Muu päätös 1977/2014

Asia Maakuntakaavan vahvistamista koskevat valitukset

Valittajat 1) A, B, C ja D

2) E ja hänen valituskirjelmän liitteestä ilmenevät asiakumppaninsa

Päätös, jota valitus koskee

Ympäristöministeriö 4.12.2012 nro YM3/5222/2011

Asian aikaisempi käsittely

Varsinais-Suomen liiton maakuntavaltuusto on 12.12.2011 hyväksynyt Salo-Lohja -ratalinjaa koskevan vaihemaakuntakaavan.

Vaihemaakuntakaavassa on osoitettu Salon ja Lohjan välinen rautatielinjaus viivamerkinnällä "Uusi rautatie". Merkintää koskevan kaavamääräyksen mukaan alueella on voimassa maankäyttö- ja rakennuslain 33 §:n mukainen ehdollinen rakentamisrajoitus.

Merkintää koskevan suunnittelumääräyksen mukaan radan ja ratalinjaan kohdistuvien teknisten ratkaisujen kuten tunneleiden suunnittelussa tulee huolehtia alueen luonnon, maiseman, kulttuuriperinnön, geologisten muodostumien ja pohjavesialueiden arvojen huomioon ottamisesta. Radan yksityiskohtaisemmassa suunnittelussa on teknisin ratkaisuin varmistettava, ettei merkittävästi heikennetä niitä luonnonarvoja, joiden perusteella Kiskonjoen latvavedet -alue on sisällytetty Natura 2000 -verkostoon.

Lisäksi vaihemaakuntakaavassa on uutena varauksena osoitettu rajausmerkinnällä raideliikenteeseen tukeutuva taajamatoimintojen kehittämisen kohdealue Muurlan alueelle. Merkintää koskevan suunnittelumääräyksen mukaan alueen maankäyttöä kehitetään ja se mitoitetaan paikallisjunaliikenteen toimintaedellytyksiä suosivaksi.

Vaihemaakuntakaavalla on kumottu Salon seudun maakuntakaavan rautatieliikenteen yhteystarvemerkintä.

Varsinais-Suomen liitto on saattanut maakuntavaltuuston päätöksen ympäristöministeriön vahvistettavaksi.

Asian käsittely ympäristöministeriössä siltä osin kuin nyt on kysymys

Ympäristöministeriölle tehdyt valitukset

E, oikeastaan E ja hänen valituskirjelmän liitteistä ilmenevät asiakumppaninsa, sekä Muurlan kansalaisliikkeen puolesta A valituskirjelmän ensimmäisenä allekirjoittajana, oikeastaan A, B, C ja D valituskirjelmän allekirjoittajina, ovat muiden ohella valittaneet maakuntavaltuuston päätöksestä ympäristöministeriölle.

E ja hänen asiakumppaninsa ovat vaatineet, että vaihemaakuntakaavassa esitetty raidelinjaus jätetään vahvistamatta ja asia palautetaan uudelleen suunnitteluun. Toissijaisesti Salo-Lohja -oiko³rata tulisi linjata valituksessa esitetylle vaihtoehtoiselle linjaukselle.

E ja hänen asiakumppaninsa ovat valituksensa perusteluissa esittäneet muun ohella seuraavaa:

Perustuslain vastaisuus

Vaihemaakuntakaavaratkaisu ja Varsinais-Suomen liiton toimintatapa eivät noudata perustuslakia.

Perustuslain 2 §:n 2 momentin mukaan kansanvaltaan sisältyy yksilön oikeus osallistua ja vaikuttaa yhteiskunnan ja elinympäristönsä kehittämiseen. Tämä ei ole toteutunut, koska maakuntakaavaa koskevasta maakuntavaltuuston päätöksestä ja siihen liittyvästä valitusoikeudesta ei ole ilmoitettu asianosaisille. Lisäksi ei ole määritelty, ketkä ovat asianosaisia.

Asiassa on toimittu myös perustuslain 20 §:n vastaisesti, koska kansalaisten huomautuksia viranomaisten ja konsulttien tekemistä virheistä ei ole otettu huomioon eivätkä ne ole vaikuttaneet kansalaisten elinympäristöä koskevaan päätöksentekoon.

Asiassa on toimittu myös perustuslain 21 §:n vastaisesti, koska kansalaiset eivät ole saaneet tietoa ratalinjausvarauksen rajoista eivätkä tiedä, ovatko he asianosaisia. Vastaselityksessä on esitetty, että asiassa on toimittu myös perustuslain 6, 9, 15, 18, 22 ja 118 §:ien vastaisesti.

Selvitysten puutteellisuus

Radan suunnittelussa lähtökohtana olleet suurnopeusjunan parametrit merkitsevät ratageometrian osalta jäykkää rakennetta, ja sitä kautta merkittäviä haittavaikutuksia ympäristölle. Suunnittelussa käytetty 300 km/h tavoitenopeus on epärealistinen ja lähiliikenteen toteuttamista vaikeuttava.

Vaihemaakuntakaavan linjauksella on muihin vaihtoehtoihin verrattuna eniten (noin 14 kilometriä) tutkimatonta potentiaalista muinaisjäännösaluetta. Muinaisjäännösten tutkimisen siirtäminen radan suunnittelun myöhempään vaiheeseen vaarantaa korvaamattomat kulttuuriarvot ja saattaa johtaa tarpeeseen muuttaa linjausta myöhemmin.

Oikoradan kustannusten selvittäminen on puutteellista. Myöskään kustannuksista vastaavia tahoja ja Salon kaupungille koituvaa kustannusrasitetta ei ole selvitetty.

Selvityksistä puuttuu oikoradan rakentamisen ja rantaradan parantamisen tasapuolinen vertailu. Puutteellisten selvitysten vuoksi ratalinjaus joudutaan myös tekemään ylileveänä, mikä aiheuttaa haittaa laajemmalle joukolle kuin niille, jotka ovat lopullisen ratalinjauksen alueella.

Salo-Lohja -ratahankkeen ympäristövaikutusten arviointiselostuksessa on merkittäviä puutteita ja virheitä. Valittaja on viitannut tässä yhteydessä ympäristövaikutusten arviointiselostuksesta annettuihin lausuntoihin ja mielipiteisiin. Kaavaselostuksessa ja kaavan vaikutusten arvioinnissa vaikutukset on kuvattu puutteellisesti ja virheellisesti.

Kaavan valmistelussa ei ole otettu huomioon Liikenneviraston pitkän aikavälin suunnitelmaa Liikenneolosuhteet 2035. Kyseinen raportti korostaa olemassa olevien yhteyksien priorisointia, eikä siinä mainita Lohja-Salo -raideyhteyttä runkoverkon yhteydessä.

Vaihtoehtojen vertailu kaavaselostuksessa on puutteellinen. Valittua vaihtoehtoa on puollettu kyseenalaisilla perusteilla. Kyseiselle linjaukselle sijoittuvaa Kaukolan pohjavesialuetta ja Kukinnummen vedenottamoa ei ole käsitelty tähän vaihtoehtoon kuuluvana kielteisenä tekijänä.

Salon kaupungin toiminta linjausvaihtoehdon valinnassa

Vaihemaakuntakaavaa koskevat Salon kaupunginhallituksen päätökset eivät ole syntyneet yksimielisesti. Valittajan mukaan kaupungin lausuntoja valmistelleet virkamiehet ovat voineet perustaa lausunnot vääriin ja puutteellisiin tietoihin liittyen radan maastokäytävään, mahdollisen Suomusjärven aseman ratateknisiin vaatimuksiin ja linjauksen luonnon ydinalueille aiheuttamiin vaikutuksiin. Salon kaupungin virkamiehet ovat perustuslain 118 § mukaisesti vastuussa lausunnoissa olevista virheistä.

Maankäyttö ja rakennuslain tavoitteiden sekä maakuntakaavan sisältövaatimusten vastaisuus

Vaihemaakuntakaava on maankäyttö- ja rakennuslain tavoitteiden vastainen. Kaavaratkaisu ei täytä maakuntakaavan sisältövaatimuksia ja on valtakunnallisten alueidenkäyttötavoitteiden vastainen.

Kaavassa osoitettu raidelinjaus tuhoaa hyvää elinympäristöä ja maisemaa kulkemalla suoraviivaisena leveänä väylänä täysin uudessa maastokäytävässä valtaosin vapaa-ajan asutus- ja maa- ja metsätalousalueella. Linjaus aiheuttaa melualueen laajenemista, tärinää ja visuaalista häiriötä, ylijäämämassojen läjitystarvetta sekä virkistys- ja kulttuuriarvojen tuhoutumista.

Vaihemaakuntakaavan linjaus rikkoo Kiskonjoen-Perniönjoen luonnon ydinalueen sekä katkaisee Iso- ja Vähä-Ruonan sekä Koskenalasen kohdalta kulkevan tärkeän ekologisen käytävän. Kaavaratkaisu on ekologisesti kestämätön muun muassa, koska se ei turvaa luonnon ydinaluetta Kiskonjoen-Perniönjoen alueella. Linjaus kulkee yli Natura-alueen (Kiskonjoen latvavedet, Koskenalanen). Linjaus aiheuttaa haittaa myös Aneriojärven lintujensuojelualueelle.

Ratalinjaus aiheuttaa negatiivisia vaikutuksia vesistöihin räjäytysten ja maamassojen käsittelyn kautta, lisää energiankulutusta 300 km/h nopeustason vuoksi sekä aiheuttaa henkilöautoliikenteen lisääntymistä rantaradan junavuorojen ja bussivuorojen vähentyessä. Hanke ei siten hillitse ilmastonmuutosta verrattuna rantaradan parantamiseen.

Kaavaratkaisu on taloudellisesti kestämätön, koska hankkeen hyöty-kustannussuhde on vain 0,11–0,12 ja hanke on 4–5 kertaa kalliimpi kuin rantaradan peruskorjaus. Suomusjärvelle ei ole mahdollista toteuttaa asemaa ratageometrian ja yhdyskuntarakenteen vuoksi. Myös muinaismuistojen tutkiminen ratalinjaukselta kasvattaa kustannuksia.

Kaavaratkaisu on sosiaalisesti kestämätön, koska se aiheuttaa pitkäksi aikaa epätietoisuutta lopullisen rata-alueen leveydestä, taloudellisia tappioita ja pakottaa ihmisiä luopumaan esimerkiksi yritystoiminnasta ja heikentää liikkumismahdollisuuksia. Kaavan toteuttaminen vie rahoitusta pois muista väylähankkeista.

Kaavaratkaisu on kulttuurisesti kestämätön, koska valitulla linjauksella on muita enemmän tutkimatonta muinaismuistoaluetta. Tällaista aluetta on noin 14 kilometrin matkalla maakuntarajan ja Salon välillä. Erityisen paljon potentiaalista muinaismuistoaluetta on Suomusjärvellä. Valittu linjaus kulkee kahdesti poikki niin sanotun Kekkosentien (mt 1872) ja vaarantaa Aarne Ervin suunnitteleman Kekkosen rantasaunan.

Kaavaratkaisu ei täytä valtakunnallisia alueidenkäyttötavoitteita, koska ratkaisu ei perustu olemassa olevien pääliikenneyhteyksien ja -verkostojen kehittämiseen, toisin kuin rantaradan kehittäminen. Vaihemaakuntakaava ei myöskään mahdollista liikennejärjestelmän suunnittelua eri liikennemuodoista muodostuvana, asutusta ja elinkeinoelämää palvelevana kokonaisuutena. Linjaus kulkee 5–6 kilometrin päässä moottoritiestä, sen liittymistä ja Suomusjärven taajamasta. Asemapaikkojen puuttuminen sekä bussiliikenteen ja rantaradan junavuorojen väheneminen lisäävät henkilöautoliikennettä. Vaihemaakuntakaava ei mahdollista lähi- ja taajamajunaliikennettä Suomusjärvellä, koska ratageometria estää aseman toteuttamisen ja mahdollinen asemapaikka sijaitsisi 3 kilometrin etäisyydellä Suomusjärven taajamasta.

Kaavaratkaisusta aiheutuu kohtuutonta haittaa maanomistajille ja muille oikeuden haltijoille johtuen hankkeen epävarmuudesta ja hankkeen toteuttamista koskevan päätöksen pitkästä odotusajasta. Kaavan vahvistuessa voimaan tuleva maankäyttö- ja rakennuslain 33 §:n mukainen rakentamisrajoitus tulee aiheuttamaan kiinteistöille merkittäviä taloudellisia rasitteita.

Kaavaratkaisussa ei ole otettu huomioon lausunnoissa ja mielipiteissä esille tuotuja radan rakentamisesta aiheutuvia haittoja.

Kaavaselostuksen puutteellisuus

Maakuntakaavan selostuksen on maankäyttö- ja rakennusasetuksen 10 §:n vastainen, koska selostuksessa ei esitetä valitun linjauksen vaikutuksia asetuksen edellyttämällä tavalla. Selostuksessa ei myöskään esitetä riittävällä tavalla valitun kaavaratkaisun keskeistä sisältöä, perusteita kaavaratkaisun valinnalle sekä selvitystä siitä, miten vaikutusarviointien tulokset ja saadut mielipiteet on otettu huomioon. Selostuksesta puuttuu myös selvitys niistä toimenpiteistä, joilla aiotaan ehkäistä kaavan toteuttamisesta mahdollisesti aiheutuvia ympäristövaikutuksia.

Puutteet vuorovaikutuksessa ja tiedottamisessa

Vaihemaakuntakaavasta tiedottaminen on ollut puutteellista, koska henkilöt, joiden oloihin tai etuihin kaava vaikuttaa huomattavasti, eivät ole saaneet suoraan tietoa maakuntakaavapäätöksestä ja valitusmahdollisuudesta. Varsinais-Suomen liitosta on myös annettu väärää tietoa valitusajan umpeutumispäivämäärästä.

Kiinteistönomistajat eivät tiedä, ovatko he asianosaisia kaavaprosessissa, koska kaavaan ei ole merkitty ratalinjaukselle varatun alueen leveyttä.

Varsinais-Suomen liiton valituksiin antamassa vastineessa ei faktoihin pohjautuen perustella ratkaisuja, joihin lausunnoissa ja muistutuksissa on kohdistettu kritiikkiä. Kaavaselostus ja liiton vastine eivät täytä maankäyttö- ja rakennusasetuksen 10 §:n vaatimuksia.

Elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskuksen toiminnan puutteellisuus

Varsinais-Suomen ELY-keskus ei ole valvonut, että Salon kaupungin viranomaiset noudattavat maankäyttö- ja rakennuslain säädöksiä ja että kaupungin antamien lausuntojen perustelut olisivat totuudenmukaisia ja oikeita.

Maan lunastaminen

Maakuntakaavan hyväksymispäätös on lainvastainen lunastustoimien osalta. Maakuntakaavassa pidetään varattuna suurempaa aluetta kuin mitä rata-alueeksi tarvitaan. Rakentamisrajoitus kuitenkin koskee koko mainittua aluetta, eikä tästä suoriteta mitään korvausta.

Maakuntakaavaa ei tule vahvistaa ennen kuin lunastuslainsäädäntö on saatettu ajan tasalle oikeudenmukaisen korvauskäytännön osalta.

Ehdotus vaihtoehtoiseksi ratalinjaukseksi

Valituksessa on esitetty kaavan vahvistamatta jättämisen vaihtoehtona kahden erillisen linjausvaihtoehdon selvittämistä ja valintaa jatkosuunnittelun perustaksi.

A ja hänen asiakumppaninsa ovat valituksessaan vaatineet, että Salo-Lohja -ratalinjan vaihemaakuntakaava jätetään vahvistamatta maankäyttö- ja rakennuslain vastaisena. Toissijaisesti Salo-Lohja -oikorata tulee linjata E18 -tietä seuraavalle reitille valittajan esittämällä tavalla.

Valituksen perusteluissa esitetty muun ohella seuraavaa:

Ympäristövaikutusten arviointimenettelyn virheellisyys

Muurlan kylätaajaman asukkaiden muistutusta ei ole otettu YVA-menettelyssä huomioon riittävällä tavalla. Asukkaiden 60-sivuinen muistutus on yhteysviranomaisen lausunnossa referoitu liian lyhyesti.

YVA-menettelyssä tehty vaihtoehtojen muodostaminen on tehty virheellisesti. Mp-linjaus on tiedetty alun perin toteuttamiskelvottomaksi ja YJ1-linjausta ei ole otettu mukaan YVA-prosessiin.

Maakuntakaavaratkaisu ja maakuntavaltuuston päätös on edellä mainituista YVA-menettelyn virheistä johtuen perustunut virheelliseen tietoon, ja on siten maankäyttö- ja rakennuslain 9 §:n vastainen.

Pohjavesivaikutukset

Valittu ratalinjaus leikkaa Kurjenpahna-Ristinummen sekä Kaukolan I-luokan pohjavesialueita. Linjauksen vaikutusalueelle sijoittuu kolme tärkeää pohjavedenottamoa. Pohjavesialueiden ylitys vaatii erityislupia. Pohjavesialueiden ylittämiskohdat tulee olla selvillä ja ylityksiin tarvittavat luvat saatu ennen raidelinjauksen vahvistamista maakuntakaavassa. Mikäli lupia ei saadakaan maakuntakaavassa esitetylle linjaukselle, joudutaan linjausta tarkistamaan. Linjauksen tarkistaminen pohjoisemmaksi uhkaisi kymmeniä asuinkiinteistöjä. Kaavaratkaisu ei täytä maankäyttö- ja rakennuslain 9 ja 28 §:n vaatimuksia.

