Muu päätös 2600/2014

Asia Yleiskaavan hyväksymistä koskevat valitukset

Valittajat 1) Vaasan kantakaupungin asukasyhdistys VKA ry

2) A ja hänen 7 asiakumppaniaan

3) Vaasan kaupunginhallitus

4) B

5) C

Päätös, jota valitukset koskevat

Vaasan hallinto-oikeus 14.3.2013 nro 13/0136/2

Asian aikaisempi käsittely

Vaasan kaupunginvaltuusto on 13.12.2011 §:n 163 kohdalla tekemällään päätöksellä hyväksynyt Vaasan yleiskaavan 2030.

Asian käsittely hallinto-oikeudessa

Kaupunginvaltuuston päätöksestä ovat valittaneet Vaasan hallinto-oikeudelle muiden ohella C, Vaasan kantakaupungin asukasyhdistys VKA ry, Metsähallitus, Vaasan ympäristöseura ry - Vasa miljöförening rf, D ja E, A ja hänen 7 asiakumppaniaan sekä B.

Metsähallitus on valituksessaan hallinto-oikeudelle vaatinut, että Vaasan kaupunginvaltuuston päätös kumotaan ja yleiskaava palautetaan valtuustolle uudelleen käsiteltäväksi. Toissijaisesti Metsähallitus on vaatinut muun ohella Myrgrundin niemen asuinalueiden poistamista yleiskaavasta ja yleiskaavan muuttamista siten, että Natura-alueen Öjenin ja Risön osa-alueiden sekä muiden laajojen metsäalueiden välille muodostuisi isommat ja yhtenäisemmät ekologiset käytävät.

Vaatimustensa tueksi Metsähallitus on esittänyt muun ohella seuraavaa:

Öjenin Natura-alueen pinta-ala on 251,6 hehtaaria. Öjen kuuluu myös vanhojen metsien suojeluohjelmaan. Alue on hankittu valtiolle luonnonsuojelutarkoituksiin ja alueesta on lähivuosina tarkoitus muodostaa valtion luonnonsuojelualue. Öjenin Natura-alue muodostaa yhdessä ympäröivien alueiden kanssa huomattavan laajan, yhtenäisen metsäalueen ja merkittävän suojelualuekokonaisuuden Eteläisen kaupunginlahden kanssa. Suojelun päätavoitteena Öjenissä on turvata alueen metsien luonnollinen kehitys ja uhanalaisen metsälajiston elinympäristöjen säilyminen. Alueella esiintyy useita uhanalaisia ja silmällä pidettäviä lajeja. Esimerkiksi ympäristöhallinnon uhanalaisten lajien Hertta-rekisterissä on havainto liito-oravan pesinnästä alueen rajalla. Hertta-tietokannassa on myös papanahavainto vuodelta 2008. Luonnollisen metsäalueen ekologinen toimivuus on riippuvainen alueen koosta. Ekologisella toimivuudella tarkoitetaan tässä yhteydessä metsien luonnollista kehitystä ja lajiston mahdollisuuksia säilyä alueella tulevaisuudessa.

Yleiskaava ei ole valtakunnallisten alueidenkäyttötavoitteiden eikä yleiskaavan ekologisen kestävyyden huomioon ottamista koskevan sisältövaatimuksen mukainen. Valtakunnallisten alueidenkäyttötavoitteiden mukaisesti kaavoituksessa pitäisi edistää ekologisten yhteyksien säilymistä suojelualueiden sekä tarpeen mukaan niiden ja muiden arvokkaiden luonnonalueiden välillä sekä ottaa huomioon ekologisesti tai virkistyskäytön kannalta merkittävät ja yhtenäiset luonnonalueet ja varmistaa, ettei näitä aluekokonaisuuksia tarpeettomasti pirstota.

Öjenin itäpuolelle on osoitettu pientalo- ja kerrostaloalueita 4 000 asukkaalle. Myös muualle Öjenin ympärille ja rannoille on kaavoitettu AP-alueita, joiden asukasmäärä ei käy ilmi kaavaselostuksesta. Yleiskaavaan merkityt valituksen liitteessä eritellyt asuinalueet rikkovat Eteläisen kaupunginlahden ja Öjenin suojelualueiden ekologisen yhteyden ja pienentävät huomattavasti yhtenäisen luonnonalueen laajuutta. Kyseiset asuinalueet tulee poistaa yleiskaavasta. Yleiskaavassa ei ole tarkasteltu Mustasaaren kunnan puolella olevia maita, mikä olisi ollut tärkeää suojelualueiden kytkeytyneisyyden kannalta. Kuntien raja kulkee keskeltä Söderfjärdenin peltolakeutta ja Eteläistä kaupunginselkää. Tässä tapauksessa on välttämätöntä laatia kuntien yhteinen yleiskaava Natura-alueen yhtenäisen ekologisen yhteyden varmistamiseksi. Metsähallitus on muistutuksessaan esittänyt yleiskaavan muuttamista siten, että muodostuisi kaavaehdotukseen verrattuna isommat ja yhtenäisemmät ekologiset käytävät Öjenin ja Risön sekä muiden laajojen metsäalueiden välille. Kaupungin vastineessa on viitattu kaupungin omaan viheraluejärjestelmään, mutta yleiskaavaa ei ole muutettu. Ekologinen yhteys Natura-alueen eri osa-alueiden eli Öjenin ja Risön välillä ei ole riittävä.

Vaasan ympäristöseura ry - Vasa miljöförening rf on valituksessaan hallinto-oikeudelle vaatinut, että Vaasan kaupunginvaltuuston päätös kumotaan.

Vaatimuksensa tueksi yhdistys on esittänyt muun ohella seuraavaa:

Kuparisaaren metsä on Vaasankin mittakaavassa aivan erityisen tiheää ja jo pitkään luontoharrastajien hyvin seuraamaa liito-orava-aluetta. Alueen uudessa asemakaavassa liito-oravan esiintymät haluttiin turvata koko metsän kattavalla suojelumerkinnällä VL/s. Yleiskaavassa osoitettu jäähallin korttelin PY-alueen laajennus on ristiriidassa uuden asemakaavan ja liito-oravan suojelun kanssa. Kaikki nykyiset jäljellä olevat metsät olisi tullut suojella.

Yleiskaavaan on merkitty myös uusi kevyen liikenteen reitti kulkemaan Kuparisaaren metsän läpi. Tälle herkälle luontoalueelle ei ole tarkoituksenmukaista raivata uusia reittejä.

Vaasan kaupunginhallitus on valitusten johdosta antamassaan lausunnossa esittänyt, että valitukset hylätään.

Metsähallituksen valituksen johdosta kaupunginhallitus on todennut ekologista yhteyttä Öjenin ja Risön välillä koskien, että Eteläisen kaupunginselän ja Risön välisen ekologisen yhteyden katkaisee nykyisellään Munsmon laaja peltoaukea, joka levittäytyy Eteläisen kaupunginselän etelä- ja länsirannalle. Munsmon peltoaukea liittyy suoraan sen lounaispuolella sijaitsevaan yli 3 000 hehtaarin suuruiseen Söderfjärdenin peltoaukeaan ja monille aukeita paikkoja karttaville lajeille, kuten liito-oravalle, alueen laajat peltoaukeat ovat liian laajoja ylitettäväksi. Yleiskaavassa alueelle osoitettu rakentaminen ei siis muuta nykyisiä olosuhteita oleellisesti huonompaan suuntaan, sillä ekologinen yhteys Risön ja Eteläisen kaupunginselän välillä on jo nykyisin heikko. Nykyinen ekologinen yhteys Öjenin ja Eteläisen kaupunginselän välillä säilyy, sillä uudis- ja täydennysrakentamisesta huolimatta yleiskaavassa on osoitettu laajoja alueita metsätalous- ja virkistyskäyttöön.

Vaasan ympäristöseura ry - Vasa miljöförening rf:n valituksen johdosta kaupunginhallitus on todennut Jäähallin aluetta, Kuparisaaren metsää ja Suvilahden rantoja koskien, että Vaasan Ahvensaaren, Kuparisaaren ja Suvilahden alueen liito-oravapopulaatiosta on olemassa kirjallista tietoa vuodesta 1995 alkaen (Wistbacka 1995). Uusimmat liito-oravakartoitukset on tehty vuonna 2010 (Nyman & Toivio 2010). Alueelle tehdyissä suunnitelmissa luonnonsuojelulain 49 §:n mukaiset liito-oravan lisääntymis- ja levähdyspaikat on rajattu rakentamisen ulkopuolelle ja näille alueille on jätetty puustoiset kulkuyhteydet. Yleiskaavassa Ahvensaaren, Kuparisaaren ja Suvilahden liito-oravareviirien alueella on kaavamerkintänä V, joka osaltaan turvaa lajin lisääntymis- ja levähdyspaikkojen säilymisen.

Metsähallitus on kaupunginhallituksen lausunnon johdosta antamassaan vastineessa todennut muun ohella, että rakentaminen Öjenille kaventaa Öjenin ja Risön välillä olevaa jo ennestään heikkoa Eteläisen kaupunginlahden rantaa pitkin kulkevaa ekologista yhteyttä, joka on merkitty liitteeseen viivoituksella. Ekologinen yhteys tarkoittaa vaihtelevan levyisiä vyöhykemetsiä, peltoja tai muita elinympäristöjä, joita pitkin eliöt voivat liikkua alueelta toiselle. Ekologinen yhteys varmistaa eliöiden pääsyn alueelle epäsuotuisten alueiden poikki. Monet piennisäkkäät, lepakot, liito-oravat, kasvit ja hyönteiset tarvitsevat elinympäristökseen luonnontilaista metsää ja aukeaa, jotka tarjoavat ravintoa, suojaa ja pesäpaikkoja.

Olemassa olevat peltoalueet eivät nykyisellään katkaise ekologista yhteyttä Öjenin ja Eteläisen kaupunginselän välillä, vaan lisäävät alueen monimuotoisuutta. Peltoalueilla pesii monia kahlaajia, kuten kuovi ja töyhtöhyyppä, jotka käyttävät ranta-aluetta ruokailuun. Esimerkiksi liito-oravan liikkuminen Öjenin ja Söderfjärdenin välillä on täysin mahdollista luonnontilaisia rantametsiä pitkin pelloista huolimatta. Ekologisen yhteyden säilyminen on erityisen tärkeää lajien monimuotoisuuden turvaamiseksi Öjenin alueella.

Vaasan ympäristöseura ry - Vasa miljöförening rf:lle on varattu tilaisuus vastineen antamiseen kaupunginhallituksen lausunnon johdosta.

Hallinto-oikeuden ratkaisu

Vaasan hallinto-oikeus on, siltä osin kuin nyt on kysymys, valituksenalaisella päätöksellään kumonnut Vaasan kaupunginvaltuuston päätöksen Metsähallituksen valituksesta Näsetin alueelta hallinto-oikeuden päätöksen karttaliitteestä ilmenevältä osin, Vaasan ympäristöseura ry - Vasa miljöförening rf:n valituksesta Kuparisaaren virkistysalueen ja ulkoilureitin osalta sekä D:n ja E:n valituksesta Vaskiluodon Niemeläntien uusien AK-alueiden ja Tropiclandian edustan uuden leirintäalueen RL osalta.

Hallinto-oikeus on hylännyt Vaasan kantakaupungin asukasyhdistys VKA ry:n valitukset kaupunginvaltuuston päätöksestä.

Hallinto-oikeus on hylännyt A:n ja hänen 7 asiakumppaninsa vaatimuksen katselmuksen toimittamisesta. Hallinto-oikeus on hylännyt A:n ja hänen 7 asiakumppaninsa valituksen kaupunginvaltuuston päätöksestä.

Hallinto-oikeus on hylännyt B:n valituksen kaupunginvaltuuston päätöksestä.

Hallinto-oikeus on jättänyt tutkimatta C:n kaavaselostuksen täydentämistä koskevat vaatimukset. Muilta osin hallinto-oikeus on hylännyt C:n valituksen kaupunginvaltuuston päätöksestä.

Hallinto-oikeus on perustellut päätöstään näiltä osin seuraavasti:

Yleisiä perusteluja

Muutoksenhaku kaava-asioissa

Kaava-asioissa muutoksenhakukeinona on kunnallisvalitus. Kunnallis³valituksen kuntalain 90 §:n 2 momentin mukaiset valitusperusteet ovat:

1) päätös on syntynyt virheellisessä järjestyksessä;

2) päätöksen tehnyt viranomainen on ylittänyt toimivaltansa tai

3) päätös on muuten lainvastainen.

Hallinto-oikeus tutkii valitukset, jotka on tehty edellä mainituilla valitusperusteilla. Hallinto-oikeuden toimivaltaan ei kuulu tutkia kaavapäätöksen tarkoituksenmukaisuutta.

Maankäyttö- ja rakennuslain 203 §:n mukaan muutoksenhakuviranomainen voi tehdä kaavaan oikaisunluonteisia korjauksia. Muutoksenhaku³viranomainen voi kunnan suostumuksella tehdä kaavaan myös vähäisiä tarkistuksia, jos tarkistuksella ei ole vaikutusta muiden kuin siihen suostuneiden etuun tai oikeuteen. Kaupunki ei ole antanut suostumusta tarkistusten tekemiseen kaavaan. Hallinto-oikeus ei siten voi tehdä muutoksia aluevarausten rajoihin tai rakennusoikeuksien määriin. Hallinto-oikeus ei voi myöskään palauttaa kaavaa uudelleen valmisteltavaksi.

Sovellettuja säännöksiä

Maankäyttö- ja rakennuslain 4 §:n 1 momentin mukaan kunnan alueiden käytön järjestämiseksi ja ohjaamiseksi laaditaan yleiskaavoja ja asemakaavoja. Yleiskaavassa osoitetaan alueiden käytön pääpiirteet kunnassa. Asemakaavassa osoitetaan kunnan osa-alueen käytön ja rakentamisen järjestäminen.

(---)

Maankäyttö- ja rakennuslain 9 §:n mukaan kaavan tulee perustua riittäviin tutkimuksiin ja selvityksiin. Kaavaa laadittaessa on tarpeellisessa määrin selvitettävä suunnitelman ja tarkasteltavien vaihtoehtojen toteuttamisen ympäristövaikutukset, mukaan lukien yhdyskuntataloudelliset, sosiaaliset, kulttuuriset ja muut vaikutukset. Selvitykset on tehtävä koko siltä alueelta, jolla kaavalla voidaan arvioida olevan olennaisia vaikutuksia.

Maankäyttö- ja rakennusasetuksen 1 §:n 1 momentin mukaan maankäyttö- ja rakennuslain (132/1999) 9 §:ssä tarkoitettuja kaavan vaikutuksia selvitettäessä otetaan huomioon kaavan tehtävä ja tarkoitus, aikaisemmin tehdyt selvitykset sekä muut selvitysten tarpeellisuuteen vaikuttavat seikat. Selvitysten on annettava riittävät tiedot, jotta voidaan arvioida suunnitelman toteuttamisen merkittävät välittömät ja välilliset vaikutukset:

1) ihmisten elinoloihin ja elinympäristöön;

2) maa- ja kallioperään, veteen, ilmaan ja ilmastoon;

3) kasvi- ja eläinlajeihin, luonnon monimuotoisuuteen ja luonnonvaroihin;

4) alue- ja yhdyskuntarakenteeseen, yhdyskunta- ja energiatalouteen sekä liikenteeseen;

5) kaupunkikuvaan, maisemaan, kulttuuriperintöön ja rakennettuun ympäristöön.

Maankäyttö- ja rakennuslain 35 §:n 1 momentin mukaan yleiskaavan tarkoituksena on kunnan tai sen osan yhdyskuntarakenteen ja maankäytön yleispiirteinen ohjaaminen sekä toimintojen yhteen sovittaminen. Yleiskaava voidaan laatia myös maankäytön ja rakentamisen ohjaamiseksi määrätyllä alueella.

Lainkohdan 2 momentin mukaan yleiskaavassa esitetään tavoitellun kehityksen periaatteet ja osoitetaan tarpeelliset alueet yksityiskohtaisen kaavoituksen ja muun suunnittelun sekä rakentamisen ja muun maankäytön perustaksi.

Maankäyttö- ja rakennuslain 39 §:n 1 momentin mukaan yleiskaavaa laadittaessa on maakuntakaava otettava huomioon siten kuin siitä edellä säädetään.

Lainkohdan 2 momentin mukaan yleiskaavaa laadittaessa on otettava huomioon:

1) yhdyskuntarakenteen toimivuus, taloudellisuus ja ekologinen kestävyys;

2) olemassa olevan yhdyskuntarakenteen hyväksikäyttö;

3) asumisen tarpeet ja palveluiden saatavuus;

4) mahdollisuudet liikenteen, erityisesti joukkoliikenteen ja kevyen liikenteen, sekä energia-, vesi- ja jätehuollon tarkoituksenmukaiseen järjestämiseen ympäristön, luonnonvarojen ja talouden kannalta kestävällä tavalla;

5) mahdollisuudet turvalliseen, terveelliseen ja eri väestöryhmien kannalta tasapainoiseen elinympäristöön;

6) kunnan elinkeinoelämän toimintaedellytykset;

7) ympäristöhaittojen vähentäminen;

8) rakennetun ympäristön, maiseman ja luonnonarvojen vaaliminen; sekä

9) virkistykseen soveltuvien alueiden riittävyys.

Lainkohdan 3 momentin mukaan 2 momentissa tarkoitetut seikat on selvitettävä ja otettava huomioon siinä määrin kuin laadittavan yleiskaavan ohjaustavoite ja tarkkuus sitä edellyttävät.

Lainkohdan 4 momentin mukaan yleiskaava ei saa aiheuttaa maanomistajalle tai muulle oikeuden haltijalle kohtuutonta haittaa.

Maankäyttö- ja rakennuslain 40 §:n 1 momentin mukaan yleiskaava esitetään kartalla. Kaavaan kuuluvat myös kaavamerkinnät ja -määräykset.

Maankäyttö- ja rakennusasetuksen 16 §:n 1 momentin mukaan yleiskaava esitetään kartalla tai kartoilla sellaisessa mittakaavassa, että niistä alueiden käytön ja rakentamisen ohjaustarve ja yleiskaavan tarkoitus huomioon ottaen ilmenevät tarkoituksenmukaisella tavalla alueiden käytön periaatteet, tarpeelliset alueet ja kaavan muu sisältö.

