21.11.2018/5397

A Oy oli hammaslääkäriasema, joka tarjosi potilailleen perushammashoidon lisäksi hoitoa erilaisiin purentaelimistön toimintahäiriöihin muun ohella purentakiskojen avulla. Ennen purentakiskon valmistamista hammaslääkäri teki tarvittavat tutkimukset, joiden perusteella potilaalle valmistettiin yksilöllinen purentakisko. Potilas käytti tämän jälkeen purentakiskoa omaehtoisesti, ja purentakiskon hoitava vaikutus perustui purentakiskon käyttämiseen.

Korkein hallinto-oikeus ei muuttanut keskusverolautakunnan antamaa ennakkoratkaisua, jonka mukaan purentakiskoa ei pidetty arvonlisäverolain 34 §:n 2 momentissa tarkoitettuna hoitoon tavanomaisesti liittyvänä tavarana, jonka hoitotoimen harjoittaja luovuttaa hoidon yhteydessä. Koska purentakiskojen myyntiä ei ollut vapautettu arvonlisäverosta, A Oy:n oli suoritettava niiden myynnistä arvonlisäveroa.

Keskusverolautakunnan ennakkoratkaisu ajalle 16.2.2018–31.12.2019.

Arvonlisäverolaki 1 § 1 momentti 1 kohta, 17 §, 18 §, 34 §, 35 § ja 36 § 3 kohta

Neuvoston direktiivi yhteisestä arvonlisäverojärjestelmästä 2006/112/EY 135 artikla 1 kohta

Ks. myös KHO 14.11.2016 taltionumero 4802

Asian ovat ratkaisseet oikeusneuvokset Irma Telivuo, Leena Äärilä, Janne Aer, Vesa-Pekka Nuotio ja Antti Pekkala. Asian esittelijä Marita Eeva.