Meluselvitysten puutteellisuus

Valtioneuvoston melutason ohjearvoja koskevassa päätöksessä ja Salo-Lohja -radan meluselvityksissä käytetty keskiäänitaso (LAeq) ei kuvaa riittävällä tavalla junaliikenteen aiheuttamaa meluhaittaa, koska junamelu on luonteeltaan impulssimelua. Melumallinnuksessa on valittajan mukaan käytetty myös väärän junatyypin parametrejä. Mallinnuksessa on käytetty Pendolinoveturi SM3:n arvoja (maksiminopeus 220 km/h), vaikka rataa suunnitellaan 300 km/h nopeudelle. Myöskään tunnelista ulos tulevan junan aiheuttamaa impulssimelua ei ole huomioitu.

Muurlan keskustaajaman ja Kistolan kylän osalta olisi tullut soveltaa loma-asutusta koskevia melunormeja.

Varsinais-Suomen liitto on kaavaratkaisusta päättäessään sivuuttanut melun valintakriteerinä.

Arkeologisten alueiden ja muinaisjäännösten huomioon ottaminen

Maakuntakaavan mukaisella ratalinjauksella on selvittämättömiä muinaismuistoja. Ratalinjauksen valinta on tehty liian aikaisin, koska kyseisiä alueita ei ole kartoitettu. Valittu raidelinjaus johtaa Muurlan Kistolan kylän halki, jolloin alueen kulttuurimaisema ja muinaisjäännöskohteet tuhoutuvat.

Valittaja on viitannut Museoviraston 28.10.2010 ympäristövaikutusten arviointiselostuksesta antamaan lausuntoon. Lausunnossa on kiinnitetty huomiota muinaisjäännöksiä koskevien maastoinventointien puutteeseen, Ahtialan kylän kohdalla olevan rakennetun ympäristön kohteita koskeviin virheellisyyksiin sekä asemapaikan esittämiseen Muurlan eteläpuoleisen maakunnallisesti merkittävän avoimen peltoaukean keskelle.

Maakuntakaavaratkaisu on tehty vastoin Museoviraston näkemystä, ja on maankäyttö- ja rakennuslain 9 ja 28 §:ien vastainen.

Salon kaupunkiin kohdistuvien kustannusvelvoitteiden selvittämiseen liittyvät puutteet

Salon kaupunki on edellyttänyt, että oikoradan tulee kulkea Salon aseman kautta. Kuitenkaan ei ole selvitetty, minkälainen kustannusvelvoite Salon kaupungille lankeaa radan toteuttamisesta. Kustannusanalyysi puuttuu ympäristövaikutusten arviointiselostuksesta. Maakuntakaavaratkaisu ei siten perustu riittäviin selvityksiin.

Radan suunnittelussa käytetty nopeustaso

Salo-Lohja -ratalinjauksen suunnittelussa käytetty mitoitusnopeus 300 km/h on virheellinen, eikä se perustu selvityksiin. Liikennepoliittisessa selonteossa vuonna 2008 valtioneuvosto on edellyttänyt uuden, suoran ja nopean ratayhteyden tutkimista Turun ja Helsingin välille. Linjaukselta ei ole edellytetty suurnopeusjunan nopeustasoa. Käytetty mitoitusnopeus merkitsee ratageometrian kannalta jäykkää rakennetta, mikä tuo merkittäviä haittavaikutuksia ympäristölle, kulttuuriperinnölle sekä kiinteistöille.

Liikenneviranomaisten selvitysten mukaan suurnopeusradoille ei ole näköpiirissä tarvetta Suomessa. Salo-Lohja -välillä 300 km/h nopeudella saavutettava aikasäästö olisi 220 km/h nopeuteen verrattuna vain viisi minuuttia. Suurnopeusjuna merkitsee energiankulutuksen kasvua ja kalliita investointeja.

Maakuntakaavaratkaisu ei perustu nopeustason osalta riittäviin selvityksiin, eikä täytä maakuntakaavan sisältövaatimuksia kestävän kehityksen vastaisena.

Menettelyvirhe Salon kaupungin YVA-lausunnon antamisessa

Salon kaupunginhallitus ei ollut yksimielinen antaessaan 25.10.2010 Mk-linjausta kannattavaa lausuntoa ympäristövaikutusten arviointiselostuksesta. Raidelinjauksen valinta olisi tullut viedä kaupunginvaltuuston käsittelyyn, koska se on toiminut ohjenuorana Varsinais-Suomen maakuntahallituksen maakuntakaavaratkaisua koskevalle päätöksenteolle. Kansalaisilla ei ole ollut mahdollisuutta osallistua päätöksentekoon, eikä kaupunginhallituksen lausunnon antamista koskevasta päätöksestä ole voinut valittaa. Maakuntakaavan valmistelussa on siten tapahtunut menettelyvirhe, eikä kaavaa tule vahvistaa.

Myös Salon kaupungin perustelut valitulle linjaukselle ovat olleet virheelliset. Valittu linjaus ei, toisin kuin perusteluissa väitetään, noudata moottoritien linjausta toista linjausvaihtoehtoa paremmin. Valittu linjaus kulkee Natura-alueen läpi, eikä sovi maaston suurmuotoihin muita linjauksia paremmin. Valittu linjaus tulisi myös olemaan kallein esitetyistä vaihtoehdoista. Valittu linjaus kulkee Kistolan kylän halki, minkä lisäksi sille sijoittuu runsaasti muinaisjäännöksiä. Valittua linjausta koskevat kulttuuriympäristö- ja pohjavesivaikutusten selvitykset ovat puutteelliset, samoin kuin tarkastelut melun vaikutuksista asukkaiden terveyteen. Valittu linjaus merkitsee myös Suomusjärven jäämistä ilman asemapaikkaa, mikä on vastoin Salon kaupungin omia tavoitteita.

Puutteelliset vaihtoehtotarkastelut valitun linjauksen valinnan taustalla

Vaihtoehtotarkastelusta on perusteettomasti hylätty pohjoinen YJ1-ratalinjaus, joka muun muassa mahdollistaisi pistoraiteet Metsäjaanun teollisuusalueelle sekä Korvenmäen jäteasemalle ja siten ympäristöystävälliset materiaali- ja raaka-ainekuljetukset. Päätös hylätä YJ1-linjaus merkitsee ilmastonsuojelutavoitteiden vesittämistä. Ympäristöministeriön on jätettävä maakuntakaava vahvistamatta ja selvitettävä viipymättä raideliikenteen käyttöä Metsäjaanun teollisuusalueen ja Korvenmäen jäteaseman tarpeisiin.

Muurlan asema on väärin sijoitettu

Maakuntakaavan valmistelussa on ylikorostunut tarve saada asema entisen Muurlan kunnan alueelle. Ympäristövaikutusten arvioinnin yhteydessä on tuotu esille, ettei Muurlan henkilöliikenneaseman toteuttamiselle ole taloudellisia edellytyksiä. Aseman edellyttämän asukastiheyden toteutuminen vaarantaisi Muurlan kulttuurimaiseman. Asema-aluetta kuvaavan tarvemerkinnän tulisi sijaita Ylisjärven ja E18-tien pohjoispuolella YJ1-linjauksen varrella. Aseman todellista tarvetta ja sen sijaintia teollisuuden, kaupan ja liikkumisen tarpeet huomioiden ei ole selvitetty. Vaihemaakuntakaava on tältä osin myös maakuntakaavan sisältövaatimusten vastainen, ja tulee jättää vahvistamatta.

Muurlan maankäytön kehityskuvan huomioimatta jättäminen

Vaihemaakuntakaava on ristiriidassa entisen Muurlan kunnan vuonna 2008 laaditun maankäytön kehityskuvan kanssa. Kehityskuvassa tavoitteeksi on asetettu kehittää Muurlaa viihtyisänä asuinalueena, luoda edellytykset elinkeinoelämän kehittymiselle ja varmistaa maisemaympäristön säilyminen viihtyisyystekijänä. Oikoradan osalta kehityskuvassa lähdetään siitä, että rata sijoitetaan E18-tien pohjoispuolelle, mikä tukee Muurlan kuntakeskuksen kehittämistä ehyenä taajamana Ylisjärven ympäristössä ja muun muassa ehkäisee meluongelmien syntymistä taajaman läheisyydessä. Maakuntakaavan laatinut viranomainen on ylittänyt toimivaltansa jättäessään huomioimatta Muurlan kuntavision.

Eurooppalaisen maisemayleissopimuksen vastaisuus

Suurnopeusjuna (300 km/h) ei kuulu Muurlan maisemaan, ja vaarantaa paikallisen elämäntyylin, joka on ollut monelle syy asettua asumaan Muurlaan. Vaihemaakuntakaavan ratkaisu on eurooppalaisen maisemayleissopimuksen, maankäyttö- ja rakennuslain 5 §:n mukaisten alueidenkäytön suunnittelun tavoitteiden, valtakunnallisten alueidenkäyttötavoitteiden sekä maakuntakaavan sisältövaatimusten vastainen.

Maan lunastaminen ja kohtuuton haitta

Maakuntakaavan hyväksymispäätös on lainvastainen lunastustoimien osalta. Maakuntakaavassa pidetään varattuna suurempaa aluetta kuin mitä rata-alueeksi tarvitaan. Rakentamisrajoitus kuitenkin koskee koko mainittua aluetta, eikä tästä suoriteta mitään korvausta. Vaihemaakuntakaavan vahvistaminen aiheuttaa valittajien mukaan kiinteistöille rakennusrasitteen, joka vaikuttaa kiinteistön arvoon. Maakuntakaava aiheuttaa siten kohtuutonta haittaa kiinteistöjen omistajille, eikä sitä tule vahvistaa.

Hankkeen pitkällä tulevaisuudessa olevasta toteutuksesta johtuva varuillaanolo tulee korvata omistajille. Lisäksi valittajat ovat esittäneet ehdotuksensa korvausperusteiksi.

Hankkeen rakentamisesta ja radan käytöstä aiheutuva immissiohaitta on korvattava kiinteistönomistajille.

Lunastuslaki on vanhentunut, eikä se sovellu nykyajan tarpeisiin ja Salo-Lohja-oiko³radan kaltaisiin hankkeisiin. Maakuntakaavaa ei tule vahvistaa ennen kuin lunastuslainsäädäntö on saatettu ajan tasalle oikeudenmukaisen korvauskäytännön osalta.

Oikoradan suunnittelun palauttaminen elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskukseen

Vaihemaakuntakaavan vahvistamatta jättämisen lisäksi oikoradan suunnittelu tulee palauttaa elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskukseen uudelleen arvioitavaksi ja valmisteltavaksi.

Salo-Lohja -oikoradan linjaaminen vaihtoehtoiselle reitille YJ1-Mp-M

Ympäristöministeriön tulee palauttaa ratalinjauksen suunnittelu ELY-keskukseen ja asettaa suunnittelun päätavoitteeksi YJ1-linjaus. Kyseinen linjaus tarjoaa paremmat mahdollisuudet nopeaan raideyhteyteen, mahdollistaa pistoraiteet Metsäjaanun teollisuusalueelle ja Korvenmäen jäteasemalle sekä mahdollistaa asemavarauksen Muurlaan. Lisäksi linjaus olisi aidosti kustannustehokas ja toteuttaisi Muurlan maankäytön kehityskuvaa.

Lausunnot, vastineet ja vastaselitykset ympäristöministeriössä

Liikenne- ja viestintäministeriö, opetus- ja kulttuuriministeriö, maa- ja metsätalousministeriö sekä sosiaali- ja terveysministeriö ovat antaneet lausunnon maakuntakaavasta.

Sisäasiainministeriö, puolustusministeriö, valtiovarainministeriö sekä työ- ja elinkeinoministeriö ovat ilmoittaneet, ettei ministeriöillä ole lausuttavaa tai huomautettavaa maakuntakaavasta.

Varsinais-Suomen elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskus (ELY -keskus) on ilmoittanut, ettei sillä ole täydentävää lausuttavaa kaavaprosessin aikana antamiinsa lausuntoihin.

Varsinais-Suomen liitto on antanut vastineen lausuntojen ja valitusten johdosta.

E ja hänen asiakumppaninsa sekä A ja hänen asiakumppaninsa ovat antaneet vastaselitykset.

Ympäristöministeriön ratkaisu

Ympäristöministeriö on, siltä osin kuin nyt on kysymys, hylännyt E:n ja hänen asiakumppaniensa valituksen sekä Muurlan kansalaisliikkeen nimissä tehdyn valituksen A:n valituksena ja vahvistanut Varsinais-Suomen Salo-Lohja -ratalinjan vaihemaakuntakaavan.

Ympäristöministeriö on perustellut valitusten hylkäämistä muun ohella seuraavasti:

5.2.1 Muurlan kansalaisliikkeen puolesta tehty valitus

Muurlan kansalaisliike ei yhdistysrekisteristä saadun selvityksen mukaan ole rekisteröity yhdistys. Tämän vuoksi ympäristöministeriö on tutkinut Muurlan kansalaisliikkeen nimissä tehdyn valituksen sen ensimmäisen allekirjoittajan A:n valituksena.

= = =

5.2.3 Maakuntakaavan tehtävä radan suunnittelussa

Maankäyttö- ja rakennuslain 25 §:n mukaan maakuntakaavassa esitetään alueiden käytön ja yhdyskuntarakenteen periaatteet ja osoitetaan maakunnan kehittämisen kannalta tarpeellisia alueita. Maakuntakaavan on muuta alueiden käytön suunnittelua ohjaava yleispiirteinen suunnitelma, ja sen oikeusvaikutukset kohdistuvat pääasiassa yksityiskohtaisempaan suunnitteluun. Muulla alueiden käytön suunnittelulla tarkoitetaan tässä tapauksessa myös ratalain mukaista rautatien suunnittelua. Yleispiirteisyydestä johtuen maakuntakaavassa esitettävä aluevaraus, kuten ratalinjaus, sisältää pääsääntöisesti liikkumavaraa, ja se on tarkoitettu tarkentumaan yksityiskohtaisemmassa suunnittelussa. Maakuntakaavan aluevarauksen yleispiirteisyys on kaavatasoon liittyvä ominaisuus.

Ratalain 10 §:n mukaan rautatien rakentamista koskevan yleissuunnitelman ja ratasuunnitelman tulee perustua maankäyttö- ja rakennuslain mukaiseen oikeusvaikutteiseen kaavaan, jossa rautatiealueen sijainti ja suhde muuhun alueiden käyttöön on selvitetty. Valtakunnalliset alueidenkäyttötavoitteet sekä maakuntakaava ja yleiskaava on otettava radan suunnittelussa huomioon.

Salo-Lohja -ratalinjan vaihemaakuntakaava on ratalain tarkoittama oikeusvaikutteinen kaava, jossa ratalinjaus ja sen suhde muuhun alueiden käyttöön on maakuntakaavalta edellytettävällä tasolla selvitetty. Maakuntakaavan uusi rautatie -merkintään liitetty suunnittelumääräys ohjaa sen yksityiskohtaisempaa suunnittelua ja rakentamista.

5.2.4 Maakuntakaavaan liittyvä osallistuminen sekä maanomistajien kuuleminen

Maakuntakaavan laatimisen yhteydessä osallisten kuuleminen tapahtuu maankäyttö- ja rakennuslainsäädännön mukaisesti, eikä se edellytä maanomistajakohtaista kuulemista.

Salo-Lohja -ratalinjan vaihemaakuntakaava on ollut maankäyttö- ja rakennuslain 62 §:n ja maankäyttö- ja rakennusasetuksen 30 §:n mukaisesti luonnoksena julkisesti nähtävillä 5.10.–6.11.2009 samanaikaisesti ympäristövaikutusten arviointiohjelman kanssa. Osallisilla on tällöin ollut mahdollisuus jättää kaavasta mielipiteensä Varsinais-Suomen liitolle. Kaavaehdotus on ollut maankäyttö- ja rakennuslain 65 §:n ja maankäyttö- ja rakennusasetuksen 12 §:n mukaisesti julkisesti nähtävillä 3.6.–8.7.2011. Osallisilla on tällöin ollut mahdollisuus jättää kaavasta muistutuksensa Varsinais-Suomen liitolle.

Kaavaehdotuksesta on järjestetty yleisötilaisuus Salossa 14.6.2011. Lisäksi kaavaratkaisun perustana olevia alustavaa yleissuunnitelmaa ja ympäristövaikutusten arviointia koskevia yleisötilaisuuksia on järjestetty yhteensä kuusi kappaletta vuosina 2009 ja 2010.

Maakuntakaavan hyväksymispäätöstä koskevaan pöytäkirjaan (maakuntavaltuuston kokous 12.12.2011) liitetyssä valitusosoituksessa on ilmoitettu pöytäkirjan nähtäville asettamispäivämääräksi 27.12.2011. Samassa valitusosoituksessa kerrotaan valitusajan olevan 30 päivää pöytäkirjan nähtäville asettamisesta. Varsinais-Suomen liitosta on eräille osallisille ilmoitettu kysyttäessä virheellinen valitusajan päättymispäivä. Varsinais-Suomen liitosta saadun tiedon mukaan virhe on kuitenkin korjattu puhelimitse virheellisen tiedon saaneille. Kaikki valitukset ovat saapuneet ympäristöministeriöön ajoissa.

Kukaan kaavaehdotuksesta muistutuksen tehnyt ei ole pyytänyt maankäyttö- ja rakennuslain 67 §:n mukaista ilmoitusta kaavan hyväksymistä koskevasta päätöksestä.

Osallistuminen ja vuorovaikutus on Salo-Lohja -ratalinjan vaihemaakuntakaavan laadinnassa järjestetty maankäyttö- ja rakennuslain sekä -asetuksen mukaisesti, eikä valmistelussa ole tapahtunut menettelyvirhettä.

