Muu päätös 1020/2014

Asia Maakuntakaavan vahvistamista koskeva valitus

Valittaja Suomen luonnonsuojeluliiton Uudenmaan piiri ry

Päätös, jota valitus koskee

Ympäristöministeriö 14.12.2012 nro YM1/5222/2012

Asian aikaisempi käsittely

Uudenmaan liiton maakuntavaltuusto on 14.12.2011 hyväksynyt Uudenmaan 3. vaihemaakuntakaavan.

Uudenmaan 3. vaihemaakuntakaavassa on osoitettu Espoon Blominmäen alueelle ET1-kohdemerkinnällä jätevedenpuhdistamoalue ja sieltä johtava siirtoviemärin ohjeellinen linjaus (sv1) kohti Suomenojaa. Samalla on kumottu voimassa olevista maakuntakaavoista Suomenojan alueelta yhdyskuntateknisen huollon aluetta tarkoittava ET-kohdemerkintä sekä Eestinkallion, Sammalvuoren ja Mossasvedjebergenin alueilta yhdyskuntateknisen huollon ohjeellista vaihtoehtoista sijaintia tarkoittavat ET-kohdemerkinnät. Lisäksi on kumottu siirtoviemärin ohjeelliset linjaukset (sv) Suomenojalle edellä mainituilta alueilta.

Vaihemaakuntakaavassa osoitettua ET1-kohdemerkintää koskevan kuvauksen mukaan puhdistamoalue määritellään tarkemmin yksityiskohtaisessa suunnittelussa.

ET1-kohdemerkintää koskee seuraava suunnittelumääräys:

"Merkittävät ympäristöhäiriöt on estettävä teknisin ratkaisuin ja/tai osoittamalla riittävät suoja-alueet. Suunnittelulla ei saa heikentää ympäröivän alueen luontoarvoja. Suunnittelulla on turvattava ympäröivän alueen virkistyskäyttö, ekologisen verkoston ja ulkoilureittien jatkuvuus sekä niiden yhteydet myös alueen ulkopuolelle. Puhdistamo tulee suunnitella siten, että syntyy mahdollisimman vähän liikkumista estäviä rakenteita.

Suunnittelussa on turvattava Espoo-Salo -oikoradan linjaus ja radan toteuttamisedellytykset. Lisäksi on otettava huomioon puhdistamoalueen liikennejärjestelyiden kytkeytyminen ympäröivään liikenneverkkoon. "

Vaihemaakuntakaavassa osoitettua siirtoviemärin ohjeellista linjausta (sv1) koskee seuraava suunnittelumääräys:

"Siirtoviemäriä ja varapurkuyhteyksiä suunniteltaessa on luonnonarvoille ja ympäristölle aiheutuvat merkittävät haitat estettävä teknisin ratkaisuin.

Siirtoviemäriä ja varapurkuyhteyksiä suunniteltaessa on huolehdittava siitä, että rakentaminen tai käyttö ei yksistään tai tarkasteltuna yhdessä muiden hankkeiden ja suunnitelmien kanssa aiheuta siirtoviemärin linjauksella, varapurkuyhteyksillä tai niiden läheisyydessä sijaitsevalla Natura 2000 -verkostoon kuuluvalla tai valtioneuvostoon ehdottamalla alueella sellaisia haitallisia vaikutuksia veden laatuun, määrään, vesitasapainoon, vesikasvillisuuteen tai vesialueen pohjaolosuhteisiin eikä sellaisia muita häiriöitä, jotka merkittävästi heikentävät alueen niitä luonnonarvoja, joiden suojelemiseksi alue on sisällytetty tai on tarkoitus sisällyttää Natura 2000 -verkostoon. "

Uudenmaan liitto on saattanut maakuntavaltuuston päätöksen ympäristöministeriön vahvistettavaksi.

Asian käsittely ympäristöministeriössä siltä osin kuin nyt on kysymys

Ympäristöministeriölle tehty valitus

Suomen luonnonsuojeluliiton Uudenmaan piiri ry on valittanut maakuntavaltuuston päätöksestä ympäristöministeriölle ja vaatinut, että ympäristöministeriö jättää maakuntakaavan vahvistamatta.

Yhdistys on valituksensa perusteluissa esittänyt muun ohella seuraavaa:

Blominmäki ei sovellu jätevedenpuhdistamon alueeksi, koska se sijaitsee maakunnallisesti arvokkaalla ekologisella yhteydellä. Suunnittelumääräys ei riitä ekologisen yhteyden turvaamiseen alemmilla kaavatasoilla. Vaihemaakuntakaavassa olisi pitänyt käyttää ekologisen yhteyden turvaamiseksi myös suojelumääräyksiä, varsinkin kun yleiskaava ja asemakaava ovat jo tekeillä.

Ekologisten yhteyksien ongelmallisuus tulee ilmi myös liito-oravan kulkureiteissä. Myöskään Blominmäen osayleiskaavaluonnoksessa ja -ehdotuksessa sekä asemakaavan luonnoksessa ei ole esitetty mitään selkeää ratkaisua liito-oravien kulkuyhteyden turvaamiseen. Tämä ongelma on pelkästään niissä todettu. Siksi liito-oravankin tarvitsemat ekologiset yhteydet olisi pitänyt ratkaista jo 3. vaihemaakuntakaavassa.

Ekologisia yhteyksiä ja liito-oravan kulkureittejä hävittävät ja heikentävät alueella myös Kehä III:n laajentaminen, risteysalueet, suoja-alueet ja meluesteet sekä Lohja-Vihti radan vaatimat maanpäälliset varaukset.

Valituksessa on viitattu myös valittajan kaavaehdotuksesta antamaan lausuntoon koskien alueen luontoarvoja. Sen mukaan jätevedenpuhdistamon rakentamisen vaikutusta Teirinsuo-Vitmossenin merkittävään luontoalueeseen ei ole riittävästi selvitetty. Lisäksi on viitattu Espoon kaupungin osayleiskaavaa varten teettämään selvitykseen, josta valittajan mukaan tulevat hyvin ilmi hankkeessa vieläkin olevat luontoselvitysten puutteet ja ekologisten yhteyksien turvaamisen ongelmat.

Kaavasta ei selviä esimerkiksi, mikä taho toteuttaisi vihersillan liito-oravan kulkuyhteyden kohdalla, vaikka maankäyttö- ja rakennuslain 28 §:n mukaan kaavaa laadittaessa on selvitettävä, kenen toteutettavaksi kaava ja sen edellyttämät toimenpiteet kuuluvat.

Siirtoviemärin vuotamisen onnettomuusriskiä Natura-vesistöihin ei ole selvitetty riittävästi, joten vaihemaakuntakaava on luonnonsuojelulain 65 §:n vastainen. Natura-arviointia on oltu aloittamassa vasta yleiskaavavaiheessa. Siinä selvityksessä eivät kuitenkaan enää ole muut sijoituspaikkavaihtoehdot auki vaihemaakuntakaavan tavalla. Siksi esimerkiksi luonnonsuojelulain 66 §:n vaihtoehtojen arvioinnille ei ole edellytyksiä, koska asiaa ei käsitelty jo maakuntakaavassa.

Putkien vuoto-onnettomuuksia ei pystytä käytännössä suunnittelumääräyksillä estämään.

Blominmäki ei ollut jätevedenpuhdistamohankkeen ympäristövaikutusten arvioinnin (YVA) mukaan paras vaihtoehto. Blominmäki on muun muassa kallein sekä rakentamisen että käyttökustannusten osalta.

Lausunnot, vastineet ja vastaselitykset ympäristöministeriössä

Sisäasiainministeriö, puolustusministeriö, opetus- ja kulttuuriministeriö, maa- ja metsätalousministeriö sekä sosiaali- ja terveysministeriö ovat antaneet maakuntakaavasta lausunnon. Valtiovarainministeriölle, työ- ja elinkeinoministeriölle ja liikenne- ja viestintäministeriölle on varattu tilaisuus lausunnon antamiseen.

Lisäksi Uudenmaan elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskus on antanut maakuntakaavasta lausunnon.

Uudenmaan liitto on antanut vastineen lausuntojen ja valitusten johdosta.

Suomen luonnonsuojeluliiton Uudenmaan piiri ry on antanut vastaselityksen.

Ympäristöministeriön ratkaisu

Ympäristöministeriö on, siltä osin kuin nyt on kysymys, hylännyt Suomen luonnonsuojeluliiton Uudenmaan piiri ry:n valituksen sekä vahvistanut Uudenmaan 3. vaihemaakuntakaavan.

