27.2.2001 Suomen Kulttuurirahaston vuosijuhla

Nordenskiöldin karttakokoelma on kiehtova löytöretki vanhan ajan tunnettuun maailmaan. Sitä esitellyt näyttely Terra Cognita osoitti, että maailmankuva on kulttuurisidonnainen ja riippuvainen tiedon ohella uskomuksista.

– Onko nykyajan karttamme maailmanmenosta tarkempi ja todellinen? Sananlaskun tapaan voimme kysyä: "Maailma myllynä pyörii, mekö mukana?". Hyvät naiset ja herrat, toivotan Teidät lämpimästi tervetulleiksi Suomen Kulttuurirahaston vuosijuhlaan ja pohtimaan yhdessä maailmanmenoa!

Maailman myllyä kuvataan nykyisin tietoyhteiskunnaksi. Informationaalinen vallankumous on tehnyt tiedon tuottamisesta talouden ytimen, johtanut verkostoitumiseen ja kaatanut aikaisempia hierarkioita. Verkostojen virtaukset edistävät globalisaatiokehitystä, mutta pyörtävät jo akanvirtaakin, mahdollistavat poikkikansallista kansalaisyhteiskuntaa. Kartan mittakaava on laajentunut globaaliksi.

Tietoyhteiskunnan ilmapiiriä kuvaa alan guru Manuel Castells siten, että olennaista on jännite maailmanlaajuisen teknologis-taloudellisen verkoston ja paikallisten identiteettien välillä. Ihmiset etsivät identiteettiä paitsi lähipiiristä myös kaukaa verkkoyhteyksistä samanhenkisten kesken. Seuraavassa sukupolvessa ihmisten ennustetaan jahtaavan elämyksiä.

Maailmankuva painottuu näin yksilöllisesti ja intressikohtaisesti. Todellisuuden rinnalle hiipii virtuaalitodellisuus. "Sen pahempi todellisuudelle!", voi joku sanoa. Yhteisönä emme voi tähän yhtyä. - Kulttuurirahaston vuosijuhlassa on kysyttävä, minkälaisessa maailmassa kuljemme, millä eväillä me suomalaiset kansakuntana siinä menestymme ja miten pidämme asiat kestävällä tavalla hallinnassa.

Etsitäänpä vastausta ensin aineellisen viljelyn saralta. Vanhan talouden rinnalle on syntynyt uudenlaista talouskasvua. Puhutaan uudesta taloudesta, joka vaatii meiltä aiempaa suurempaa muutosvalmiutta. Kun talous aikaisemmin perustui lähinnä tavaran tuottamiseen, uudessa taloudessa tärkein tuote on tieto. Ei siinä lopulta ole uutta. Talouden toimintatavat ovat entiset. Historia toistaa itseänsä. - Roomassa 100-luvulla pohdiskeli Juvenalis, että "kaikki tahtovat tietää, eikä kukaan ole valmis maksamaan laskua". Nyt maksetaan - valtavia summia jopa pelkistä verkkojen rakentamisluvista.

Maamme on teknologian kehityksessä maailman eturiviä. Entä tiedon käytössä? - Asetelmaa havainnollistaa kansainvälisesti käytetty käsitepari: tietoyhteiskunta ja informaatioyhteiskunta. Edellinen viittaa lähinnä tiedon ja osaamisen merkitykseen kilpailukyvylle; jälkimmäinen teknologian kehitykseen, informaation siirron tekniikkaan. Suomessa on ilman erottelua puhuttu tietoyhteiskunnasta. Yksinkertaiseen kielenkäyttöömme saattaa tahattomasti liittyä suurikin viisaus, inhimillisen osaamisen painottaminen tulevaisuuden kehityksessä. Teknologiasta ei ole hyötyä, jos sitä ei osata käyttää. - Kehittynytkään teknologia ei yksin oikeuta puhumaan tietoyhteiskunnasta.

Teknologiakehityksen seuraava askel onkin käyttäjissä ja uusien mahdollisuuksien omaksumisessa. Ennusteissa puhutaan kolmijaosta kehittäjiin, omaksujiin ja syrjäytyviin. Kokonaisuuden kannalta on tarpeen pohtia teknologian yhteiskunnallisia vaikutuksia. Siksi ei ole perusteltua myöskään tieteen alalla luoda erityisiä, muusta yhteiskuntatutkimuksesta eriytyviä tietoyhteiskuntateorioita. Kehitystä olisi vastuullisesti ja kriittisesti seurattava. - Voimme lausua runoilijan sanoin "Eilinen totuuteni ei riitä minulle tänä päivänä, elän".

Todelliset eväämme maailmalla ovatkin teknologian ja inhimillisen puolen yhdistämisessä, korkeassa osaamisessa. Sen vaaliminen edellyttää ennen kaikkea koulutusjärjestelmämme jatkuvaa hiomista, tutkimuksen, opetuksen ja kehitystyön merkityksen ymmärtämistä.

Näemme helposti korjattavaa ainakin opintojen jouduttamisessa, opintotukijärjestelmissä sekä eri asteen koulujen työnjaon selkiyttämisessä. Yliopistojen asemaa kehityksen moottoreina on myös enemmän tuettava. Tämä on kerta kaikkiaan tulevaisuuden parasta rakentamista. Yleisestikin opettajien työn arvostuksen lisääminen liittyy osaamisen perusedellytyksiin.