5.2.5 Salon kaupungin lausunnon valmistelu

Maankäyttö- ja rakennuslain 26 §:n mukaan maakuntakaavan laatimisesta ja muusta maakunnan suunnittelusta vastaa maakunnan liitto. Lain 31 §:n mukaan maakuntakaavan hyväksyy maakunnan liiton ylin päättävä toimielin. Kuntien maakunnan liitolle maakuntakaavan valmistelun yhteydessä antamat lausunnot ovat asian valmistelua, eikä ympäristöministeriö tutki maakuntakaavan vahvistamisasian yhteydessä niihin liittyviä menettelyjä. Ympäristöministeriö toteaa, että Varsinais-Suomen liitolla on ollut asiassa itsenäinen ratkaisuvalta. Päättäessään maakuntakaavan hyväksymisestä maakunnan liiton toimielimet perustavat päätöksensä lausuntojen lisäksi valtakunnallisiin alueidenkäyttötavoitteisiin, maankäyttö- ja rakennuslaissa maakuntakaavalle asetettuihin sisältövaatimuksiin, muihin maankäyttö- ja rakennuslainsäädännön vaatimuksiin sekä maakuntakaavalle asetettuihin maakunnallisiin tavoitteisiin sekä tehtyihin selvityksiin.

5.2.6 Maakuntakaavan perustuminen riittäviin selvityksiin

Maankäyttö- ja rakennuslain 9 §:n mukaan kaavan tulee perustua riittäviin tutkimuksiin ja selvityksiin. Maankäyttö- ja rakennusasetuksen 1 §:n mukaan kaavan vaikutuksia selvitettäessä otetaan huomioon mm. kaavan tehtävä ja tarkoitus sekä aikaisemmin tehdyt selvitykset. Maakuntakaavan osalta selvitysten riittävyyttä arvioitaessa otetaan siten huomioon kaavan tehtävä yleispiirteisenä suunnitelmana alueiden käytön järjestämisestä.

Ympäristövaikutusten arvioinnin virheellisyys

Ympäristöministeriö toteaa, että kaavaratkaisun keskeisenä selvitysaineistona on toiminut ympäristövaikutusten arviointiselostus, jossa on käsitelty useita eri linjausvaihtoehtoja Salo-Lohja -oiko³radalle. Kaavan selvitysaineistona voidaan käyttää mm. laadittua ympäristövaikutusten arviointia. Salo-Lohja -oikoradan ympäristövaikutusten arviointimenettelyssä yhteysviranomaisena toiminut Uudenmaan ELY-keskus ei ole arviointiselostuksesta antamassaan lausunnossa todennut arvioinnin sisältävän merkittäviä virheitä tai puutteita.

Radan linjausvaihtoehdoilla on yhteisiä osuuksia. Näitä on käsitelty arviointiselostuksessa pääsääntöisesti päävaihtoehdon yhteydessä. Arviointiselostuksen yhteenvetotaulukoissa alavaihtoehdot, kuten Mk on kuitenkin käsitelty koko osuudelta Lohja-Aarnionperä, joka kattaa Mk-linjauksen osalta F:n (valitus 1) tarkoittaman yhteisen osuuden linjausvaihtoehdon E kanssa. Arviointiselostuksessa on myös mainittu kunkin vaikutuskategorian yhteydessä, miltä väliltä eri vaihtoehtojen vaikutusten kuvaus on laadittu. Sammalon kylään kohdistuvia vaikutuksia on arviointiselostuksessa käsitelty, ja niitä koskevat tiedot ovat olleet käytössä kaavaa laadittaessa.

Arviointiselostuksesta antamassaan lausunnossa yhteysviranomaisena toiminut Uudenmaan ELY-keskus ei ole todennut puutteellisuutta, joka koskisi vaihtoehtovertailuja tai jotakin vaihtoehtoa tai rataosuutta. Lausunnon mukaan ratalinjausvaihtoehdot on esitetty suunnittelutaso huomioon ottaen laajasti ja havainnollisesti. Yhteysviranomaisen mukaan tarkastellut vaihtoehdot ovat toteuttamiskelpoisia ja niiden valintaa on perusteltu arviointiselostuksessa. Yhteysviranomainen toteaa, että hankkeen tämänhetkisessä suunnittelutilanteessa arviointi antaa riittävät tiedot hankkeesta ja sen vaikutuksista sekä valmiudet kaavoituksen eteenpäin viemiseen.

Vahvistaessaan maakuntakaavan ympäristöministeriö tutkii, perustuuko se maankäyttö- ja rakennuslain 9 §:n edellyttämiin riittäviin tutkimuksiin ja selvityksiin ja täyttääkö se maankäyttö- ja rakennuslain 28 §:n mukaiset maakuntakaavan sisältövaatimukset. Ympäristöministeriö ei maakuntakaavaa vahvistaessaan tutki ympäristövaikutusten arviointimenettelyä. Ympäristöministeriö toteaa, että vaihemaakuntakaavassa tehty vaihtoehtojen vertailu perustuu vaihemaakuntakaavan kanssa samanaikaisesti toteutettuun ympäristövaikutusten arviointiprosessiin. Vaihemaakuntakaavan selostuksessa on kuvattu kaavaratkaisun valinnassa käytetty kaksivaiheinen prosessi. Varsinais-Suomen liitolla on ollut toimivalta valita kaavaratkaisun mukainen ratalinjaus. Maakunnan liitolla on ollut ratkaisua tehdessään käytössään riittäväksi katsottava selvitysaineisto.

Alustavan yleissuunnitelman ja vaikutusten arvioinnin tarkkuustaso on ollut maakuntakaavoituksen tarpeisiin nähden riittävä maankäyttö- ja rakennuslain 9 §:n tarkoittamalla tavalla. Maakuntakaavan ratkaisu sisältää kaavan yleispiirteisyydestä johtuen liikkumavaraa, eikä se johdu tehtyjen selvityksien puutteellisuudesta.

Hankkeen tarve ja suunnittelussa käytetty radan nopeustaso

Uuden nopean junayhteyden tarve johtuu Helsinki-Turku -yhteysvälin strategisesta merkityksestä Suomen liikennejärjestelmässä. Liikenne- ja viestintäministeriön asettaman työryhmän vuonna 2006 valmistuneen esityksen mukaan Espoo-Salo -välillä tulee varautua uuteen Lohjan kautta kulkevaan linjaukseen. Valtakunnalliset alueidenkäyttötavoitteet edellyttävät varautumista uuteen nopeaan ratayhteyteen Helsingin ja Turun välillä.

Alustavassa yleissuunnitelmassa käytetty 300 km/h on Liikenneviraston käyttämä yleinen tavoitenopeus suunniteltaessa Suomeen uusia kaukoliikenteen ratoja. Alustavassa yleissuunnitelmassa on myös käytetty alhaisempia mitoitusnopeuksia ratageometrian suunnittelussa niissä kohdissa, missä se on katsottu tarpeelliseksi. Salo-Lohja -oikoratalinjaus vaihemaakuntakaavassa on pitkän aikavälin varaus, ja sen suunnittelussa on otettu huomioon raideliikenteen kehittyminen ja tarpeet usean kymmenen vuoden päähän.

Liikenneviraston pitkän aikavälin suunnitelma Liikenneolosuhteet 2035 on Liikenneviraston asiantuntijanäkemys tulevaisuuden liikennejärjestelmän kehittämisestä. Suunnitelma tähtää nimensä mukaisesti noin vuoteen 2035. Se ei kuitenkaan ole tarkoitettu listaukseksi toteutettavista hankkeista. Vaihemaakuntakaavan aikatähtäin on pidempi, ja sen eräänä tehtävänä on edistää valtakunnallisten alueidenkäyttötavoitteiden toteuttamista varautumalla uuteen nopeaan raideyhteyteen välillä Helsinki-Turku.

Salo-Lohja -ratalinjan vaihemaakuntakaava perustuu riittäviin selvityksiin ratalinjauksen tarpeen sekä suunnittelussa käytetyn tavoitenopeuden osalta.

Vaihtoehtotarkastelut

Vaihemaakuntakaavassa tehty vaihtoehtojen vertailu perustuu vaihemaakuntakaavan laatimisen kanssa samanaikaisesti toteutettuun ympäristövaikutusten arviointiprosessiin. Yhteysviranomaisena toimineen Uudenmaan ELY-keskuksen arviointiselostusta koskevan lausunnon mukaan ratalinjausvaihtoehdot on esitetty suunnittelutaso huomioon ottaen laajasti ja havainnollisesti. Yhteysviranomaisen lausunnon mukaan tarkastellut vaihtoehdot ovat toteuttamiskelpoisia ja niiden valintaa on perusteltu arviointiselostuksessa. Mp-linjausta ei siis ole pidetty toteuttamiskelvottomana. Myöskään valituksissa esitetyn YJ1-linjauksen pois jättämistä lopullisesta vaihtoehtojen vertailusta ei voida edellä mainitun lausunnon perusteella pitää perusteettomana. Linjauksen pois jättämistä on perusteltu teknisillä ja kustannussyillä.

Kaikilla tarkastelluilla linjausvaihtoehdoilla on jossain määrin haitallisia vaikutuksia mm. kulttuuriympäristöön, luonnonarvoihin ja maisemaan. Kulttuuriympäristön ja muinaisjäännösten osalta ympäristöministeriö on viitannut Museoviraston opetus- ja kulttuuriministeriölle antamaan lausuntoon, jossa virasto on todennut valitun kaavaratkaisun olevan kulttuuriympäristön kannalta vähiten haitallinen, ja muinaisjäännösten selvittämisen olevan mahdollista tarkemman suunnittelun yhteydessä.

Linjausvaihtoehtojen ja valitun kaavaratkaisun vaikutuksia Natura 2000 -verkostoon on selvitetty. Koskenalasen Natura 2000 -alueen osalta on tehty luonnonsuojelulain 65 §:n mukainen Natura-arviointi, jossa on todettu, ettei maakuntakaava merkittävästi heikennä niitä luonnonarvoja, joiden perusteella alue on otettu mukaan Natura 2000 -verkostoon.

Vaikutusten arvioinnissa on käsitelty meluvaikutuksia. Arvioinnin mukaan vaihtoehdoilla ei ole merkittäviä eroja meluvaikutusten osalta.

Maakuntakaava perustuu vaihtoehtotarkastelujen osalta riittäviin selvityksiin ja maakunnan liitolla on ollut toimivalta valita kaavaratkaisun mukainen ratalinjaus.

Ympäristöministeriön tehtäviin ei maakuntakaavan vahvistamisen yhteydessä kuulu selvittää raideyhteyden rakentamista Metsäjaanun teollisuusalueen ja Korvenmäen jäteaseman tarpeisiin.

Vertailu rantaradan peruskorjaukseen

Salo-Lohja -oikoradan ja rantaradan vertailun osalta ympäristöministeriö on todennut, että parannettu rantarata on ollut ympäristövaikutusten arvioinnissa ja maakuntakaavan valmistelussa vertailuvaihtoehtona. Selvitysten perusteella nykyisen rantaradan parantaminen nopean junaliikenteen tarpeita vastaavaksi ei ole mahdollista sen huonon vaaka- ja pystygeometrian vuoksi, ja se edellyttäisi käytännössä kokonaan uuden kaksiraiteisen ja taajamat kiertävän ratayhteyden avaamista Kirkkonummen ja Karjaan kautta Saloon. Valtakunnalliset alueidenkäyttötavoitteet edellyttävät varautumista uuteen nopeaan ratayhteyteen Helsingin ja Turun välillä. Vaihemaakuntakaava perustuu valtakunnallisten alueidenkäyttötavoitteiden lisäksi liikenne- ja viestintäministeriön asettaman työryhmän vuonna 2006 valmistuneeseen esitykseen, jonka mukaan Espoo-Salo -välillä tulee varautua uuteen Lohjan kautta kulkevaan linjaukseen. Edellä mainituin perustein ympäristöministeriö katsoo, että kaavaratkaisun perusteena oleva vertailu nykyisen yhteyden (rantaradan) kehittämisen ja uuden yhteyden (oikoradan) välillä on riittävä.

Pohjavesivaikutusten selvittäminen

Maakuntakaavan keskeisenä tausta-aineistona toimivassa ympäristövaikutusten arvioinnissa on selvitetty ratalinjausten vaikutuksia pohjavesiin. Arvioinnissa on todettu radasta aiheutuvat riskit Kurjenpahnan-Ristinummen sekä Kaukolan pohjavesialueille ja niillä sijaitseville vedenottamoille. Arvioinnissa ei kuitenkaan ole tullut esiin seikkoja, jotka tekisivät tutkituista ratalinjauksista toteuttamiskelvottomia pohjavesivaikutusten vuoksi.

Maakuntakaavassa osoitetaan yleispiirteinen ratalinjaus, joka tarkentuu yksityiskohtaisessa suunnittelussa. Uusi rautatie -merkintään liitetty suunnittelumääräys velvoittaa ottamaan huomioon pohjavesialueiden arvot. Pohjaveden laatua ja määrää muuttavat toimenpiteet tarvitsevat vesilain (2011/587) mukaisen luvan. Luvan tarvetta voidaan arvioida vasta radan suunnittelun tarkennuttua. Maakuntakaavan yleispiirteisyydestä johtuen lopullisen ratalinjauksen suunnittelussa on liikkumavaraa, jonka avulla haitallisia vaikutuksia voidaan ehkäistä, tarvittaessa teknisin ratkaisuin.

Maakuntakaava perustuu tältä osin riittäviin selvityksiin siinä määrin kuin maakuntakaavan tehtävä yleispiirteisenä kaavana edellyttää.

Meluselvitysten riittävyys

Alueiden käytön ja liikenteen suunnittelussa sovelletaan valtioneuvoston päätöstä melutason ohjearvoista (993/1992). Ympäristövaikutusten arvioinnissa on käytetty kyseisen päätöksen mukaisia tunnuslukuja. Arvioinnissa on todettu, että tutkittujen linjausvaihtoehtojen välillä ei ole merkittäviä eroja melulle altistuvien henkilöiden tai melualueille jäävien kiinteistöjen määrässä. Yksityiskohtaisemmassa suunnittelussa on mahdollista arvioida tarkemmin radan meluvaikutuksia ja suunnitella tarpeellisia meluntorjuntatoimia sekä meluhaittaa vähentäviä teknisiä ratkaisuja.

Meluselvitykset on tehty riittävällä tavalla ottaen huomioon maakuntakaavan tehtävä yleispiirteisenä kaavana.

Kulttuuriympäristöt ja muinaisjäännökset

Muinaisjäännösten selvittämisen osalta ympäristöministeriö viittaa Museoviraston opetus- ja kulttuuriministeriölle antamaan lausuntoon. Lausunnossa Museovirasto toteaa, että Salo-Lohja -rata³linjan YVA-prosessia varten on tehty selvitys muinaisjäännöksistä arkisto- ja kartta-aineiston perusteella keväällä 2010. Kyseisessä työssä selvitettiin myös mahdollisia muinaisjäännösalueita. Museoviraston mukaan ratkaisu valita linjausvaihtoehto Mk on kulttuuriympäristön sekä tunnettujen ja todennäköisten muinaisjäännösten kannalta vähiten haitallinen. Museoviraston mukaan valitulle linjaukselle sijoittuu myös vähiten tunnettuja ja todennäköisiä muinaisjäännöksiä. Kiinteät muinaisjäännökset ovat muinaismuistolain nojalla suojeltuja, ja niiden tarkempi tutkimus tulee tehdä suunnittelun edetessä.

Museovirasto on lausunnossaan todennut lisäksi, että jatkosuunnittelun varhaisimmassa vaiheessa tulee linjauksella tehdä kattavat maastoinventoinnit arkeologisen kulttuuriperinnön osalta, jotta sen tulokset ovat käytettävissä linjauksen yksityiskohtaisemmassa suunnittelussa. Kiinteät muinaisjäännökset ovat lain suojaamia kohteita.

Ympäristövaikutusten arvioinnissa on todettu ratalinjauksen vaikutukset Kiskon-Kiikalan maakunnallisesti arvokkaaseen maisema-alueeseen, johon Ahtialan kylä kuuluu. Ympäristöministeriö on todennut, että kaikki tutkitut linjausvaihtoehdot aiheuttavat jossain määrin haittaa kulttuuriympäristölle ja maisemalle. Vaihemaakuntakaavassa on pyritty löytämään kokonaisvaikutuksiltaan edullisin ratkaisu. Linjaus Mk on myös Museoviraston lausunnon mukaan tutkituista vaihtoehdoista vähiten haitallinen kulttuuriympäristön kannalta.

Muurlan eteläpuolisella alueella on selvitetty alustavan yleissuunnitelman asiakirjojen mukaan erilaisia alustavia linjausvaihtoehtoja. Suunnitelma-asiakirjojen mukaan näistä vertailuun valittu vaihtoehto on nykyiselle asutukselle vähiten haitallinen. Suunnitelmaselostuksen mukaan linjausvaihtoehdon määrittelyssä on otettu huomioon paikallisilta asukkailta saatu palaute.

Radan linjausvaihtoehdoilla on yhteisiä osuuksia. Näitä on käsitelty ympäristövaikutusten arviointiselostuksessa pääsääntöisesti päävaihtoehdon yhteydessä. Arviointiselostuksen yhteenvetotaulukoissa alavaihtoehdot, kuten Mk on kuitenkin käsitelty koko osuudelta Lohja-Aarnionperä. Sammalon kylään kohdistuvia vaikutuksia on arviointiselostuksessa käsitelty ja niitä koskevat tiedot ovat olleet käytössä kaavaa laadittaessa.

Kaavaratkaisu perustuu kulttuuriympäristön ja muinaisjäännösten osalta riittäviin selvityksiin, kun otetaan huomioon maakuntakaavan tehtävä yleispiirteisenä suunnitelmana.

