Muu päätös 632/2014

Asia Ympäristölupaa koskevat valitukset

Valittajat 1) Orimattilan ympäristölautakunta,

2) Porvoon rakennus- ja ympäristölautakunta,

3) Pukkilan kunnanhallitus ja

4) Askolan rakennus- ja ympäristölautakunta

Päätös, jota valitus koskee

Vaasan hallinto-oikeus 20.11.2012 n:o 12/0792/2

Asian aikaisempi käsittely

Itä-Suomen aluehallintovirasto on päätöksellään 21.2.2011 n:o 27/2011/1 myöntänyt Lahti Aqua Oy:lle ympäristöluvan, joka koskee Lahden kaupungissa sijaitsevien Kariniemen ja Ali-Juhakkalan jätevedenpuhdistamoiden toimintaa kiinteistöillä 398-2-2370-16 ja 398-24-206-1.

Lupa koskee hakemusten mukaisten Lahden kaupungin ja Hollolan kunnan alueilla yleiseen viemäriin johdettavien asuma- ja teollisuusjätevesien sekä puhdistamoille toimitettavien sako- ja umpikaivolietteiden käsittelyä Kariniemen ja Ali-Juhakkalan puhdistamoissa, mukaan lukien Nikulan tasausallas, puhdistamolietteen mädättämistä mädättämöissä sekä jäteveden johtamista Porvoonjokeen.

Jäteveden vesistöön johtamisesta kalastolle ja kalastukselle aiheutuvista edunmenetyksistä luvan saaja on määrätty maksamaan kalatalousmaksua.

Lupaan on liitetty 16 lupamääräystä, joista lupamääräykset 1 sekä 10– 15 kuuluvat seuraavasti:

1. Ennen Porvoonjokeen purkamista kaikki jätevedet on muiden puhdistusvaiheiden jälkeen käsiteltävä Nikulan tasausaltaassa alkaen viimeistään 1.1.2012.

Jätevedet on käsiteltävä siten, että vesistöön johdettavan jäteveden pitoisuudet ja käsittelytehot täyttävät seuraavat vaatimukset:

BOD_7ATU-arvo

Enimmäispitoisuus (mg/l)10

Vähimmäisteho (%) 95

Kokonaisfosfori

Enimmäispitoisuus (mg/l)0,3

Vähimmäisteho (%) 96

Ammoniumtyppi

Enimmäispitoisuus (mg/l)4

Vähimmäisteho (%) 80

Kiintoaine

Enimmäispitoisuus (mg/l)35

Vähimmäisteho (%) 90

COD_Cr

Enimmäispitoisuus (mg/l) 125

Vähimmäisteho (%) 75

Arvot lasketaan neljännesvuosikeskiarvoina mahdolliset ohitukset, ylivuodot ja poikkeustilanteet mukaan lukien.

Puhdistamoita on käytettävä ja hoidettava niin, että lämpimänä kautena lämpötilan ollessa laitosten biologisessa prosessissa yli +12 °C vesistöön johdettavan jäteveden kokonaistyppipitoisuus on enintään 20 mg/l ja vuosikeskiarvona kokonaistypen poistoteho on vähintään 70 %.

Vesistöön johdettavan jäteveden pitoisuusarvojen ja käsittelytehon prosentuaalisten arvojen on lisäksi edellä mainittujen parametrien osalta täytettävä valtioneuvoston asetuksen 888/2006 mukaiset pitoisuuden ja käsittelytehon raja-arvot asetuksen edellyttämällä tavalla tarkkailtuna.

Vesistöön johdettava jätevesi ei saa sisältää haitallisessa määrin raskasmetalleja eikä muita terveydelle tai ympäristölle vaarallisia aineita.

Jätevesi on hygienisoitava 1.1.2016 alkaen, minkä jälkeen vesistöön johdettavassa vedessä on saavutettava 1.4.–30.11. välisenä aikana fekaalisten koliformien ja enterokokkien osalta vähintään keskimäärin 90 %:n poistuma verrattuna puhdistamoille tulevan jäteveden mikrobipitoisuuteen. Jäteveden hygienisointiin käytettävä menetelmä ei saa heikentää jäteveden kemiallista laatua.

Vesistöön johdettava jätevesi ei saa sisältää valtioneuvoston asetuksen 1022/2006 mukaisia vaarallisia aineita (liite 1 A kohta) ja vaarallisia aineita raja-arvot ylittävinä pitoisuuksina (liite 1 B kohta). Jos jätevesi sisältää kyseisiä vaarallisia aineita, on luvan saajan osoitettava, että määrät ovat niin vähäiset, ettei päästöstä voi aiheutua pintaveden pilaantumisen vaaraa eikä haittaa vesilaitoksen toiminnalle.

10. Jätevesiä ja lietteen käsittelyä koskeva toiminnan käyttö- ja päästötarkkailu, viemäriverkkoon johdettavien teollisuusjätevesien ja puhdistamoille toimitettavien umpi- ja sakokaivolietteiden tarkkailu mukaan lukien, on toteutettava hakemuksessa esitetyn tarkkailuohjelman mukaisesti täydennettynä jäteveden hygieenisen laadun tarkkailulla. Tarkistettu käyttö- ja päästötarkkailusuunnitelma on toimitettava Hämeen ELY-keskukselle kolmen kuukauden kuluessa aluehallintoviraston päätöksen lainvoimaiseksi tulosta.

Käyttö- ja päästötarkkailun mittauksista, kalibroinneista, näytteenotosta ja analyyseista on pidettävä yksityiskohtaista kirjanpitoa, johon liitetään kunkin mittauksen tulokset ja muut mittausta tai toimenpidettä koskevat olennaiset tiedot, selvitys päästöjen laskentatavasta ja arvio tulosten edustavuudesta.

Tarkkailuohjelmaa voidaan tarvittaessa muuttaa Hämeen ELY-keskuksen hyväksymällä tavalla.

11. Jäteveden vaikutuksia vesistön tilaan ja veden laatuun on tarkkailtava hakemuksessa esitetyllä tai sitä vastaavalla Hämeen ELY-keskuksen hyväksymällä tavalla.

12. Luvan saajan on tarkkailtava jäteveden vaikutuksia kalakantoihin ja kalastukseen Hämeen ja Uudenmaan ELY-keskusten/kalatalous hyväksymän tarkkailusuunnitelman mukaisesti. Tarkkailu voidaan toteuttaa yhteistarkkailuna muiden kuormittajien kanssa. Tarkkailusuunnitelma on toimitettava Hämeen ja Uudenmaan ELY-keskusten/kalatalous hyväksyttäväksi kolmen kuukauden kuluessa lupapäätöksen lainvoimaiseksi tulosta. Tarkkailua voidaan tarvittaessa muuttaa edellä mainittujen viranomaisten hyväksymällä tavalla.

13. Tarkkailutulokset on säilytettävä ja raportoitava tarkkailusuunnitelmissa mainittuina tai muutoin sovittuina ajankohtina Hämeen ja Uudenmaan ELY-keskuksille sekä Lahden, Hollolan, Orimattilan, Pukkilan, Askolan ja Porvoon ympäristönsuojeluviranomaisille.

Tarkkailutulokset on vaadittaessa annettava niiden nähtäviksi, joiden oikeuteen tai etuun tiedot saattavat vaikuttaa.

14. Luvan saajan on huolehdittava laimennusveden johtamisesta Porvoonjokeen siten, että Porvoonjoen taustavirtaama Ali-Juhakkalassa ilman Lahti Aqua Oy:n jätevesivirtaamaa on aina vähintään 1,0 m³/s. Tämän velvoitteen täyttämiseksi luvan saajan on tarkkailtava Porvoonjoen yläosan virtaamia Hämeen ELY-keskuksen hyväksymällä tavalla. Luvan saajan on noudatettava laimennusveden johtamisessa Itä-Suomen vesioikeuden 10.2.1986 antamaa päätöstä n:o 13/Va II/86.

15. Luvan saajan on jätevesikuormitusta pienentämällä, laimennusvesiä johtamalla, ilmastuspatojen avulla tai muilla tavoin huolehdittava siitä, ettei Ali-Juhakkalan ja Virenojankosken välisen jokiosan happipitoisuus laske alle arvon 4 mg O₂/l. Tämän velvoitteen täyttämiseksi luvan saajan on seurattava Virenojankosken yläpuolisen jokiosan happipitoisuuksia riittävän usein Hämeen ELY-keskuksen hyväksymällä tavalla.

Kalatalousmaksu

Kalataloudellisen edunmenetyksen kompensoimiseksi luvan saajan on vuosittain tammikuun loppuun mennessä suoritettava kalatalousmaksua Hämeen ELY-keskukselle/kalatalous 9 950 euroa ja Uudenmaan ELY-keskukselle/kalatalous 4 260 euroa käytettäväksi kalastolle tai kalastukselle aiheutuvien vahinkojen ehkäisemistä tai vähentämistä tarkoittavien toimenpiteiden toteuttamiseen jätevesien vaikutusalueella.

ELY-keskusten on kuultava jätevesien vaikutusalueiden kalastusalueita ennen kalatalousmaksun käyttöä.

Luvan voimassaolo ja lupamääräysten tarkistaminen

Lupa on voimassa toistaiseksi.

Luvan saajan on viimeistään 31.12.2019 jätettävä aluehallintovirastolle hakemus lupamääräysten tarkistamiseksi. Hakemukseen on liitettävä kattava yhteenveto tehdyistä käyttö-, päästö- ja vaikutustarkkailuista, selvitys hakijan jätevesien haitallisten vesistövaikutusten vähentämisestä, arvio parhaan käyttökelpoisen tekniikan soveltamisesta toiminnassa, selvitys kalatalousmaksun käytöstä ja hoitotoimenpiteiden tuloksista sekä muut ympäristönsuojeluasetuksen 8–12 §:ssä mainitut selvitykset soveltuvin osin.

Aluehallintovirasto on perustellut päätöstään muun ohella seuraavasti:

Kariniemen ja Ali-Juhakkalan puhdistamoilta vesistöön johdettava jätevesimäärä lisääntyy lievästi vastaisuudessa viemäriverkostoon liittyjien määrän ja haja-asutuksen sako- ja umpikaivolietemäärien lisääntymisen johdosta. Asiassa saadun selvityksen mukaan lisälaimennusveden johtaminen Päijänteestä ei ole kohtuullisin kustannuksin mahdollista. Vesijärvestä otettavan laimennusveden määrän merkittävä lisääminen johtaisi järven vedenpinnan korkeuden laskuun ja vaikuttaisi epäedullisesti järveen ja sen veden laatuun. Lisälaimennusveden johtaminen ei vaikuttaisi merkittävästi Porvoonjoen ekologiseen tilaan.

Vesienhoidon järjestämisestä annetun lain mukaiseen vesienhoitosuunnitelmaan liittyvissä vesimuodostumaselvityksissä Porvoonjoki on jaettu neljään osa-alueeseen (yläosa, keskiosa välillä Henttalankoksi–Naarkoski, keskiosa välillä Naarkoski–Tönnönkoski ja alaosa). Kaikki nämä alueet on nykyisellään luokiteltu ekologisen tilan osalta tyydyttäviksi. Niissä ei saavuteta vuoteen 2015 mennessä tavoitetilaa hyvä, vaan siihen on tarkoitus päästä nykykäytännön lisäksi tehtävillä toimenpiteillä joen keskiosan molemmilla jaksoilla vuoteen 2021 mennessä sekä yläosalla ja alaosalla vuoteen 2027 mennessä.

