Muu päätös 4005/2013

Asia Ympäristölupaa koskeva valitus

Valittaja FQM Kevitsa Mining Oy

Päätös, jota valitus koskee

Vaasan hallinto-oikeus 28.8.2012 nro 12/0248/1

Asian taustaa

Pohjois-Suomen ympäristölupavirasto on myöntänyt 2.7.2009 antamallaan päätöksellä numero 46/09/1 Kevitsa Mining AB:lle, nykyisin FQM Kevitsa Mining Oy, toistaiseksi voimassa olevan ympäristöluvan ja vesitalousluvan Sodankylän kunnassa sijaitsevan Kevitsan kaivoksen toimin³taan. Ympäristölupaviraston päätökseen on sisältynyt 69 lupamääräystä. Pilaantumisen ehkäisemiseksi annettu lupamääräys 3, kaivannaisjätteen jätealueita koskeva yleinen määräys 25 ja rikastushiekka-allas A:ta, sivukivialuetta ja marginaalimalmialuetta koskeva lupamääräys 31 ovat kuuluneet seuraavasti:

3. Luvan saajan on toimitettava Lapin ympäristökeskuksen hyväksyttäväksi suunniteltuja ympäristönsuojelurakenteita (muun muassa jätealueiden tiivistys- ja muut rakenteet, padot, meluvallit) koskevat rakennus- ja laadunvalvontasuunnitelmat viimeistään kolme kuukautta ennen niiden rakentamisen aloittamista. Suunnitelmissa on esitettävä myös tiedot lupamääräysten 24 ja 30 mukaisten asioiden selvittämisestä. Rakentamisvaiheen aikainen laadunvarmistus on annettava riippumattoman valvojan tehtäväksi.

Ympäristönsuojelurakenteet voidaan ottaa käyttöön, kun ympäristökeskus on riippumattoman valvojan yhteenvedon ja laadunvalvontakokeiden tulosten perusteella todennut tehtyjen rakenteiden täyttävän niille lupapäätöksessä asetetut vaatimukset.

25. Jätealueisiin liittyvät padot on toteutettava siten, että niiden lävitse tai alitse suotautuva vesi saadaan padon kuivalta puolelta kerättyä tehokkaasti käsittelyyn tai palautettua prosessiin. Patorakenteet on rakennettava ulottumaan tiiviiseen pohjamoreeniin asti.

31. Jätealueiden pohjarakenteen on muodostuttava rakennetusta tai luontaisesta turvekerroksesta, jonka paksuus on suunnitellulla enimmäiskuormituksella tapahtuvan kokoonpuristuman jälkeen vähintään 0,3 m ja tiivistyneen turpeen laskennallinen vedenläpäisevyys enintään 10-10 m/s.

Tehtäessä pohjarakenne osin tai kokonaan muualta tuotavalla turpeella, on käytettävän turpeen laadusta, otosta, käsittelystä ja tehtävän tiivisturvekerroksen rakentamisesta laadittava oma suunnitelma työohjeineen osana lupamääräyksen 3 tarkoittamaa laadunvalvontaa. Suunnitelmassa on esitettävä ne turpeen laatukriteerit, työtekniset toimet ja laadunvalvontamenettelyt, joilla varmistetaan, että tehtävällä tiivistyskerroksella saavutetaan edellä tässä määräyksessä asetettu ympäristönsuojelun vaatimustaso.

Rakennetun ja luontaisen turvekerroksen päälle tapahtuva jätteen täyttötoiminta on suunniteltava ja tehtävä kerroksittaisena siten, että ei aiheuteta turvekerrosten olennaista syrjäytymistä tai liikkumista.

Vaasan hallinto-oikeus on 29.3.2011 antamallaan päätöksellä nro 11/0069/1 ratkaissut FQM Kevitsa Mining Oy:n ja K:n valitukset Pohjois-Suomen ympäristölupaviraston päätöksestä. Edellä kuvattuja lupamääräyksiä ei ole muutettu.

Korkein hallinto-oikeus on 4.9.2012 antamallaan päätöksellä taltionumero 2322 ratkaissut FQM Kevitsa Mining Oy:n ja K:n valitukset Vaasan hallinto-oikeuden päätöksestä. Edellä kuvattuja lupamääräyksiä ei ole muutettu.

Asian aikaisempi käsittely

FQM Kevitsa Mining Oy on 12.7.2010 Pohjois-Suomen aluehallintovirastoon jättämällään ja myöhemmin täydentämällään hakemuksella hakenut Kevitsan kaivoksen toimintaa koskevan ympäristö- ja vesitalousluvan nro 46/09/1 muuttamista rikastushiekka-altaiden A ja B osalta. Hakemuksella on haettu muutosta rikastushiekka-altaiden pato- ja pohjarakenteisiin. Lisäksi on haettu lupaa toiminnan aloittamiseen uusien suunnitelmien mukaisesti muutoksenhausta huolimatta.

Pohjois-Suomen aluehallintovirasto on 11.5.2011 antamallaan päätöksellä nro 30/11/1 hylännyt FQM Kevitsa Mining Oy:n hakemuksen siltä osin kuin se on koskenut jätealueiden sulkemista. Aluehallintovirasto on hyväksynyt FQM Kevitsa Mining Oy:n hakemuksen B-altaalle vaaditun 2 mm:n HDPE-kalvon korvaamiseksi vähintään 3,6 mm:n kumibitumigeomembraanilla sekä rikastushiekka-altaan A patorakenteita ja altaan täyttötekniikkaa koskevat muutokset. Aluehallintovirasto on hyväksynyt rikastushiekka-altaan A pohja- ja muita rakenteita koskevat muutokset päätöksen lupamääräyksistä ilmenevällä tavalla.

Päätös on korvannut Pohjois-Suomen ympäristölupaviraston 2.7.2009 antaman päätöksen nro 46/09/1 lupamääräykset 25 ja 31 vastaavasti numeroiduilla lupamääräyksillä.

Toiminnassa on määrätty noudatettavaksi aluehallintoviraston päätöksessä ja ympäristölupaviraston sekä aluehallintoviraston Kevitsa Mining Oy:lle sekä FQM Kevitsa Mining Oy:lle myönnetyissä ympäristö- ja vesitalouslupapäätöksissä annettuja määräyksiä.

Aluehallintoviraston päätöksen mukaisesta toiminnasta ei ennalta arvioiden aiheudu toimenpitein estettävää tai ympäristönsuojelulain mukaisesti korvattavaa vahinkoa.

Aluehallintovirasto on muuttanut lupamääräyksiä 25 ja 31 siten, että ne kuuluvat seuraavasti:

Rikastushiekka-altaan A patorakenteen märälle puolelle on asennettava juurisalaojat hakemuksen ja sen suunnitelmakarttojen: Padon suunnitelmakartta 1/2 vaihe I (piir.n:o 200, mittakaava 1:2 000, muutos n:o B, päiväys 18.6.2010), Padon suunnitelmakartta 2/2 vaihe I (piir.n:o 201, mittakaava 1:2 000, muutos n:o B, päiväys 18.6.2010) ja Patojen rakenteelliset tyyppipoikkileikkaukset vaihe I (piir.n:o 202, mittakaava 1:100, muutos n:o C, päiväys 18.6.2010) mukaisesti.

A-altaan juurisalaojien toimintaa, juurisalaojista pumpattavan veden määrää ja rikastushiekan huokosveden painetta on seurattava osana kaivoksen käyttötarkkailua.

Tehtäessä pohjarakenne osin tai kokonaan muualta tuotavalla turpeella, on käytettävän turpeen laadusta, otosta, käsittelystä ja tehtävän tiivisturvekerroksen rakentamisesta laadittava oma suunnitelma työohjeineen osana ympäristö- ja vesitalousluvan nro 46/09/1 lupamääräyksen 3 tarkoittamaa laadunvalvontaa. Suunnitelmassa on esitettävä ne turpeen laatukriteerit, työtekniset toimet ja laadunvalvontamenettelyt, joilla varmistetaan, että tehtävällä tiivistyskerroksella saavutetaan edellä tässä määräyksessä asetettu ympäristönsuojelun vaatimustaso.

Kivennäismaa-alueilla ja alueilla, joilla turvepaksuus on alle 0,5 metriä, voidaan pohjan tiiveyttä parantaa tässä lupamääräyksessä edellä mainitun ratkaisun sijasta bentoniittimatolla, jonka vedenläpäisevyys on enintään k< 5x10^-11 m/s ja hydratoituneen maton paksuus on vähintään 10 mm. Kivennäismaa-alueilta on poistettava pintamaakerrokset. Luontaista turvekerrosta ei saa poistaa bentoniittimaton alta. Bentoniittimattorakenne on toteutettava vaiheittain.

Bentoniittimaton asennusalueen pohjan tasaamisessa, maton asentamisessa ja painottamisessa on noudatettava tuotteen valmistajan laatuvaatimuksia.

Bentoniittimattorakenteen toteuttamisesta on laadittava oma suunnitelma työohjeineen osana ympäristö- ja vesitalousluvan nro 46/09/1 lupamääräyksen 3 tarkoittamaa laadunvalvontaa. Suunnitelmassa on esitettävä ne pohjarakenteen laatukriteerit, työtekniset toimet ja laadunvalvontamenettelyt, joilla varmistetaan, että tehtävällä tiivistyskerroksella saavutetaan edellä tässä määräyksessä asetettu ympäristönsuojelun vaatimustaso.

Muutoksen johdosta on annettu lisäksi seuraavat määräykset:

1a. Rikastushiekka on johdettava A- ja B-altaisiin siten, että hiekan purkamisella ei vaurioiteta pato- tai pohjan tiivistysrakenteita. Tarvittavat suojarakenteet ja niiden toteuttaminen on esitettävä osana laadunvalvontasuunnitelmaa.