Muurlan maankäytön kehityskuvan huomioiminen

Vaihemaakuntakaavan ratkaisu perustuu Salo-Lohja -radan alustavaan yleissuunnitelmaan (Liikennevirasto 31.5.2010) ja sen perusteella tehtyyn ympäristövaikutusten arviointiin (valmistunut kesäkuussa 2010), sekä täydentäviin selvityksiin Natura 2000 -arvioinnin sekä kulttuuriympäristön osalta. Kaavaratkaisua varten on vertailtu eri linjausvaihtoehtoja. Vaihtoehtojen vaikutuksia aluerakenteen ja maankäytön sekä voimassa olevien kaavojen kannalta on selvitetty ympäristövaikutusten arvioinnin yhteydessä. Salon kaupunki, johon Muurla kuuluu, on antanut kaavasta eri vaiheissa lausuntonsa. Päättäessään maakuntakaavan hyväksymisestä maakunnan liiton toimielimet perustavat päätöksensä lausuntojen lisäksi valtakunnallisiin alueidenkäyttötavoitteisiin, maakuntakaavalle maankäyttö- ja rakennuslaissa asetettuihin sisältövaatimuksiin sekä maakunnallisiin tavoitteisiin sekä tehtyihin selvityksiin. Muurlan kehityskuvalla ei ole muuta alueiden käytön suunnittelua sitovia oikeusvaikutuksia.

5.2.7 Kaavaselostuksen riittävyys

Vaihemaakuntakaavan selostuksessa on kuvattu kaavaratkaisun valinnassa käytetty kaksivaiheinen prosessi. Kaavaratkaisun perustelut on kaavaselostuksen kohdassa 7.2 kuvattu suppeasti. Tämä ei kuitenkaan tee kaavaratkaisusta lainvastaista. Kaikkia vaikutusarvioinnin yksityiskohtia ei ole tarpeen esittää kaavaselostuksessa.

Kaavaselostuksen osalta ympäristöministeriö on lisäksi todennut, että vaihemaakuntakaavan keskeinen sisältö ja käsitellyt vaihtoehdot on kuvattu selostuksen luvussa 7, kaavaratkaisun vaikutukset luvussa 8 ja yhteenveto saadusta palautteesta luvussa 9. Kaavaselostuksessa viitataan oikoradasta tehtyyn alustavaan yleissuunnitelmaan ja ympäristövaikutusten arviointiselostukseen, jotka sisältävät hankkeen yksityiskohtaisemman kuvauksen ja vaikutusten arvioinnin sekä arviot toimenpiteistä, joilla lievennetään kaavaratkaisusta aiheutuvia haitallisia vaikutuksia. Ottaen huomioon, että kaavaratkaisun toteutuminen edellyttää vielä radan yleis- ja ratasuunnitelmaa, kaavaselostuksessa on esitetty maankäyttö- ja rakennusasetuksen 10 §:ssä vaaditut asiat siinä laajuudessa kuin maakuntakaavan tarkoitus yleispiirteisenä suunnitelmana edellyttää.

5.2.8 Maakuntakaavan sisältövaatimusten täyttyminen

Maankäyttö- ja rakennuslain 1 §:n mukaisia lain yleisiä tavoitteita sekä lain 5 §:n mukaisia alueiden käytön suunnittelun tavoitteita täydentävät maakuntakaavan osalta lain 28 §:n mukaiset maakuntakaavan sisältövaatimukset. Maakuntakaavan lainmukaisuutta arvioidaan siten sen perusteella täyttääkö kaava kyseiset sisältövaatimukset. Maakuntakaavoitus on eri tavoitteita ja intressejä yhteen sovittavaa toimintaa, ja sisältövaatimuksien täyttymistä arvioitaessa otetaan huomioon maakuntakaavan tehtävä yleispiirteisenä kaavana.

Vaihemaakuntakaavaa koskevat maankäyttö- ja rakennuslain sisältövaatimukset

Valtakunnalliset alueidenkäyttötavoitteet edellyttävät varautumista uuteen nopeaan ratayhteyteen Helsingin ja Turun välillä. Maankäyttö- ja rakennuslain 24 §:n 2 momentin mukaan maakunnan suunnittelussa ja muussa alueiden käytön suunnittelussa on huolehdittava valtakunnallisten alueidenkäyttötavoitteiden huomioon ottamisesta siten, että edistetään niiden toteuttamista. Maakuntakaavan sisältövaatimuksia koskevan maankäyttö- ja rakennuslain 28 §:n mukaan maakuntakaavaa laadittaessa on otettava huomioon valtakunnalliset alueidenkäyttötavoitteet ja erityisesti kiinnitettävä huomiota mm. ympäristön ja talouden kannalta kestäviin liikenteen ja teknisen huollon järjestelyihin, vesi- ja maa-ainesvarojen kestävään käyttöön sekä maiseman, luonnonarvojen ja kulttuuriperinnön vaalimiseen.

Valtakunnallisten alueidenkäyttötavoitteiden huomioon ottaminen

Vaihemaakuntakaavan ratkaisu toteuttaa erityistavoitetta, jonka mukaan alueidenkäytön suunnittelussa on säilytettävä mahdollisuudet toteuttaa uusi rautatieyhteys Helsingistä Turkuun. Nopean Helsinki-Turku -raideyhteyden jatkosuunnittelun mahdollistava kaavaratkaisu ei ole esteenä lähi- tai taajamaliikenteen toimintaedellytyksien selvittämiseen, missä yhteydessä on mahdollista selvittää myös uuden ratayhteyden asemapaikat. Kaavaratkaisu ei myöskään estä nykyisen Helsinki-Turku -ratayhteyden (rantaradan) kehittämistä ja lähiliikenteen toimintaedellytysten parantamista nykyisellä radalla.

Luonnonarvojen huomioon ottaminen

Kaikki tutkitut ratavaihtoehdot pirstovat jossain määrin luonnon ydinalueita ja aiheuttavat haitallisia vaikutuksia kasvillisuuteen, eläimistöön ja ekologisiin yhteyksiin. Ympäristövaikutusten arvioinnissa on todettu, että M-linjauksen alavaihtoehdot Mk ja Mp vaikuttavat useampiin arvokkaiksi rajattuihin luonnonalueisiin kuin päävaihtoehto M.

Vaikutusarvioinnissa on tunnistettu vaihtoehdon Mk vaikutus Kiskonjoen-Perniönjoen luontoon sekä alueen ekologisiin yhteyksiin. Vaihemaakuntakaavaan valittu ratalinjaus sijoittuu kyseisellä alueella hieman päävaihtoehtoa M pidemmällä matkalla moottoritien maastokäytävään. Lisäksi vaihtoehto mahdollistaa arvioinnin mukaan ekologisten yhteyksien turvaamisen alikuluin tai vastaavin ratkaisuin. Valitun linjauksen ei vaikutusarvioinnin perusteella voida katsoa olevan merkittävästi haitallisempi Kiskonjoen-Perniönjoen luonnon ydinalueen kannalta kuin muiden vertailussa mukana olleiden ratalinjausvaihtoehtojen.

Mk-linjauksella siltä osin kuin se eroaa päävaihtoehdosta M, ei ole tehdyn ympäristövaikutusten arvioinnin mukaan tiedossa arvokkaita lajiesiintymiä. Linjauksella on mahdollista ekologisten yhteyksien turvaaminen alikuluin tai vastaavin ratkaisuin. Vaihemaakuntakaavan uusi rautatie -merkintään on liitetty suunnittelumääräys, joka velvoittaa tarvittaessa teknisin ratkaisuin huolehtimaan muun muassa luonnonarvojen huomioon ottamisesta.

Maakuntakaavassa esitettävä ratalinjaus kulkee lähimmillään yli kilometrin etäisyydellä Aneriojärven eteläpäästä. Ympäristövaikutusten arvioinnin mukaan ratahankkeen meluvaikutus Aneriojärven linnustoon on todennäköisesti vähäinen. Radalla ei myöskään arvioinnin mukaan ole todennäköisesti merkittäviä vaikutuksia Aneriojärven niihin luontoarvoihin, joiden vuoksi se on sisällytetty Natura 2000 -verkostoon.

Siitoonjärven osalta junaliikenteen melu vähentää järven virkistyskäyttöarvoja ja vapaa-ajan asumisen viihtyisyyttä. Rata kulkee lähimmillään noin 200 metrin päässä järvestä, ja sen vaikutusalueelle jää useita vapaa-ajan rakennuksia. Ratalinjausten melualueelle jäävien vapaa-ajan kiinteistöjen sekä vakinaisten asukkaiden määrät on esitetty ympäristövaikutusten arviointiselostuksessa. Kokonaisuutena valitulla ratalinjauksella ei ole muita linjauksia suurempia meluhaittoja. Yksityiskohtaisemmassa suunnittelussa voidaan meluhaittoja jossain määrin lieventää meluntorjuntatoimenpitein.

Vähä-Ruona -järven rantaan on maakuntakaavan mukaisesta ratalinjauksesta matkaa noin puoli kilometriä. Sisumajan virkistysalueeseen kohdistuvia vaikutuksia on mahdollista tarkastella linjauksen täsmennyttyä yksityiskohtaisemmassa suunnittelussa. Samalla on mahdollista suunnitella tarvittavia toimia haittojen lieventämiseksi.

Lapinsuota ei ole ympäristövaikutusten arviointiselostuksen mukaan luokiteltu valtakunnallisesti, maakunnallisesti tai paikallisesti arvokkaaksi kohteeksi luontoarvoiltaan. Se ei myöskään kuulu suojeluohjelmien piiriin.

Vaihemaakuntakaavassa esitettävä ratalinjaus ylittää Kiskon latvavesien Natura 2000 -alueeseen (FI0200120) kuuluvan Koskenalasen alueen. Radan vaikutuksista Koskenalasen alueeseen on tehty luonnonsuojelulain (1096/1996) 65 §:n mukainen Natura-arviointi ennen maakuntakaavan hyväksymistä. Arvioinnin mukaan radan toteuttamisesta ei aiheudu merkittävästi heikentäviä vaikutuksia niihin luontoarvoihin, joiden perusteella alue on sisällytetty Natura 2000 -verkostoon.

Varsinais-Suomen ELY-keskus on Natura-arvioinnista antamassaan lausunnossa arvioinut, että radan toteuttamisella ei tämänhetkisen tiedon mukaan olisi merkittävästi heikentäviä vaikutuksia Kiskonjoen latvavesien Natura 2000 -alueen luotoarvoihin, edellyttäen kuitenkin, että suunnitelmassa esitetyt lieventämistoimet otetaan toteutuksessa huomioon täydessä laajuudessaan. Maakuntakaavan uusi rautatie -merkintään on liitetty suunnittelumääräys, joka velvoittaa varmistamaan tarvittaessa teknisin ratkaisuin, ettei Natura 2000 -alueen luonnonarvoja merkittävästi heikennetä.

Vaikutusten arvioinnin mukaan kaavaratkaisun mukaisen ratalinjauksen vaikutuksia eläimistöön ei voida pitää muita linjausvaihtoehtoja haitallisempina. Kaikki vaihtoehdot pirstovat luonnon ydinalueita. Erityisesti suojeltaviin lajeihin kuuluvan liito-oravan elinalueita on vaikutusten arvioinnin mukaan eniten vaihtoehdoille yhteisellä osuudella E+M. Liito-oravan osalta ympäristöministeriö katsoo, että maakuntakaavan yleispiirteisyyden puitteissa on mahdollista tarkemmassa suunnittelussa löytää toteutuskelpoinen ja luonnonsuojelulain asettamien reunaehtojen mukainen ratkaisu.

Ratahankkeen ympäristövaikutusten arvioinnissa on arvioitu myös rakentamisen aikaisia vaikutuksia mm. vesistöihin. Kaikilla esitetyillä vaihtoehdoilla on rakentamisen aikaisia haitallisia vaikutuksia, kuten pintavesien samenemista. Hankkeen jatkosuunnittelussa on kuitenkin mahdollista hallita rakentamisen aikaisia vaikutuksia sekä suunnitella radan rakentamisesta yli jäävien maamassojen käsittelyä. Vaihemaakuntakaavassa esitetyn ratkaisun ei voida katsoa olevan tältä osin muita vaihtoehtoja haitallisempi.

Alustavassa yleissuunnitelmassa esitetty ratalinjaus on voimakkaasti massaylijäämäinen. Vaikutusten arvioinnin mukaan kalliomassoja voitaneen käyttää seudulla tapahtuvassa muussa rakentamisessa, mutta muita ylijäämämassoja varten tarvitaan läjitysalueita. Eri linjausvaihtoehtojen välillä ei ole merkittävää eroa syntyvien ylijäämämassojen määrässä. Ylijäämämassojen käsittely ja massatalouden parantamiseksi mahdolliset suunnitteluratkaisut tulevat ratkaistavaksi myöhemmissä suunnitteluvaiheissa.

= = =

Vaikutukset pohjavesiin

Ympäristövaikutusten arvioinnissa on tunnistettu ratalinjauksen mahdolliset vaikutukset Kurjenpahnan-Ristinummen sekä Kaukolan pohjavesialueisiin ja Kukinnummen vedenottamon toimintaan. Kaavassa esitettävä yleispiirteinen ratalinjaus sijoittuu edellä mainittujen pohjavesialueiden reunoille. YVA-selostuksen mukaan Kukinnummen vedenottamon kautta ei saada käyttöön Kaukolan pohjavesialueen varoja kokonaisuudessaan. Vedenottamolle on mahdollista tutkia uusi korvaava kaivopiste ratalinjauksen eteläpuolelle.

Vaikutusten arvioinnista tai kaavaehdotusta koskevasta ELY-keskuksen lausunnosta ei ilmene seikkoja, jotka tekisivät kaavan mukaisesta ratalinjauksesta toteuttamiskelvottoman. Pohjavesialueisiin ja vedenottamoihin kohdistuvia vaikutuksia on mahdollista selvittää ja lieventää yksityiskohtaisemman suunnittelun yhteydessä, jossa ratalinjan tarkempi sijainti ja tekniset toteutusratkaisut täsmentyvät.

Pohjaveden laatua ja määrää muuttavat toimenpiteet tarvitsevat vesilain mukaisen luvan. Luvan tarvetta voidaan arvioida vasta radan suunnittelun tarkennuttua. Maakuntakaavan yleispiirteisyydestä johtuen lopullisen ratalinjauksen suunnittelussa on liikkumavaraa, jonka avulla haitallisia vaikutuksia voidaan ehkäistä, tarvittaessa teknisin ratkaisuin. Maakuntakaava täyttää maankäyttö- ja rakennuslain 28 §:n mukaiset sisältövaatimukset vesivarojen kestävän käytön osalta.

= = =

Kulttuuriympäristön ja maiseman huomioon ottaminen

Kaavaratkaisun mukainen ratalinjaus risteää niin sanotun Kekkosentien kanssa Kukutinjärven läheisyydessä ja uudelleen moottoritien läheisyydessä. Tietä ei ole Salon seudun maakuntakaavassa osoitettu kulttuurihistoriallisesti merkittävänä, eikä se kuulu valtakunnallisesti merkittäviin rakennettuihin kulttuuriympäristöihin (RKY2009). Vahvistettavana olevassa vaihemaakuntakaavassa ei esitetä muutoksia tien linjaukseen. Radan yksityiskohtaisemmassa suunnittelussa on mahdollista selvittää sellaiset tekniset toteutustavat risteämisille, joilla aiheutetaan mahdollisimman vähän haittaa kulttuuriympäristön arvoille.

Ympäristövaikutusten arvioinnissa todetaan, että rata ylittää Sammalonsalmen noin 150 metriä pitkällä ja seitsemän metriä korkealla sillalla. Rata muuttaa luonnontilaista järvimaisemaa ja kulkee kulttuurihistoriallisesti paikallisesti arvokkaan Sammalon kantatilan läheisyydessä.

Linjaus halkaisee Kiskon-Kiikalan kulttuurimaiseman, johon Ahtialan kylä kuuluu, sen kapeimmalta kohdalta, eikä sijoitu valtakunnallisesti merkittävän Aneriojokilaakson kulttuuri³maiseman alueelle. Kaavaratkaisun mukaisen ratalinjauksen etäisyys Kruusilan kylästä ja kulttuurimaisemasta on useita kilometrejä.

Pirkkalan tilan etäisyys ratalinjauksesta on noin 400 metriä. Päärakennuksen osalta on voimassa vaihemaakuntakaavan vahvistamisen jälkeenkin Salon seudun maakuntakaavan merkittävä rakennetun ympäristön kokonaisuus -merkintä, johon liitetyn suunnittelumääräyksen mukaan suunnittelun ja rakentamisen tulee olla kokonaisuuden säilymistä turvaavia ja edistäviä. Ympäristöministeriö katsoo, että radan yksityiskohtaisemmassa suunnittelussa on mahdollista maakuntakaavan yleispiirteisyyden puitteissa hakea vähiten haitallista radan tarkempaa sijaintia, sekä teknisin ratkaisuin ehkäistä tärinästä aiheutuvat haitat.

Lammin talo sijaitsee yli kilometrin etäisyydellä maakuntakaavassa osoitetusta ratalinjauksesta. Vaikutusten arvioinnissa ei ole todettu, että kaavaratkaisusta aiheutuisi kulttuuriympäristölle haittaa tältä osin.

Museoviraston opetus- ja kulttuuriministeriölle antaman lausunnon mukaan linjaukselle Mk sijoittuu myös vähiten tunnettuja ja todennäköisiä muinaisjäännöksiä. Kiinteät muinaisjäännökset ovat lailla suojeltuja, ja niiden tarkempi tutkimus tulee tehdä suunnittelun edetessä.