Tässä luparatkaisussa määrätyt jätevesien puhdistustehovaatimukset ovat osaltaan vaikuttamassa tavoitetilan saavuttamiseen ja myös Suomenlahden typpikuormituksen vähentämiseen. Tilatavoitteiden toteuttamisessa merkittävästi luvan saajan jätevedenpuhdistamoilta vesistöön tulevaa kuormitusta suurempi osuus on hajakuormituksen vähentämisellä.

Kun toimintaa harjoitetaan tässä päätöksessä määrätyllä tavalla, toiminta täyttää ympäristönsuojelulain ja jätelain sekä niiden nojalla annettujen asetusten vaatimukset. Toiminnasta ei aiheudu terveyshaittaa, merkittävää muuta ympäristön pilaantumista tai sen vaaraa, maaperän tai pohjaveden pilaantumista, erityisten luonnonolosuhteiden huonontumista, vedenhankinnan tai yleiseltä kannalta tärkeän muun käyttömahdollisuuden vaarantumista toiminnan vaikutusalueella eikä eräistä naapuruussuhteista annetussa laissa tarkoitettua kohtuutonta rasitusta. Päästöjen ehkäisemiseksi ja rajoittamiseksi annetut lupamääräykset perustuvat parhaaseen käyttökelpoiseen tekniikkaan. Puhdistamoiden sijainti on asemakaavan mukainen ja sellainen, että jätevedet on tarkoituksenmukaisinta johtaa Porvoonjokeen.

Ympäristöluvan myöntämisedellytykset ovat olemassa.

Aluehallintovirasto on perustellut lupamääräyksiä muun ohella seuraavasti:

Muun muassa jätevesien käsittelyä ja johtamista sekä puhdistamoiden toiminnan tehostamista ja päästöjä vesistöön koskevat lupamääräykset on annettu muun ohella ympäristönsuojelulain 43 §:n ja ympäristönsuojeluasetuksen 19 §:n nojalla. Lupamääräysten mukainen menettely on tarpeen parhaan käyttökelpoisen tekniikan käyttöä koskevan vaatimuksen täyttämiseksi. Määräykset ovat tarpeen ympäristönsuojelulain 3 §:ssä tarkoitetun ympäristön pilaantumisen estämiseksi ja pilaantumisvaaran vähentämiseksi.

Fosforin poisto jätevesistä on edellytetty tehostettavaksi tasolle, joka vastaa parhaalla käyttökelpoisella tekniikalla kohtuudella saavutettavaa ja vastaavilta puhdistamoilta yleisesti vaadittavaa tasoa. Kun myös Ali-Juhakkalan puhdistamon jätevedet johdetaan Nikulan tasausaltaan kautta, viipymä tasausaltaassa alentaa jäteveden jäännösfosforin pitoisuutta riittävästi niin, että Porvoonjokeen johdettavan veden fosforipitoisuus 0,3 mg/l voidaan saavuttaa.

Jätevesien hygienisoiminen on tarpeen jätevesistä vesistön käytölle aiheutuvien terveyshaittojen vähentämiseksi.

Vesistössä suoritettavin toimenpitein on edelleen tarpeen varmistaa, että veden happipitoisuus jätevesien purkualueella säilyy riittävänä.

Kalatalousmaksua koskeva lupamääräys perustuu ympäristönsuojelulain 44 §:ään, jonka mukaan ympäristöluvassa on annettava tarpeelliset määräykset kalatalousvelvoitteista tai kalatalousmaksusta, jos jäteveden tai muun aineen päästämisestä voi aiheutua vesilain 2 luvun 22 §:ssä tarkoitettuja vaikutuksia. Aluehallintovirasto on katsonut, että kalakantoihin ja kalastukseen kohdistuvien haittojen estämiseksi on tarkoituksenmukaista määrätä kalatalousmaksu kalatalousvelvoitteen sijasta. Koska jätevesien vesistövaikutusten ei arvioida lisääntyvän, kalatalousmaksu elinkustannusindeksin muutoksella korjattuna pidetään nykyisellä tasolla.

Jätevesien haitallinen vaikutus ilmenee voimakkaampana Porvoonjoen yläjuoksulla Orimattilan tasolle saakka. Vaikutukset ulottuvat kuitenkin myös Porvoonjoen alajuoksulle Uudenmaan ELY-keskuksen toiminta-alueelle, minkä vuoksi kalatalousmaksu on määrätty jaettavaksi Hämeen ELY-keskuksen ja Uudenmaan ELY-keskuksen kesken. Asiakirjoista ei ole saatavissa yksiselitteistä perustetta maksun jakamiseksi näiden välillä. Vaikutusten kuvausten ja vesistön luonteen perusteella maksu on määrätty käytettäväksi niin, että 70 % maksusta tulee maksaa Hämeen ELY-keskukselle ja 30 % Uudenmaan ELY-keskukselle.

Aluehallintovirasto on vastannut lausunnoissa ja muistutuksissa esitettyihin vaatimuksiin muun ohella seuraavaa:

Lausunnoissa ja muistutuksissa esitetyt vaatimukset jätevesien käsittelyn tehostamisesta on otettu huomioon lupapäätöksestä ilmenevin tavoin.

Vaatimukset lähtevän jäteveden haitallisten mikrobien vähentämisestä on otettu huomioon määräämällä jätevedet ennen vesistöön johtamista hygienisoitaviksi.

Luvan epäämistä koskevat vaatimukset samoin kuin lisäveden johtamista ja purkupaikan siirtämistä Kymijokeen tai Vesijärveen koskevat vaatimukset on hylätty luvan myöntämisen perusteluista ja lupamääräyksistä ilmenevillä syillä.

Jätevesien johtamisesta vesistölle aiheutuvia haittoja on perusteltua vähentää ensisijaisesti parantamalla jätevesien puhdistukseen käytettävää tekniikkaa ja poistamalla vesistöön johdettavasta jätevedestä taudinaiheuttajia mahdollisimman tehokkaasti.

Aluehallintovirasto on soveltanut muun ohella seuraavia säännöksiä:

Ympäristönsuojelulaki 41–47, 50, 52, 55, 56, 62, 66, 67, 72 ja 90 §

Ympäristönsuojeluasetus 5, 19, 30, 36 ja 37 §

Jätelaki (1072/1993) 6, 12, 15, 19, 51 ja 52 §

Laki vesienhoidon järjestämisestä 28 §

Valtioneuvoston asetus (888/2006) yhdyskuntajätevesistä

Valtioneuvoston asetus (1022/2006) vesiympäristölle vaarallisista ja haitallisista aineista

Hallinto-oikeuden ratkaisu

Vaasan hallinto-oikeus on valituksenalaisella päätöksellään Lahti Aqua Oy:n valituksesta muuttanut lupamääräyksen 1 ensimmäistä ja toiseksi viimeistä kappaletta, jotka muutettuna kuuluvat seuraavasti (muutokset kursiivilla):

1. Ennen Porvoonjokeen purkamista kaikki jätevedet on muiden puhdistusvaiheiden jälkeen käsiteltävä Nikulan tasausaltaassa viimeistään yhden vuoden kuluessa siitä, kun ympäristölupa on saanut lainvoiman.

Jätevesi on hygienisoitava yhden vuoden kuluessa siitä, kun ympäristölupa on saanut lainvoiman, minkä jälkeen vesistöön johdettavassa vedessä on saavutettava 1.4.–30.11. välisenä aikana fekaalisten koliformien ja enterokokkien osalta vähintään keskimäärin 90 %:n poistuma verrattuna puhdistamoille tulevan jäteveden mikrobipitoisuuteen. Jäteveden hygienisointiin käytettävä menetelmä ei saa heikentää jäteveden kemiallista laatua.

Muutoin hallinto-oikeus on hylännyt muun ohella Orimattilan ympäristölautakunnan, Porvoon rakennus- ja ympäristölautakunnan, Pukkilan kunnanhallituksen ja Askolan rakennus- ja ympäristölautakunnan valitukset aluehallintoviraston päätöksestä.

Hallinto-oikeus on perustellut mainittujen valitusten hylkäämistä seuraavasti:

Jätevesien johtaminen Kymijokeen

Valituksissa on vaadittu, että lupapäätökseen lisätään määräys, jonka mukaan toiminnanharjoittajan tulee vuoteen 2012 mennessä laatia ekologiset, hydrologiset, oikeudelliset ja taloudelliset näkökohdat huomioiva vertailu osan (50 %) tai kaikkien puhdistettujen jätevesien johtamisesta jatkossa suoraan Kymijokeen tai muuhun vesistöön.

Itä-Suomen ympäristölupavirasto on 9.9.2002 antamallaan päätöksellä myöntänyt luvan jätevedenpuhdistamoilla käsiteltyjen jätevesien johtamiseen Porvoonjokeen. Vesilain mukaisten luvan myöntämisedellytysten on tuolloin katsottu täyttyvän. Tuolloin esitetyt vaatimukset, joiden mukaan hakijat olisi tullut velvoittaa selvittämään vaihtoehtoisia purkuvesistöjä, ovat tulleet hylätyiksi. Päätös on saanut tältä osin lainvoiman. Vesistöolosuhteista johtuen Lahden ja Hollolan jätevesien purkupaikkoina tulevat käytännössä kysymykseen vain Porvoonjoki ja Lahden osalta myös Vesijärvi. Puhdistamot on rakennettu edellyttäen, että jätevedet johdetaan Porvoonjokeen.

Nyt myönnetyn ympäristöluvan mukaisesti toimittaessa puhdistamoilta vesistöön johdettava jätevesimäärä lisääntyy lievästi, mutta jätevesien käsittely tehostuu ja puhdistustehovaatimukset osaksi kiristyvät. Jätevesien johtamisesta Porvoonjokeen tähän saakka voimassa olleen luvan mukaisesti toteutettuna ei ole voitu osoittaa aiheutuneen merkittävää tai ennalta arvioidusta olennaisesti poikkeavaa vesistön pilaantumista tai sen vaaraa. Kun kuvattuja edellyttämättömiä haitallisia seurauksia ei voida ennakoida aiheutuvan myöskään nyt myönnetyn ympäristöluvan mukaisesti toimittaessa, luvan haltijaa ei voida velvoittaa suunnitelman laatimiseen vaihtoehtoisista jätevesien purkupaikoista. Mahdollinen ympäristöluvan muuttaminen myös jätevesien purkuvesistön tai -paikan osalta voi tapahtua ympäristönsuojelulain 58 §:n mukaisessa menettelyssä hakemusasiana.

Jäteveden hygienisointi

Lupamääräyksen 1 toiseksi viimeisen kappaleen mukaan jätevesi on hygienisoitava 1.1.2016 alkaen, minkä jälkeen vesistöön johdettavassa vedessä on saavutettava 1.4.–30.11. välisenä aikana fekaalisten koliformien ja enterokokkien osalta vähintään keskimäärin 90 %:n poistuma verrattuna puhdistamoille tulevan jäteveden mikrobipitoisuuteen. Jäteveden hygienisointiin käytettävä menetelmä ei saa heikentää jäteveden kemiallista laatua.