2b. Rikastushiekka on johdettava ja A-altaan alkutäyttö toteutettava hakemuksessa esitettyjä läjittämisperiaatteita noudattaen siten, että turvealueille muodostuu mahdollisimman nopeasti turpeen nousemista estävä rikastushiekkakerros.

3b. Aluehallintoviraston päätöksessä määrätty tarkkailu on yhdistettävä kaivoksen nykyiseen tarkkailuohjelmaan.

Aluehallintovirasto on perustellut päätöstään seuraavasti:

Ratkaisun perustelut

Toiminnanharjoittaja hakee lupaa rikastushiekka-altaiden A ja B pohjarakenteiden muuttamiseen ja rikastushiekka-altaan A patorakenteiden ja täyttöperiaatteiden muuttamiseen. Kaivostoiminnassa jätealueet ja niiden päästöjen rajoittaminen ovat keskeinen osa toiminnan luvan myöntämisen edellytyksiä harkittaessa ja arvioitaessa toiminnasta aiheutuvaa pilaantumista tai sen vaaraa toiminnan aikana ja sen lopettamisen jälkeen. Hakemuksessa esitetyt, etenkin rikastushiekka-altaaseen A kohdistuvat muutokset ovat niin merkittäviä, että asia käsitellään ympäristönsuojelulain 28 §:n 3 momentin mukaisena toiminnan olennaisena muutoksena.

Kevitsan kaivoksen toiminta on aloitettu ympäristö- ja vesitalousluvan nro 46/09/1 yhteydessä myönnetyllä toiminnan ja töiden aloittamisluvalla, eikä tätä lupa-asiaa ole vielä lainvoimaisesti ratkaistu. Kyseisessä luvassa on annettu yksityiskohtaiset lupamääräykset jätealueista aiheutuvan ympäristön pilaantumisen ja sen vaaran ehkäisemiseksi. Lupa-asiassa tehdyissä valituksissa on vaadittu muun muassa koko luvan kumoamista, joten valitusasiaa ratkaistaessa tutkitaan luvan myöntämisen edellytykset ja lupamääräysten riittävyys ympäristön pilaantumisen estämiseksi koko toiminnan ja kaikkien sen osa-alueiden osalta.

Toiminta on suunniteltu aloitettavaksi vuoden 2011 lopulla/2012 alussa. Otettaessa huomioon valitustuomioistuimien keskimääräiset käsittelyajat, on mahdollista, että toiminta on alkanut jo ennen kuin asia on lainvoimaisesti ratkaistu. Toteutettuja rikastushiekka-altaiden rakenteita ei voida läjittämistoiminnan alkamisen jälkeen muuttaa, vaikka valituksenalaista päätöstä muutettaisiin tai se kumottaisiin. Näin ollen keskeisten ympäristönsuojelurakenteiden muuttaminen ainakaan valituksenalaisessa luvassa vaadittua ympäristönsuojelutasoa alhaisemmaksi ei ole mahdollista. Vastaavasti myöskään edellytyksiä toiminnan aloittamisluvan myöntämiseksi ei ole, ellei uusilla rakenteilla saavuteta vastaavaa suojatasoa pilaantumista vastaan kuin alkuperäisen luvan mukaisella rakenteella.

Asiassa on otettu huomioon myös se, että rikastushiekan huokosveden nikkelipitoisuutena laskelmissa käytetty taso, 60 µg/l, perustuu koetoiminnan tuloksiin. Louhosmittakaavaisessa toiminnassa pitoisuus voi osoittautua tätä huomattavastikin korkeammaksi. Varovaisuusperiaatetta noudattaen, tämä asia huomioon ottaen, ei tässä asiassa ole edellytyksiä hyväksyä pohjarakenteen muutosta, joka lisää suotovesien määrää selvästi aiemmassa luvassa arvioidusta ja hyväksytystä suojatasosta.

Kaivoksen yksityiskohtainen sulkemissuunnitelma on laadittava ennen kaivostoiminnan alkamista toimintaa koskevan ympäristö- ja vesitalouslupapäätöksen lupamääräyksen 61 mukaisesti. Näin ollen tämän asian yhteydessä ei ratkaista rikastushiekka-altaiden sulkemisrakenteita.

Rikastushiekka-altaan B bitumigeomembraanin katsotaan antavan vastaavan suojaustason kuin HDPE-kalvo. Bentoniittimaton kanssa molemmat suojausmateriaalit täysin estävät päästöt maaperään ja mahdollistavat suotovesien keräämisen. Bitumigeomembraanina on määrätty käytettäväksi kumibitumipohjaista materiaalia, joka on muun muassa Kittilän kaivoksen pohjarakenteista saatujen kokemusten perusteella puhallettua bitumia kestävämpi materiaali.

Määräysten mukaiset rakenteet ovat parasta käyttökelpoista tekniikkaa ympäristön pilaantumisen estämisessä.

Hakemuksen mukainen päätöksen muuttaminen ja lupamääräyksiä noudattava toiminta täyttää ympäristönsuojelulain ja sen nojalla annettujen asetusten vaatimuksen.

Hyväksytyt muutokset eivät lisää toiminnasta aiheutuvaa pilaantumisen vaaraa verrattuna aiempaan ympäristö- ja vesitalouslupapäätökseen.

Muutettujen lupamääräysten perustelut

25. Suotovesien johtamisella prosessivedeksi vähennetään toiminnan ulkopuolisen veden tarvetta ja minimoidaan läjityksestä aiheutuvat päästöt.

Suunnitelmien mukaisesti hyväksytyllä juurisalaojaratkaisulla vähennetään merkittävästi patojen lävitse suotautuvan veden määrää ja toiminnan lopettamisen jälkeen jätealueiden kuivattamisessa muodostuvan veden määrää.

Juurisalaojista pumpattavan veden määrää ja rikastushiekan huokosveden painetta koskevat tarkkailumääräykset on annettu juurisalaojien ja yleensä patorakenteiden ja pohjarakenteiden toiminnan varmistamiseksi.

31. Jätealueen A pohjarakenteet perustuvat alueella olevan turpeen hyödyntämiseen. Turvekerrokset painuvat jätealueen painon alla lähes vettä läpäisemättömiksi. Lisäksi turpeella on hyvä haitta-aineiden pidätyskyky. Ottaen huomioon jätteiden laatu ja mainitut turpeen ominaisuudet on turverakenne katsottu riittäväksi pilaantumisen estämiseksi. Kyseessä on rakennusteknisesti vaativa kohde, jonka toteuttaminen edellyttää huolellista suunnittelua ja laadunvalvontaa. Päätöksessä on annettu vaatimustaso, joka tiivisturverakenteella on saavutettava.

Luontaisen turpeen puuttuminen tai luontaisen turvekerroksen jäädessä 0,5 metrin vähimmäispaksuuden alle, on altaan pohjalle määrätty bentoniittimatto vähentämään suotovesien ja epäpuhtauksien suotautumista altaan pohjan kautta ympäristöön. Bentoniittimaton asentaminen on vaihtoehto koko altaan pohjan turvesuojaukselle. Hakemuksessa esitettyjen selvitysten mukaan ympäristön kuormitus pysyy tällä ratkaisulla lähes samalla tasolla kuin turveratkaisussa. Lisäksi luontaisen alle 0,5 metrin turvekerroksen säilyttäminen vähentää ympäristökuormitusta lisää.

Laatuvaatimusten noudattamisella varmistetaan bentoniittimaton toimiminen ominaisuuksiensa mukaisesti tehokkaana ympäristönsuojelurakenteena ja että se täyttää ympäristönsuojelun vaatimustason.

Muutosten johdosta annettavien lupamääräysten perustelut

1a. Mikäli rikastushiekkaa puretaan runkoputkista suoraan tiivistysrakenteen tai patoluiskan päälle, aiheuttaa virtaava hiekkaliete rakenteen vaurioitumisen kohtuullisen nopeasti. Tämän estämiseksi purkukohtiin on määrätty tehtäväksi suojarakenteet, joina voi toimia esimerkiksi kestävät levymateriaalit, jotka hidastavat virtausnopeutta ja varsinaiseen suojarakenteeseen kohdistuvaa eroosiota. Vaihtoehtoisesti suojaus voidaan toteuttaa täyttötavan valinnalla sellaiseksi, että suoraan pohjarakenteeseen ei kohdistu rikastushiekan purkamisesta aiheutuvia merkittäviä rasituksia.

2b. Määräyksellä on velvoitettu luvan saaja ottamaan käyttöön hakemuksessa esitetyt toimet turpeen nousun estämiseksi.

3b. Tarkkailun pitämiseksi kokonaisuutena on määrätty sen yhdistämisestä kaivoksen nykyiseen tarkkailuun.

Aluehallintoviraston soveltamat oikeusohjeet

Ympäristönsuojelulaki 6 §, 32 §, 35 § 4 momentti, 41 §, 42 § 1–2 momentti, 43 § 1 ja 3 momentti, 45 §, 52 § 1 momentti, 58 § 1 ja 3 momentti, 59 § ja 101 § 1 momentti

Hallinto-oikeuden ratkaisu siltä osin kuin nyt on kysymys

Vaasan hallinto-oikeus on valituksenalaisella päätöksellään hylännyt FQM Kevitsa Mining Oy:n valituksen Pohjois-Suomen aluehallintoviraston päätöksestä.

Hallinto-oikeus on perustellut päätöstään seuraavasti:

Sovellettavia oikeusohjeita

Ympäristönsuojelulain 4 §:n 1 momentin 1 kohdan mukaan ympäristön pilaantumisen vaaraa aiheuttavassa toiminnassa on periaatteena, että haitalliset ympäristövaikutukset ehkäistään ennakolta tai, milloin haitallisten vaikutusten syntymistä ei voida kokonaan ehkäistä, rajoitetaan ne mahdollisimman vähäisiksi (ennaltaehkäisyn ja haittojen minimoinnin periaate). Momentin 2 kohdan mukaan ympäristön pilaantumisen vaaraa aiheuttavassa toiminnassa on periaatteena myös, että menetellään muutoin toiminnan laadun edellyttämällä huolellisuudella ja varovaisuudella ympäristön pilaantumisen ehkäisemiseksi sekä otetaan huomioon toiminnan aiheuttaman pilaantumisen vaaran todennäköisyys, onnettomuusriski sekä mahdollisuudet onnettomuuksien estämiseen ja niiden vaikutusten rajoittamiseen (varovaisuus- ja huolellisuusperiaate).