Kaikki tutkitut linjausvaihtoehdot aiheuttavat jossain määrin haittaa kulttuuriympäristölle, kulttuuriperinnölle ja maisemalle. Vaihemaakuntakaavassa on pyritty löytämään kokonaisvaikutuksiltaan vähiten haitallinen ratkaisu. Linjaus Mk on myös Museoviraston lausunnon mukaan tutkituista vaihtoehdoista vähiten haitallinen kulttuuriympäristön kannalta. Radan yksityiskohtaisemmassa suunnittelussa on mahdollista etsiä teknisiä toteuttamisratkaisuja, joilla lievennetään kulttuuriympäristöille aiheutuvaa haittaa.

Eurooppalaisen maisemayleissopimuksen huomioon ottaminen

Suomi on hyväksynyt eurooppalaisen maisemayleissopimuksen vuonna 2005, ja se on saatettu kansallisesti voimaan 1.4.2006. Sopimuksen velvoitteita toteutetaan Suomessa mm. maankäyttö- ja rakennuslainsäädännön sekä luonnonsuojelulainsäädännön avulla. Suomen lainsäädäntö täyttää sopimuksen velvoitteet. Myös valtakunnalliset alueidenkäyttötavoitteet velvoittavat edistämään maisema-arvojen vaalimista alueiden käyttöä suunniteltaessa.

Maakuntakaavan lainmukaisuutta arvioidaan maankäyttö- ja rakennuslain 28 §:n mukaisten sisältövaatimusten perusteella. Ympäristövaikutusten arvioinnissa on selvitetty ratalinjausvaihtoehtojen ja valitun kaavaratkaisun vaikutukset maisemaan. Kaikki tutkitut linjausvaihtoehdot aiheuttavat jossain määrin haittaa kulttuuriympäristölle ja maisemalle. Vaihemaakuntakaavassa on pyritty löytämään kokonaisvaikutuksiltaan edullisin ratkaisu.

Oikoratalinjauksen ilmastovaikutukset

Maakuntakaavalla ei ratkaista Salo-Lohja -oikoradalla käytettävää liikennöintinopeutta. Käytetty 300 km/h mitoitusnopeus liittyy ratageometrian suunnitteluun. Vaihekaavan taustaselvityksissä on arvioitu, että oikoradan toteuttaminen vähentää liikenteen kasvihuonekaasupäästöjä siirtämällä henkilöliikennettä henkilöautoista ja linja-autoista junaliikenteeseen. Salo-Lohja -oikoradan vaihemaakuntakaavalla ei ratkaista rantaradan kehittämistä eikä rantaradan junavuorojen tai linja-autovuorojen tarjontaa. Maakuntakaavalla varaudutaan alueiden käytössä pitkän aikavälin raideyhteyden tarpeeseen valtakunnallisten alueidenkäyttötavoitteiden ja liikenne- ja viestintäministeriön asettaman työryhmän esityksen mukaisesti.

Asemapaikkojen osoittaminen maakuntakaavassa

Vaihemaakuntakaavassa ei ole ratkaistu Salo-Lohja -oikoradan asemapaikkoja. Kaavassa ei osoiteta asemavarauksia Muurlaan tai Suomusjärvelle.

Vaihemaakuntakaavan tavoitteena on ollut muun muassa valtakunnallisten alueidenkäyttötavoitteiden edellyttämällä tavalla varautua ensisijaisesti kaukoliikenteen nopeaan ratayhteyteen välillä Helsinki-Turku. Muurlan ja Suomusjärven mahdollisten lähiliikenteen asemien toteuttamista on mahdollista selvittää jatkosuunnittelun yhteydessä.

Kaavassa osoitetaan kehittämisperiaatemerkinnällä raideliikenteeseen tukeutuva taajamatoimintojen kehittämisen kohdealue Muurlan kohdalla. Merkinnän tarkoituksena on varmistaa paikallisjunaliikenteen edellytysten huomioon ottaminen alueen maankäytön suunnittelussa. Merkintä ei määrää mahdollisen aseman sijaintia eikä se mahdollista maankäytön suunnittelua siten, että sivuutettaisiin yleis- ja asemakaavojen muun muassa maisemallisten arvojen vaalimiseen liittyvät sisältövaatimukset. Alueella on vaihemaakuntakaavan vahvistamisen jälkeenkin lisäksi voimassa Salon seudun maakuntakaavan kulttuuriympäristön tai maiseman kannalta aluetta tarkoittava merkintä, johon liitetty suunnittelumääräys velvoittaa turvaamaan kulttuuriympäristön ja maiseman arvot alueiden käytön suunnittelussa.

Radan kannattavuus ja siitä aiheutuvat kustannukset

Laskelmien perusteella Salo-Lohja -oikoratahanke ei ole yhteiskuntataloudellisesti kannattava. Yhteiskuntataloudellinen laskelma sisältää ensisijaisesti liikenteellisiä hyötyjä ja kustannuksia sekä rahaksi muunnettavissa olevia turvallisuus- ja ympäristövaikutuksia, eikä se ota huomioon kaikkia hyötyjä ja kustannuksia, jotka liittyvät muun muassa alue- ja yhdyskuntarakenteen kehittymiseen, elinkeinoelämän toimintaedellytyksiin tai luontoarvoihin.

Vaihemaakuntakaavassa esitettävän uuden oikoratalinjauksen perusteena ovat muun muassa valtakunnalliset alueidenkäyttötavoitteet sekä Helsinki-Turku -yhteysvälin strateginen merkitys Suomen liikennejärjestelmässä. Yhteiskuntataloudellinen kannattamattomuus ei ole ainoa peruste arvioida Salo-Lohja -oikoradan kaltaista pitkän aikavälin väylävarausta maakuntakaavassa. Vaihemaakuntakaavalla ei myöskään estetä rantaradan parantamista.

Radasta aiheutuvien kustannusten osalta ympäristöministeriö on todennut, että radan toteuttamiskustannuksia on arvioitu normaaliin tapaan alustavan yleissuunnitelman yhteydessä. Maakuntakaavalla ei ratkaista ratahankkeen rahoitusta eikä kustannusten jakoa valtion ja kuntien kesken.

Kohtuuton haitta maanomistajille sekä maan lunastaminen

Maakuntakaava on yleispiirteinen suunnitelma alueiden käytöstä, eikä se mahdollista Salo-Lohja -oikoratahankkeen suoraa toteuttamista ilman ratalain mukaista yksityiskohtaisempaa suunnitelmaa. Maakuntakaavan oikeusvaikutukset kohdistuvat pääasiassa yksityiskohtaisempaan suunnitteluun, jota maakuntakaava ohjaa. Yleispiirteisyydestä johtuen maakuntakaavassa esitettävä ratalinjaus sisältää liikkumavaraa, ja linjaus on tarkoitettu tarkentumaan yksityiskohtaisemmassa suunnittelussa.

Vaihemaakuntakaavan uusi rautatie -merkintää koskeva maankäyttö- ja rakennuslain 33 §:n mukainen rakentamisrajoitus on ehdollinen. Rajoituksen voimassa ollessa ei lupaa rakennuksen rakentamiseen saa myöntää siten, että vaikeutetaan maakuntakaavan toteutumista. Lupa on kuitenkin myönnettävä, mikäli luvan epäämisestä aiheutuisi hakijalle huomattavaa haittaa, eikä kunta tai muu julkisyhteisö lunasta aluetta tai suorita haitasta kohtuullista korvausta. Salo-Lohja -oikoradan vaihemaakuntakaavassa esitetty rautatien aluevaraus on tehty maakuntakaavan tehtävä huomioon ottaen riittäviin suunnitelmiin ja selvityksiin perustuen, eikä kaavavarauksesta ja siihen liitetystä rakentamisrajoituksesta aiheudu maanomistajille kohtuutonta haittaa.

Ympäristöministeriö ei ota maakuntakaavaa vahvistaessaan kantaa lunastuslain (603/1977) mukaisiin kiinteän omaisuuden ja erityisten oikeuksien lunastamisen edellytyksiin. Maakuntakaavan vahvistamispäätöksestä ei aiheudu suoraan lunastustoimenpiteitä. Kaavan lisäksi maan lunastaminen edellyttää yksityiskohtaisempaa suunnitelmaa, jossa radan tarkempi sijainti on määritelty. Ratalain 21 §:n 1 momentin mukaan hyväksytty ratasuunnitelma oikeuttaa ratasuunnitelmassa osoitettujen alueiden ja oikeuksien lunastamiseen.

Yhteenveto sisältövaatimusten täyttymisestä

Vaihemaakuntakaavan ratkaisusta aiheutuu haittoja muun muassa luonnonarvoille, kulttuuriympäristölle ja ihmisten elinoloille. Kaavaratkaisua valittaessa on kuitenkin pyritty löytämään kokonaisuutena vähiten haitallinen ratalinjausvaihtoehto. Uusi rautatie -merkintään on lisäksi liitetty suunnittelumääräys, jonka mukaan radan suunnittelussa on huolehdittava alueen luonnon, maiseman, kulttuuriperinnön, geologisten muodostumien ja pohjavesialueiden huomioon ottamisesta sekä varmistettava että Kiskonjoen Natura 2000 -alueen luonnonarvoja ei merkittävästi heikennetä.

Salo-Lohja vaihemaakuntakaava täyttää maakuntakaavalle maankäyttö- ja rakennuslain 28 §:ssä asetetut sisältövaatimukset muun muassa valtakunnallisten alueidenkäyttötavoitteiden huomioon ottamisen, tarkoituksenmukaisen alue- ja yhdyskuntarakenteen, alueiden käytön ekologisen kestävyyden, ympäristön ja talouden kannalta kestävien liikenteen järjestelyjen, vesi- ja maa-ainesvarojen kestävän käytön sekä maiseman, luonnonarvojen ja kulttuuriperinnön vaalimisen osalta. Vaihemaakuntakaavasta ei voida myöskään katsoa aiheutuvan maanomistajille kohtuutonta haittaa.

5.2.9 Valitun ratalinjauksen muuttaminen maakuntakaavan vahvistamisen yhteydessä ja suunnittelun palauttaminen ELY-keskukseen

Maankäyttö- ja rakennuslain 26 §:n mukaan maakuntakaavan laatimisesta huolehtii maakunnan liitto. Maankäyttö- ja rakennuslain 31 §:n 3 momentin mukaan ympäristöministeriön on jätettävä maakuntakaava kokonaan tai osittain vahvistamatta, jollei kaava täytä sille asetettuja sisältövaatimuksia tai jos päätös muutoin on lainvastainen. Muussa tapauksessa maakuntakaava on vahvistettava.

Maakuntakaavaan voidaan maankäyttö- ja rakennuslain 31 §:n 6 momentin nojalla vahvistettaessa tehdä oikaisunluonteisia korjauksia tai maakunnan liiton suostumuksella vähäisiä muutoksia. Ympäristöministeriö ei siten voi vahvistamisen yhteydessä muuttaa kaavassa valittua ratalinjausta, koska kyseessä olisi enemmän kuin lain sallima oikaisunluontoinen korjaus tai vähäinen muutos.

Maakuntakaavan laatiminen ei kuulu elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskuksen tehtäviin, vaan siitä vastaa maankäyttö- ja rakennuslain 26 §:n mukaan maakunnan liitto.

5.3 Maakuntakaavan vahvistaminen

Ympäristöministeriö on katsonut, että Varsinais-Suomen Salo-Lohja -ratalinjan vaihemaakuntakaava perustuu maankäyttö- ja rakennuslain 9 §:n tarkoittamiin riittäviin selvityksiin ja tutkimuksiin ja täyttää sille maankäyttö- ja rakennuslain 28 §:ssä asetetut sisältövaatimukset eikä ole muutoinkaan lainvastainen. Vaihemaakuntakaavasta ei voida myöskään katsoa aiheutuvan maanomistajille kohtuutonta haittaa. Koska maakuntakaavan vahvistamiselle ei ole ollut maankäyttö- ja rakennuslain 31 §:n 3 momentista johtuvaa estettä, ympäristöministeriö on vahvistanut maakuntakaavan.

Maakuntakaavan lainmukaisuutta arvioidaan maankäyttö- ja rakennuslainsäädännössä asetettujen vaatimusten mukaisesti. Maankäyttö- ja rakennuslainsäädäntö toteuttaa omalta osaltaan myös perustuslain mukaista toimeksiantoa kansanvaltaisuuden ja oikeusvaltioperiaatteen sekä yhdenvertaisuuden, liikkumisvapauden, omaisuuden suojan, työtä koskevan oikeuden, elinkeinovapauden ja ympäristövastuun sekä virkatoimia koskevan vastuun osalta.

5.4 Maakuntakaavan voimaantulo

Ympäristöministeriö on määrännyt maankäyttö- ja rakennuslain 201 §:n perusteella maakuntakaavan tulemaan voimaan ennen kuin se on saanut lainvoiman.

= = =

5.7 Sovelletut oikeusohjeet

Maankäyttö- ja rakennuslaki (132/1999) 4 § 3 momentti, 9 §, 17 §, 24 § 2 momentti, 25 §, 27 §, 28 §, 29 §, 30 § 1 momentti, 31 § 1 momentti, 33 § 1 momentti, 188 § 3 momentti ja 201 § 1 momentti

Maankäyttö- ja rakennusasetus (895/1999) 1 §, 10 §, 12 §, 93 § 1 momentti ja 95 §

Kuntalaki (365/1995) 90 §, 92 § ja 100 §

Luonnonsuojelulaki (1096/1996) 65 § ja 66 §

Ympäristöministeriön asetus (31.3.2000) maankäyttö- ja rakennuslain mukaisissa kaavoissa käytettävistä merkinnöistä

Käsittely korkeimmassa hallinto-oikeudessa

Valitukset korkeimmassa hallinto-oikeudessa

1. A ja hänen asiakumppaninsa vaativat Muurlan kylätaajaman asukkaiden puolesta, että ympäristöministeriön päätös puretaan, oikeastaan kumotaan, ja Lohja-Salo -oikoradan käsittely palautetaan Varsinais-Suomen liitolle uudelleen käsiteltäväksi.

A ja hänen asiakumppaninsa ovat valituksensa perusteluissa uudistaneet aiemmin lausumansa sekä esittäneet muun ohella seuraavaa:

Korkeimman hallinto-oikeuden tulee ensiksi tutkia valittajan esiintuomat YVA-prosessin virheellisyydet eli toteuttamiskelvottomat raidevaihtoehdot sekä ratageometrian väärä valinta suurnopeusluokkaan ja toiseksi tutkia Varsinais-Suomen liiton maakuntakaavaratkaisussa tehdyt valintavirheet eli puolueellinen pohjavesiperustelu valintakriteerinä, raidegeometrian väärä tulkinta valintakriteerinä, Museoviraston raidelausunnon mitätöinti valintakriteerinä ja maisema-arvojen merkityksen mitätöinti, kuten myös kiinteistöjen laittoman ja salaisen varausrasitteen huomiotta jättäminen. Virheiden seurauksena oikoradan linjausvalintaan liittyviä oleellisia seikkoja on ohitettu päätöksenteossa.

Ympäristöministeriö ei ole käsitellyt väitettyjä virheitä asianmukaisella tavalla. Ministeriön vahvistama päätös ei perustu maankäyttö- ja rakennuslain 9 §:n tarkoittamiin selvityksiin eikä täytä lain 28 §:n sisältövaatimuksia. Asiaa ratkaistaessa tulee ottaa huomioon ympäristöministeriön puolueellinen ja tarkoitushakuinen valituskäsittely, jossa on jätetty huomioon ottamatta valittajien keskeisen tärkeitä todisteluja ja peitelty virkamiesvirheitä.

Kuvaavaa asian käsittelyllä on se, että asukkaiden esiin nostamia prosessivirheitä, selvityspuutteita ja valintavirheitä ei ole otettu lainkaan huomioon virkamiesten tai valtuutettujen taholta. Asukkaiden esiin nostamat selvätkin virheet on sivuutettu prosessin jokaisessa vaiheessa.

Muurlan kylätaajaman asukkaat ovat YVA-arviointia koskevassa muistutuksessaan 8.11.2009 havainneet Mp-linjauksella olevat vakavat suunnitteluesteet. Mp-linjaus ei Linnamäen lailla suojellun I-luokan muinaisjäännöksen sijainti huomioon ottaen voi olla toteuttamiskelpoinen. Vaikka Mp-linjauksen toteuttamiskelvottomuus on tuotu esille, siihen ei virkamiestaholla ole puututtu.

Kaavaselostuksessa 12.12.2011 Mp-linjaus hylätään, koska se halkoo Muurlan Linnamäen valtakunnallisesti arvokkaan ensimmäisen luokan muinaisjäännöksen ympäristön. Varsinais-Suomen liitto ei kuitenkaan aiemmin ole huomioinut YVA:ssa olevaa vakavaa virhettä toteuttamiskelvottomasta vaihtoehdosta. Varsinais-Suomen liiton maakuntahallitus on tehnyt vakavan virheen hyväksyessään toisaalla Mp-linjauksen vaihtoehtojen joukkoon 28.9.2009 ja toisaalla hylätessään sen toteuttamiskelvottomana 12.12.2011. Tämä on taas johtanut Mk-linjauksen sekä sen jatkeena E+M-vaihtoehtojen valintaan vaihemaakuntakaavassa.

Muurlan kylätaajaman asukkaat esittivät 8.11.2009 vaihtoehtona YJ1-linjauksen, joka olisi kiertänyt Mp-linjauksen ongelmakohdat sen pohjoispuolelta. WSP-suunnittelutoimisto lisäsikin YJ1-linjauksen vaihtoehtoisiin linjauksiin alustavan yleissuunnitelman karttapäivityksessä 30.12.2009.

Ympäristöministeriö ei ole käsitellyt esitettyä linjausvirhettä lainkaan vaan sanoutuu irti YVA-prosessin yksityiskohdista ja raidelinjauksen valintakäsittelystä.

