9.9.2015/2376

X:n kunta vaati hallinto-oikeudessa, että V:n kunta, joka sittemmin oli liitetty Y:n kaupunkiin, velvoitetaan korvaamaan X:n kunnalle A:n ja B:n huostaanotosta ja sijaishuollosta aiheutuneet kustannukset. X:n kunta oli samalla vaatinut hallinto-oikeudessa, että Z:n kunta velvoitetaan korvaamaan A:n ja B:n nuoremman sisaruksen C:n huostaanotosta ja sijaishuollosta aiheutuneet kustannukset.

Hallinto-oikeus hylkäsi X:n kunnan hakemuksen Y:n kaupungin velvoittamisesta korvaamaan X:n kunnalle A:n ja B:n huostaanotosta ja sijaishuollosta aiheutuneet kustannukset. Hallinto-oikeus vahvisti sen sijaan, että Z:n kunta on velvollinen korvaamaan X:n kunnalle C:n sijaishuollosta aiheutuneet kustannukset.

Korkein hallinto-oikeus myönsi asiassa valitusluvan siltä osin kuin X:n kunta vaati korkeimmassa hallinto-oikeudessa Z:n kunnan velvoittamista korvaamaan X:n kunnalle A:n ja B:n huostaanotosta ja sijaishuollosta aiheutuneet kustannukset.

Hallintolainkäyttölain 69 §:n 1 momentin mukaan julkisoikeudellista maksuvelvollisuutta tai muuta julkisoikeudellisessa oikeussuhteesta aiheutuvaa velvollisuutta tai oikeutta koskevan riidan samoin kuin hallintosopimusta koskevan riidan, johon haetaan ratkaisu muutoin kuin muutoksenhakuteitse (hallintoriita-asia) käsittelee hallinto-oikeus. Pykälän 2 momentin mukaan hakemuskirjelmässä, jolla hallintoriita pannaan vireille, on mainittava toimenpide, jota vaaditaan, sekä vaatimuksen perusteet. Hallintolainkäyttölain 73 §:n mukaan menettelystä hallintoriita-asiassa on muutoin soveltuvin osin voimassa, mitä mainitussa laissa säädetään valituksesta.

Koska X:n kunta ei ollut esittänyt hallinto-oikeudessa vaatimusta Z:n kunnan velvoittamisesta korvaamaan X:n kunnalle A:n ja B:n sijaishuollosta aiheutuneita kustannuksia, hallinto-oikeus ei ollut voinut ratkaista asiaa tällä perusteella. Hallintolainkäyttölain edellä mainittujen säännösten mukaan hallinto-oikeuden oli tullut tutkia asia siinä laajuudessa ja niihin kuntiin kohdistettuna kuin mitä X:n kunta oli hallinto-oikeudessa hakemuksessaan esittänyt. Korkein hallinto-oikeus ei ollut myöskään toimivaltainen tutkimaan ensi asteena hallintoriita-asiassa esitettävää uutta vaatimusta. Tämän vuoksi X:n kunnan valitus hylättiin.

Hallintolainkäyttölaki 69 § ja 73 §

Lastensuojelulaki 16 a § 3 momentti ja 40 §

Asian ovat ratkaisseet presidentti Pekka Vihervuori sekä hallintoneuvokset Hannele Ranta-Lassila, Eija Siitari, Outi Suviranta ja Vesa-Pekka Nuotio. Asian esittelijä Marja-Liisa Judström.