Ympäristönsuojelulain 28 §:n 3 momentin mukaan luvan saaneen toiminnan päästöjä tai niiden vaikutuksia lisäävään tai muuhun olennaiseen toiminnan muuttamiseen on oltava lupa. Lupaa ei kuitenkaan tarvita, jos muutos ei lisää ympäristöön kohdistuvia vaikutuksia tai riskejä eikä lupaa toiminnan muutoksen vuoksi ole tarpeen tarkistaa.

Ympäristönsuojelulain 41 §:n 1 momentin mukaan ympäristölupa myönnetään, jos toiminta täyttää mainitun lain ja jätelain sekä niiden nojalla annettujen asetusten vaatimukset. Pykälän 2 momentin mukaan lupaviranomaisen on tutkittava asiassa annetut lausunnot ja tehdyt muistutukset sekä luvan myöntämisen edellytykset. Lupaviranomaisen on muutoinkin otettava huomioon mitä yleisen ja yksityisen edun turvaamiseksi säädetään.

Ympäristönsuojelulain 42 §:n 1 momentin mukaan luvan myöntäminen edellyttää, ettei toiminnasta, asetettavat lupamääräykset ja toiminnan sijoituspaikka huomioon ottaen, aiheudu yksinään tai yhdessä muiden toimintojen kanssa terveyshaittaa, merkittävää muuta ympäristön pilaantumista tai sen vaaraa, maaperän tai pohjaveden pilaantumista, erityisten luonnonolosuhteiden huonontumista taikka vedenhankinnan tai yleiseltä

kannalta tärkeän muun käyttömahdollisuuden vaarantumista toiminnan vaikutusalueella eikä eräistä naapuruussuhteista annetun lain 17 §:n 1 momentissa tarkoitettua kohtuutonta rasitusta.

Ympäristönsuojelulain 43 §:n 1 momentin mukaan luvassa on annettava tarpeelliset määräykset muun ohella 1 kohdan mukaan päästöistä, päästöraja-arvoista, päästöjen ehkäisemisestä ja rajoittamisesta sekä päästöpaikan sijainnista, 2 kohdan mukaan jätteistä sekä niiden synnyn ja haitallisuuden vähentämisestä sekä 5 kohdan mukaan muista toimista, joilla ehkäistään, vähennetään tai selvitetään pilaantumista, sen vaaraa tai pilaantumisesta aiheutuvia haittoja.

Pykälän 3 momentin mukaan lupamääräyksiä annettaessa on otettava huomioon toiminnan luonne, sen alueen ominaisuudet, jolla toiminnan vaikutus ilmenee, toiminnan vaikutus ympäristöön kokonaisuutena, pilaantumisen ehkäisemiseksi tarkoitettujen toimien merkitys ympäristön kokonaisuuden kannalta sekä tekniset ja taloudelliset mahdollisuudet toteuttaa nämä toimet. Päästöraja-arvoa sekä päästöjen ehkäisemistä ja rajoittamista koskevien lupamääräysten tulee perustua parhaaseen käyttökelpoiseen tekniikkaan. Lupamääräyksissä ei kuitenkaan saa velvoittaa käyttämään vain tiettyä määrättyä tekniikkaa.

Ympäristönsuojelulain 45 a §:n mukaan kaivostoimintaa tai siihen rinnastettavaa toimintaa koskevassa ympäristöluvassa on annettava lisäksi tarpeelliset määräykset kallio- tai maaperässä luonnollisesti esiintyvän orgaanisen tai epäorgaanisen aineksen irrotuksessa taikka sen varastoinnissa, rikastamisessa tai muussa jalostamisessa syntyvästä jätteestä (kaivannaisjäte).

Ympäristönsuojelulain 46 §:n 1 momentin mukaan luvassa on annettava tarpeelliset määräykset toiminnan käyttötarkkailusta, päästöjen, jätteiden ja jätehuollon, toiminnan vaikutusten sekä toiminnan lopettamisen jälkeisen ympäristön tilan tarkkailusta. Tarkkailun toteuttamiseksi luvassa on määrättävä mittausmenetelmistä ja mittausten tiheydestä sekä siitä, miten tulokset arvioidaan ja miten tarkkailun tulokset toimitetaan valvontaviranomaiselle. Toiminnanharjoittaja voidaan myös määrätä antamaan valvontaa varten muita tarpeellisia tietoja.

Asian taustaa

Pohjois-Suomen aluehallintovirasto on 2.7.2009 päätöksellään Nro 46/09/1 myöntänyt Kevitsa Mining Oy:lle, nykyisin FQM Kevitsa Mining Oy:lle Kevitsan kaivokselle ympäristö- ja vesitalousluvan. Päätöksessä on määrätty, että ympäristöluvan mukainen toiminta saadaan muutoksenhausta huolimatta aloittaa lupapäätöstä noudattaen. Vaasan hallinto-oikeus on 29.3.2011 antamallaan päätöksellä Nro 11/0069/1 pääosin hylännyt aluehallintoviraston päätöksestä tehdyt valitukset. Vaasan hallinto-oikeuden päätökseen ovat korkeimmalta hallinto-oikeudelta hakeneet muutosta sekä luvan hakijayhtiö että K haitankärsijänä. Valitukset ovat vireillä korkeimmassa hallinto-oikeudessa.

Asiassa saatu selvitys

Nyt esillä olevassa aluehallintoviraston valituksenalaisessa päätöksessä on kysymys Kevitsan kaivoksen toiminnan muuttamisesta rikastushiekka-altaiden pato- ja pohjarakenteita koskevilta osin. Yhtiön luvan muuttamista koskevan hakemuksen mukaan alkuperäisestä hakemuksesta poiketen patoihin asennetaan juurisalaojat patojen märälle puolelle, jolloin padon läpi suotautuva vesimäärä saadaan pienemmäksi. Tällä on patoturvallisuutta parantava vaikutus.

Uusien pohjatutkimusten mukaan rikastushiekka-altaan alueella on turvekerros ja sekä Kevitsanvaaran että Satovaaran alueilla pintamaan alla tiivis moreenikerros, jonka vedenläpäisevyys on erittäin alhainen. Hakemuksen mukaan luontainen pohja on riittävän tiivis rikastushiekka-altaan pohjarakenteeksi eikä alkuperäisen suunnitelman mukainen turvetiivistys ole tarpeen. Hakija on esittänyt uudeksi pohjarakenteeksi rikastushiekka-altaalle A ratkaisua, jossa turvetiiviste tulee altaan pohjalle sille alueelle, missä on luonnollinen turvekerros, mutta reunaosille, jossa turvekerrosta ei luontaisesti ole, ei rakenneta tiivistystä, vaan pohjamoreeni toimii siellä ainoana tiivisteenä.

Aluehallintovirasto on valituksenalaisella päätöksellään hyväksynyt hakemuksen patorakenteiden muuttamista koskevilta osin. Hakemus on hylätty siltä osin kuin yhtiö on hakenut lupaa rakentaa rikastushiekka-allas A osittain ilman tiivistettyä pohjarakennetta. Lupamääräystä 31 on kuitenkin muutettu siten, että pohjarakenne on sallittu turpeen asemesta tiivistettävän myös bentoniittimatolla.

Yhtiön valitus

Yhtiö on vaatinut hallinto-oikeudessa aluehallintoviraston päätöstä muutettavaksi siltä osin kuin hakemusta ei ole hyväksytty. Perusteena yhtiö on esittänyt, että hakemuksen mukaisella patorakenteella ja rikastushiekan läjitystavalla suotovirtaukset ja haitta-ainepäästöt maaperään ja ympäristöön vähenevät kaivostoiminnan aikana alkuperäiseen lupahakemukseen verrattuna.

Oikeudellinen arviointi ja johtopäätös

Alkuperäisessä lupamääräyksessä 31 rikastushiekka-altaan A pohja on edellytetty tiivistettävän rakennettavasta tai luontaisesta turvekerroksesta, jonka paksuus on suunnitellulla alueella enimmäiskuormituksella tapahtuvan kokoonpuristumisen jälkeen vähintään 0,3 m ja tiivistyneen turpeen laskennallinen vedenläpäisevyys enintään 10^-10 m/s. Lupamääräys on vastannut hakijan hakemuksessaan esittämää eikä hakija ole valittanut lupamääräyksessä asetetusta vedenläpäisevyyden vaatimuksesta.

Muutetussa lupamääräyksessä on sallittu myös bentoniittimaton käyttö. Hydratoituneen maton vedenläpäisevyys voi olla enintään 5 x 10^-11 m/s. Vaihtoehtoisen rakenteen vaatimustaso vastaa alkuperäisen lupamääräyksen vaatimustasoa. Yhtiö on hakemuksessaan esittänyt, että rikastushiekka-altaan pohjarakenteeksi riittää alueen luontainen maa-aines. Asiakirjojen mukaan moreenin vedenläpäisevyys on pääosin 10^-8 m/s–10^{- 9}m/ s. Hallinto-oikeus katsoo, että hakemuksen mukainen pohjarakenne läpäisee vettä oleellisesti enemmän kuin luvan myöntämisharkinnassa esillä ollut ja lupapäätöksessä hyväksytty rakenne. Rikastushiekka-altaan pohjarakenne on yksi keskeisistä ympäristöä suojelevista suojarakenteista. Se on oltava rakennettuna toiminnan käynnistyessä eikä sitä voida muuttaa läjityksen alettua kyseiselle alueelle. Näin ollen on perusteltua tarkastella pohjarakenteen riittävyyttä ennaltaehkäisyn ja haittojen minimoinnin periaatteen sekä varovaisuus- ja huolellisuusperiaatteen valossa.