Maankäyttö- ja rakennuslain 42 §:n 1 momentin mukaan yleiskaava on ohjeena laadittaessa ja muutettaessa asemakaavaa sekä ryhdyttäessä muutoin toimenpiteisiin alueiden käytön järjestämiseksi.

Lainkohdan 2 momentin mukaan viranomaisten on suunnitellessaan alueiden käyttöä koskevia toimenpiteitä ja päättäessään niiden toteuttamisesta katsottava, ettei toimenpiteillä vaikeuteta yleiskaavan toteutumista.

Lainkohdan 3 momentin mukaan yleiskaava korvaa samaa aluetta koskevan aikaisemmin hyväksytyn yleiskaavan, jollei kaavassa toisin määrätä. Yleiskaava ei ole asemakaava-alueella voimassa muutoin kuin 1 momentissa tarkoitetun asemakaavan muuttamista koskevan vaikutuksen osalta.

Kaavoituksessa on otettava huomioon myös perustuslain 6 §:n vaatimus maanomistajien yhdenvertaisuudesta lain edessä. Säännökseen sisältyy mielivallan kielto ja vaatimus yhdenvertaisesta kohtelusta samanlaisissa tapauksissa. Periaate, jonka toteutumistapa viime kädessä riippuu kulloinkin kysymyksessä olevasta suunnittelutilanteesta, edellyttää muun ohella, ettei alueiden omistajia aseteta rakennusoikeuden osalta toisistaan poikkeavaan asemaan, ellei siihen alueiden maankäyttöä ja rakentamista koskevat säännökset huomioon ottaen ole maankäytöllisiä perusteita.

Yleistä Vaasan yleiskaavasta 2030

Vaasan yleiskaava, jonka laatiminen on ollut välillä keskeytyneenä, on tullut vireille kaupunginvaltuuston päätöksellä 29.10.1973. Kokonaisyleiskaavaa on laadittu vaiheittain vuodesta 1976 lähtien. Kaupunginvaltuusto on hyväksynyt 12 osayleiskaavaa, joista ympäristöministeriö on vahvistanut neljä. Alustava yleiskaavaluonnos on hyväksytty kaupunginhallituksen suunnittelujaostossa 20.6.2006 ja se on ollut julkisesti nähtävillä 14.8.–29.9.2006. Yleiskaavaehdotus on ollut julkisesti nähtävillä 17.11.–19.12.2008. Valtuusto hyväksyi yleiskaavan 13.12.2011.

Vaasan yleiskaavan 2030 suunnittelualue käsittää Vaasan kaupungin alueen Öjbergetin osayleiskaavan ja Saariston osayleiskaavan suunnittelualueita sekä kaupunkiin 1.1.2013 liitettyä Vähäkyröä lukuun ottamatta. Suunnittelualueella on voimassa aiemmin hyväksytyt/vahvistetut osayleiskaavat, jotka yleiskaava 2030 voimaan tullessaan korvaa maankäyttö- ja rakennuslain 42 §:n 1 momentissa tarkoitetuin oikeusvaikutuksin.

Valituskohtaiset ratkaisut ja perustelut

1) C:n valitus

Tutkimatta jättäminen

Maankäyttö- ja rakennusasetuksen 16 §:n 1 momentin mukaan yleiskaava esitetään kartalla tai kartoilla. Asetuksen 17 §:ssä tarkoitettu kaavaselostus ei ole osa kaavaa eikä sen sisältöön voi hakea muutosta. Hallinto-oikeus on tämän johdosta jättänyt tutkimatta valituksen kohdassa 2. esitetyt kaavaselostuksen täydentämistä koskevat vaatimukset.

Kaavan vaikutusten selvittäminen

Kaavaselostus ei yllä mainitun mukaisesti voi olla muutoksenhaun kohteena. C:n valituksen 2. kohdassa esitettyjen seikkojen on kuitenkin katsottava koskevan eräiltä osin myös yleiskaavan vaikutusten selvittämistä. Yleiskaavan on maankäyttö- ja rakennuslain 9 §:n mukaisesti perustuttava riittäviin tutkimuksiin ja selvityksiin, jotta kaavan sisältövaatimusten täyttymistä voidaan arvioida mielekkäällä ja luotettavalla tavalla. Selvitysten riittävyys on siten laillisuusharkinnan piiriin kuuluva kysymys.

Maankäyttö- ja rakennuslain 39 §:n 3 momentin mukaan yleiskaavaa laadittaessa huomioon otettavat lainkohdan 2 momentissa luetellut seikat on selvitettävä siinä määrin kuin yleiskaavan ohjaustavoite ja tarkkuus sitä edellyttävät. Vaasan yleiskaavan 2030 suunnittelualue ja kaavaselostuksessa esitetyt ohjaustavoitteet huomioon ottaen kaavan yleisenä ohjaustavoitteena voidaan katsoa olevan koko kaupungin maankäytön ja rakentamisen ohjaaminen ainakin vuoteen 2030 saakka, vaikkakaan yleiskaavan yleisiä ohjaustavoitteita ei ole kaavaselostuksessa esitetty kootusti ja selkeästi. Yleiskaava on esitetty mittakaavassa 1:20 000 olevalla kartalla.

Ympäristöä koskevia erityistavoitteita on selostettu muun muassa yleiskaavan kaavaselostuksen sivulla 38, jonka mukaan kaupungin viheraluejärjestelmä sitoutuu maisemarakenteeseen ja muuhun luontoperustaan ja pyrkii turvaamaan luonnon säilymisen monimuotoisena, terveenä ja tuottokykyisenä. Samalla se jäsentää kaupunkia ja pyrkii täyttämään asukkaiden virkistykselliset ja elämykselliset tarpeet. Viheralueista on laadittu yleiskaavan liiteasiakirjoihin kuuluva 59-sivuinen suunnitelma Vaasan viheraluejärjestelmä 2030 sekä mittakaavassa 1:20 000 oleva yleiskaavakarttaa vastaava erillinen viheraluejärjestelmäkartta.

Kunnallistekniikkaa ja yleiskaavan vaikutuksia siihen on selvitetty muun muassa kaavaselostuksen sivuilla 68–69 ja 91. Sillä seikalla, että kaavaselostukseen sisältyvät vesijohto- ja viemäriverkostojen karttajäljennökset ovat mittakaavasta johtuen epäselviä, ei ole tässä merkitystä karttojen perustuessa kaupungin teknisen toimen tarkempaan aineistoon. Rakennussuojelua ja kulttuuriympäristöä koskevia yleiskaavan liiteasiakirjoihin kuuluvia eri selvityksiä ei voida pitää riittämättöminä pelkästään sillä perusteella, ettei niitä ole koottu yhteen C:n esittämällä tavalla.

Kaupungin palvelutavoitteita, niiden sijoittumista ja yleiskaavan vaikutuksia palveluihin on selvitetty muun muassa kaavaselostuksen sivuilla 25–27, 72, 84 ja 91, Vaasanseudun aluerakennesuunnitelmassa 2030 sekä tutkimuksissa kaupallisten ja logististen palvelujen sijoittumisesta Vaasanseudulla ja Vaasan alueen kaupan palveluverkkoselvityksessä.

Suunnittelualueen liikennettä ja yleiskaavan vaikutuksia siihen on selvitetty muun muassa kaavaselostuksen sivuilla 30–37 ja 85–90. Lisäksi liikennettä ja sen vaikutuksia on selvitetty seuraavissa yleiskaavan liiteasiakirjoihin sisältyvissä selvityksissä: Vaasanseudun liikennejärjestelmän kehittäminen (VASELI) 2001, Vaasan ja Mustasaaren tie- ja katuverkkoselvitys 2007, Liisanlehdon, Kuninkaankartanon ja Risön alueen tie- ja katujärjestelyt 2009 ja Vaasan satamatien pääsuuntaselvitys 2010. Kaavaselostuksen sivun 32 tie- ja katutavoiteverkossa esitetty Kappelimäentien ja suunnitellun Vähänkyröntien välinen pääkokoojatien alue³varaus poikkeaa yleiskaavakarttaan katkoviivoin tehdystä merkinnästä. Kaavakartassa ei ole selostettu kaavakartan merkinnän tarkoitusta tai annettu sitä koskevia määräyksiä eikä tällä merkinnällä siten ole oikeudellista merkitystä. Tähän nähden kaavaselostuksen tavoiteverkkokartan eroavaisuudella ei ole merkitystä arvioitaessa yleiskaavan vaikutusten selvittämistä.

Edellä mainitun perusteella ja kun otetaan huomioon yleiskaavan ohjaustavoitteet ja tarkkuus, kaavan vaikutusten selvittämiseksi laadittuja edellä mainittuja selvityksiä ja tutkimuksia on pidettävä riittävinä C:n valituksessa esitettyjen valitusperusteiden osalta.

Yleiskaavan ohjaustavoite ja tarkkuus suhteessa sisältövaatimuksiin

Maankäyttö- ja rakennuslain 4 §:n mukaan kunnan alueiden käytön järjestämiseksi ja ohjaamiseksi laaditaan yleiskaavoja ja asemakaavoja. Yleiskaavassa osoitetaan alueiden käytön pääpiirteet kunnassa. Lain 35 §:n 1 momentin mukaan yleiskaavan tarkoituksena on kunnan tai sen osan yhdyskuntarakenteen ja maankäytön yleispiirteinen ohjaaminen sekä toimintojen yhteen sovittaminen. Lainkohdan 2 momentin mukaan yleiskaavassa esitetään tavoitellun kehityksen periaatteet ja osoitetaan tarpeelliset alueet yksityiskohtaisen kaavoituksen ja muun suunnittelun sekä rakentamisen ja muun maankäytön perustaksi. Lain 39 §:n 3 momentin mukaan lainkohdan 2 momentissa tarkoitetut yleiskaavan sisältöä koskevat seikat on otettava huomioon siinä määrin kuin laadittavan yleiskaavan ohjaustavoite ja tarkkuus sitä edellyttävät. Maankäyttö- ja rakennusasetuksen 16 §:n 1 momentin mukaan yleiskaava esitetään kartalla tai kartoilla sellaisessa mittakaavassa, että niistä alueiden käytön ja rakentamisen ohjaustarve ja yleiskaavan tarkoitus huomioon ottaen ilmenevät tarkoituksenmukaisella tavalla alueiden käytön periaatteet, tarpeelliset alueet ja kaavan muu sisältö.

Hallinto-oikeus on todennut, ettei yleiskaavan tarkoitus, ohjaustavoitteet ja tarkkuus voi sellaisenaan olla muutoksenhaun kohteena, vaan nämä kysymykset ovat kunnan harkinnassa. Samoin kunnan harkinnassa on kysymys siitä, hyväksytäänkö yleiskaava pääsäännön mukaisesti oikeusvaikutteisena vai maankäyttö- ja rakennuslain 45 §:n mukaisesti oikeusvaikutuksettomana riippumatta siitä, korvaako oikeusvaikutteinen yleiskaava aiemman yksityiskohtaisemman yleiskaavan. Yleiskaavan on kuitenkin täytettävä sille sen ohjaustavoite ja tarkkuus huomioon ottaen kaavalle lain 39 §:n 2 momentissa asetetut vaatimukset. Hallinto-oikeus on käsitellyt C:n valituksen 1. kohtaa tästä näkökulmasta lähtien. Hallinto-oikeus on viitannut siihen, mitä yleiskaavan tavoitteiden osalta on lausuttu valituskohdan 2. osalta. Tämän lisäksi hallinto-oikeus on todennut, että kaupunkirakenteen osalta kaavaselostuksessa (s. 20) on mainittu, että "yleiskaavan tavoitteena on tältä osin kaupunkirakenteen hallittu kehittäminen vaihtelevien taloudellisten tilanteiden aikana. Kaupunkirakennetta tiivistetään ja täydennetään siten, että maisemarakenne, luonnonympäristö ja rakennettu ympäristö ovat suunnittelun lähtökohtina. Uudisrakentaminen osoitetaan keskustassa ja sen lähivyöhykkeellä ensisijaisesti jo käyttöönotetuille, vajaakäytössä oleville tai toiminnaltaan muuttuville alueille. Asuntoalueita täydennetään siten, että luodaan mahdollisimman hyvät edellytykset palvelujen ja joukkoliikenteen järjestämiselle. Luonnonolosuhteiltaan monipuoliset ja arvokkaat alueet osoitetaan virkistysalueiksi." Asumisen osalta selostuksessa (s. 22) on mainittu, että "yleiskaavan tavoitteena on edistää asuinalueiden, asuntotyyppien ja asumisen hallintamuotojen monipuolistamista. Uusi asuntotuotanto sijoitetaan siten, että hyödynnetään olemassa olevaa yhdyskuntarakennetta ja palveluita." Palvelujen ja keskusverkon osalta selostuksessa (s. 25) on mainittu, että "yleiskaavan tavoitteena on toimiva keskus- ja palveluverkkojärjestelmä. Tavoitteena on kunnallisten ja kaupallisten palvelujen sijoittaminen keskuksiin siten, että turvataan palveluiden tasapuolinen saatavuus kaikilla asuinalueilla. Vaasan keskustaa ja muita liikealueita on kehitettävä koko Vaasanseutua palvelevina alueina."

Vaasan yleiskaavan 2030 valittu mittakaava 1:20 000 ei salli maankäytön ja rakentamisen yksityiskohtaista ohjausta, mutta sellainen ei maankäyttö- ja rakennuslain 35 §:n 1 ja 2 momentti ja Vaasan yleiskaavan 2030 yleiset ohjaustavoitteet huomioon ottaen ole myöskään yleiskaavan tarkoitus. Yleiskaava, riippumatta sen tarkkuudesta, ei ole asemakaava-alueella voimassa muutoin kuin asemakaavan muuttamista koskevan vaikutuksen osalta. Kaupunki voi myös laatia ohjaustavoitteeltaan ja tarkkuudeltaan yksityiskohtaisempia osayleiskaavoja nyt hyväksytyn yleiskaavan sitä estämättä, mikäli se katsoo siihen olevan tarvetta. Alueiden käytön yksityiskohtaisemmassa suunnittelussa on tällöin muun muassa alueiden rakennusoikeuksia ja rakennussuojelukohteita vahvistettaessa otettava huomioon myös mitä näistä kysymyksistä on säädetty maankäyttö- ja rakennuslain 39 §:n 2 momentissa siltä osin kuin niistä ei ole määrätty nyt hyväksytyssä yleiskaavassa. Yleiskaavan, jossa muun muassa valituksessa mainituille keskustan, Sundomin ja Höstveden alueille on osoitettu alueiden käyttötarkoitukset ja jossa on muun muassa osoitettu rakennustaiteellisesti ja kulttuurihistoriallisesti arvokkaat suojelukohteet, on siten katsottava täyttävän sanotussa lainkohdassa tarkoitetut sisältövaatimukset kaavan ohjaustavoitteiden ja tarkkuuden edellyttämällä tavalla C:n valituksessa esitetyt seikat huomioon ottaen.

Sundomin ja Gerby-Västervikin rantojen maankäyttö

Vaasan yleiskaavassa 2030 Sundomin sekä Gerbyn ja Västervikin ranta-alueet on osoitettu pääosin pientalovaltaisiksi asuinalueiksi (AP), kun taas Palosaaren, Isolahden, Vöyrinkaupungin, Keskustan, Hietalahden ja Suvilahden osalta ranta-alueille on pyritty osoittamaan yhtenäinen rantaviivaan ulottuva virkistysalueiden (V) ja puistojen (VP) muodostama yleisessä käytössä oleva vyöhyke. Vaskiluodon ranta-alueiden suunniteltu maankäyttö on monimuotoisempaa siellä sijaitsevien satamien, energiantuotantolaitosten, asuinalueiden ja palvelujen johdosta. Risön ranta-alueet on osoitettu pääosin luonnonsuojelualueeksi (SL).

Maankäyttö- ja rakennuslain 39 §:n 2 momentin mukaan yleiskaavaa laadittaessa on otettava huomioon muun muassa maiseman ja luonnonarvojen vaaliminen sekä virkistykseen soveltuvien alueiden riittävyys. Kaavoituksessa on otettava huomioon myös Suomen perustuslain 6 §:n vaatimus ihmisten yhdenvertaisuudesta lain edessä. Säännökseen sisältyy mielivallan kielto ja vaatimus yhdenvertaisesta kohtelusta samanlaisissa tapauksissa. Samoin kaavoituksessa on otettava huomioon perustuslain 15 §:n vakuutus omaisuuden turvaamisesta. Alueiden käytössä perustuslain vaatimukset on otettu huomioon yleiskaavoituksen osalta muun muassa maankäyttö- ja rakennuslain 39 §:n 2 momentin yleiskaavan sisältöä koskevissa vaatimuksissa ja lainkohdan 4 momentin maanomistajien ja muiden oikeuden haltijoiden oikeuksia koskevassa säännöksessä sekä lain 43 §:n rakentamis- ja toimenpiderajoituksia sekä lunastus- ja korvausvelvollisuutta koskevissa säännöksissä.

Tässä tapauksessa arvioitavana on toisaalta kysymys kaupungin eri ranta-alueiden maanomistajien ja oikeuden haltijoiden rakennusoikeuden sovittamisesta yhtenäisten rakentamattomien ranta-alueiden tarpeeseen ja yleisen virkistyskäytön tarpeeseen sekä toisaalta kysymys ranta-alueiden maanomistajien ja oikeuden haltijoiden rakennusoikeuksien tasapuolisesta jakautumista. Kysymykset ovat myös yhteydessä toisiinsa, sillä jo rakennettujen ranta-alueiden maanomistajat ovat rakennusoikeuden ja yleisen virkistyskäytön tarpeiden yhteensovittamisen osalta de facto turvatummassa asemassa kuin rakentamattomien alueiden omistajat. Miten nämä kysymykset ratkaistaan kaavoituksessa, riippuu siis muun ohessa kysymyksessä olevasta suunnittelutilanteesta. Maankäyttö- ja rakennuslain, jonka säännöksiin on katsottava sisältyvän myös perustuslaista johdettavat mainitut periaatteet, eri vaatimusten toteuttaminen yleiskaavoituksessa edellyttää muun ohella, että yleiskaavassa sovitetaan virkistykseen soveltuvien alueiden riittävyyden vaatimus ja maanomistajien ja oikeuden haltijoiden oikeudet, ja ettei maanomistajia ja oikeuden haltijoita aseteta rakennusoikeuden osalta toisistaan poikkeavaan asemaan, ellei siihen ranta-alueiden rakentamista koskevat säännökset huomioon ottaen ole maankäytöllisiä perusteita. Yhdenvertaisuuden periaatetta ei edellä mainittu huomioon ottaen voida tulkita siten, että ranta-alueiden maankäyttö olisi järjestettävä kunnan alueella yhtenäisesti alueiden toteutunutta maankäyttöä huomioon ottamatta.

