13.1.2006 XXXVIII Asianajajapäivät

ONKO MEILLÄ VARAA OIKEUDENMUKAISEEN OIKEUDENKÄYNTIIN?

Hyvä kysymys on enemmän kuin puoli vastausta, sanotaan. Täällä asianajajapäivillä, suomalaisen oikeuskeskustelun yhdellä pääfoorumilla löytyy järjestäjien muotoilemaan kysymykseen tuskin siis kielteistä vastausta. Siksi painotan puheenvuoroni toisin: Toimiva oikeus on kilpailuetu. Meillä ei ole varaa oikeuden rapautumiseen!

Hallintotuomioistuinten tervehdyksessä tavoittelen oikeuden ja talouden tasapainoa, ylätasolla näkökulmaa bruttokansantuotteen kasvutekijöihin. Eihän tässä kuulijoille uutta juttua ole; kerron sen silti: Kansantalouden tutkijat puhut kasvutilinpidosta ja erittelevat pääomapanosten, työpanosten ja kokonaistuottavuuden vaikutuksia. Tärkeimmäksi on havaittu kokonaistuottavuus, jonka olennaisia ainesosia ovat yhteiskunnan rakenteet, sosiaalinen pääoma ja etenkin toimiva oikeusjärjestelmä. Näin ovat ekonomistit siis todistaneet, että oikeudella on suora yhteys talouskehitykseen. Haastanpa heidät jatkossa etsimään uutta kaavaa oikeuden osuudesta kokonaistuottavuudessa.

Meille tuttu näkökulma tuomiovallan käyttöön löytyy vallan kolmijaosta ja lakikirjan sivuilta. Tuomioistuinlaitos on ilman laskelmiakin yhteiskunnan perusrakenteita. Kuva valtion budjettikirjassa pienenee ja kokonaistalouden numeroissa käy vieläkin utuisemmaksi. Oikeusministeriön hallinnonala on talousarvion pääluokista nykyisin pienin, alle kaksi prosenttia talousarvion loppusummasta. Tuomioistuinlaitoksen osuus on runsaat puoli prosenttia menotaloudesta. Hallintotuomioistuinten osuus on 20 prosenttia tuomioistuinlaitoksen henkilömäärästä ja runsaat 10 prosenttia oikeudenkäytön kokonaismenoista, kun syyttäjälaitos ja rangaistusten täytäntöönpano luetaan mukaan. Hallintotuomioistuimilla on kokonaismenoissa häviävän pieni osuus, 0,09 prosenttia valtion budjetista. Eipä ole varaa eikä syytä mihinkään vertailuihin.

Hallintoprosessin kustannustekijöitä alentaa aktiivinen prosessinjohto. Tulee mieleen Platonin päätelmä Lait-teoksen kuudennesta kirjasta: "Tuppisuu tuomari, joka ei osaa kuulustelussa sanoa enempää kuin käräjöivät osapuolet, ei voi olla pätevä ratkaisemaan oikeuskysymyksiä." Ehkä hallintolainkäyttölain oikeusturvaperiaatteessa, asioiden selvittämisvastuussa myös viran puolesta, on yksi selitys sille, että maksuttoman oikeusavun kustannuksista hallintotuomioistuinten kontolle lankeaa vähäinen summa, prosenttiyksikön luokkaa.

Tarkoitukseni ei ole numerosarjalla vastata kysymyksiin, onko meillä varaa hallintolainkäytön kehittämishankkeisiin. Tarkoitan vain sitä, että maassamme pitäisi paremmin ymmärtää kansalaisten oikeusturvan tarvetta julkishallinnossa. Jokainen on tekemisissä viranomaisten ja välillisesti myös hallintolainkäytön kanssa. Hallintotuomioistuinlaitoksella on olennainen rooli vallankäytön laillisuuden ja oikeutuksen vahtina, luottamuksen rakentajana. Se vaikuttaa suoraan kilpailukykyyn sekä henkisen ja aineellisen hyvinvoinnin edellytyksiin.

Toisaalta oikeusriidat ovat vain jäävuoren huippu. Perustason hallinnossa tehdään pienessäkin maassa miljoonia päätöksiä. Hyvälle hallinnolle toimiva hallintotuomioistuinlaitos on välttämätön tukiranka, opastaja. – Otetaanpa esimerkkejä suurimmista asiaryhmistä.

Aloitetaan väestön ikääntymisestä. Ennusteen mukaan Suomi on viiden vuoden kuluttua ensimmäinen maa, jossa äänestäjien enemmistö on yli 50-vuotiaita. Kehitys näkyy lähivuosina koululaitoksessa sekä terveyshallinnossa. Viime vuonna oli 25 miljoonaa hoitokäyntiä perusterveydenhuollossa. Kehittämistyö on suunnattava hoidollisiin järjestelmiin eikä rakennettava oikeusriitojen kenttää.

