen perustuslaissa on antanut meille suomalaisille kuitenkin itsetuntoa oikeusjärjestyksen kansainvälistyessä. Ihmisoikeussopimukset on ollut vaikeuksitta liitettävissä oikeusajatteluumme, joskin ajallisesti myöhäisessä vaiheessa. Euroopan unionin jäsenyyskään ei ole aiheuttanut ennakoitua murrosta oikeuskulttuurissamme. Aikaisemmin kansainvälisinä pidetyt oikeuslähteet, ihmisoikeusvelvoitteet ja Eurooppa-oikeus ovat nykyisin kansallisesti sovellettavaa oikeutta, josta EY-johdannaisia säädöksiä on jo puolet.

Kansainvälisten vaatimusten ymmärtäminen on oikeastaan avartanut ajatteluamme normikeskeisyydestä asiakeskeisyyteen, kääntänyt vanhat kuvamme oikeudesta eläviksi kuviksi, rainaksi käräjäkiviltä tulevaisuuteen. Se on antanut uskallusta osallistua kansainväliseen oikeuskeskusteluun ja suomalaiseen tapaan, mestarointia välttäen, pohtia omien kokemusten pohjalta tulevaisuuden oikeusvaltiota. Oman perinteen ymmärtäminen antaa vahvuutta.

Käsitykset oikeusoloista eivät haastattelututkimusten mukaan ole suinkaan yhtenäisiä. Oikeudenmukaisuus on asennetutkimuksissa samalla pysynyt vaatimusten kärkisijoilla. Oikeudenmukaisuus ja oikeuskulttuurimme onkin suomalaisille olennainen asia.

Arjen ongelmissa tuomioistuimilla on suuri vastuu, minkälaisessa oikeusvaltiossa elämme. Siksi oikeudenkäyntimenettelyä kehitettäessä olisi paremmin muistettava omat perinteemme, torjuttava tarpeettomat muotovaatimukset ja vältettävä oikeudenkäyntikulujen nousua. Viime vuosien uudistuksissa on liian helposti omaksuttu ulkomaisia malleja ja hukattu oikeuden kansanomaista perinnettä. Aleksis Kiven sanat osoittavat silti luottamusta: "Oikeus ja totuus kieppaisee viimein voiton monen konstin päästä".

I vår historiska rättskultur finner vi mycket som ger styrka för framtiden. Till exempel grunderna för maktfördelningen och lagbundenheten, strukturerna för förvaltningen och domstolsväsendet, och bland de senaste årens lagreformer de som befäster de grundläggande fri- och rättigheterna. Betraktad från den här utgångspunkten är vår rättstradition en källä till självtillit också i integrationsutvecklingen.

Maalaustaiteen historiassa 1600-luvun Italiassa määriteltiin ihannemaisemaksi laaja levollisesti sommiteltu näkymä, jonka etualaan oli siroteltu tarkasti maalattuja yksityiskohtia. Oikeuskulttuurin maisema on ihanteita särmikkäämpi, eräänlainen vaaramaisema, joka vasta kaukaisuudessa sulaa kokonaisuudeksi. Oikeutta ei voi sirotella yhteiskuntaan maalauksellisina yksityiskohtina. Todelliseen oikeuteen sisältyy kokonaisvastuu oikeudenmukaisuuden toteutumisesta.

Tasapainoinen oikeusjärjestelmä on pohja kestävälle kehitykselle ja kilpailuvaltti maailmalla. Tätä me käymme nyt kuvista veistossalissa etsimään. Toivokaamme Eino Leinon Oikeus-runon viimeisen säkeen tapaan, että kuva olisi oikea itsensä edessä.