Maailman myllyssä yhteiskunnat jauhautuvat monimuotoisemmiksi. Ovet avautuvat sisään ja ulos - saranat ovat monikulttuuriset. Vaurastuva maamme on tulijoille houkuttelevampi. Keskustelua olisi samalla avattava useammalla tasolla. Tarvittaisiin pitkäjänteistä työllistämispolitiikkaa, työllistävän koulutuksen ja myös elinkeinoelämän rekrytointitarpeiden ymmärtämistä sekä toisaalta humaania pakolais- ja sosiaalipolitiikkaa. Olennaista on suvaitsevaisuuden ilmapiirin lisääntyminen.

Miten asiat pysyvät uusissa oloissa sitten yhteiskunnallisesti hallinnassa? Voiko tietoverkkojen maailmassa olla aitoa osallistumista? Tietokirjallisuudessa puhutaan teledemokratiasta, virtuaalikunnasta ja asiakirjahautomoista. Viime vuonna Suomessa oli jo 90 Internet-liittymää tuhatta asukasta kohden. Enemmistö aikuisista on käyttänyt Internetiä. Toisaalta väestömme ikääntyy, muuttoliike lisääntyy. Olosuhteet ovet erilaisia. Tilastot eivät kerro tässäkään kokonaisuutta.

Valtaosalla kunnistamme, yli neljällä sadalla, on kotisivut, ja sähköpostitunnuksia toistasataatuhatta. Verkottuminen on hyvässä vauhdissa. Kuntien verkoissa on esityslistoja, asioiden valmistelua, äänestyskokeiluja, ideahautomoja, kaavoituksen suunnittelupelejä ja palveluita.

Uusia avauksia kyllä tarvittaisiin, kun ihmiset näyttävät vieraantuvan politiikasta. Kunnallisvaaleissa äänestäminen on laskenut tuntuvasti ja Eurovaaleissa jäänyt jopa alle kesän lämpöennätyksen. Usko vaikuttamismahdollisuuksiin pitäisi palauttaa ja EU:ssakin edistää kehitystä kohti eurooppalaisten Eurooppaa. Vaikka integraatio on väistämätöntä, instituutioiden nahistelu ei lisää uskottavuutta.

Tutkimuksessa "Vaalit vai karnevaalit" on voitu osoittaa verkkoäänestyksen mahdollisuuksia ja samalla rajoituksia. Ongelmat liittyvät vaalisalaisuuteen ja tietoturvallisuuteen. Uusi tekniikka ei anna täyttä varmuutta, rakenna vielä yleistä luottamusta. Vaikka suhtautuisimme ennakkoluulottomasti uuden tekniikan mahdollisuuksiin, on syytä pitää kiinni demokratiamme periaatteista ja asioiden yhteisyydestä.

Tulevaisuuden pohdiskelussa on olennaista muistaa, että verkon kautta osallistuminen on kaukovaikuttamista. Se on enemmän katselemista kuin kuuntelemista. Siitä puuttuu vuoropuhelun välittömyys. - Antiikin ihanneyhteiskunnassa tieto oli tietämistä kuulemisen perusteella. Nykyisin tieto on näkemistä ja havainnointia. Asioita katsotaan kuin ulkopuolelta. Eikö kehitys koskekaan meitä?

Palatkaamme siis olennaiseen kysymykseen: Mistä löytyy sisäinen näkökulma, todellinen perusta identiteetille? Vastaten tietoyhteiskunnan muoti-ilmaisulla, eikö juuri kulttuurin vaaliminen ole sisällön tekemistä yhteiskunnassa?

Tietoverkosto on tietysti samalla myös populaarikulttuurin jakelukanava. Uhkaako kansainvälinen viihdetuotanto kansallisen kulttuurin sisältöä? Siihen on kulttuurirahaston vuosijuhlassa jälleen vahva vastaus. Ennätysjako, yli tuhat apurahansaajaa, on paras puheenvuoro kansallisen kulttuurin elinvoimaisuuden puolesta.

Hyvät Naiset ja Herrat! - Vahva kansallinen kulttuuri pitää asiat koossa. Se voi olla todellinen silta teknologisen kehityksen, osaamisen ja ihmisten välillä. Kulttuurirahasto on vuosikymmenten ajan kuulunut sillan vastuullisiin rakentajiin. Siltaa astellessa voimme hyvillä mielin taas puntaroida vuoden satoa. Hyvä on samalla muistella Fredrik Suuren tunnuslausetta "Esse, non videri" eli on parempi olla jotain eikä vain näyttää siltä.

Todellisuutta tavoitellessamme tunnemme monasti, miten ulkoiset tekijät rajoittavat inhimillisten voimien käyttöä ja tilaa hengittää. Kuitenkin hyvään elämään ja jaksamiseen kuuluvat ilo, innostus ja myönteisyys.

Pulmatilanteissa auttaa huumori, kuten Reino Helismaan tarinassa valtameren takaa: "Silloin vauhti hiljenee ja melkein pysähtyy; missä lienee pysähdyksen syy"?

Mutta vauhtipa ei hiljene, jos ihmiset pysyvät mukana ja hallitsevat kehitystä, kääntävät teknologian avuksi myös maailmanmenossa. - Tällä tavoin matka jatkuu yhdessä kestävällä tavalla.

Paras menestystekijä maailmalla on sittenkin homo ludens, iloitseva ja leikkivä ihminen, eikä vain homo faber, takoja.

Arvoisa, iloitseva juhlayleisö - tervetuloa kulttuurirahaston vuosijuhlaan.