Muu päätös 1973/2014

Asia Purkamislupaa koskeva valitus

Valittaja Vaasan ympäristöseura - Vasa miljöförening ry

Päätös, jota valitus koskee

Vaasan hallinto-oikeus 26.6.2012 nro 12/0478/2

Asian aikaisempi käsittely

Vaasan rakennus- ja ympäristölautakunta on 29.6.2011 (§ 81) tekemällään ja 5.7.2011 julkipanon jälkeen antamallaan päätöksellä myöntänyt Vaasan kaupungille luvan saada purkaa Villa Gustafsro -niminen rakennus, joka sijaitsee Vaasan kaupungin 22. kaupunginosan korttelin 1 tontilla 9 osoitteessa Kustaalantie 28a.

Päätöksen perusteluissa lausutun mukaan talo on huonossa kunnossa ja siihen on eri aikakausina tehty taloa pilaavia muutoksia. Lisäksi asemakaava ei aseta estettä rakennuksen purkamiselle.

Hallinto-oikeuden ratkaisu

Vaasan hallinto-oikeus on, siltä osin kuin nyt on kysymys, valituksenalaisella päätöksellään hylännyt yhdistyksen valituksen rakennus- ja ympäristölautakunnan päätöksestä.

Hallinto-oikeus on perustellut päätöstään muun ohella seuraavasti:

Asian käsittely rakennus- ja ympäristölautakunnassa

Hakemusmenettely

Vaasan kaupungin rakennustarkastaja hyväksyi 21.2.2011 tekemällään päätöksellä kaupungin talotoimen hakemuksen Villa Gustafsron purkamiseksi. Rakennus- ja ympäristölautakunta kumosi 23.3.2011 tekemällään päätöksellä rakennustarkastajan päätöksen ja hylkäsi purkamista koskevan hakemuksen.

Hakemusasioita koskevien yleisten prosessisääntöjen mukaisesti hakemusasiassa tehty hylkäävä päätös ei saavuta sellaista oikeusvoimaa, joka estäisi uuden hakemuksen tekemisen. Viranomainen ei myöskään ole uutta hakemusta käsitellessään sidottu aiempaan ratkaisuunsa. Vaasan kaupungin talotoimi on siten voinut tehdä asiassa uuden Villa Gustafsron purkamista koskevan hakemuksen ja ympäristölautakunta käsitellä uuden hakemuksen riippumatta siitä, että rakennus- ja ympäristölautakunta oli hylännyt aiemman hakemuksen ja siitä, ettei talotoimi hakenut muutosta lautakunnan aiempaan päätökseen.

= = =

Lautakunnan päätöksen perusteleminen

Hallintolain 45 §:n mukaan päätös on perusteltava. Perusteluissa on muun muassa ilmoitettava, mitkä seikat ja selvitykset ovat vaikuttaneet ratkaisuun.

Rakennus- ja ympäristölautakunta on hyväksynyt asian esittelijänä toimineen rakennustarkastajan päätösesityksen, jolloin esityksen perustelut ovat tulleet myös päätöksen perusteluiksi. Perustelujen mukaan rakennus on huonossa kunnossa, siihen on eri aikakausina tehty rakennusta pilaavia muutoksia eikä asemakaava estä purkamista. Perustelujen on niiden niukkuudesta huolimatta katsottava täyttävän niille säädetyt edellytykset siinä määrin, ettei asiaa ole syytä palauttaa lautakunnalle uudelleen käsiteltäväksi.

Purkamisen edellytykset

Sovellettavat säännökset

Maankäyttö- ja rakennuslain 127 §:n 1 momentin mukaan rakennusta tai sen osaa ei saa ilman lupaa purkaa asemakaava-alueella.

Maankäyttö- ja rakennuslain 139 §:n 1 momentin mukaan purkamisluvan myöntämisen edellytyksenä on, ettei purkaminen merkitse rakennettuun ympäristöön sisältyvien perinne-, kauneus- tai muiden arvojen hävittämistä eikä haittaa kaavoituksen toteuttamista.