Hallinto-oikeus on katsonut aluehallintoviraston tavoin, että jätevesien hygienisointi on tarpeen jätevesistä vesistön käytölle aiheutuvien terveyshaittojen vähentämiseksi. Luvan saaja ei ole vastustanut ympäristöluvassa asetetun määräajan aikaistamista. Kun jätevesien hygienisointia ei ole perusteltua määrätä aloitettavaksi ennen kuin kaikki jätevedet lupamääräyksen 1 mukaisesti käsitellään Nikulan tasausaltaassa ja johdetaan yhdestä purkupaikasta vesistöön, hallinto-oikeus on muuttanut myös hygienisontia koskevan määräajan niin, että se on aloitettava viimeistään yhden vuoden kuluessa siitä, kun ympäristölupa on saanut lainvoiman. Edellä mainitulla perusteella hallinto-oikeus on muuttanut lupamääräyksen 1 toiseksi viimeisen kappaleen.

Laimennusveden määrä

Vaasan hallinto-oikeuden 19.9.2003 antamalla ja lainvoiman saaneella päätöksellä nro 03/0174/3 luvan saaja on määrätty hakemaan Kariniemen ja Ali-Juhakkalan puhdistamoiden jätevesien johtamiselle vuoden 2008 loppuun mennessä ympäristölupa. Lupahakemukseen on määrätty liitettäväksi selvitys mahdollisuudesta johtaa Porvoonjokeen lisää laimennusvettä. Selvityksen on tullut sisältää lisälaimennusveden johtamisen tekniset mahdollisuudet ja johtamisen vaikutukset vesien ekologiseen tilaan sekä käyttöön, johtamisen kustannukset ja sen oikeudelliset edellytykset.

Luvanhakija on lisäselvityksenä lupahakemukseensa esittänyt, että kuormituksen vaikutuksia Porvoonjoessa on vähennetty johtamalla laimennusvettä Vesijärvestä ja ilmastamalla vettä pohjapatojen avulla. Vesijärvestä ei voida johtaa lisävettä aiheuttamatta Vesijärven pinnankorkeuden laskua. Lisälaimennusveden johtaminen Porvoonjokeen siten, että sen virtaama olisi suurempi kuin 1 m³/s, on ongelmallista, sillä johtamisen tarve ajoittuu alivirtaama-aikaan, jolloin myös Vesijärven pinnankorkeus saattaa olla alhaisella tasolla esimerkiksi kuivan kesän lopulla. Laimennusveden lisääminen aiheuttaisi tarpeen juoksuttaa vettä Vesijärveen Päijänteestä.

Luvanhakija on selvittänyt mahdollisuutta Päijänteen veden johtamiseksi Vesijärveen kahdella eri päävaihtoehdolla. Toinen vaihtoehto on veden johtaminen pumppaamalla Päijännetunnelista ja toinen Vääksyn kanavan tai sen lähellä olevan kannaksen kautta. Molempien vaihtoehtojen toteuttamismahdollisuudet ovat epävarmoja. Lisäksi hankkeiden kustannukset ovat kohtuuttomia. Lisäveden johtaminen Päijänteestä on näin ollen poissuljettu toimintamalli. Selvityksessä on tarkasteltu lisäveden johtamista Vesijärveen Pääkaupunkiseudun Vesi Oy:n suunnitteleman varavesijärjestelmän rakenteiden kautta. Tarkoituksena on käyttää Vesijärven vettä vararaakavesilähteenä poikkeustilanteissa. Kun järjestely ei ole käytössä, lisävettä olisi suunnitelman mukaan mahdollista johtaa vastaavasti Vesijärveen Päijännetunnelista. Tämä valmius edellyttää pumppaamorakenteiden toteuttamista Päijännetunneliin. Hankkeen kustannukset olisivat noin 4–5 M€. Lisäksi hakija on selvittänyt lisäveden johtamista Vääksyn kanavan kohdalla neljässä eri vaihtoehdossa. Lisäveden johtamista on tutkittu kannakselle sijoittuvien putkilinjojen kautta sekä kanavaan kaavaillulla putkijärjestelyllä. Investointikustannukset olisivat noin 2–4 M€ ja vuosikustannukset noin 0,2–0,5 M€. Investointien toteuttamismahdollisuuksiin ja lupiin liittyvät riskit ovat suuria. Lisälaimennusveden johtaminen vesistöstä toiseen ei suoraan ole aiheuttamisperiaatteen mukaisesti vesihuoltotoimijoiden toteutus- ja kustannusvastuulla.

Lupamääräyksen 14 mukaan luvan saajan on huolehdittava laimennusveden johtamisesta Porvoonjokeen siten, että Porvoonjoen taustavirtaama Ali-Juhakkalassa ilman Lahti Aqua Oy:n jätevesivirtaamaa on aina vähintään 1,0 m³/s. Tämän velvoitteen täyttämiseksi luvan saajan on tarkkailtava Porvoonjoen yläosan virtaamia Hämeen ELY-keskuksen hyväksymällä tavalla.

Valituksissa on vaadittu, että hakija tulee velvoittaa huolehtimaan, ettei jätevettä laimentava Porvoonjoen taustavirtaama laske alle 2 tai 2,2 kuutiometriin, oikeastaan 2,5 kuutiometriin, sekunnissa Kariniemen ja Ali-Juhakkalan purkupisteessä. Tarvittaessa lisävettä on johdettava Vesijärvestä tai Päijänteestä Vesijärven kautta. Hallinto-oikeus on todennut, ettei lisälaimennusveden johtaminen merkittävästi vaikuttaisi Porvoonjoen ekologiseen tilaan. Lisälaimennusveden johtaminen Porvoonjokeen joen vähimmäisvirtaamalla 1,5 m³/s aiheuttaisi tarpeen johtaa Päijänteen vettä Vesijärveen, mistä aiheutuisi saavutettavaan hyötyyn nähden kohtuuttomia kustannuksia. Lisälaimennusveden johtaminen Porvoonjokeen saattaisi tuoda mukanaan uusia ongelmia, kuten joen kiintoaine- ja ravinnekuormituksen lisääntymistä. Lisäksi Vesijärvestä otettavan laimennusveden määrän merkittävä lisääminen johtaisi järven vedenkorkeuden laskuun ja vaikuttaisi epäedullisesti järveen ja sen veden laatuun. Hallinto-oikeus on katsonut, että aikaisemmassa luvassa jo määrätyn selvityksen sekä siitä saadun tiedon perusteella lupamääräystä 14 ei ole tarpeen muuttaa.

Terveydelle ja ympäristölle vaarallisten aineiden yksilöiminen ja tarkkailu

Lupamääräyksen 1 kappaleen 6 mukaan vesistöön johdettava jätevesi ei saa sisältää haitallisessa määrin raskasmetalleja eikä muita terveydelle tai ympäristölle vaarallisia aineita. Kappaleen 8 mukaan vesistöön johdettava jätevesi ei saa sisältää valtioneuvoston vesiympäristölle vaarallisista ja haitallisista aineista antaman asetuksen (1022/2006) liitteen 1 kohdan A mukaisia vaarallisia aineita ja liitteen 1 kohdan B raja-arvot ylittävinä pitoisuuksina. Valittajat ovat vaatineet, että kyseisessä lupamääräyksessä mainitut muut terveydelle ja ympäristölle vaaralliset aineet tulee yksilöidä tarkemmin ja edellyttää niiden asianmukaista tarkkailemista.

Käyttö- ja päästötarkkailusta, ympäristövaikutusten tarkkailusta ja tarkkailutulosten raportoinnista on annettu lupamääräykset 10–13. Lupamääräyksen 10 mukaisesti luvan saajan on toimitettava tarkistettu käyttö- ja päästötarkkailusuunnitelma Hämeen ELY-keskukselle kolmen kuukauden kuluessa lupapäätöksen lainvoimaiseksi tulosta lukien. Tarkkailusuunnitelmaan on tuolloin sisällytettävä esitys myös valituksissa tarkoitettujen, lupamääräyksen 1 kuudennessa kappaleessa mainittujen aineiden tarkkailusta.

Lupamääräyksessä 1 tarkoitettujen vaarallisten aineiden osalta tarkkailun sisällön hyväksyminen on ympäristönsuojelulain 43 §:n, oikeastaan 46 §:n, mukaisesti delegoitu kokonaisuudessaan ELY-keskuksen hyväksyttäväksi. Näin ollen ja koska määräys koskee kattavasti mainitun asetuksen liitteissä 1 A ja 1 B mainittuja aineita sekä niiden suurimpia sallittuja päästöarvoja, terveydelle ja ympäristölle vaarallisten aineiden yksilöinti ja tarkempien tarkkailumääräysten sisällyttäminen lupaan ei ole tarpeen.

Luvan hakijan osallistuminen kalatiehankkeisiin

Orimattilan kaupungin ympäristölautakunta on vaatinut, että luvan saaja on velvoitettava osallistumaan merkittävästi Porvoonjoen kalateiden rakentamiseen ja ylläpitoon nykyisen huomattavan virkistyskalastushaitan takia. Aluehallintoviraston lupapäätöksen mukaan kalataloudellisen edunmenetyksen kompensoimiseksi luvan saajan on vuosittain tammikuun loppuun mennessä suoritettava kalatalousmaksua Hämeen ELY-keskukselle 9 950 euroa ja Uudenmaan ELY-keskukselle 4 260 euroa käytettäväksi kalastolle tai kalastukselle aiheutuvien vahinkojen ehkäisemistä tai vähentämistä tarkoittavien toimenpiteiden toteuttamiseen jätevesien vaikutusalueella.

Maksut yhteismäärältään ovat likimain kalatalousviranomaisen vaatimuksen mukaiset ja niitä on mahdollista käyttää myös valituksessa tarkoitettuihin kalatiehankkeisiin. Kun kalatiehankkeet sisältävät myös Porvoonjoella ensisijaisesti vaelluskalojen fyysisten nousuesteiden poistamista ja koskien kunnostamista, eikä selvitystä siitä, missä määrin Porvoonjoen nykyinen veden laatu olisi ensisijaisena vaelluskalojen nousun esteenä, määrättyä kalatalousmaksua on pidettävä jätevesistä kalataloudelle aiheutuvana kompensaationa riittävänä.

Sovelletut oikeusohjeet

Ympäristönsuojelulaki 43 § 1, 3 ja 4 momentti, 44 § ja 46 §

Valtioneuvoston asetus yhdyskuntajätevesistä (888/2006)

Valtioneuvoston asetus vesiympäristölle vaarallisista ja haitallisista aineista (1022/2006)

Käsittely korkeimmassa hallinto-oikeudessa

1) Orimattilan ympäristölautakunta on valituksessaan vaatinut, että Vaasan hallinto-oikeuden päätös kumotaan, koska hakemus olisi tullut tutkia myös ympäristönsuojelulain 28 §:n 3 momentissa tarkoitettuna toiminnan olennaista muuttamista koskevana hakemuksena ja toimintaa tulisi arvioida ympäristövaikutusten arviointimenettelystä annetun lain 4 §:n 2 momentissa tarkoitettuna hankkeena. Muussa tapauksessa lupamääräystä 1 on muutettava siten, että muut terveydelle tai ympäristölle vaaralliset tarkkailtavat aineet yksilöidään tarkemmin. Lupamääräystä 14 on muutettava siten, että Porvoonjokeen laskettavan laimennusveden määrä ei saa laskea alle 2,5 m³/s. Toiminnanharjoittaja on velvoitettava osallistumaan Porvoonjoen kalateiden rakentamiseen ja ylläpitoon Porvoonjoen virkistyskäytön edistämiseksi.