Oikeudellisesti erittäin arveluttavaa on, että kansalaiset eivät ole voineet mitenkään vaikuttaa oikoradan virheelliseen valintaprosessiin. Esitettyä Mp-linjauksen toteuttamiskelvottomuutta on suojeltu kaikilla tasoilla alusta lähtien. ELY-keskuksen yhteysviranomainen on vilpillisesti väittänyt Mp-linjauksen olevan toteuttamiskelpoinen, vaikka muinaismuistolaki estää Linnamäen I-luokan muinaisjäännöksen ylittämisen. Museoviraston lausunto 28.10.2010 kieltää Mp-linjauksen selkeästi.

ELY-keskus yhteysviranomaisena ei ole huomioinut Museoviraston lausuman sisältöä lainkaan. Ympäristöministeriö puolestaan sanoutuu irti YVA-prosessin valintamenettelystä, jolloin prosessissa olevat linjausvirheet jäävät vaille huomiota ja korjausta. Ympäristöministeriö ei ole toiminut maankäyttö- ja rakennuslain 2 luvun 17 §:n 1 momentin mukaisesti eli edistänyt, ohjannut ja valvonut maakuntakaavoitusta.

Oikoradan valintaprosessi ei täytä luotettavuuden ja oikeudenmukaisuuden kriteeriä, koska prosessista puuttuu oikeusvaikutteisten muistutusten/valitusten mahdollisuus. Valitus ympäristöministeriöön on ollut ensimmäinen taso, missä valituksia on tutkittu, mutta valitusten sisällön osalta ministeriö on sanoutunut irti valitusväittämistä.

Muurlan kylätaajaman asukkaiden 8.11.2009 antaman muistutuksen pohjalta lisätty YJ1-linjaus oli mukana alustavassa yleissuunnittelussa, mutta Salon kaupunki torjui esityksen, kuten kaavaselostuksesta ilmenee. Oleellista on huomata, että YJ1-vaihtoehto on hylätty nimenomaan 300 km/h ajonopeusvaatimuksen ja siihen liittyvän liian tiukan kaarresäteen vuoksi geometrian vastaisena. Tämä on perusteetonta, koska näin lähellä Salon kaupungin keskustaa junalla ei voida ajaa Aarnionperän tunnelista täyttä nopeutta avoimelle kentälle meluhaitan (tunnelipamahdus) vuoksi. On perusteltua olettaa, että kentälle tulon vauhti on luokkaa 100 km/h, jolloin YJ1:n kaarresäde on linjassa nopeuden kanssa. Hylkääminen tiukan kaarresäteen vuoksi on muutoinkin ristiriitaista, koska ratalinjalla on useita kohtia, missä rikotaan suunnittelusääntöä 5 000 metrin kaarresäteestä.

Esiin nostettua kustannusvertailua ei ole tehty esimerkiksi Mp-linjaukseen tai E+M-linjaukseen nähden, eikä irrallinen maastollisten haasteiden esittely ei voi olla kestävä valintakriteeri.

Ympäristöministeriö on todennut, että alustavassa yleissuunnitelmassa käytetty 300 km/h on Liikenneviraston käyttämä yleinen tavoitenopeus suunniteltaessa Suomeen uusia kaukoliikenteen ratoja. Alustavassa yleissuunnitelmassa on myös käytetty alhaisempia mitoitusnopeuksia ratageometrian suunnittelussa niissä kohdissa, missä se on katsottu tarpeelliseksi. Lausumallaan ympäristöministeriö on hyväksynyt radalla tiukemmat kaarresäteet, mutta YJ1-linjauksen kohdalla tiukemman kaarteen hyväksyntä ei ole "jostakin syystä" tullutkaan kysymykseen. Ympäristöministeriö on tulkinnut suunnittelusääntöjä tarkoitushakuisella tavalla ja myötäillyt Varsinais-Suomen liiton kaavapäätöstä. Jättäessään YJ1- linjauksen nopeuteen liittyvän hylkäyssyyn kertomatta ympäristöministeriö on vieläpä salannut keskeisen hylkäyskriteerin.

Ympäristöministeriö on maininnut päätöksessään valituksessa esiin tuodun Museoviraston 28.10.2010 antaman lausunnon. On outoa, että ympäristöministeriö ei kuitenkaan viittaa tämän lausunnon sisältöön miltään osin, vaan esittää päätösperusteluissaan yksilöimättömästi jonkin toisen Museoviraston antaman lausunnon, jolla perustellaan Mk-linjauksen hyväksyntää. Museovirastolta on siten pyydetty lausuntoa vain Mk-linjalle ilman kokonaisuuden arviointia, vaikka tällainen arviointi on esitetty 28.10.2010 annetussa lausunnossa.

Karttojen mukaan Mk-linjauksella on tutkimatonta aluetta muita raidelinjausvaihtoehtoja enemmän. Ympäristöministeriön tulkinta ei siten vastaa todellisuutta.

Museoviraston kantana lausunnossa 28.10.2010 on todettu Mp-linjauksen toteuttamiskelvottomuus sekä YJ1-linjauksen vähiten haitallinen vaikutus arkeologiselle kulttuuriperinnölle sekä rakennetulle kulttuuriympäristölle. Sivuuttaessaaan Museoviraston 28.10.2010 antaman lausunnon merkityksen ympäristöministeriö on salannut keskeisen valintakriteerin. Painottaessaan vain rakennetun kulttuuriympäristön osuutta yhdellä lyhyellä Mk-osuudella ympäristöministeriö on sivuuttanut kokonaisuuden hallinnan ja puolustanut Mk-valintaa tarkoitushakuisen valikoivasti.

Kaavaselostuksessa on todettu M-linjauksen halkovan Kitulan ensimmäisen luokan pohjavesialueen, jossa vedenottamo sijaitsee aivan ratalinjauksen läheisyydessä E18-moottoritien reunassa. Alustavan suunnitelman mukaan pohjavesialue ylitettäisiin kuitenkin sillalla, eikä kosketusta pumppuasemaan ei syntyisi. M-linjauksen hylkäys on siten vailla todellisia argumentteja. M-linjauksen hylkäys on johtanut raidevalinnan Mk-linjaukselle ja sieltä edelleen E+M-linjaukselle ylittäen Muurlassa peräti kolme pohjavesialuetta. Päätöksen mukaan ratalinjauksen johtaminen Kukinnummen vedenpumppaamon ylitse ei ole este E+M-ratalinjaukselle, mutta Kitulan kohdalla M-radan johtaminen siltaa pitkin pumppuaseman sivuitse on linjauksen hylkäämiseen johtava peruste.

E+M-ratalinjauksen hyväksyntä on tehty kestämättömältä pohjalta poistamalla vähäisempää haittaa tuovan M-raidelinjauksen valintamahdollisuuden. Salon kaupunki kaavoittaa parhaillaan E18-moottoritien liittymän yhteyteen Kitulan pohjavesialueen kohdalle teollisuus- ja asuinaluetta. Kaavoitettava alue sijoittuu samalle pohjavesialueelle, mihin alustava yleissuunnitelma olisi sijoittanut nyt hylätyn M-linjauksen. Ratasuunnitelma ei voine uhata Kitulan pohjavesialuetta, kun alueen on ajateltu kestävän teollisuustoimintaa sekä asutuksen tuomaa rasitusta.

Valtakunnallisissa alueidenkäyttötavoitteissa edellytetään varautumista nopeaan ratayhteyteen. Ne eivät edellytä varautumista suurnopeaan ratayhteyteen. Hyväksytty oikoradan raidekäytävävaraus perustuu siten väärään ratageometriaan, eikä suunnitteluvirhe korjaannu sillä, että radalla ajetaan hitaammin tai hitaamman nopeusluokan junalla. Jäykkä ratageometria ei taivu kiertämään asutusta eikä kunnioita luonto- tai maisema-arvoja. Liikennöintinopeuden ja siihen liittyvän ratageometrian osalta Uudenmaan liiton ja Varsinais-Suomen liiton ratasuunnitelmissa on lisäksi ilmeinen ristiriita.

Massaylijäämien sijoittamista maisemaan koskevaa maisemaselvitystä ei ole tehty sillä tarkkuudella, mitä maankäyttö- ja rakennuslain 28 §:n sisältövaatimukset edellyttävät. Vetäytyminen maakuntakaavan yleispiirteisyyden taakse on vastuun pakoilua.

Maakuntakaavan yleispiirteisyydestä johtuen kukaan ei tiedä, missä lopullinen raidelinjaus tulee kulkemaan. Yleispiirteisyys on niin epämääräistä, ettei edes raidekäytävän rajoja ole kyetty määrittämään kaavaan. On määritetty keskiviiva, jonka molemmin puolin on liikkumavaraa epämääräinen ja ennalta määrittelemätön alue. Kiinteistöt, jotka sijaitsevat jollakin etäisyydellä keskiviivasta mitattuna ovat varausalueella tai sitten eivät ole. Varausalue on salainen, mutta rasittaa silti kiinteistöjä. Laki ei tunne salaisia rasitteita, vaan rasitteet tulee merkitä kiinteistörekisteriin.

Maakuntakaavan aluevaraus on kiinteistön arvoa voimakkaasti laskeva (salaisen) kiinteistövarauksen ja (salaisen) rakentamisrajoituksen kautta ja voi jopa johtaa omistajan taloudelliseen ahdinkoon vakuusarvojen romahdettua lainoja tai kiinnityksiä vastaan. Asetelma täyttää kohtuuttomuuden kriteerit.

Väittämä, jonka mukaan vaihemaakuntakaavasta ei voida myöskään katsoa aiheutuvan maanomistajille kohtuutonta haittaa, on räikeää omaisuusarvojen polkemista ja perustuslain vastaista. Asukkaiden itsensä kannalta kyse on jostakin muusta kuin vain omaisuuteen kohdistuvasta "pienestä haitasta". Ympäristöministeriö itse on laatinut ohjeita maakuntakaavan laadintaan. Niiden mukaan muun muassa radan sijainti maastossa on kyettävä tarvittaessa määrittelemään jopa kiinteistön tarkkuudella, joten vaatimus rakentamisrajoitusalueen leveyden määrittelystä on perusteltu. Ympäristöministeriö on toiminut omien, itse antamiensa ohjeiden vastaisesti.

2. E ja hänen asiakumppaninsa ovat valituksessaan vaatineet, että ympäristöministeriön päätös kumotaan ja Salo-Lohja -ratalinjan vaihemaakuntakaava palautetaan Varsinais-Suomen liitolle uudelleen käsiteltäväksi.

D ja hänen asiakumppaninsa ovat valituksensa perusteluissa uudistaneet aiemmin lausumansa sekä esittäneet muun ohella seuraavaa:

Valittajat ovat valituksessaan ympäristöministeriölle tuoneet esille monia sellaisia virheitä, jotka osoittavat, että viranomaiset eivät ole toimineet Salo-Lohja -ratalinjan valinnassa hallintolain mukaisesti. Vaihemaakuntakaava ei täytä myöskään maankäyttö- ja rakennuslain 28 §:n asettamia sisältövaatimuksia tai valtakunnallisia alueidenkäyttötavoitteita.

Ympäristöministeriö ei ole hoitanut sille maankäyttö- ja rakennuslain 2 luvun 17 §:n määrittelemiä tehtäviään valvoa ja ohjata maakuntakaavoitusta vahvistaessaan vaihemaakuntakaavan.

Salo-Lohja -ratalinjan varausalueelle jäävien kiinteistöjen asukkaat ja omistajat eivät saa jäädä vaille perustuslain säätämää omaisuuden suojaa. Ratavarauksen tuoma varausrasite sekä epävarma ja toteutuessaankin kaukana tulevaisuudessa toteutuva lunastus ei takaa omaisuudelle vallitsevan lunastuskäytännön mukaan käypää arvoa. Haitta täyttää kohtuuttomuuden ja laittomuuden tunnusmerkit.

Ennen vaihemaakuntakaavan lopullista lainvoimaa lunastuslakia tulee uudistaa niin, että lunastuskohteen omistajalle taataan lunastuslain mukainen korvaus mainitun lain 29, 30 ja 32 §:ien mukaisesti sekä samalla huolehtien perustuslain 6, 9 ja 15 §:ien toteutumisesta.

Ympäristöministeriö on laiminlyönyt vastuunsa jättäessään tutkimatta Varsinais-Suomen liiton valintaperustelut ja Salon kaupungin esittämät ehdotukset. Varsinais-Suomen puolella ratalinjaus kulkee kokonaisuudessaan Salon kaupungin alueella. Salon kaupungin lausunnoilla on siten ollut ratkaiseva vaikutus ratalinjauksen valinnassa vaihemaakuntakaavaan. On mahdotonta ajatella, että maakuntaliitto olisi valinnut toisen linjauksen kuin mitä Salon kaupunki maakuntaliiton pyynnöstä valmistelussa esitti.

Koska maakuntaliitto maankäyttö- ja rakennuslain 26 §:n ja 27 §:n mukaan käytti kaavan valmistelu- ja laatimisvaiheessa sekä sen hyväksyessään itsenäistä ratkaisuvaltaa, sen olisi pitänyt linjausvalinnassa maakuntakaavaan huolehtia maankäyttö- ja rakennuslain 28 §:n mukaisesti valtakunnallisten alueidenkäyttötavoitteiden huomioon ottamisesta. Salon kaupungin asukkaiden huomautuksia ja muistutuksia Salon kaupunkisuunnittelulautakunnan lausuntovirheistä ja vääristävistä perusteluista ei kuitenkaan ole huomioitu linjausvalinnassa. Myöskään muurlalaisten YJ1-linjausehdotusta ei ole otettu huomioon.

Kaikki kolme vaihtoehtoa eli Mk, E ja M ovat Muurlan kirkonseudun pelloilla yhtä ja samaa linjaa, joten myös Mk halkoo samat pellot. Perusteluissa mainitaan, ettei M-linjauksen kohdalla tarvita massiivisia siltarakenteita kuten Mp:llä. Mutta tasapuolisessa vertailussa olisi pitänyt myös mainita, että Mk:lla on pitkä ja massiivinen lähes 10 metriä korkea pengerrys ja 400 metriä pitkä silta Aneriojokilaakson arvokkaassa kulttuuriympäristössä ja maisemassa Aneriojärven Natura-alueen välittömässä läheisyydessä. Se, ettei vaihtoehtoja ole vertailtu tasapuolisesti ja puolueettomasti, on hallintolain 6 §:n vastaista.

M- ja Mp-vaihtoehtojen kulkeminen Lahnajärven pohjoispuolitse ja siitä aiheutuva etääntyminen moottoritiestä on nostettu negatiivisena seikkana esiin. Mutta mainitsematta on jätetty se, että Mk-linjaus kulkee Aneriojärven lounaispuolella noin 5,5 kilometrin päässä moottoritiestä ja Muurlassa noin kuuden kilometrin päässä moottoritiestä sekä valtaosan koko matkastaan 3–4 km:n päässä moottoritiestä. Vaihtoehtoja ei tältäkään osin ole vertailtu tasapuolisesti ja puolueettomasti.

M- ja Mp-linjauksella Suomusjärvelle olisi voitu sijoittaa asemapaikka aivan Kitulan taajaman läheisyyteen ja kilometrin päähän Kiikala-Kisko -poikittaisväylän ja E18:n liittymästä. Salon kaupungin Mk-linjaukselle edellyttämä asema on sen sijaan teknisesti ja yhdyskuntarakenteen rikkoutumisen vuoksi toteuttamiskelvoton. Kun otetaan huomioon monessa yhteydessä korostettu pitkän aikavälin tähtäin radan toteuttamiselle, Suomusjärven kasvupotentiaali Varsinais-Suomen taajamista lähimpänä pääkaupunkiseutua ja E18:n varrella, syöttöliikennemahdollisuudet moottoritieltä ja poikittaisväyliltä asemalle sekä aseman vaatima pysäköintitila Suomusjärvellä, olisi asemapaikka M- ja Mp-linjauksella ollut optimaalinen ja tukenut myös valtakunnallisten alueidenkäyttötavoitteiden toteuttamista. Mk-linjauksen ainoa riittävän pitkä ja suora paikka rautatieasemalle olisi lähellä maakuntarajaa Siitoonjärven pohjoispuolella, noin seitsemän kilometrin päässä Kitulasta.

Jo karttaa katsomalla voi todeta, että Mk-linjaus kulkee yli 30 kilometriä täysin uudessa maastokäytävässä ja hyvin koskemattomassa ympäristössä vähintään 3–4 kilometrin päässä moottoritiestä ja kaukana muista liikenneväylistä. Varsinais-Suomen puolella Mk-linjaus kulkee vain runsaan viiden kilometrin matkalla lähellä moottoritietä. Väite, että Mk-linjaus noudattaa moottoritien maastokäytävää paremmin kuin Mp-linjaus on vakavaa tosiasioiden vääristämistä ja päättäjien harhaanjohtamista. Tosiasioiden vääristämistä on myös väittää, että kaikki M-vaihtoehdot olisivat suhteellisen tasaveroisia alkuperäisen luonnon pirstoutumisen kannalta.

Mk-linjaukselle Salon kaupunkisuunnittelijoiden ja kaupungin lausuntojen edellyttämä ja WSP:n ehdottama asemapaikka kilometrivälillä on ratageometrian ja maaston kannalta mahdoton. Koskenalasen Natura-alueen sillalla ylittämisen ja Lapinsuon vuoksi linjaus kulkee jo lähes sallitussa kaltevuusmaksimissa, kun asemapaikka edellyttää kahden kilometrin lähes vaakasuoraa rataa. Lisäksi asemapaikka on linnuntietä noin kolmen kilometrin päässä Kitulan taajamasta eli rikkoisi yhdyskuntarakenteen.