Ympäristöministeriö on perustellut valituksen hylkäämistä muun ohella seuraavasti:

Ekologiset yhteydet, liito-orava ja muut luontoarvot sekä niihin liittyvien selvitysten riittävyys

Maankäyttö- ja rakennuslain 28 §:n 3 momentin 6 kohdan mukaan maakuntakaavaa laadittaessa on kiinnitettävä erityisesti huomiota luonnonarvojen vaalimiseen. Säännöksen 5 momentin mukaan luonnonarvojen vaaliminen on selvitettävä ja otettava huomioon siinä määrin kuin maakuntakaavan tehtävä yleispiirteisenä kaavana edellyttää.

Maankäyttö- ja rakennuslain 24 §:n 2 momentin mukaan maakunnan suunnittelussa ja muussa alueiden käytön suunnittelussa on huolehdittava valtakunnallisten alueidenkäyttötavoitteiden huomioon ottamisesta siten, että edistetään niiden toteuttamista.

Valtakunnallisten alueidenkäyttötavoitteiden kulttuuri- ja luonnonperintöä, virkistyskäyttöä ja luonnonvaroja koskevan yleistavoitteiden mukaan alueidenkäytöllä edistetään elollisen ja elottoman luonnon kannalta arvokkaiden ja herkkien alueiden monimuotoisuuden säilymistä. Ekologisten yhteyksien säilymistä suojelualueiden sekä tarpeen mukaan niiden ja muiden arvokkaiden ja herkkien luonnonalueiden välillä edistetään (4.4).

Luonnonsuojelulakia on maankäyttö- ja rakennuslain 197 §:n mukaan noudatettava maankäyttö- ja rakennuslain mukaista viranomaispäätöstä tehtäessä.

Luonnonsuojelulain 49 §:n 1 momentin mukaan luontodirektiivin liitteessä IV (a) tarkoitettuihin eläinlajeihin kuuluvien yksilöiden lisääntymis- ja levähdyspaikkojen hävittäminen ja heikentäminen on kielletty.

Maankäyttö- ja rakennuslain 9 §:n mukaan kaavan tulee perustua riittäviin tutkimuksiin ja selvityksiin. Kaavaa laadittaessa on tarpeellisessa määrin selvitettävä suunnitelman ja tarkasteltavien vaihtoehtojen toteuttamisen ympäristövaikutukset, mukaan lukien yhdyskuntataloudelliset, sosiaaliset, kulttuuriset ja muut vaikutukset. Selvitykset on tehtävä koko siltä alueelta, jolla kaavalla voidaan arvioida olevan olennaisia vaikutuksia.

Maankäyttö- ja rakennusasetuksen 1 §:n mukaan maankäyttö- ja rakennuslain 9 §:ssä tarkoitettuja kaavan vaikutuksia selvitettäessä otetaan huomioon kaavan tehtävä ja tarkoitus, aikaisemmin tehdyt selvitykset sekä muut selvitysten tarpeellisuuteen vaikuttavat seikat.

Vaihemaakuntakaavan puhdistamoa tarkoittava kohdemerkintä "Yhdyskuntateknisen huollon alue" sijaitsee alueella, joka toimii voimassa olevassa maakuntakaavassa osoitettuna maakunnallisena ekologisena yhteytenä Espoon keskuspuiston ja Nuuksion välillä. Kohdemerkinnän sijaintialueella on liito-oravien ruokailu- ja pesäpuita sekä lisääntymis- ja levähdyspaikkoja.

Kohdemerkinnän suunnittelumääräyksen mukaan merkittävät ympäristöhäiriöt on estettävä teknisin ratkaisuin ja/tai osoittamalla riittävät suoja-alueet. Suunnittelulla ei saa heikentää ympäröivän alueen luontoarvoja. Suunnittelulla on turvattava ympäröivän alueen virkistyskäyttö, ekologisen verkoston ja ulkoilureittien jatkuvuus sekä niiden yhteydet myös alueen ulkopuolelle. Puhdistamo tulee suunnitella siten, että syntyy mahdollisimman vähän liikkumista estäviä rakenteita.

Maakuntakaavaa laadittaessa on selvitysten avulla voitava varmistua siitä, että kaavan sallimien toteuttamisvaihtoehtojen puitteissa löytyy sellainen ratkaisu, joka täyttää kaavalle asetetut sisältövaatimukset. Maakuntakaavan valmistelussa on käytetty osayleiskaavaa varten laadittua selvitystä alueen liito-oravista vuodelta 2011. Selvityksen mukaan suunnitellun puhdistamon maanpäällisten rakenteiden tai todennäköisesti aidattavan alueen kohdalla ei ole liito-orava-alueita eikä yksittäisiä ruokailu- tai pesäpuita. Maakuntakaavassa esitetty maankäyttö mahdollistaa sellaisen toteuttamisratkaisun löytämisen, jolla ei vaikuteta haitallisesti liito-oravan elinoloihin. Hävittämis- ja heikentämiskielto on otettava huomioon myös osayleiskaavaa ja asemakaavaa alueelle hyväksyttäessä sekä rakennuslupaa myönnettäessä.

Liito-oraville aiheutuvia vaikutuksia käsitellään myös valituksen liitteenä toimitetussa Ekologisten yhteyksien ja virkistyskäytön selvityksessä Blominmäen osayleiskaavaa varten (Espoon kaupunkisuunnittelukeskuksen julkaisuja 2/2012).

Alueelle sijoittuvien tiedossa olevien muiden suunnitelmien yhteisvaikutuksia on arvioitu edellä mainitussa ekologisten yhteyksien ja virkistyskäytön selvityksessä. Teirinsuo-Vitmossen on selvityksen mukaan maakunnallisesti arvokas luontokohde. Selvityksen mukaan jätevedenpuhdistamon maanpäälliset osat eivät sijoitu Teirinsuo-Vitmossenin suoalueelle. Vaihemaakuntakaavan suunnittelumääräyksillä turvataan merkittävät ympäristöhäiriöt teknisillä ratkaisuilla ja riittävien suoja-alueiden osoittamisella.

Erityisesti selvityksen liitteenä oleva kartta-aineisto osoittaa, että jatkosuunnittelussa vaihemaakuntakaavan kohdemerkinnälle on löydettävissä sellainen toteutustapa, että maakunnallisen yhteystarpeen toteuttamismahdollisuus säilyy ja luonnonarvot on otettu lain edellyttämällä tavalla huomioon.

Muiden selvitysten ohella Uudenmaan 3. vaihemaakuntakaavan kaavaratkaisu perustuu Espoon veden jätevedenpuhdistamohankkeen ympäristövaikutusten arviointiin, jonka arviointiselostuksesta Uudenmaan ympäristökeskus on antanut lausuntonsa 7.11.2008. Lausunnon mukaan arviointi on toteutettu ympäristövaikutusten arviointimenettelystä annetun lainsäädännön mukaisesti ja hankkeen eri vaihtoehtojen todetaan olevan selostuksen mukaisesti ympäristöllisesti toteuttamiskelpoisia.

Vaihemaakuntakaava perustuu tältä osin maankäyttö- ja rakennuslain 9 §:n edellyttämiin riittäviin tutkimuksiin ja selvityksiin ja kaavaratkaisu on maakuntakaavan sisältövaatimusten, luonnonsuojelulain ja valtakunnallisten alueidenkäyttötavoitteiden mukainen.

Virkistyskäyttö

Valituksessa on viitattu Helsingin seudun erityiskysymyksiä käsittelevään valtakunnalliseen alueidenkäyttötavoitteeseen, jonka mukaan alueidenkäytön suunnittelussa on turvattava väestön tarpeiden edellyttämät ylikunnalliseen virkistyskäyttöön soveltuvat, riittävän laajat ja vetovoimaiset alueet sekä niitä yhdistävän viheralueverkoston jatkuvuus.

Edellä mainittu valtakunnallinen alueidenkäyttötavoite tarkentaa maankäyttö- ja rakennuslain 28 §:n 3 momentin 7 kohdan mukaista maakuntakaavan sisältövaatimusta, jonka mukaan kaavaa laadittaessa on kiinnitettävä erityisesti huomiota virkistykseen soveltuvien alueiden riittävyyteen.

Osayleiskaavaa varten laaditun ekologisten yhteyksien ja virkistyskäytön selvityksen mukaan osayleiskaavaratkaisu turvaa alueen maakunnalliset ja paikalliset ulkoilureitit. Vaihekaavaratkaisulle on näin ollen löydettävissä sellainen toteutustapa, joka turvaa maakunnallisen virkistystarpeen, joten kaava on mainittujen säännösten mukainen.

Vaihemaakuntakaavan toteuttajan selvittäminen

Maankäyttö- ja rakennuslain 28 §:n 4 momentin mukaan kaavaa laadittaessa on selvitettävä, kenen toteutettavaksi kaava ja sen edellyttämät toimenpiteet kuuluvat.

