9.1.2004 XXXVI Asianajajapäivät

OIKEUS JA TURVA - VOIVATKO VALTIOSSA KAIKKI HYVIN

"Laki turva miehen, naisen
vapaus kansan, kansalaisen,
ihmisarvo maassa mahti,
kansan valta kansan vahti"
Eino Leino

Hallintotuomioistuinten tervehdyksessä tällä suomalaisten oikeusturvan tärkeimmällä foorumilla yritän nostaa katsetta lain kirjaimesta oikeusvaltion pohdiskeluun. Suuren linjanvetäjän K.J. Ståhlbergin ohjelmalause oli "kansanvaltainen edistys lain pohjalla". Siinä oikeus ja demokratia muodostivat dynaamisen kokonaisuuden, valtiovallan ja kansalaisyhteiskunnan vuorovaikutuksen.

Onko oikeusvaltiomme kuihtumassa juhlapuheiksi? Voivatko yhteiskunnassamme kaikki hyvin? Katsotaanpa oikeusvaltiorakennelmamme tilaa - etsien vertailukuvaa suuressa salissa rakennuksen neljästä nurkasta:

Oikeusvaltion olennainen nurkkapilari on lakisidonnaisuus - mutta minkälaiseen lakiin sidottu? OECD:n maatutkimuksessa 2003 kehotettiin säädöspolitiikan kehittämiseen. Sektorikohtaista valmistelua pitäisi avata ja kiinnittää laajemmin huomiota yhteiskunnan toimintaedellytyksiin. Kokonaisnäkökulmaa kaivattaisiin.

Usein on yhteensovitusongelmia siinä, että materiaaliset uudistukset valmistellaan esim. valtiovarain-, sosiaali- tai ympäristöministeriössä ja resursseista pitäisi huolehtia oikeusministeriössä. Asiat eivät lakien soveltamisen ja oikeudenkäytön kannalta aina kohtaa tyydyttävällä tavalla.

Tuomioistuinlaitoksen kehittämiskomitean yhden jäsenen enemmistöllä kaavaillussa kuuden osaston tuomioistuinhallitusmallissa oikeushallinto ja valtiosäännössä järjestetty budjettivalta etääntyisivät vielä kauemmaksi. Uuden viraston johtokunta antaisi budjettiesityksensä oikeusministeriölle. Korkeimpien oikeuksien osalta tällainen virastomalli vähentäisi suoraan budjettitaloudellista itsenäisyyttä. Se olisi suuri taka-askel. Valtiosäännön vallanjaon kannalta se olisi tuomioistuinlaitoksen "devalvointia".

Olen ennenkin vastustanut tällaisia virastokaavailuja, jotka Suomen keskushallinnosta on vuosia sitten lakkautettu. Tämä vaatisi valtiosääntöoikeudellisen saarnan, mutta olkoon nyt. Keskustelusta puuttuu kokonaan malli, jossa muiden hallinnonalojen tapaan lisättäisiin kunkin tuomioistuinyksikön päätösvaltaa virka- ja muissa järjestelyissä.

Palataan oikeusvaltiopohdiskeluun. Lainsäädäntöuudistuksia tehdään viime tingassa kuin pakon edessä. Ei viime vuoden säädöskritiikki vieläkään ole tuottanut tuloksia. Etenkin veropuolella lainsäädäntö on kuin epäkohtalainsäädäntöä, vain ongelmiin puuttumista. Miksi säädöspolitiikka ei voisi kehittyä kilpailuvaltiksi!

Entäpä toinen nurkka, vallanjaon tasapaino? En tarkoita nyt Montesquieun teorioita vaan oman vallanjakojärjestelmämme sopeutumista globalisaatiokehitykseen. EU-jäsenyyteen valmistauduttaessa tavoiteltiin tasapainon säilyttämistä, eduskunnan suuresta valiokunnasta tuli EU-asioiden valiokunta.