Sundomin sekä Gerbyn ja Västervikin, jotka ovat alunperin kuuluneet Vaasan ympärillä olleisiin maalaiskuntiin, ranta-alueille on rakentunut runsaasti loma-asunto- ja asuinrakentamista, kun taas muut kaupungin ranta-alueet ovat rakentuneet suunnitellummin niin, että ranta-alueita on jätetty rakentamisen ulkopuolelle. Tässä suunnittelutilanteessa yleiskaavaratkaisun, jossa jo rakentuneille ranta-alueille on osoitettu pääosin niiden nykyisen käytön mukaiset käyttötarkoitukset ja rakentamattomia alueita on osoitettu yleiseen käyttöön, on katsottava täyttävän maankäyttö- ja rakennuslain 39 §:n 2–4 momenttien vaatimukset.

Kaupunginvaltuuston päätöstä yleiskaavan hyväksymisestä ei ole edellä mainitun johdosta pidettävä C:n valituksessa esitetyillä perusteilla lainvastaisena.

2) Vaasan kantakaupungin asukasyhdistys VKA ry:n valitukset

(---)

Vaskiluodon Niemeläntien uudet AK-alueet

Vaasan kantakaupungin asukasyhdistys VKA ry on tältä osin vaatinut Vaasan yleiskaavan 2030 muuttamista sillä perusteella, että vuorovaikutus yleiskaavan valmistelussa ei ole täyttänyt sille maankäyttö- ja rakennuslaissa asetettuja vaatimuksia kuntalaisaloitteen osalta. D ja E ovat toisaalta omassa valituksessaan vaatineet yleiskaavan kumoamista tältä osin sillä perusteella, että kaavan vaikutusten selvittämiseksi tehdyt tutkimukset ja selvitykset eivät ole täyttäneet niille sanotussa laissa asetettuja vaatimuksia. Viimeksimainitun valitusperusteen on katsottava olevan ensisijainen verrattuna Vaasan kantakaupungin asukasyhdistys VKA ry:n esittämään valitusperusteeseen. Sen lisäksi, mitä jäljempänä on lausuttu D:n ja E:n valituksen johdosta, hallinto-oikeus on todennut, että vuorovaikutus yleiskaavan valmistelussa on näiltä osin järjestetty maankäyttö- ja rakennuslain 8 luvun säännösten mukaisesti. Vaasan kantakaupungin asukasyhdistys VKA ry:n Vaskiluodon kaavoitusta koskeva aloite on otettu huomioon yleiskaavan valmistelussa, vaikka sitä ei olekaan esitetty mainitun lain säännösten mukaisessa järjestyksessä. Se, että Vaskiluodon maankäyttöä ei ole yleiskaavassa järjestetty yhdistyksen esittämän vaihtoehdon pohjalta, ei sinänsä tarkoita, että vuorovaikutusmenettely olisi ollut virheellinen.

Yleiskaavan ohjaustavoite ja tarkkuus suhteessa rakennetun ympäristön vaalimiseen

Hallinto-oikeus on viitannut sovellettavien lainkohtien sekä yleiskaavan tarkoituksen, ohjaustavoitteiden, tarkkuuden ja oikeusvaikutuksellisuuden osalta ensinnäkin siihen, mitä edellä on lausuttu C:on valituksen johdosta.

Hallinto-oikeus on todennut yhdistyksen valituksissaan esittämän johdosta lisäksi, että rakennetun ympäristön ja kulttuuriperinnön arvojen vaalimisen osalta kaavaselostuksessa (s. 52) on mainittu, että "kaupungin kasvun ja kehittämisen edellyttämä uudisrakentaminen toteutetaan siten, että turvataan rakennetun ympäristön arvon säilyminen ja palauttaminen. Yleiskaavoituksessa kiinnitetään huomiota erityisesti miljöökokonaisuuksiin sekä valtakunnallisesti ja maakunnallisesti arvokkaisiin kohteisiin."

Vaasan yleiskaavan 2030 mittakaava 1:20 000 ei salli maankäytön ja rakentamisen yksityiskohtaista ohjaamista, mutta sellainen ei maankäyttö- ja rakennuslain 35 §:n 1 ja 2 momentti ja yleiskaavan ohjaustavoitteet huomioon ottaen olekaan ollut tarpeen. Yleiskaavaa laadittaessa on siten voitu ottaa huomioon lain 39 §:n 2 momentin 8 kohdassa tarkoitetut rakennetun ympäristön vaalimisen vaatimus kaavan ohjaustavoitteiden ja tarkkuuden edellyttämällä tavalla. Suojelukohteiksi on osoitettu muun muassa yhdistyksen valituksissa mainitut Wasaborgin, Hartmanin ja Waasan-Osake-Pankin (HOP:n) talot. Yleiskaava, riippumatta sen tarkkuudesta, ei ole asemakaava-alueella kuitenkaan voimassa muutoin kuin asemakaavan muuttamista koskevan vaikutuksen osalta. Kaupunki voi myös laatia nyt hyväksytyn yleiskaavan estämättä ohjaustavoitteeltaan ja tarkkuudeltaan yksityiskohtaisemman osayleiskaavan, mikäli se katsoo siihen olevan tarvetta. Alueiden käytön yksityiskohtaisemmassa suunnittelussa on tällöin muun muassa rakennussuojelukohteita vahvistettaessa otettava huomioon myös, mitä tästä kysymyksestä on säädetty maankäyttö- ja rakennuslain 39 §:n 2 momentissa siltä osin kuin siitä ei ole määrätty nyt hyväksytyssä yleiskaavassa. Yleiskaavan on edellä mainitun johdosta katsottava täyttävän maankäyttö- ja rakennuslain 39 §:n 2 momentin 8 kohdan vaatimuksen rakennetun ympäristön vaalimisesta. Kaupunginvaltuuston päätös yleiskaavan hyväksymisestä ei näin ollen ole lainvastainen niillä perusteilla, mitä yhdistys on valituksissaan esittänyt.

Sillä seikalla, ettei Vaasassa ole erikseen hyväksytty valituksissa mainittuja poliittisia ohjelmia, ei ole merkitystä kaupunginvaltuuston yleiskaavan hyväksymistä koskevan päätöksen lainmukaisuutta arvioitaessa, koska kunnan maankäytöstä ja rakentamisen ohjaamisesta päätetään oikeudellisesti sitovalla tavalla kaavoituksessa.

Muut valitusperusteet

Rakentamismääräyskokoelmaa koskevalla maankäyttö- ja rakennuslain 13 §:llä sen enempää kuin rakennusjärjestyksen hyväksymistä koskevalla 15 §:lläkään ei ole merkitystä tässä asiassa. Lain 14 §:n 4 momentin mukaan rakennusjärjestyksessä olevia määräyksiä ei sovelleta, jos oikeusvaikutteisessa yleiskaavassa on asiasta toisin määrätty. Asiasta ei siten ole ollut tarpeen määrätä tarkemmin yleiskaavassa.

3) Metsähallituksen valitus

Tutkimatta jätetyt vaatimukset

(---)

Metsähallitus on valituksessaan vaatinut muun muassa ekologisen käytävän osoittamista Öjenin ja Risön Natura-alueiden välille. Vaasan yleiskaavassa ei kuitenkaan ole ratkaistu eikä voitukaan ratkaista sanottujen Natura-alueiden välisten alueiden maankäyttöä siltä osin kuin ne sijaitsevat Mustasaaren kunnan alueella.

(---)

Myrgrundin asuinalueet

Myrgrundilla tarkoitetaan hallinto-oikeuden päätöksessä Messvikenin itäpuolista Tistronholmenin niemeä, Öjenintien molemmin puolin sijaitsevia uusia Myrgrundintiehen rajoittuvia AP-alueita sekä Myrgrundintien itäpuolista Eteläiseen kaupunginselkään, Yttersundomiin ja Näsetiin rajautuvaa aluetta.

Vaasan yleiskaavan 2030 kaavaselostuksen mukaan Myrgrundiin on suunniteltu rakennettavaksi 4 000 asukkaan uusi kaupunginosa. Yleiskaavassa alueelle on osoitettu laajoja uusia asuinkerrostalojen alueita AK. Alueet sijaitsevat Tistronholmenissa Myrgrundintien molemmin puolin sekä Myrgrundintien itäpuolisessa maastossa. Ranta-alueille on osoitettu laajoja pientalovaltaisia asuinalueita AP, joiden rantavyöhyke on pitkälti jo rakentunut hankekohtaisin lupamenettelyin vapaa-ajan asuntoja ja vakituisia asuntoja käsittäviksi alueiksi. Öjenintien molemmin puolin on osoitettu uudet Myrgrundintiehen rajoittuvat AP-alueet ja lisäksi Myrgrundin eteläisiin osiin ja Yttersundomiin on osoitettu laajahkoja uusia AP-alueita. Öjenintien molemmin puolin sijaitsevat uudet AP-alueet sekä Messvikenin lounaisrannalla sijaitseva AP-alue on erotettu Natura-alueen välittömästä läheisyydestä osin virkistysalueeksi V ja osin maa- ja metsätalousvaltaiseksi alueeksi, jolla on erityistä ulkoilun ohjaamistarvetta MU, osoitetuilla vyöhykkeillä.

Myrgrundintien varteen on osoitettu AK-alueen kylkeen pienehkö palvelujen, kaupan ja hallinnon alue P1. Asuinalueiden lomaan on osoitettu virkistysalueita V.

AK-alueita koskevien kaavamääräysten mukaan alueet varataan pääasiassa asuinkerrostaloille. Alueelle saa sijoittaa myös asuinpientaloja ja ympäristöhäiriöitä aiheuttamattomia palvelu- ja työpaikkatoimintoja. P1-alueita koskevien kaavamääräysten mukaan alue varataan pääosin julkisille ja yksityisille palveluille, kuten vähittäiskaupalle ja muille palveluille, toimistoille ja työpaikoille. Muita alueita koskevien kaavamääräysten osalta hallinto-oikeus on viitannut edellisessä kohdassa Öjenin AP-alueiden osalta lausuttuun.

Metsähallitus on valituksessaan esittänyt, että yleiskaavaratkaisu asuinalueiden osoittamisesta Myrgrundiin vaarantaa edellä mainittujen Natura-alueiden väliset ekologiset yhteydet, ja se on tältä osin viitannut muun muassa valtakunnallisiin alueidenkäyttötavoitteisiin. Hallinto-oikeus on todennut tämän johdosta, että valtakunnallisten alueidenkäyttötavoitteiden kohdan 2.2. mukaan tavoitteiden tarkoituksena ei sinänsä ole muodostaa ympäristönkäytön ohjausjärjestelmän mukaisten erityislakien, tässä tapauksessa maankäyttö- ja rakennuslain, luonnonsuojelulain ja metsälain, kanssa päällekkäistä ohjauskeinoa eivätkä sanotut tavoitteet ole yleiskaavoituksessa suoraan sovellettavaa normistoa. Alueidenkäytön suunnittelu on luonteeltaan kokonaisvaltaista ja eri intressejä yhteensovittavaa toimintaa, jossa tunnistetaan toiminnalliset tarpeet ja sovitetaan ne ympäristön vaatimuksiin. Tavoitteiden tiedostaminen edesauttaa tässä tapauksessa ympäristöllisten näkökohtien riittävän laaja-alaista tarkastelua ja varhaista huomioon ottamista alueidenkäytön suunnittelussa ennen hankekohtaisia ratkaisuja ja erityislakien mukaisia menettelyjä. Hallinto-oikeus onkin katsonut, että tavoitteita voidaan käyttää erityislakien tulkintataustana alueidenkäytön eri intressien huomioon ottamisen kokonaisvaltaisessa arvioinnissa. Tavoitteiden kohdan 2.4. mukaan on tärkeää muun muassa kiinnittää huomiota vihervyöhykkeiden ja monipuolisten luonnonympäristöjen riittävyyteen yhdyskuntien kehittämisessä, ekologisten käytävien tarpeeseen sekä ekologisesti merkittävien ja yhtenäisten luonnonalueiden säilymiseen yhtenäisenä.

Ekologiset yhteydet ovat yhdessä luonnon ydinalueiden kanssa osa luonnon monimuotoisuuden kannalta olennaista ekologista verkostoa. Ekologinen verkosto tarjoaa elinalueiden toiminnallisen verkoston, joka tarvitaan luonnon monimuotoisuuden suojelemiseksi, sen luonnonarvojen turvaamiseksi ja elävän luonnon ekologisen toiminnan varmistamiseksi. Luonnon ydinalueet ovat eläimistölle tärkeitä, rauhallisia ja laajoja alueita, jotka sisältävät tärkeitä elinympäristöjä, ravintolähteitä ja levähdysalueita ja jotka ovat eliölajien levittäytymisen ja populaatiodynamiikan kannalta merkittäviä. Ekologiset yhteydet ovat vaihtelevan levyisiä metsävyöhykkeitä, elinympäristöjä tai metsä-peltoketjuja, joiden kautta lajit voivat siirtyä alueelta toiselle, ja jotka varmistavat elinalueiden saavutettavuuden eliöille muutoin epäsuotuisten alueiden poikki.

Ekologisia verkostoja voidaan tarkastella eri tasoilla yleiseurooppalaisesta paikalliseen tasoon. Natura 2000 -verkosto on luontodirektiivin (92/43/ETY) 3 artiklan 1 kohdan 1 alakohdan mukaisesti perustettu erityisten suojelutoimien alueiden yhtenäinen eurooppalainen ekologinen verkosto. Tämän verkoston avulla, joka koostuu alueista, joilla on liitteessä I lueteltuja luontotyyppejä ja liitteessä II lueteltujen lajien elinympäristöjä, tulee varmistaa kyseisten luontotyyppien ja lajien elinympäristöjen suotuisan suojelun tason säilyttäminen tai tarvittaessa ennalleen saattaminen niiden luontaisella levinneisyysalueella. Mainitun artiklan kohdan 2 alakohdan mukaan Natura 2000 -verkostoon kuuluvat myös lintudirektiivin (79/409/ETY) säännösten mukaisesti luokittelemat erityiset suojelualueet.

Öjenin, Eteläisen kaupunginselän ja Söderfjärdenin Natura-alueet ovat eurooppalaiseen ekologiseen verkostoon kuuluvien luonnon ydinalueiden osia Vaasan kaupunkiseudulla. Myrgrundin alue on osa näiden alueiden välistä metsä- ja peltoalueiden ketjua. Ekologisen verkoston toiminnan turvaamiseksi luonnon ydinalueiden väliset ekologiset yhteydet tulisi pyrkiä turvaamaan ja säilyttämään maankäytön suunnittelussa ja alueiden käytön järjestämisessä maankäyttö- ja rakennuslain 39 §:n 2 momentin mukaiset erilaiset sisältövaatimukset mahdollisuuksien mukaan huomioon ottaen. Tässä tapauksessa arvioitavana on toisaalta maankäyttö- ja rakennuslain 39 §:n 2 momentin vaatimus kaupungin asumisen tarpeiden ja toisaalta saman lainkohdan vaatimus luonnonarvojen vaalimisen huomioon ottamisesta lainkohdan 4 momentissa tarkoitetulla tavalla Myrgrundin alueidenkäytön suunnittelussa. Kun otetaan huomioon, että Vaasan yleiskaavassa 2030 Myrgrundintien länsipuolelle on osoitettu laaja Öjenin Natura-alueeseen rajautuva yhtenäinen MU-alue ja Myrgrundin eteläosaan laaja aina Näsetiin ulottuva yhtenäinen M/V-alue, jotka mahdollistavat Natura-alueiden välisen ekologisen yhteyden säilyttämisen alueiden maankäytön tarkemmassa suunnittelussa myös asumisen tarpeet yhteensovittaen, yleiskaavassa on katsottava otetun luonnonarvojen vaaliminen Metsähallituksen valituksessa tarkoitetuilta osin huomioon yleiskaavan ohjaustavoitteen ja tarkkuuden edellyttämällä tavalla.

Kaupunginvaltuuston päätöstä yleiskaavan hyväksymisestä ei edellä lausutun johdosta ole tältä osin syytä kumota Metsähallituksen valituksessa esitetyillä perusteilla.

Näset

Näsetin alueella tarkoitetaan hallinto-oikeuden päätöksessä päätöksen karttaliitteestä ilmenevää aluetta.

Näsetin suunnittelualue koostuu maatalouskäytössä olevista laaksoista ja niiden välisistä pientaloasutuksen ja teiden pirstomista metsäalueista. Alueen koillisosassa on laajempi meren rantaan ulottuva Väderskatanin metsäselänne. Vaasan yleiskaavassa 2030 alue on osoitettu valtaosin laajoiksi AP-alueiksi, joiden lomaan on osoitettu maatilojen talouskeskusten alueita AM sekä maatalousalueita, joiden vaihtoehtoinen käyttötarkoitus on virkistysalue, aluevarausmerkinnällä MT/V. Olemassa olevien metsäalueiden ydinalueet on osoitettu virkistysalueiksi. Väderskatanille osoitettu virkistysalue ulottuu kapeana AP-alueiden välisenä kaistana meren rantaan. Väderskatanin metsän itäinen osa on osoitettu maa- ja metsätalousvaltaiseksi alueeksi, jonka vaihtoehtoinen käyttötarkoitus on virkistysalue, aluevarausmerkinnällä M/V. Aluevaraus M/V jatkuu Väderskathåletin lahden itärantaa seuraten Svartön suuntaan.

