Muu päätös 2997/2014

Asia Valitukset lunastusasiassa

Valittajat 1) A, B, C, D, E, Herrasmanni Oy, F, G, H, I, J ja K

2) Tarvasjoen kunnanhallitus

Päätös, jota valitukset koskevat

Valtioneuvosto 1.11.2012 nro TEM/1351/331/2009

Valtioneuvoston päätös

Valtioneuvosto on valituksenalaisella päätöksellään kiinteän omaisuuden ja erityisten oikeuksien lunastuksesta annetun lain (lunastuslaki) 4 §:n nojalla antanut Fortum Sähkönsiirto Oy:lle, nykyisin Caruna Oy, luvan lunastamalla hankkia pysyvän käyttöoikeuden 110 kilovoltin sähkönsiirtojohtoa (Kallela–Tarvasjoki) ja tiedonsiirtolaitteita varten tarvittaviin hakemuksessa lueteltujen kiinteistöjen alueisiin Tarvasjoen kunnassa. Lunastus alkaa Kallelan kylän tilalta Kuukkala RN:o 3:6, jossa johto liittyy Fingrid Oyj:n Forssa–Lieto 110 kilovoltin sähkönsiirtojohtoon, ja päättyy Euran kylän tilalle Tarvasjoen sähköasema RN:o 3:186 rakennettavalle uudelle sähköasemalle.

Johdon pituus on noin 1,8 kilometriä. Johtoaukean leveys on 26 metriä ja sen kummaltakin puolelta lunastetaan 10 metriä leveät reunavyöhykkeet. Johtoreitin loppuosalla lunastus suoritetaan siten, että molemmin puolin sijaitsevat reunavyöhykkeet lunastetaan johtoaukeaksi tilojen RN:o 1:39 ja RN:o 1:5 väliseltä rajalta noin 470 metrin matkalla Tarvasjoen sähköasemalle asti. Tällä varaudutaan sähköasemalta tulevaisuudessa rakennettavan 20 kilovoltin maakaapelin sijoittamiseen samalle johtokadulle.

Fortum Sähkönsiirto Oy:lle on lunastuslain 58 §:n nojalla annettu myös ennakkohaltuunottolupa.

Käsittely korkeimmassa hallinto-oikeudessa

1) A ja hänen asiakumppaninsa ovat valituksessaan vaatineet, että valtioneuvoston päätös lunastusluvan ja ennakkohaltuunottoluvan myöntämisestä kumotaan, päätöksen täytäntöönpano kielletään ja Fortum Sähkönsiirto Oy velvoitetaan korvaamaan valittajien oikeudenkäyntikulut laillisine korkoineen.

Vaatimusten perusteluina on uudistettu aikaisemmin esitetty ja lausuttu muun ohella seuraavaa:

Yleinen tarve lunastamisen edellytyksenä

Lunastusluvassa tarkoitettu johto korvaisi jo olemassa olevan siirtoyhteyden. Vaihtoehtona uudelle reitille on Juntolan sähköaseman saneeraaminen ja sähköntoimituksen jatkaminen olevaa Lakiasuo–Juntola -reittiä pitkin. Juntolaan jää joka tapauksessa vesivoimalaitos.

Hakijayhtiö Fortum Sähkönsiirto Oy on esittänyt, että alueen kuormitusennusteiden mukaan ja nykyistä Paimion, Tarvasjoen ja Marttilan kulutuskeskittymää ajatellen Juntola on sivussa, joten sähköaseman saneeraaminen ei ole järkevää. Haettu uusi linjaus on kuitenkin kauempana Paimion ja Tarvasjoen kulutuskeskittymistä kuin vanha linjaus. Tarvasjoen ja Marttilan kuntien rajalle rakennettavaksi suunniteltu uusi sähköasema olisi Juntolan sähköasemaan verrattuna ainoastaan Marttilan oletettua kulutuskeskittymää lähempänä. Tätä silmällä pitäen perustelluin vaihtoehto olisi noudattaa maakuntakaavan mukaista linjausta, jossa johto sijoittuu Marttilan kunnan alueelle.