Sosiaalipolitiikassa on sama mittakaava. Toimeentulotukea sai viime vuonna 240 000 kotitaloutta, minkä lisäksi meillä on perustoimeentulon turva sairauden, työttömyyden ja muiden riskitilanteiden varalta. Tämän alan oikeusriidoissa odotetaan oikeudenmukaisia ja tasapainoisia linjauksia. Sovitettaessa inhimillisiä tarpeita voimavaroihin näkyy jännite hyvinvointi-ideologian ja markkinaideologian välillä. Toisessa vaakakupissa on aina toimiva talous.

Otetaan kolmas esimerkki kaikkia koskettavasta verotuksesta. "Jos teet väärin, sinua sakotetaan. Jos teet oikein, sinua verotetaan", sanovat finanssioikeuden puoltajat. Uusi visio verokeskusteluun on siinä, että EU:n piirissä ei synny johdonmukaista veropolitiikkaa. Ratkaisuja joudutaan varsinkin pääomaverotuksen ja yhtiöverotuksen pulmissa hakemaan tuomioistuintietä, viime kädessä EY-tuomioistuimen tulkinnoista. Vireillä on konserniavustusten verokohtelu. Neljän perusvapauden, ihmisten, työvoiman, palveluiden ja pääoman vapaan liikkuvuuden sekä syrjintäkiellon pohjalta ei välttämättä synny innovatiivisia ratkaisuja. Tästä ei ole syytä syyttää tuomioistuimia tai ennakkoratkaisuja vaan EU:n avuttomuutta huolehtia kilpailukykyä edistävästä säädöspolitiikasta.

Hallintotuomioistuinten on sanottu olevan paljon vartijoina myös kaavoituksen ongelmissa. Toivon, että keskustelu on palaamassa todellisuuteen. Tutkimusten mukaan valitusten kohteena on vain 10 prosenttia kaavoista ja vain kolme sadasta kaavasta päätyy korkeimman hallinto-oikeuden pöydälle. Kaavoituksen painopiste, ongelmatkin ovat kuntatasolla ja pitkällisen suunnittelun vaatimassa ajassa. Toisaalta elinympäristön kehittämisessä tarvitaan näkökulmaa yli kvartaalitalouden ja -politiikan.

Suuria kysymyksiä löytyy ympäristönsuojelusta, myös uuden terminologian monimutkaisuudesta. Näitä ovat BAT eli parhaan käyttökelpoisen tekniikan vaatimus, BEP eli ympäristön kannalta paras käytäntö sekä PPP eli aiheuttamisperiaate. Kirjainyhdistelmät pulpahtavat lähiaikoina esille, kun suuret ympäristöluvat on uusittava. Hakemukset ovat vireillä, ja ongelmatapaukset tulevat kohta ympäristölupavirastoista hallintotuomioistuimiin. Maamme talouskehityksen kannalta ei ole varaa viivyttää suurten asioiden käsittelyä, vaan tarvittaessa niitä on joudutettava. Käykö se muiden asioiden kustannuksella?

Tulemme demokraattisen oikeusvaltion ydinkysymykseen: Jokaisella on oikeus oikeudenmukaiseen oikeudenkäyntiin. Asianosaisten kannalta mitkään asiat eivät ole muita vähäisempiä. Monet sosiaali- ja terveyshallinnon, verotuksen ja elinkeinojen harjoittamisen ongelmat koskevat tyyppitapauksina koko yhteiskuntaa. Ei ole varaa unohtaa myöskään tätä puolta ja kokonaisuutta.

Julkisen talouden tasapainon turvaamiseksi tavoitellaan nyt tuottavuuden lisäämistä. Viime vuosien perusteema on johtanut valtiontaloudessa kehysajatteluun. Hallinnonalojen odotetaan tehostavan hallintoa, hankintatointa, tietotekniikan käyttöä ja tukipalveluja. Ensimmäiset palvelukeskukset ovat perusteilla, myös oikeusministeriössä. Tuottavuuden kasvutavoitteeksi on asetettu 40 prosenttia lähivuosina, asiakastyytyväisyyden pysyessä vähintään nykyisenä. Tässä on tavoitetta kerrakseen.