Sen johdosta mitä Metsähallitus on valituksessaan esittänyt Natura-alueiden ekologisen yhteyden turvaamisen osalta Näsetissä, hallinto-oikeus on viitannut ensinnäkin edellä Myrgrundin asuinalueiden kohdalla lausuttuun.

Näsetiin osoitetut AP-alueet ovat osittain jo rakentuneita hankekohtaisin lupamenettelyin vakituisia asuntoja sekä meren ranta-alueelle myös vapaa-ajan asuntoja käsittäviksi alueiksi. Vaasan yleiskaavassa 2030 näitä asuinrakentamisen alueita on kuitenkin laajennettu ja yhdistetty toisiinsa tavalla, joka supistaa huomattavasti nykyisiä pelto- ja metsäalueita ja katkaisee niiden muodostamia yhteysketjuja. Hallinto-oikeus on asiaa arvioidessaan kiinnittänyt huomiota siihen, että yleiskaavassa ei ole osoitettu sellaisia aluevarauksia tai annettu sellaisia suunnittelumääräyksiä, jotka ohjaisivat alueen tarkempaa suunnittelua ekologiset yhteydet turvaavalla tavalla. Alueen suunnittelussa ekologisen yhteyden tarvetta ei ilmeisesti ole tunnistettu. Yhteyden turvaaminen edellyttää laaja-alaista ja riittävän aikaisessa vaiheessa tehtävää tarkastelua, mikä on Vaasan yleiskaavan 2030 ohjaustavoitteet ja tarkkuus huomioon ottaen tarpeellista tehdä tässä suunnitteluvaiheessa. Kun näin ei ole menetelty ja kun yleiskaavan on oikeusvaikutteisena tarkoitus olla ohjeena asemakaavaa laadittaessa sekä ryhdyttäessä muihin toimenpiteisiin alueiden käytön järjestämiseksi, hallinto-oikeus on katsonut, että näiltä osin yleiskaavassa ei ole riittävässä määrin otettu huomioon luonnonarvojen vaalimisen vaatimusta.

Kaupunginvaltuuston päätös yleiskaavan hyväksymisestä on edellä mainitun johdosta kumottava lainvastaisena päätöksen ratkaisuosasta ilmenevällä tavalla.

(---)

4) Vaasan ympäristöseura ry - Vasa miljöförening rf:n valitus

(---)

Kuparisaari

Yhdistys on tältä osin esittänyt valituksessaan, että Kuparisaaren PY-aluetta ei tulisi laajentaa ja että alueen metsät tulisi suojella. Alueella sijaitsee liito-oravan elinpiirejä.

Jäähallin nykyinen alue sekä sen länsipuolinen alue aina Emäntälahteen asti Rinnakkaistien ja moottoritien eteläpuolella on Vaasan yleiskaavassa 2030 osoitettu julkisten palvelujen ja hallinnon alueeksi PY. PY-alueita koskevien kaavamääräysten mukaan alue varataan pääosin kunnan, valtion ja muiden julkisten yhteisöjen toimintoja varten. Alueelle saa sijoittaa vähäisessä määrin myös muita työpaikkatoimintoja ja asuntoja. PY-alueiden eteläpuolella sijaitseva metsä ja siellä sijaitsevat erilliset pienasuintalojen alueet on yleiskaavassa osoitettu virkistysalueeksi V, jolle on osoitettu uusi rannan suuntainen ulkoilureitti. Ulkoilureitti on osa kaupungin keskustan suunnasta rantaa pitkin kulkevaa ulkoilureittiä. Yleiskaavassa ei ole annettu tarkempia ulkoilureittiä koskevia määräyksiä.

Yleiskaavan virkistysalueita koskevien kaavamääräysten mukaan alue varataan yleiseen virkistys- ja ulkoilukäyttöön. Alueella on sallittua virkistystä ja ulkoilua palveleva rakentaminen. Alue on ensisijaisesti luonnonmukaisena säilytettävä tai sellaiseksi rakennettava viheralue, jonka rakentamis- ja hoitotoimenpiteet määritellään maankäyttö- ja rakennusasetuksen 46 §:n mukaisessa viheraluesuunnitelmassa. Suunnitelmien tulee soveltuvin osin pohjautua yleiskaavan yhteydessä laadittuihin ulkoilualuesuunnitelmiin.

Alueella on voimassa vuonna 1993 vahvistettu Keskustan osayleiskaava. Siinä osoitetut aluevaraukset vastaavat suurin piirtein nyt hyväksyttyä yleiskaavaa kuitenkin niin, että osayleiskaavassa ei ole osoitettu edellä mainittua ulkoilureittiä. Vuonna 2006 hyväksytyssä asemakaavassa jäähallin nykyinen alue on osoitettu urheilutoimintaa palvelevien rakennusten korttelialueeksi (YU). Asemakaavassa jäähallin länsipuolinen alue, joka yleiskaavassa on osoitettu PY-alueen laajennusalueeksi, on osoitettu joko lähivirkistysalueeksi (VL), lähivirkistysalueeksi, jolla ympäristö säilytetään (VL/s), tai suojeltavien rakennusten korttelialueeksi (SR). VL/s-aluetta muun muassa koskevien asemakaavamääräysten mukaan aluetta tulee kehittää sen luontotyypin mukaisella tavalla siten, ettei sillä sijaitsevia liito-oravien lisääntymis- ja levähdyspaikkoja vaaranneta.

Yleiskaavan liitesuunnitelmana laaditussa kaupunginvaltuuston samana päivänä hyväksymässä Vaasan viheraluejärjestelmässä 2030 Kuparisaaren metsä on esitetty merenrantapuistona. Viheraluejärjestelmän mukaisen viheralueiden käyttöluokituksen mukaan merenrantapuistoissa voi olla erilaisia kulkureittejä, rantabulevardeja, istumapaikkoja, uimarantoja, uimapaikkoja, venelaitureita ja kalastuspaikkoja. Suunnitelmaa laadittaessa ei ole noudatettu maankäyttö- ja rakennuslain 90 §:n 4 momentissa tarkoitettua järjestystä eikä suunnitelmassa ole siten annettu eikä voitukaan antaa oikeudellisesti merkityksellisiä esimerkiksi luonnon³arvojen vaalimista koskevia määräyksiä.

Kuparisaaren metsäalueella olevat liito-oravan esiintymisalueet on otettu huomioon muun muassa edellä mainitussa asemakaavassa. Yleiskaavaa laadittaessa liito-oravan esiintymisalueita Kuparisaaressa on selvitetty viimeksi vuoden 2010 kevään aikana (Nyman & Toivio 2010), jolloin alueella todettiin olevan useampia liito-oravan elinpiirejä. Yksi näistä elinpiirien ydinalueista ulottuu yleiskaavassa osoitetun PY-alueen laajennuksen alueelle. PY-alueen laajennus katkaisee liito-oravan arvioidun kulkuyhteyden moottoritien pohjoispuolelle.

Yhdistys ei ole valituksessaan esittänyt perusteita alueen metsien osoittamiseksi luonnonsuojelualueeksi eikä yleiskaavaratkaisun voida siten tältä osin katsoa olevan maankäyttö- ja rakennuslain 39 §:n 2 ja 3 momentin vastainen. Mitä tulee alueella esiintyvän liito-oravan elinolosuhteiden huomioon ottamiseen, hallinto-oikeus on todennut, että nyt hyväksytyssä yleiskaavassa ei ole annettu liito-oravan suojeluvelvoitteita huomioon ottavia määräyksiä tai sellaisia alueen tarkempaa suunnittelua ohjaavia suunnitteluohjeita, jotka turvaisivat liito-oravan elinmahdollisuudet alueella. Yleiskaavaratkaisu, joka sallii PY-alueen laajentamisen liito-oravan edellä todetuille elinpiirien ydinalueille, voisi vaarantaa luonnonsuojelulain 49 §:n 1 momentissa suojellut eläimen lisääntymis- ja levähdyspaikat, minkä lisäksi alueen laajennus voisi muutoinkin heikentää liito-oravan elinmahdollisuuksia alueella. Kun lisäksi otetaan huomioon, että alueella voimassa olevassa asemakaavassa on annettu liito-oravan suojelua tarkoittavia määräyksiä ja että yleiskaavan on oikeusvaikutteisena tarkoitus olla ohjeena asemakaavaa laadittaessa ja muutettaessa, ei yleiskaavassa ole katsottava tältä osin otetun huomioon luonnonarvojen vaalimisen vaatimusta maankäyttö- ja rakennuslain 39 §:n 2 ja 3 momenttien edellyttämällä tavalla.

Kaupunginvaltuuston päätös kaavan hyväksymisestä on edellä lausutun johdosta kumottava lainvastaisena Kuparisaaren PY-alueen laajennuksen ja virkistysalueen osalta.

(---)

5) D:n ja E:n valitus

(---)

Vaskiluodon Niemeläntien AK-alueet

D ja E ovat esittäneet valituksessaan muun muassa, että Vaasan yleiskaavan perustana olevat alueen luontoarvojen tutkimukset ja selvitykset ovat tältä osin olleet riittämättömiä.

Vaasan yleiskaavassa 2030 Vaskiluodon Niemeläntien kadun länsipuolelle sekä pohjoispäähän on osoitettu neljä erillistä asuinkerrostalojen aluetta AK. Kaavamääräysten mukaan alueet varataan pääasiassa asuinkerrostaloille. Alueelle saa sijoittaa myös asuinpientaloja ja ympäristöhäiriöitä aiheuttamattomia palvelu- ja työpaikkatoimintoja. AK-alueet on kaavaselostuksessa (s. 23) nimetty uudeksi Vaskiluoto AK-nimiseksi asuntoalueeksi. Kaavaselostuksen mukaan alueelle on suunniteltu sijoittuvan noin 1 600 asukasta, mikä nostaisi Vaskiluodon asukasluvun nykyisestä noin 400 asukkaasta 2 000 asukkaaseen. Asuntoalueen länsipuolinen metsäalue on osoitettu virkistysalueeksi V. Kaavamääräysten mukaan alueella on sallittua virkistystä ja ulkoilua palveleva rakentaminen. Alue on ensisijaisesti luonnonmukaisena säilytettävä tai sellaiseksi rakennettava viheralue, jonka rakentamis- ja hoitotoimenpiteet määritellään maankäyttö- ja rakennusasetuksen 46 §:n mukaisessa viheraluesuunnitelmassa. Suunnitelmien tulee soveltuvin osin pohjautua yleiskaavan yhteydessä laadittuihin ulkoilualuesuunnitelmiin.

Pohjanmaan maakuntakaavassa edellä mainitut uudet asuntoalueet on osoitettu taajamatoimintojen alueeksi A ja niiden länsipuolinen metsäalue virkistysalueeksi V. Alueella on voimassa kaupunginvaltuuston vuonna 1987 hyväksymä Vaskiluodon osayleiskaava, joka ei ole oikeusvaikutteinen. Vuonna 1978 hyväksytyssä asemakaavassa alueet on osoitettu pääosin luonnontilassa säilytettäväksi puistoalueeksi PL. Vaskiluodon pohjoiskärki on osoitettu retkeily- ja leirintäalueeksi RR. Niemeläntien ja Haukilammentien risteyksen luoteisen puoleinen alue, jolla sijaitsee aiemmin hotellin ja vastaanottokeskuksen käytössä olleita rakennuksia, on osoitettu liikerakennusten korttelialueeksi AL. Osa metsäalueen eteläisestä Reininkadun varteen sijoittuvasta alueesta on osoitettu AL-alueeksi, huvipuistoalueeksi PV ja pysäköintialueeksi LP.

Vaasan yleiskaavassa 2030 kysymyksessä olevien AK- ja V-alueiden luontoarvoja on selvitetty vuonna 2004 tehdyissä Vaskiluodon linnustotutkimuksessa (Jan Nyman) ja Vaskiluodon kasvillisuusselvityksessä (Ympäristötutkimus Oy Metsätähti). Vaskiluodon pohjoisosan luontoselvityksen (Lustila, Nyman ja Toivio 2009) selvitysalue kattaa osan Vaskiluodon pohjoiskärjessä sijaitsevista uusista AK-alueista. Alueella havaittiin muun muassa saalistavia pohjanlepakoita, vesisiippoja ja tarkemmin tunnistamattomia lepakoita. Osa havainnoista tehtiin Niemeläntien pohjoisosan varrelta.

Maankäyttö- ja rakennuslain 9 §:n mukaan kaavan tulee perustua riittäviin tutkimuksiin ja selvityksiin. Kaavaa laadittaessa on tarpeellisessa määrin selvitettävä suunnitelman ja tarkasteltavien vaihtoehtojen toteuttamisen ympäristövaikutukset. Selvitykset on tehtävä koko siltä alueelta, jolla kaavalla voidaan arvioida olevan olennaisia vaikutuksia. Kaupunginvaltuuston hyväksymällä oikeusvaikutteisella Vaasan yleiskaavalla 2030 on ratkaistu alueiden pääasiallinen maankäyttömuoto alueiden yksityiskohtaisempaa suunnittelua ohjaavalla tavalla. Asuntoalueiden osoittaminen nykyisille osittain luonnontilassa oleville alueille tarkoittaa alueiden käyttömuodon merkittävää muutosta ja sitä myöten alueiden luonnonympäristölle aiheutuvia olennaisia vaikutuksia, jotka olisi tullut selvittää yleiskaavan ohjaustavoitteen ja tarkkuuden edellyttämällä tavalla kaavan vaikutusten arvioimisen mahdollistamiseksi ennen alueiden käyttömuotojen ratkaisemista. Asiakirjoista kuitenkin ilmenee, että Niemeläntien länsipuolen ja Vaskiluodon pohjoiskärjen uusien AK-alueiden eliöstöä ei ole selvitetty linnustoa sekä alueen pohjoisosaa lukuun ottamatta eikä yleiskaavan vaikutusten arvioiminen näiltä osin ole ollut mahdollista.

Kaupunginvaltuuston päätös yleiskaavan hyväksymisestä on perustunut edellä tarkoitetuilta osin riittämättömiin tutkimuksiin ja selvityksiin, minkä johdosta päätös on niiltä osin kumottava.

Vaskiluodon uusi RL-alue

D ja E ovat valituksessaan esittäneet tältä osin, että päätös Vaasan yleiskaavan 2030 hyväksymisestä on lainvastainen kaavaratkaisun sisältöön liittyvin perustein.

Valtioneuvoston valtakunnallisista alueidenkäyttötavoitteista 30.11.2000 antaman päätöksen, jota on tarkistettu valtioneuvoston 13.11.2008 antamalla päätöksellä, kohdan 4.3. yleistavoitteiden mukaan alueidenkäytössä kiinnitetään erityistä huomiota ihmisten terveydelle aiheutuvien haittojen ja riskien ennalta ehkäisemiseen ja olemassa olevien haittojen poistamiseen. Saman kohdan erityistavoitteiden mukaan haitallisia terveysvaikutuksia tai onnettomuusriskejä aiheuttavien toimintojen ja vaikutuksille herkkien toimintojen välille on jätettävä riittävän suuri etäisyys. Suuronnettomuusvaaraa aiheuttavat laitokset sekä vaarallisten aineiden kuljetusreitit ja niitä palvelevat kemikaaliratapihat on sijoitettava riittävän etäälle asuinalueista, yleisten toimintojen alueista ja luonnon kannalta herkistä alueista.

Maankäyttö- ja rakennusasetuksen 57 §:n 1 momentin mukaan harkittaessa rakennushankkeen sijoittumista ja rakennuspaikan soveltuvuutta on huolehdittava vaarallisista aineista aiheutuvan suuronnettomuusvaaran torjumiseksi riittävistä suojaetäisyyksistä.

Vaasan yleiskaavassa 2030 Vaskiluodossa sijaitsevan Tropiclandian kylpylähotelli-alueen eteläpuolelle on osoitettu rakennettavaksi saari, jolle on osoitettu sijoitettavaksi leirintäalue RL. Käytännössä kaavan toteuttaminen tarkoittaisi tältä osin Vaskiluodon pohjoisosassa toimivan leirintäalueen siirtämistä suunnitellulle saarelle.

Vaskiluodon öljysatamaan liittyvät Euroopan neuvoston 9.12.1996 antamassa direktiivissä 96/82/EY (Seveso II) tarkoitetut vaarallisia kemikaaleja varastoivat suuronnettomuusvaaralliset laitokset sijaitsevat noin 400 metriä länteen edellä mainitusta suunnitellusta leirintäalueesta. Alue on yleiskaavassa osoitettu teollisuus- ja varastoalueeksi, jolla on tai jolle saa sijoittaa merkittävän vaarallisia kemikaaleja valmistavan tai varastoivan laitoksen T/kem. Entisen Turvatekniikan keskuksen, nykyisen Turvallisuus- ja kemikaaliviraston TUKESin laitoksille määrittelemien niin sanottujen konsultointivyöhykkeiden laajuus on 1,0–1,5 kilometriä laitosalueen rajalta.

Pohjanmaan pelastuslaitos ja TUKES ovat antaneet lausunnot yleiskaavaehdotuksen johdosta. Pelastuslaitos on lausunnossaan 24.9.2009 todennut pitävänsä tärkeänä, että muun muassa majoitustiloja, suuria kokoontumistiloja ja tiheää asumusta ei sijoiteta suuronnettomuusvaaraa aiheuttavien kohteiden läheisyyteen. Kysymyksessä olevien kemikaalivarastojen läheisyyteen ei pelastuslaitoksen lausunnon mukaan tule sijoittaa myöskään muun muassa leirintäaluetta. TUKESin yleiskaavaehdotuksen johdosta antaman lausunnon 6.11.2009 mukaan turvallisuusselvitykseen tehtyjen onnettomuusmallinnusten perusteella kyseisten varastojen suurimmat ja tyypillisimmät palaviin nesteisiin liittyvät onnettomuudet voisivat olla varastosäiliön tai sitä ympäröivän vallitilan palo sekä säiliöauton palo. Ympäristön kaavoituksessa on syytä ottaa huomioon tulipalojen voimakkaan lämpösäteilyn mahdollisuus varastoalueen ulkopuolelle sekä nestekaasupullovaraston palossa muodostuvien heitteiden muodostumismahdollisuus. Rakenteiden syttymisetäisyys liekeistä voi olla noin 60–80 metriä ja palokunnan toimimisetäisyys erikoisvarusteissa noin 100 metriä. Varastoja ympäröivien alueiden käyttötarkoituksista suositeltavampia ovat luonnontilaiset alueet, ulkoilu- ja puistoalueet sekä varasto- ynnä muut sellaiset alueet, joiden henkilömäärä on pieni tarvittavaan pinta-alaan nähden ja joissa varastoitava materiaali ei ole helposti syttyvää. Erityisesti varastojen läheisille alueille tulisi välttää sijoittamasta hoitolaitoksia, päiväkoteja, vanhusten asuintaloja tai yleensä kohteita, joissa on suuria henkilömääriä.

