Muu päätös 3824/2013
Asia Valitus, joka koskee ympäristönsuojelulain mukaista ilmoitusta lyhytaikaisista poikkeuksista
Valittaja Talvivaara Sotkamo Oy
Päätös, jota valitus koskee
Vaasan hallinto-oikeus 4.3.2013 nro 13/0047/1
Asian aikaisemmat vaiheet
Pohjois-Suomen ympäristölupavirasto oli päätöksellään 29.3.2007 nro 33/07/1 myöntänyt Talvivaara Oy:lle Talvivaaran kaivoksen ympäristö- ja vesitalousluvan.
Vaasan hallinto-oikeus oli päätöksellään 15.2.2008 nro 08/0039/1 muuttanut muun muassa jätevesien koostumusta koskevaa lupamääräystä 8.
Korkein hallinto-oikeus oli päätöksellään 24.11.2008 taltionumero 2953 pysyttänyt hallinto-oikeuden päätöksen.
Talvivaara Sotkamo Oy oli hakenut 9.7.2010 lupaa jätevesien johtamismenettelyä koskevien lupamääräysten muuttamiseksi.
Pohjois-Suomen aluehallintovirasto oli päätöksellään 31.3.2011 dnro PSAVI/225/04.08/2010 muuttanut ympäristöluvan lupamääräyksiä siten, että jätevesiä voidaan johtaa suoraan loppuneutraloinnista jälkikäsittely-yksiköille.
Vaasan hallinto-oikeus oli päätöksellään 30.3.2012 kumonnut päätöksen. Hallinto-oikeus oli katsonut, että asia olisi tullut käsitellä ympäristönsuojelulain tarkoittamana toiminnan olennaisena muutoksena ja että päätös oli puutteellinen sen perustana olleen selvityksen sekä asianosaisten kuulemisen ja asian kuuluttamisen osalta. Hallinto-oikeuden päätös on lainvoimainen.
Ilmoitukset ja elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskuksen päätös
Talvivaara Sotkamo Oy on toimittanut Kainuun elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskukseen (ELY-keskus) 3.5.2012 lyhytaikaista ympäristöluvasta poikkeamista koskevan ilmoituksen.
Talvivaara Sotkamo Oy on toimittanut Kainuun ELY-keskukselle 15.5.2012 ilmoituksen kipsisakka-altaan ylitevesien tilapäisestä varastoinnista louhokseen.
Kainuun elinkeino-, liikenne ja ympäristökeskus on ratkaissut asiat päätöksellään 14.6.2012 seuraavasti:
Asia 1 (jätevesien käsittely ja johtaminen)
1. Päätös oikeuttaa poikkeamaan Talvivaaran kaivoksen voimassaolevasta ympäristö- ja vesitalousluvan lupamääräyksestä 7 ainoastaan menettelyllisesti niin, että lupamääräystä ei tarvitse noudattaa siltä osin kuin on kyse prosessivesien johtamisesta jätevesien jälkikäsittely-yksiköihin kipsisakka-altaan kautta. Jälkikäsittely-yksiköihin johdettavan jäteveden laadun osalta ympäristölupaa on noudatettava lupaehdossa 8 määritellyllä tavalla.
2. Prosessiveden tilapäinen johtaminen ympäristöluvasta poikkeavalla tavalla on sallittu enintään 31.12.2012 saakka tai kunnes Pohjois-Suomen aluehallintovirasto ratkaisee poikkeamisen kohdetta tarkoittavan asian täytäntöönpanokelpoisella päätöksellä.
Asia 2 (vesien varastointi Kuusilammen avolouhokseen)
Kainuun ELY-keskus on hyväksynyt kipsisakka-altaan ylitevesien tilapäisen varastoinnin Kuusilammen avolouhoksessa.
1. Hakijan tulee huolehtia, että Kuusilammen avolouhoksen pohjalla oleva vedenpinta ei pääse kipsisakka-altaan ylitevesien varastoinnin aikana nousemaan yli tason 190 mmp.
2. Kipsisakka-altaan ylitevesien varastointi Kuusilammen avolouhoksessa on sallittua ainoastaan välttämättömän ajan. Kipsisakka-altaan vesien varastointi avolouhoksessa tulee lopettaa viimeistään 15.8.2012.
3. Vedenpinnan korkeuden kehittymistä on seurattava päivittäin ja tuloksista on raportoitava viikoittain Kainuun ELY-keskukselle.
4. Poikkeavan tilanteen päättymisestä on ilmoitettava myös Sotkamon kunnan ympäristönsuojeluviranomaiselle.
5. Kuusilammen avolouhokseen varastoitavista kipsisakka-altaan ylijäämävesistä ei saa aiheutua pohjaveden tai pintavesien pilaantumista tai sen vaaraa. Varastointi tulee järjestää niin, ettei vesiä pääse ympäristöön hallitsemattomasti missään tilanteessa.
Asiaratkaisussa sovelletut oikeusohjeet
Ympäristönsuojelulaki 1, 4, 5, 53, 54, 62, 64, 96 ja 101 §
Hallintolaki 25 §
Päätöksen täytäntöönpano
Päätöksen ympäristönsuojelulain 64 §:n mukaisen luonteen vuoksi Kainuun ELY-keskus on määrännyt, että päätöstä ja sen määräyksiä on noudatettava muutoksenhausta huolimatta.
Hallinto-oikeuden ratkaisu
Vaasan hallinto-oikeus on A:n valituksen johdosta kumonnut päätöksen asian 1 osalta. Poikkeusmääräajan päättymisen vuoksi hallinto-oikeus ei ole muuttanut päätöstä asian 2 osalta.
Hallinto-oikeus on perustellut ratkaisuaan seuraavasti:
Sovellettavat lainkohdat
Ympäristönsuojelulain 28 §:n 3 momentin mukaan luvan saaneen toiminnan päästöjä tai niiden vaikutuksia lisäävään tai muuhun olennaiseen toiminnan muuttamiseen on oltava lupa. Lupaa ei kuitenkaan tarvita, jos muutos ei lisää ympäristöön kohdistuvia vaikutuksia tai riskejä eikä lupaa toiminnan muutoksen vuoksi ole tarpeen tarkistaa.
Ympäristönsuojelulain 62 §:n 1 momentin mukaan, jos onnettomuudesta, tuotantohäiriöstä, rakennelman tai laitteen purkamisesta tai muusta niihin rinnastettavasta syystä aiheutuu päästöjä tai syntyy jätettä siten, että siitä voi aiheutua välitöntä ja ilmeistä ympäristön pilaantumisen vaaraa tai jätteen määrän tai ominaisuuksien vuoksi erityisiä toimia jätehuollossa, on toiminnasta vastaavan tai jätteen haltijan ilmoitettava tapahtuneesta viipymättä valvontaviranomaiselle.