Kaavaselostuksen mukaan vaihemaakuntakaavan toteuttamisesta vastaa Espoon kaupunki. Hankesuunnittelusta, laitoksen rakennuttamisesta ja toiminnasta vastaa, HSY, Helsingin seudun ympäristöpalvelut. Vaihemaakuntakaavassa esitetään ainoastaan yhdyskuntateknisen huollon aluetta koskeva kohdemerkintä ja siirtoviemärin ohjeellinen linjaus. Valituksessa tarkoitettu vihersilta ei ole yleispiirteisessä maakuntakaavassa ratkaistava asia, eikä sen toteuttajatahoa ole ollut tarpeen erikseen vaihemaakuntakaavassa selvittää.

Vaihemaakuntakaavan suhde Natura 2000 -verkostoon

Maankäyttö- ja rakennuslain 197 §:n 1 momentin mukaan kaavaa hyväksyttäessä ja vahvistettaessa on sen lisäksi, mitä maankäyttö- ja rakennuslaissa säädetään, noudatettava, mitä luonnonsuojelulain 10 luvussa säädetään. Luonnonsuojelulain 10 luvussa on Euroopan yhteisön Natura 2000 -verkostoa koskevat erityissäädökset.

Luonnonsuojelulain 65 §:n 1 momentin mukaan, jos hanke tai suunnitelma joko yksistään tai tarkasteltuna yhdessä muiden hankkeiden ja suunnitelmien kanssa todennäköisesti merkittävästi heikentää ympäristöministeriön Natura 2000 -verkostoon ehdottaman tai verkostoon sisällytetyn alueen niitä luonnonarvoja, joiden suojelemiseksi alue on sisällytetty tai on tarkoitus sisällyttää Natura 2000 -verkostoon, hankkeen toteuttajan tai suunnitelman laatijan on asianmukaisella tavalla arvioitava nämä vaikutukset. Sama koskee sellaista hanketta tai suunnitelmaa alueen ulkopuolella, jolla todennäköisesti on alueelle ulottuvia merkittäviä haitallisia vaikutuksia. Saman pykälän 2 momentin mukaan luvan myöntävän tai suunnitelman hyväksyvän viranomaisen on katsottava, että 1 momentissa tarkoitettu arviointi on tehty. Viranomaisen on sen jälkeen pyydettävä siitä lausunto alueelliselta ympäristökeskukselta ja siltä, jonka hallinnassa luonnonsuojelualue on.

Luonnonsuojelulain 66 §:n 1 momentin mukaan viranomainen ei saa myöntää lupaa hankkeen toteuttamiseen taikka hyväksyä tai vahvistaa suunnitelmaa, jos 65 §:n 1 ja 2 momentissa tarkoitettu arviointi- ja lausuntomenettely osoittaa hankkeen tai suunnitelman merkittävästi heikentävän niitä luonnonarvoja, joiden suojelemiseksi alue on sisällytetty tai on tarkoitus sisällyttää Natura 2000 -verkostoon.

Natura 2000 -alue Espoonlahti - Saunalahti (FI0100027) on kaksiosainen Natura-alue Espoon ja Kirkkonummen rajalla. Saunalahden pienempi Natura-alue on otettu mukaan uhanalaisen meriuposkuoriaisen (Macroplea pubipennis) esiintymispaikkana.

Valituksessa viitataan luonnonsuojelulain 65 ja 66 §:ään ja todetaan, että siirtoviemärin vuotamisen onnettomuusriskiä Natura 2000 -verkostoon kuuluviin vesistöihin ei ole arvioitu riittävästi.

Hankkeen onnettomuusriskit on valtioneuvoston asetuksen ympäristövaikutusten arviointimenettelystä (713/2006) 7 §:n mukaan arvioitava ympäristövaikutusten arviointimenettelyssä. Espoon jätevedenpuhdistamon ympäristövaikutusten arviointiselostuksessa (8.7.2008) onnettomuusriskiksi on tunnistettu Blominmäen puhdistamon ja Suomenojan välisen purkutunnelin tukkeutuminen tunnelin sortuessa. Tukkeutumisesta aiheutuisi varapurkuyhteyden tarve. Blominmäen jätevedenpuhdistamon mahdollisia hätäylivuotoja koskevan luonnonsuojelulain 65 §:n mukaisen arvioinnin (13.6.2012) mukaan tunnelin kokonaan tukkivan sortuman todennäköisyydeksi arvioidaan keskimäärin yksi kerta sadassa vuodessa. Varapurkuyhteytenä hankesuunnittelun tässä vaiheessa on suunniteltu Espoonjokea, jolloin ylivuoto päätyisi edellä mainitulle Natura 2000 -verkostoon kuuluvalle alueelle. Hankkeen edellyttämää ympäristölupahakemusta ei ole vielä saatettu vireille ja varapurkuyhteyden toteutustapa ja mereen laskeva purkupaikka on hankesuunnittelussa vielä lopullisesti ratkaisematta.

Maakuntakaava on yleispiirteinen suunnitelma, joka täsmentyy yksityiskohtaisessa suunnittelussa. Tässä maakuntakaavassa osoitetaan jätevedenpuhdistamon sijoituspaikka ja sen suhde ympäröivään alueidenkäyttöön sekä siirtoviemärin ohjeellinen linjaus kohti Suomenojaa. Jätevedenpuhdistamon varsinaisen toiminnan vaikutukset eivät kohdistu Natura 2000 -verkostoon kuuluvaan alueeseen.

Maakuntakaavalla ei ratkaista mahdollisen onnettomuuden sattuessa tarvittavan varapurkuyhteyden sijoittamista eikä maakuntakaava rajoita varapurkuyhteyden sijoitusvaihtoehtojen valintaa jatkosuunnittelun yhteydessä.

Maakuntakaavatasolle kuuluvat asiat tulee yleispiirteisellä tasolla selvittää ja ratkaista maakuntakaavoituksen yhteydessä sen sisällön ja esitystavan puitteissa. Merkinnän tai ratkaisun osalta on kuitenkin voitava varmistua sen toteuttamiskelpoisuudesta.

Koska maakuntakaavalla ei ratkaista varapurkuyhteyden sijaintia, eikä siitä ole osoitettu maakuntakaavassa ohjeellista tai yhteystarvemerkintääkään, joka osoittaisi varapurkuyhteyden suuntaa, maakuntakaavan mahdollistama hanke on mahdollista siltä osin toteuttaa erilaisin vaihtoehdoin Natura 2000 -verkostoon kuuluvaan alueeseen kohdistuvien vaikutusten kannalta hyväksyttävällä tavalla. Hankkeen toteuttaminen edellyttää maakuntakaavan lisäksi osayleiskaavaa, asemakaavaa sekä ympäristölupaa. Luonnonsuojelulain 65 §:n mukainen arviointi ei ole ollut maakuntakaavaa laadittaessa tarpeen.

Vaihemaakuntakaavan hyväksymisen jälkeen Helsingin seudun ympäristöpalvelut -kuntayhtymä, HSY on teettänyt jätevedenpuhdistamon mahdollisista hätäylivuodoista luonnonsuojelulain 65 §:n mukaisen arvioinnin, josta Uudenmaan ELY-keskus on antanut lausuntonsa. Arviointi perustuu hankkeen yhden toteuttamisvaihtoehdon teknisiin ratkaisuihin, joita ei ratkaista kaavassa. Arvioinnin kohteena on tietyllä tavalla toteutetun hankkeen onnettomuustilanteen aiheuttama vaikutus. Vaihemaakuntakaava ei rajoita sellaisen toteutustavan löytämistä, jossa varapurkuyhteys ei vaaranna käsillä olevaa Natura-verkostoon kuuluvaa aluetta. Arvioinnin tulokset on otettava huomioon hankkeen yksityiskohtaisessa suunnittelussa.

Suunnittelumääräyksillä ohjataan jatkosuunnittelua Natura 2000 -verkostoon kuuluvan alueen verkostoon kuulumisen perusteena olevat suojeluarvot huomioon ottavaan ratkaisuun yksityiskohtaisessa suunnittelussa. Vaihemaakuntakaava ei ole luonnonsuojelulain 65 ja 66 §:ien vastainen.

Kaavan taloudellisuus

Maankäyttö- ja rakennuslain 28 §:n 4 momentin mukaan kaavaa laadittaessa on myös pidettävä silmällä alueiden käytön taloudellisuutta. Taloudellisuus tarkoittaa kaavoituksen osalta lähinnä suunnittelukokonaisuuteen kuuluvan alueen käytön tarkoituksenmukaista ja järkevää suunnittelua. Ympäristövaikutusten arvioinnissa esitettyjen vaihtoehtojen paremmuudella ei ole maakuntakaavan vahvistamisedellytysten kannalta oikeudellista merkitystä. Alueiden käytön taloudellisuus on otettu huomioon maankäyttö- ja rakennuslain 28 §:n 4 momentin edellyttämällä tavalla.