Purettava rakennus

Purkamislupahakemuksen kohteena on noin 1850-luvulla rakennettu ja 1890-luvun lopussa laajennettu Vaasan Kotirannan kaupunginosassa sijaitseva 1½-kerroksinen hirsirakenteinen, alunperin maatilan päärakennuksena toiminut Villa Gustafsro -niminen rakennus. Rakennukseen on 1900-luvulla tehty lukuisia ulkoasua ja sisätiloja koskevia muutoksia. Rakennuksen pohja-ala on 423 m² ja kerrosala noin 700 k-m². Rakennus on toiminut 1900-luvulla muun muassa kansakouluna, lastenkotina ja kehitysvammaisten toimintakeskuksena. Rakennus on ollut käyttämättömänä vuodesta 1999 alkaen.

Rakennus sijaitsee vuonna 1993 hyväksytyn asemakaavan yleisten rakennusten korttelialueeksi Y osoitetulla alueella. Rakennusta ei ole kaavassa osoitettu suojeltavaksi. Vaasan kaupungin lausunnon mukaan kaupunki ei ole ryhtynyt toimiin rakennuksen suojelemiseksi asemakaavalla tai asemakaavan tarkistamiseksi.

Lausunnot ja selvitykset

Pohjanmaan Museon 25.1.2011 päivätyn lausunnon mukaan seppämestari Gustaf Lundén osti vuonna 1858 osan Orren tilasta sillä sijaitsevine rakennuksineen. Tila sijaitsi tuolloin Vanhasta Vaasasta Palosaaren satamaan johtavan tien, nykyisen Kustaalantien kadun, varrella ja se muodostui vanhasta hakamaasta. Tilalla sijaitsi useampia rakennuksia, joista yksi toimii nykyään Kotirannan päiväkotina. Kaupungissa asunut Lundénin perhe vietti kesät maatilalla, jolla viljeltiin maata ja pidettiin karjaa perheen tarpeisiin. Lundén perusti tilalle myös tiilitehtaan, joka toimitti tiiliä Vanhan Vaasan palon jälkeen perustetun uuden Vaasan kaupungin rakennuksiin, kuten kirkkoon, hovioikeudentaloon ja kruununmakasiiniin. Lundénin kuoltua hänen leskensä laajennutti päärakennusta ja se sai suunnilleen nykyiset mittansa vuonna 1898. Tanskassa puutarhanhoitoa opiskellut Gustaf Lundénin poika Ossian Lundén perusti tilalle kauppapuutarhan ja puutarhakoulun vuonna 1899. Kauppapuutarhaan kuului muun muassa laaja orangeria, mikä oli valtakunnallisesti tunnettu menestyksekkäistä lajikkeistaan. Ossian Lundén oli yksi harvoista puutarha-alan korkeimman koulutuksen saaneista suomalaisista ja hän vaikutti monin tavoin alan kehitykseen. Puutarhakoulun toiminta loppui tulipaloon ja konkurssiin vuonna 1905. Tila siirtyi pois Lundénin suvun omistuksesta vuonna 1906. Kauppapuutarhan toimintaa jatkoi Lundénin puutarhakoulun käynyt Karl Käck vuonna 1915. Nykyään kauppapuutarhan alueella on omakoti- ja rivitaloja. Maatilan päärakennus toimi vuosina 1916–1917 venäläisten husaarien majoituspaikkana. Vuosina 1923–1935 rakennuksessa toimi kansakoulu, vuosina 1935–1952 lastenkoti ja sen jälkeen muun muassa kehitysvammaisten toimintakeskus. Samalle tontille rakennettiin vuonna 1952 Kustaalan vauvala, joka toimii nykyään lastenkotina. Villa Gustafsro peruskorjattiin vuonna 1965, jolloin muun muassa sisätiloihin, ikkunoihin ja kuistiin tehtiin nykyäänkin nähtävät muutokset. Lausunnon mukaan rakennuksen kulttuurihistoriallinen arvo on kiistaton. Talon rakentaja on antanut nimensä koko alueelle ja sen läpi kulkevalle tielle. Rakennus on vanhimpia Vaasan kaupungin alueella säilyneitä puutaloja ja siellä harjoitettu toiminta liittyy monella tavalla uuden Vaasan rakentamiseen ja kehitykseen. Lundénin perheen elämäntapa, johon liittyi kaksi asuinsijaa, edustaa omavaraistalouteen pohjautuvaa vaihetta, jolloin kesäaikaan hankittiin omalta tilalta talven varastot. Erityisen tärkeä merkitys rakennuksella on Vetokannaksen ja Kotirannan alueille, joilta niiden rakennushistoriasta kertova vanhin rakennuskanta on suurelta osin jo hävinnyt. Tilaan kuulunut nykyinen Kotirannan päiväkoti muodostaa Villa Gustafsron kanssa lähialueen historiasta kertovan näkyvän maamerkin. Rakennus on ehdottomasti suojeltava asemakaavassa ja kunnostettava sen historiaa arvostaen.