Hakija on perusteluina vaatimukselleen esittänyt, että juurisalaojien käyttöönotto ja sen seurauksena parantuva patoturvallisuus ovat ympäristön kannalta merkittävämpiä asioita kuin pohjan kautta tapahtuvan suotovirtauksen minimoiminen. Hallinto-oikeus toteaa, että patoturvallisuuden parantaminen ei suoraan oikeuta heikentämään ympäristön pilaantumisen estämiseksi edellytettyjä suojarakenteita. Lisäksi on otettava huomioon, että juurisalaojien käyttöönotto saattaa lisätä kaivoksen vesikierrossa olevan veden määrää ja sitä kautta välillisesti aiheuttaa vesistökuormituksen lisääntymistä. Jos näin tapahtuisi, se edellyttäisi lupaharkinnan laajentamista myös toiminnan vesistöpäästöihin. Kun vielä otetaan huomioon, että toiminnalle myönnetty ympäristö- ja vesitalouslupa on valituksenalainen ja sitä on korkeimmassa hallinto-oikeudessa vaadittu kumottavaksi ja yhtiö on vaatinut muun muassa vesipäästöjä koskevaa määräystä lievennettäväksi, hallinto-oikeus katsoo, että aluehallintovirasto on voinut päätöksessään esittämillä perusteilla ja edellä lausuttu huomioon ottaen hylätä hakemuksen siltä osin kuin se koskee rikastushiekka-altaan A pohjarakenteen muuttamista. Aluehallintoviraston päätöksen muuttamiseen FQM Kevitsa Mining Oy:n valituksesta ei ole syytä.

Lisäksi hallinto-oikeus toteaa, että yhtiölle on myönnetty lupa aloittaa kaivostoiminta muutoksenhausta huolimatta. Jos rikastushiekka-altaan pohjarakennetta muutettaisiin aloittamisluvan myöntämisen jälkeen vettä enemmän läpäiseväksi, aloittamisluvan perusteet olisi arvioitava uudelleen.

Hallinto-oikeuden soveltamat oikeusohjeet

Ympäristönsuojelulaki 4 § 1 momentti 1 ja 2 kohta, 28 § 3 momentti, 41 § 1 ja 2 momentti, 42 § 1 momentti, 43 § 1 momentti 1, 2 ja 5 kohta sekä 3 momentti, 45 a § ja 46 § 1 momentti

Käsittely korkeimmassa hallinto-oikeudessa

FQM Kevitsa Mining Oy on valituksessaan vaatinut, että Vaasan hallinto-oikeuden päätös kumotaan siltä osin kuin sillä on hylätty yhtiön valitus ja Pohjois-Suomen aluehallintoviraston päätöksen lupamääräystä 31 muutetaan siten, että koko rikastushiekka-altaan A alueella pohjan luontainen rakenne, osin turvetta osin kivennäismaata, riittää pohjarakenteeksi, kuten hakemuksessa ja sen täydennyksissä on esitetty.

Vaatimustensa tueksi yhtiö on viitannut hallinto-oikeudelle esittämiinsä seikkoihin ja on esittänyt lisäksi muun ohella seuraavaa:

Rikastushiekka-altaassa A varastoidaan happoa tuottamatonta rikastushiek³kaa, jonka haitta-ainepitoisuudet ovat vähäisiä. Ympäristön kannalta haitallisempi ja happoa tuottava rikastushiekka varastoidaan altaassa B, joka on eristetty käy³tännössä vettä läpäisemättömäksi.

Alkuperäisessä lupamääräyksessä 31 on määrätty, että jätealueiden pohjarakenteen on muodostuttava rakennetusta tai luontaisesta turvekerroksesta. Aluehallintovirasto on päätöksellään 11.5.2011 muuttanut alkuperäistä lupaa siten, että rikas³tushiekka-altaiden patorakenteissa voidaan ottaa käyttöön niin sanottu juurisalaojamene³telmä. Lisäksi luvassa on määrätty, että keinotekoisen turvekerroksen sijasta ri³kastushiekka-altaan A pohjarakenteeksi hyväksytään myös bentoniittimatto niillä alueilla, joilla luontaisen turvekerroksen paksuus on alle 0,5 metriä.

Rikastushiekka-altaan A pohjalle ei juurisalaojamenetelmän käyttöönoton aiheuttamien päästövähennysten vuoksi tarvitsisi kuitenkaan asentaa keinotekoista tiivistettä, kun otetaan huomioon, että altaan alueella on luontaisesti erittäin tiivis pohjamoreeni. Tässä tilanteessa yhtiön esittämä ratkaisu edustaa parasta käyt³tökelpoista tekniikkaa (BAT) eikä sen käyttäminen heikennä ympäristönsuojelun tasoa suhteessa alkuperäiseen lupamääräykseen. Asia on taloudellisesti merkittävä, koska vain näennäisesti ympäristöön suotautuvan veden ja sitä kautta nikkelipäästöjen määrää pienentävän bentoniittimaton asen³taminen maksaa noin 9 900 000 euroa.

Jos rikastushiekka-allas A rakennettaisiin hakemuksen mukaisena siten, että patorakenteissa käytettäisiin juurisalaojamenetelmää ja luontaisen turvekerroksen lisäksi ei rakennettaisi keinotekoista tiivistettä, altaasta ympäristöön suotautuvan veden määrä vähenisi koko suunnitellun kai³vostoiminnan aikana noin 3 Mm³. Suotautu³van veden määrän vähentyminen johtuu ennen muuta siitä, että juurisalaojamenetelmän käyttöönotto pienentää rikastushiekka-altaassa A varastoitavan veden määrää. Lisäksi altaassa oleva vesi kertyy altaan keskiosiin, jonka alla oleva luon³tainen turvekerros toimii tiivisteenä. Altaan reunoille, joille hakemuksen mukaan ei rakennettaisi keinotekoista tiivistettä, muodostuu kuiva alue. Reuna-alueiden veden paine olisi niin pieni, ettei sieltä, alueen varsin tiivis ja huonosti vettä läpäisevä pohjamoreeni huomioon ottaen, suotautuisi ympäristöön merkittäviä määriä vettä, vaikka keinotekoista tiivistettä ei rakennettaisikaan. Sillä seikalla, että alueen pohjamoreeni läpäisee enemmän vettä kuin alkuperäisessä luvassa hyväksytty turverakenne tai vaihto³ehtoinen bentoniittimatto, ei ole kokonaispäästöjä lisäävää vaikutusta.

Ympäristöön kulkeutuvien mahdollisten haitta-aineiden (pääasiassa nikkelin) määrä riippuu altaasta suotautuvan veden määrästä. Näin ollen rikastushiekka-altaasta A aiheutuvat päästöt kokonaisuutena arvioiden vähenisivät verrattuna alkuperäisessä lupaharkinnassa esillä olleeseen arvioon. Suotoveden mukana nikke³liä pääsisi hakemuksen mukaisessa ratkaisussa ympäristöön toiminnan aikana arvioita 150 kilogrammaa enemmän kuin alkuperäisen lupahakemuksen mukaisella ratkaisulla mutta toisaalta toiminnan päättymisen jälkeen 170 kilogrammaa vähemmän kuin lainvoi³maisen luvan mukaisella rakenteella. Suotautumista kuvaavassa selvityksessä on todettu, että vaakasuuntainen pohjaveden virtaus on vähäistä. Näin ollen haitta-aineet eivät kulkeudu rikastushiekka-alueen alta laajemmalle ympäristöön. Ympäristönsuojelun taso ei siten tulisi heikkenemään, vaikka esitetty ratkaisu hyväksyttäisiin.

Hallinto-oikeus on todennut, että juurisalaojamenetelmän käyt³töönotto saattaa lisätä kaivoksen kierrossa olevan veden määrää ja siten välilli³sesti lisätä vesistökuormituksen määrää. Vaasan hallinto-oikeuden olettamus on virheellinen. Kevitsan kaivoksella pyritään mahdollisimman suljettuun vesikiertoon. Tämä tarkoittaa, että juurisalaojien kautta takaisin pro³sessiin johdettava vesi vähentää raakaveden ottamisen tarvetta eikä kaivoksen kierrossa oleva vesimäärä juurisalaojamenetelmän vuoksi lisäänny. Rikastushiekka-altaalta A prosessiin pumpattava vesimäärä on koko kierrossa olevaan vesimäärään verrattuna niin vähäinen, että sillä ei käytännössä ole mer³kitystä. Näin ollen asiassa ei ole merkitystä sillä, että koko kaivostoi³mintaa koskeva ympäristö- ja vesitalouslupa ei ole ollut lainvoimainen.

Vaasan hallinto-oikeus on ratkaisunsa perusteluissa viitannut muun muassa en³naltaehkäisyn ja haittojen minimoinnin periaatteisiin sekä varovaisuus- ja huolelli³suusperiaatteeseen. Ympäristölupaharkinta on oikeusharkintaa ja lupa on myönnettävä, jos ympäristönsuojelulain 42 §:ssä säädetyt edellytykset täyttyvät. Vaikka ympäristönsuojelulain 4 §:n periaatteet sinänsä tulee lu³paharkinnassa ottaa huomioon, niihin vedoten ei voida olla myöntämättä lupaa sellaiselle hankkeelle, joka täyttää luvan myöntämisen edellytykset. Koska hakemuksessa esitetyllä ratkaisulla päästään rikastushiekka-altaan A osalta samalle ympä³ristönsuojelun tasolle kuin alkuperäistä lupaa myönnettäessä ja kun päästöt pitkällä aikavälillä vähentyvät, lupa olisi tullut myöntää hakemuksen mu³kaisena. Luvan myöntämisen kynnys ei voi vaihdella eri teknisten ratkaisuvaihtoehtojen välillä, jos saavutettava ympäristönsuojelun taso on kuiten³kin sama.