Vaatimustensa tueksi ympäristölautakunta on esittänyt seuraavaa:

Vaatimus toiminnanharjoittajan velvoittamisesta laatimaan ekologiset, hydrologiset, oikeudelliset ja taloudelliset näkökohdat huomioiva vertailu puhdistetuille jätevesille siten, että vähintään puolet tai kaikki puhdistetut jätevedet johdettaisiin vaihtoehtoiseen vesistöön Porvoonjoen sijaan, perustuu siihen, että ympäristölupaa edellyttävän toiminnan katsotaan muuttuneen olennaisesti aiemmin vuonna 2004 myönnettyyn lupaan verrattuna. Muutos lisää ympäristöön kohdistuvia vaikutuksia. Hakemus olisi tullut tutkia ympäristönsuojelulain 28 §:n 3 momentissa tarkoitettuna toiminnan olennaista muuttamista koskevana hakemuksena.

Aiempaan luvan mukaiseen toimintaan verrattuna hakemuksen kohteena oleva toiminta on asiakirjoista saatavan selvityksen mukaan oleellisesti muuttunut siten, että toimintaa on arvioitava ympäristövaikutusten arviointimenettelystä annetun lain 4 §:n 2 momentissa tarkoitettuna hankkeena. Ennalta arvaamattomasti onkin nyt todettavissa, ettei puhdistettujen jätevesien johtaminen Porvoonjokeen, lisäveden olennainen vähentäminen, pohjaveden lisääntynyt varaaminen yhdyskunnan käyttöön, tekopohjaveden valmistaminen, vesilaitoksen yhteistyökuviot laajentuneine verkostoineen ja vettä käyttävän teollisuuden kasvu enää mahdollista vesipolitiikan puitedirektiivin mukaisten jäsenmaita sitovien vesiensuojelutavoitteiden saavuttamista (hyvä tila) ja yhdenvertaisuutta alueella.

Vasta nyt on havaittu, että Porvoonjoen varrella toimivat kaikki jätevedenpuhdistamot muodostavat joen kannalta yhden toiminnallisen kokonaisuuden. Eräistä naapuruussuhteista annetun lain 4 §:ssä kielletään likaveden kaataminen ja johtaminen sellaiseen paikkaan, että naapurille tai muulle lähellä asuvalle sen johdosta aiheutuu haittaa. Valituksenalaisesta toiminnasta aiheutuu kohtuutonta haittaa naapureille, eikä haittoja voida poistaa tai vähentää lupamääräyksin eikä joella ole voitu saavuttaa hyvää ekologista tilaa.

Terveydelle haitallisten lääkeainejäämien, hormonihäiritsijöiden, palonestoainejäämien, ravinnon lisäaineiden, synteettisten tensidien ja ftalaattien riittävä yksilöinti mahdollistaa lupamääräysten asianmukaisen valvonnan.

Luvan mukainen toiminta pilaa Porvoonjoen vesistöä (nykyisin Kymijoki-Suomenlahden vesienhoitoalue) eikä mahdollista vesipolitiikan puitedirektiivin mukaisten vesiensuojelutavoitteiden toteuttamista, ellei jätevettä laimentava Porvoonjoen taustavirtaama ole vähintään 2,5 kuutiometriä sekunnissa Kariniemen ja Ali-Juhakkalan jätevedenpuhdistamoiden purkupisteessä. Lisäveden juoksutus erityisesti kuivana aikana, jolloin joen virtaama laskee olennaisesti, tasaisi nykyistä virtaamaa. Sillä olisi merkitystä vedenlaadulle, kalastolle, ravuille ja virkistyskäytölle. Lisävettä on mahdollista saada esimerkiksi Vesijärvestä, Päijänteestä tai pohjavesimuodostumista. Kokonaisuuden kannalta katsoen laimennusveden määrän lisäämisvaade ei ole toiminnanharjoittajalle kohtuuton siitä saataviin kokonaisvaltaisiin hyötyihin nähden.

Porvoonjoen kalateiden rakentaminen ja kalaportaiden ylläpito edistää konkreettisesti joen virkistyskäyttöä.

2) Porvoon rakennus- ja ympäristölautakunta on valituksessaan vaatinut, että Vaasan hallinto-oikeuden päätöstä muutetaan seuraavasti:

Lahti Aqua Oy on velvoitettava huolehtimaan, että Porvoonjoen taustavirtaama on ilman jätevesivirtaamaa aina vähintään 2 m³/s Kariniemen ja Ali-Juhakkalan puhdistamojen jätevesien purkupaikan alapuolella, mikäli jätevesien purkupaikka säilyy Porvoonjoessa. Lisäksi jätevedestä tulee poistaa fekaaliset koliformit ja enterokokit jollakin tehokkuudella myös 30.11.–1.4. välisenä aikana.

Vaatimustensa tueksi rakennus- ja ympäristölautakunta on esittänyt seuraavaa:

Hallinto-oikeuden päätöksessä ei ole riittävästi otettu huomioon, että alivirtaamakausina Porvoonjoen virtaama voi pitkällä matkalla purkupaikan alapuolella koostua puoliksi Lahden ja Hollolan käsitellyistä jätevesistä. Tästä johtuen joen virkistyskäyttöarvo romahtaa juuri kesän virkistyskäytön huippusesongin aikana.

Porvoonjoki on laajalla vähäjärvisellä alueella ainoa lähivirkistyskäytössä oleva vesistö. Joen kalataloudellisen arvon parantamiseksi on tehty 2000-luvulla huomattavia panostuksia poistamalla kalojen nousuesteitä ja kunnostamalla niiden lisääntymisalueita. Muun muassa näiden asioiden edistämiseksi on parhaillaankin käynnissä Itä-Uudenmaan ja Porvoonjoen vesien ja ilmansuojeluyhdistyksen viisivuotinen "Jokitalkkari"-hanke.

Hallinto-oikeuden päätös on ristiriidassa vesipuitedirektiivin tavoitteiden kanssa. Tarvittaessa lisävettä on saatavana Vesijärvestä ja Päijänteestä Vesijärven kautta, vaikka hallinto-oikeus on päätöksessään kielteisen kantansa perusteluissa toistanut Lahti Aqua Oy:n omaksi edukseen laatimaa selvitystä hankkeen kannattamattomuudesta. Vaikeinta on hyväksyä perustelua, jonka mukaan lisälaimennusveden johtaminen Porvoonjokeen saattaisi tuoda mukanaan uusia ongelmia, kuten joen kiintoaine- ja ravinnekuormituksen lisääntymistä. Ei ole uskottavaa, että Vesijärven tai Päijänteen vesi olisi kesäaikana heikompilaatuista kuin Porvoonjoen vesi. Hämeen työ- ja elinkeinokeskuksen kalatalousyksikön selvityksen perusteella lisäveden juoksuttamisen kustannukset asukasta kohti on todettu kohtuullisiksi. Velvoite lisäveden johtamiseksi voidaan antaa ehdolla, että Vesijärven pinta ei alene määrätason alapuolelle. Lautakunta on myös todennut, että lisääntyvä pohjavesivarojen hyödyntäminen Lahden seudulla vähentää luontaista valuntaa Porvoonjoen valuma-alueella.

Vesistön hygienialla on merkitystä Porvoon Saksanniemen pohjavedenottamon vedenlaadun turvallisuuden, virkistyskäytön ja ekosysteemin hyvinvoinnin kannalta myös kesäsesongin ulkopuolella. Bakteerit voivat olla vesistössä ja maaperässä hyvinkin pitkäikäisiä. Laitteiston huoltoseisokkien tai muun vastaavan tarpeen vuoksi voi keskimääräinen puhdistusprosentti olla talvijaksolla alhaisempi.

3) Pukkilan kunnanhallitus on valituksessaan vaatinut, että Vaasan hallinto-oikeuden päätöstä muutetaan seuraavasti:

Toiminnanharjoittaja on velvoitettava laatimaan vuoden kuluessa päätöksen lainvoimaisuudesta ekologiset, hydrologiset, oikeudelliset ja taloudelliset näkökohdat huomioon ottava vertailu osan tai kaikkien puhdistettujen jätevesien johtamisesta jatkossa muuhun vesistöön Porvoonjoen sijaan. Vertailun jälkeen lupaviranomainen voi tarkistaa ympäristölupamääräyksiä.

Lupamääräystä 14 on muutettava siten, että luvan saaja huolehtii siitä, että Porvoonjoen taustavirtaama Ali-Juhakkalassa ilman Lahti Aqua Oy:n jätevesivirtaamaa on aina vähintään 2 m³/s, mikäli jätevesien purkupaikka säilyy Porvoonjoessa.

Vaatimustensa tueksi kunnanhallitus on esittänyt osin samoja näkökohtia kuin Porvoon rakennus- ja ympäristölautakunta sekä muun ohella seuraavaa:

Vaatimus toiminnanharjoittajan velvoittamisesta laatimaan vertailu siten, että kaikki puhdistetut jätevedet tai osa (käytännössä Kariniemen jätevedet) johdettaisiin vaihtoehtoiseen vesistöön Porvoonjoen sijaan, perustuu siihen, että ympäristölupaa edellyttävän toiminnan katsotaan muuttuneen olennaisesti vuonna 2002 Itä-Suomen ympäristölupaviraston myöntämään lupaan verrattuna. Muutokset ovat lisänneet ympäristöön kohdistuvia vaikutuksia, eivätkä luvan myöntämisen edellytykset enää täyty.

Puhdistettujen jätevesien johtaminen Porvoonjokeen, lisälaimennusveden olennainen vähentäminen, pohjaveden lisääntynyt varaaminen yhdyskunnan käyttöön, tekopohjaveden valmistaminen, Lahti Aqua Oy:n verkoston laajeneminen ja liittyjien lisääntyminen ja vettä käyttävän teollisuuden kasvu eivät mahdollista vesipolitiikan puitedirektiivin mukaisten, jäsenvaltioita sitovien vesiensuojelutavoitteiden saavuttamista alueella. Porvoonjoen valuma-alueella toimivat kaikki jätevedenpuhdistamot muodostavat joen kannalta yhden toiminnallisen kokonaisuuden. Valituksenalainen toiminta aiheuttaa merkittävää vesistön pilaantumista ja haittaa alapuolisille alueille, eikä haittoja ole voitu poistaa tai vähentää lupamääräyksin.