Kun otetaan huomioon mitä alueellinen pelastuslaitos ja TUKES ovat lausunnoissaan esittäneet RL-alueen sijoituksen johdosta, hallinto-oikeus on katsonut, että yleiskaavan vaikutuksia elinympäristön turvallisuuteen ei ole selvitetty riittävästi. Hallinto-oikeus on todennut myös, että kaupunginhallitus ei ole valituksen johdosta antamassaan lausunnossaan esittänyt uuden saaren rakentamisesta ja leirintäalueen sijoittamisesta saarelle aiheutuvista vaikutuksista veden laatuun ja maisemaan tehtyjä tutkimuksia tai selvityksiä eikä sellaisia tutkimuksia tai selvityksiä ole myöskään ilmennyt laaditun hallinto-oikeuden käytettävissä olleiden asiakirjojen perusteella. Sen arvioiminen, täyttääkö kaavaratkaisu kysymyksessä olevilta osin yleiskaavalle maankäyttö- ja rakennuslain 39 §:ssä asetetut sisältövaatimukset, ei ole mahdollista ilman mainittuja selvityksiä.

Kaupunginvaltuuston päätös yleiskaavan hyväksymisestä on tältä osin perustunut riittämättömiin tutkimuksiin ja selvityksiin, minkä johdosta päätös on tältä osin kumottava.

(---)

13) A:n ja hänen 7 asiakumppaninsa valitus

Katselmus

Kun otetaan huomioon asiakirjoista saatu selvitys, katselmuksen toimittaminen asiassa on ilmeisen tarpeetonta.

Pääasia

Muutoksenhakijoiden valituksessa tarkoitettu tila Alvar RN:o 4:211 sijaitsee Vaasan kaupungin Västervikin kylässä Västervikin huvilatien ja meren rannan välisellä rantavyöhykkeellä. Tilan pinta-ala on 0,8745 hehtaaria ja sen oikaistu rantaviiva on noin 75 metriä. Västervikin huvilatien varrelle on varsinkin rannan puolelle muodostunut 1900-luvun alkupuolelta lähtien ranta-alueiden käytön nykyisin voimassa oleviin periaatteisiin nähden poikkeuksellisen tiheää ranta-alueen rakentamista, joka on alunperin ollut lähinnä huvila-asutusta, mutta jonka painopiste on nykyisin siirtynyt asuinrakentamiseen.

Alvarin tila on osoitettu nyt hyväksytyssä yleiskaavassa kokonaisuudessaan virkistysalueeksi V. Kaavamääräysten mukaan alue varataan yleiseen virkistys- ja ulkoilukäyttöön. Alueella on sallittua virkistystä ja ulkoilua palveleva rakentaminen. Alue on ensisijaisesti luonnonmukaisena säilytettävä tai sellaiseksi rakennettava viheralue, jonka rakentamis- ja hoitotoimenpiteet määritellään maankäyttö- ja rakennusasetuksen 46 §:n mukaisessa viheraluesuunnitelmassa. Suunnitelmien tulee soveltuvin osin pohjautua yleiskaavan yhteydessä laadittuihin ulkoilualuesuunnitelmiin. Tila rajoittuu sekä etelässä että pohjoisessa kaavassa osoitettuihin meren rantaa myötäileviin pientalovaltaisiin asuntoalueisiin AP. Tilalle osoitettu virkistysalue liittyy laajempaan virkistysalueverkostoon. Kaavassa osoitetun Strömsön pienvenesataman LV alueen etäisyys tilan etelärajaan on vajaat 100 metriä. Pienvenesataman eteläpuolelle meren rantaan on osoitettu Strömsön virkistysalue V ja siitä edelleen etelään noin 300 metrin etäisyydelle seuraava virkistysalueyhteys meren rantaan. Tarkasteltaessa muutoksenhakijoiden tilan pohjoispuolista meren ranta-aluetta lähin virkistysalueyhteys meren rantaan on noin 1,7 kilometrin etäisyydellä. Lisäksi noin 800 metrin etäisyydelle muutoksenhakijoiden tilasta pohjoiseen yleiskaavaan on merkitty AP-alueelle sijoittuva viheralueyhteyden tarvetta meren rantaan kuvaava merkintä.

Yleiskaavan liiteasiakirjoihin kuuluvan Vaasan viheraluejärjestelmän 2030 mukaan merenrantavyöhykkeen viheryhteys kulkee yhtenäisenä rantapuistona läpi koko mantereen rantavyöhykkeen Suvilahdesta Isolahteen. Gerbyn niemen ja Västervikin välillä ei ole yhtenäistä merenrantapuistoa, vaan yhteys meren rantaan on tarkoitus järjestää noin kilometrin välein varatuilla puistokaistaleilla. Viheraluejärjestelmässä tilan alue on esitetty merenrantapuistona. Viheraluejärjestelmän mukaisen viheralueiden käyttöluokituksen mukaan merenrantapuistoissa voi olla erilaisia kulkureittejä, rantabulevardeja, istumapaikkoja, uimarantoja, uimapaikkoja, venelaitureita ja kalastuspaikkoja.

Hallinto-oikeus on todennut aluksi, että sillä, onko merenrantayhteyksien järjestämistä mainittu erikseen muutoksenhakijoiden valituksessa mainitussa Vaasan kaupungin maapoliittisessa ohjelmassa, ei sinänsä ole merkitystä arvioitaessa yleiskaavaratkaisun lainmukaisuutta, sillä kunnan maankäytön suunnittelusta päätetään nimenomaan kaavoituksessa eikä maapoliittinen ohjelma voi rajoittaa kunnalle lain mukaan asiassa kuuluvaa päätösvaltaa.

Vakiintuneen oikeus- ja hallintokäytännön mukaisesti maanomistajien tasapuolisen kohtelun toteutumista rakennusoikeuksien jakautumisessa ranta-alueella tarkastellaan emäkiinteistön perusteella. Maankäyttö- ja rakennuslain 43 §:n 1 momentin mukaan lupaa rakennuksen rakentamiseen ei saa oikeusvaikutteisen yleiskaavan alueella myöntää siten, että vaikeutetaan yleiskaavan toteuttamista. Lisäksi rakentaminen kysymyksessä olevalla rantavyöhykkeellä edellyttää maankäyttö- ja rakennuslain 72 §:n 1 momentin mukaisesti asemakaavaa tai sellaista oikeusvaikutteista yleiskaavaa, jossa on erityisesti määrätty yleiskaavan tai sen osan käyttämisestä rakennusluvan myöntämisen perusteena. Yleiskaavassa ei ole annettu tällaista määräystä eikä ranta-alueiden kiinteistöjen rakennusoikeuksia ole selvitetty emätilaperiaatteen mukaisesti. Yleiskaavassa muutoksenhakijoiden tilalle osoitettu virkistysaluevaraus kuitenkin ohjaa kaavan oikeusvaikutteisuus huomioon ottaen tilan maankäyttöä mainitun lain 43 §:n 1 momentin mukaisesti, jolloin kiinteistön tulevan maankäytön on katsottava tulleen asiallisesti ratkaistuksi yleiskaavassa.

Arvioitaessa sitä, aiheuttaako kaavaratkaisu edellä kuvatussa tilanteessa muutoksenhakijoille maankäyttö- ja rakennuslain 39 §:n 4 momentissa tarkoitettua kohtuutonta haittaa ja onko kaavaratkaisu mahdollisesti myös maanomistajien tasapuolisen kohtelun vaatimuksen vastainen, tulisi ensin selvittää kysymyksessä olevan ranta-alueen rakennusoikeuksien jakautuminen alueen kaikkien emäkiinteistöjen kesken. Koska yleiskaavaa ei ole kuitenkaan tarkoitettu käytettäväksi rakennusluvan myöntämisen perusteena, tällaista selvitystä ei ole laadittu. Kun kuitenkin otetaan huomioon, että Alvarin tilan osoittamiseksi virkistysalueeksi on olemassa edellä kuvatut virkistykseen soveltuvien alueiden riittävyyden turvaamiseen liittyvät hyväksyttävät maankäytölliset perusteet, että kiinteistö sijaitsee kaupunkialueella ja että maankäyttö- ja rakennuslain 43 §:n 1 momentin mukaan lupa rakennuksen rakentamiseen on myönnettävä yleiskaavasta huolimatta, jos yleiskaavasta johtuvasta luvan epäämisestä aiheutuisi hakijalle huomattavaa haittaa eikä kunta lunasta aluetta tai suorita haitasta kohtuullista korvausta, kaavaratkaisun ei ole katsottava olevan tältä osin lainvastainen.

14) B:n valitus

B:n valituksessa tarkoitetut tilat Henrikslund RN:o 2:279, Lisbethslindan RN:o 2:280 ja Ullelund RN:o 2:281 sijaitsevat Vaasan kaupungin Västervikin kylässä meren ranta-alueella tai sen taustamaastossa. Rantaan rajoittuvan Henrikslundin tilan oikaistun rantaviivan pituus on noin 50 metriä. Tilojen yhteenlaskettu pinta-ala on 1,984 hehtaaria. Edellä mainittujen tilojen lisäksi B omistaa samalla alueella ainakin Strömsötorpin RN:o 2:43, Hagenin RN:o 2:125, Petersbackenin RN:o 2:278 ja Strömsötorp II:n RN:o 2:282 tilat, jotka rajoittuvat Strömmenin salmen rantaan. Näiden tilojen yhteenlaskettu pinta-ala on 3,171 hehtaaria ja oikaistun rantaviivan pituus noin 180 metriä. Kaikki mainitut tilat rajoittuvat toisiinsa muodostaen yhtenäisen Strömsön virkistysalueen eteläpuolella sijaitsevan alueen.

Henrikslundin RN:o 2:279, Lisbethslindanin RN:o 2:280 ja Ullelundin RN:o 2:281 tilojen alueista on yleiskaavakartan yleispiirteisyys huomioon ottaen karkeasti arvioiden noin puolet osoitettu virkistysalueeksi V ja loput pientalovaltaisiksi asuntoalueiksi AP. Strömsötorpin RN:o 2:43, Hagenin RN:o 2:125, Petersbackenin RN:o 2:278 ja Strömsötorp II:n RN:o 2:282 tilojen alueet on osoitettu AP-alueeksi. Kyseinen AP-alue on osoitettu aluerajauksella sk2 kulttuuriympäristön kannalta maakunnallisesti tai paikallisesti arvokkaaksi alueeksi, jota koskevien tarkempien kaavamääräysten mukaan muun muassa alueen maankäyttö³periaatteet ratkaistaan tarkemmassa suunnittelussa.

Yleiskaavan liiteasiakirjoihin kuuluvan Vaasan viheraluejärjestelmän 2030 mukaan rantavyöhykkeen viheryhteys kulkee yhtenäisenä rantapuistona Suvilahdesta Isolahteen. Gerbyn niemen ja Västervikin välillä ei ole yhtenäistä merenrantapuistoa, vaan yhteys meren rantaan on tarkoitus järjestää noin kilometrin välein varatuilla puistokaistaleilla. Henrikslundin RN:o 2:279, Lisbethslindanin RN:o 2:280 ja Ullelundin RN:o 2:281 tilojen alueelle osoitettu virkistysalue ja sille osoitettu Strömsön virkistysalueelta Gerbyhyn johtava ulkoilureitti liittyvät edelleen laajempaan virkistysalue- ja ulkoilureitistöön. Henrikslundin RN:o 2:279 alueella virkistysalue ulottuu meren rantaan. Tarkasteltaessa virkistys-alueverkoston muita yhteyksiä rantaan lähin yleiskaavassa osoitettu yhteys pohjoisessa on Strömsön virkistysalueella noin 350 metrin etäisyydellä ja etelässä noin kilometrin etäisyydellä Henrikslundin alueelle osoitetusta rantayhteydestä. Laajemmin tarkasteltuna Gerbyn ja Västervikin virkistysalueverkostolle on osoitettu yleiskaavassa rantaan ulottuvia yhteyksiä tai niiden tarve epäsäännöllisin välein.

Yleiskaavassa on maankäyttö- ja rakennuslain 39 §:n 2 momentin mukaan otettava huomioon muun muassa virkistykseen soveltuvien alueiden riittävyys. Henrikslundin RN:o 2:279, Lisbethslindanin RN:o 2:280 ja Ullelundin RN:o 2:281 tiloihin kuuluvien alueiden osittainen osoittaminen osaksi laajempaa virkistysalueverkostoa toteuttaa omalta osaltaan tätä yleiskaavan suunnittelutavoitetta. Kaavaratkaisulle on siten hyväksyttävät maankäytölliset perusteet. Kun otetaan huomioon, että yleiskaavaratkaisussa valtaosa B:n edellä mainituista kiinteistöistä on osoitettu asuinrakentamiseen varatuiksi alueiksi, että asuinrakentamiseen on osoitettu pääosin B:n ranta-alueella sijaitsevia kiinteistöjä ja että virkistysalueiksi on osoitettu pääosin B:n rannan taustamaastossa sijaitsevia kiinteistöjä, yleiskaava ei myöskään aiheuta B:lle lain 39 §:n 4 momentissa tarkoitettua kohtuutonta haittaa.

Kaupunginvaltuuston päätöstä yleiskaavan hyväksymisestä ei ole pidettävä B:n valituksessa esitetyillä perusteilla lainvastaisena.

(---)

Hallinto-oikeuden soveltamat oikeusohjeet

Hallintolainkäyttölaki 38 § 1 momentti, 41 § ja 51 § 2 momentti

Suomen perustuslaki 6 § 1 momentti ja 15 § 1 momentti

Maankäyttö- ja rakennuslaki 4 § 1 momentti, 9 §, 35 § 1 ja 2 momentti, 39 § 2–4 momentti, 40 §, 41 § 2 momentti, 42 § 1 ja 3 momentti, 43 §, 45 §, 72 § 1 momentti, 90 § 4 momentti, 188 § 1 ja 6 momentti sekä 203 § 1 momentti

Maankäyttö- ja rakennusasetus 16 § 1 momentti, 17 § ja 57 § 1 momentti

Valtioneuvoston päätös 30.11.2000 valtakunnallisista alueidenkäyttö³tavoitteista sekä valtioneuvoston päätös 13.11.2008 valtakunnallisten alueidenkäyttötavoitteiden tarkistamisesta 4.3.

Luonnonsuojelulaki 49 § 1 momentti

Kuntalaki 90 §, 93 § ja 100 §

Käsittely korkeimmassa hallinto-oikeudessa

1) Vaasan kantakaupungin asukasyhdistys VKA ry on valituksessaan vaatinut Vaasan hallinto-oikeuden päätöksen muuttamista siltä osin kuin hallinto-oikeus on katsonut, että vuorovaikutusmenettely yleiskaavan valmistelussa on järjestetty maankäyttö- ja rakennuslain 8 luvun säännösten mukaisesti ja siltä osin kuin hallinto-oikeus on hylännyt yhdistyksen vaatimuksen yleiskaavan hyväksymisestä oikeusvaikutuksettomana nykyisen Vaasan keskustan osayleiskaavan suunnittelualueen osalta.

Vaatimustensa tueksi yhdistys on uudistanut asiassa hallinto-oikeudessa lausumansa ja esittänyt lisäksi muun ohella seuraavaa:

Vaskiluodon Niemeläntien uusia AK-alueita koskien yhdistys on todennut, että vuorovaikutus yleiskaavan valmistelussa ei ole täyttänyt laissa asetettuja vaatimuksia kuntalaisaloitteen osalta. Kaavoitusarkkitehdin lähettämä sähköposti on ollut ainoa yhdistyksen saama yhteydenotto. Myöskään valtuutetuille ei ole annettu tilaisuutta ottaa kantaa voimassa olevan osayleiskaavan muuttamiseen eikä asianosaisten mielipiteitä ole otettu huomioon.

Yleiskaavan ohjaustavoitetta ja tarkkuutta suhteessa rakennetun ympäristön vaalimiseen koskien yhdistys on todennut, että Vaasan kaupungilla ei ole kaavoitusta ja rakentamista ohjaavia ympäristö-, kulttuuri- eikä arkkitehtuuripoliittisia ohjelmia. Niiden puuttuessa ja uutta suurpiirteistä yleiskaavaa 2030 odoteltaessa Vaasassa edetään kaavoituksessa tapauskohtaisesti niin sanotuilla postimerkkikaavoilla. Vaasan yleiskaava 2030 heikentää tilannetta nykyisen keskustan osayleiskaavan osalta. Nykyinen vielä lainvoimainen osayleiskaava on säilytettävä oikeusvaikutteisena, riittävän tarkkana ja kaupunkirakennetta vastaavana asemakaavoituksen ohjauskeinona. Tämä takaa kaavoitukselle riittävän joustavuuden ja tehokkuuden ja samalla asukkaille aidon mahdollisuuden vaikuttaa asuinympäristönsä rakentumiseen.

2) A ja hänen 7 asiakumppaniaan ovat valituksessaan vaatineet, että Vaasan hallinto-oikeuden päätös kumotaan siltä osin kuin se koskee Västervikin kaupunginosan ranta-alueita ja erityisesti heidän omistamaansa tilaa Alvar RN:o 4:211 ja yleiskaavaa muutetaan heidän vaatimallaan tavalla.

Vaatimustensa tueksi valittajat ovat uudistaneet asiassa hallinto-oikeudessa lausumansa ja esittäneet lisäksi muun ohella seuraavaa:

Yleiskaavaa laadittaessa ei ole tehty emätilatarkastelua, vaikka se on vakiintunut käytäntö annettaessa emätiloille rakennusoikeuksia. Emätilatarkastelun avulla tiloja kohdellaan oikeudenmukaisesti kaavoituksessa.