Drytec Anderssen Oy Ab:n 4.10.1999 päivätyn rakennusteknisen kosteuskartoituksen mukaan rakenteita rikkomatta tehdyssä tarkastuksessa löydettiin runsaasti kosteusjälkiä sekä vauriokohtia, jotka olivat pääosin kuivia. Selviä vuotokohtia löydettiin vain vesikatosta. Kosteusjäljistä päätellen vuotoja on vuosien varrella ollut runsaasti. Rakennuksen tekniset puutteet, vuotojen vaurioittamat rakenteet ja rakennuksen ikä huomioon ottaen rakennus tarvitsee perusteellisen saneerauksen täyttääkseen nykyajan vaatimukset. Kahdessa materiaalinäytteessä havaittiin voimakasta homekasvustoa.

Rakennussuojelupäätökset

Länsi-Suomen ympäristökeskus on 28.7.2003 antamallaan päätöksellä päättänyt olla suojelematta rakennusta. Ympäristöministeriö on 28.6.2005 antamallaan päätöksellä hylännyt päätöksestä tehdyn valituksen. Päätöksen perustelujen mukaan rakennus on rakennussuojelulain 1 ja 2 §:ssä tarkoitettu kohde, jolla on valtakunnallista kulttuurihistoriallista merkitystä. Koska rakennuksen kulttuurihistoriallisten arvojen säilyttäminen on mahdollista maankäyttö- ja rakennuslain mukaisessa järjestyksessä, rakennussuojelulain mukainen suojelu ei ole perusteltua.

Oikeudellinen arviointi

Villa Gustafsrolla on asiakirjoista saatavan selvityksen perusteella rakennuksen käyttöön liittyvää kulttuurihistoriallista arvoa. Siitä, ovatko nämä arvot riittäviä, jotta rakennus olisi tarpeen säilyttää siinä tehdyt muutokset ja sen kunto huomioon ottaen, on esitetty eri käsityksiä.

Maankäyttö- ja rakennuslain purkamislupasäännösten tarkoituksena ei ollut rakennusten purkamista rajoittavan lupajärjestelmän luominen vaan varmistaa, että rakennuksen suojelua koskeva asia voidaan ratkaista kohtuullisessa ajassa maankäyttö- ja rakennuslain säännösten vaatimukset täyttävällä kaavaratkaisulla tai rakennussuojelulain mukaisella suojelupäätöksellä. Ympäristökeskus ja ympäristöministeriö ovat rakennussuojelulain nojalla tekemissään päätöksissä katsoneet, ettei rakennuksen suojelu rakennussuojelulain nojalla ole tarpeen. Alueen asemakaavaan ei sisälly kyseistä rakennusta koskevia suojelumääräyksiä, joten rakennuksen purkaminen ei haittaa kaavoituksen toteuttamista. Asemakaava on laadittu ja hyväksytty sen jälkeen kun rakennuslain (370/1958) silloisiin säännöksiin oli rakennussuojelulain (60/1985) säätämisen yhteydessä sisällytetty rakennussuojelua nimenomaisesti koskevat kaavan laatimissäännökset. Asemakaavan ei voida katsoa olevan vanhentunut eikä sen ajanmukaisuuden arviointi ole ollut tarpeen myöskään maankäyttö- ja rakennuslain 60 §:n 2 momentin nojalla. Kysymys rakennuksen suojelusta on näin ollen harkittu rakennussuojelua koskevien säännösten edellyttämällä tavalla. Rakennus- ja ympäristölautakunnan on tämän johdosta tullut myöntää haettu lupa. Päätöksen kumoamiseen ei ole syytä, joten valitukset on hylättävä.