Vaikka hallinto-oikeuden valituksenalaista lupapäätöstä noudatettaisiin, Porvoonjoen jätevesikuorma on edelleen kohtuuttoman suuri vesistön virtaamaan ja sietokykyyn nähden. Kokonaistypen osalta puhdistusvaatimuksia ei ole aiemminkaan saavutettu toiminnanharjoittajan mukaan joko liian alhaisen lämpötilan tai laiterikkojen vuoksi. Kapea ja ajoittain hyvin vähävetinen joki on täysin soveltumaton paikka suuren jätevesimäärän keskitetyksi purkupaikaksi. Siten jätevesien purkupaikan siirtomahdollisuuksia muualle, etenkin runsaan virtaaman ja teollisuuden vähentyneen jätevesikuormituksen Kymijoen vesistöön, on edelleen tutkittava. Koko vesienhoitoalueen edun kannalta puhdistettujen jätevesien purkupaikaksi tulee valita ainoastaan luontaisesti runsasvetisiä vesistöjä, joissa laimennusveden määrä alivirtaaman aikoinakaan ei aiheuta joen virkistyskäytölle kohtuutonta haittaa. Puhdistettujen jätevesien purkupaikan nykyinen sijainti vähävetisen, maisemallisesti arvokkaan Porvoonjoen varrella luo koko alueelle kestämättömän tilanteen. Vesipuitedirektiivin vaatimusta Porvoonjoen veden laadun nostamisesta hyvälle tasolle vuoteen 2015 mennessä ei voida käytännössä toteuttaa muutoin kuin siirtämällä siirtoviemärillä puhdistettuja jätevesiä sellaiseen runsasvetisempään vesistöön, jonne se on vesistön nykyinen luontainen sietokyky huomion ottaen mahdollista.

Puhdistamojen jatkuvasti kasvava liittyjämäärä lisää entisestään joen kuormitusta. Tämä pienentää olennaisesti lupapäätöksen edellyttämän tehostuvan jätevesien käsittelyn hyötyä: käytännössä siis esimerkiksi typen pitoisuuslisäykset kasvavat nykyisestä kuormituksen lisääntymisen myötä. Porvoonjoessa ei ole järviä, jotka voisivat toimia laskeutusaltaina kiintoaineelle ja fosforille. Lupapäätös ei myöskään poista Porvoonjoen kalojen makuhaittoja eikä juurikaan paranna happitilannetta. Jätevesien vaikutukset ilmenevät edelleen kysymyksessä olevan lupapäätöksen jälkeenkin erityisesti alivirtaama-aikoina.

Lahti Aqua Oy ei voi joutua taloudellisiin ongelmiin investointi- ja käyttökustannusten vuoksi, sillä vesihuoltolain 4 luvun säännösten nojalla sen tulee kattaa vesihuoltolaitoksen investoinnit ja kustannukset vesihuollon maksuilla ja verkostoon liittymisvelvollisuudesta vapauttaminen on saman lain 11 §:n nojalla tiukasti säädeltyä.

Lahden seudun ympäristöpalvelut on Lahden kaupungin ympäristönsuojeluviranomaisena lausunut Lahti Aqua Oy:n ympäristölupahakemuksesta aluehallintovirastolle, että Vesijärvestä johdettiin vielä 1990-luvun alussa yli 10 miljoonaa kuutiometriä laimennusvettä ja purkutunnelin huuhteluvettä Porvoonjokeen ja että vuoden 2005 jälkeen määrä on ollut noin 5 % aiemmasta. Lahden kaupungin ympäristöpalvelujen mukaan laimennusveden ottoa tulee lisätä alivirtaamakausina joen veden laadun turvaamiseksi. Ottaminen vaikuttanee edullisesti Vesijärven tilaan, kun kuivana aikana virtaama järvellä kääntyy tuomaan puhtaammilta pohjoisilta alueita vettä likaisimmille eteläisille alueille. Siten Lahti Aqua Oy:n perustelut lisävedenoton jopa haitallisista vaikutuksista Vesijärven tilaan eivät ole uskottavia. Lisäveden juoksutus erityisesti kuivana aikana, jolloin joen virtaama laskee olennaisesti, tasaisi Porvoonjoen nykyistä virtaamaa ja sillä olisi huomattava merkitys vedenlaadulle, kalastolle, ravuille ja virkistyskäytölle.

Porvoonjoki ja sen jokilaakso kansallismaisemineen ovat keskeinen osa seudullista identiteettiä. Joella on suuri virkistyskäyttöpotentiaali. Joen palauttamiseen eläväksi ekosysteemiksi on tehty suuria panostuksia. Kalojen nousuesteitä on poistettu ja kutupaikkoja entistetty. Työtä tehdään edelleen. Askolan Vakkolankosken kalatie valmistui 2009 lopussa, joten kalat pääsevät tällä hetkellä nousemaan merestä esteettä Orimattilan Tönnönkoskeen asti. Itä-Uudenmaan ja Porvoonjoen vesien- ja ilmansuojeluyhdistyksen hankkeen "Lohikalaa Suomenlahdelta Salpausselälle" työ on jatkunut edelleen Jokitalkkarit-hankkeessa. Hankkeiden toimesta toteutettujen mätirasiaistutusten tuloksena jokeen on saatu muun muassa luontaisesti lisääntyviä lohi- ja taimenkantoja. Maatalouden ja hajajätevesien kuormitus vähenee jatkuvasti ja molemmissa sektoreissa on tehty huomattavia investointeja päästöjen vähentämiseksi. Lupapäätöksessä on myös otettava huomioon arvojen muuttuminen ja tiedon lisääntyminen.

Paikallinen yhdyskuntajätevesien kuormitus Porvoonjokeen on loppunut tai pian loppumassa. Askolan jätevedenpuhdistamot on lakkautettu, Pukkilan jätevedenpuhdistamo suljetaan vuoden 2013 alkupuolella ja uusi siirtoviemäri Mäntsälään on valmistumassa vuodenvaihteessa 2012–2013. Jokivarren kunnilla on vahva tahto parantaa Porvoonjoen tilaa sekä sen virkistyskäyttömahdollisuuksia ja ekologista tilaa. Valtiokin on voimakkaasti Pukkilan siirtoviemärihanketta tukemalla osoittanut tahtonsa Porvoonjoen tilan parantamiseen. Vesistön, jonka vedestä pahimmillaan 50 % saattaa olla jätevedenpuhdistamon purkuvettä, virkistyskäyttö- ja kalataloudellinen arvo on olematon. Jätevesikuorma on liian suuri vesistön virtaamaan ja sietokykyyn nähden. Kasvava liittyjämäärä lisää osaltaan kuormitusta ja pienentää mahdollisesti vähän tehostuvan käsittelyn hyötyä. Tällä hetkellä puhdistamoille tuleva orgaaninen kuormitus vastaa noin 244 000 asukkaan jätevesiä.

4) Askolan rakennus- ja ympäristölautakunta on valituksessaan vaatinut, että Vaasan hallinto-oikeuden päätöstä muutetaan seuraavasti:

Vaatimustensa tueksi rakennus- ja ympäristölautakunta on esittänyt samansisältöiset perustelut kuin Pukkilan kunnanhallitus valituksessaan.

Itä-Suomen aluehallintoviraston ympäristölupavastuualue on ilmoittanut, ettei se anna valitusten johdosta lausuntoa.

Lahden seudun ympäristöpalveluille on varattu tilaisuus lausunnon antamiseen valitusten johdosta. Lausuntoa ei ole annettu.

Hämeen elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskuksen kalatalousyksikkö on antanut valitusten johdosta lausunnon, jossa on esitetty seuraavaa:

Valitusten ydinkysymys on Porvoonjokeen johdettavien jätevesien suuri määrä suhteessa joen virtaamaan. Orimattilan ja Porvoon kaupungit sekä Pukkilan ja Askolan kunnat ovat katsoneet, että jätevesien kuormitus ylittää selvästi Porvoonjoen sietokyvyn. Keskeisin valituksissa esitetty vaatimus on Porvoonjokeen johdettavan laimennusveden määrän lisääminen.

Lahden alueen jätevedet johdetaan Porvoonjoen yläosaan, jonka tila on tarkkailuraporttien mukaan ajoittain erittäin huono. Huonoimmillaan raskaasti kuormitetun joen tila on kesäaikana alivirtaamien vallitessa. Joen kalaston rakenne on vääristynyt ja jätevedet haittaavat pahasti kalastusta. Pyydykset likaantuvat, kaloissa on makuvirheitä, ja jo pelkkä tietoisuus asumajätevesistä vähentää halukkuutta kalastukseen.

Erittäin huolestuttavaa on, että Helsingin yliopiston ympäristöekologian laitoksen tutkimusten mukaan jokivedessä olevat hormonijäämät vaikuttavat kalojen lisääntymisaineenvaihduntaan ja sen myötä sukupuolijakaumaan.

Porvoonjoki on ollut pitkään alennustilassa, mutta 2000-luvulla jokivarren asukkaat, osakaskunnat ja kalastusalueet ovat yhdessä viranomaisten kanssa ryhtyneet toimiin joen tilan parantamiseksi. Muun muassa vaelluskalojen elinympä³ristöjen kunnostus on käynnistetty poistamalla nousuesteitä ja kunnostamalla koskia. Kunnostuksista ei kuitenkaan saada täyttä hyötyä eikä Porvoonjoesta hyvää kalastuskohdetta, ellei veden laatu selvästi parane.

Ympäristönsuojelulain 4 § mukaan ympäristön pilaantumisen vaaraa aiheuttavassa toiminnassa on periaatteena, että haitalliset vaikutukset rajoitetaan mahdollisimman vähäisiksi ja että käytetään parasta käyttökelpoista tekniikkaa. Käytännössä ainoa realistinen mahdollisuus Porvoonjoen ekologisen tilan ja käyttökelpoisuuden parantamiseen vesipuitedirektiivin edellyttämälle hyvälle tasolle on lisäveden johtaminen tai jätevesien johtaminen muualle.

Lahti Aqua Oy:n hakemuksesta 11.5.2009 antamassaan lausunnossa kalatalousviranomainen (tuolloin Hämeen TE-keskus) on osaltaan vaatinut, että luvansaajan on ryhdyttävä toimenpiteisiin laimennusveden johtamiseksi Porvoonjokeen siten, että taustavirtaama Ali-Juhakkalassa on aina vähintään 2 m³/s.

Lupahakemukseen liitetyn selvityksen mukaan lisäveden johtamisen kustannukset ovat vesimäärästä ja teknisestä ratkaisusta riippuen vuositasolla ainoastaan 0,15–0,4 miljoonaa euroa. Kun liittyjämäärä on noin 120 000, on kustannus yhtä liittyjää kohden korkeintaan 3,5 euroa vuodessa. Kustannukset ovat siten hyvin kohtuulliset, kun otetaan huomioon laimennusveden johtamisen merkittävät hyödyt.

Yleistä kalatalousetua valvovana viranomaisena Hämeen ELY-keskus on yhtynyt valittajien perusteluissa esitettyyn ja katsonut, etteivät Kariniemen ja Ali-Juhakkalan jätevedenpuhdistamoille määrätyt puhdistusvelvoitteet paranna olennaisesti Porvoonjoen tilaa, eivätkä ne yksin riitä täyttämään ympäristönsuojelulain vaatimuksia. Sen vuoksi luvan saaja on osaltaan velvoitettava johtamaan lisää laimennusvettä jätevesien haittojen vähentämiseksi tai selvittämään mahdollisuudet johtaa jätevedet muualle.