Yleiskaavoituksella ohjataan maankäyttöä ja siten myös rakentamista, vaikka yleiskaava ei suoraan oikeutakaan rakennusluvan myöntämistä. Yleiskaava tulisi kuitenkin olemaan esteenä rakennusluvan myöntämiselle. Kysymyksessä olevalle alueelle on rakennettu runsaasti omakoti³taloja poikkeusluvilla.

Kaupungin viheraluejärjestelmän suoraviivainen ja kaavamainen toteuttaminen ottamatta huomioon maanomistuksen tasapuolisuutta ja paikallisia olosuhteita on vastoin valittajien oikeustajua. Koska yleinen pienvenesatama-alue ja yleinen uimaranta ovat varsin lähellä valittajien tilaa, kaupunki ei tule tarvitsemaan tilaa viheraluejärjestelmäänsä. Viheralueiden yhtenä periaatteena on turvata pääsy meren rantaan ja rannan virkistyskäyttö. Tämä on jo toteutunut kyseisellä alueella. Kaupunki on useiden muiden muistutusten johdosta vastaavissa tilanteissa muuttanut yleiskaavaa.

3) Vaasan kaupunginhallitus on valituksessaan vaatinut, että Vaasan hallinto-oikeuden päätös kumotaan siltä osin kuin hallinto-oikeus on kumonnut Vaasan kaupunginvaltuuston päätöksen Vaskiluodon Niemeläntien uusien AK-alueiden, Vaskiluodon edustan uuden RL-alueen, Kuparisaaren V-alueen ja ulkoilureitin sekä Näsetin alueen osalta ja että kaupunginvaltuuston päätöksestä tehdyt valitukset hylätään näiltä osin.

Vaatimustensa tueksi kaupunginhallitus on esittänyt muun ohella seuraavaa:

Vaskiluodon Niemeläntien uusien AK-alueiden osalta yleiskaava on ympäristöministeriön 21.12.2010 vahvistaman Pohjanmaan maakuntakaavan mukainen. Maakuntakaavassa alueet on osoitettu merkinnällä A, joka merkinnän kuvauksen mukaan tarkoittaa asemakaavoitettua tai asemakaavoitettavaksi tarkoitettua taajamatoiminta-aluetta. Suunnittelumääräyksen mukaan alueella tulee maankäytön suunnittelussa ja kaavoituksessa edistää yhdyskuntarakenteen eheyttämistä.

Yleiskaavan luontoarvot ja luontovaikutusten arviointi on kootusti esitetty yleiskaavan yhteydessä laaditussa Vaasan viheraluejärjestelmä 2030 -osiossa, jossa on nyt kysymyksessä olevan kaavatason edellyttämällä tarkkuudella tuotu esiin kaavan alueella sijaitsevia luonnonsuojelulaissa, metsälaissa ja vesilaissa mainittuja arvokkaita luontotyyppejä, luonto³direktiivin ja lintudirektiivin liitteen I suojeltujen lajien elinalueita sekä muita arvokkaita luonnonalueita. Tieto on kerätty lukuisista kaava-alueella tehdyistä erillisselvityksistä ja lisäksi maastotöistä vuosien 2004–2011 aikana.

Maisemarakenteen selvityksen rinnalla on kartoitettu yleispiirteisesti Vaasan alueen arvokkaat luontotyypit. Indikaattoreina on käytetty sekä linnustoa että direktiivilajeja. Avainbiotoopit, kuten korvet, lehdot, rämeet ja puronvarret, sekä vastaavasti kallioalueet, kivikot ja lakimetsät tulevat pääosin huomioon otetuiksi maisemarakenteen äärialueiden jäädessä viheralueiksi. Sen sijaan esimerkiksi liito-oravien vaatimia elinpiirejä, kuten vanhoja järeitä kuusia ja haapoja sekä leppää ja koivua sisältäviä eri-ikäisrakenteisia sekametsiä, löytyy myös rinteiltä, jotka muuten sopisivat hyvin rakentamiseen. Sekä avainbiotoopit että erityistä suojelua vaativan lajiston elinympäristöt on kaupungin omistamilta alueilta kartoitettu erikseen. Tiedot metsien avainbiotoopeista ja niiden luonto³arvoista on koottu kaupungin teettämästä metsien monikäyttösuunnitelmasta, joka laaditaan 10 vuoden välein. Lisäksi asemakaavoitusta varten laaditaan tarvittaessa erillisiä luontoselvityksiä.

Vaskiluodon Niemeläntien uusien AK-alueiden luonnonarvoja on selvitetty asemakaavasuunnittelua varten laadituissa luontoa koskevissa tarkoissa erillisselvityksissä, joita on tehty vuosina 2004 ja 2010 (Ranta & Metsätähti Oy 2004, Nyman 2004, Lustila, Nyman & Toivio 2010). Selvitykset ovat kohdentuneet yleiskaavan Niemeläntien uusille AK-alueille. Selvityksissä ei ole voitu osoittaa, että Niemeläntien uusilla AK-alueilla olisi luonnonsuojelulain 49 §:ssä mainittujen luontodirektiivin liitteen IV (a) tiukasti suojeltujen lajien lisääntymis- tai levähdyspaikkoja. Samoin on arvioitu, että Vaskiluodon keskiosassa sijaitsevat arvokkaat luontotyypit eivät vaarannu, vaikka Niemeläntien varteen osoitetaan lisärakentamista. Lisäksi Vaasassa on vuonna 1995 tehty liito-oravaselvitys, jossa on todettu, ettei Vaskiluodon alueella ole havaittu liito-oravia (Wistbacka-Lång: Flygekorrens förekomst i Vasa 1995). Alueiden tarkemmat luontoselvitykset laaditaan asemakaavan yhteydessä. Yleiskaavassa Niemeläntien varteen osoitetut uudet AK-alueet ovat yleiskaavan sisältövaatimusten mukaisia ja tehdyt erillisselvitykset ovat riittäviä yleiskaavan laatimiseksi alueelle.

Vaskiluodon Niemeläntien uusien AK-alueiden luonnonarvoihin kohdistuvan vaikutuksen lisäksi on huomioitava maakuntakaavan suunnittelumääräys yhdyskuntarakenteen eheyttämisen edistämisestä ja muut yleiskaavan sisältövaatimukset. Niemeläntien uudet AK-alueet sijaitsevat olemassa olevan yhdyskuntarakenteen yhteydessä, lähellä keskustan palveluita ja eheyttävät siten kaupungin yhdyskuntarakennetta.

Vaskiluodon edustan uutta RL-aluetta koskien kaupunginhallitus on todennut, että Pohjanmaan pelastuslaitos ja Turvatekniikan keskus (Tukes) ovat antaneet lausunnon kaupunginhallituksen suunnittelujaoston 28.10.2008 hyväksymästä yleiskaavaehdotuksesta, jossa leirintäalue oli osoitettu öljysäiliöiden läheisyyteen Myrgrundintien itäpuolelle. Lausuntojen perusteella leirintäalue on kaupunginvaltuuston hyväksymässä yleiskaavassa siirretty 400 metrin etäisyydelle öljysäiliöistä. Vaasan sataman asemakaavoitukseen liittyen Tukesin ja pelastuslaitoksen kanssa käydyssä neuvottelussa 11.2.2011 on todettu muun muassa, että öljysäiliöiden vähimmäisetäisyys työpaikka-alueisiin on 150 metriä ja asutukseen 300 metriä. Aluetta asemakaavoitettaessa ja tarkemmin suunniteltaessa ollaan edelleen yhteydessä pelastuslaitokseen ja Tukesiin suojaetäisyyksien määrittelemiseksi. Yleiskaavavaiheessa 400 metrin suojaetäisyys öljysäiliöiden ja leirintäalueen välillä on riittävä.

Leirintäalueen siirtäminen yleiskaavassa osoitettuun paikkaan edellyttää asemakaavan laatimista. Siinä yhteydessä selvitetään muun muassa vaikutukset veden laatuun ja maisemaan. Hanke edellyttää myös vesilain mukaista lupaa, jossa määritellään lupaehdot tarkemmin. Uusi leirintäalue voidaan yleiskaavassa osoittaa sille esitetylle paikalle.

Kuparisaaren V-aluetta ja ulkoilureittiä koskien kaupunginhallitus on todennut, että kaupunginvaltuusto on 13.12.2011 hyväksynyt yleiskaavaan liittyvän Vaasan viheraluejärjestelmän 2030. Viheraluejärjestelmän sisältö on viety yleiskaavaan kaavamerkinnöin ja -määräyksin. Kuparisaaren alueella voimassa olevassa vuonna 2006 hyväksytyssä asemakaavassa jäähallin länsipuolella oleva alue on merkitty VL-alueeksi, VL/s-alueeksi ja osittain SR-alueeksi. Siltä osin kuin samat alueet on yleiskaavassa osoitettu V-alueiksi, yleiskaavaa ei tule kumota, sillä alueet ovat tältä osin voimassa olevan asemakaavan mukaisia. Suojelumääräyksiä ei ole tarpeen antaa vielä yleiskaavatasolla, vaan tarkemmat määräykset annetaan asemakaavavaiheessa. Tällä hetkellä alueella voimassa olevassa asemakaavassa on liito-oravan suojelua koskevia määräyksiä. Ulkoilureitti on yleiskaavassa osoitettu alueelle, joka on asemakaavassa VP-aluetta ja kaupungin omistuksessa.

Näsetiä koskien kaupunginhallitus on todennut, että Öjenin ja Risön välistä ekologista yhteyttä huonontaa nykyisellään Munsmon laaja peltoaukea, joka levittäytyy Eteläisen kaupunginselän etelä- ja länsirannalle. Peltoaukea liittyy suoraan sen lounaispuolella sijaitsevaan yli 3 000 hehtaarin suuruiseen Söderfjärdenin peltoaukeaan. Monille aukeita paikkoja karttaville lajeille, kuten liito-oravalle, alueen peltoaukeat ovat liian laajoja ylitettäväksi. Ekologisen yhteyden tarve on tunnistettu, mutta alueen nykyinen käyttö ja sitä koskevat suunnitelmat estävät merkittävät muutokset maankäyttöön.

Maakuntakaavassa Näsetin alue on osoitettu kulttuuriympäristön tai maiseman vaalimisen kannalta maakunnallisesti tai seudullisesti arvokkaaksi alueeksi. Merkintään liittyvän suunnittelumääräyksen mukaan alueiden suunnittelussa, rakentamisessa ja käytössä tulee edistää alueiden kulttuuri- ja luonnonperintöarvojen säilymistä ja yksityiskohtaisessa suunnittelussa on otettava huomioon maisema-alueiden ja rakennettujen kulttuuriympäristöjen kokonaisuudet, erityispiirteet ja ajallinen kerroksellisuus. Sama määräys koskee myös Munsmon peltoaukeita. Maakuntakaavassa on lisäksi pohjakarttamerkintänä osoitettu rakennettu alue, joka kattaa koko Näsetin alueen. Maakuntakaavassa Näsetin alue todetaan jo rakennetuksi alueeksi. Ekologisen yhteyden tarve on mitä ilmeisimmin tunnistettu jo maakuntakaavaa laadittaessa, mutta sen toteuttamista ei ole jo olemassa olevan taaja-asutuksen vuoksi koettu tarkoituksenmukaiseksi kaavan muut sisältövaatimukset ja kulttuuriympäristön arvot huomioon ottaen.

Yleiskaavassa alueelle osoitettu rakentaminen ei muuta nykyisiä olosuhteita oleellisesti huonompaan suuntaan, sillä ekologinen yhteys Risön ja Öjenin välillä on jo nykyisin heikko. Näsetin alue on pääosin vanhaa rakennettua kyläaluetta. Alueella on voimassa Vaasan kaupunginvaltuuston 27.2.1984 hyväksymä Sundomin osayleiskaava. Yleiskaava on Näsetin osalta pääosin samansisältöinen.

Nykyinen ekologinen yhteys Öjenin ja Eteläisen kaupunginselän välillä säilyy, sillä uudis- ja täydennysrakentamisesta huolimatta yleiskaavassa on osoitettu laajoja alueita metsätalous- ja virkistyskäyttöön. Yleiskaavassa on lisäksi esitetty ulkoilureitti, joka kiertää Sundominlahden ympäri ja yhdistää Öjenin ja Risön Natura-alueet toimien osaltaan näiden alueiden välisenä ekologisena käytävänä.

Yleiskaava ei heikennä Risön ja Öjenin välistä ekologista yhteyttä. Yleiskaava ei siten merkittävästi heikennä niitä luonnonarvoja, joiden vuoksi Eteläisen kaupunginselän-Söderfjärdenin-Öjenin -Natura-alue on sisällytetty osaksi Natura-verkostoa.

Hallinto-oikeus on päätöksensä Myrgrundin asuntoalueita koskevassa kohdassa todennut, että valtakunnallisten alueidenkäyttötavoitteiden kohdan 2.2. mukaan tavoitteiden tarkoituksena ei sinänsä ole muodostaa ympäristönkäytön ohjausjärjestelmän mukaisten erityislakien, tässä tapauksessa maankäyttö- ja rakennuslain, luonnonsuojelulain ja metsälain, kanssa päällekkäistä ohjauskeinoa eivätkä sanotut tavoitteet ole yleiskaavoituksessa suoraan sovellettavaa normistoa. Näin ollen ekologisen käytävän osoittamiselle Näsetin halki ei ole yksiselitteistä lainsäädännöllistä perustetta.

Jo rakennetun Näsetin alueen täydentäminen tukee erityisesti olemassa olevan yhdyskuntarakenteen hyväksikäyttöä koskevan yleiskaavan sisältövaatimuksen huomioon ottamista. Maankäyttö- ja rakennuslain 39 §:n yleiskaavan sisältövaatimuksissa ei erityisesti mainita ekologisia käytäviä, vaan luonnonarvojen vaaliminen laajana asiakokonaisuutena. Näsetin alueelta on tehty vuonna 2008 luontoselvitys (Nyman Jan 2008), jonka tulokset on otettu huomioon yleiskaavaa laadittaessa ja näin ollen täytetty yleiskaavan sisältövaatimus luonnonarvojen vaalimisen osalta. Risön ja Öjenin Natura-alueiden laajuus ja etäisyys huomioon ottaen riittävän leveän ekologisen käytävän osoittaminen jo rakennetun Näsetin alueen halki aiheuttaisi kohtuutonta haittaa alueen yksityisille maanomistajille. Yleiskaavaa laadittaessa Näsetin alue on jo ollut taajaan rakennettu hankekohtaisin ratkaisuin. Vaikka yleiskaavassa on varattu alueita nykyisten asuntoalueiden laajennuksiin Näsetissä, ratkaistaan niiden yksityiskohtainen käyttö kuitenkin asemakaavalla, jossa ratkaistaan muun muassa luonnonarvojen vaaliminen paikallisella tasolla.

4) B on valituksessaan vaatinut yleiskaavaa muutettavaksi tai kumottavaksi siten, että valituksen liitekarttaan merkitty osa tilalle Henrikslund RN:o 2:279 osoitetusta virkistysalueesta (V) muutetaan pientalovaltaiseksi asuntoalueeksi (AP).

Vaatimuksensa tueksi B on uudistanut valituksessaan hallinto-oikeudelle lausumansa ja esittänyt lisäksi muun ohella seuraavaa:

Valituksessaan hallinto-oikeudelle B on vaatinut myös tiloille RN:ot 2:280 ja 2:281 osoitetun V-alueen muuttamista AP-alueeksi. B on täällä rajannut valituksensa koskemaan ainoastaan tilalla RN:o 2:279 rantaan ulottuvaa V-aluetta.

Asiassa ei ole esitetty syytä sille, miksi rantaan on järjestettävä yleinen kulkuyhteys B:n omistaman alueen kautta ja kun erityisesti otetaan huomioon, että mainittu alue sijaitsee noin 300 metrin etäisyydellä edellisestä rantaan ulottuvasta Villa Strömsön V-alueesta. Yleisesti kilometrin etäisyys on arvioitu sopivaksi. B:n maiden pohjoispuolella oleva yleinen ranta-alue on tavanomaista suurempi, joten etäisyys seuraavaan rantaan ulottuvaan V-alueeseen voisi olla yli kilometrinkin. Villa Strömsön V-alueen pohjoispuolella etäisyys seuraavaan rantaan ulottuvaan V-alueeseen on noin 1,7 kilometriä.

V-alue ulottuu rantaan lähellä B:n saunaa ja pientä lahtea, jossa sijaitsevat hänen venesatamansa, laiturinsa ja venevajansa. Tästä aiheutuu B:lle haittaa ja riski ilkivallasta, kun ihmiset alkavat oleskella näin lähellä. B:n maita ympäröivät V-alueet ovat riittäviä ilman, että V-alue ulottuu etelässä rantaan saakka. B:tä on kohdeltu epäoikeudenmukaisesti muihin maanomistajiin verrattuna, koska muualla etäisyys rantaan ulottuvien V-alueiden välillä on suurempi. Valituksessa tarkoitettu V-alue aiheuttaa B:lle kohtuutonta haittaa.

5) C on valituksessaan vaatinut Vaasan hallinto-oikeuden päätöksen muuttamista esittämänsä kolmen pääkohdan osalta. Kokonaisyleiskaava tulee hyväksyä oikeusvaikutuksettomana ja jättää jo laaditut ja laadittavat osayleiskaavat voimaan oikeusvaikutteisina. Yleiskaavaa tulee täydentää selvityksillä ja liitesuunnitelmilla siten, että kaava täyttää tehtävänsä koko kaupungin keskeisenä aluetarpeet ja yhdyskuntatoiminnot yhteensovittavana suunnitelmana. Vielä asemakaavoittamattomat rannat Gerby-Västervikissä ja Sundomissa tulee osoittaa pääosin rantapuistoiksi ja muiksi virkistysalueiksi.

Vaatimustensa tueksi C on uudistanut asiassa hallinto-oikeudessa lausumansa ja esittänyt lisäksi muun ohella seuraavaa:

Vaasan keskustassa paine rakentamiseen on kova ja rakentajat vaativat useimmiten asemakaavamuutosta. Yleiskaava säätelee asemakaavamuutoksia edellyttäen, että se on riittävän tarkka. Keskustassa kokonaisyleiskaavan tarkkuus ei riitä ohjaamaan tontti- tai korttelikohtaisia asemakaavamuutoksia. Tätä osoittaa muun muassa Wasaborgin tontin viimeaikainen asemakaavamuutos.