Hakiessaan johdolle rakentamislupaa Energiamarkkinavirastolta hakijayhtiö perusteli johdon tarpeellisuutta sillä, että kulutuksen odotetaan kasvavan alueella arviolta 1,6 megawatilla muun muassa Marttilaan rakennettavan uuden kasvihuoneen takia. Hakemusprosessin kestäessä on selvitetty, että mitään uutta kasvihuonetta ei ole edes suunnitteilla.

Kysymystä yleisen tarpeen olemassaolosta ei ole ratkaistu Energiamarkkinaviraston rakentamislupapäätöksellä 5.8.2008, koska kysymys on liittymisjohdosta.

Valittajien oikeusturvan kannalta on ongelmallista, että kaikki hankkeen tueksi esitetyt taloudelliset ja tekniset perustelut ovat hakijayhtiön omia näkemyksiä ja selvityksiä. Ulkopuolisten selvitysten vaatiminen on erityisen perusteltua siksi, että lunastuslupaa hakee yksityisoikeudellinen yhteisö, ei viranomainen. Hakijayhtiön esittämät sähköenergian jakelun kehittämistä ja toimitusvarmuuden ylläpitämistä koskevat väitteet olisi tullut näyttää konkreettisesti toteen.

Valittajien epäluuloja on lisännyt se, että hakijayhtiö on vedonnut liike- ja yrityssalaisuuteen ja että työ- ja elinkeinoministeriön sisäisen tarkastuksen lausunnon 20.2.2012 jälkeenkään lisätietoja ministeriölle ei ole annettu, vaikka lausunnossa korostetaan viranomaisten salassapitovelvollisuutta.

Hakijayhtiö ei ole osoittanut lunastuslain 4 §:n 1 momentissa edellytetysti yleisen tarpeen vaativan lunastusta. Sähkönsiirtoa voitaisiin jatkaa saneeraamalla olemassa oleva sähköasema ja johto. Uuden sähköaseman ja johdon sijainti ei olisi Tarvasjoen ja Paimion kulutuskeskittymiä ajatellen aiempaa parempi eikä kulutuksen toteutuneesta tai ennakoidusta kasvusta ole riippumatonta selvitystä kuten ei myöskään vanhan sähköaseman ja johdon saneerauksen kustannuksista ja väitetyistä sähkönsaannin turvaamiseen liittyvistä ongelmista. Hakemus tulee jo edellä mainittujen seikkojen vuoksi hylätä.

Mikäli katsotaan, että vanhaa sähköasemaa ei ole perusteita säilyttää, yleinen tarve ei kuitenkaan vaadi lunastusta Tarvasjoella, vaan tällöin tulisi noudattaa maakuntakaavan mukaista linjausta.

Maakuntakaavan ja kunnan mielipiteen vaikutus

Lunastuslain 8 §, maankäyttö- ja rakennuslain 32 §:n 2 momentti ja sähkömarkkinalain 20 § ilmentävät paikallisviranomaisten näkemysten tärkeyttä valtionhallinnon päätöksenteossa. Erityisesti käsillä olevassa tilanteessa, jossa luvan myöntäjä on valtioneuvosto ja valtio on hakijayhtiön pääomistaja, päätöksenteossa tulee ottaa vahvasti huomioon paikallisten viranomaisten näkemys, joka ilmenee maakuntakaavan mukaisena linjauksena.

Uusi maakuntakaava on parhaillaan vahvistettavana ympäristöministeriössä. Tällä hetkellä noudatetaan maakuntakaavana 1.1.2010 lukien voimassa olevaa seutukaavaa. Varsinais-Suomen liitto on esittänyt, että uuteen maakuntakaavaan johtoreitti merkitään seutukaavan mukaisen linjauksen kohdalle. Seutukaavassa johtoreitti sijaitsee Marttilan kunnan puolella noin 3,6 kilometriä itään lunastusluvan mukaisesta johtoreitistä.

