22.9.1999 PERUSOIKEUDET-teoksen julkistamistilaisuus

PERUSOIKEUDET -järjestelmistä ihmisiin

Hallitusmuoto täytti kesällä 80 vuotta. Ensi maaliskuussa tulee voimaan uusi perustuslaki. Keskustelussa ovat olleet etualalla valtarakenteet. Ihmisten oikeudet ja velvollisuudet ovat jääneet taka-alalle. Valtiosääntö on kuitenkin kokonaisuus, koko yhteiskunnan perustuslaki. Painopistettä olisi siirrettävä järjestelmistä ihmisiin ja kysyttävä vallankäytön oikeutusta.

Perusoikeuksista avautuu samalla näkökulma oikeusjärjestykseen. Perustuslakiin kirjatuilla yleisillä oikeuksilla on erityinen pysyvyys. Ne antavat pohjaa lainsäädännön kehittämiseen. Moniin niistä voidaan suoraan vedota hallinnossa ja tuomioistuimissa.

Perusoikeuksien sisällössä ja toteutumisessa on oikeusvaltion mitta. Nyt julkistettava kirja on nimensä mukaisesti perusteos. Siinä on nyt nähtävissä valtiosäännön tutkijoiden ja soveltajien vuosien tavoite koota perusoikeuksien kehitys, nykyinen sisältö ja merkitys samoihin kansiin vaikuttamaan suomalaisen oikeuskulttuurin kehitykseen. Mieluisa tehtäväni on esitellä teos ja kiittää yhteistyöstä kaikkia kirjoittajia ja avustajia.

Teoksen pääpaino on nykyisten, vuonna 1995 uudistettujen ja nyt uuteen perustuslakiin otettujen, perusoikeuksien selvittämisessä. Johdannon jälkeen kirjan toisessa osassa selvitetään kuitenkin perusoikeuksien historiaa, perusoikeussuojan laajentumista sekä kansainvälisten ihmisoikeussopimusten ja Eurooppa-oikeuden asettamia vaatimuksia.

Perusoikeuksien kehityksessä erotetaan useita sukupolvia. Ensin turvattiin yksilön vapauspiiriä vallankäyttöä vastaan. Hallitusmuotokin oli vuosisadan alun tyypillinen oikeusvaltion perustuslaki, jossa turvattiin vapausoikeudet. Toisen polven perusoikeuksia ovat taloudelliset, sosiaaliset ja sivistykselliset perusoikeudet. Niistä tärkeimmät ovat nyt Suomen perustuslaissa. Kolmantena sukupolvena ovat kollektiiviset oikeudet, erilaiset vähemmistöoikeudet.

Voimme hyvällä syyllä sanoa perusoikeussäännöstömme vastaavan kansainvälisiä ihmisoikeusvelvoitteita ja nähdä sen menevän monin tavoin pitemmällekin. Se antaa mahdollisuudet osallistua keskusteluun maailmalla - entä täällä oikeuskeskusteluun? Eikö juuri perusoikeuksissa löydy ratkaisuja ajankohtaisiin periaatekiistoihin? Otetaanpa esimerkit keskeisistä perusoikeuksista.

Yhdenvertaisuus lain edessä tarkoittaa sekä samanlaista kohtelua että aineellisen oikeudenmukaisuuden yhdenvertaista takaamista. Perustuslaki ei aseta lainsäätäjälle tiukkoja rajoja yhteiskuntakehityksen vaatimaa sääntelyä harkittaessa. Se velvoittaa kuitenkin etuuksien ja palveluiden tasapuolisuuden, myös alueellisen tasapainon, muistamiseen.

Perusoikeuksia uudistettaessa on korostettu yksilöllisyyden ja myös yksityisyyden merkitystä. Yksityiselämän suojaan kuuluu luottamuksellisen viestin loukkaamattomuus. Tämän tulee koskea myös viestinnän teknisesti kehittyneitä muotoja. - Vastaavasti perustuslakiin on nyt kirjattu julkisuusperiaate. Se koskee kaikkia viranomaisten hallussa olevia asiakirjoja ja muita tallenteita. Uusi julkisuuslaki tulee voimaan ensi joulukuussa. Näistä lähtökohdista Suomi voisi enemmän ajaa avoimuutta myös Euroopan unionissa. Samoin on yleensäkin pyrittävä lisäämään asioiden valmistelun julkisuutta. Nämä kysymykset ovat tulevassa tietoyhteiskunnassa entistä tärkeämpiä.

Poliittisista perusoikeuksista vanhimpia ovat kokoontumis- ja yhdistymisvapaus. Näitäkin oikeuksia, joista oli säännökset jo vuodelta 1906, on täsmennetty. Samalla vuoden 1907 kokouslaki on uusittu. Yhdistysmisvapautena on puolestaan korostettu myös oikeutta olla kuulumatta yhdistykseen. Lupa- ja rekisteröintimenettelyssä on vieläkin muodollisia piirteitä.

Sivistystä koskevista perusoikeuksista tärkeimmät koskevat maksutonta perusopetusta sekä ylimmän opetuksen, yliopistojen, asemaa. Kun oppivelvollisuudesta säädetään erikseen, lailla on mahdollista laajentaa tai supistaa oppivelvollisuutta ja samalla maksutonta opetusta. Perustuslain säännöksistä löytyy pohjaa myös opintotukijärjestelmien kehittämiseen.