Maakuntakaavan vahvistaminen

Ympäristöministeriö on katsonut, että maakuntakaava täyttää sille maankäyttö- ja rakennuslain 28 §:ssä asetetut sisältövaatimukset. Koska maakuntakaavan vahvistamiselle ei muutoinkaan ole maankäyttö- ja rakennuslain 31 §:n 3 momentista johtuvaa estettä, ympäristöministeriö on vahvistanut maakuntakaavan.

Samalla ympäristöministeriö on vahvistanut voimassa olevan 8.11.2006 vahvistetun Uudenmaan maakuntakaavan Espoon Suomenojalle osoitetun jätevedenpuhdistamon sijaintia osoittavan ET-merkinnän sekä 22.6.2010 vahvistetun Uudenmaan 1. vaihemaakuntakaavan Espoon Eestinkalliolle, Sammalvuorelle ja Mossasvedjebergenille osoitettuja uuden jätevedenpuhdistamon vaihtoehtoisia sijoituspaikkoja osoittavien ET-merkintöjen ja merkintöjä koskevien suunnittelumääräysten sekä edellä mainittujen sijaintipaikkojen ja Suomenojan puhdistamon välille sv-merkinnällä osoitettujen siirtoviemärien ohjeellisten linjausten kumoamisen.

Maakuntakaavan voimaantulo

Ympäristöministeriö on määrännyt maankäyttö- ja rakennuslain 201 §:n perusteella maakuntakaavan tulemaan voimaan ennen kuin se on saanut lainvoiman.

Sovelletut oikeusohjeet asianomaisilta osin

Maankäyttö- ja rakennuslaki (132/1999) 4 § 3 momentti, 9 §, 17 §, 24 § 2 momentti, 25 §, 27 §, 28 §, 29 §, 30 § 1 momentti, 31 §, 33 §, 188 § 3 momentti ja 201 §

Maankäyttö- ja rakennusasetus (895/1999) 1 §, 10 §, 93 § ja 95 §

Kuntalaki (365/1995) 90 § ja 92 §

Luonnonsuojelulaki (1096/1996) 49 §, 65 § ja 66 §

Käsittely korkeimmassa hallinto-oikeudessa

Valitus ja valituksen täydennys

Suomen luonnonsuojeluliiton Uudenmaan piiri ry on valituksessaan vaatinut, että korkein hallinto-oikeus kumoaa ympäristöministeriön päätöksen vaihemaakuntakaavan vahvistamisesta sekä maakuntavaltuuston kaavan hyväksymistä koskevan päätöksen.

Yhdistys on valituksensa perusteluissa uudistanut aiemmin lausumansa ja esittänyt muun ohella seuraavaa:

1) Kaavaratkaisu on luonnonsuojelulain vastainen, sillä se saattaa merkittävästi vaarantaa Espoonlahti-Saunalahden Natura 2000 -alueen suojeluarvoihin ja niihin keskeisesti kuuluvan meriuposkuoriaisen suojelutavoitteet.

2) Kaava ei perustu maankäyttö- ja rakennuslain mukaisiin riittäviin selvityksiin varapurkuyhteyden puuttuvan arvioinnin sekä jätevedenpuhdistamon rakentamisen maakunnallisesti arvokkaalle luontoalueelle aiheuttamien mahdollisten haittojen arvioinnin osalta.

3) Kaavaratkaisu on maakuntakaavan sisältövaatimusten vastainen luonnonarvojen vaalimisvelvoitteen osalta, eikä ratkaisussa ole riittävästi kiinnitetty huomiota ympäristön kannalta kestävän teknisen huollon järjestelyyn.

4) Kaavaratkaisu on valtakunnallisten alueidenkäyttötavoitteiden vastainen siltä osin kuin siinä ei ole huomioitu luvun 4.3 erityistavoitetta jätevesihaittojen ehkäisemisestä, luvun 4.4 yleistavoitteita muun muassa herkkien alueiden monimuotoisuuden ja ekologisten yhteyksien säilyttämisestä eikä 4.6 luvun erityistavoitetta ylikunnallisten virkistyskäyttöön soveltuvien alueiden turvaamisesta sekä niitä yhdistävän viheralueverkoston jatkuvuudesta.

Luonnonsuojelulain vastaisuus

Blominmäen jätevedenpuhdistamon läpi arvioidaan virtaavan päivittäin 150 000 kuutiometriä jätevettä, mikä on noin 50 prosenttia enemmän kuin Suomenojalle nykyisin virtaava jätevesimäärä. Hetkellisen huippuvirtaaman lasketaan olevan 20 000 kuutiometriä tunnissa. Vuoteen 2040 mennessä puhdistamolla arvioidaan käsiteltävän yli 540 000 asukkaan jätevedet. Myöhemmin mahdollisesti osa Helsingin jätevesistä käännetään Blominmäkeen, mikä lisää noin 100 000 liittyjää. Laitoksen laajennusvaraukset mahdollistavat myös näiden jätevesien käsittelyn. Osayleiskaavassa on varauduttu vielä puhdistamon myöhempään laajentamiseen jopa kaksinkertaiseksi alkuvaiheen tilanteesta. Puhdistamon maanalaisia tiloja voidaan laajentaa yli miljoonan asukkaan jätevesille.

Blominmäen jätevedenpuhdistamon mahdollisia hätäylivuotoja koskevan luonnonsuojelulain 65 §:n mukaisen arvioinnin (13.6.2012) mukaan tunnelin kokonaan tukkivan sortuman todennäköisyydeksi arvioidaan keskimäärin yksi kerta sadassa vuodessa. On kuitenkin muistettava, että puhdistamolla voi sattua edellä mainittua, harvinaiseksi arvioitua onnettomuutta vähäisempiäkin häiriö- ja poikkeustilanteita. Uudenmaan 3. vaihemaakuntakaavan selostuksessa todetaan, että vesien johtamisen poikkeustilanteiden todennäköisyys on pieni, harvemmin kuin 10–20 vuoden välein. Kun otetaan huomioon jätevedenpuhdistamolle tulevien jätevesien erittäin suuret määrät, myös vähäisemmät hätäylivuotojen juoksutukset ja muut häiriöt voivat aiheuttaa huomattavaa vahinkoa.

Mikäli jätevedenpuhdistamolla tapahtuu onnettomuus, on selvää, että puhdistamon sijainnista johtuen päästöjen vastaanottaja on Espoonjoki. Sitä kautta jätevesipäästöt päätyvät Espoonlahti-Saunalahden Natura 2000 -alueelle.

Uudenmaan ELY-keskus toteaa 14.11.2012 antamassaan lausunnossa, "että puhdistettujen jätevesien laskeminen Espoonjokeen Blominmäen puhdistamon poikkeustilanteessa voi merkittävästi heikentää Espoonlahti-Saunalahti Natura 2000 -alueen valinnan perusteena olevan meriuposkuoriaisen elinolosuhteita, joten Espoonjoki ei käytettävissä olevien tietojen perusteella sovellu puhdistamon varapurkuyhteydeksi".

Tarvittavan varapurkuyhteyden sopivuus tai sopimattomuus olisi pitänyt selvittää jo tässä maakuntakaavassa, koska olettavasti sillä voi - mahdollisten päästöjen mittavuuden vuoksi - olla maakunnallisia tai jopa valtakunnallisia luonto- ja ympäristövaikutuksia. Varapurkuyhteyksien sijainti vaikuttaa myös keskeisesti sen arviointiin, onko hanke Blominmäelle sijoitettuna ylipäätänsä toteuttamiskelpoinen.

Tähän asti kaikissa Blominmäen jätevedenpuhdistamon selvityksissä on taustalähtökohtana ollut se, että varapurkuyhteys rakennetaan Espoonjokeen. Viimeistään Uudenmaan ELY-keskuksen arvion jälkeen tämä ratkaisu on mahdoton. Sama ongelma on edessä, mikäli varapurkuyhteys rakennetaan Gumbölenjokeen. Gumbölenjoki on lisäksi kalataloudellisesti arvokas. Siinä esiintyy erittäin uhanalaiseksi luokiteltava, ilmeisesti alkuperäinen meritaimenkanta, joka lisääntyy luontaisesti. Espoon ympäristökeskus on arvioinut Gumbölenjoen niin arvokkaaksi, että se ei suosittele joen käyttöä varapurkuyhteytenä.