Hakijayhtiö on hakemusprosessin aikana korostanut sitä, että seutukaavaan merkitty reitti ei kuvastaisi reitin tarkkaa sijaintia vaan vain likimääräistä arvioitua yhteystarvetta eikä kaavan laatimisen aikaan ole pystytty ennakoimaan sähköntarpeen kohdistumista kuin summittaisesti. Aluearkkitehdin lausunnossa todetaan kuitenkin, että Marttilan taajaman pohjoisosaan kulkevan pääsähkölinjan linjaus on hänen näkemyksensä mukaan varsin sitova, eikä siitä voida perusteetta poiketa. Hyväksyttyjä perusteita linjan vähäiseen siirtoon maastossa ovat esimerkiksi arvokkaiden maisema-alueiden ja kulttuurihistoriallisesti arvokkaiden kohteiden säilymisen turvaaminen sekä tarkentavissa inventoinneissa löytyneet suojeltavat luonnonarvot ja muinaismuistot. Kaavamerkintä ei aluearkkitehdin mukaan mahdollista linjan siirtoa Tarvasjoelle asti.

Olennaista on havaita, että seutukaavan merkintä "uusi suurjännitelinja" on kaavamerkintäasetuksen ja kaavoitusta ohjaavien ympäristöministeriön oppaiden mukaan alueen käyttötarvetta osoittava viivamerkintä, joka voidaan oikeusvaikutuksiltaan rinnastaa aluevarausmerkintään. Yhteystarvemerkinnät taas kuuluvat kaavamerkintäasetuksen mukaan kehittymisperiodimerkintöihin, jotka ovat sisällöltään yleispiirteisempiä kuin aluevarausmerkinnät. Ne jättävät kunnan kaavoitukselle ja muulle yksityiskohtaisemmalle suunnittelulle tai päätöksenteolle enemmän liikkumavaraa kuin aluevarausmerkinnät.

Hakijayhtiön väite siitä, että jännitelinjaa koskeva kaavamerkintä olisi summittaista sijaintia osoittava yhteystarvemerkintä, ei pidä paikkaansa. Asia oli esillä uutta maakuntakaavaa valmisteltaessa. Maakuntahallitus päätti 23.11.2009, että voimajohtoa käsittelevät vastineet muotoillaan toteamalla, että Kallela–Marttila 110 kilovoltin voimajohdon tulee kulkea seutukaavan mukaisesti tai sen välittömässä läheisyydessä.

Varsinais-Suomen liiton maankäyttöjaosto oli esittänyt maakuntahallitukselle, että Kallela–Marttila -voimalinjan merkintä muutettaisiin sähköverkon yhteystarvemerkinnäksi, koska asian jatkokäsittely edellyttää lisäselvityksiä linjan osalta. Tämä esitys ei tullut hyväksytyksi, vaan liiton päättävä poliittinen elin on nimenomaisesti korostanut sitä, että seutukaavan mukaista linjausta tulee noudattaa.

Liiton virkamiesvalmistelussa toimittiin syystä tai toisesta vielä tämän jälkeenkin tavalla, joka ei vastannut maakuntahallituksen päätöstä. Maakuntakaavaehdotukseen oli piirretty voimajohtolinja sähköverkon yhteystarvemerkinnällä eli merkinnällä, jota koskeva esitys oli hävinnyt maakuntahallituksen äänestyksessä 23.11.2009. Maanomistajat kirjelmöivät liiton virkamiehille 10.5.2010, ja maakuntahallitus päätti 24.5.2010, että Kallela–Marttila -voimalinjan merkintä muutetaan sähköverkon yhteystarvemerkinnästä uutta suurjännitelinjaa koskevaksi merkinnäksi vanhan seutukaavamerkinnän paikalle. Uusi maakuntakaavaehdotus on siis tältä osin identtinen seutukaavan kanssa.

Lunastuslupahakemuksen liitteenä on muistio viranomaisneuvottelusta 21.9.2007. Neuvottelussa ei ollut paikalla Varsinais-Suomen liiton edustajaa ja ilmeisesti tästä syystä hankkeen ja seutukaavan välinen ristiriita ei siinä tullut lainkaan esille.