Jos muusta kuin 1 momentissa tarkoitetusta, toiminnasta riippumattomasta ja ennalta arvaamattomasta syystä aiheutuu odottamaton tilanne, jonka vuoksi lupamääräystä ei voida tilapäisesti noudattaa, toiminnanharjoittajan on saman pykälän 2 momentin mukaan ilmoitettava asiasta valvontaviranomaiselle.
Hallituksen esityksen (HE 84/1999 vp) 62 §:n yksityiskohtaisissa perusteluissa todetaan, että pykälässä säädettäisiin eräistä poikkeuksellisista tilanteista tehtävistä ilmoituksista. Säännös olisi tarpeen erityisesti jätedirektiivin mahdollistaman poikkeuksen vuoksi ja se vastaisi voimassa olevaa jätelakia. Pykälä koskisi onnettomuustilanteita tai tuotantohäiriöitä tai muita sellaisia ennalta arvaamattomia kertaluontoisia tilanteita, joissa syntyy laadultaan tai määrältään epätavallisia päästöjä tai jätteitä. Onnettomuustilanteissa, kuten tulipaloissa, syntyy erilaisia jätteitä, jotka on tunnistettava niiden vaarallisuuden arvioimiseksi. Tuotantohäiriöiden vuoksi syntyneistä virheellisistä tuotteista tai käsittelyvirheiden vuoksi pilaantuneista tuotteista voi tulla ongelmallisia jätteitä. Kertaluontoisilla toimilla tarkoitettaisiin esimerkiksi purkutöitä tai saneeraustoimia, jolloin syntyy poikkeuksellisia jätteitä. Laadultaan epätavallisten tai poikkeuksellisten jätteiden vienti kaatopaikalle voi edellyttää erityistoimia kaatopaikalla. Onnettomuuksien yhteydessä on voinut syntyä myös päästöjä, jotka voivat liittyä maaperän pilaantumiseen tai paloalueen puhdistamiseen johtamalla pesuvesiä viemäriin.
Hallituksen esityksen (HE 227/2004 vp) mukaan 62 §:ään lisättäisiin uusi 2 momentti, joka koskisi muunlaisia toiminnasta riippumattomia ja ennalta arvaamattomia tilanteita. Tällaisia tilanteita voisivat olla esimerkiksi poikkeuksellinen kuivuus tai tulvatilanne, joista aiheutuu tarve muuttaa väliaikaisesti lupamääräyksiä. Vastaava tilanne voisi olla myös eläintaudin leviämisen vaara, jonka takia eläintautiviranomaiset estävät eläinten siirron muualle. Samalla saattaa aiheutua tilapäinen luvan tai lupamääräyksen vastainen tilanne.
Ympäristönsuojelulain 64 §:n 1 momentin mukaan viranomaisen on 60–62 §:ssä tarkoitetun ilmoituksen johdosta annettava päätös, jossa voidaan antaa tarpeellisia määräyksiä toiminnasta aiheutuvan ympäristön pilaantumisen ehkäisemisestä, toiminnan tarkkailusta ja tiedottamisesta asukkaille sekä toiminnan järjestämiseen liittyvien jätelain mukaisten velvollisuuksien täyttämisestä. Viranomainen voi kieltää tai keskeyttää muun kuin luvan nojalla harjoitetun toiminnan, jos yleiselle tai yksityiselle edulle aiheutuvia huomattavia haittoja ei voida määräyksillä riittävästi vähentää. Päätös annetaan julkipanon jälkeen, ja siitä on tiedotettava siten kuin 53 ja 54 §:ssä säädetään ympäristölupapäätöksen antamisesta ja tiedottamisesta.
Edellä 62 §:ssä tarkoitetuissa tilanteissa valvontaviranomainen voi määräämillään ehdoilla 64 §:n 3 momentin nojalla hyväksyä välttämättömän lyhytaikaisen poikkeamisen ympäristönsuojelulakiin tai jätelakiin perustuvasta velvollisuudesta. Poikkeamisesta ei saa aiheutua terveyshaittaa tai merkittävää ympäristön pilaantumista tai sen vaaraa. Päätöksen poikkeamisesta tekee elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskus, jos toiminnan lupa-asian käsittely kuuluu aluehallintoviraston toimivaltaan. Valvontaviranomaisen tulee poikkeamisen jälkeen tarvittaessa saattaa asia vireille lupaviranomaisessa siten kuin 58 §:ssä säädetään lupamääräyksen muuttamisesta.
Asia 1 (jätevesien käsittely ja johtaminen)
Asiakirjoista saatava selvitys
Talvivaara Sotkamo Oy:n metallitehtaan prosessiin on tehty lukuisia muutoksia ympäristöluvan (Pohjois-Suomen ympäristölupavirasto 29.3.2007) myöntämisen jälkeen. Keskeisimmät jätevesien koostumukseen vaikuttaneet muutokset ovat olleet seurausta toiminnasta aiheutuneiden hajuhaittojen vähentämiseksi tehdyistä prosessimuutoksista. Lähinnä näiden muutosten seurauksena yhtiön jätevesipäästöt ovat poikenneet siitä, mihin ympäristöluvan myöntämisharkinta ja lupamääräysten asettamisharkinta perustui. Tehtyjä prosessimuutoksia ei ole käsitelty ympäristölupamenettelyssä.
Kipsisakka-altaaseen kertyi toiminnan alkuvuosina jätevettä, jonka pitoisuudet poikkesivat varsinkin sulfaatin ja mangaanin osalta merkittävästi ympäristölupahakemuksessa arvioidusta. Myöhemmin tehtyjen uusien prosessimuutosten seurauksena jätevesien sisältämät haitta-ainepitoisuudet ovat alentuneet, vaikka ovatkin edelleen korkeampia kuin ympäristölupahakemuksessa esitetyt. Koska kipsisakka-altaaseen aikaisemmin johdettujen jätevesien haitta-ainepitoisuudet ovat ainakin sulfaatin ja mangaanin osalta korkeammat kuin puhdistetussa jätevedessä, jätevesien johtaminen kipsisakka-altaan kautta aiheuttaa enemmän kuormitusta kuin johtamalla jätevesi kipsisakka-altaan ohi.