Hämeen elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskuksen (ELY-keskus) ympäristö ja luonnonvarat -vastuualue on antanut valitusten johdosta lausunnon. ELY-keskus on uudistanut asiassa aikaisemmin lausumansa ja on lisäksi esittänyt seuraavaa:

Lahti Aqua Oy:n jätevedenpuhdistamoiden päästöt ja vaikutukset Porvoonjokeen eivät ole lisääntyneet niin, että kyseessä olisi ympäristönsuojelulain 28 §:n 3 momentissa tarkoitettu toiminnan oleellinen muuttuminen. Edellytykset johtaa jätevedet Porvoonjokeen ovat edelleen olemassa. Terveydelle ja ympäristölle vaaralliset tarkkailtavat aineet on yksilöity riittävästi, kun otetaan huomioon aluehallintoviraston päätöksen jälkeen vuonna 2012 julkaistu ympäristöhallinnon asiaa koskeva ohje (Ympäristöministeriön raportti 15/2012: Vesiympäristölle vaarallisista ja haitallisista aineista annettujen säädösten soveltaminen). Lisäveden johtaminen Vesijärvestä Porvoonjokeen niin, että taustavirtaama Porvoonjoessa olisi aina vähintään 2–2,5 m³/s, saattaisi johtaa muun muassa merkittäviin haitallisiin muutoksiin Vesijärvessä ja sen tilassa erityisesti Vesijärven vedenkorkeuden laskun seurauksena, eikä lupamääräystä tulisi muuttaa ilman perusteellisia selvityksiä.

Porvoon rakennus- ja ympäristölautakunnan vaatimus jätevesien hygienisoinnista myös 30.11.–1.4. välisenä aikana on esitetty vasta korkeimmassa hallinto-oikeudessa ja on siten jätettävä tutkimatta.

ELY-keskus on esittänyt, että muutoin valitukset hylätään.

Lahti Aqua Oy on antanut valitusten ja annettujen lausuntojen johdosta selityksen, jossa yhtiö on esittänyt valitusten hylkäämistä.

Orimattilan ympäristölautakunta on antanut annettujen lausuntojen ja selityksen johdosta vastaselityksen, jossa on esitetty muun ohella seuraavaa:

Väite siitä, että lisäveden johtaminen Porvoonjokeen aiheuttaisi merkittäviä haitallisia muutoksia Vesijärvessä ja sen tilassa ei nykytietämyksen mukaan pidä paikkaansa. Mahdollisista joen kunnostuksista ei saada täyttä hyötyä eikä Porvoonjokea saada palautettua hyväksi kalastuskohteeksi, ellei veden laatu selvästi parane. Ympäristöluvassa määrätyt puhdistusvelvoitteet eivät paranna olennaisesti Porvoonjoen tilaa, eivätkä ne yksin riitä täyttämään ympäristönsuojelulain vaatimuksia.

Porvoon rakennus- ja ympäristölautakunta on antanut annettujen lausuntojen ja selityksen johdosta vastaselityksen, jossa on esitetty muun ohella seuraavaa:

Porvoon ympäristönsuojelulautakunta on jo Lahti Aqua Oy:n jätevedenpuhdistamoiden ympäristölupahakemusta koskevassa muistutuksessaan esittänyt, että "hakija tulee velvoittaa ottamaan jätevedenpuhdistamoilla käyttöön seuraavan lupakauden aikana menetelmä, jolla voidaan tehokkaasti vähentää jätevesien aiheuttamia hygieenisiä haittoja Porvoonjoessa." Muistutuksessa tai Vaasan hallinto-oikeudelle tehdyssä valituksessa ei ole rajattu hygienisointivaatimusta koskemaan ajallisesti vain tiettyä osaa vuodesta. Lautakunta on lieventänyt alkuperäistä vaatimusta valituksessaan korkeimmalle hallinto-oikeudelle. Jos tämä talviaikaista hygienisointia koskeva lievennetyn puhdistustason hyväksyminen on muutos, jota ei voida hyväksyä, jää lautakunnan vaatimukseksi ympärivuotinen hygienisointi täysimääräisellä teholla.

Pukkilan kunnanhallitus on antanut annettujen lausuntojen ja selityksen johdosta vastaselityksen, jossa on esitetty muun ohella seuraavaa:

Kunnanhallitus on yhtynyt ELY-keskuksen kalatalousyksikön lausuntoon ja esittänyt lisäksi, että Lahti Aqua Oy on ympäristölupahakemuksensa liitteenä olevassa selvityksessä arvioinut lisäveden johtamista Päijänteestä Vesijärven kautta Porvoonjokeen. Lisäveden johtaminen ei aiheuta Vesijärven pinnan laskua, vaan sillä on todennäköisesti positiivisia vaikutuksia Vesijärven tilaan puhtaampien pohjoisten alueiden veden sekoittuessa likaisimmille eteläisille alueille.

Askolan rakennus- ja ympäristölautakunta on antanut annettujen lausuntojen ja selityksen johdosta samansisältöisen vastaselityksen kuin Pukkilan kunnanhallitus.

Vastaselitykset on lähetetty tiedoksi Lahti Aqua Oy:lle.

Korkeimman hallinto-oikeuden ratkaisu

1. Porvoon rakennus- ja ympäristölautakunnan vaatimusta toiminnan jätevesien hygienisoinnista myös 30.11.–1.4. välisenä aikana ei tutkita.

Muutoin korkein hallinto-oikeus on tutkinut asian.

2. Lupamääräyksen 1 viimeinen kappale muutetaan kuulumaan seuraavasti:

"Vesistöön johdettava jätevesi ei saa sisältää vesiympäristölle vaarallisista ja haitallisista aineista annetun valtioneuvoston asetuksen (1022/2006) liitteessä 1 A tarkoitettuja aineita eikä liitteessä 1 C ja 1 D tarkoitettuja vesiympäristölle vaarallisia tai haitallisia aineita pitoisuuksina, jotka voivat johtaa ympäristölaatunormin ylittymiseen pintavedessä tai kalassa. Mainittujen aineiden esiintyminen puhdistamolle tulevissa jätevesissä on selvitettävä vuoden 2014 aikana. Selvitys on tarvittaessa ulotettava puhdistamolla vesistöön johdettaviin jätevesiin. Selvitys on tarvittaessa otettava huomioon tarkkailusta päätettäessä."

Muutoin valitukset hylätään. Vaasan hallinto-oikeuden päätöksen lopputulosta ei muilta osin muuteta.

Perustelut

1. Vaatimuksen tutkimatta jättäminen

Porvoon rakennus- ja ympäristölautakunta on valituksessaan Vaasan hallinto-oikeudelle vaatinut lupamääräyksen 1 muuttamista hygienisointia koskevilta osin siten, että luvanhakijalle on asetettava tavoitteeksi siirtyä jätevesien hygienisointiin jo vuoteen 2014 mennessä. Rakennus- ja ympäristölautakunta ei ole valituksessaan Vaasan hallinto-oikeudelle vaatinut aluehallintoviraston päätöksen lupamääräykseen 1 muutosta sillä perusteella, että jätevedet on hygienisoitava myös 30.11.–1.4. välisenä aikana. Mainittu vasta korkeimmassa hallinto-oikeudessa esitetty vaatimus ei perustu olosuhteiden muutokseen tai valitusajan päättymisen jälkeen valittajan tietoon tulleeseen seikkaan. Hallinto-oikeus ei ole myöskään muuttanut aluehallintoviraston päätöstä lupamääräyksen 1 osalta yleisen ympäristönsuojeluedun kannalta vahingolliseen suuntaan. Näistä syistä rakennus- ja ympäristölautakunnan valitus on tältä osin jätettävä tutkimatta.

2. Ratkaisu valituksiin

Ympäristövaikutusten arviointimenettely

Ympäristövaikutusten arviointimenettelystä annetun lain 4 §:n 1 momentin mukaan ympäristövaikutusten arviointimenettelyä sovelletaan muun muassa hankkeisiin ja niiden muutoksiin, joista saattaa aiheutua merkittäviä haitallisia ympäristövaikutuksia Suomen luonnon ja muun ympäristön erityispiirteiden vuoksi. Ympäristövaikutusten arviointimenettelyssä arvioitavista hankkeista ja niiden muutoksista säädetään tarkemmin valtioneuvoston asetuksella.

Ympäristövaikutusten arviointimenettelystä annetun valtioneuvoston asetuksen 6 §:n 10 kohdan c alakohdan mukaan hankkeisiin, joihin sovelletaan arviointimenettelyä ympäristövaikutusten arviointimenettelystä annetun lain 4 §:n 1 momentin nojalla, kuuluvat yli 100 000 asukasvastineluvulle mitoitetut jätevesien käsittelylaitokset, sekä mainitun asetuksen 12 kohdan mukaan asetuksen 1–11 kohdassa tarkoitettuja hankkeita kooltaan vastaavat hankkeiden muutokset.

Mainitun lain 4 §:n 2 momentin mukaan arviointimenettelyä sovelletaan lisäksi yksittäistapauksessa sellaiseen hankkeeseen tai jo toteutetun hankkeen muuhunkin kuin 1 momentissa tarkoitettuun olennaiseen muutokseen, joka todennäköisesti aiheuttaa laadultaan ja laajuudeltaan, myös eri hankkeiden yhteisvaikutukset huomioon ottaen, 1 momentissa tarkoitettujen hankkeiden vaikutuksiin rinnastettavia merkittäviä haitallisia ympäristövaikutuksia. Pykälän 3 momentin mukaan harkittaessa vaikutusten merkittävyyttä yksittäistapauksessa on sen lisäksi, mitä 2 momentissa säädetään, otettava huomioon hankkeen ominaisuudet ja sijainti sekä vaikutusten luonne. Harkintaperusteista säädetään tarkemmin valtioneuvoston asetuksen 7 §:ssä.

Ympäristövaikutusten arviointimenettelystä annetun valtioneuvoston asetuksen 7 §:n mukaan harkittaessa arviointimenettelyn soveltamista yksittäistapauksessa ympäristövaikutusten arviointimenettelystä annetun lain 4 §:n 2 momentissa tarkoitettuun hankkeeseen on tarkasteltava erityisesti muun muassa hankkeen ominaisuuksia, kuten hankkeen kokoa, jätteiden muodostumista, pilaantumista ja muita haittoja. Lisäksi on tarkasteltava hankkeen sijaintia muun muassa suhteessa nykyiseen maankäyttöön ja luonnon sietokykyyn ottaen erityisesti huomioon muun muassa luonnon- ja maisemansuojelualueet sekä lain nojalla luokitellut tai suojellut alueet. Edelleen on tarkasteltava vaikutusten luonnetta, kuten muun muassa vaikutusten laajuutta ottaen huomioon vaikutusten kohteena olevan väestön määrä, vaikutuksen suuruus ja monitahoisuus, vaikutuksen todennäköisyys sekä vaikutuksen kesto, toistuvuus ja palautuvuus.

Ympäristövaikutusten arviointimenettelystä annetun lain 6 §:n 1 momentin mukaan ELY-keskus tekee päätöksen arviointimenettelyn soveltamisesta mainitun lain 4 §:n 2 momentissa tarkoitettuihin hankkeisiin.