Ennen Muurlan kirkonseudun peltojen halkomista Mk-linjaus on halkonut maakunnallisesti arvokkaan Aneriojokilaakson kulttuuriympäristön ja maisema-alueen pellot lähes 10 metriä korkeine penkereineen ja massiivisine 400 metriä pitkine siltoineen. Tästä tai Mk-linjauksen uhkasta kulttuuriperinnölle tai radan rakentamisen sille aiheuttamista tuhoista ei Salon kaupungin lausunnossa mainita mitään.

Arvokas kulttuuriperintö on myös kokonaisuudessaan 6 kilometriä pitkä Kekkosentie eli maantie 1872. Mk-linjaus kulkee kahdesti viiden kilometrin matkalla tien poikki.

Mk-linjaus kulkee Aneriojokilaaksossa halki ainakin 1500-luvulta peräisin olevan ja kulttuuriympäristön kannalta merkittävän Birkkalan tilan maiden. Mk-linjaus rikkoo myös Hirsjärven ylityskohdassa kulttuurihistoriallisen Sammalon kylän ja paikallisesti arvokkaan Sammalon kantatilan.

Salon kaupungin lausunnon mukaan Suomusjärvelle edellytetään kaavaan merkittävän "raideliikenteeseen tukeutuva taajamatoimintojen kehittämisen kohde". Lausunnon valmistelijan ja muiden suunnitteluammattilaisten on kuitenkin pitänyt tietää, että Mk-linjauksella aseman rakentaminen on mahdotonta.

Mk-linjauksen edullisemmuus todennäköisesti muuttuu, sillä vaihtoehdoista on esitetty vain kokonaiskustannusarviot koko väliltä Espoo - Salo. Arviot on tehty ennen YVA-selostusta. Sen jälkeen Mk-linjauksella tehdyn Natura-arvioinnin edellyttämät toimenpiteet ja Museoviraston tutkimusten kustannukset ainakin puuttuivat 2010. Tutkimusten ja tarkempien suunnitelmien jälkeen alustavat arviot pääsääntöisesti muuttuvat, kasvavat. Kustannuslaskentojen yhteydessä on lisäksi tehty arviot vain niistä kiinteistöjen määristä, jotka sijaitsevat 30 metrin etäisyydellä radasta.

Kaavaselostuksen perustelut suhteessa valittuun Mk-linjaukseen ovat ristiriitaisia.

Kun katsotaan Salon kiinteistötietoja YJ1-linjauksen kohdalta tai kun otetaan huomioon, mitkä tahot hyötyvät siitä, että ratalinjaus kulkee niin, ettei maakuntarajan ja Salon keskustan välille voida toteuttaa yhtään asemaa eikä lähi- ja taajamaliikennettä paikallisia asukkaita palvelemaan, on ilmeistä, että tasapuolisuus- ja puolueettomuusperiaate eivät toteudu.

Suhteellisuusperiaatteen mukaan viranomaisen toimien on oltava oikeassa suhteessa tavoiteltuun päämäärään nähden. Nopeaa yhteyttä varten 300 km/h tavoitenopeudelle tehty linjaus on liian kallis niin rahallisesti kuin ympäristön, yhteiskuntarakenteen kuin asukkaitten elämänkin kannalta. Tarkoituksen ja tavoitteen saavuttamiseksi sananmukaisesti nopean junayhteyden mahdollistava ja moottoritiehen tukeutuva linjaus noudattaisi suhteellisuusperiaatetta. On selvää, että ratkaisuna linjaus moottoritien maastokäytävässä olisi edullisempi.

Valittu linjaus/vaihemaakuntakaava ei edistä aluerakenteen kehittymistä tai tue kehittämistä monikeskuksiseksi ja verkottuvaksi sekä hyviin liikenneyhteyksiin perustuvaksi kokonaisuudeksi. Ei voida myöskään puhua kestävästä ylimaakunnallisesta kehittämisvyöhykkeestä, kun Varsinais-Suomen puolella vyöhyke katkeaa maakuntarajan ja Salon keskustan välillä.

On selvää, ettei massiivinen ja asematon rata kauempana taajamista eheytä yhdyskuntarakenteita eikä paranna elinympäristön laatua. Valittu linjaus ei myöskään edistä minkäänlaista kestävyyttä. Eheytymistä mahdollistaisi moottoritietä noudattava ratalinjaus ja aseman saantimahdollisuus. Palvelut ja työpaikat voisivat silloin olla hyvin eri väestöryhmien saavutettavissa. Mk-linjauksen vuoksi Salo-Lohja -välillä joukkoliikenne vähenee, henkilöautoliikenteen tarve kasvaa ja todennäköisesti liikenneturvallisuus heikkenee.

Valittu linjaus ei ole vähiten alueen kulttuuriympäristöjä ja rakennusperintöä vaurioittava linjaus. Sama koskee luonnon ja ekologisten yhteyksien sekä suojelualueiden ja muiden arvokkaiden luonnonalueiden ja niiden välisten yhteyksien säilymistä. Moottoritien yhteydessä radan vahingot ja haitat jäisivät merkittävästi vähäisemmiksi.

Mk-linjaus kulkee maakuntarajan ja Salon keskustan välillä niin kaukana moottoritiestä, etteivät liikennejärjestelmät muodosta kokonaisuutta, jota voitaisiin kehittää ja joka käsittäisi eri liikennemuotoja ja palvelisi sekä asutusta että elinkeinoelämän toimintaedellytyksiä. Mk-linjausvalinta jättää Salon laajat itäiset ja pääkaupunkiseutua lähimmät osat sekä Metsäjaanun ja Rouskiksen alueet autoliikenteen varaan.

Muurlassa Mk-linjaus kulkee taajaman vastakkaisella puolella kuin, mihin päin taajama moottoritien ja liittymän johdosta kasvaa. Suomusjärvellä asemapaikka ei Mk-linjauksella ole lainkaan mahdollinen. Etenkin Salon kaupungin itäisissä osissa joudutaan radan valmistuttua entistä enemmän turvautumaan henkilöautoliikenteeseen.

Mk-linjausvalinta sulkee pois mahdollisuuden nopean liikenteen junaratayhteyttä toteutettaessa huolehtia lähi- ja taajamaliikenteen toimintaedellytyksistä. Salon ja Varsinais-Suomen liiton linjausvalinta toimii täysin päinvastoin kuin tavoitteet edellyttävät.

Moottoritielinjausta aidosti noudattava Mp/YJ1-linjaus ja sen mukainen vaihemaakuntakaava tekisi mahdolliseksi valtakunnallisten alueidenkäyttötavoitteiden, maankäyttö- ja rakennuslain maakuntakaavalle asetettujen sisältövaatimusten ja muiden vaatimusten sekä maakuntakaavalle asetettujen maakunnallisten tavoitteiden toteuttamisen.

YVA-selostuksessa eri linjausvaihtoehtoja ei ole käsitelty puolueettomasti ja toisaalta YVA-selostuksessa esille tulleita asioita ja ongelmia ei huomioitu maakuntakaavassa. Näistä esimerkkejä ovat muun muassa jo alun alkaen toteuttamiskelvoton Mp-linjaus, vaihtoehtojen ristiriitainen käsittely ja se, että meluhaittoja ei ole otettu huomioon Mk-linjauksen hiljaisten alueiden osalta.

ELY-keskus on epäonnistunut selvittämään sosiaalisten vaikutusten arviointia asukkaiden kannalta. Asukkaiden kannalta vaikutusten selvittäminen on laiminlyöty. On vieläkin kiinteistöjä ja asukkaita, jotka eivät ole tietoisia, että Espoo-Salo -oikorata on linjattu heidän ylitseen. Oikoradan raidekäytävän osalta olisi kaikille käytävään jääville kiinteistöille tullut toimittaa tieto tulevasta varauksesta ja samalla olisi voitu kyselylomakkeilla selvittää asukkaiden kannanottoja sosiaalisen vaikutuksen arvioinnin pohjaksi. Nyt selvitystä ei ole tehty.

Eri linjausvaihtoehtojen esittämistapa on ollut harhaanjohtava, koska joidenkin vaikutusten yhteydessä niitä on käsitelty pieninä pätkinä (Mk, Mp, M) ja toisten asioiden yhteydessä koko matkalta Uudenmaan rajalta Saloon. Esimerkiksi niinkin tärkeä valintakriteeri kuin moottoritietä parhaiten seuraava linjausvaihtoehto saa aivan toisenlaisen merkityksen silloin kun puhutaan esimerkiksi Mk-linjauksesta eikä koko välistä Mk+E+M verrattuna koko välin muihin linjausvaihtoehtoihin.

Maakuntakaavan yhteydessä selvitysten ja tutkimusten riittävyyttä peilataan aina kaavan yleispiirteisyyteen, mutta lienee selvää, että tutkimusten ja selvitysten tulee olla virheettömiä ja eri vaihtoehtoja tulee käsitellä tasapuolisesti. Tämä on jäänyt toteutumatta Salo-Lohja -välillä ratalinjausten kesken tehdyssä vertailussa.

Ympäristöministeriön päätöksessä on myös nopeuden osalta ristiriitaisuuksia. Toisaalla mainitaan nopean junayhteyden tarve Helsinki–Turku välillä ja toisaalla taas puhutaan 300 km/h nopeudesta ja nopea junayhteys kuitenkin tarkoittaa 200–250 km/h nopeutta. Ympäristöministeriö on myöskin todennut 300 km/h olevan Liikenneviraston käyttämä yleinen tavoitenopeus suunniteltaessa Suomeen uusia kaukoliikenteen ratoja. Mutta esimerkiksi alustavassa tarveselvityksessä Jyväskylä - Helsinki -kaukoliikenteen ratayhteydestä on kyse nopeasta radasta (200-250 km/h) eikä 300 km/h radasta. Tuon radan tarveselvityksen nopeusmäärittelyissä todetaan, että Suomessa ei ole eikä ole suunniteltu suurnopeaa rataa tai junakaluston hankintaa. Nopeusvaade 300 km/h vaikuttaa ratkaisevasti ratageometriaan tehden siitä jäykän ja hyvin kalliin. Jäykkä ratageometria puolestaan vaikeuttaa lähi- ja taajamaliikenteen toteuttamismahdollisuuksia, eikä näin ollen pystytä huolehtimaan valtakunnallisten alueidenkäyttötavoitteiden toteutumisesta. Jäykkyys johtaa myös mittaviin uusiutumattomien luonnonvarojen eli kallio- ja maamassojen rikkomisiin ja maisema-arvojen tuhoamisiin korkein pengerryksin, kallioleikkauksin ja ylijäämämassojen läjitysaluein. Joustavampi ratageometria tekisi puolestaan mahdolliseksi paremmin välttää kansallisen kulttuuri- tai luonnonperinnön tuhoamisen.

Ympäristöministeriön päätös perustuu virheellisiin tietoihin meluvaikutusten osalta, kun se on jättänyt huomioimatta saamansa palautteen eikä ole huolehtinut velvollisuudestaan valvoa ympäristövaikutusten arviointiprosessia.

Ympäristöministeriö ei mainitse päätöksessään Museoviraston antamaa lausuntoa 28.10.2010, vaan tuo esille ilmeisesti tämän lausunnon jälkeen erikseen pyytämänsä lisälausunnon, joka on aivan päinvastainen aikaisemman lausunnon kanssa. Mk-linjaus edellyttää vaihtoehdoista eniten aikaa ja varoja vaativat arkeologiset tutkimukset. Mk-linjauksella uhka kulttuuriperinnön tuhoutumiseen on paljon suurempi kuin muilla linjausvaihtoehdoilla. Yksistään kalliit ja aikaa vievät arkeologiset tutkimukset potentiaalisilla muinaisjäännösalueilla, joita Mk-linjauksella Varsinais-Suomessa on eniten noin 14–15 kilometrin matkalla, ovat valtava projekti, kuten Museoviraston pääjohtaja Juhani Kostet on todennut radion Ykkösaamussa 3.2.2012.

Alustavissa vaihemaakuntakaavasuunnitelmissa ja lausunnoissaan Salon kaupunki on edellyttänyt Mk-linjaukselle asemavarausmerkintää Suomusjärvelle. Asemaa on teknisesti mahdotonta toteuttaa Salon kaupungin toivomaan ja WSP:n ehdottamaan kohtaan, kolmen kilometrin päähän Kitulan taajamasta. Lähin mahdollinen paikka asemalle ratageometrian puolesta olisi Siitoonjärven pohjoispuolella, seitsemän kilometrin päässä Suomusjärven taajamasta. Kumpikin paikka rikkoisi yhdyskuntarakennetta. Sitä vastoin M+Mp-ratalinjauksella olisi Suomusjärven taajaman pohjoispuolella, Kitulan lähellä yhden kilometrin etäisyydellä E18 moottoritien liittymästä ja Kiikala-Kisko poikittaisväylästä luonteva asemapaikka. Nyt Salon kaupunki on kuitenkin laatimassa yleiskaavaa liittymäalueelle pienteollisuus- ja asuntoaluetta varten. Yleiskaava estäisi maakuntakaavan muutoksen M/Mp-linjauksen mukaiseksi ja estää osaltaan valtakunnallisten alueidenkäyttötavoitteiden toteutumisen lähi- ja taajamaliikenteen osalta Suomusjärven taajamassa.

Maakuntakaavan yleispiirteisyydestä johtuen kukaan ei tiedä, missä lopullinen raidelinjaus tulee kulkemaan. Yleispiirteisyys on niin epämääräistä, ettei edes raidekäytävän rajoja ole kyetty määrittämään kaavaan. Kartassa on määritelty ainoastaan keskiviiva, jonka molemmin puolin on liikkumavaraa ennalta määrittelemätön alue. Kiinteistöt, jotka sijaitsevat jollakin etäisyydellä keskiviivasta mitattuna ovat varausalueella tai sitten eivät ole. Varausalue on salainen, mutta rasittaa silti kiinteistöjä todennäköisesti ainakin 15– 20 vuotta ja jopa mahdollisesti pitemmänkin ajan tai rataa ei rakenneta koskaan. Tämä voi johtaa omistajan taloudelliseen ahdinkoon esimerkiksi vakuusarvojen romahdettua lainoja tai kiinnityksiä vastaan. Laki ei tunne salaisia rasitteita vaan rasitteet tulee kirjata kiinteistörekisteriin.

Maanomistajien oikeusturva ei tällä hetkellä toteudu, kun kukaan ei pysty varmuudella sanomaan, kenen maat jäävät varauskäytävään. Varsinais-Suomen liitto on todennut esitystavan täyttävän maanomistajien oikeusturvan edellyttämän selkeyden vaatimukset. Ympäristöministeriön oppaan mukaan "Maanomistajan oikeusturvaan liittyviin näkökohtiin tulee kiinnittää huomiota erityisesti silloin, kun kyse on suoraan maanomistajaan kohdistuvista rakentamisrajoituksista tai suojelumääräyksistä. Tällaisissa tapauksissa on maakuntakaava-asiakirjojen avulla voitava tulkita maakuntakaavaa tarvittaessa myös kiinteistökohtaisesti."

Myös Salon kaupunki esittää lausunnossaan huolensa maanomistajien asemasta ja kohtuuttoman haitan syntymisestä. Salon kaupunki onkin esittänyt, että liikenne- ja viestintäministeriö sekä oikeusministeriö ryhtyisivät valmistelemaan lain muutosta, mikä turvaa myös sellaisen maanomistajan oikeudet, joka on pakotettu tai muuten halukas luopumaan omaisuudestaan jo ennen kuin päätös radan rakentamisesta tehdään. Tämä seikka on erityisen tärkeä tässä hankkeessa, koska on arvioitu, että rata tulee toteutettavaksi Salon ja Lohjan välillä vasta vuoden 2030 jälkeen ja voidaan pitää varmana, että 20 vuoden aikana tällaisia tilanteita ratalinjauksella syntyy.

Kiinteistövarauksella ja rakentamisrajoituksella on myös vaikutus kiinteistöveroon ja huojennus tulee huomioida verotuksessa. Verottaja ei kuitenkaan tule hyväksymään salaista rasitetta kiinteistöveron huojentamisen perustaksi, jolloin ollaan jälleen laittomassa asetelmassa. Nykyisen lainsäädännön puitteissa yhteiskunta ei suorita korvausta varaamastaan maapohjasta vaan anastaa oikeuden maapohjavaraukseen vastikkeetta. Tämä rikkoo kansalaisten perustuslain 15 §:n mukaista omaisuuden turvaa.

Ympäristöministeriön lausunto

Ympäristöministeriö on valitusten johdosta antamassaan lausunnossa viitannut vahvistamispäätöksensä perusteluihin ja esittänyt muun ohella seuraavaa:

YVA-prosessissa toteuttamiskelvoton Mp-linjaus

Kaavassa tehty ratavaihtoehtojen vertailu perustuu kaavan laatimisen kanssa samanaikaisesti toteutettuun ympäristövaikutusten arviointimenettelyyn. Kaavaratkaisun keskeisenä selvitysaineistona on toiminut ympäristövaikutusten arviointiselostus, jossa on käsitelty useita eri linjausvaihtoehtoja Salo-Lohja -oiko³radalle. Arviointiselostuksesta antamassaan lausunnossa yhteysviranomaisena toiminut Uudenmaan ELY-keskus on todennut, että hankkeen tämänhetkisessä suunnittelutilanteessa arviointi antaa riittävät tiedot hankkeesta ja sen vaikutuksista sekä valmiudet kaavoituksen eteenpäin viemiseen. Lausunnon mukaan ratalinjausvaihtoehdot on esitetty suunnittelutaso huomioon ottaen laajasti ja havainnollisesti. Yhteysviranomaisen mukaan tarkastellut vaihtoehdot ovat toteuttamiskelpoisia ja niiden valintaa on perusteltu arviointiselostuksessa. Yhteysviranomainen ei ole todennut lausunnossaan puutteellisuutta, joka koskisi vaihtoehtovertailuja tai jotakin vaihtoehtoa tai rataosuutta. Yhteysviranomaisen lausunnon perusteella Mp-linjausta ei näin ollen voida pitää toteuttamiskelvottomana.