Perusoikeudet omaan kieleen ja kulttuuriin ovat nekin ajankohtaisia. Suomi ja ruotsi ovat kansalliskielet. Julkisen vallan on huolehdittava kummankin näiden väestönosan sivistyksellisistä ja yhteiskunnallisista tarpeita samanlaisten perusteiden mukaan. Perustuslaki antaa vanhentuneen kielilainsäädännön uudistamiselle positiivisen lähtökohdan. Perusoikeutena on vahvistettu myös saamelaisten asemaa maan ainoan alkuperäiskansana.

Perustuslaissa on säädetty kaikille vastuu luonnosta ja sen monimuotoisuudesta, ympäristöstä ja kulttuuriperinnöstä. Vaikka säännös on yleinen, sitä voisi esimerkiksi kansainvälisessä metsäkeskustelussa yhdessä nykyaikaisen vuoden 1997 metsälakimme kanssa käyttää kilpailuvalttina.

Oikeus työhön on suurtyöttömyyden aikana jäänyt julistukseksi. Perusoikeus on nyt käännetty jokaisen oikeudeksi hankkia toimeentulonsa valitsemallaan työllä, ammatilla tai elinkeinolla. Tässä on samalla elinkeinovapauden periaate. Samalla on korostettu julkisen vallan velvollisuutta edistää työllisyyttä ja sidottu työstä erottaminen lakiin perustuviin syihin. Säännöksellä on jo ollut käytännön merkitystä irtisanomistapauksissa.

Keskustelua sosiaaliturvan uudistamisesta on viime vuosina leimannut kielteinen sävy, kun etualalla ovat olleet säästötoimet ja etuuksien leikkaukset. Perustuslaki turvaa aina oikeuden välttämättömään toimeentuloon ja huolenpitoon, jonka kaltaista toimeentuloturvaa nykyisin tarkoitetaan sosiaalihuoltolaissa ja Euroopan sosiaalisessa peruskirjassa.

Perustoimeentulo edellytetään lisäksi lailla taattavaksi myös mm. työttömyyden, sairauden, työkyvyttömyyden ja vanhuuden aikana. Tämä on ollut vaikeimmin tulkittavia perusoikeussäännöksiä. Se on rajoittanut olennaista puuttumista nykyisiin perustoimeentulon järjestelmiin. Säännös on syytä ymmärtää niin, että pitkällä aikavälillä rakennetaan nykyistä aukottomampi ja toisaalta aktivoiva järjestelmä. Tämä on merkittävimpiä lähivuosien lainsäädäntöhankkeita.

Perusoikeutena on vahvistettu myös oikeusturvan perusteita. Lailla on turvattava oikeudenmukaisen oikeudenkäynnin ja hyvän hallinnon takeet. Niistä tärkeimpiä ovat käsittelyn julkisuus sekä oikeus tulla kuulluksi, saada perusteltu päätös ja hakea muutosta. Kirjassa on selvitetty tältä kannalta yleisesti oikeusturvajärjestelmämme toimintaa ja myös perusoikeussäännösten soveltamista tuomioistuimissa ja hallintoviranomaisissa sekä ylimpien lainvalvojien, oikeuskanslerin ja oikeusasiamiehen, käytännössä.

Viime vuosien oikeudenkäyntiuudistuksissa ei ole riittävästi muistettu, että perustuslakimme edellyttämät oikeusturvan takeet menevät pitemmälle kuin kansainvälisten ihmisoikeussopimusten velvoitteet. Suomessa on ollut vanhastaan sosiaalisen oikeudenmukaisuuden ja kohtuuden sekä kansanomaisen oikeudenkäynnin perinne. Niitä ei saisi unohtaa oikeuden kansainvälistyessä. Olen huolissani seurannut oikeusilmapiirin kovenemista, oikeudenkäyntiuudistusten mutkallisuutta ja kulujen nousemista kynnykseksi oikeuteen pääsemiselle. Perustuslakimme on kirjoitettu paljon sosiaalisemman oikeudenkäyntikäsityksen pohjalle.

Euroopan unionissa puhutaan nyt paljon toimielinten suhteista ja tavoitellaan Maastrichtin ja varsinkin Amsterdamin sopimuksen jälkeen myös yhteisiä perusoikeusluetteloita. Tätäkin kehitystä on kirjassamme selvitelty. Suomen puheenjohtajakaudella järjestetään oikeusasioista erityinen huippukokous. Perusoikeusnäkökulmasta on tärkeää ottaa esille oikeuden selkeyttä ja toimivuutta koskevia kysymyksiä tavallisten eurooppalaisten kannalta.

Julkistettava teos on kirjoitettu laajalle käyttäjäkunnalle, lakien valmistelijoille ja soveltajille, viranomaisille ja yksityisille tärkeitä oikeuskysymyksiä selvitettässä. Oikeus ei saa olla kiinni siitä, miten asioita osataan ajaa. Perusoikeudet on otettava tuomioistuimissa ja muissa viranomaisissa huomioon, vaikka niihin ei ole vedottukaan.

Me tekijät toivomme, että tämä teos lisää perusoikeuksien tuntemusta ja tuo ne kaikille lähemmäksi sekä näin edistää myös suomalaisen oikeuskulttuurin kehitystä.