Asiakirjojen perusteella on arvioitavissa, että kipsisakka-altaan vettä ei ole puhdistettu siellä olevien haitta-ainepitoisuuksien alentamiseksi eikä ilmoituksessa ole esitetty siihen ryhtymistä. Vireillä olevan lupamääräysten tarkistamista koskevan hakemuksen perusteella yhtiön on jatkossakin tarkoitus johtaa jätevedet metallitehtaalta suoraan jälkikäsittely-yksikölle eikä kipsisakka-allasta ole suunniteltu otettavaksi käyttöön. Asiakirjojen mukaan jätevesien johtamisessa on toimittu pitkään nyt tehdyn ilmoituksen mukaisella tavalla.
Vaasan hallinto-oikeuden päätös 12/0097/1, 30.3.2012
Vaasan hallinto-oikeus on 30.3.2012 antamallaan päätöksellä kumonnut aluehallintoviraston päätöksen, jolla aluehallintovirasto oli hyväksynyt jätevesien johtamisen loppuneutraloinnin jälkeen suoraan vesistöön. Hallinto-oikeus on katsonut, että asiassa on kyse ympäristönsuojelulain 28 §:n 3 momentin mukaisesta toiminnan olennaisesta muutoksesta.
Yhtiön tekemä ilmoitus
Talvivaara Sotkamo Oy on tehnyt 3.5.2012 Kainuun elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskukselle ympäristönsuojelulain 62 §:n mukaisen ilmoituksen poikkeuksellisesta tilanteesta. Yhtiö on ilmoituksessaan pyytänyt, että ELY-keskus antaa yhtiölle luvan johtaa puhdistetut prosessivedet kipsisakka-altaan ohi siihen saakka, kunnes Pohjois-Suomen aluehallintovirasto on antanut päätöksen Talvivaara Sotkamo Oy:n lupamääräysten tarkistamiseen liittyvästä lupahakemuksesta. Ilmoitus on keskeisiltä osin samansisältöinen kuin 9.7.2010 aluehallintovirastolle tehty hakemus lupamääräysten muuttamiseksi ja aluehallintovirastossa nyt vireillä oleva hakemus. Yhtiö on perustellut ilmoituksen hyväksymistä sillä, että ympäristöluvassa määrätty jätevesien johtaminen tarkoittaisi purkuvesien ainepitoisuuksien ja vesistökuormituksen kasvua oleellisesti nykytilanteeseen verrattuna.
Ilmoituksen perusteella on arvioitavissa, ettei tilanne ole olennaisesti muuttunut hallinto-oikeuden 30.3.2012 antaman päätöksen jälkeen niiden seikkojen osalta, joihin hallinto-oikeuden päätös perustui.
Kainuun ELY-keskuksen päätös 14.6.2012
Kainuun ELY-keskus on ympäristönsuojelulain 64 §:n mukaisella valituksenalaisella päätöksellään 14.6.2012 hyväksynyt prosessiveden johtamisen ilmoituksen mukaisesti enintään 31.12.2012 saakka tai kunnes Pohjois-Suomen aluehallintovirasto ratkaisee poikkeamisen kohdetta tarkoittavan asian täytäntöönpanokelpoisella päätöksellä. Asiakirjojen mukaan ELY-keskus on päätöstä antaessaan ollut tietoinen, että ilmoituksessa tarkoitettu tilanne on jatkunut pitkään ja että yhtiön on myös jatkossa tarkoitus toimia ilmoituksen mukaisella tavalla. ELY-keskus on katsonut, että ilmoitusmenettelyä koskevan lainkohdan edellyttämä tilanteen tilapäisyys täyttyy sillä perusteella, että ilmoituspäätös olisi voimassa vain siihen saakka kunnes asiassa annetaan täytäntöönpanokelpoinen ympäristölupapäätös.
Ympäristönsuojelulain 62 §:n soveltuminen tilanteeseen
Asiassa on hallinto-oikeudessa ratkaistavana kysymys, voidaanko tilanteeseen yllä mainitut seikat huomioon ottaen soveltaa ympäristönsuojelulain 62 §:n mukaisia poikkeuksellista tilannetta koskevia säännöksiä ja jos voidaan, niin minkälaisia määräyksiä asiassa tulisi tällöin antaa.
Hallinto-oikeus on katsonut ottaen huomioon asiakirjoista saatavan selvityksen, että kipsisakka-altaan käytön estyminen jätevesien puhdistamiseen ympäristöluvassa määrätyllä tavalla ei ole lainkohdan tarkoittama toiminnasta riippumaton tilanne. Tilanne on syntynyt muun muassa laitoksella tehtyjen prosessimuutosten seurauksena. Lainkohdan toisen momentin mukaan poikkeuksellisen tilanteen on oltava tilapäinen. Kun huomioidaan se, että jätevesien johtaminen ilmoituksessa esitetyllä tavalla on jatkunut pitkään ennen ilmoituksen tekemistä ja että yhtiö on hakenut aluehallintovirastolta lupaa muuttaa johtamisjärjestelyä pysyväksi, tilannetta ei voida pitää lain tarkoittamalla tavalla tilapäisenä.
Kun lisäksi otetaan huomioon, että hallinto-oikeus on antanut samaa asiaa koskien päätöksen, jossa se on katsonut, että asia tulee käsitellä ympäristönsuojelulain 28 §:n 3 momentin tarkoittamana toiminnan olennaisena muutoksena, asian käsittelemiseen ympäristönsuojelulain tarkoittamana poikkeuksellisena tilanteena ei ole ollut edellytyksiä. Näin ollen hallinto-oikeus on kumonnut ilmoituksen johdosta annetun päätöksen asian 1 osalta.
Selvyyden vuoksi hallinto-oikeus on todennut, että yhtiön tekemässä ilmoituksessa ei ole ollut kyse siitä, että yhtiö olisi ilmoituksellaan saattanut valvontaviranomaisen tietoon, että yhtiön on tarve toimia jätevesien käsittelyssä ja johtamisessa ympäristöluvan lupamääräyksistä poiketen. Asiakirjojen perusteella menettely on ollut valvontaviranomaisen tiedossa ainakin vuodesta 2010 lähtien. Hallinto-oikeus on todennut, ettei asiassa ole otettu kantaa siihen, onko toimintaa harjoitettu ympäristönsuojelulainsäädännön vaatimusten vastaisesti.
Päätöksen täytäntöönpanon kieltämistä tai keskeyttämistä koskeva vaatimus
Hallinto-oikeus on kumonnut ilmoituksesta tehdyn päätöksen asiassa 1. Tämä huomioon ottaen kumoutuu päätöksen täytäntöönpanomääräys asian 1 osalta.
