17.1.2018/121

B:n kaupungin sosiaali- ja terveyslautakunnan yksilöjaosto oli valituksenalaisella päätöksellään 15.4.2015 pysyttänyt alaisensa viranhaltijan tekemän päätöksen, jolla oli lopetettu A:n omaishoidon tuki ja päätetty irtisanoa A:n pojan C:n kanssa tehty omaishoidon tukea koskeva sopimus. Päätöksen mukaan A ei ollut täyttänyt B:n kaupungissa uudistettuja omaishoidon tuen myöntämisen edellytyksiä. Hallinto-oikeus käsitteli C:n tekemän valituksen hallintoriita-asiana ja hylkäsi C:n vaatimukset A:n omaishoidon tuen jatkamisesta.

Korkein hallinto-oikeus katsoi, että asiassa oli kysymys siitä, oliko A täyttänyt omaishoidon tuen myöntämisen edellytykset. Tällaisessa asiassa oli kysymys muutoksenhausta omaishoidon tuesta annetussa laissa tarkoitettuun asiaan eikä omaishoitosopimusta koskevasta hallintoriidasta. Muutoksenhaku ei kohdistunut omaishoitosopimuksen sisältöön eikä sopimuksen irtisanomisessa noudatettuun menettelyyn.

Tämän vuoksi ja koska asia olisi tullut käsitellä hallintovalituksena, hallinto-oikeuden päätöksen muutoksenhakuohjaus oli oikaistava sellaiseksi, että valittaminen hallinto-oikeuden päätöksestä korkeimpaan hallinto-oikeuteen edellytti valituslupaa. Valitus oli käsiteltävä korkeimmassa hallinto-oikeudessa valituslupahakemuksena.

Korkein hallinto-oikeus myönsi asiassa valitusluvan, kumosi hallinto-oikeuden päätöksen ja otti asian C:n valituksesta välittömästi tutkittavakseen. C:n valitus hylättiin.

Laki omaishoidon tuesta (937/2005) 3, 9 ja 12 § (1317/2014)

Sosiaalihuoltolaki (1301/2014) 53 § 1 momentti

Asian ovat ratkaisseet oikeusneuvokset Eija Siitari, Alice Guimaraes-Purokoski, Taina Pyysaari, Maarit Lindroos ja Kirsti Kurki-Suonio. Asian esittelijä Annina Nieminen.