Tarkasteltaessa seutukaavamerkinnän vaikutusta voidaan todeta, että Marttilassa seutukaavan aluevaraus uudelle suurjännitelinjalle on vaikuttanut siten, että suunnittelumääräyksen mukaan alueen käytön suunnittelussa on ollut otettava huomioon seutukaavassa alueen kautta kulkevaksi esitetyt energiansiirtolinjat ja rakentamisella ei ole saanut haitata johtolinjojen toteuttamista. Tarvasjoella kunta ja maanomistajat ovat sitä vastoin perustellusti voineet olettaa, että jos uusia voimalinjoja rakennetaan, niitä ei rakenneta heidän maa-alueilleen tai niiden välittömään läheisyyteen etenkin, kun Tarvasjoella jo on Juntola–Lakiasuo -linja.

Maanomistajilla on ollut oikeus suunnitella elinkeinotoimintansa ja asumisensa kaavan mukaisesti ja sen oikeusvaikutuksiin luottaen. Tämän luottamuksen rikkominen ja kaavasta poikkeaminen edellyttäisi huomattavan painavia perusteita. Hakijayhtiön hakemuksessa ja vastineissa ei tällaisia perusteita ole näytetty toteen.

Ristiriita maakuntakaavaan nähden aiheuttaa myös sen, että hankkeen hyväksyminen edellyttää sähkömarkkinalain mukaan Tarvasjoen kunnan suostumusta. Kunta ei ole antanut suostumustaan. Lausunnossaan 27.10.2012 Tarvasjoen kunta on asettunut voimakkaasti tukemaan maakuntakaavaan merkityn reittivarauksen noudattamista. Lisäksi on tuotu esille, että hakemusprosessin kestäessä kunnassa on laadittu strateginen yleiskaava, joka on lainvoimainen eikä siinä ole varausta suurjännitelinjalle. Kunta pitää käsittämättömänä sitä, että lunastusluvan hakija ei ole missään vaiheessa tehnyt esitystä alueen varaamisesta yleiskaavaan.

Lunastuslupahakemus tulee siten hylätä myös sillä perusteella, että sähköjohtoa ollaan rakentamassa muualle kuin kaavassa sitä varten varatulle alueelle eikä se kunta, jonka alueelle reitti sijoittuisi, ole antanut sähkömarkkinalain 20 §:ssä tarkoitettua suostumusta.

Vaihtoehtovertailu Tarvasjoen reitin ja Marttilan reitin välillä

Hakijayhtiön vastineessa 2.12.2009 todetaan, että sähköaseman paikka on määräytynyt Tarvasjoelle muun muassa rakentamiskustannusten, verkoston häviölaskentojen, sähkönjakelun luotettavuuden parantamisen, tulevaisuuden kulutusennusteiden sekä vika- ja huoltotilanteessa alueen sähköasemien korvattavuuksien perusteella.

Perustelut eivät kerro käytännössä mitään. Alhaisempia rakentamiskustannuksia hakijayhtiö perustelee sillä, että Tarvasjoen aseman syöttöjohto olisi puolet lyhyempi kuin seutukaavan mukaisessa vaihtoehdossa. Perustelu ei ole kestävä, koska yhtä hyvin voidaan lyhentää myös kaavan mukaista reittiä. Kysymys on vain sähköaseman sijainnista. Täysin avoimeksi jää, miten ja minkä verran verkoston häviölaskennat, sähkönjakelun luotettavuuden paraneminen, tulevaisuuden kulutusennusteet sekä sähköasemien korvattavuus vika- ja huoltotilanteissa puoltaisivat hakemuksen mukaista reittiä verrattuna kaavan mukaiseen linjaukseen. Riippumattomia asiantuntija- tai viranomaislausuntoja perustelujen tueksi ei ole esitetty.

Hakijayhtiön vastineessa 26.4.2010 on esitetty Energiamarkkinaviraston keskimääräisiin yksikköhintoihin perustuvat kustannusarviot hakemuksen mukaiselle Kallela–Tarvasjoki -linjalle ja saman mittaiselle kaavan mukaiselle linjalle. Tämän arvion perusteella rakentamiskustannusten ero olisi vajaat 170 000 euroa. Ero ei ole niin merkittävä, että kaavan mukaisesta linjauksesta olisi perusteita poiketa.