Käsittely korkeimmassa hallinto-oikeudessa

Vaasan ympäristöseura - Vasa miljöförening ry on valituksessaan vaatinut, että hallinto-oikeuden ja Vaasan rakennus- ja ympäristölautakunnan päätökset kumotaan.

Yhdistys on perustellut vaatimuksiaan viittaamalla asiassa aikaisemmin esittämäänsä ja lausunut lisäksi muun ohella seuraavaa:

Rakennusten suojeluarvon määrittäminen ei voi riippua sen omistajan tarpeista ja käsityksistä. Museovirasto, Länsi-Suomen ympäristökeskus ja ympäristöministeriö ovat selvittäneet, että Villa Gustafsro on kulttuurihistoriallisesti merkitykseltään arvokas ja että se pitää säilyttää osana rakennussuojelulain 1 ja 2 §:ssä tarkoitettua kansallista perintöä.

Asian taustaa ja asiassa aikaisemmin tehtyjä päätöksiä on selostettu hallinto-oikeuden päätöksessä puutteellisesti.

Villa Gustafsron suojeluasian käsittely on toistaiseksi keskeneräinen, sillä Vaasan kaupunginvaltuusto ei ole vielä tehnyt päätöstä muutetusta asemakaavasta.

Ei voi olla oikein, että valtion rakennussuojeluviranomaisen päättäessä rakennussuojelulain nojalla olla suojelematta suojelun kriteerit täyttävää rakennusta saatuaan kunnalta lupauksen rakennuksen suojelemisesta asemakaavassa rakennukselle voitaisiin myöntää purkamislupa. Purkamislupa-asiassa ei ole hankittu asemakaavoituksesta lain mukaan vastaavan kaupunginhallituksen lausuntoa. Lausuntoa ei myöskään ole hallinto-oikeudessa hankittu rakennussuojeluviranomaiselta eikä Museovirastolta.

Vaasan kaupungilla ei ole olemassa mitään suunnitelmaa, jonka toteuttaminen edellyttäisi rakennuksen purkamista.

Rakennus- ja ympäristölautakunnan sekä hallinto-oikeuden päätöksiä ei ole perusteltu riittävästi. Rakennuksen suojelutarve on kiistaton ja sen purkaminen merkitsee varmuudella maankäyttö- ja rakennuslain 139 §:n tarkoittamaa rakennettuun ympäristöön sisältyvien perinne-, kauneus- tai muiden arvojen hävittämistä.

Alueella voimassa oleva asemakaava on vanhentunut. Ei ole riittävää todeta, että alueella on voimassa oleva asemakaava eikä siihen sisälly rakennusta koskevia suojelumääräyksiä. Voimassa olevaa nyt jo vanhentunutta asemakaavaa valmisteltaessa ei Vaasan kaupungilla ole ollut käytössään rakennusten suojeluarvoselvitystä. Vaasan kaupunki on kuitenkin ilmoittanut suojelevansa rakennuksen asemakaavan muutoksella ja näin suojeluviranomainen on päätynyt rakennussuojelulain mukaisen suojelun sijasta asemakaava-alueella pääsääntönä toteutettavaan suojeluun asemakaavassa.