Edellä mainitut ongelmat myönnetään yleistasolla myös ympäristöministeriön päätöksessä. Arvioiduilla jätevesimäärillä Blominmäen toteuttamiskelpoisuuden arviointiin tulisi kuulua myös sen vaatiman varapurkuyhteyden vaikutusten arviointi. Nyt nämä asiat on jätetty täysin alemman asteen kaavoihin, joita laaditaan yksinomaan Blominmäen vaihtoehdon näkökulmasta.

Meriuposkuoriaiseen onnettomuustilanteessa kohdistuvia haittoja ei voida myöskään nykytietojen perusteella kompensoida. Muun muassa esillä ollut esiintymispaikkojen ruovikoiden poistaminen tehtäisiin ilman riittäviä ennakkotietoja lajin reagoimisesta toimenpiteisiin, mikä saattaisi suotuisien vaikutusten sijasta yhtä hyvin hävittää lajin nykyesiintymät.

Kaavaratkaisun taustalla olevien selvitysten riittävyys

Jätevedenpuhdistamo on sijoitettu keskelle maakunnallisesti arvokasta ekologista yhteyttä. Lisäksi kyseisellä yhteydellä sijaitsee yksilöitävissä olevia osa-alueita, jotka täyttävät myös luontotyyppitasolla maakunnallisesti arvokkaan luontoalueen kriteerit.

Jätevedenpuhdistamon kannalta ongelmallisin osa-alue on Teirmossenin (Teirinsuo) suoalue. Kyseessä on jo pitkään arvokkaaksi tiedetty suoalue, jonka maakunnalliset suojeluarvot on dokumentoitu Espoon omissa luontoselvityksissä jo 1980-luvun lopulla (Espoon arvokkaat luontokohteet 1987).

Teirmossen on ympäröivien alueiden maankäytöstä huolimatta säilyttänyt yllättävän hyvin aikanaan tunnistetut ja dokumentoidut soidensuojeluarvot (Savola 2011). Teirmossenilla tavataan ainakin seuraavia korpi- ja rämetyyppejä: ruoho- ja heinäkorpi (erittäin uhanalainen), metsäkortekorpi (erittäin uhanalainen), kangaskorpi (vaarantunut), sarakorpi (vaarantunut), luhtanevakorpi (vaarantunut), tervaleppäluhta (vaarantunut) sekä isovarpuräme (silmälläpidettävä). Luettelo ei ole tyhjentävä.

Teirmossen täyttää suopinta-alan ja korpien runsauden perusteella myös Uudenmaan liiton maakunnallisesti arvokkaiden luontoalueiden kriteerit. Alue olisi korpiensa takia maakunnallisesti arvokas, vaikka korpien määrä alueella olisi vain kolmannes nykyisestä.

Maakuntakaavaa tehtäessä ei ole riittävässä määrin selvitetty sitä, mitä vaikutuksia maanalaisella rakentamisella voi olla Teirmossenin maakunnallisesti arvokkaaseen suoalueeseen. Teirmossenin alueen soiden vesitalouden säilymisen ehto on niiden vesitalouden säilyminen mahdollisimman luonnontilaisena. Etenkin ohutturpeiset korvet ovat erittäin herkkiä pohjaveden pinnan muutoksille.

Kuten tarkemmista kaavaluonnoksista on havaittu, jätevedenpuhdistamoa on käytännössä mahdotonta sijoittaa alueelle siten, että osa maanalaisista rakenteista ei tulisi Teirmossenin alle tai suon reuna-alueille. Mikä tahansa rakentamisvaiheessa tai myöhemmin tapahtuva pohjavesien vuoto näillä alueilla saattaa johtaa suoalueen vesitalouden merkittävään muuttumiseen eli alueen maakunnallisten suojeluarvojen häviämiseen. Ympäristöministeriö sivuuttaa nämä mahdolliset ja osin jopa todennäköiset vaikutukset omissa arvioinneissaan toteamalla kategorisesti, että selvityksen mukaan jätevedenpuhdistamon maanpäälliset osat eivät sijoitu Teirinsuo-Vitmossenin suoalueelle. Valituksessa ei ole todettu, että valittajien mielestä ongelmalliset luontovaikutukset liittyisivät vain maanpäällisiin rakenteisiin.

Vaihemaakuntakaavan selostuksessa todetaan, että kallion rikkonaisuus ja muut puhdistamoalueen ominaisuudet voivat vaikuttaa pohjaveden korkeuteen. Kallioperään louhittavan luolaston on suunnittelun tässä vaiheessa arvioitu olevan noin 760 000 kuutiometriä. Tarvittavien siirto- ja huoltotunneleiden yhteistilavuus on arviolta 400 000 kuutiometriä. Puhdistamon maanalaisia osia on myös suunniteltu jatkossa laajennettavan merkittävästi. Kun otetaan huomioon louhintatöiden mittavuus ja louhinta-alueen sijainti suon alapuolella, niin kallioperän laatuvaihtelut sekä louhinnan vaikutukset suoalueeseen, maa- ja kallioperään sekä pohjavesiin olisi tullut selvittää tarkemmin jo vaihemaakuntakaavatyössä. Selvitysten tuloksilla voi olla huomattava vaikutus Blominmäen sijaintipaikan toteuttamiskelpoisuuteen.

Viime vuosina pääkaupunkiseudulla on saatu uutta kokemuspohjaista tietoa pohjaveden pinnan muutoksista muun muassa Kehäradan rakentamisen yhteydessä.

Maakuntakaavan sisältövaatimusten vastaisuus

Maakuntakaavaratkaisu ei huomioi riittävässä määrin maakuntakaavan sisältövaatimuksissa edellytettyä luonnonarvojen vaalimista. Kaavaratkaisu vaarantaa maakunnallisesti arvokkaan suoalueen suojeluarvojen säilymisen, heikentää osaltaan maakunnallisesti merkittävää ekologista yhteyttä sekä luo mahdollisten jätevesipäästöjen kautta merkittävän lähijokiin sekä Espoonlahti-Saunalahden Natura 2000 -alueeseen ja sillä elävään meriuposkuoriaiseen kohdistuvan uhan.

Maakuntakaavan sisältövaatimusten mukaan kaavaa laadittaessa on kiinnitettävä erityistä huomiota ympäristön ja talouden kannalta kestäviin liikenteen ja teknisen huollon järjestelyihin. Ympäristöministeriön oppaassa Maakuntakaavan sisältö ja esitystapa todetaan, että valtakunnallisten alueidenkäyttötavoitteiden mukaisesti on riittävää huomiota kiinnitettävä myös jätevesihaittojen ehkäisyyn. Jätevedenpuhdistamojen osalta on siten kiinnitettävä huomiota puhdistamon ja jäteveden purkupisteen sijaintipaikan soveltuvuuteen ja yhteensopivuuteen muiden alueidenkäyttötarpeiden kanssa. Uudenmaan piirin käsityksen mukaan vaatimus jäteveden purkupisteen sijaintipaikan soveltuvuudesta koskee yhtälailla myös jäteveden varapurkuyhteyden soveltuvuutta. Blominmäen puhdistamon osalta ainoat käytännössä mahdolliset varapurkuyhteydet, Espoonjoki ja Gumbölenjoki, on todettu soveltumattomiksi tähän tarkoitukseen.

Maakuntakaavassa päätettävät ratkaisut

Ympäristöministeriö on päätöksessään toistuvasti maininnut, että maakuntakaava on yleispiirteinen suunnitelma, joka täsmentyy yksityiskohtaisessa suunnittelussa. Näin ollen muun muassa varapurkuyhteyden sijoittaminen ei kuulu maakuntakaavaan, vaan kaavassa ratkaistaan vain jätevedenpuhdistamon sijoituspaikka. Ympäristöministeriö mainitsee vielä muun muassa, että koska maakuntakaavalla ei ratkaista varapurkuyhteyden sijaintia, maakuntakaavan hanke on mahdollista toteuttaa erilaisin vaihtoehdoin Natura 2000 -verkostoon kuuluvaan alueeseen kohdistuvien vaikutusten kannalta hyväksyttävällä tavalla. Ministeriö kuitenkin toisaalta toteaa, että kaavan merkinnän tai ratkaisun osalta on voitava varmistua sen toteuttamiskelpoisuudesta.

Edellä mainitussa ympäristöministeriön oppaassa todetaan, että maakuntakaavassa osoitetaan merkitykseltään vähintään seudulliset vesi- ja jätevesihuollon runkolinjat sekä näihin liittyvät vedenottamot, raakaveden puhdistuslaitokset ja jäteveden puhdistamot. Jäteveden purkupiste on myös osoitettava. Seudulliset vesi- ja jätevesihuollon järjestelmät ovat alueellisesti laajoja, useamman kunnan tarpeita palvelevia ratkaisuja. Blominmäen puhdistamo on kiistatta seudullinen järjestelmä. Yhdistyksen käsityksen mukaan, koska maakuntakaavassa on osoitettava jäteveden purkupiste, saman on tulkittava koskevan myös varapurkupistettä. Jätevedenpuhdistamo on järjestelmä, johon kuuluu oleellisena osana puhdistamon lisäksi myös kaikki siihen välttämättä liittyvät rakenteet.