Asia 2 (vesien varastointi Kuusilammen avolouhoksessa)
Asiakirjoista saatava selvitys
Talvivaaran kaivoksen kipsisakka-altaiden ylitevesi johdetaan normaalitilanteessa bioliuotuskiertoon. Kevään sulamisvesien ja sateiden vaikutuksesta bioliuotuskierrossa on hetkellisesti runsaasti vettä eikä kipsisakka-altaan yliteveden ottaminen kiertoon ole mahdollista. Sademäärätilaston mukaan sadanta on huhtikuussa 2012 ollut lähes kaksinkertainen pitkäaikaiseen kuukauden sadannan keskiarvoon nähden. Yhtiön arvion mukaan vesiä joudutaan johtamaan avolouhokseen toukokuun loppuun saakka, jonka jälkeen veden pumppaus bioliuotuskiertoon voidaan uudelleen aloittaa. Vesien tilapäiseksi varastointitarpeeksi arvioidaan noin 150 000 kuutiometriä. Veden pinnan taso pysyy alempana kuin ympäristön vesistöjen, soiden ja pohjavesiputkien vedenpinnan korkeudet, mikä vähentää riskiä haitta-aineiden pääsemiseksi vesistöön.
Kainuun ELY-keskus on ilmoituksen johdosta antamassaan päätöksessä antanut määräyksen vesipinnan ylimmästä sallitusta korkeudesta ja hyväksynyt veden varastoinnin lyhytaikaisesti 15.8.2012 saakka.
Oikeudelliset johtopäätökset
Hallinto-oikeus on katsonut, että päätöksen määräyksiin 2 ja 5 olisi tullut hankkeen tarkoitus ja asian laatu huomioon ottaen sisällyttää velvoite sellaisen suunnitelman tekemiseen, jolla varmistetaan, että poikkeuksellinen tilanne jää mahdollisimman lyhytaikaiseksi (määräys 2) ja että yhtiö toimii poikkeuksellisen tilanteen aikana siten, että kuormitus ympäristöön jää mahdollisimman vähäiseksi (määräys 5).
Kun otetaan huomioon, että tilanne on ainakin joiltain osin seurausta poikkeuksellisen suurista sademääristä alueella ja että poikkeus on tarkoitettu tilapäiseksi menettelyksi eikä siitä voida ennalta arvioiden katsoa aiheutuvan merkittävää ympäristön pilaantumista tai sen vaaraa, hallinto-oikeus on katsonut, että ELY-keskus on voinut hyväksyä yhtiön tekemän ympäristönsuojelulain 62 §:n mukaisen ilmoituksen. Poikkeusmääräajan päättymisen vuoksi hallinto-oikeus ei ole muuttanut päätöksen määräyksiä 2 ja 5 eikä muuta päätöksen täytäntöönpanomääräystä asiassa 2.
Kuuleminen
Ottaen huomioon hallinto-oikeuden ratkaisu ja edellä esitetyt perustelut on enempi asianosaisten kuuleminen vastineista, valituksen täydennyksestä, lisäselvityksestä ja lausunnosta ilmeisen tarpeetonta.
Hallinto-oikeuden soveltamat oikeusohjeet
Ympäristönsuojelulaki 62 ja 64 §
Hallintolainkäyttölaki 34 §
Käsittely korkeimmassa hallinto-oikeudessa
Talvivaara Sotkamo Oy on valituksessaan vaatinut, että hallinto-oikeuden päätös kumotaan ja ELY-keskuksen päätös saatetaan voimaan. Poikkeaminen tulee hyväksyä joko ympäristönsuojelulain 62 §:n 1 momentin tai 1 ja 2 momentin nojalla kokonaisarvioinnin perusteella. Hallinto-oikeuden päätöksen täytäntöönpanoa koskeva määräys asiassa 1 on kumottava ennen varsinaista asian ratkaisemista. Asiassa on järjestettävä suullinen käsittely ja katselmus.
Toiminnanharjoittajan kaivostoiminnassa on toiminnan aloittamisen jälkeen ilmennyt erilaisia häiriöitä, kun prosessit ovat toimineet toisin kuin luvanhakemisvaiheessa arvioitiin. Kaivostoiminnan alkuvaiheessa kipsisakka-altaassa on jouduttu varastoimaan avolouhosvettä, mikä aiheutti ennalta arvioitua korkeampia metallipitoisuuksia kipsisakka-altaassa. Edellä mainittujen tuotantohäiriöiden takia Talvivaaran kaivoksen prosesseissa on toiminnan aloittamisen jälkeen tehty useita muutoksia.
Alkuperäisistä suunnitelmista poiketen kipsisakka-altaassa oleva vesi sisälsi suurempia pitoisuuksia aineita, jotka voivat olla ympäristön kannalta haitallisempia kuin metallitehtaan puhdistettu prosessivesi. Erityisen paljon kipsisakka-altaassa on aineita, joiden osalta luvassa ei ole annettu määräyksiä suurimmista sallituista päästöistä, mutta joita on päätynyt vesistöön suunnitteluvaiheessa ennakoitua enemmän. Tällainen aine on esimerkiksi sulfaatti. Edellä kuvattujen tuotantohäiriöiden johdosta toiminnan vesipäästöjen haitta-ainepitoisuudet ovat poikenneet alkuperäisessä lupahakemuksessa arvioiduista erityisesti sulfaatin ja natriumin osalta.
Tehokkain keino puuttua kohonneisiin vesipäästöihin oli johtaa puhdistetut vedet jälkikäsittely-yksiköille kipsisakka-altaan ohi. Kipsisakka-altaan ohittaminen ei lisää päästöjä myöskään niiden aineiden osalta, joille on ympäristöluvassa määrätty päästörajat (esimerkiksi kupari, sinkki ja nikkeli), vaan päinvastoin pienentää päästöjä myös näiden aineiden osalta. Tästä syystä toiminnanharjoittaja on 9.7.2010 jättänyt Pohjois-Suomen aluehallintovirastolle hakemuksen ympäristölupamääräysten muuttamiseksi niin, että määräykset vastaisivat ympäristönsuojelun kannalta tehokkainta toimintatapaa.
Aluehallintovirasto on päätöksellään 31.3.2011muuttanut Talvivaaran kaivoksen ympäristöluvan määräyksiä 7, 8 ja 9 siten, että jätevesiä voitiin johtaa myös suoraan loppuneutraloinnista jälkikäsittely-yksiköille. Aluehallintovirasto päätti 26.7.2011, että edellä mainittua päätöstä voitiin noudattaa muutoksenhausta huolimatta. Hallinto-oikeus kumosi päätöksellään 30.3.2012 aluehallintoviraston ratkaisun menettelyvirheen takia. Hallinto-oikeus katsoi päätöksessään, ettei asiaa olisi tullut käsitellä aluehallintovirastossa ympäristönsuojelulain 58 §:n mukaisena hakemusasiana, vaan ympäristönsuojelulain 28 §:n 3 momentissa tarkoitettuna hakemusasiana.