Arvioitaessa rikastushiekka-altaasta A aiheutuvien nikkelipääs³töjen kokonaismäärää, on lähtötietona käytetty suotoveden nikkelipitoisuus varo³vaisuusperiaatteen nojalla arvioitu siten, että todelliset toiminnan aikaiset liukoi³suudet ovat suurella todennäköisyydellä esitettyjä arvioita pienempiä.

Lupahakemus koskee vain rikastushiekka-allasta A, jossa varastoidaan ympäristön kannalta haitatonta rikastushiekkaa, joka ei aiheuta happamia suotovesiä. Hakemus ei siis koske ympä³ristölle haitallista happoa muodostavaa sisältävää rikastushiekka-allasta B. Koska rikastushiekka-altaasta A ei ole odotettavissa haitallisia päästöjä, varovaisuus- ja huolellisuusperiaatteella tai ennaltaehkäisyn ja haittojen minimoinnin periaatteilla ei ole suurempaa merkitystä kuin esimerkiksi parhaan käyttökelpoisen tekniikan periaatteella.

Vaikka juurisalaojamenetelmän käyttöönotto parantaa huomattavasti patoturvallisuutta, yhtiö ei ole väittänyt, että tämä seikka oikeut³taisi heikentämään pilaantumisen ehkäisemiseksi edellytettyjen suoja rakenteiden heikentämistä. Patoturvallisuutta parantavan juurisalaojamenetelmän käyttöönot³to kuitenkin muuttaa rikastushiekka-altaan A olosuhteita siten, että altaasta ym³päristöön suotautuvan veden määrä merkittävästi vähentyy, jolloin keinotekoinen tiiviste ei ole enää tarpeen alkuperäisen luvan mukaisen ympäristönsuojelun ta³son saavuttamiseksi.

Euroopan komissio on julkais³sut toimialakohtaisia referenssidokumentteja, joissa kuvataan eri teollisuudenalo³jen parhaita käyttökelpoisia tekniikoita (BREF-asiakirjat). BREF-asiakirjoilla tai niiden BAT-päätelmillä ei toistaiseksi ole sitovaa vaikutusta, mutta ne on kuitenkin vakiintuneesti otettu lupaharkinnassa huomioon.

Kaivostoiminnassa syntyvän sivukiven ja rikastushiekan käsittelyä koskevassa BREF-asiakirjassa on todettu, että parasta käyttökelpoista tekniikkaa olisi sijoittaa rikastushiekka- ja sivukivialueet siten, että keinotekoista tiivistettä ei tarvittaisi. Jos tämä ei ole mahdollista tai suotovesi on luonteeltaan haitallista taikka vettä suotautuu paljon, on ryhdyttävä toimenpiteisiin suotovesien syntymisen ehkäise³miseksi, vähentämiseksi tai hallitsemiseksi. Rikastushiekka-altaasta A suotautuva vesi ei ole luonteeltaan erityisen haitallista ja se sisältää vain vähän metalleja. Suotautuvan veden määrä on myös huomattavasti pienempi kuin alkuperäisen ympäristöluvan mukaisessa ratkaisussa.

BREF-asiakirjan mukaan keinotekoisen tiivisteen tulisi olla läpäisevyydeltään alhaisempi kuin 10^-8 m/s silloin, kun keinotekoista tiivistettä tarvitaan. Rikastus³hiekka-altaan A reunoilla oleva pohjamoreeni läpäisee vettä erittäin heikosti ja on kauttaaltaan läpäisevyydeltään 10^-8–10^-9 m/s. BREF-asiakirjan valossa rikastus³hiekka-altaan A laidoilla oleva pohjamoreeni vastaa tiiveydeltään parhaana käyt³tökelpoisena tekniikkana pidettävää keinotekoista tiivistettä.

Aluehallintoviraston ratkaisua arvioitaessa huomioon on otettava myös se, että turvetiivisteen vaihtoehdoksi hyväksytty bentoniittimatto vähentää veden suotautumista vain 13 % verrattuna pelkkään pohjamoreeniin. Maton asentamisesta saatava ympä³ristönsuojelullinen hyöty suhteessa sen rakentamiskustannuksiin on niin vähäi³nen, ettei bentoniittimattoa puheena olevassa tilanteessa voida pitää parhaana käyttökelpoisena tekniikkana eikä suhteellisuusperiaatteen mukaisena ratkaisuna.

Lähtökohtana lupaharkinnassa on oltava se, että lupamääräyksillä määritetään päästötaso, jolle parasta käyttökelpoista tekniikkaa käyttäen tulisi päästä. Toi³minnanharjoittajan tulee itse saada valita keinot, jolla kyseinen päästötaso saavu³tetaan. Kun yhtiön esittämällä ratkaisulla päästään samalle päästötasolle kuin alkuperäisessä luvassa, ei ole perusteita edellyttää BAT:ia tiukempia suojaraken³teita. Vaasan hallinto-oikeus ei ole ratkaisussaan ottanut millään ta³valla kantaa siihen, miksi nyt puheena olevassa tapauksessa ei voitaisi käyttää yhtiön esittämää ja parasta käyttökelpoista tekniikkaa edustavaa pohjaratkai³sua. Ratkaisu on tältä osin myös puutteellisesti perusteltu.

Itä-Suomen aluehallintovirastossa on hyväksytty rikastushiekka-altaiden pohjarakenteeksi pelkkä tiivis pohjamoreeni (Luikonlahden ja Pampalon kaivokset). Molemmissa kohteissa pohjamoreeni vas³taa tiiveydeltään Kevitsan moreenia. Toiminnanharjoittajien yhdenvertaisen koh³telun valossa on selvää, että myös Kevitsan kaivoksella tulisi sallia vastaavat ra³kenteet kuin mainituissa päätöksissä, kun erityistä ympäristönsuojelullista syytä hakemuksen hylkäämiselle ei ole esitetty.

Sekä Pohjois-Suomen aluehallintovirasto että Vaasan hallinto-oikeus ovat ratkaisuissaan viitan³neet siihen, että asiassa olisi merkitystä sillä seikalla, että koko kaivostoimintaa koskeva lupapäätös ei ole ollut lainvoimainen. Alkuperäisen lu³van lainvoimaisuudella ei ole asiassa merkitystä, jos myös haettu muutos täyttää luvan myöntämisen edellytykset. Hakija on osoittanut, että rikastushiekka-altaasta ympäristöön suotautuvat pääs³töt tulevat pitkällä aikavälillä vähentymään eikä juurisalaojamenetelmän käyttö myöskään lisää kaivoksen päästöjä pintavesiin. Näin ollen esitetty rat³kaisu ei tarkoita heikennystä muutoksenhaun kohteena olleessa koko toimintaa koskevassa lupapäätöksessä hyväksyttyyn ympäristönsuojelun tasoon.

Kaivostoimintaa koskeva ympäristö- ja vesitalouslupa on tullut lainvoimaiseksi korkeimman hallinto-oikeuden päätöksellä 4.9.2012. Alkuperäistä lupaa ei muutettu rikastushiekka-altaita koskevien määräysten osalta, eikä tällaisia muutoksia ei valituksissa vaadittu.

Pohjois-Suomen aluehallintovirastolle on varattu tilaisuus lausunnon antamiseen valituksen johdosta.

Lapin elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskus (ELY-keskus) on antanut valituksen johdosta lausunnon, jossa on todettu muun ohella seuraavaa:

Pohjois-Suomen aluehallintoviraston 11.5.2011 antamassa päätöksessä asetetut määräykset ja velvoitteet rikastushiekka-altaan A pohjarakenteesta on perusteltu asianmukaisesti ja ne ovat riittävät turvaamaan vastaavan ympäristönsuojelutason kuin aiemmin myönnetyssä ympäristö- ja vesitalousluvassa 46/09/1 on hyväksytty. Näin ollen myös Vaasan hallinto-oikeuden päätös on pysytettävä voimassa. Kaivosyhtiö ei ole valituksessaan esittänyt sellaista lisätietoa, jonka pohjalta pohjarakenteen muutokseen liittyvät merkittävät epävarmuudet vähenisivät oleellisesti tai poistuisivat kokonaan.

Pohjarakennetta koskevan lupamääräyksen uudelleentarkastelu edellyttää erityisesti varmennettua tietoa rikastushiekka-altaalle A läjitettävän rikastushiekan kemiallisista, fysikaalisista ja geoteknisistä ominaisuuksista sekä mahdollisista vuorovaikutusreaktioista läjitysympäristön kanssa. Kevitsan kaivoksen tuotanto on käynnistynyt vaiheittain kesän 2012 aikana. ELY-keskuksen hyväksymän tarkkailusuunnitelman mukaan kaivosyhtiö seuraa rikastushiekka-altaalle A läjitettävän rikastushiekan laatua ja määrää joka vuorokausi otettavien kokoomanäytteiden avulla. Yhtiöllä on näin mahdollisuus kerätä kattavaa tietoa rikastushiekan laadusta ja sen tuotannollisesta vaihtelusta, huomioiden selvilläolovelvollisuuden mukaisesti myös muut mahdolliset haitta-aineet kuin ainoastaan nikkeli. Tällaisen tutkimustiedon perusteella voidaan edelleen tehdä luotettavampaa ympäristövaikutusten ja -riskien arviointia. Nykyinen arvio rikastushiekan laadusta perustuu ainoastaan vuoden 2009 koerikastuksesta saatuihin kolmeen näytteeseen.