Oleellisina osina on pidettävä puhdistamolle jätevettä tuovia viemäreitä sekä siltä lähteviä viemäreitä. Puhdistamo ei voi toimia ilman näitä linjoja.

Maakuntakaavatyössä on selvitettävä kaavan toteuttamiskelpoisuus ja esitettävä toteuttamiskelpoinen ratkaisu. Maakuntakaavan osoittama ratkaisu on edellä esitetyillä perusteilla käytännössä toteuttamiskelvoton.

Yhdistys on valituksensa täydennyksessä esittänyt muun ohella, että Blominmäen aluetta koskeva alempiasteinen kaavoitus on melkein valmis. Espoon valtuusto on 12.10.2009 päättänyt jätevedenpuhdistamon siirtämisestä pois Suomenojalta ja uuden puhdistamon rakentamisesta kalliopuhdistamona Blominmäkeen. Espoon kaupunkisuunnittelulautakunta hyväksyi 23.1.2013 esitettäväksi kaupunginhallitukselle 15.11.2010 päivätyn ja 14.1.2013 tarkistetun Blominmäen osayleiskaavaehdotuksen. Espoon kaupunginhallitus on 11.2.2013 päättänyt ehdottaa, että valtuusto hyväksyy kaavan.

Blominmäen asemakaavan muutosta koskeva osallistumis- ja arviointisuunnitelma on päivätty 21.1.2011. Espoon kaupunkisuunnittelulautakunta on 20.9.2011 päättänyt hyväksyä Blominmäen asemakaavan lähtökohdat ja tavoitteet. Blominmäen osayleiskaava-alueelle on vireillä kolme asemakaavaa. Mikkelänkallion (Mikkelä IIB, Mikkelänkallio, asemakaavan muutos) asemakaava sijoittuu osayleiskaava-alueen kaakkoisosaan. Asemakaavan muutoksella mahdollistetaan HSY Veden varikon laajennus sekä Blominmäen jätevedenpuhdistamon louhintatunnelin rakentaminen. Lisäksi alueen eteläosalle on laadittu Näkinmetsän asemakaavaluonnos.

Blominmäen osayleiskaavaa koskevassa kaupunginhallituksen päätösehdotuksessa 11.2.2013 viitataan ympäristöministeriön vahvistamaan Uudenmaan 3. vaihemaakuntakaavaan. Kuitenkaan missään Espoon kaupungin laatimissa kaava-aineistoissa ei ole esitetty varapurkuyhteyden konkreettista sijaintia. Kaava-alueiden rajaukset eivät edes ulotu suunnitellulle varapurkuyhteydelle eli Espoonjoelle saakka.

Osayleiskaavan 14.1.2013 päivätyssä selostuksessa todetaan, että osayleiskaavalla ei ratkaista jäteveden purkujärjestelyjä puhdistamon poikkeustilanteessa. Selostuksessa todetaan edelleen, että HSY:n tulee hakea jätevesien johtamiselle poikkeustilanteissa lupa ympäristönsuojeluasetuksen määräysten mukaisesti, jos poikkeusjärjestelyille ilmenee tarvetta tai niihin halutaan ennakolta varautua.

Ympäristöministeriön päätöksessä on nimenomaan painotettu, että varapurkuyhteyden sijainti ratkaistaan alemmanasteisessa suunnittelussa. Tämä ei voine tarkoittaa asian jättämistä ympäristölupavaiheeseen. Varapurkuyhteyden sijainti olisi tullut merkitä vaihemaakuntakaavaan. Asian arviointi vaatii nimenomaan maakuntakaavallisen tarkastelun.

Käytännössä Blominmäen jätevedenpuhdistamon varapurkuyhteytenä toimisi Espoonjoki tai Gumbölenjoki, jotka molemmat laskevat Espoonlahden Natura 2000 -alueelle. Gumbölenjoki on luokiteltu Espoon arvokkaimmaksi yksittäiseksi virtavesikohteeksi. Tämä todetaan Espoon kaupunginhallituksen 11.2.2013 tekemässä Blominmäen osayleiskaavan hyväksymistä koskevassa esityksessäkin.

HSY on teettänyt Blominmäen jätevedenpuhdistamon mahdollisten hätäylivuotojen Natura-arvioinnin (FCG Finnish Consulting Group Oy) joka on päivätty 13.6.2012. Uudenmaan elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskus on antanut arvioinnista lausuntonsa 14.11.2012. ELY-keskus katsoi, että puhdistettujen jätevesien laskeminen Espoonjokeen Blominmäen poikkeustilanteessa voi merkittävästi heikentää Espoonlahti-Saunalahti Natura 2000 -alueen valinnan perusteena olevan meriuposkuoriaisen elinolosuhteista, joten Espoonjoki ei käytettävissä olevien tietojen perusteella sovellu puhdistamon varapurkuyhteydeksi.

Vaihemaakuntakaavan valmistelutyössä on esitetty ainoina varapurkuyhteyksinä Espoonjokea ja mahdollisesti Gumbölenjokea. Vaihemaakuntakaavan selostuksessa todetaan muun muassa, että purkutunnelin ollessa poissa käytöstä puhdistettu jätevesi voidaan ohjata Blominmäestä Espoonjokeen ja tätä kautta Espoonlahteen. Edelleen selostuksessa todetaan, että hätäpurkuyhteys tulee tunnelilinjaukselle, eli lähelle kohtaa, jossa rata ylittää Espoonjoen. Purkupaikalta on matkaa Espoonlahteen noin 4,5 kilometriä. Selostuksessa mainitaan useassa kohdin Espoonjoki varapurkuyhteytenä. Siinä todetaan, että mikäli purkutunneli ja ensisijainen varapurkupaikka merellä joudutaan poikkeuksellisen käyttökatkoksen vuoksi poistamaan väliaikaisesti käytöstä, puhdistettua jätevettä johdetaan varayhteyden kautta Blominmäestä Espoonjokeen ja tätä kautta Espoonlahteen. Käytännössä varapurkuyhteys on siis jo tässä vaiheessa sijoitettu johtamaan Espoonjokeen ja sitä kautta Espoonlahden Natura 2000 -alueelle.

Vaihemaakuntakaavaselostuksessa on ristiriitaisesti käsitelty toteutettavana seikkana asiaa, jota ei ole merkitty kaavakarttaan. Yleensähän kaavaselostus on apuna tulkittaessa kaavaa. Vaikka kaavan oikeusvaikutteiset osat ovat kaavamerkinnät ja -määräykset, kaavaselostuksesta voidaan kuitenkin huomata, että maakuntavaltuusto on ratkaissut varapurkuyhteyden paikaksi Espoonjoen. Kyseessä ei ole vain yhden toteuttamisvaihtoehdon tekninen ratkaisu, kuten ympäristöministeriö on esittänyt. Yhdistyksen käsityksen mukaan Espoonjoen toimiminen varapurkuyhteytenä on tosiasiallisesti ratkaistu vaihemaakuntakaavassa.

Blominmäen osayleiskaavan 14.1.2013 päivätyssä selostuksessa mainitaan Espoonjoki ainoana hätäpurkuyhteytenä. Selostuksessa lisäksi todetaan, että Espoonjokeen on tarpeen johtaa puhdistettua jätevettä myös tilanteessa, jossa Espoonjoen pystytunnelin ja Suomenojan välistä purkutunnelia tarkastetaan tai korjataan.

Ainoa Natura 2000 -alueen suojeleva vaihtoehto olisi ylimääräisen, mereen johtavan purkuyhteyden rakentaminen. Tämä vaatisi oman maakuntakaavan laatimisen.

Uudenmaan liiton maakuntavaltuuston hyväksymän ja ympäristöministeriön nyt vahvistaman Uudenmaan 3. vaihemaakuntakaavan lähtöolettamus on virheellinen, sillä kaavan laadinnassa on keskitytty laitoksen yhteen sijoituspaikkaan. Espoon kaupunginvaltuuston aikanaan asiasta tekemän päätöksen ei voi katsoa olevan seudullisesti sitovan.