Tämä johti tilanteeseen, jossa ympäristönsuojelullisista syistä oli ympäristönsuojelulain 62 §:n mukaisesti poikettava voimassa olevan ympäristöluvan määräyksistä johtaa prosessivedet kipsisakka-altaan kautta jälkikäsittely-yksikölle. Hallinto-oikeuden päätöksen johdosta syntyi ennalta arvaamaton ja odottamaton tilanne, kun päätöksen noudattaminen aiheuttaisi korkeampia haitta-ainepitoisuuksia vesipäästöissä tai kun vesiä jouduttaisiin varastoimaan entistä enemmän kipsisakka-altaissa altaiden veden pitoisuuksien ylittäessä ympäristöluvassa määrätyt raja-arvot ja estäessä vesien johtamisen luontoon. Poikkeamiselle on pakottava tarve, koska kipsisakka-allas ohittamalla saavutetaan ympäristönsuojelun kannalta paras tilanne.
Hallinto-oikeuden valituksen kohteena olevan ratkaisun voi ymmärtää edellyttävän, että toiminnanharjoittajan tulisi ryhtyä uudelleen kontaminoimaan jo puhdistettuja jätevesiään kierrättämällä ne kipsisakka-altaan kautta, vaikka hallinto-oikeus ei sinänsä ottanut kantaa kipsisakka-altaan ohituksen oikeutukseen muulla kuin ympäristönsuojelulain 62 §:n perusteella. Hallinto-oikeuskäsittelyn aikana Talvivaaran kaivoksen vesitasetilanne, vesienhallinta ja kipsisakka-altaan tilanne on merkittävällä tavalla muuttunut voimakkaan sadannan sekä kipsisakka-altaan ensimmäisellä lohkolla 4.11.2012 tapahtuneen äkillisen repeytymän seurauksena syntyneen vuodon johdosta. Toiminnanharjoittaja keskeytti väliaikaisesti metallitehtaansa toiminnan vuodon seurauksena. ELY-keskus edellytti lausunnossaan 21.11.2012 metallitehtaan käynnistämisestä, että kipsisakka-altaan vesimäärää vähennetään. Toiminnanharjoittaja on muutoinkin sitoutunut kaikessa toiminnassaan vähentämään ympäristövaikutuksiaan. Edellä esitetty huomioon ottaen hallinto-oikeuden ratkaisun ja sen sisältämän täytäntöönpanomääräyksen tiukkaan tulkintaan perustuva noudattaminen ennen asian ratkaisemista ympäristöluvalla johtaisi ympäristönsuojelullisesti järjettömään ja ympäristönsuojelulain keskeisten periaatteiden vastaiseen tilanteeseen.
Ympäristönsuojelulain sääntelyn piiriin kuuluu hyvin erilaisia toimintoja, joiden vaikutukset ja olosuhteet poikkeavat merkittävästi toisistaan. Jo lakia laadittaessa on ollut selvää, että ympäristölupapäätöksissä ei voida aina ottaa huomioon tai ennakoida kaikkia mahdollisia tilanteita, joita toiminnan aikana voi tulla eteen. Tätä tarkoitusta varten lakiin on rakennettu poikkeuksellisia tilanteita koskeva menettely, joka toisaalta mahdollistaa poikkeamisen esimerkiksi lupamääräyksestä, jota tilapäisesti ei voida noudattaa ja toisaalta varmistaa, että viranomainen voi antaa ympäristön suojelemiseksi tarpeelliset määräykset myös poikkeuksellisessa tilanteessa.
Poikkeustilanteita koskevia säännöksiä sovelletaan hyvin erilaisiin tilanteisiin. Tästä johtuen näitä sääntelevä ympäristönsuojelulain 62 § ja viranomaisen harkintaa ohjaava ympäristönsuojelulain 64 § ovat muotoilultaan väljiä sisältäen myös avoimen viittauksen muihin vastaaviin tilanteisiin. Poikkeuksellisia tilanteita koskevaa sääntelyä on myös lain esitöiden valossa tarkoitettu tulkittavaksi joustavasti, mikä antaa ELY-keskukselle laajan harkintavallan.
Tuotantohäiriönä voidaan pitää sitä, että kaivoksen kipsisakka-altaan ennalta arvaamattoman korkeat haitta-ainepitoisuudet aiheuttaisivat ennakoitua suurempia sulfaatti- ja mangaanipäästöjä, mikäli prosessivedet johdettaisiin kipsisakka-altaan kautta. Prosessi- tai tuotantohäiriöstä on kyse, kun kaivosprosessista ilmenee ennalta arvioidusta poikkeavia vaikutuksia, kuten suurempia päästöjä. Myös ympäristönsuojelulain esitöiden mukaan poikkeuksellista tilannetta kuvastaa esimerkiksi se, että toiminnassa syntyy laadultaan ja määrältään epätavallisia päästöjä tai jätettä. Kaivostoiminnan alkuvaiheen häiriöt ja niiden edellyttämien prosessimuutosten aiheuttamat odottamattomat vaikutukset vesienkäsittelyyn ovat luonteeltaan tuotantohäiriöitä. Kipsisakka-altaan tilannetta voidaan pitää ympäristönsuojelulain 62 §:n 1 momentissa tarkoitettuna tuotantohäiriöstä aiheutuneena poikkeuksellisena tilanteena.
Asian arvioinnissa on otettava huomioon myös se, että kipsisakka-altaassa olevan, korkeita haitta-ainepitoisuuksia sisältävän veden puhdistaminen tarkoittaisi toisen puhdistusjärjestelmän rakentamista. Tälle ei ole nähty syitä, kun vastaava lopputulos saavutetaan ohittamalla kipsisakka-allas jo nykyisillä puhdistusmenetelmillä. Normaalitilanteessa on myös voitu hyödyntää kipsisakka-altaan ylitevesiä prosesseissa. Kyseisen puhdistusjärjestelmän rakentaminen kestäisi jopa vuoden. Rakentamisen aikana käsiteltyjä vesiä ei kuitenkaan voitaisi ympäristönsuojelullisista syistä johtaa kipsisakka-altaan kautta.