ELY-keskus on hyväksynyt tai juuri hyväksymäisillään käyttöönotettavaksi rikastushiekka-altaan A luontaisen turvealueen ulkopuolella sijaitsevia tiivisturpeesta rakennettuja alueita yhteensä noin 37,5 hehtaaria. Määrä on noin 30 prosenttia koko nykyiselle toiminta-ajalle mitoitetun altaan A pinta-alasta (1,25 km²), jossa ei ole riittävästi luontaista turvekerrosta (≥ 500 mm). Kaivosyhtiö ei toistaiseksi ole asentanut altaalle bentoniittimattoa.

Sodankylän kunnan ympäristölautakunta on antanut valituksen johdosta lausunnon, jossa on todettu muun ohella seuraavaa:

Lupa³harkinnassa on erityisesti otettava huomioon se seikka, ettei rikastushiekka-altaiden pohjarakenteita voida jälkikäteen muuttaa. Kevitsan kaivoksen haitta-ainepäästöjen määrän jääminen ympäristö- ja vesitalousluvassa esi³tettyjen päästörajojen tasoon on varmistettava lupamääräyksin ottaen huo³mioon ympäristönsuojelulain 4 §:n mukaiset yleiset periaatteet. Kun lisäksi otetaan huomioon Kevitsan alueen kallioperän ruhjeisuus sekä ruhjeiden ja niiden jatkei³den mahdollinen jatkuvuus jopa kymmenien kilometrien etäisyydelle Kevitsan kaivosalueesta, Kevitsan rikastushiekka-altaan A pohjamoreenin vedenjohtavuus verrattuna vesitalous- ja ympäristöluvassa vaadittuun, turpeen raskasmetalleja ja muita ympäristölle haitallisia aineita pidättä³vä ominaisuus ja se, ettei pohjamoreenin laatua ja vedenjohtavuutta pystytä täysin varmasti tutkimaan, hallinto-oikeuden päätöstä ei tule muuttaa.

Kainuun ELY-keskus patoturvallisuusviranomaisena on antanut valituksen johdosta lausunnon, jossa on viitattu hallinto-oikeudelle annettuun lausuntoon ja todettu lisäksi muun ohella seuraavaa:

Pohjois-Suomen aluehallintoviraston lupapäätöksen mukainen heikosti vettä johtava pohjarakenne sekä tiiviiseen pohjamoreeniin ulotettu padon tiiviste ovat riittäviä estämään pohjan kautta tapahtuvan mahdollisen patoturvallisuudelle vaarallisen virtauksen. Lisäksi pohjaa tulee tiivistämään ja suotautumista hidastamaan ajan kuluessa altaan pohjalle painuva rikastushiekka. Suotoveden pinnan laskeminen juurisalaojilla padon lähettyvillä parantaa patoturvallisuutta. Riskinä on kuitenkin, että juurisalaojat voivat tukkeutua tai eivät muuten toimi pitkällä aikavälillä, esimerkiksi kovan paineen alla tapahtuvan kokoonpuristuman vuoksi. Tällöin patojen läpi suotautuvan veden määrä kasvaa ja näin ollen myös koko altaasta suotautuvan veden määrä kasvaa. Pohjois-Suomen aluehallintoviraston lupapäätöksen mukaisella pohjarakenteella pienennetään myös riskiä, että pohjan kautta pääsisi tapahtumaan padolle haitallista virtausta. Koko altaan suotovesimäärät eivät kasva huomattavasti aluehallintoviraston luvan mukaisella pohjarakenneratkaisulla vaikka juurisalaojat eivät toimisikaan. Padon stabiliteetin kokonaisvarmuuslaskelmat täyttävät patoturvallisuusoppaan vaatimukset, myös tilanteessa jossa juurisalaojat ovat tukkeutuneet.

K on antanut valituksen johdosta selityksen, jossa on todettu muun ohella seuraavaa:

Esitettyjä vaatimuksia ei tule hyväksyä, vaan lupamääräyksiä on päin vastoin kiristettävä. Altaan alla olevat ruhjevyöhykkeet on selvitettävä ja ne on varmistettava kaksinkertaisilla turve- ja mattopaksuuksilla.

Jos vellimäinen muta karkaa, on kysymyksessä suuronnettomuus. Kevitsa on vesistön yläjuoksulla ja altaan ja padon pettäminen tuhoaisi koko Kemijoen alajuoksun. Nykyistä väljemmät lupamääräykset ovat kaukana niistä parhaista tekniikoista ja ratkaisuista, joista alunperin on ollut puhetta. Rikastushiekkaa ajetaan jätealtaisiin todennäköisesti useita kymmeniä metrejä. Päivittäiset louhintaräjäytykset saavat aikaan pumppaamisilmiön ja pato ei enää pidä.

Altaan alle rakennettavalla salaojajärjestelmällä olisi pystytty kuivattamaan ja sitomaan muta alhaalta ylöspäin. Korkein hallinto-oikeus ei kuitenkaan tätä koskevaan vaatimukseen suostunut. Salaojilla olisi voitu valvoa allasta kaivoksen sulkemisen jälkeen ja suojella pohjavesiä saastumiselta. Huolellisesti rakennettuna altaan alle rakennettavat salaojat olisi voitu puhdistaa samoin kuin juurisalaojatkin.

Väite siitä, että rikastushiekassa olisi vain vähän haitta-aineita, ei pidä alkuunkaan paikkaansa. Tuhkanhienossa mudassa on suunnattomasti liukenemispintaa. Vaikka vaahdotuksessa saadaan suuri osa metalleista talteen, ei läheskään kaikkea kannata toiminnan kalleuden vuoksi ottaa. Rikastushiekkaan jää suuri myrkkymäärä, Kevitsassa muun muassa arseenia, elohopeaa, kadmiumia, uraania ja lyijyä.

FQM Kevitsa Mining Oy on antanut vastaselityksen, jossa on todettu muun ohella seuraavaa:

Altaasta suotautuvista aineista ympäristön kannalta merkityksellisin on nikkeli. Päästömäärien arvioinnissa kiinnitetään huomiota liukoisen nikkelin pitoisuuteen sekä suotoveden nikkelipitoisuuteen. Arvioitaessa rikastushiekka-altaasta A aiheu³tuvien nikkelipäästöjen kokonaismäärää luvanhakuvaiheessa, lähtötietona on käy³tetty sellaista suotoveden nikkelipitoisuutta (0,060 mg/l), joka on varovaisuuspe³riaatteen nojalla arvioitu korkeammaksi kuin toiminnanaikaisten nikkelipitoi³suuksien tosiasiassa arvioitiin olevan. Epävarmuustekijät on siten otettu huomioon jo lupahakemuksessa annetuissa tiedoissa.

Rikastushiekan ominaisuuksia on sittemmin tutkittu myös toiminnan käynnistämi³sen jälkeen. Näytteissä vähärikkisen rikastushiekan liukoisen nikkelin pitoisuus on < 0,1–0,3 mg/kg. Pitoisuus on erittäin alhainen ja rikastushiekka olisi liukoisen nikkelin määrän puolesta arvioitavissa pysyväksi jätteeksi. Rikastus³hiekan pinnalla olleessa vedessä on tutkimusten mukaan nikkeliä 0,007–0,020 mg/l. Rikastushiekka-altaasta takaisin rikastamon prosessiin pumpattavassa vedessä nikkelipitoisuus on ollut keskimäärin 0,037 mg/l. Toiminnan käynnistämisen jälkeen tehdyissä tutkimuksissa on vahvistunut, että lupahakemuksen laadin³nassa käytetty pitoisuus on ollut huomattavasti korkeampi kuin toiminnan aikaiset pitoisuudet tosiasiassa ovat olleet. Rikastushiekka-altaan A pohjarakenteen muut³tamista koskeva hakemus on laadittu asianmukaisesti varovaisuusperiaatetta noudattaen. Näin ollen lupa rikastushiekka-altaan A rakentamiseen esitetyllä tavalla olisi voitu myöntää.

Riippumatta siitä, asennetaanko rikastushiekka-altaan pohjalle keinotekoinen tur³vetiiviste tai bentoniittimatto taikka suostutaanko esitettyyn ratkaisuun, rikastushiekka-altaasta A aiheutuvat nikkelipäästöt ovat pieniä kun otetaan huo³mioon esimerkiksi rikastushiekka-altaan alla olevan moreenin luontainen liukoisen nikkelin taustapitoisuus. Altaan alla olevassa pohjamoreenissa on liukoista nikke³liä noin 18 tonnia, kun rikastushiekka-altaasta arvioidaan nyt esitetyssä ratkaisussa suotoveden mukana kulkeutuvan maaperään toiminnan aikana 15,8–16,5 kilogrammaa vuodessa. Kaikki rikastushiekka-altaasta suotautuva vesi ja siinä olevat haitta-aineet eivät myöskään päädy suoraan ympäristöön. Patojen läpi tapahtuva suotovirtaus ohjautuu taustaojaan, josta se pumpataan takaisin rikastushiekka-altaaseen tai rikastamon kiertoon. Kaivosalueelle kaivetuissa ojissa, joihin kertyy luonnonvesiä, nikkelipitoisuudet voivat olla moninkertaisia verrattuna rikastushiekka-altaasta A prosessiin pumpa³tun veden nikkelipitoisuuteen. Tämä kuvaa Kevitsan alueen luontaisesti korkeita taustapitoisuuksia.

Rikastushiekka-altaasta A ympäristöön suotautuvan nikkelin määrä on Kevitsan alueen olosuhteet huomioon ottaen häviävän pieni eikä se mallinnusten mukaan juurikaan leviä rikastushiekka-altaan alueen ulkopuolelle. Alueella ei myöskään ole luokiteltuja pohjavesialueita. Rikastushiekka-altaasta A suotautuva nikkelimäärä ei aiheuta terveyshaittaa, merkittävää muuta ympäristön pilaantumista tai sen vaaraa eikä myöskään maa³perän tai pohjaveden pilaantumisen vaaraa. Koska ympäristöluvan myöntämisen edellytykset pohjarakenteella täyttyvät, on ympäristölupapäätöstä muutettava hakemuksessa esitetyllä tavalla.