Asiassa ei ole ilmennyt, että toimivaltainen ELY-keskus olisi tehnyt ympäristövaikutusten arviointimenettelystä annetun lain 19 §:n 3 momentissa tarkoitettua päätöstä siitä, ettei asiassa ole tarpeen soveltaa ympäristövaikutusten arviointimenettelyä. Korkeimmalla hallinto-oikeudella on kuitenkin käytettävissä olevan, tapauksen asiakirja-aineistoon sisältyvän selvityksen perusteella edellytykset ja ympäristövaikutusten arviointimenettelystä annetun lain 17 §:n 2 momentti huomioon ottaen toimivalta ympäristölupa-asiaa koskevaa valitusta ratkaistessaan arvioida, onko ympäristövaikutusten arviointimenettely asiassa tarpeen.

Asiakirjoista saatavan selvityksen mukaan hakemuksessa kysymyksessä olevan toiminnan seurauksena vesistöön johdettava jätevesimäärän on arvioitu lisääntyvän lievästi vastaisuudessa viemäriverkkoon liittyjien määrän ja haja-asutuksen sako- ja umpikaivojen lisääntymisen johdosta. Hakemuksessa on arvioitu vesistövaikutusten tulevaisuudessa pienenevän fosforin ja erityisesti kiintoaineen osalta. BOD₇:n osalta vesistövaikutus tulee olemaan samaa luokka kuin nykyisin. Typen pitoisuudet kasvavat nykyisistä kuormituksen lisääntymisen myötä. Mainitulla typen lisäyksellä ei ole kuitenkaan arvioitu olevan merkittävää vaikutusta Porvoonjoen rehevyyteen.

Hakemuksessa on kysymys jo olevan toiminnan jatkamisesta. Toiminnalla on viimeksi ollut voimassa 9.9.2002 myönnetty vesilain (264/1961) mukainen jäteveden johtamista vesistöön koskeva lupa, jonka nyt kysymyksessä oleva ympäristönsuojelulain mukaan myönnetty ympäristölupa korvaa lainvoimaiseksi tultuaan. Lupahakemuksen vireilletulo ei ole perustunut siihen, että toimintaa muutetaan olennaisesti ympäristönsuojelulain 28 §:n 3 momentissa tarkoitetulla tavalla. Koska kysymys on kuitenkin mainitun, ennen ympäristönsuojelulain voimaantuloa voimassa olleiden vesilain 10 luvun säännösten nojalla myönnetyn luvan määräyksen mukaan lupamääräysten tarkistamiseksi tehtävästä hakemuksesta, asia on tullut käsitellä ympäristönsuojelulainsäädännön voimaanpanosta annetun lain 5 §:n mukaan kokonaan ympäristönsuojelulain mukaan.

Kun otetaan huomioon edellä mainitun aikaisemman luvan mukainen toiminta, hakemuksessa tarkoitetussa toiminnassa ei ole kysymys sellaisesta toiminnan olennaisesta muuttamisesta tai laajentamisesta, josta voitaisiin arvioida aiheutuvan aikaisempaan toimintaan verrattuna laadultaan ja laajuudeltaan ympäristövaikutusten arviointimenettelystä annetun lain 4 §:n 1 momentissa tarkoitettujen hankkeiden vaikutuksiin rinnastettavia, merkittäviä haitallisia ympäristövaikutuksia. Koska arviointimenettelyä ei tämän vuoksi ole tarpeen suorittaa saman lain 4 §:n 2 momentin nojalla, valitus on tällä perusteella tehtynä hylättävä.

Muut vaatimukset

Sovellettavat säännökset ja niiden perusteluja

Ympäristönsuojelulain 3 §:n 1 momentin 1 kohdan mukaan ympäristön pilaantumisella tarkoitetaan muun ohella sellaista aineen päästämistä tai jättämistä ympäristöön, jonka seurauksena aiheutuu joko yksin tai yhdessä muiden päästöjen kanssa momentissa tarkoitettu yleisen tai yksityisen edun loukkaus.

Ympäristönsuojelulain 6 §:n 1 momentin mukaan ympäristön pilaantumisen vaaraa aiheuttava toiminta on mahdollisuuksien mukaan sijoitettava siten, ettei toiminnasta aiheudu pilaantumista tai sen vaaraa ja että pilaantumista voidaan ehkäistä. Pykälän 2 momentin 3 kohdan mukaan toiminnan sijoituspaikan soveltuvuutta arvioitaessa on otettava huomioon muut mahdolliset sijoituspaikat alueella.

Ympäristönsuojelulain 41 §:n 1 momentin mukaan lupa on myönnettävä, jos toiminta täyttää ympäristönsuojelulain, jätelain sekä niiden nojalla annettujen asetusten mukaiset vaatimukset.

Ympäristöluvan myöntäminen edellyttää ympäristönsuojelulain 42 §:n 1 momentin mukaan muun muassa, ettei toiminnasta, asetettavat lupamääräykset ja toiminnan sijoituspaikka huomioon ottaen, aiheudu yksinään tai yhdessä muiden toimintojen kanssa momentin 2 kohdassa tarkoitettua merkittävää ympäristön pilaantumista tai sen vaaraa.

Ympäristönsuojelulain 42 §:n 2 momentin mukaan toiminnan sijoittamisessa on lisäksi noudatettava muun muassa, mitä 6 §:ssä säädetään.

Ympäristönsuojelulain 43 §:ssä säädetään pilaantumisen ehkäisemiseksi annettavista lupamääräyksistä. Pykälän 1 momentin 1 kohdan mukaan luvassa on annettava tarpeelliset määräykset muun ohella päästöjen ehkäisemisestä ja rajoittamisesta sekä 5 kohdan mukaan muista toimista, joilla ehkäistään, vähennetään tai selvitetään pilaantumista, sen vaaraa tai pilaantumisesta aiheutuvia haittoja.

Pykälän 3 momentin lähtökohtana pilaantumisen ehkäisemiseksi annettavia lupamääräyksiä asetettaessa on tapauskohtainen harkinta, jossa huomioon otettavat eri näkökohdat ilmenevät momentin ensimmäisestä virkkeestä. Momentin ensimmäisen virkkeen mukaan lupamääräyksiä annettaessa on otettava huomioon toiminnan luonne, sen alueen ominaisuudet, jolla toiminnan vaikutus ilmenee, toiminnan vaikutus ympäristöön kokonaisuutena, pilaantumisen ehkäisemiseksi tarkoitettujen toimien merkitys ympäristön kokonaisuuden kannalta sekä tekniset ja taloudelliset mahdollisuudet toteuttaa nämä toimet.

Hallituksen esityksessä ympäristönsuojelu- ja vesilainsäädännön uudistamiseksi (HE 84/1999 vp) on ehdotetun ympäristönsuojelulain 6 §:n 1 momentin perusteluissa muun ohella todettu, että kaikki ympäristön pilaantumisen vaaraa aiheuttavat toiminnot tulisi mahdollisuuksien mukaan sijoittaa siten, että ympäristön pilaantuminen voidaan ehkäistä. Säännös olisi lähtökohta kaikkien pilaantumisen vaaraa aiheuttavien toimintojen sijoittamisessa. Sijoittumispaikkaa koskevaan harkintaan rinnastuisi esimerkiksi jäteveden johtamisessa purkupaikan valinta. Momentin mukaan haittojen syntymisen ehkäisyssä on tärkeää toiminnan oikea sijoittuminen. Toiminnan sijoittaminen ja muut toiminnan haitallisten vaikutusten ehkäisytoimet muodostaisivat kokonaisuuden. Pykälän 1 momentin perussääntöä arvioitaisiin ottaen huomioon 2 momentissa mainitut seikat.

Edelleen ympäristönsuojelulain 6 §:n perusteluissa on lausuttu ympäristönsuojelulain 42 §:n mukaan lupaharkinnassa vaihtoehtoisten sijoitusmahdollisuuksien huomioon ottamisen tarkoittavan, että toiminta voitaisiin edellyttää sijoitettavaksi muuhun kohtaan kuin toiminnanharjoittaja on esittänyt. Muiden sijoituspaikkojen olemassaolo saattaisi yhdessä muiden tekijöiden kanssa estää luvan myöntämisen, jos sijoituspaikan valinnalla voitaisiin kustannustehokkaimmalla tavalla estää ympäristöhaittojen syntyminen, eikä kokonaan toisen paikan valinnalle olisi esteitä.

Oikeudellinen arvio

Vaatimus terveydelle ja ympäristölle vaarallisten aineiden yksilöimisestä

Orimattilan ympäristölautakunnan valituksen johdosta lupamääräyksen 1 terveydelle ja ympäristölle vaarallisia aineita koskeva viimeinen kappale on muutettu vastaamaan vesiympäristölle vaarallisista ja haitallisista aineista annetun valtioneuvoston asetuksen (1022/2006) vaatimuksia, sellaisena kuin se on kysymyksessä olevilta osin muutettuna viimeksi 1.11.2010 voimaan tulleella asetuksen muutoksella (868/2010). Määräykseen on lisäksi lisätty vuoden 2014 aikana toteutettava selvitys asetuksessa mainituista vaarallisista ja haitallisista aineista. Selvityksen osoittaessa, että näitä aineita esiintyy jätevesissä riittäviä määriä, on päästö- ja vaikutustarkkailua mahdollisesti tarpeen muuttaa. Tästä on määrätty erikseen lupamääräyksessä 10.

Valituksessa mainituista aineista mainitun valtioneuvoston asetuksen liitteen 1 C ja D kohtiin kuuluvat ainakin di(2-etyyliheksyyli)ftalaatti, bentsyylibutyyliftalaatti ja dibutyyliftalaatti sekä bromatut difenyylieetterit. Valituksessa mainitut muut aineet, kuten lääkeainejäämät, hormonihäiritsijät, palonestoainejäämät, ravinnon lisäaineet ja synteettiset tensidit eivät ole valtioneuvoston asetuksessa 1022/2006 tarkoitettuja vesiympäristölle vaarallisia tai haitallisia aineita. Niiden esiintymistä yhdyskuntajätevedessä selvitetään Euroopan komissiossa ja myös Suomessa erillisissä tutkimusprojekteissa. Näiden aineiden lisäämistä yksittäisen jätevedenpuhdistamon jäteveden tarkkailumääräyksiin ei myöskään voida pitää vielä tarpeellisena. Tarvittaessa ELY-keskus voi muuttaa tarkkailuohjelmaa näiden aineiden osalta.

Koska lupamääräyksen 1 viimeinen kappale, sellaisena kuin se on edellä tässä päätöksessä muutettuna, koskee kattavasti edellä mainitun valtioneuvoston asetuksen liitteessä 1 A tarkoitettuja aineita sekä liitteessä 1 C ja D tarkoitettuja vesiympäristölle vaarallisia tai haitallisia aineita pitoisuuksina, jotka voivat johtaa ympäristölaatunormin ylittymiseen pintavedessä tai kalassa, terveydelle ja ympäristölle vaarallisten aineiden tarkempi yksilöinti lupamääräyksessä ei ole tarpeen.

Edellä todetun vuoksi hallinto-oikeuden päätöksen lopputulosta ei tältä osin ole kysymyksessä olevan valituksen johdosta perusteita enemmälti muuttaa.