Hallintotuomioistuimen toimivaltaan kuuluu oikeus kumota päätös tai muuttaa sitä sisällöllisesti. Oikeusturvan optimaalinen toteuttaminen voi jossain tapauksissa edellyttää, että hallintotuomioistuin määrittelee myös sisällöllisesti valituksen kohteena olevan hallintopäätöksen lopputuloksen puitteet ja perusteet, etenkin jos vain tietynsisältöinen lopputulos on lain mukainen. Hallinto-oikeus on nyt päätynyt harkinnassaan siihen, ettei ympäristönsuojelulain 62 §:n 2 momentti sovellu tilanteeseen, mutta sen olisi tullut pysyttää ELY-keskuksen päätöksen lopputulos ympäristönsuojelulain 62 §:n 1 momentin nojalla.
Tällaisessa tilanteessa hallinto-oikeuden päätös on kumottava kokonaisuudessaan tai päätöstä on muutettava siten, että ELY-keskuksen päätös pysytetään asian 1 osalta voimassa muuttamalla sitä siten, että poikkeuksellinen tilanne perustellaan ympäristönsuojelulain 62 §:n 1 momentin nojalla 2 momentin sijasta tai kummankin momentin kokonaisvaltaisen harkinnan perusteella.
ELY-keskuksen päätös salli kipsisakka-altaan ohittamisen ja siten lupamääräyksistä poikkeamisen asiassa 1 enintään 31.12.2012 saakka tai kunnes aluehallintovirasto ratkaisee poikkeamisen kohdetta tarkoittavan asian täytäntöönpanokelpoisella päätöksellä. ELY-keskus on siten päätöksessään sallinut kipsisakka-altaan ohittamisen tilapäisesti.
Kaivostoiminnan ympäristöluvan tarkistaminen on parhaillaan vireillä aluehallintovirastossa. Luvan tarkistamisen yhteydessä ratkaistaan lopullisesti kysymys puhdistetun prosessiveden johtamisesta suoraan jälkikäsittely-yksiköille kipsisakka-altaan ohitse. Ympäristöluvan tarkistamisen käsittely on kuitenkin osittain toiminnanharjoittajasta riippumattomista syistä pitkittynyt aluehallintovirastossa, mikä on pidentänyt myös ELY-keskuksen päätöksen voimassaoloaikaa.
Vaikka täytäntöönpanomääräyksen antamisen edellytyksistä ei nimenomaisesti olekaan säädetty, kyseisen poikkeuksellisen tilanteen vaatimien toimenpiteiden aloittamiselle on ollut perusteltu syy. Sen aloittamisesta ole aiheutunut muutoksenhaun hyödyttömyyttä. Toiminnanharjoittaja on ilmoitusten mukaisilla toimenpiteillä tavoitellut jätevesikuormituksen pienentymistä. Kipsisakka-altaan kiertämisellä on ympäristön kannalta myönteinen vaikutus, kun jäteveden haitta-ainepitoisuudet alentuvat. ELY-keskuksen päätöksen täytäntöönpano ei aiheuta seurauksia, joiden perusteella muutoksenhausta tulisi hyödytöntä. ELY-keskuksen päätöksen täytäntöönpanoa tulisi jatkaa.
Hallinto-oikeus on katsonut, että ELY-keskuksen päätöksen mukaiseen vesien varastointiin Kuusilammen avolouhoksessa (asia 2) olisi tullut sisältää lisävelvoitteita, kuten velvoite laatia suunnitelma, jolla varmistettaisiin, että poikkeuksellinen tilanne jää mahdollisimman lyhytaikaiseksi ja määräys toimia siten, että kuormitus ympäristöön jäisi mahdollisimman vähäiseksi. ELY-keskuksen asettamat määräykset asiassa 2 ovat olleet riittäviä.
Katselmus tulisi järjestää kiireisesti ja mahdollisuuksien mukaan ennen kuin asiassa tehdään ratkaisu täytäntöönpanoa koskevan kysymyksen osalta. Katselmuksen ja suullisen käsittelyn järjestäminen varmistaisivat oikean käsityksen saamisen kaivoksen monimutkaisen vesien käsittely järjestelmän toiminnasta sekä kipsisakka-altaan tämän hetkisestä merkityksestä vesienkäsittelyn kokonaisuudessa. Katselmuksessa ja suullisessa käsittelyssä toimintojen sijainti, olosuhteet ja kokonaiskuva sekä toiminnan viimeaikaisten ympäristövaikutusten tosiasiallinen tila ja kehitys voidaan kirjallista käsittelyä paremmin selvittää.
Katselmuksen ja suullisen käsittelyn tarvetta arvioitaessa on lisäksi otettava huomioon, että Talvivaaran ympäristöasiat ovat olleet viime aikoina huomattavalla tavalla esillä sekä mediassa että poliittisessa päätöksenteossa. Käytännössä kukaan suomalainen hallintotuomari ei ole voinut välttyä niiltä mielikuvilta, joiden varaan mediaviestintä on pitkälti rakentunut. Tämä erityispiirre huomioon ottaen on tärkeää oikeudenmukaisen oikeudenkäynnin toteutumisen kannalta, että hallinto-oikeusprosessissa toteutetaan myös katselmus ja suullinen käsittely.
A on selityksessään uudistanut asiassa aikaisemmin lausumansa ja esittänyt, että Talvivaara Sotkamo Oy:n valitus tulee kokonaisuudessaan hylätä.
Yhtiö on vuosikausia menetellyt toiminnassaan syntyvien jätevesipäästöjen suhteen voimassa olevan ympäristölupapäätöksensä määräyksien vastaisesti. Tämä ilmenee siten, että yhtiö on ilman asianmukaista ympäristölupaa ryhtynyt johtamaan jätevetensä ohi kipsisakka-altaan, vaikka se on itse ympäristölupaa hakiessaan esittänyt, että ennen jätevesien luontoon johtamista ne kierrätetään sakka-altaan kautta.
Ympäristöluvassa tarkoitettu kaivostoiminta on alkanut vuonna 2008. Nyt esillä oleva kipsisakka-altaan ohitus on alkanut pian heti kaivostoiminnan alettua, viimeistään vuonna 2010, jolloin kipsisakka-allaskin vuoti maaliskuussa kuljettaen Vuoksen vesistöön metalleja ja haitallisia aineita. Kipsisakka-altaita on käytetty jo pitkään muuhun tarkoitukseen kuin siihen, mihin ympäristöluvan asiakirjoissa yhtiö on esittänyt niitä käyttävänsä.