Lapin ELY-keskus on lupahakemuksesta antamassaan lausunnossa katsonut, että bentoniittimaton asentamisen vaikutus suotoveden määrään on vaatimaton ja et³tä juurisalaojamenetelmän käyttöönoton edut puoltavat lupahakemuksen hyväk³symistä, vaikka suotoveden määrä jonkin verran kasvaisikin. ELY-keskus on tuonut lausunnossaan esiin, että hakija on jo rakentanut 37,5 hehtaaria keinotekoista turvetiivistettä rikastushiekka-altaan A pohjalle. Rikastushiekka-altaan rakentaminen on aloitettu aluehallintoviraston antamaan lupapäätökseen sisältyvän aloittamisoikeuden nojalla ja pohja rakenteeseen on tältä osin luonnol³lisesti sisällytetty luvassa edellytetty keinotekoinen tiiviste.

Kainuun ELY-keskus on lu³pakäsittelyn aikana antanut asiassa lausunnon, jossa se on todennut, että esitetty rakenne (juurisalaojamenetelmän käyttöönotto ja keinotekoisen tiivis³teen rakentamatta jättäminen) parantavat patoturvallisuutta ja että suunnitelma täyttää patoturvallisuuslain mukaiset vaatimukset. Lupahakemuksen käsittelyvaiheessa Kainuun ELY-keskus ei siis ole katsonut, että keinotekoinen tiiviste olisi patoturvallisuuden näkökulmasta tarpeen. Ei voida kat³soa, että nyt muutoksenhakuvaiheessa voitaisiin antaa erityistä merkitystä sille, että keinotekoinen tiiviste vielä entisestään lisäisi jo sinällään patoturvallisuuslain edellytykset täyttävän rakenteen turvallisuutta.

Hakijan ehdottamalla raken³teella rikastushiekka-altaasta A ympäristöön suotautuvan veden ja siten myös nikkelin määrä tulee vähentymään verrattuna alkuperäisen ympäristöluvan mukaiseen rakenteeseen. Keinotekoisen tiivisteen rakentaminen ei muuttuneen rikastushiekan läjitystavan ja patoratkaisuiden vuoksi ole tarpeen sen varmistamiseksi, että päästöt pysyvät alkuperäisen luvan mukaisella tasolla.

Rikastushiekka-altaan A pohjamoreeni on tutkittu tarkkaan (tutkittuja pisteitä ri³kastushiekka-altaiden alueella yhteensä 171) ja sen on todettu olevan kauttaal³taan heikosti vettä läpäisevää. Sodankylän ympäristölautakunnan mainitsemaa epävarmuutta moreenin laadusta ja tiiviydestä ei ole. Kallioperän pinta Kevitsan alueella on tyypillisesti rapautunutta.

Muuten rikastushiekka-altaiden alueen kallioperän ei arvella olevan merkittävästi ruhjeista. Myöskään alueella tehtyjen koekairausten perusteella kivi ei ole ruhjeista. Rakoiluprosentti (RQD%) vaihtelee pääosin välillä 60–90 %, mikä indikoi suhteellisen ehjää kiveä. Rikastushiekka-altaiden alueen valtakivilaji on gabroa, joka ei yleensä ole kovin rikkoutunutta. Altaiden eteläosassa on hiukan liusketta/mustaliusketta, jossa saattaa olla enemmän rikkonai³suutta. Alueen pohjavedet kulkeutu³vat suurelta osin kohti avolouhosta, josta ne kerätään talteen ja johdetaan rikas³tamon prosessiin tai asianmukaisesti käsiteltynä pintavalutuskentälle. Riskiä poh³javesien pilaantumiselle kaivosalueen ulkopuolella kallioperän ruhjeiden kautta ei ole.

Pohjamoreeni vastaa tiiveydeltään kaivosten jätealueiden parasta käyttökelpoista tekniikkaa (BAT). Euroopan komission BREF-asiakirjassa on todettu, että milloin keinotekoinen tiiviste on tar³peen, sen tulee olla tiiveydeltään alhaisempi kuin 10^-8 m/s. Rikastushiekka-altaan A pohjamoreeni vastaa koko altaan alueella tätä keinotekoiselle tiivisteelle asetet³tua vaatimusta. Kun altaan ulkopuolelle suotautuvan veden määrä alkupe³räisen ympäristöluvan mukaiseen ratkaisuun verrattuna vielä juurisalaojamene³telmän ansiosta vähentyy, tarvetta keinotekoiselle tiivisteelle ei ole.

Juurisalaojamenetelmän käyttöön ottaminen parantaa patoturvallisuutta. Kevitsan kaivoksen rikastushiek³ka-altaissa juurisalaoja on juuri siinä paikassa, joka alentaa paine-eron padon si³sä- ja ulkopuolella. Käytetty tekniikka vähentää padon murtumisen riskiä. Saman asian on todennut asiasta antamissaan lausunnoissa myös patoturvallisuusviran³omaisena toimiva Kainuun ELY-keskus.

Juurisalaojamenetelmän ansiosta rikastushiekka-altaassa varastoidaan paljon vä³hemmän vettä kuin perinteiseen tapaan rakennetuissa rikastushiekka-altaissa, joissa vettä on runsaasti. Tästä johtuen mahdollisessa onnettomuustilanteessa vahingot jäisivät huomattavasti pienemmiksi kuin vastaavassa tilanteessa alkuperäisen luvan mukaisella rakenteella. Juurisalaojamenetelmää käyttäen rakennetun rikastushiekka-altaan vuodosta ei esimerkiksi voisi aiheutua laajalla alueella pi³laantumista aiheuttavaa tulva-aaltoa. Juurisalaojamenetelmää käyttäen rakenne³tussa rikastushiekka-altaassa vettä ei varastoida patoa vasten, vaan altaan keski³osassa, josta se ei padon sortuessakaan pääsisi purkautumaan ympäristöön sitä ympäröivän sedimentoituneen rikastushiekkamassan ansiosta. Altaan pohjatiivis³teellä ei ole merkitystä pato-onnettomuusriskin kannalta.

K on todennut, että lietteenä olevan rikastushiekan paine voi murtaa rikastushiekka-altaan padon erityisesti avolouhoksessa tehtävien räjäytys³ten aiheuttaman pumppausilmiön vaikutuksesta. Tätä väitettä arvioitaessa on otettava huomioon, että louhintaräjäytys kohdistuu kallioon. Kalliomassiivi on jäykkä ja sen ominaistaajuus on korkea. Tärinäaalto etenee suurella taajuudella, mutta värähtelyn siirtymä on pieni. Maaperän ja patorakenteen jäykkyys ja omi³naistaajuus ovat kertaluokkaa pienempiä. Tästä seuraa se, että maaperään johtu³essaan siirtymä on maarakenteelle harmittoman pieni ja amplitudi vaimenee no³peasti. Patoon on rakentamisen ja täryjyräyksen aikana kohdistettu paljon lou³hintatärinöitä suurempi rasitus. Kallioperän tärinä on liian korkea ja taajuus liian pieni, jotta se saisi rikastushiekan ja veden sellaiseen värähtelyliikkeeseen, että pumppausilmiö syntyisi.

Rikastushiekka-altaan pohjalle ei voida teknisistä syistä asentaa K:n vaa³timia salaojia. Rikastushiekka-altaassa pitää olla, toisin kuin kuivan aineen kaato³paikoilla, vesiallas, jotta vesi selkeytyy ja se voidaan johtaa takaisin rikastamo³prosessiin. Koko altaan pohjan salaojittaminen ei ole teknisesti toimiva ratkaisu, koska vesiallas syöttäisi jatkuvasti vettä salaojajärjestelmään. Tämä estäisi juu³risalaojien toiminnan. Salaojaveden pumppaus olisi tällöin pelkää veden kierto³pumppausta putkistossa, jolla patoja vasten olevan rikastushiekan veden painetta ei luotettavasti saataisi alenemaan.

K valitti juurisalaojamenetelmän käyttöönottoa koskevasta aluehallintoviraston päätök³sestä Vaasan hallinto-oikeuteen ja vaati muun muassa selityksessä mainittujen salaojien rakentamista rikastushiekka-altaan alle. Vaasan hallinto-oikeus hylkäsi K:n valituksen. K ei ole valittanut Vaasan hallinto-oikeuden päätöksestä korkeimpaan hallinto-oikeuteen. Hallintotuo³mioistuin ei voi muuttaa valituksen kohteena olevaa päätöstä valittajalle epäedul³lisempaan suuntaan, jos vastapuoli ei ole valittanut samasta päätöksestä. Koska K ei ole käyttänyt mahdollisuuttaan valittaa Vaasan hallinto-oikeuden päätöksestä, korkeimman hallinto-oikeuden toimivalta nyt käsillä olevassa asi³assa rajoittuu FQM Kevitsa Mining Oy:n valituksen tutkimiseen eikä tuomioistuimen tule ottaa kantaa K:n asiassa nyt esittämiin vaatimuksiin.

Rikastushiekka-altaan A pohjarakennetta koskevan ympäristölupapäätöksen muuttaminen siten, että siihen lisättäisiin määräyksiä K:n tarkoittamista salaojista tai muuten kiristettäisiin rikastushiekka-altaan rakenteelle asetettuja vaatimuksia, olisi päätöksen muuttamista yhtiölle epä³edullisempaan suuntaan. Näin ollen tuomioistuimella ei ole toimivaltaa K:n selityksessään esittämien vaatimusten hyväksymiseen.

Korkeimman hallinto-oikeuden ratkaisu

1. Korkein hallinto-oikeus ei tutki K:n esittämää vaatimusta lupamääräysten kiristämisestä.

2. Korkein hallinto-oikeus on muutoin tutkinut asian. Valitus hylätään. Hallinto-oikeuden päätöksen lopputulosta ei muuteta.