Arvio voidaan myös kyseenalaistaa ainakin siltä osin kuin siinä on esitetty Kallela–Tarvasjoki -linjalle 20 kilovoltin ilmajohtoverkkoa yhteensä 6,5 kilometriä ja maakaapeliverkkoa yhteensä 1,0 kilometriä. Maanomistajien tiedustelun johdosta Maastolinja Oy:n edustaja on ilmoittanut, että 20 kilovoltin linja Marttilaan toteutettaisiin maakaapelina. Tällöin maanomistajien laskelmien mukaan 20 kilovoltin ilmajohtoverkkoa tulisi yhteensä 1,4 kilometriä ja maakaapeliverkkoa yhteensä 5,1 kilometriä, jolloin myös maakaapelin kaivukustannukset nousisivat vastaavasti. Näillä muutoksilla kustannusten ero jäisi noin 100 000 euroon. Asiaa ei pystytä varmistamaan, koska hakijayhtiö on ilmoittanut, ettei se luovuta 20 kilovoltin jakeluverkon linjakarttoja yksityiseen eikä yleiseen käyttöön. Nämäkin laskelmat jäävät siten keskimääräisiä yksikköhintoja lukuun ottamatta hakijayhtiön omien väitteiden varaan.

Valtioneuvoston päätökseen on hakijayhtiön vastineessa 22.10.2010 esitetyn perusteella kirjattu, että seutukaavan mukaisessa linjauksessa runkoverkon katkaisupaikka olisi rakennettava Kyrön sähköaseman liittymisjohdon ja seutukaavan mukaisen linjan väliin nykyisten sähköasemien sijainnin, olemassa olevan 20 kilovoltin verkon sekä sähkönkulutuskeskittymisen sijainnin perusteella. Samoin päätöksen mukaan Marttilan ja Selän sähköasemia ei voitaisi huolto- ja vikatilanteissa tässä tapauksessa korvata muilta sähköasemilta ilman huomattavan suuria 20 kilovoltin keskijänniteverkon investointeja. Tarvasjoen linjauksessa taas katkaisupaikka olisi rakennettava Kyrön sähköaseman liittymisjohdon ja Tarvasjoen sähköaseman liittymisjohdon väliin. Tällöin huolto- ja vikatilanteessa Selän ja Kyrön sähköasemien syöttämä alue voidaan syöttää Tarvasjoen ja muiden lähimpien sähköasemien avulla ja Tarvasjoen sähköaseman syöttämä alue voidaan syöttää Kyrön ja Paimion seudun sähköasemien avulla.

Edellä kuvattu on vain hakijayhtiön itsensä esittämää. Maallikon on kutakuinkin mahdotonta hahmottaa, minkä takia katkaisupaikan sijainti Tarvasjoen linjauksessa olisi hakijayhtiön esittämä ja minkä takia se olisi parempi. Väite olisi tullut näyttää toteen riippumattomalla selvityksellä, jotta se olisi voitu sisällyttää päätöksen perusteluihin.

Hakijayhtiön hakemuksessa ja vastineissa ei esitetä selvitystä, joka osoittaisi, ettei linjaa voitaisi toteuttaa kaavan mukaisesti. Tämä kertonee joko siitä, että tätä ensisijaisena pidettävää vaihtoehtoa ei ole edes tutkittu tai siitä, että tutkimuksen tulokset eivät tue poikkeamista kaavan mukaisesta linjauksesta. Tämä johtaa väistämättä sen aprikointiin, onko todellinen syy poikkeamiselle muu kuin energiatalouteen, ympäristöön tai kulttuurihistoriaan liittyvä. Tiedossa on, että kaavan mukainen linjaus kulkee erään valtioneuvoston jäsenen syntymäkodin välittömässä läheisyydessä.

Sellaisia selvityksiä, joiden nojalla voimajohto voitaisiin sijoittaa kaavasta poiketen valittajien maille Tarvasjoella, ei ole esitetty.

Intressivertailu

Lunastuslain 4 §:n 1 momentissa tarkoitetussa intressivertailussa on kaikkien kiinteistönomistajien osalta otettava huomioon, että jos hakijayhtiön tavoitteet täytettäisiin Juntolan sähköasema ja olemassa oleva johto saneeraamalla, haittaa kenenkään yksityiselle edulle ei käytännössä koituisi. Tämä puoltaa vahvasti Juntola–Lakiasuo -linjan säilyttämistä.