Kesällä 2010 yhtiö perusteli ympäristönsuojelulain 58 §:ään perustuneessa, samaa kipsisakka-altaan ohittamista koskevassa, Pohjois-Suomen aluehallintovirastossa vireille saattamassaan asiassa vain halulla johtaa jätevetensä kipsisakka-altaan ohi, tosin mainiten, että altaan veteen on kontaminoitunut haitta-aineita. Mistä epäpuhtaudet olivat tulleet ja miten niitä aiottiin puhdistaa, jäi jo tuolloin yhtiöltä mainitsematta. Nämä kipsisakka-altaaseen joutuneet päästöt ovat edelleen yksilöimättä. Jotain voidaan päätellä vuoden 2012 syksyn vuotokatastrofin tiedoista, mutta niistä ei nyt esillä olevassa asiassa ole kysymys.
Voimassa oleva ympäristölupa on myönnetty toiminnanharjoittajan esittämän jätevesien käsittelyjärjestelmän mukaisesti. Jätevesien pudistukseen on kuulunut, että vedet johdetaan sakka-altaan kautta, jolloin osa jätevesien sisältämistä haitta-aineista jää viipymän aikana sakka-altaaseen.
Sakka-altaan sijasta toiminnanharjoittaja on kuitenkin johtanut jätevetensä metallien erotuksen jälkeen suoraan paikkaan, jota se nimittää jälkikäsittely-yksiköksi. Nämä niin sanotut jälkikäsittely-yksiköt eivät ainakaan etelän eli Kivijärven suunnassa ole alkuaan olleet muuta kuin pari luonnonvaraista suota, joille jätevedet on johdettu siinä toivossa, että epäpuhtaudet pidättäytyvät kasvillisuuteen ehkä pintavalutuskentän toimintaperiaatteita mukaellen.
Kipsisakka-altaan ohittamiseen liittyvässä hallinto-oikeuden päätöksessä 30.3.2012 nro 12/0097/1 on todettu muun muassa, että jätevesien johtaminen kipsisakka-altaan ohi merkitsee toiminnan olennaista muuttamista, johon ei voida soveltaa ympäristönsuojelulain 58 §:ää, vaan altaiden ohitus tuli ratkaista ympäristönsuojelulain 28 §:n 3 momentin mukaisesti. Mainittu päätös on lainvoimainen.
Nyt yhtiö perustelee pitkään jatkunutta käytäntöään poiketa ympäristöluvastaan sillä, että hallinto-oikeuden päätöksen noudattaminen johtaisi järjettömiin ja ympäristönsuojelulain vastaisiin tilanteisiin. Ainoa tapa hoitaa asia on ollut turvautua ympäristönsuojelulain 62 ja 64 §:ään sen jälkeen, kun hallinto-oikeus kumosi aluehallintoviraston myöntämän ympäristönsuojelulain 58 §:ään perustuneen luvan ohittaa jätevesiensä käsittelyssä kipsisakka-allas.
Kun yhtiö on oma-aloitteisesti ryhtynyt johtamaan jätevetensä kipsisakka-altaan ohi, kyse ei ole toimintahäiriöstä. Yleensä häiriöt pyritään korjaamaan ja tavoitteena on palata normaaliin toimintaan nopealla aikataululla.
Käsitteet tilapäisyys ja lyhytaikaisuus ympäristönsuojelulain 62 ja 64 §:n valossa eivät myöskään täyty, sillä yhtiö on ainakin vuodesta 2010 alkaen johtanut jätevetensä sakka-altaan ohi ilman, että se edes olisi pyrkinyt puhdistamaan jätevetensä ympäristöluvassaan tarkoitetulla tavalla. Vuosikausia jatkunut menettely ilman aietta ryhtyä toimenpiteisiin, jotka mahdollistaisivat jätevesien johtamisen luvan mukaisesti, osoittavat, että kysymys ei ole tilapäisestä järjestelystä tai lyhytaikaisesta menettelystä, vaan pysyvästä ja pitkään jatkuneesta menettelystä.
Yhtiö on valituksessaan yleisesti perustellut muutosvaatimuksiaan sillä, että sen toiminnassa on sattunut erinäisiä häiriöitä, joiden korjaamiseksi laitoksen prosesseihin on tehty useita muutoksia. Yhtiö jopa tunnustaa, että sakka-altaassa on alkuperäisestä suunnitelmasta poiketen säilytetty avolouhoksen haitta-ainepitoisia vesiä.
Muutoksenhakuviranomainen voi määrätä kumotun päätöksen noudatettavaksi vain erittäin poikkeuksellisissa olosuhteissa, jollaisista ei nyt esillä olevassa asiassa ole kysymys. Yhtiö ei ole esittänyt sellaisia syitä, joiden perusteella täytäntöönpanoa koskevaan vaatimukseen tulisi suostua.
Kivijärven vettä ei enää kahteen vuoteen ole voinut käyttää terveysviranomaistenkaan käsityksen mukaan edes sauna- ja pesuvetenä. Marraskuun 2012 kipsisakka-allasvuodon jälkeen järvellä on kaikenlainen virkistäytyminen ja vedenotto kielletty. Kaivosyhtiön jätevesijärjestelyt ovat riittämättömät Kivijärven ja yläpuolisten vesistöjen veden laadusta saatujen tarkkailutietojen valossa. Sama koskee Kivijärvestä laskevaa Kivijokea ja Laakajärveä. Vedessä on huomattavat määrät sulfaattia, mangaania ynnä muita haitta-aineita. Jätevesiensä puhdistamiseksi yhtiön tulee panostaa kunnollisen ja toimivan jäteveden puhdistuslaitoksen rakentamiseen ensi tilassa, vesistöjen ennallistamisen ohella. Jätevesiongelmaa ei voida ratkaista tilapäistä ja lyhytaikaiseksi tarkoitettua ilmoitusmenettelyä käyttäen.
Asian 2 osalta valittajalta puuttuu muutoksenhakuintressi, koska hallinto-oikeus ei ole muuttanut ELY-keskuksen päätöstä.
Kainuun elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskus on ilmoittanut, ettei se anna vastinetta asiassa.
Talvivaara Sotkamo Oy on vastaselityksessään esittänyt, että poikkeuksellisia tilanteita koskeva sääntely soveltuu yhtiön tilanteeseen. Kipsisakka-altaan kiertämisellä saavutetaan ympäristön kannalta paras tulos. Haittojen minimoinnin periaate on otettava tapauksessa huomioon. Toiminnanharjoittaja on hakenut ympäristölupaa altaan ohittamiselle ja aluehallintovirasto on myöntänyt ohitukselle täytäntöönpanokelpoisen luvan.
