7.11.2016/4671

Maistraatti oli A:n hakemuksesta päätöksellään myöntänyt A:ta ja hänen lastaan C:tä koskevan väestötietojärjestelmään talletettavan turvakiellon. Maistraatti oli sittemmin hyväksynyt A:n entisen puolison ja C:n isän B:n edellä mainitusta päätöksestä tekemän oikaisuvaatimuksen, ja päättänyt, että maistraatti poistaa C:tä koskevan turvakiellon, mikäli maistraatin päätös saa lainvoiman.

Hallinto-oikeus oli A:n C:n huoltajana tekemästä valituksesta kumonnut maistraatin oikaisuvaatimuksen johdosta tekemän päätöksen ja saattanut maistraatin alkuperäisen päätöksen voimaan.

B valitti hallinto-oikeuden päätöksestä korkeimpaan hallinto-oikeuteen. Korkein hallinto-oikeus päätöksessään muun ohella lausui B:n maistraatille tekemässään oikaisuvaatimuksessa vaatineen A:lle ja C:lle asetetun turvakiellon kumoamista C:n osalta. Hallinto-oikeus oli kumotessaan maistraatin oikaisupäätöksen A:n C:n huoltajana tekemän valituksen johdosta todennut, ettei esitetyn selvityksen perusteella ollut ilmeistä, että C:n terveys tai turvallisuus tulee uhatuksi C:n isän B:n taholta. Korkein hallinto-oikeus katsoi hallinto-oikeuden tavoin, että jos turvakielto kumotaan C:n osalta, kiellon antama suoja poistuu ainakin osittain myös samassa taloudessa asuvalta A:lta. Turvakiellon poistaminen C:n osalta edellytti näin ollen, ettei kiellon asettamisen edellytyksiä ollut myöskään A:n osalta. Tämän vuoksi asiassa oli esikysymyksenä ratkaistava, olivatko turvakiellon edellytykset täyttyneet A:n osalta.

Asiakirjojen mukaan käräjäoikeus oli määrännyt B:lle perusmuotoisen lähestymiskiellon A:ta kohtaan. Kiellon perusteena oli ollut A:n kokema häirintä. Turvakiellon asettaminen taas edellytti, että henkilöllä on ilmeinen ja perusteltu syy epäillä itsensä tai perheensä terveyden tai turvallisuuden tulevan uhatuksi. Kieltojen edellytykset poikkesivat näin ollen toisistaan siten, ettei turvakieltoa voitu määrätä pelkästään henkilön häirityksi tulemisen kokemuksen perusteella. Lähestymiskielto kohdistui vain henkilöön, jolle se on määrätty, kun taas turvakiellon asettaminen esti myös ulkopuolisia henkilöitä saamasta muutoin julkisia tietoja. A:lle asetettua turvakieltoa arvioitaessa oli muun ohella otettava huomioon, ettei turvakieltoa voida asettaa pelkästään subjektiivisten tuntemusten perusteella, sekä se, että turvakiellon asettaminen on tarkoitettu poikkeukselliseksi menettelyksi.

Asiassa ei ollut edes väitetty, että B uhkaisi C:n terveyttä tai turvallisuutta. Kun turvakiellon asettamiselle A:lle ei ollut perusteita, sitä ei olisi tullut asettaa myöskään C:lle. Hallinto-oikeuden päätös kumottiin ja maistraatin oikaisupäätös, jolla C:lle asetettu turvakielto oli kumottu, saatettiin voimaan.

Laki väestötietojärjestelmästä ja Väestörekisterikeskuksen varmennepalveluista 36 § 1, 2 ja 3 mom.

Laki lähestymiskiellosta 1 § 1 mom.

HE 89/2008 vp laiksi väestötietojärjestelmästä ja Väestörekisterikeskuksen varmennepalveluista

Asian ovat ratkaisseet presidentti Pekka Vihervuori sekä hallintoneuvokset Irma Telivuo, Hannele Ranta-Lassila, Leena Äärilä ja Antti Pekkala. Asian esittelijä Kari Nieminen.