Osayleiskaava-alueet vastaavat kaupunkirakenteessa paikalliskeskuksia lähi- ja paikallispalveluineen. Ne ovat luontevia kokonaisuuksia kaupunkisuunnittelun ja osallistumisen kannalta. Kokonaisyleiskaava on tähän liian raskas väline. Ainakaan keskustan osalta kokonaisyleiskaava ei korvaa osayleiskaavaa maankäyttö- ja rakennuslain säännöksiä tyydyttävällä tavalla.

Yleiskaavan merkityksen strategisena suunnitelmana kasvaessa kasvaa myös kaavan toiminnallista ja tavoitteellista sisältöä perustelevien selvitysten ja liitesuunnitelmien merkitys. Vaasan yleiskaava 2030 on puutteellinen palveluita, liikennettä ja kunnallistekniikkaa koskevien suunnitelmien ja selvitysten osalta. Asukkaiden osallistumisen ja vuorovaikutuksen kannalta on tärkeää, että asiat on esitetty selkeästi ja havainnollisesti. Julkisten palveluiden laaja kirjo, hallinnolliset palvelut, opetus- ja kulttuuripalvelut sekä vapaa-ajan- ja virkistyspalvelut ovat yleiskaavassa kokonaan käsittelemättä.

Rantavyöhyke Suvilahdesta Isolahden perukkaan on jo asemakaavoissa johdonmukaisesti puistoaluetta. Rantavyöhyke Isolahden perukasta kaupungin pohjoisrajalle on Vaasan yleiskaavassa 2030 varattu pientaloalueeksi lukuun ottamatta paria vähäistä Gerbyn niemen puistoa. Näin ollen 1900-luvun asemakaavoitus ja kysymyksessä oleva yleiskaava suhtautuvat ranta-alueisiin täysin vastakkaisesti.

Sundomin, Gerbyn ja Västervikin ranta-alueilla ei ole vanhaa kyläasutusta eikä myöskään nimeksikään maalaiskuntien aikaista loma-asutusta. Rakentaminen on tapahtunut rakennuslain aikana poikkeusluvin ja maankäyttö- ja rakennuslain aikana suunnittelutarveratkaisuin, mutta rantaa ei ole vieläkään rakennettu umpeen. Vuoden 2002 osayleiskaavaluonnoksessa Västervikin rannassa on selvä kulkuyhteys. Yleiskaavaluonnoksessa 2006 ja yleiskaavassa 2011 tuo yhteys on kadonnut. Yleiskaavan rakennemallissa on Gerbyn-Västervikin alueelle osoitettu 9 000 asukasta. Heidän tarpeensa ja oikeutensa virkistyä rantapuistossa on valtuuston hyväksymässä yleiskaavassa sivuutettu. Myös Sundomin, Gerbyn ja Västervikin uloin rantavyöhyke on varattava Vaasan yleiskaavassa 2030 viheralueeksi. Asemakaavoituksen tehtäväksi jää selvittää, missä määrin tämä tavoite toteutuu.

Metsähallitus on kaupunginhallituksen valituksen johdosta antamassaan lausunnossa esittänyt, että valitus hylätään Näsetin alueen osalta. Metsähallitus on todennut muun ohella, että Näsetin alueen metsät on nyt kaavoitettu lähes kokonaan asuinalueiksi. Jäljelle jätetyt muutamat hyvin pienet virkistysalueet eivät yksin riitä mahdollistamaan eläinten ja eliöiden liikkumista alueelta toiselle. Liito-oravan kannalta tärkeitä alueita ovat etenkin rantametsät, joita pitkin sen on mahdollista liikkua Öjenin ja Eteläisen Kaupunginselän välillä. Vaikka laajat peltoaukeat voivatkin olla liito-oravalle liian laajoja ylitettäviksi, pellot eivät kuitenkaan heikennä ekologista yhteyttä, vaan ne ovat elintärkeitä monille lajeille.

Näsetin alue ja ekologinen yhteys Öjenin ja Risön välillä on tärkeä etenkin liito-oraville ja lepakoille, jotka hyödyntävät alueen rantametsiä liikkumiseen ja ravinnon hankkimiseen. Ekologinen yhteys on tärkeä myös pöllöille ja petolinnuille, jotka käyttävät metsäalueita pesimäympäristöinään ja pelto- ja merialueita ravinnon hankkimiseen. Näsetin alue on ympäristönä hyvin vaihtelevaa ja monipuolista vanhoine pihapiireineen, pienine peltolaikkuineen, hiekkateineen ja eri-ikäisine metsiköineen. Asutus on pääasiassa maaseutumaista. Näsetin sataman ja Varisniemen välinen ranta on pääosin rakentamatonta. Ekologisen yhteyden turvaaminen ei vaadi merkittäviä muutoksia alueen nykyiseen maankäyttöön.

Vaasan ympäristöseura ry - Vasa miljöförening rf:lle on varattu tilaisuus selityksen antamiseen kaupunginhallituksen valituksen johdosta.

D ja E ovat kaupunginhallituksen valituksen johdosta antamassaan selityksessä esittäneet, että valitus hylätään Vaskiluodon Niemeläntien uusien AK-alueiden ja Vaskiluodon uuden RL-alueen osalta.

Vaasan kaupunginhallitus on antanut selityksen Vaasan kantakaupungin asukasyhdistys VKA ry:n, A:n ja hänen 7 asiakumppaninsa, B:n ja C:n valitusten johdosta sekä vastaselityksen Metsähallituksen lausunnon ja D:n ja E:n selityksen johdosta.

Vaasan kantakaupungin asukasyhdistys VKA ry:n valituksen johdosta antamassaan selityksessä kaupunginhallitus on esittänyt, että valitus hylätään. Kaupunginhallitus on todennut muun ohella, että Keskustan osayleiskaavan tarkistus on aloitettu yleiskaavan 2030 pohjalta.

A:n ja hänen 7 asiakumppaninsa valituksen johdosta antamassaan selityksessä kaupunginhallitus on esittänyt, että valitus hylätään. Kaupunginhallitus on todennut muun ohella, että rantatila RN:o 4:211 on yleiskaavassa 2030 osoitettu virkistysalueeksi. Nykyisen Västervikin pohjoispuolelle on yleiskaavassa osoitettu noin 3 000 uuden asukkaan asuinalueet. Kyseessä oleva tila on ainoa kohta, josta voidaan turvata näiden alueiden yhteys rantaan.

B:n valituksen johdosta antamassaan selityksessä kaupunginhallitus on esittänyt, että valitus hylätään. Kaupunginhallitus on todennut muun ohella, että yleiskaavassa 2030 tilan RN:o 2:279 alueelle osoitettua kapeaa virkistysaluetta tarvitaan, jotta voidaan turvata pääsy merelle muun muassa yleiskaavan PY-alueelta, joka on tarkoitettu koulua varten.

C:n valituksen johdosta antamassaan selityksessä kaupunginhallitus on esittänyt, että valitus hylätään. Kaupunginhallitus on todennut muun ohella, että alueen nykyisten ja tulevien asukkaiden virkistystarpeiden turvaamiseksi yleiskaavassa 2030 on mahdollisuuksien mukaan osoitettu vapaana oleville alueille virkistysalueita, joiden on tarkoitus jäädä rakentamattomiksi.

Metsähallituksen lausunnon johdosta antamassaan vastaselityksessä kaupunginhallitus on todennut muun ohella, että Öjenin ja Risön välinen ekologinen yhteys rakentuu metsien, peltojen ja rakennettujen alueiden ketjusta, joka on jo nykyisellään erittäin pirstoutunut, eikä yleiskaavan 2030 ratkaisu Näsetin osalta entisestään heikennä alueiden ekologista yhteyttä. Ilmakuvasta voidaan havaita, että Öjenin ja Risön metsien välillä metsäiset reitit ovat jo tällä hetkellä heikot tai vain erittäin kapeiden yhteyksien varassa esimerkiksi väleillä Väderskatan–Svartön ja Petskäret–Bolot. Olemassa oleva voimakas liikkumisyhteyksien katkaisija on myös välin Långviken–Sundet–Munsmo peltoaukea, joka on kapeimmillaan noin 300 metrin levyinen. Yleiskaavassa 2030 liito-oravien liikkumisreitteihin liittyvät ongelmat on tiedostettu ja rantareitillä erityisesti välin Väderskatan–Svartön yhteys on pyritty turvaamaan merkinnällä M/V. Lepakoiden alkukesäinen parveilupaikka välillä Väder³skatan–Svartön sijaitsevan merenlahden pohjukassa on huomioitu yleiskaavassa merkinnällä M/V.

Tarkemmat selvitykset rakentamisen vaikutuksista luonnonoloihin tullaan tekemään Näsetin aluetta asemakaavoitettaessa. Näiden selvitysten pohjalta ratkaistaan myös asuinrakentamisen tarkempi sijoitus ja alueen yksityiskohtaisempi käyttö.

Yleiskaavassa 2030 on varattu Öjeniltä Näsetiin viheralueyhteys, joka on riittävä ekologinen yhteys liito-oravalle ja alueen muulle lajistolle. Liito-oravan osalta rannan puustoinen ja paikoin metsäinen kulkuyhteys on olemassa, vaikka siellä on jo rakennettua aluetta, kuten kesäasuntoja ja omakotitaloja. Näsetintien ja Alnäsetintien alueella nykyinen tonttikanta heikentää osaltaan Öjenin ja Risön välistä ekologista yhteyttä. Tällä alueella tarvittavat viheralueyhteydet voidaan ottaa huomioon tarkemman suunnittelun yhteydessä. Yleiskaavalla 2030 ei heikennetä tätä mahdollisuutta.

Valtakunnallisissa alueidenkäyttötavoitteissa korostetaan ekologisten yhteyksien lisäksi sitä, että on pyrittävä luomaan eheää yhdyskuntarakennetta. Yleiskaavan 2030 ratkaisu Näsetin osalta huomioi riittävällä tavalla ekologisten yhteyksien säilymisen ja samalla tiivistää jo olemassa olevaa yhdyskuntarakennetta.

D:n ja E:n selityksen johdosta antamassaan vastaselityksessä kaupunginhallitus on todennut muun ohella Vaskiluodon edustan uuden RL-alueen osalta, että osa yleiskaavassa 2030 esitetystä täyttömaasta on osoitettu myös jo alueella voimassa olevassa asemakaavassa ja sillä on vesilain mukainen lupa. Alueen maisemointi on käynnissä. Asemakaavaa on tarkoitus laajentaa koskemaan uutta leirintäaluetta ja alueelle haetaan vesilain mukainen lupa.

Vaasan kantakaupungin asukasyhdistys VKA ry, A ja hänen 7 asiakumppaniaan, B ja C ovat antaneet vastaselitykset kaupunginhallituksen selityksen johdosta.

Korkeimman hallinto-oikeuden ratkaisu

1. Korkein hallinto-oikeus ei tutki Vaasan kantakaupungin asukasyhdistys VKA ry:n valitusta siltä osin kuin valitus koskee Vaskiluodon Niemeläntien uusia AK-alueita.

Korkein hallinto-oikeus on muutoin tutkinut asian.

2. Vaasan hallinto-oikeuden päätös kumotaan Vaasan kaupunginhallituksen valituksen johdosta siltä osin kuin hallinto-oikeus on kumonnut Vaasan kaupunginvaltuuston päätöksen Kuparisaaren virkistysalueen ja ulkoilureitin sekä Näsetin alueen osalta. Vaasan ympäristöseura ry - Vasa miljöförening rf:n ja Metsähallituksen hallinto-oikeudelle tekemät valitukset hylätään näiltä osin. Vaasan kaupunginvaltuuston 13.12.2011 tekemä päätös yleiskaavan hyväksymisestä jää näin ollen näiltä osin voimaan.

3. Muutoin korkeimmalle hallinto-oikeudelle tehdyt valitukset hylätään. Hallinto-oikeuden päätöksen lopputulosta ei muuteta muilta osin.

Perustelut

1. Tutkimatta jättäminen

Maankäyttö- ja rakennuslain 191 §:n 4 momentin mukaan muilla kuin kunnalla ei ole oikeutta hakea muutosta hallinto-oikeuden päätökseen, jolla hallinto-oikeus on kumonnut kunnan viranomaisen tekemän kaavan hyväksymistä koskevan päätöksen.

Vaasan hallinto-oikeus on kumonnut Vaasan kaupunginvaltuuston päätöksen Vaasan yleiskaavan 2030 hyväksymisestä muun ohella Vaskiluodon Niemeläntien uusien AK-alueiden osalta. Vaasan kantakaupungin asukasyhdistys VKA ry:n hallinto-oikeuden päätöksestä tekemässä valituksessa on vaadittu hallinto-oikeuden päätöksen kumoamista muun ohella edellä mainituilta osin. Tämän vuoksi yhdistyksen valitus ja siinä esitetyt vaatimukset on jätettävä näiltä osin tutkimatta.

2. Vaasan hallinto-oikeuden päätöksen kumoaminen

2.1 Kuparisaaren virkistysalue ja ulkoilureitti

2.1.1 Sovellettavat oikeusohjeet

Maankäyttö- ja rakennuslain 39 §:n 2 momentin 8 kohdan mukaan yleiskaavaa laadittaessa on otettava huomioon rakennetun ympäristön, maiseman ja luonnonarvojen vaaliminen.

Maankäyttö- ja rakennuslain 42 §:n 1 momentin mukaan yleiskaava on ohjeena laadittaessa ja muutettaessa asemakaavaa.

Maankäyttö- ja rakennuslain 197 §:n 1 momentin mukaan kaavaa hyväksyttäessä ja vahvistettaessa on sen lisäksi, mitä mainitussa laissa säädetään, noudatettava, mitä luonnonsuojelulain 10 luvussa säädetään. Lupa-asiaa ratkaistaessa ja muuta viranomaispäätöstä tehtäessä on lisäksi noudatettava, mitä luonnonsuojelulaissa ja sen nojalla säädetään.

Luonnonsuojelulain 49 §:n 1 momentin mukaan luontodirektiivin liitteessä IV (a) tarkoitettuihin eläinlajeihin kuuluvien yksilöiden lisääntymis- ja levähdyspaikkojen hävittäminen ja heikentäminen on kielletty. Mainittuihin eläinlajeihin kuuluu muun muassa liito-orava (Pteromys volans).

2.1.2 Tosiseikat

Kaupunginvaltuuston hyväksymässä Vaasan yleiskaavassa 2030 Kuparisaaren alue on osoitettu pääasiassa virkistysalueeksi (V), jonka kautta kulkee alueen kiertävä ulkoilureitti. Yleiskaavan V-alueita koskevan kaavamääräyksen mukaan alue varataan yleiseen virkistys- ja ulkoilukäyttöön. Alueella on sallittua virkistystä ja ulkoilua palveleva rakentaminen. Alue on ensisijaisesti luonnonmukaisena säilytettävä tai sellaiseksi rakennettava viheralue, jonka rakentamis- ja hoitotoimenpiteet määritellään maankäyttö- ja rakennusasetuksen 46 §:n mukaisessa viheraluesuunnitelmassa. Suunnitelmien tulee soveltuvin osin pohjautua yleiskaavan yhteydessä laadittuihin ulkoilualuesuunnitelmiin. Yleiskaavan ulkoilureittiä osoittavaan kaavamerkintään ei liity kaavamääräyksiä.

Vaasan Suvilahden-Kuparisaaren liito-oravaselvityksessä (2010) tutkitulla alueella on seitsemän liito-oravan elinpiirin ydinaluetta, jotka tulee säilyttää, jotta alueella olevat liito-oravan lisääntymis- ja levähdyspaikat pysyisivät elinvoimaisina. Selvityksen mukaan sekä elinpiirin ydinalueille että niiden välille tulee olla puustoiset kulkuyhteydet.

Vaasan hallinto-oikeus on Vaasan ympäristöseura ry - Vasa miljöförening rf:n valituksesta kumonnut Vaasan yleiskaavan paitsi Kuparisaaren V-alueen ja ulkoilureitin myös Kuparisaaren julkisten palvelujen ja hallinnon alueen (PY) laajennuksen osalta. PY-alueen laajennuksen osalta hallinto-oikeus on todennut päätöksensä perusteluissa muun ohella, että yleiskaavaratkaisu, joka sallii PY-alueen laajentamisen liito-oravan elinpiirien ydinalueille, voisi vaarantaa luonnonsuojelulain 49 §:n 1 momentissa suojellut eläimen lisääntymis- ja levähdyspaikat, minkä lisäksi alueen laajennus voisi muutoinkin heikentää liito-oravan elinmahdollisuuksia alueella. Vaasan kaupunginhallitus ei ole valittanut hallinto-oikeuden päätöksestä PY-alueen laajennuksen kumoamisen osalta.

2.1.3 Oikeudellinen arviointi

Liito-oravaselvityksen perusteella yleiskaavassa V-alueeksi osoitetulla alueella Kuparisaaressa on useita liito-oravan elinpiirin ydinalueita. Yleiskaava on ohjeena asemakaavaa laadittaessa ja muutettaessa.

Yleiskaavassa osoitettavan virkistysaluevarauksen pääkäyttötarkoituksena on ulkoilu ja virkistys. Näin ollen yleiskaavan virkistysaluevaraus osoittaa yleensä sellaista aluetta, jonka luonto on tarkoitus säilyttää ulkoilua ja virkistystä varten. Yleiskaavan virkistysaluevaraus ei siten lähtökohtaisesti vaaranna liito-oravan lisääntymis- ja levähdyspaikkojen säilymistä luonnonsuojelulain 49 §:n 1 momentissa kielletyllä tavalla.