Ympäristöministeriön vahvistamispäätöksen mukaan olemassa olevien rakenteiden hyödyntäminen ei sovellu käsillä olevaan tilanteeseen, koska kaavaratkaisun lähtökohtana on, ettei Suomenojan jätevedenpuhdistamoa voida ympäristöllisistä syistä enää tulevaisuudessa käyttää. Ympäristöministeriö tai kaavan laatija eivät ollenkaan täsmennä ja perustele, mitä nämä ympäristölliset syyt ovat. Espoon Veden teettämässä Espoon jätevedenpuhdistamon ympäristövaikutusten arviointiselostuksessa tällaisia seikkoja ei tullut esille. Jätevedenpuhdistamon kehittäminen Suomenojalla oli päinvastoin monilta osin arvioitu vähiten haitalliseksi vaihtoehdoksi. Yhteysviranomaisena toimineen Uudenmaan ympäristökeskuksen lausunnossa ei siinäkään mainittu mitään ympäristöllisiä syitä.

Suomenojan jätevedenpuhdistamon jättäminen pois jatkotarkastelusta olisi tullut perustella kattavasti. Asian perusteleminen on erityisen tärkeää tilanteissa, joissa selvitykset eivät tue tehtyä päätöstä.

Ympäristöministeriön lausunto

Ympäristöministeriö on valituksen johdosta antamassaan lausunnossa viitannut vahvistamispäätöksensä perusteluihin ja esittänyt muun ohella seuraavaa:

Vaihemaakuntakaavassa on kohdemerkinnällä osoitettu Espoon Blominmäen alueelle sijoittuva jätevedenpuhdistamo (yhdyskuntateknisen huollon alue, et) sekä ohjeellisella merkinnällä osoitettu Suomenojalle johtava siirtoviemärin linjaus. Lisäksi vaihemaakuntakaavassa on kumottu voimassa olevan vuonna 2006 vahvistetun maakuntakaavan mukaiset yhdyskuntateknisen huollon aluetta tarkoittavat kohdemerkinnät Suomenojan, Eestinkallion, Sammalvuoren ja Mossasvedjebergenin alueelta näihin liittyvine ohjeellisine siirtoviemärin linjauksineen.

Nykyisen Suomenojan jäteveden puhdistamon kapasiteetti ja puhdistusteho ovat käymässä riittämättömiksi puhdistamolle johdettavien jätevesien määrän kasvaessa ja puhdistamon ympäristöluvan ehtojen tiukentuessa.

Vaihemaakuntakaavassa on otettu huomioon vaatimukset, jotka johtuvat ympäristön luontoarvoista ja puhdistamon sijoittumisesta maakunnallisesti merkittävän ekologisen verkoston osalle. Puhdistamoaluetta koskevaan merkintään liittyvä suunnittelumääräys edellyttää muun muassa, että merkittävät ympäristöhäiriöt estetään ja että suunnittelulla ei saa heikentää ympäröivän alueen luontoarvoja. Suunnittelulla on turvattava ympäröivän alueen virkistyskäyttö, ekologisen verkoston ja ulkoilureittien jatkuvuus sekä niiden yhteydet myös alueen ulkopuolelle. Puhdistamo tulee suunnitella siten, että syntyy mahdollisimman vähän liikkumista estäviä rakenteita.

Sama koskee siirtoviemäriä ja varapurkuyhteyksiä. Suunnittelumääräyksen mukaan niitä suunniteltaessa on muun muassa huolehdittava siitä, että niiden linjauksilla tai niiden läheisyydessä sijaitsevalla Natura 2000 -verkostoon kuuluvalla alueella ei aiheudu veden laatuun, määrään, vesitasapainoon, vesikasvillisuuteen tai vesialueen pohjaolosuhteisiin merkittävästi heikentäviä vaikutuksia. Espoonlahden-Saunalahden Natura 2000 -verkostoon kuuluvan alueen (FI0100027) osalta kriittinen tekijä olisi erityisesti meriuposkuoriaisen kannalta varapurkuyhteyden kautta johdettavien puhdistettujen jätevesien vaikutus vesikasvillisuuteen. Tämä on siis suunnittelumääräyksessä otettu huomioon.

Vaihemaakuntakaava perustuu maankäyttö- ja rakennuslain 9 §:n edellyttämiin riittäviin selvityksiin ja vaikutusten arviointeihin. Eri vaihtoehdoista puhdistamon sijaintipaikaksi on tehty vuonna 2008 valmistunut ympäristövaikutusten arviointi. Tuolloin tarkastellut sijaintipaikkavaihtoehdot olivat Blominmäen lisäksi edellä mainitut alueet, joita koskevat vuonna 2006 vahvistetun maakuntakaavan merkinnät kumottiin vaihemaakuntakaavalla, sekä Harmaakallion alue. Kaikki sijaintipaikkavaihtoehdot katsottiin ympäristöllisesti toteuttamiskelpoisiksi.

Vaihemaakuntakaavan laadinnassa on ollut käytettävissä yksityiskohtaisempaa suunnittelua varten laadittuja selvityksiä. Osayleiskaavaa varten on laadittu liito-oravaselvitys vuonna 2011. Ekologisia yhteyksiä ja virkistyskäyttöä koskevassa selvityksessä vuodelta 2012 on arvioitu muun muassa alueelle sijoittuvien tiedossa olevien muiden suunnitelmien yhteisvaikutuksia. Selvityksen mukaan puhdistamon maanpäälliset osat eivät sijoitu Teirinsuon-Vitmossenin suoalueelle. Vaihemaakuntakaavassa ei määritellä puhdistamon maanalaisen osan laajuutta eikä puhdistamon kapasiteettia. Se tullaan selvittämään ja ratkaisemaan yksityiskohtaisemmassa suunnittelussa, jota ohjaa suunnittelumääräys.

Selvitysaineisto osoittaa, että vaihemaakuntakaava on mahdollista toteuttaa siten, että ekologinen yhteys säilyy riittävänä ja luontoarvot sekä maakunnalliset ja paikalliset ulkoilureitit voidaan turvata.

Valituksessa todetaan myös, että vaihemaakuntakaava on jätevesihaittojen ehkäisemistä koskevan valtakunnallisten alueidenkäyttötavoitteen vastainen. Jätevesihaittojen ehkäisy on kuitenkin yksi keskeisistä vaihemaakuntakaavan tavoitteista.

Maakuntakaava on yleispiirteinen alueiden käyttöä koskeva suunnitelma, joka tarkentuu yksityiskohtaisemmassa suunnittelussa tarkempien selvitysten perusteella. Maakuntakaavassa ei määritellä tarkemmin toteuttamistapaa eikä maakuntakaava oikeuta suoraan hankkeen toteuttamiseen. Vaihemaakuntakaavassa osoitetaan puhdistamon yleispiirteinen sijainti ja sen suhde ympäröivään alueidenkäyttöön.

Poikkeustilanteisiin liittyvät järjestelyt eivät ole kaavallisia kysymyksiä eikä niitä ole ratkaistu vaihemaakuntakaavassa. Varapurkuyhteydet selvitetään ja ratkaistaan yksityiskohtaisemman kaavoituksen, hankesuunnittelun ja puhdistamohankkeen ympäristölupamenettelyn yhteydessä. Vaihemaakuntakaavan selostuksessa on kuitenkin käsitelty asiaa niiden tietojen pohjalta, jotka vaihemaakuntakaavaa hyväksyttäessä ovat olleet käytettävissä. Valituksenalaisessa vaihemaakuntakaavassa ei ole suljettu pois mitään varapurkuyhteyden toteuttamistapaa, vaan se on mahdollista määritellä tarkemman suunnittelun yhteydessä.

Kaavaselostuksen mukaan ensisijainen varapurkupaikka on merellä nykyisen puhdistamon varajärjestelyn mukaisesti. Mikäli purkutunneli ja ensisijainen varapurkupaikka merellä jouduttaisiin poikkeuksellisen käyttökatkoksen vuoksi poistamaan väliaikaisesti käytöstä, puhdistettua jätevettä johdettaisiin silloisen hankesuunnitelman mukaan varayhteyden kautta Espoonjokeen ja tätä kautta Espoonlahteen. Poikkeustilanteiden todennäköisyys on arvioitu pieneksi. Puhdistamatonta jätevettä ei ole tarpeen johtaa Espoonjokeen. Todennäköisyys tällaiselle tapahtumalle eli jätevesitunnelin tukkeutumiselle sortuman vuoksi on noin yhden kerran sadassa vuodessa.

Vaihemaakuntakaava ottaa huomioon valtakunnalliset alueidenkäyttötavoitteet ja täyttää myös muut maakuntakaavan sisältövaatimuksia koskevan maankäyttö- ja rakennuslain 28 §:n mukaiset vaatimukset. Vaihemaakuntakaava ei ole myöskään luonnonsuojelulain 65 ja 66 §:n vastainen.

Valituksessa eikä sen täydennyksessä ei ole esitetty syytä ympäristöministeriön päätöksen muuttamiseen tai kumoamiseen.