Purkamisluvan edellytyksenä on, ettei purkaminen haittaa kaavoituksen toteuttamista. Vaasan rakennus- ja ympäristölautakunta oli 13.4.2011 päättänyt olla myöntämättä rakennukselle purkamislupaa. Yhtenä perusteluna lautakunnan päätöksessä oli toteamus, että Vaasan kaupungin sisällä oli päätetty rakennuksen asemakaavallisen suojeluprosessin aloittamisesta, mutta menettelyä ei ollut vielä saatettu loppuun. Purkamislupa olisi siis tuolloin ollut maankäyttö- ja rakennuslain 139 §:n vastainen. Luvan myöntäminen olisi haitannut kaavoituksen toteuttamista. Vaasan talotoimi haki purkamislupaa uudestaan ja lautakunta myönsi 29.6.2011 haetun luvan. Tässä päätöksessä ei ole mitään mainintaa asemakaavan muuttamisesta. Asiasta ei myöskään ole tässä vaiheessa hankittu kaavoituksesta lain mukaan vastaavan kaupunginhallituksen lausuntoa eikä mitään muutakaan uutta selvitystä.

Rakennuksen kunnolla ei ole ratkaisevaa merkitystä arvioitaessa purkamisluvan myöntämisen edellytyksiä. Rakennus ei kuitenkaan ole huonokuntoinen.

Vaasan rakennus- ja ympäristölautakunta on antanut selityksen.

Vaasan kaupungin talotoimi on antanut selityksen.

Vaasan ympäristöseura - Vasa miljöförening ry on antanut vastaselityksen. Vastaselitys on lähetetty tiedoksi Vaasan kaupungin talotoimelle.

Korkeimman hallinto-oikeuden ratkaisu

Korkein hallinto-oikeus kumoaa hallinto-oikeuden ja rakennus- ja ympäristölautakunnan päätökset ja hylkää Vaasan kaupungin hakemuksen.

Perustelut

Sovellettavat oikeusohjeet

Maankäyttö- ja rakennuslain 127 §:n 1 momentin mukaan rakennusta tai sen osaa ei saa ilman lupaa purkaa asemakaava-alueella.

Maankäyttö- ja rakennuslain 139 §:n 1 momentin mukaan purkamisluvan myöntämisen edellytyksenä on, ettei purkaminen merkitse rakennettuun ympäristöön sisältyvien perinne-, kauneus- tai muiden arvojen hävittämistä eikä haittaa kaavoituksen toteuttamista.

Saatu selvitys

Purettavaksi haettu rakennus, Villa Gustafsro, sijaitsee asemakaava-alueella. Alue on vuonna 1993 hyväksytyssä asemakaavassa osoitettu yleisten rakennusten korttelialueeksi (Y). Rakennusta ei ole suojeltu asemakaavassa.

Ympäristöministeriö ei ole 28.6.2005 antamallaan päätöksellä muuttanut Länsi-Suomen ympäristökeskuksen 28.7.2003 tekemää päätöstä, jolla ympäristökeskus oli hylännyt asiassa tehdyn esityksen rakennuksen suojelemiseksi. Päätöksen perustelujen mukaan rakennus on tuolloin voimassa olleen rakennussuojelulain 1 ja 2 §:ssä tarkoitettu kohde, joka tulisi säilyttää. Edelleen perusteluissa on todettu, että koska rakennuksen kulttuurihistoriallisten arvojen säilyttäminen on mahdollista maankäyttö- ja rakennuslain mukaisessa järjestyksessä, rakennussuojelulain mukainen rakennuksen suojelu ei ole ollut perusteltua. Ympäristöministeriön päätöksessä mainitun Vaasan kaupunginhallituksen 1.7.2003 antaman lausunnon mukaan rakennus voidaan suojella asemakaavalla. Lausunnon mukaan tarkoitus on edetä asiassa neuvotteluteitse rakennuksen käyttäjän kanssa, minkä johdosta ei kaupunginhallituksen käsityksen mukaan olisi tarkoituksenmukaista ryhtyä muihin toimenpiteisiin.