Myös Vaasan yleiskaavan V-aluetta ja ulkoilureittiä osoittavat kaavamerkinnät ja V-merkintään liittyvät kaavamääräykset mahdollistavat liito-oravien elinpiirien ydinalueiden ja niiden välisten puustoisten kulkuyhteyksien huomioon ottamisen Kuparisaaren alueen yksityiskohtaisemmassa suunnittelussa. Kun lisäksi otetaan huomioon, että liito-oravan lisääntymis- ja levähdyspaikkojen hävittäminen ja heikentäminen on kielletty suoraan luonnonsuojelulain 49 §:n 1 momentin nojalla, Vaasan kaupunginvaltuuston päätös yleiskaavan hyväksymisestä ei ole Kuparisaaren V-alueen ja ulkoilureitin osalta kuntalain 90 §:n 2 momentissa tarkoitetulla tavalla lainvastainen sillä Vaasan ympäristöseura ry - Vasa miljöförening rf:n hallinto-oikeudelle tekemässä valituksessa esitetyllä perusteella, että Kuparisaaren alueella esiintyy liito-oravia. Tämän vuoksi Vaasan hallinto-oikeuden päätös on kumottava siltä osin kuin hallinto-oikeus on kumonnut Vaasan kaupunginvaltuuston päätöksen Kuparisaaren virkistysalueen ja ulkoilureitin osalta ja Vaasan ympäristöseura ry - Vasa miljöförening rf:n hallinto-oikeudelle tekemä valitus hylättävä näiltä osin.

2.2 Näsetin alue

2.2.1 Sovellettavat oikeusohjeet

Maankäyttö- ja rakennuslain 24 §:n 2 momentin mukaan maakunnan suunnittelussa ja muussa alueiden käytön suunnittelussa on huolehdittava valtakunnallisten alueidenkäyttötavoitteiden huomioon ottamisesta siten, että edistetään niiden toteuttamista.

Valtioneuvosto on 30.11.2000 hyväksynyt edellä mainitussa lainkohdassa tarkoitetut valtakunnalliset alueidenkäyttötavoitteet, joita valtioneuvosto on tarkistanut päätöksellään 13.11.2008.

Valtakunnallisten alueidenkäyttötavoitteiden kohdan 4.4 (Kulttuuri- ja luonnonperintö, virkistyskäyttö ja luonnonvarat) yleistavoitteiden mukaan alueidenkäytöllä edistetään elollisen ja elottoman luonnon kannalta arvokkaiden ja herkkien alueiden monimuotoisuuden säilymistä. Ekologisten yhteyksien säilymistä suojelualueiden sekä tarpeen mukaan niiden ja muiden arvokkaiden luonnonalueiden välillä edistetään.

Valtioneuvoston valtakunnallisia alueidenkäyttötavoitteita koskevan päätöksen kohdan 6. (Tavoitteiden oikeusvaikutukset) mukaan yleistavoitteisiin on tarkoitettu sovellettavaksi maankäyttö- ja rakennuslain 24 §:n 2 momentissa määriteltyjä, alueidenkäytön suunnittelua koskevia oikeusvaikutuksia vain yleispiirteisen kaavoituksen osalta. Yleistavoitteita ei siten ole tarkoitettu käytettäväksi asemakaavojen eikä rakentamista ja maankäyttöä tietyllä alueella suoraan ohjaavien yleiskaavojen sisällön oikeudelliseen arviointiin.

Maankäyttö- ja rakennuslain 39 §:n 2 momentin mukaan yleiskaavaa laadittaessa on otettava huomioon:

1) yhdyskuntarakenteen toimivuus, taloudellisuus ja ekologinen kestävyys;

2) olemassa olevan yhdyskuntarakenteen hyväksikäyttö;

3) asumisen tarpeet ja palveluiden saatavuus;

4) mahdollisuudet liikenteen, erityisesti joukkoliikenteen ja kevyen liikenteen, sekä energia-, vesi- ja jätehuollon tarkoituksenmukaiseen järjestämiseen ympäristön, luonnonvarojen ja talouden kannalta kestävällä tavalla;

5) mahdollisuudet turvalliseen, terveelliseen ja eri väestöryhmien kannalta tasapainoiseen elinympäristöön;

6) kunnan elinkeinoelämän toimintaedellytykset;

7) ympäristöhaittojen vähentäminen;

8) rakennetun ympäristön, maiseman ja luonnonarvojen vaaliminen; sekä

9) virkistykseen soveltuvien alueiden riittävyys.

2.2.2 Tosiseikat

Natura-kohde Södra Stadsfjärden-Söderfjärden-Öjen (FI0800057) sijaitsee Vaasan kaupungin ja Mustasaaren kunnan alueella. Kohdetta koskevassa aluekuvauksessa on todettu muun ohella seuraavaa:

Aluekokonaisuus sisältää kolme erillistä osaa: Sundominlahti, Öjenin metsäalue ja Söderfjärdenin peltoaukea. Aluekokonaisuus on kolmesta toisiaan täydentävästä osa-alueesta koostuva erittäin monipuolinen kokonaisuus. Se on tärkeä vanhojen metsien, kosteikkojen ja linnuston muutonaikaisten levähdysalueiden suojelualue.

Sundominlahti käsittää Vaasan Eteläisen kaupunginselän eteläosan. Siihen laskevat muun muassa Laihianjoki ja Sulvanjoki. Pesivä linnusto on monipuolinen, sen runsain ryhmä on vesilinnut. Lahti on lintujen kannalta vielä arvokkaampi muutonaikaisena levähdysalueena. Lahden itäreunalla aluetta täydentää valtion metsäalue, josta osa on jokseenkin luonnonmukaisena säilynyttä varttunutta ja ikääntyvää kuusivaltaista havu³sekametsää.

Öjenin metsäalue on huomattavan laaja yhtenäinen metsä- ja suoalue Eteläisen kaupunginselän länsipuolella. Alueella on monipuolisesti erilaisia metsäisiä luontotyyppejä karuista kalliomänniköistä reheviin rantalehtoihin ja luhtaisiin korpiin saakka.

Söderfjärden on meteoriittikraateriin syntyneeseen entiseen merenlahteen raivattu laaja peltoaukea, jota pidetään pumppaamalla kuivana. Alue on erittäin tärkeä lintujen muutonaikainen levähdys- ja ruokailualue.

Aluekuvauksen mukaan kohteessa esiintyy luontodirektiivin liitteen II lajeista liito-orava. Lisäksi kohteessa esiintyy useita lintudirektiivin liitteen I lintulajeja.

Kaupunginvaltuuston hyväksymässä Vaasan yleiskaavassa 2030 edellä kerrotun Natura-kohteen Vaasan kaupungin alueella sijaitsevat osat on merkitty kaavakartalle rajauksella, joka osoittaa niiden kuulumisen Natura 2000 -verkostoon. Kaavaselostuksessa on todettu, että Natura 2000 -verkostoon kuuluvia alueita ovat Sundominlahden-Risön linnustonsuojelualue, Öjenin vanhojen metsien suojelualue ja Söderfjärdenin arvokas peltomaisema-alue.

2.2.3 Oikeudellinen arviointi

Vaasan yleiskaava on yleispiirteinen yleiskaava, joka ei ohjaa suoraan rakentamista. Näin ollen yleiskaavaan sovelletaan edellä selostettua valtakunnallisten alueidenkäyttötavoitteiden yleistavoitetta, joka koskee ekologisten yhteyksien säilymistä suojelualueiden välillä. Yleiskaavan lainmukaisuutta arvioitaessa on kuitenkin otettava huomioon yleiskaavalle asetetut sisältövaatimukset kokonaisuudessaan.

Metsähallitus on Vaasan hallinto-oikeudelle tekemässään valituksessa vaatinut yleiskaavan muuttamista siten, että Natura-alueen Öjenin ja Risön osa-alueiden sekä muiden laajojen metsäalueiden välille muodostuisi isommat ja yhtenäisemmät ekologiset käytävät. Hallinto-oikeus on Metsähallituksen valituksesta kumonnut Vaasan yleiskaavan Näsetin alueen osalta. Hallinto-oikeuden kumoama alue on yleiskaavassa osoitettu pääasiassa pientalovaltaisiksi asuntoalueiksi (AP). Mainittu alue ei rajaudu miltään osin Öjenin ja Risön osa-alueisiin.

Öjenin metsäalue ja Sundominlahden-Risön maa-alue sijaitsevat karttatarkastelun perusteella usean kilometrin etäisyydellä toisistaan ja siten, että niiden välissä on myös Mustasaaren kuntaan kuuluvaa aluetta. Alueiden välissä on rakennettua ympäristöä erityisesti Näsetin alueella sekä laajoja peltoalueita ja mereen laskevia jokia. Kun lisäksi otetaan huomioon, että Öjenin metsäalueen ja Sundomilahden-Risön alueiden välille ei ole maakuntakaavassa osoitettu ekologista yhteyttä koskevia merkintöjä, Vaasan kaupunginvaltuuston päätös yleiskaavan hyväksymisestä ei ole Näsetin alueen osalta kuntalain 90 §:n 2 momentissa tarkoitetulla tavalla lainvastainen sillä Metsähallituksen hallinto-oikeudelle tekemässä valituksessa esitetyllä perusteella, että ekologinen yhteys Natura-alueen eri osa-alueiden eli Öjenin ja Risön välillä ei olisi riittävä. Tämän vuoksi Vaasan hallinto-oikeuden päätös on kumottava siltä osin kuin hallinto-oikeus on kumonnut Vaasan kaupunginvaltuuston päätöksen Näsetin alueen osalta ja Metsähallituksen hallinto-oikeudelle tekemä valitus hylättävä näiltä osin.

3. Vaasan kaupunginvaltuuston päätöksen lainmukaisuus muilta osin

3.1 A:n ja hänen 7 asiakumppaninsa valitus

3.1.1 Sovellettavat oikeusohjeet

Maankäyttö- ja rakennuslain 39 §:n 2 momentin 9 kohdan mukaan yleiskaavaa laadittaessa on otettava huomioon virkistykseen soveltuvien alueiden riittävyys. Pykälän 4 momentin mukaan yleiskaava ei saa aiheuttaa maanomistajalle tai muulle oikeuden haltijalle kohtuutonta haittaa.

Maankäyttö- ja rakennuslain 43 §:n 1 momentin mukaan lupaa rakennuksen rakentamiseen ei saa myöntää siten, että vaikeutetaan yleiskaavan toteutumista. Lupa on kuitenkin myönnettävä, jos yleiskaavasta johtuvasta luvan epäämisestä aiheutuisi hakijalle huomattavaa haittaa eikä kunta tai, milloin alue on katsottava varatuksi muun julkisyhteisön tarkoituksiin, tämä lunasta aluetta tai suorita haitasta kohtuullista korvausta (ehdollinen rakentamisrajoitus). Haittaa arvosteltaessa ei oteta huomioon omistussuhteissa yleiskaavan hyväksymisen jälkeen tapahtuneita muutoksia, ellei niitä ole tehty yleiskaavan toteuttamista varten. Pykälän 2 momentin mukaan yleiskaavassa voidaan määrätä, ettei yleiskaava-alueella tai sen osalla saa rakentaa niin, että vaikeutetaan yleiskaavan toteutumista (rakentamisrajoitus). Tällöin ei sovelleta, mitä 1 momentissa säädetään. Pykälän 4 momentin mukaan mainitussa pykälässä säädetyistä rajoituksista johtuvasta lunastus- ja korvausvelvollisuudesta säädetään 101 ja 140 §:ssä.

Maankäyttö- ja rakennuslain 101 §:n 1 momentin mukaan, jos maa asemakaavassa tai 43 §:n 2 momentissa tarkoitetun määräyksen nojalla yleiskaavassa on osoitettu käytettäväksi muuhun tarkoitukseen kuin yksityiseen rakennustoimintaan eikä maanomistaja sen vuoksi voi kohtuullista hyötyä tuottavalla tavalla käyttää hyväkseen aluettaan, kunta tai, jos alue on kaavassa tarkoitettu tai osoitettu valtion tarpeisiin, tämä on velvollinen lunastamaan alueen tai suorittamaan haitasta korvauksen.

3.1.2 Tosiseikat

A:n ja hänen 7 asiakumppaninsa omistama Alvarin tila RN:o 4:211 sijaitsee Västervikin ranta-alueella Västervikin huvilatien ja meren välissä. Tilan pinta-ala on noin 0,9 hehtaaria ja se on rakentamaton.

Kaupunginvaltuuston 29.9.1986 hyväksymässä oikeusvaikutuksettomassa Västervikin osayleiskaavassa tilan RN:o 4:211 alue on osoitettu lähivirkistysalueeksi (VL).

Kaupunginvaltuuston hyväksymässä Vaasan yleiskaavassa 2030 tila RN:o 4:211 on osoitettu virkistysalueeksi (V). Yleiskaavan V-alueita koskevan kaavamääräyksen mukaan alue varataan yleiseen virkistys- ja ulkoilukäyttöön. Alueella on sallittua virkistystä ja ulkoilua palveleva rakentaminen. Alue on ensisijaisesti luonnonmukaisena säilytettävä tai sellaiseksi rakennettava viheralue, jonka rakentamis- ja hoitotoimenpiteet määritellään maankäyttö- ja rakennusasetuksen 46 §:n mukaisessa viheraluesuunnitelmassa. Suunnitelmien tulee soveltuvin osin pohjautua yleiskaavan yhteydessä laadittuihin ulkoilualuesuunnitelmiin.

A ja hänen 7 asiakumppaniaan ovat valituksessaan Vaasan hallinto-oikeudelle todenneet muun ohella, että alkuperäinen emätila RN:o 4:146, jonka pinta-ala on ollut mantereella yhteensä noin 10 hehtaaria, on saanut neljä rakennustonttia. Lisäksi valituksessa on viitattu Länsi-Suomen ympäristökeskuksen 3.12.2004 antamaan päätökseen, jolla ympäristökeskus on hylännyt A:n ja hänen 7 asiakumppaninsa poikkeamishakemuksen omakotitalon ja talousrakennuksen rakentamiseksi nyt kysymyksessä olevalle alueelle. Kaupungin mainitussa asiassa antaman lausunnon mukaan emätila on saanut jo ainakin kolme omakotitalon rakennusoikeutta.

Vaasan yleiskaavaan liittyvässä Vaasan viheraluejärjestelmässä 2030 on todettu, että merenrantavyöhykkeen viheryhteys kulkee yhtenäisenä rantapuistona läpi koko mantereisen rantavyöhykkeen Suvilahdesta Isolahteen. Gerbyn niemen ja Västervikin välillä ei ole yhtenäistä merenrantapuistoa, vaan yhteys merenrantaan hoidetaan noin yhden kilometrin välein varatuilla puistokaistaleilla. Muuten kuljetaan rannan suuntaista katuverkostoa pitkin. Viheraluejärjestelmässä tilan RN:o 4:211 alue on osoitettu merenrantapuistoksi.

Vaasan yleiskaavassa on osoitettu Västervikin alueelle nykyisen asutuksen pohjoispuolelle merkittävästi uusia pientalovaltaisia asuntoalueita (AP). Yleiskaavan selostuksen mukaan uudet asuntoalueet on tarkoitettu yhteensä noin 2 600 asukkaalle.

Västervikin ranta-alue on jo ennestään tiheästi rakennettu ja Vaasan yleiskaavassa ranta-alue on osoitettu pääosin AP-alueeksi. Tilan RN:o 4:211 alueen lisäksi yleiskaavassa on osoitettu meren rantaan ulottuvat V-alueet lähelle kaupungin pohjoisrajaa ja tilan RN:o 4:211 eteläpuolelle Strömsön alueelle. Tilan RN:o 4:211 eteläpuolelle on yleiskaavassa osoitettu myös venesatama (LV).

3.1.3 Oikeudellinen arviointi

Vaasan yleiskaavan V-alueita koskevan kaavamääräyksen mukaan alueella on sallittua virkistystä ja ulkoilua palveleva rakentaminen. Kaavamääräyksessä V-alueelle sallittu rakentaminen on rajattu siten, että muunlainen rakentaminen vaikeuttaa alueen käyttämistä yleiskaavassa varattuun tarkoitukseen. Näin ollen kaavamääräys on voimassa maankäyttö- ja rakennuslain 43 §:n 2 momentissa säädetyin oikeusvaikutuksin. Tähän yleiskaavan ehdottomaan rakentamisrajoitukseen liittyy maankäyttö- ja rakennuslain 101 §:n 1 momentissa säädetty kunnan lunastus- tai korvausvelvollisuus.

Tilan RN:o 4:211 alueelle yleiskaavassa osoitettu V-alue liittyy laajempaan virkistysalueverkostoon. Kysymyksessä oleva V-alue on tarpeen erityisesti, jotta turvataan yleiskaavassa Västervikin pohjoispuolisten uusien asuinalueiden asukkaiden pääsy meren rantaan. Koska Västervikin ranta-alue on jo lähes täyteen rakennettu, yleiskaavassa ei ole ollut enää mahdollista osoittaa rantaan yhtenäistä virkistysaluetta.

Edellä esitetyn perusteella tilan RN:o 4:211 osoittamiselle yleiskaavassa V-alueeksi on hyväksyttävät maankäytölliset perusteet. Kun otetaan lisäksi huomioon edellä kerrotut A:n ja hänen 7 asiakumppaninsa jo hallinto-oikeudessa esittämät seikat tilan RN:o 4:211 emä-

tilan saamasta rakennusoikeudesta, yleiskaavasta ei näissä oloissa aiheudu heille maanomistajina kohtuutonta haittaa eikä vaatimusta maanomistajien yhdenvertaisesta kohtelusta ole syrjäytetty.

3.2 Täydentävät perustelut ja lopputulos

Tämän vuoksi ja kun muutoin otetaan huomioon edellä ilmenevät hallinto-oikeuden päätöksen perustelut ja siinä mainitut oikeusohjeet sekä korkeimmassa hallinto-oikeudessa esitetyt vaatimukset ja asiassa saatu selvitys, hallinto-oikeuden päätöksen lopputuloksen muuttamiseen muilta kuin kohdassa 2 mainituilta osin ei ole Vaasan kantakaupungin asukasyhdistys VKA ry:n, A:n ja hänen 7 asiakumppaninsa, Vaasan kaupunginhallituksen, B:n eikä C:n valitusten johdosta perusteita.

Asian ovat ratkaisseet hallintoneuvokset Matti Pellonpää, Riitta Mutikainen, Hannu Ranta, Mika Seppälä ja Janne Aer. Asian esittelijä Jukka Reinikainen.