Ympäristöministeriön tietoon on tullut, että vaihemaakuntakaavan vahvistamisen jälkeen puhdistamohankkeen toteuttava HSY on tehnyt muutoksia jäteveden purkujärjestelmäsuunnitelmiin. Suunnitelmat mahdollistavat sen, että Suomenojalle johtavaa purkutunnelia voidaan huoltaa myös sen ollessa käytössä ja jaksot, jolloin puhdistettua jätevettä jouduttaisiin laskemaan Espoonjokeen ja edelleen Espoonlahteen ovat enimmillään kahden viikon mittaisia. Tällainen jakso on lisäksi mahdollista ajoittaa mahdollisimman haitattomaan ajankohtaan, koska säännöllisten tarkastusten avulla korjaustarpeet voidaan ennakoida.

Hätäpurkuyhteyksiä koskevan luonnonsuojelulain 65 §:n mukaisen arvioinnin päivityksen mukaan vaikutukset meriuposkuoriaiseen, jotka johtuvat muuttuneiden suunnitelmien mukaisesta puhdistetun jäteveden johtamisesta Espoonjokeen, ovat vähäisiä, kunhan varmistutaan että jäteveden laskua Espoonjokeen ei ajoiteta jääpeiteaikaan tai lähelle sen alkamista. Avovesikaudelle ajoitettu puhdistetun jäteveden laskeminen Espoonjokeen ja edelleen Espoonlahteen ei olennaisesti lisää lahden rehevöitymistä.

Maakuntahallituksen lausunto

Uudenmaan liiton maakuntahallitus on lausunnossaan viitannut aiemmin esittämäänsä sekä ympäristöministeriön lausunnossa esitettyyn yhtyen esittänyt, että valitus hylätään.

Vastaselitys

Suomen luonnonsuojeluliiton Uudenmaan piiri ry on vastaselityksessään uudistanut aiemmin lausumansa sekä esittänyt muun ohella seuraavaa:

Vieläkään ei ole riittävässä määrin selvitetty sitä, mitä vaikutuksia rakentamisella voi olla ekologiseen verkostoon ja varsinkaan Teirmossenin maakunnallisesti arvokkaaseen suoalueeseen. Jätevedenpuhdistamoa on käytännössä mahdotonta sijoittaa alueelle siten, että osa maanalaisista rakenteista ei tulisi Teirmossenin alle tai suon reuna-alueille. Tällaiset työt voivat näin vaikuttaa Teirmossenin vesitalouteen. Tämä asia olisi pitänyt selvittää maakuntakaavassa.

Ympäristöministeriön lausunnossa ei esitetty kunnollisia perusteluita sille, miksi kalliopuhdistamoon olennaisesti liittyvät osat eli varapurkuyhteys ja siirtoviemärit pitäisi jättää pois kaavaohjauksesta. Kiistely asiasta on omituista, koska Uudenmaan liitto on merkinnyt vaihemaakuntakaavaan varapurkuyhteydelle ohjeellisen linjan ja ympäristöministeriö on sen vahvistanut. Keskeinen oikeuskysymys on hankekokonaisuuden määrittely maakuntakaavassa eli se, pitääkö jätevedenpuhdistamon varapurkuyhteys merkitä maakuntakaavaan vai ei. Purkupistekin pitää esittää ja varapurkuyhteys on edellytys koko valitun laitosvaihtoehdon toteuttamiskelpoisuudelle.

Ympäristöministeriön lausunnossa viitataan alemmassa kaavoituksessa tehtävään varapurkuyhteyden yksityiskohtaisempaan suunnitteluun. Espoo ei ole kuitenkaan huomioinut valituksessa mainittuja asioita myöskään valtuuston jo hyväksymässä osayleiskaavassa eikä ehdotusvaiheessa olevassa asemakaavassa. Siksi vaihemaakuntakaavapäätös on käytännössä ratkaiseva.

HSY:n tarkentuneet suunnitelmat ja Natura-arviointi olisi pitänyt esittää viimeistään ennen vaihemaakuntakaavan vahvistuspäätöstä. HSY:n esittämissä varapurkuyhteyden käyttötilanteissa oletetaan, että HSY käyttää sitä vain hallitusti itse haluaminaan aikoina huolto- ynnä muiden sellaistan töiden ajan. Tämä käsitys on kuitenkin ylioptimistinen. Se rajaa kaikki poikkeukselliset tilanteet ja toimintahäiriöt pois.

Puhdistamolla ja putkistossa voi sattua myös harvinaiseksi arvioitua onnettomuutta vähäisempiäkin häiriö- ja poikkeustilanteita. Kun otetaan huomioon jätevedenpuhdistamolle tulevien jätevesien erittäin suuret määrät, myös vähäisemmät hätäylivuotojen juoksutukset ja muut häiriöt voivat aiheuttaa varapurkuyhteyden käyttötarvetta. Kalliopuhdistamot lisäävät koko ajan ohijuoksutuskapasiteettiaan. Ohijuoksutus vaatii myös paljon tilaa ja samoin esikäsitellyn jäteveden hapettaminen. On ilmeistä, että tällaisia häiriötilanteita voi tapahtua myös jääaikana. HSY:n raportissa tuodaan esille varapurkuyhteyden kautta johdettavan veden määrä 100 000 kuutiota vuorokaudessa. Tämä on noin 1,2 kuutiota sekunnissa. Espoonjoen keskivirtaama on noin kaksi kuutiota sekunnissa. Alivirtaama-aikana puhdistamon jätevesi muodostaisi siis valtaosan joen virtaamasta (virtaama 4.7.2013 noin 1,3 kuutiota/s). Espoonjoessa happipitoisuuden lisäksi päästön ajankohta on oleellinen. Vaikuttavia tekijöitä on useita, kuten veden lämpötila, virtaama, kalojen kutuvaellus ja kutu, mädin hautuminen ja poikasten kuoriutuminen. Päästön ajoittaminen raportin mukaisesti saattaa olla erittäin haitallista uhanalaiselle vaelluskalastolle,vesieliöille ja luontotyypeille, koska käsitelty jätevesi kuluttaa paljon happea hajotessaan.

Raportissa käsitellään tiettyjä veden laatuarvoja, mutta olennaiset tiedot raskasmetallikuormituksesta, kiintoaineksesta sekä hormoni- ja lääkeainepitoisuuksista puuttuvat. Meriuposkuoriaisen on maailmanlaajuinen suurharvinaisuus. Sen osalta tulee noudattaa varovaisuusperiaatetta erityisen tarkasti.

Korkeimman hallinto-oikeuden ratkaisu

Valitus hylätään. Ympäristöministeriön päätöksen lopputulosta ei muuteta.

Perustelut

Nyt kysymyksessä olevalla vaihemaakuntakaavalla ei ole ratkaistu valituksessa tarkoitetun varapurkuyhteyden toteuttamistapaa eikä sen sijaintia tai suuntaa edes ohjeellisesti. Kun hankkeen toteuttaminen edellyttää maakuntakaavan lisäksi osayleiskaavaa, asemakaavaa sekä ympäristölupaa, eikä valituksenalainen maakuntakaava rajaa jatkosuunnitteluvaihtoehtoja muutoin kuin suunnittelumääräysten huomioon ottamisen osalta, luonnonsuojelulain 65 §:n mukainen arviointi ei tällä perusteella ole ollut maakuntakaavaa laadittaessa tarpeen.

Valituksessa, sen täydennyksessä ja vastaselityksessä viitattu maakuntakaavan hyväksymisen jälkeen laadittu selvitys tai jätevedenpuhdistamon mahdollisia hätäylivuotoja koskevasta luonnonsuojelulain 65 §:n mukaisesta arvioinnista annettu Uudenmaan ELY-keskuksen lausunto eivät vaihemaakuntakaavassa osoitetun merkinnän tai ratkaisun toteuttamiskelpoisuuden osalta anna aihetta arvioida asiaa toisin kuin ympäristöministeriö on sille tehdyn valituksen hylätessään ja vaihemaakuntakaavan vahvistaessaan tehnyt.

Tämän vuoksi ja kun muutoin otetaan huomioon ympäristöministeriön päätöksen perustelut ja siinä mainitut oikeusohjeet, maankäyttö- ja rakennuslain 31 § ja 188 §:n 3 momentti sekä korkeimmassa hallinto-oikeudessa esitetyt vaatimukset ja asiassa saatu selvitys, ympäristöministeriön päätöksen lopputuloksen muuttamiseen ei ole perusteita.

Asian ovat ratkaisseet hallintoneuvokset Kari Kuusiniemi, Riitta Mutikainen, Hannu Ranta, Liisa Heikkilä ja Janne Aer. Asian esittelijä Petteri Leppikorpi.