Nyt EU:n rakennemuutoksessa ja laajentumisvaiheessa yleisen keskustelun näkökulma on jotenkin supistunut institutionaalisiin kysymyksiin, EU-presidentin virkaan/oikeammin käännettynä määräajaksi valittavaan Eurooppaneuvoston puheenjohtajaan, jäsenvaltioiden parlamenttipaikkojen ja komission jäsenten määrää koskeviin kiistoihin. Olennainen asia jäsenvaltioiden kannalta olisi kuitenkin unionin ja kansallisen tason toimivallanjaon johdonmukaisuus. Läheisyysperiaatteen (subsidiariteetin) kehittelyssä ymmärrettäväksi oli Suomella todellinen "alivoimamaalin paikka". EU:n säädösvalmistelu perustuu erityisasiantuntijoiden työhön; samoin direktiivien hyväksyminen sektoriministereiden konsensukseen. Usein tarvittaisiin laajempaa näkemystä.

Länsi-Euroopan maissa on käynnissä hallinnon rakennemuutos, jolloin leikataan kustannuksia ja kevennetään palveluja. Britannia on mennyt monien arvioiden mukana rajalle, jossa pohjoismainen hyvinvointiajattelu natisisi. Tosin meilläkin on edessä kuntarakenteen muutos. Hallinnon privatisoinnissa tulevat kuitenkin vastaan perustuslain edellytykset, että muutos on "tarpeen tehtävän tarkoituksenmukaiseksi hoitamiseksi ja että se ei vaaranna perusoikeuksia, oikeusturvaa ja hyvän hallinnon vaatimuksia". Suuria haasteita liittyy väestön ikääntymiseen. Suomessa on jo nyt 800.000 yli 65-vuotiasta. Palvelurakenteen muutos, asumismuotojen kehittäminen, hoitojonot aiheuttavat lähivuosina ongelmia, myös valituksia hallinto-oikeuksiin. Näihin pitäisi varautua.

Tuomioistuinmenettelyn uudistuksissa on viime aikoina seurattu ulkomaisia malleja, lisätty muotomääräyksiä ja nostettu kuluja. Tämän kritiikin jätän nyt vähemmälle, joskin olen huolissani edellä mainitun kehittämiskomitean ehdotuksista ryhmäkanteen käyttöönotosta ja prosessisäännösten systematisoinnista, ennen muuta hallintoprosessin aktiivisen prosessinjohdon merkityksen väheksymisestä. Perusteluna esitetään, että tällä tavoin olisi mahdollista lisätä hedelmällisellä tavalla keskustelua lähentää eri prosessilajeja toisiinsa. Taidatkos sen sumeammin sanoa!

Talon kolmannessa nurkassa ovat perus- ja ihmisoikeudet. Talossa asuvat ihmiset, joiden kannalta järjestelmien toimintaa pitäisi arvioida. Perusoikeusuudistus avasi uuden näkökulman oikeusvaltiomme vahvistamiseen. Suomi on aktiivinen ihmisoikeuksien ajaja; viimeksi järjestämässä Euroopan ihmisoikeustuomioistuimen kehittämisseminaaria. Kansainvälisellä tasolla maamme linja on ollut, ettei saa vähentää yksilövalituksen mahdollisuutta eikä luoda kynnyksiä viedä asioita tuomioistuimeen.

Kotimaan kamaralla valituslupajärjestelmät ovat yleisiä - paitsi KHO:n osalta. Sanon tämän painavasti sen takia, että pyrin johdonmukaisesti torjumaan valituslupajärjestelmän yleiset laajentamishankkeet kansalaiskeskeisen oikeusturvajärjestelmän perusperiaatteiden vastaisina. Viime vuonna KHO ratkaisi lähes 3900 asiaa, suurin osa asiaratkaisuja. Työtilanne parani loppuvuoden ponnistuksilla asetettujen tavoitteiden mukaisesti.