Valittajista A ja B katsovat, että hanke vaarantaa heidän luomusiementilansa elinmahdollisuudet. Johto aiheuttaisi huomattavaa haittaa F:n hevostalli- ja ratsastusyritykselle ja Herrasmanni Oy:n harjoittamalle luontomatkailutoiminnalle. Johto häiritsisi herkkää maalaismaisemaa ja aiheuttaisi siten huomattavaa haittaa D:n harjoittamalle taidemaalausyritystoiminnalle. H katsoo, että maantien eteläpuolelle sijoittuva kulmapylväs haittaa maisemaa ja on liikenteelle vaarallinen. Hän esittää ratkaisuksi maakaapelia. H esittää edelleen, että lupaa hankkeelle ei myönnettäisi pysyvästi, vaan 30 vuoden määräajaksi.

Maakuntaliiton ohjesäännön mukaan virkistys-, luonto- ja kulttuurikäytössä olevat hiljaiset alueet tulisi säästää. Kallelan kylä on myös Tarvasjoen vanhimpia. Hanke vahingoittaisi kylän maisemaidentiteettiä ja vähentäisi olennaisesti kyläläisten viihtyvyyttä. Hankealueelle sijoittuu poikkeuksellisen paljon eri tavoin luontoon liittyvää ja luonnon ehdoilla tapahtuvaa elinkeinotoimintaa.

Työ- ja elinkeinoministeriön menettelystä lupaprosessin aikana

Työ- ja elinkeinoministeriön sisäinen tarkastus on A:n pyynnöstä tutustunut lunastusasian käsittelyyn ja antanut siitä lausuntonsa 20.2.2012. Siinä on katsottu, että jos lunastusasiassa poiketaan kaavamerkinnöistä, perusteiden tulisi olla vahvoja ja hyvin dokumentoituja. Lunastuslupaa harkittaessa on perusteellisesti selvitettävä ne hyödyt, jotka seutukaavasta poikkeamisella saavutetaan ja hyötyjä arvioitaessa on otettava huomioon myös se, että alueelle ei ole tulossa kasvihuonetta. Selvityksessä tulisi olla dokumentoidut vaihtoehtolaskelmat, joissa verrataan valittua linjaa muihin tarjolla oleviin linjoihin. Vertailussa olisi otettava huomioon energiataloudellisten tekijöiden lisäksi sosiaaliset, ympäristölliset ja kulttuurihistorialliset tekijät. Edelleen sisäisessä tarkastuksessa on katsottu, että hakijayhtiön liikesalaisuudet eivät vaarannu, jos se toimittaa kaiken pyydetyn materiaalin virkamiesten käyttöön, koska liikesalaisuuksia sisältävät asiakirjat on julkisuuslain mukaan pidettävä salassa.

Työ- ja elinkeinoministeriö pyysi hakijayhtiöltä lausunnon perusteella vastineen. Vastineessa ei ole kuitenkaan esitetty esimerkiksi laskelmia tai muitakaan lisäselvityksiä kaavan mukaisesta linjauksesta tai olemassa olevan sähköaseman ja johdon säilyttämisestä. Hakijayhtiö on vastannut lausuntoon lähinnä vain väitteellä siitä, että Tarvasjoen linjaus on ainoa todellinen vaihtoehto ja että tarpeelliset selvitykset ja laskelmat olisi jo annettu.

Valtioneuvoston päätös on virheellinen perustuessaan aineistoon, jossa muista esille tulleista vaihtoehdoista (kaavan mukainen linjaus tai vanhan sähköaseman säilyttäminen) ei ole kattavaa selvitystä.

Työ- ja elinkeinoministeriössä järjestettiin 9.8.2012 neuvottelu, jossa oli paikalla työ- ja elinkeinoministeriön, ympäristöministeriön, hakijayhtiön ja maanomistajien edustajia. Neuvottelusta ei lähetetty allekirjoitettavaksi pöytäkirjaa ainakaan maanomistajien edustajalle.