Velvoite laatia selvitys vaihtoehtoisista purkuvesistöistä

Lupamääräysten tarkistamista koskevan hakemusasian yhteydessä ympäristön pilaantumiseen vaaraa aiheuttavan toiminnan sijoittumiseen liittyvät ympäristönsuojelulain 6 §:ssä mainitut seikat tulee ottaa huomioon lupamääräyksiä asetettaessa, vaikkakaan pelkästään lupamääräysten tarkistamista koskevassa hakemuksessa ei ole kysymys koko toiminnan sijoittumisen edellytysten uudelleen arvioinnista. Sijoittumispaikkaa koskevaan harkintaan rinnastuu pykälän esitöiden mukaan jätevesien purkupaikan valinta. Purkupaikan valinnassa mahdollisuudet päätyä aiemmasta poikkeavaan sijoittamisratkaisuun ovat väljemmät kuin itse laitoksen sijoituspaikan valinnassa.

Kysymys vaihtoehtoisista purkuvesistöistä on ollut esillä jo jätevesien johtamista vesistöön koskevan lupa-asian edellisellä lupakierroksella, jolloin lupa-asia on käsitelty vanhan vesilain mukaisessa katselmustoimituksessa. Tuolloin Itä-Suomen ympäristölupavirasto oli 9.9.2002 antamassaan lupapäätöksessä, joka koski Kariniemen ja Ali-Juhakkalan jätevedenpuhdistamoilla käsiteltyjen jätevesien johtamista Porvoonjokeen sekä Hollolan kunnan Salpakankaan alueen jätevesien johtamista Vähäjokeen ja edelleen Porvoonjokeen, todennut, että Lahden ja Hollolan jätevesien purkupaikkoina tulivat käytännössä kysymykseen vain Porvoonjoki ja Vesijärvi. Kysymyksessä olevat puhdistamot on rakennettu edellyttäen, että jätevedet johdetaan Porvoonjokeen. Mainitussa lupapäätöksessä on hylätty vaatimukset, jotka koskivat hakijoiden velvoittamista joko mainitussa lupakäsittelyssä tai lupakauden päätyttyä haettaessa ympäristölupaa selvittämään jätevesien vaihtoehtoisia purkuvesistöjä.

Vaasan hallinto-oikeus on edellä mainitulla lainvoimaisella aikaisemmalla päätöksellään 19.9.2003 katsonut, että silloisen Hollolan kunnan puhdistamon ja Ali-Juhakkalan puhdistamon jätevesien johtaminen Kymijoen vesistön Vesijärveen ei ole teknisesti realistinen ja muutoinkaan toteutettavissa oleva vaihtoehto. Lahden Kariniemen puhdistamon jätevesiä on vuoteen 1975 saakka johdettu käsiteltyinä Vesijärveen ja sen jälkeen Porvoonjokeen. Kariniemen puhdistamon jätevesien johtaminen Porvoonjoesta Vesijärveen heikentäisi oleellisesti Vesijärven virkistyskäyttöarvoa ilman, että siitä olisi kuitenkaan aiheutunut vastaavansuuruista vesien tilan paranemista Porvoonjoen vesistössä. Hallinto-oikeus on mainitulla aikaisemmalla päätöksellään 19.9.2003 ympäristölupaviraston tavoin katsonut, ettei asiassa ollut syytä määrätä luvan saajia mainitussa lupapäätöksessä tai uudessa ympäristölupahakemuksessa selvittämään jätevesien vaihtoehtoisia purkuvesistöjä.

Sittemmin Hollolan Salpakankaan jätevedet johdetaan Ali-Juhakkalan puhdistamolle. Nyt myönnetyssä ympäristöluvassa jätevesien käsittely tehostuu ja puhdistustehovaatimukset osaksi kiristyvät. Jätevesien johtaminen toiselle vesistöalueelle muuttaisi perusteellisesti jätevesien vaikutusaluetta. Näin ollen haitallisten vaikutusten kohdealue muuttuisi. Valituksenalaisessa asiassa ei ole ilmennyt sellaisia uusia seikkoja, että kysymystä vaihtoehtoisten purkuvesistöjen selvittämisestä olisi arvioitava toisin kuin edellisellä lupakierroksella. Valituksenalaisessa asiassa ei siten ole perusteita määrätä tehtäväksi selvitystä vaihtoehtoisista purkuvesistöistä lupamääräysten tarkistamishakemuksen yhteydessä.

Korkein hallinto-oikeus toteaa selvyyden vuoksi sen johdosta, mitä hallinto-oikeuden päätöksessä on todettu ympäristöluvan muuttamisesta jätevesien purkuvesistön tai -paikan osalta ympäristönsuojelulain 58 §:n mukaisessa menettelyssä, että ympäristönsuojelulain systematiikan ja lain esitöiden valossa ympäristönsuojelulain 28 §:n 3 momentin ja 58 §:n 1 momentin suhde on tarkoitettu järjestää lähtökohtaisesti siten, että toiminnanharjoittajan itsensä toteuttamien toiminnan ja toiminnan ympäristövaikutuksia lisäävien muutosten hyväksyttävyys ratkaistaan ensin mainitun lainkohdan tarkoittamassa ympäristöluvan muuttamismenettelyssä, kun taas muiden tahojen aloitteesta ympäristölupaan jälkikäteen tehtävät muutokset perustuvat viimeksi mainittuun lainkohtaan. Silloin kun kysymys on toiminnan muuttamisesta, josta aiheutuu ympäristövaikutuksia tai muita 28 §:n 3 momentissa tarkoitettuja seurauksia, on luvan muuttamiseen sovellettava 58 §:n sijasta 28 §:n 3 momenttia.

Edellä lausuttuun nähden ei ole perusteita muuttaa hallinto-oikeuden päätöksen lopputulosta koskien vaatimuksia jätevesien vaihtoehtoisten purkuvesistöjen selvittämisestä.

Lisäveden johtaminen

Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi (2000/60/EY) yhteisön vesipolitiikan puitteista (vesipuitedirektiivi) on Suomessa pantu täytäntöön vesienhoidon ja merenhoidon järjestämisestä annetulla lailla. Vesipuitedirektiivi ei tule asiassa suoraan sovellettavaksi. Arvioitaessa hankkeesta aiheutuvasta kuormituksesta johtuvan pilaantumisen merkittävyyttä on ympäristönsuojelulain 50 §:n 2 momentin mukaan otettava huomioon, mitä vesienhoidon ja merenhoidon järjestämisestä annetun lain mukaisessa vesienhoitosuunnitelmassa on esitetty toiminnan vaikutusalueen vesien tilaan ja käyttöön liittyvistä seikoista. Sanotusta suunnitelmasta ilmenevä selvitys voidaan muutoinkin osaltaan ottaa huomioon lupaa ja lupamääräyksiä koskevassa harkinnassa.

Valtioneuvosto on hyväksynyt vesienhoitoalueiden vesienhoitosuunnitelmat 10.12.2009. Näihin kuuluu Kymijoen–Suomenlahden vesienhoitoalueen vesienhoitosuunnitelma vuoteen 2015. Vesienhoitosuunnitelman osana on vesienhoidon ja merenhoidon järjestämisestä annetun lain 12 §:n 1 momentin mukaisesti käsitelty Uudenmaan vesienhoidon toimenpideohjelma. Vesienhoidon järjestämisestä annetun lain mukaiseen vesienhoitosuunnitelmaan liittyvissä vesimuodostumaselvityksissä Porvoonjoki on jaettu neljään osa-alueeseen (yläosa, keskiosa välillä Henttalankoksi–Naarkoski, keskiosa välillä Naarkoski–Tönnönkoski ja alaosa). Kaikki nämä alueet on nykyisellään luokiteltu ekologisen tilan osalta tyydyttäviksi. Niissä ei saavuteta vuoteen 2015 mennessä tavoitetilaa hyvä, vaan siihen on tarkoitus päästä nykykäytännön lisäksi tehtävillä toimenpiteillä joen keskiosan molemmilla jaksoilla vuoteen 2021 mennessä sekä yläosalla ja alaosalla vuoteen 2027 mennessä.

Nyt myönnetyn ympäristöluvan mukaisesti toimittaessa puhdistamoilta vesistöön johdettava jätevesimäärä lisääntyy lievästi, mutta jätevesien käsittely tehostuu ja puhdistustehovaatimukset osaksi kiristyvät, kuten edellä on todettu. Kysymyksessä olevassa luvassa määrätyt toimenpiteet ovat osaltaan vaikuttamassa vesienhoitosuunnitelmassa tarkoitetun tavoitetilan saavuttamiseen. Lupaharkinnassa on otettava huomioon muun ohella ympäristönsuojelulain 43 §:n 3 momentissa tarkoitetut tekniset ja taloudelliset mahdollisuudet toteuttaa ympäristönsuojelun kannalta tarpeelliset toimet. Tästä riippumatta päästöjen ehkäisemistä ja rajoittamista koskevien lupamääräysten vähimmäistasona on aina parhaan käyttökelpoisen tekniikan mukainen taso. Lupamääräys on toisaalta ympäristönsuojelulain 43 §:n 3 momentin säännöksistä riippumatta välttämätön luvan myöntämiseksi sellaisessa tapauksessa, jossa lupamääräyksen asettamisella vältetään ympäristönsuojelulain 42 §:n 1 momentissa tarkoitettu luvan myöntämisen este.

Asiakirjoista saatavan selvityksen mukaan valituksissa vaaditun lisälaimennusveden johtamisen ei voida arvioida merkittävästi vaikuttavan Porvoonjoen ekologiseen tilaan. Siihen nähden valituksissa vaaditun lisälaimennusveden johtaminen ei investointikustannukset huomioon ottaen olisi näissä oloissa siitä saatavaan hyötyyn nähden ympäristönsuojelulain 43 §:n 3 momentti huomioon ottaen kohtuullisin kustannuksin toteutettavissa. Ympäristönsuojelulain 41 §:n 1 momentin mukaiset luvan myöntämisen edellytykset ovat tässä tapauksessa olemassa päätöksessä annetut lupamääräykset huomioon ottaen. Kun lisäksi otetaan huomioon hallinto-oikeuden päätöksen kohdassa Laimennusveden määrä lausutut perustelut, ei ole perusteita muuttaa hallinto-oikeuden päätöksen lopputulosta, jolla on hylätty lisäveden johtamista koskevat valitukset.

Täydentävät perustelut ja asian lopputulos

Näillä perusteilla ja kun muutoin otetaan huomioon Vaasan hallinto-oikeuden päätöksen edellä ilmenevät perustelut muun ohella luvan hakijan velvoittamista osallistumaan kalatiehankkeisiin koskevien vaatimusten osalta ja perusteluissa mainitut oikeusohjeet sekä korkeimmassa hallinto-oikeudessa esitetyt vaatimukset ja asiassa saatu selvitys, hallinto-oikeuden päätöksen lopputuloksen muuttamiseen ei ole perusteita.

Asian ovat ratkaisseet hallintoneuvokset Kari Kuusiniemi, Sakari Vanhala, Riitta Mutikainen, Hannu Ranta ja Mika Seppälä sekä ympäristöasiantuntijaneuvokset Janne Hukkinen ja Riku Vahala. Asian esittelijä Irene Mäenpää.