Tulemmekin lopulta neljänteen nurkkaan, järjestelmän toimivuuteen! Ei kukaan kaipaa lakia tai muutoksenhakua, ellei niiden kautta saavuteta todellista oikeutta. Kirjassa Toinen aurinko Eero Huovinen varoittaa liiasta "säädösuskoisuudesta", jolloin oikeus ja todellisuus saattavat irrota toisistaan. Kirjain alkaa hallita, oikeus ja todellisuus unohtuvat!

Tässä on perspektiiviä tämän asianajajapäivän aiheisiin. Pitää huolella selvittää esim. huostaanottoasioissa nimenomaan lapsen etua. Julkinen väittely näyttää pysähtyneen aikuisten kysymyksiin. Kilpailuasioissa, jotka keskittyvät hallintotuomioistuimiin, on suuret intressit. Yksinkertainen asiantuntemus ei riitä, asioita pitää hallita laajemminkin, myös taloustieteellisiä selvityksiä ymmärtäen. KHO on viime vuonna käynnistänyt "oikeus ja talous" -otsikolla tutkimusten sarjan, jonka avulla pyritään avaamaan ratkaisuaineisto yhteiskunta- ja talouspoliittiselle keskustelulle. Luottamus voi kasvaa vain avoimuuden pohjalta.

Hyvät kuulijat,
Talovertaus ei vastaa oikeusvaltion, rätsstat, rule of law - perinteisiä määritelmiä. Olennaisempaa on kuitenkin pohtia oikeusvaltioperiaatteita tällaisena nelikenttänä, lakisidonnaisuuden, vallanjaon ja ihmisten oikeuksien ja velvollisuuksien toiminnallisena kokonaisuutena. Se on valtiovallan ja kansalaisyhteiskunnan dynamiikkaa. Oikeus saa paikkansa kansalaisyhteiskunnassa. Demokraattinen oikeusvaltio, suomalaisittain konstailemattomasti esitettynä, voisi olla kilpailuvaltti maailmalla.

Viime aikojen keskustelunaiheita on ollut globalisaatio. Miten käy kansallisvaltion? Mistä löytyy uuden vuoden puheiden globalisaatiostrategia, hallituksen ja työmarkkinajärjestöjen pelisääntökeskusteluistako? Eipä taida riittää. Tarvitaan laajempaa pohjaa.

Aikaisemmin monet tutkijat ovat puhuneet kansallisvaltion eroosiosta. Nyt on oivallettu, että valtiokin voi olla "oppiva organisaatio" ja aktiivinen toimija markkinoilla. Monet globalisaatioilmiöt vahvistavat valtion toimintoja. Tarvitaan päätöksentekijöitä, yhteistyökumppaneita. Valtion rooli tulee kyllä muuttumaan tehtävien mukana. Se on erilainen päättäjänä, valvojana ja tukijana. Olennaista on, että ydinvaltion, säädöspolitiikan, perushallinnon ja oikeuslaitoksen tehtävät säilyvät, jopa korostuvat.

Viime vuosina on ollut muotia puhua sosiaalisesta pääomasta, yhdessä osaamisesta. Maailmanpankki on eritellyt rakenteita, rooleja ja verkostoja sekä toisaalta yhteisiä arvoja, asenteita ja uskomuksia koskevaa sosiaalista pääomaa. Vaikka aito yhteisöllisyys on normeihin sitomatonta, toimiva oikeuskulttuuri on olennainen osa sosiaalista pääomaa. Sen varassa rakentuvat toimeentulon turva, turvallinen ilmapiiri ja myös yrittämisen edellytykset - luottamus yhteiskunnassa.

Lainaten viime aikojen mietintöjen pohdiskelua ??bjulkikuvista?? tulee mieleen, että "jos olet julkisuuskuvasi näköinen, olet kehittämisen tarpeessa". Siitä on hyvä jokaisen ottaa kohdallaan selvää. Toisaalta Tyko Brahen sanoin: "Parempi on kuitenkin olla jotakin, eikä vain näyttää siltä".

Jag får önska Er alla god fortsättning och framgång i rättens och rättvisans tjänst.