Kehysajattelun lievennyksenä on toisaalta eräitä poikkihallinnollisia politiikkaohjelmia. Näistä on oikeuskehityksen kannalta mainittava kansalaisvaikuttamisen ohjelma. Tavoitteena on kansalaisten osallistumisen ja vaikuttamisen kehittäminen ja myös edustuksellisen demokratian vahvistaminen. Tulokset voivat edistää säädöspolitiikkaa.

Paremman sääntelyn tavoitteleminen on oikeuskehityksen kannalta avainasemassa. Tästä löysin olennaisen sanoman puheenvuorooni: Miksi meillä ei ole hienojen politiikkaohjelmien rinnalla tietoista oikeusjärjestyksen kehityksen seurantaa? Siihen voisi sisältyä säädöshuoltoa, lakien valmistelun ja toimeenpanon seurantaa sekä pitemmän tähtäimen vastuuta tuomioistuinten toimintaedellytyksistä. Nykyajan rytmi tuottaa monia turhiakin ongelmia: Lainsäädäntöä leimaa usein vain epäkohtiin tarttuminen; uudistuksiin ajaudutaan pakon edessä. Pulmia aiheutuu myös lainvalmistelun sektoroitumisesta, hallinnonalojen raja-aidoista. Säädökset ovat myös entistä enemmän välillisiä, koskevat järjestelmiä ja viranomaisten tehtäviä, ei niinkään oikeuksia ja velvollisuuksia. Lisäpulmia tulee EU:sta. Jos direktiivien toimeenpanosta säädetään blankettilaeilla, vaatimusten sovittaminen omaan oikeuskulttuuriimme jää liian vähälle.

Nyt kaivattaisiin oivallusta oikeuden merkityksestä yhteiskunnassa. Ajatelkaapa, kvartaalitalouden ja kehysajattelun estämättä, yli sektori- ja ammattirajojen, mikä merkitys toimivalla oikeudella on ristiriitojen, rikollisuuden, sosiaaliturvan, työllisyyden ja vaikkapa palvelu- ja kuntarakenteen pulmien ratkaisemisessa.

Nykyisin oikeusalan uudistuksissa rajaudutaan liian helposti kehysten ja voimavarojen pohdiskeluun. Ratkaisumallit koskevat tuomioistuintenkin osalta asiamääriä, valituslupajärjestelmiä ja oikeudenkäyntikuluja. Järjestelmäkeskeisyys ja työmäärät nousevat etualalle. Meidän täytyy nostaa katsetta tulevaisuuteen. Tosin Sokrates dialogissa Sisyfokselle, joka oli tuomittu vierittämään loputtomasti kiveä mäenlaelle, huomautti: "Tulevaisuus ei ole vielä tutkittavana olemassa."

Vastineeni asianajajapäivien haasteeseen on siis lopulta seuraava: Jos uudistuksissa unohdamme kansalaiskeskeisen näkökulman oikeudenmukaiseen oikeudenkäyntiin ja oikeuden yhteisyyden idean, hukkaamme samalla osan oikeuskulttuuria ja suomalaisten sosiaalista pääomaa. Siihen meillä ei ole varaa!

Joku voi pitää puheenvuoroani liian ihanteellisena. Esitän puolustukseksi kolme aihetodistetta:
1) Ensinnäkin nyt vietetään J.V. Snellmanin juhlavuotta. Hänen monissa kirjoituksissaan on todettu oikeuden paikan olevan kansalaisyhteiskunnassa, ei valtiovallan jatkeena.
2) Toinen peruste on siinä, että tänä vuonna on 100 vuotta yleisen ja yhtäläisen äänioikeuden vahvistamisesta, oikeastaan maailman ensimmäisen modernin parlamentin synnystä. Se virittää ajatuksia demokraattisen oikeusvaltion vahvistamiseen.
3) Kolmas virike pohtia oikeuskehitystä myös laajemmissa EU-ympyröissä liittyy Suomen puheenjohtajakauteen loppuvuonna. EU:n kehitykselle, myös perustuslaillisen sopimuksen hyväksymiselle on olennaista toissijaisuusperiaatteen korostaminen, subsidiariteetti. EU:n tasolla puututaan nyt asioihin, jotka voitaisiin paremmin hoitaa jäsenvaltioiden tasolla. Meidän täytyy osallistua aktiivisesti, mutta muistaa samalla oman oikeuskulttuurin vahvuus.

Tänään on Nuutin päivä. Se on ollut tällä paikalla vuodesta 1708 lähtien. Tosin jo keskiaikaisissa maakuntalaeissa määrättiin 20 päivää joulurauhan kestoksi. Nyt aika – myös tälle puheenvuorolle – on päättynyt ja työkausi alkamassa. Toivotan Teille kaikille hyvää oikeudenmukaisen oikeudenkäynnin vuotta 2006.