Oikeudellinen arvio

Maankäyttö- ja rakennuslain purkamislupajärjestelmä liittyy läheisesti rakennussuojeluun. Tarkoituksena on varmistaa, ettei suojelun arvoisia rakennuksia pureta ennen kuin suojelukysymys saadaan ratkaistuksi joko ajanmukaisella kaavalla tai rakennussuojelulainsäädännön mukaisella suojelulla. Tarkoituksena ei ole ollut uudentyyppisen rakennusten purkamista rajoittavan lupajärjestelmän luominen vaan sen varmistaminen, että rakennuksen suojelua koskeva asia voidaan ratkaista kohtuullisessa ajassa maankäyttö- ja rakennuslain säännösten vaatimukset täyttävällä kaavaratkaisulla tai rakennussuojelulainsäädännön mukaisella suojelupäätöksellä. Jollei rakennusta asemakaavalla tai rakennussuojelulainsäädännön nojalla päätetä suojella tai tällainen asia ole vireillä, eikä muutakaan toimenpidettä rakennuksen suojelemiseksi tai kaavan muuttamiseksi ole vireillä, rakennuksen purkamiselle ei ole maankäyttö- ja rakennuslain 139 §:n 1 momentissa säädettyjä esteitä.

Asiakirjoista ei ilmene, että vireillä olisi kaavan muutos tai muu toimenpide rakennuksen suojelemiseksi. Asiakirjoista ei toisaalta myöskään ilmene, että asiassa olisi laadittu rakennusinventointia tai muita selvityksiä, joiden perusteella voitaisiin tulla siihen johtopäätökseen, että ympäristöministeriön päätöksessä todettuja suojeluarvoja ei ole tai että ne olisi menetetty.

Edellä selostetusta purkamislupajärjestelmän tarkoituksesta ja tavoitteista johdettavana lähtökohtana olisi, että purkamislupa tulisi myöntää. Alueella voimassa oleva vuonna 1993 hyväksytty asemakaava on laadittu ja hyväksytty sen jälkeen, kun rakennuslain (370/1958) tuolloin voimassa olleisiin säännöksiin oli rakennussuojelulain (60/1985) säätämisen yhteydessä sisällytetty rakennussuojelua nimenomaisesti koskevat säännökset. Arvioinnin lähtökohtana siten on, että suojeluntarve on aikanaan arvioitu asemakaavoituksen yhteydessä.

Asiassa saadun selvityksen mukaan vuonna 2002 eli asemakaavan hyväksymisen jälkeen aloitetun inventoinnin yhteydessä on kuitenkin käynyt ilmi, että rakennus on huomattavasti aikaisempaa oletettua vanhempi. Tämän vuoksi ja kun otetaan erityisesti kaavan hyväksymisen jälkeen tehty ympäristöministeriön päätös, jota edellä on selostettu, ei näissä oloissa ja asiakirjoista ilmenevän selvityksen valossa voida edellä selostetusta lähtökohdasta huolimatta riittävällä tavalla varmistua siitä, ettei purkamisluvan myöntäminen johtaisi maankäyttö- ja rakennuslain 139 §:n 1 momentissa tarkoitettuihin seurauksiin. Tämän vuoksi rakennuksen mahdollisia suojeluarvoja ja purkamisluvan myöntämisen edellyksiä ei ole riittävästi selvitetty rakennus- ja ympäristölautakunnan päätöstä tehtäessä.

Edellä lausutuilla perusteilla ja kun otetaan huomioon korkeimmassa hallinto-oikeudessa esitetyt vaatimukset ja asiassa saatu selvitys, hallinto-oikeuden ja rakennus- ja ympäristölautakunnan päätökset on kumottava ja Vaasan kaupungin hakemus on hylättävä.

Asian ovat ratkaisseet hallintoneuvokset Kari Kuusiniemi, Hannu Ranta, Mika Seppälä, Liisa Heikkilä ja Janne Aer. Asian esittelijä Esa Hakkola.