Poikkeuksellisiin tilanteisiin voidaan myös katsoa liittyvän tietynlainen pakottavuus. Poikkeuksellisen tilanteen ilmetessä on yleensä olemassa pakottava tarve poiketa ympäristöluvasta, jotta voidaan tehokkaasti reagoida tilanteeseen. Myös ympäristönsuojelulain esitöiden mukaan ilmoituksen mukaisen toiminnan kieltäminen ei yleensä tulisi kysymykseen poikkeuksellisten tilanteiden osalta niiden pakottavuuden vuoksi.
Hallinto-oikeuden päätöksen 30.3.2012 jälkeen toiminnanharjoittajalle syntyi ympäristön kannalta kohtuuton tilanne, kun ympäristöluvan muodollinen noudattaminen olisi johtanut tarpeettomaan ja vältettävissä olevaan ympäristökuormitukseen vesistöissä. Tämä olisi johtanut poistovesien laadun heikkenemiseen, mikä olisi ollut sekä ympäristölupamääräysten että ympäristönsuojelulain tarkoituksen vastaista ja lisännyt kipsisakka-altaan vesimäärää entisestään. Kipsisakka-altaaseen johdettavia vesiä ei enää olisi voitu johtaa altaasta luontoon sen jälkeen, kun ne olisivat sekoittuneet kipsisakka-altaassa olevien suurempia haitta-ainepitoisuuksia sisältäneiden vesien kanssa. Yhtiöllä ei ollut muita vaihtoehtoja kuin ilmoittaa poikkeamisesta ELY-keskukselle. Kipsisakka-altaan ohitukseen on näin ollen katsottava olevan pakottava ympäristönsuojelullinen syy.
Yhtiö on kaksi kertaa hakenut ympäristölupamenettelyn kautta muutosta ympäristölupaansa. Aluehallintovirasto on molemmilla kerroilla hyväksynyt kipsisakka-altaan ohittamisen. Sen vuoksi ei voida väittää, että yhtiö olisi tietoisesti välttänyt ympäristöluvan muuttamista.
Aluehallintovirasto hyväksyi 31.3.2011 ensimmäisen muutoshakemuksen koskien kipsisakka-altaan ohitusta. Päätös kumottiin myöhemmin menettelyvirheen takia hallinto-oikeuden päätöksellä 30.3.2012. Hallinto-oikeuden päätöksen jälkeen yhtiö on joutunut turvautumaan väliaikaisesti poikkeamissääntelyyn välttääkseen turhaa ympäristönkuormitusta vesistöihin. Kun tilanteessa on kyse ympäristönsuojelusta, ei yhtiö voinut odottaa ympäristölupaprosessin päättymistä.
Vastaselitys on lähetetty A:lle tiedoksi.
Merkitään, että korkeimmalla hallinto-oikeudella on ollut asiaa ratkaistessaan käytössään Pohjois-Suomen aluehallintoviraston päätös 31.5.2013 nro 52/2013/1. Päätös ei ole lainvoimainen.
Korkeimman hallinto-oikeuden ratkaisu
1. Talvivaara Sotkamo Oy:n valitus jätetään asian 2 osalta tutkimatta.
Muilta osin korkein hallinto-oikeus on tutkinut asian.
2. Korkein hallinto-oikeus hylkää vaatimuksen suullisen käsittelyn ja katselmuksen toimittamisesta.
3. Valitus hylätään. Hallinto-oikeuden päätöstä ei muuteta.
4. Lausuminen täytäntöönpanomääräystä koskevaa vaatimusta koskevalta osalta raukeaa.
Perustelut
1. Hallinto-oikeus ei ole 4.3.2013 antamallaan päätöksellä muuttanut ELY-keskuksen päätöksen kohtaa 2, jossa veden lyhytaikainen varastointi Kuusilammen avolouhoksessa oli hyväksytty, koska poikkeusmääräaika oli päättynyt 15.8.2012. Talvivaara Sotkamo Oy ei ole vaatinut muutosta päätöksen lopputulokseen, vaan sen perusteluihin, joissa on todettu, että ELY-keskuksen päätökseen olisi tullut sisällyttää hallinto-oikeuden päätöksestä ilmenevät velvoitteet. Päätöksen perustelut eivät sisällä sellaista hallintolainkäyttölain 5 §:n 1 momentissa tarkoitettua ratkaisua, joka saattaisi koskea yhtiön oikeutta tai etua ympäristönsuojelulain 97 §:n 1 momentissa tarkoitetulla tavalla. Sen vuoksi yhtiön valitus on jätettävä ratkaisuosasta ilmenevältä osin tutkimatta.
2. Hallintolainkäyttölain 37 §:n 1 momentin mukaan asian selvittämiseksi toimitetaan tarvittaessa suullinen käsittely ja saman lain 41 §:n mukaan asian selvittämiseksi voidaan toimittaa katselmus.
Asiassa on kysymys pääasiallisesti siitä, onko ympäristöluvasta poikkeaminen niin, että jätevettä ei tarvitse johtaa kipsisakka-altaan kautta jälkikäsittely-yksiköihin, sellainen olennainen toiminnan muuttaminen, johon olisi tarvittu ympäristönsuojelulain 28 §:n 3 momentin mukaan lupa, vai onko kysymys ympäristönsuojelulain 62 §:n tarkoittamasta poikkeuksellisesta tilanteesta. Sanotun seikan arvioiminen ei edellytä suullista käsittelyä eikä katselmusta, vaan arvio on mahdollista tehdä asiakirjojen perusteella. Tämän vuoksi ja kun otetaan huomioon perusteet, joiden vuoksi Talvivaara Sotkamo Oy on pyytänyt suullisen käsittelyn ja katselmuksen toimittamista, sekä asiakirjoista saatava selvitys, suullisen käsittelyn ja katselmuksen toimittaminen ei ole asian selvittämiseksi tarpeen.
3. Kun otetaan huomioon edellä ilmenevät hallinto-oikeuden päätöksen perustelut ja perusteluissa mainitut oikeusohjeet sekä korkeimmassa hallinto-oikeudessa esitetyt vaatimukset ja asiassa saatu selvitys, hallinto-oikeuden päätöksen muuttamiseen ei ole perusteita.
4. Koska asia on tällä päätöksellä ratkaistu, lausumiseen Talvivaara Sotkamo Oy:n esittämästä täytäntöönpanoa koskevasta vaatimuksesta ei ole aihetta.
Asian ovat ratkaisseet hallintoneuvokset Kari Kuusiniemi, Matti Pellonpää, Riitta Mutikainen, Hannu Ranta ja Mika Seppälä sekä ympäristöasiantuntijaneuvokset Rauno Pääkkönen ja Jukka Horppila. Asian esittelijä Tuulia Riikonen.