Perustelut

1. K on selityksessään FQM Kevitsa Mining Oy:n valituksesta vaatinut selityksestä tarkemmin ilmenevällä tavalla lupamääräysten kiristämistä. Säilyttääkseen puhevaltansa K:n olisi tullut hallinto-oikeuden päätökseen liitetyn laillisen valitusosoituksen mukaan toimittaa valituskirjelmänsä korkeimpaan hallinto-oikeuteen 30 päivän kuluessa päätöksen antopäivästä, sitä päivää lukuun ottamatta. Hallinto-oikeuden valituksenalainen päätös on annettu julkipanon jälkeen 28.8.2012. Valituskirjelmä olisi näin ollen tullut toimittaa korkeimpaan hallinto-oikeuteen viimeistään torstaina 27.9.2012. K on esittänyt vaatimuksensa tänne tiistaina 16.10.2012 saapuneessa selityksessä ja siis valitusajan päätyttyä. Tämän vuoksi selityksessä esitetty vaatimus on hallintolainkäyttölain 22 §:n, 26 §:n 1 momentin ja 51 §:n 2 momentin nojalla jätettävä tutkimatta.

Sovellettavat oikeusohjeet

Ympäristönsuojelulain 3 §:n 1 momentin 4 kohdan mukaan parhaalla käyttökelpoisella tekniikalla tarkoitetaan mahdollisimman tehokkaita ja kehittyneitä, teknisesti ja taloudellisesti toteuttamiskelpoisia tuotanto- ja puhdistusmenetelmiä ja toiminnan suunnittelu-, rakentamis-, ylläpito- sekä käyttötapoja, joilla voidaan ehkäistä toiminnan aiheuttama ympäristön pilaantuminen tai tehokkaimmin vähentää sitä.

Ympäristönsuojelulain 3 §:n 2 momentin mukaan tekniikka on teknisesti ja taloudellisesti toteuttamiskelpoista silloin, kun se on saatavissa käyttöön yleisesti ja sitä voidaan soveltaa asianomaisella toiminnan alalla kohtuullisin kustannuksin. Parhaan käyttökelpoisen tekniikan määrittelyssä huomioon otettavista seikoista säädetään tarkemmin asetuksella.

Ympäristönsuojelulain 6 §:n 2 momentin 1 kohdan mukaan toiminnan sijoituspaikan soveltuvuutta arvioitaessa on otettava huomioon toiminnan luonne ja pilaantumisen todennäköisyys sekä onnettomuusriski.

Ympäristönsuojelulain 7 §:n mukaan maahan ei saa jättää tai päästää jätettä tai muuta ainetta taikka organismeja tai mikro-organismeja siten, että seurauksena on sellainen maaperän laadun huononeminen, josta voi aiheutua vaaraa tai haittaa terveydelle tai ympäristölle, viihtyisyyden melkoista vähentymistä tai muu niihin verrattava yleisen tai yksityisen edun loukkaus (maaperän pilaamiskielto).

Ympäristönsuojeluasetuksen 37 §:n 1 momentin mukaan ympäristönsuojelulain 3 §:n 1 momentin 4 kohdassa tarkoitetun parhaan käyttökelpoisen tekniikan sisältöä arvioitaessa on otettava huomioon:

1) jätteiden määrän ja haitallisuuden vähentäminen;

- - -

4) muodostuvien päästöjen laatu, määrä ja vaikutus;

- - -

7) toimintaan liittyvien riskien ja onnettomuusvaarojen ennaltaehkäisy sekä onnettomuuksien seurausten ehkäiseminen;

8) parhaan käyttökelpoisen tekniikan käyttöön ottamiseen liittyvä aika ja toiminnan suunnitellun aloittamisajankohdan merkitys sekä päästöjen ehkäisemisen ja rajoittamisen kustannukset ja hyödyt;

9) kaikki vaikutukset ympäristöön;

10) teollisessa mittakaavassa käytössä olevat tuotantoa ja päästöjen hallintaa koskevat menetelmät;

11) tekniikan ja luonnontieteellisen tiedon kehitys; ja

12) Euroopan yhteisöjen komission tai kansainvälisten toimielinten julkaisemat tiedot parhaasta käyttökelpoisesta tekniikasta.

Kaivannaisjätteistä annetun valtioneuvoston asetuksen 7 §:n 1 momentin mukaan kaivannaisjätteen jätealue on perustettava ja sitä on hoidettava siten, että:

1) jätealueesta ei aiheudu maaperän, vesistön, pohjaveden tai ilman pilaantumista eikä ympäristön pilaantumista tai sen vaaraa ottaen huomioon alueen sijainti sekä alueen geologiset, hydrologiset, hydrogeologiset ja geotekniset ominaisuudet;

2) jätealueesta ei aiheudu pitkänkään ajan kuluessa ympäristön pilaantumista tai sen vaaraa ottaen huomioon syntyvä suotovesi ja muu jätevesi sekä eroosio;

3) jätealueen fyysinen vakaus varmistetaan sekä ympäristön pilaantuminen ja maisemahaitta ehkäistään asianmukaisin rakentein ja suunnitelmallisella hoidolla ja ylläpidolla;

- - -

Oikeudellinen arviointi ja lopputulos

Asiassa on ratkaistavana FQM Kevitsa Mining Oy:n valituksesta se, riittääkö rikastushiekka-altaan A pohjarakenteeksi hakemuksessa esitetyllä tavalla alueella olevan maapohjan luontainen rakenne. Ellei näin ole, ratkaistavana on se, onko yhtiöltä voitu edellyttää, että kivennäismaa-alueilla ja alueilla, joilla turvepaksuus on alle 0,5 metriä, pohjan tiiviyttä voidaan parantaa rakennettavan turvekerroksen sijaan lupamääräyksestä tarkemmin ilmenevällä tavalla bentoniittimatolla.

Rikastushiekka-alue A on Pohjois-Suomen ympäristölupaviraston päätöksen 2.7.2009 numero 46/09/1 lupamääräyksessä 29 luokiteltu suuronnettomuuden vaaraa aiheuttavaksi kaivannaisjätteen jätealueeksi. Rikastushiekka-altaaseen A saa mainitun lupamääräyksen mukaan sijoittaa vähärikkistä rikastushiekkaa ja vesien käsittelyssä muodostuvaa neutralointijätettä. Sivukivialueelle saa sijoittaa sivukiveä, pintamalmia, rapautunutta kalliota, metallipitoisia pintamaita ja neutralointijätettä.

Asianomaisesta BREF-asiakirjasta (parasta käytettävissä olevaa tekniikkaa koskeva referenssiasiakirja) on saatavissa tietoa kaivostoiminnassa syntyvän rikastushiekan ja sivukiven käsittelyn parhaasta käyttökelpoisesta tekniikasta. Kun otetaan huomioon ympäristönsuojelulain 3 §:n 1 momentin 4 kohta ja 2 momentti sekä ympäristönsuojeluasetuksen 37 §, asiakirja on lupamääräyksiä asetettaessa yksi huomioon otettava tietolähde arvioitaessa teollisuuslaitokselta edellytettävää parasta käyttökelpoista tekniikkaa. Olosuhteiden ja laitosten eroista sekä tekniikan kehityksestä johtuen asiakirjan tarkoituksena ei ole sellaisenaan määrittää, mitä parhaan käyttökelpoisen tekniikan vaatimus yksittäistapauksessa edellyttää. Muutoinkin päästömääräykset tulee kussakin yksittäistapauksessa antaa ympäristönsuojelulain 43 §:n 3 momentin säännöksen mukaisen kokonaisarvioinnin perusteella, mutta kuitenkin siten, että parhaan käyttökelpoisen tekniikan vaatimus joka tapauksessa täyttyy.

Kun otetaan huomioon edeltä ilmenevien ja hallinto-oikeuden päätöksen perusteluissa mainittujen oikeusohjeiden lisäksi rikastushiekka-altaan A suuri koko, sinne sijoitettavan kaivannaisjätteen määrä ja laatu sekä rikastushiekka-altaan pohjan maaperäolosuhteista saatu selvitys, aluehallintoviraston päätöksen lupamääräyksessä 31 määrättyjä toimenpiteitä on pidettävä välttämättöminä sen varmistamiseksi, että toiminta täyttää ympäristönsuojelulain 42 §:ssä tarkoitetut luvan myöntämisen edellytykset. Ympäristönsuojelulain mukaisen luvan myöntämisen edellytykset ratkaistaan tapauskohtaisesti, eikä sillä seikalla, että toisenlaisessa tilanteessa on poikettu nyt kysymyksessä olevassa ympäristöluvassa asetetuista vaatimuksista, johda siihen, että nyt kysymyksessä olevassa tapauksessa asetetut lupamääräykset olisivat lainvastaisia. Asiaa ei ole arvioitava hallinto-oikeuden ja aluehallintoviraston päätöksissä esitetystä poikkeavasti siitä syystä, että Kevitsan kaivoksen ympäristö- ja vesitalouslupa 2.7.2009 nro 46/09/1 on tullut lainvoimaiseksi mainittujen päätösten tekemisen jälkeen.

Tämän vuoksi ja kun otetaan huomioon edellä ilmenevät hallinto-oikeuden päätöksen perustelut ja siinä mainitut oikeusohjeet sekä korkeimmassa hallinto-oikeudessa esitetyt vaatimukset ja asiassa saatu selvitys, hallinto-oikeuden päätöksen lopputuloksen muuttamiseen ei ole perusteita.

Asian ovat ratkaisseet presidentti Pekka Vihervuori, hallintoneuvokset Sakari Vanhala, Hannele Ranta-Lassila, Mika Seppälä ja Liisa Heikkilä sekä ympäristöasiantuntijaneuvokset Olli Dahl ja Juha Kaila. Asian esittelijä oikeussihteeri Arto Hietaniemi.