Ratageometrian väärä tulkinta valintakriteerinä

Kaavaratkaisun perustana olevassa alustavassa yleissuunnitelmassa käytetty 300 km/h on Liikenneviraston käyttämä yleinen tavoitenopeus suunniteltaessa Suomeen uusia kaukoliikenteen ratoja. Salo-Lohja -oikoratalinjaus vaihemaakuntakaavassa on pitkän aikavälin varaus, ja sen suunnittelussa on otettu huomioon raideliikenteen kehittyminen ja tarpeet usean kymmenen vuoden päähän. Alustavassa yleissuunnitelmassa on myös käytetty alhaisempia mitoitusnopeuksia ratageometrian suunnittelussa niissä kohdissa, missä se on katsottu tarpeelliseksi.

Valituksessa esitetyn YJ1-linjauksen pois jättämistä lopullisesta vaihtoehtojen vertailusta ei voida myöskään yhteysviranomaisen lausunnon perusteella pitää perusteettomana. Linjauksen pois jättämistä on perusteltu teknisillä ja kustannussyillä.

Museoviraston raidelausunnon mitätöinti valintakriteerinä

Kulttuuriympäristön ja muinaisjäännösten osalta ympäristöministeriö viittaa päätöksessään Museoviraston opetus- ja kulttuuriministeriölle 25.1.2012 antamaan lausuntoon hyväksytystä kaavasta. Ympäristöministeriön päätöksessä ei tältä osin ole viitattu A:n asiakumppaneineen valituksessa mainittuun Museoviraston lausuntoon 28.10.2010.

Kaikki vaihemaakuntakaavan laatimisen yhteydessä tutkitut linjausvaihtoehdot aiheuttavat jossain määrin haittaa kulttuuriympäristöille. Vaihemaakuntakaavassa on pyritty löytämään kokonaisvaikutuksiltaan edullisin ratkaisu.

Museovirasto on todennut lausunnossaan, että kulttuuriympäristön kannalta valitun linjausvaihtoehdon Mk tuomat haitat ovat vähäisimmät ja linjauksen läheisyyteen sijoittuu vähiten tunnettuja ja todennäköisiä muinaisjäännöksiä. Lausunnossaan Museovirasto on pitänyt ratkaisua oikeana. Edelleen Museovirasto on lausunnossaan todennut, että jatkosuunnittelun varhaisimmassa vaiheessa tulee linjauksella tehdä kattavat arkeologisen kulttuuriperinnön maastoinventoinnit, jotta inventoinnin tulokset ovat käytettävissä heti alkuvaiheessa linjauksen yksityiskohtaisempaa sijaintia suunniteltaessa.

Puolueellinen pohjavesiperustelu valintakriteerinä

Maakuntakaavassa osoitetaan yleispiirteinen ratalinjaus, joka tarkentuu yksityiskohtaisessa suunnittelussa. Maakuntakaavan yleispiirteisyydestä johtuen lopullisen ratalinjauksen suunnittelussa on liikkumavaraa, jonka avulla haitallisia vaikutuksia voidaan ehkäistä, tarvittaessa teknisin ratkaisuin. Uusi rautatie -merkintään liitetty suunnittelumääräys velvoittaa ottamaan huomioon pohjavesialueiden arvot. Pohjaveden laatua ja määrää muuttavat toimenpiteet tarvitsevat vesilain (2011/587) mukaisen luvan. Luvan tarvetta voidaan arvioida vasta radan suunnittelun tarkennuttua.

Maakuntakaavan keskeisenä tausta-aineistona toimivassa ympäristövaikutusten arvioinnissa on selvitetty ratalinjausten vaikutuksia pohjavesiin. Ympäristövaikutusten arvioinnissa on tunnistettu ratalinjauksen mahdolliset vaikutukset Kurjenpahnan-Ristinummen sekä Kaukolan pohjavesialueisiin ja Kukinnummen vedenottamon toimintaan. Arvioinnissa ei ole tullut esiin seikkoja, jotka tekisivät tutkituista ratalinjauksista toteuttamiskelvottomia pohjavesivaikutusten vuoksi.

Kaavassa esitettävä yleispiirteinen ratalinjaus sijoittuu edellä mainittujen pohjavesialueiden reunoille. YVA-selostuksen mukaan Kukinnummen vedenottamon kautta ei saada käyttöön Kaukolan pohjavesialueen varoja kokonaisuudessaan. Vedenottamolle on mahdollista tutkia uusi korvaava kaivopiste ratalinjauksen eteläpuolelle.

Ympäristövaikutusten arvioinnista tai kaavaehdotusta koskevasta ELY-keskuksen lausunnosta ei ilmene seikkoja, jotka tekisivät kaavan mukaisesta ratalinjauksesta toteuttamiskelvottoman. Pohjavesialueisiin ja vedenottamoihin kohdistuvia vaikutuksia on mahdollista selvittää ja lieventää yksityiskohtaisemman suunnittelun yhteydessä, jossa ratalinjan tarkempi sijainti ja tekniset toteutusratkaisut täsmentyvät. Pohjaveden laatua ja määrää muuttavat toimenpiteet tarvitsevat vesilain mukaisen luvan. Luvan tarvetta voidaan arvioida vasta radan suunnittelun tarkennuttua.

Maisema-arvojen merkityksen mitätöinti

Kaikki tutkitut linjausvaihtoehdot aiheuttavat jossain määrin haittaa maisemalle. Vaihemaakuntakaavassa on pyritty löytämään kokonaisvaikutuksiltaan vähiten haitallinen ratkaisu. Museoviraston lausunnon mukaan linjaus Mk on tutkituista vaihtoehdoista vähiten haitallinen kulttuuriympäristön kannalta.

Alustavassa yleissuunnitelmassa esitetty ratalinjaus on voimakkaasti massaylijäämäinen. Vaikutusten arvioinnin mukaan kalliomassoja voitaneen käyttää seudulla tapahtuvassa muussa rakentamisessa, mutta muita ylijäämämassoja varten tarvitaan läjitysalueita. Eri linjausvaihtoehtojen välillä ei kuitenkaan ole merkittävää eroa syntyvien ylijäämämassojen määrässä. Ylijäämämassojen käsittely tulee ratkaistavaksi radan myöhemmissä suunnitteluvaiheissa.

Maankäyttö- ja rakennuslain 28 §:n sisältövaatimukset ja valtakunnalliset alueidenkäyttötavoitteet

Maankäyttö- ja rakennuslain 24 §:n 2 momentin mukaan maakunnan suunnittelussa ja muussa alueiden käytön suunnittelussa on huolehdittava valtakunnallisten alueidenkäyttötavoitteiden huomioon ottamisesta siten, että edistetään niiden toteuttamista. Maakuntakaavan sisältövaatimuksia koskevan maankäyttö- ja rakennuslain 28 §:n mukaan maakuntakaavaa laadittaessa on otettava huomioon valtakunnalliset alueidenkäyttötavoitteet ja erityisesti kiinnitettävä huomiota muun muassa ympäristön ja talouden kannalta kestäviin liikenteen ja teknisen huollon järjestelyihin, vesi- ja maa-ainesvarojen kestävään käyttöön sekä maiseman, luonnonarvojen ja kulttuuriperinnön vaalimiseen.

Vaihemaakuntakaavan ratkaisu edistää valtakunnallisten alueidenkäyttötavoitteiden erityistavoitetta, jonka mukaan alueidenkäytön suunnittelussa on säilytettävä mahdollisuudet toteuttaa uusi rautatieyhteys Helsingistä Turkuun.

Kaava täyttää maankäyttö- ja rakennuslain 28 §:n maakuntakaavalle asettamat sisältövaatimukset ja edistää valtakunnallisten alueidenkäyttötavoitteiden toteutumista maankäyttö- ja rakennuslain 24 §:ssä edellytetyllä tavalla.

Kiinteistöjen laittoman ja salaisen varausrasitteen huomiotta jättäminen

Ympäristöministeriö on todennut lunastuslain uudistamista koskeviin vaatimuksiin, että maakuntakaavan vahvistamisen yhteydessä käsitellään kaavan lainmukaisuuteen liittyviä kysymyksiä, eikä ympäristöministeriö ota kantaa lunastuslainsäädännön ajanmukaisuuteen.

Maakuntakaavassa osoitetaan aluevarauksia ja merkintöjä kaavan tavoite- ja tarkkuustaso huomioiden. Maakuntakaavassa osoitettu raidelinjauksen toteuttaminen edellyttää yksityiskohtaisempaa suunnittelua ja tästä johtuen maakuntakaavassa ei ole ratkaistu radan yksityiskohtaista sijaintia. Kaavassa esitetystä rautatien aluevarauksesta ja siihen liitetystä rakentamisrajoituksesta ei aiheudu maanomistajille kohtuutonta haittaa. Maakuntakaavan vahvistamispäätöksestä ei myöskään aiheudu suoraan lunastustoimenpiteitä. Kaavan lisäksi maan lunastaminen edellyttää yksityiskohtaisempaa, muun muassa ratalain mukaista suunnittelua, jossa radan tarkempi sijainti määritellään.

Luottamuksensuojaperiaate

Maankäyttö- ja rakennuslain mukaan ministeriöllä on mahdollisuus vain lainmukaisuusharkintaan kaavan vahvistamispäätöksen valmistelussa. Maankäyttö- ja rakennuslain 31 §:n 3 momentin mukaan ministeriön on vahvistettava kaava, ellei se ole lainvastainen. Ympäristöministeriö toteaa, ettei valituksessa tuoda esiin mitään sellaista, jonka vuoksi ministeriön puolueettomuuden kaavan vahvistusprosessissa ja kaavaratkaisun lainmukaisuuden arvioinnissa olisi katsottava vaarantuneen.

Maakuntahallituksen lausunto

Varsinais-Suomen maakuntaliiton maakuntahallitus on lausunnossaan yhtynyt ympäristöministeriön lausuntoon sekä esittänyt muun ohella seuraavaa:

Maakuntakaavoitus on maakunnan liiton maankäyttö- ja rakennuslain mukaista lakisääteistä toimintaa. Maakuntakaavoituksella edistetään maankäyttö- ja rakennuslain tavoitteiden ja valtioneuvoston hyväksymien valtakunnallisten alueidenkäyttötavoitteiden toteutumista. Valtakunnallisten alueidenkäyttötavoitteiden erityistavoitteisiin on kirjattu, että alueiden käytön suunnittelussa on turvattava mahdollisuus toteuttaa uusi nopea rautatieyhteys Helsingistä Turun suuntaan. Salo-Lohja -oikoradan maakuntakaavoituksella maakunnan liitto toteuttaa sille valtakunnallisten alueidenkäyttötavoitteiden kautta osoitettua valtakunnallista aluerakenteen suunnittelua.

Maakuntakaavoitus perustuu suunnitteluun, selvityksiin sekä eri vaihtoehtojen välisten vaikutusten arviointiin. Salo-Lohja -oikoradan vaihemaakuntakaava on laadittu maankäyttö- ja rakennuslain mukaisessa vuorovaikutteisessa prosessissa, joka sisältää perusteltuja valintoja ja demokraattiseen päätöksentekoon kuuluvaa tarveharkintaa. Kaavaprosessin yhteydessä on laadittu maakuntakaavoitukselle poikkeuksellisen perusteelliset selvitykset ja suunnitelmat. Ratalinjan alustava yleissuunnitelma ja ympäristövaikutusten arviointi vuorovaikutusprosesseineen ovat luoneet selvitys- ja suunnitteluaineiston, jonka varaan kaavaratkaisu ja päätöksenteko on voitu rakentaa. Salo-Lohja -oikoradan maakuntakaavaratkaisussa on vaihtoehtoja vertailemalla päädytty ratalinjaukseen, joka parhaiten sovittaa yhteen yleisen ja yksityisen edun sekä ympäristöön ja yksittäisiin kiinteistöjen omistajiin kohdistuvat haitat.

Ympäristöministeriö tarkistaa vahvistuspäätöksen yhteydessä maakuntakaavaprosessin ja hyväksymispäätöksen laillisuuden. Päätökseen ei kuulu, kuten ympäristöministeriön valituksista antamassa seikkaperäisessä vastineessakin todetaan, tarpeellisuusharkintaa.

Vastaselitykset

A ja hänen asiakumppaninsa ovat vastaselityksessään uudistaneet aiemmin lausumansa sekä esittäneet muun ohella, että Museovirastolta hyväksymispäätöksen jälkeen pyydetty toinen lausunto on koskenut vain Mk-linjausta. Koska valitus koskee koko oikorataosuutta kaikkine alavaihtoehtoineen, asiaa arvioitaessa tulee ottaa huomioon myös Museoviraston 28.10.2010 antama lausunto. Radasta aiheutuvan rasitteen ankaruus paljastuu vasta siinä vaiheessa, kun rakennuslupaa haetaan. Salon kaupunki on jo evännyt rakennusluvan kohteelta, joka olisi sijoittunut noin 200 metrin etäisyydelle oikoradan keskiviivasta.

E ja hänen asiakumppaninsa ovat vastaselityksessään uudistaneet aiemmin lausumansa.

Korkeimman hallinto-oikeuden ratkaisu

1. Muurlan kansalaisliikkeen/Muurlan kylätaajaman asukkaiden nimissä ympäristöministeriölle tehty valitus katsotaan tulleen tutkituksi ympäristöministeriössä valituskirjelmän allekirjoittaneiden A:n, B:n, C:n ja D:n tekemänä. Samoin jatkovalitus korkeimmalle hallinto-oikeudelle tutkitaan mainittujen tahojen tekemänä.

2. A:n ja hänen asiakumppaneidensa sekä E:n ja hänen asiakumppaneidensa valitukset hylätään. Ympäristöministeriön päätöksen lopputulosta ei muuteta.

Perustelut

1. Maankäyttö- ja rakennuslain 191 §:n 2 momentin mukaan sen lisäksi, mitä muutoksenhausta erikseen säädetään, on rekisteröidyllä paikallisella tai alueellisella yhteisöllä toimialaansa kuuluvissa asioissa toimialueellaan oikeus valittaa kaavan hyväksymistä koskevasta päätöksestä.

Muurlan kansalaisliike/Muurlan kylätaajaman asukkaat ei ole rekisteröity yhdistys. Mainitulla taholla ei näin ollen ole ollut oikeutta valittaa maakuntavaltuuston päätöksestä ympäristöministeriölle. Tämän vuoksi ympäristöministeriön ei ole tullut tutkia valitusta Muurlan kansalaisliikkeen/Muurlan kylätaajaman asukkaiden tekemänä, vaan valituksen allekirjoittaneiden yksityisten tahojen tekemänä. Samasta syystä valitus on korkeimmassa hallinto-oikeudessa tutkittava mainittujen tahojen tekemänä.

2. Maakuntakaavaa koskevassa asiassa valitus sekä ympäristöministeriölle että korkeimmalle hallinto-oikeudelle voidaan tehdä vain kuntalain 90 §:n 2 momentista tarkemmin ilmenevillä laillisuusperusteilla. Valitusta ei voida tehdä sillä perusteella, että alistettu päätös ei ole tarkoituksenmukainen. Siten myöskään valitusten johdosta ei voida tutkia kaavoitusratkaisujen tarkoituksenmukaisuutta eikä näin ollen sitä, olisiko jokin muu kaavaratkaisu edullisempi tai muutoin tarkoituksenmukaisempi. Ympäristöministeriö ei myöskään voi asiallisesti muuttaa maakuntavaltuuston hyväksymää kaavapäätöstä tai jättää kaavaa vahvistamatta sen vuoksi, että jokin toinen valituksissa tarkoitettu radan linjausvaihtoehto mahdollisesti olisi joltakin osin parempi kuin valittu ratkaisu.

Muutoksenhakijat ovat ympäristöministeriölle tekemässään valituksessa vaatineet muun ohella, että rata linjattaisiin moottoritien pohjoispuolisen niin sanotun YJ1-linjauksen mukaisesti. Tällaisen asiallisen muutoksen tekeminen ei ole vahvistamiskäsittelyn ja muutoksenhaun yhteydessä mahdollista, koska se ei kuulu vahvistamis- tai muutoksenhakuviranomaisen toimivaltaan. Valituksista on siten arvioitava, onko kaavassa osoitettu rautatien linjausmerkintä valituksissa esitetyillä perustella lainvastainen.

Korkein hallinto-oikeus katsoo, ottaen huomioon myös edellä vaihtoehtoisista ratkaisuista lausutun, kuten ympäristöministeriö, että maakuntakaavan hyväksymistä koskeva päätös perustuu selvityksiin, joiden perusteella on voitu arvioida, täyttääkö valittu ratalinjaus maankäyttö- ja rakennuslain 28 §:ssä maakuntakaavalle asetetut sisältövaatimukset.

Kun otetaan huomioon edellä ilmenevät ympäristöministeriön päätöksen perustelut ja siinä mainitut oikeusohjeet sekä korkeimmassa hallinto-oikeudessa esitetyt vaatimukset, asiassa saatu selvitys ja lisäksi maakuntakaavan yleispiirteisyys ja tarkentuminen jatkosuunnittelussa sekä vaihemaakuntakaavan rautatielinjaukseen liittyvän rakentamisrajoituksen ehdollisuus, ympäristöministeriön päätöksen lopputuloksen muuttamiseen ei, kun otetaan huomioon maankäyttö- ja rakennuslain 31 § ja 188 §:n 3 momentti, ole oikeudellisia perusteita.

Asian ovat ratkaisseet hallintoneuvokset Matti Pellonpää, Riitta Mutikainen, Hannu Ranta, Mika Seppälä ja Janne Aer. Asian esittelijä Petteri Leppikorpi.