10.12.2019/5796

Asiassa oli kysymys siitä, oliko uusintahakemuksen tehneeltä turvapaikanhakijalta voitu edellyttää, että hän turvapaikka-asiansa vireillä ollessa kääntyy kotivaltionsa puoleen saadakseen opiskelijan oleskeluluvan myöntämiseksi vaadittavan matkustusasiakirjan ja oliko Maahanmuuttovirasto voinut arvioida opiskelijan oleskelulupaan liittyvää matkustusasiakirjan esittämisen tarvetta siitä huolimatta, että hakijan kansainvälistä suojelua koskevaa uusintahakemusta ei ollut lainvoimaisesti ratkaistu. Maahanmuuttovirasto oli jättänyt hakijan uusintahakemuksen tutkimatta kansainvälisen suojelun osalta katsottuaan, että se ei sisältänyt uusia asian ratkaisuun vaikuttavia perusteita maahan jäämiselle.

Korkein hallinto-oikeus totesi, että uusintahakemustilanne, jossa hakemus ei sisältänyt uusia asian ratkaisuun vaikuttavia perusteita maahan jäämiselle, erosi olennaisella tavalla tilanteesta, jossa ensimmäisen turvapaikkahakemuksen käsittely tai sitä koskeva muutoksenhaku oli kesken. Kyseisessä uusintahakemustilanteessa hakijan kansainvälisen suojelun tarve samoilla perusteilla oli jo kertaalleen tullut tutkituksi ja lainvoimaisesti ratkaistuksi. Tämän vuoksi oli perusteltua katsoa, ettei tällaisen uusintahakemuksen tehnyt turvapaikanhakija ollut estynyt hankkimasta matkustusasiakirjaa kääntymällä kotivaltionsa puoleen. Tästä seurasi, että matkustusasiakirjaa koskevaa edellytystä opiskelijan oleskelulupaa koskevassa asiassa voitiin nyt kyseessä olevassa tilanteessa arvioida, vaikka uusintahakemusta ei ollut lainvoimaisesti ratkaistu.

Ulkomaalaislaki 5 §, 35 §, 40 § 3 momentti, 102 § ja 103 § (194/2015) 4 kohta

Vrt. KHO 28.12.2017/6741

Asian ovat ratkaisseet oikeusneuvokset Hannu Ranta, Kari Tornikoski, Taina Pyysaari, Jaakko Autio ja Monica Gullans. Asian esittelijä Jenny Rebold.