A on 1.6.2012 pyytänyt ministeriötä järjestämään uuden maastokatselmuksen, koska asian esittelijä oli vaihtunut ja edellinen katselmus oli sikäli puutteellinen, että siinä ei pyynnöstä huolimatta katselmoitu kaavan mukaisen linjauksen maastoa ja sen mahdollisia etuja tai haittoja. Uutta katselmusta ei järjestetty. Katselmuspyynnön hylkääminen loukkaa valittajien oikeusturvaa.

Valittajille on syntynyt se käsitys, että vaikka ministeriön osastopäällikkö päätti siirtää asian uuteen valmisteluun, tämä ei käytännössä tarkoittanut muuta kuin sitä, että sisäisen tarkastuksen lausunnon johdosta hakijayhtiöltä pyydettiin lisävastine, jossa ei kuitenkaan ole esitetty mitään uutta.

Tarvasjoen kunnan työ- ja elinkeinoministeriölle 27.10.2012 antamassa lausunnossa on mainittu muun muassa siitä, että kunnassa on lunastuslupahakemusprosessin kestäessä laadittu strateginen yleiskaava. Tästä ei ole valtioneuvoston päätöksessä mainintaa. Herää epäily siitä, onko lausunto otettu huomioon asiaa esiteltäessä.

Valittajat kummeksuvat sitä, että tähän päivään mennessä valtioneuvoston päätöksen on saanut tiedoksi vain osa valittajista. Päätös on tullut tiedoksi tavallisena kirjelähetyksenä, vaikka valitusosoituksen mukaan tiedoksisaantipäivän osoittaa tiedoksianto- tai saantitodistus. Osa valittajista katsoo, ettei valitusaika ole heidän osaltaan vieläkään alkanut kulua.

2) Tarvasjoen kunnanhallitus on valituksessaan valtioneuvoston päätöksestä vaatinut, että lunastuslupa-asiassa toteutetut menettelytavat suunnitelmineen ja kuulemisineen tutkitaan ottaen huomioon kunnan yleiskaavan valmisteluprosessi sekä seutu- ja maakuntakaavan merkinnät. Vaatimuksen perusteluina on esitetty muun ohella seuraavaa:

Tarvasjoen kunnanhallitus on 11.6.2008 antanut Fortum Sähkönsiirto Oy:lle tutkimusluvan sähkölinjan sijoittamisesta kunnan alueelle painottaen erityisesti sitä, että maanomistajien kannanotot tulee jatkosuunnittelussa ottaa huomioon. Kunnan kantaa sähkölinjan rakentamiseen ja maiden lunastamiseen ei ole missään vaiheessa tiedusteltu.

Kunnan yleiskaavaa on valmisteltu vuosien 2009-2012 aikana siten, että se on tullut lainvoimaiseksi helmikuussa 2012. Fortum Sähkönsiirto Oy ei ole tuonut missään vaiheessa esille sähkölinjan siirtotarvetta Tarvasjoen kunnan puolelle. Seutukaavassa sähkölinja on merkitty Marttilan kunnan puolelle. Valtioneuvoston myöntämä lunastuslupa loukkaa räikeästi kunnan kaavoitusmonopolia. Seutukaavan merkinnät tulevat mitätöidyiksi saman tien. Vahvistettavana olevassa maakuntakaavassa sähkölinja on sijoitettu alkuperäiselle paikalleen Marttilan kunnan puolelle.

Työ- ja elinkeinoministeriö on lausunnossaan katsonut, että lunastuslupapäätös ei ole lainvastainen. Ministeriö on lausunut muun ohella seuraavaa:

Ministeriön käsityksen mukaan hankkeesta on tehty perusteellinen selvitys ja eri vaihtoehtoja on tutkittu riittävästi. Tämän suunnittelutyön tuloksena on valittu kokonaisvaikutuksiltaan haitattomin vaihtoehto. Mitään muuta reittivaihtoehtoa noudattaen lunastuksen tarkoitusta ei voi saavuttaa yhtä sopivasti kuin nyt valitulla reitillä. Seutukaavan mukaisesta merkinnästä poikkeaminen on perusteltua alueen häiriöttömän sähkönsiirron turvaamiseksi. Merkinnästä poikkeamisen perustelut on esitetty tarkemmin valtioneuvoston päätöksessä ja hakemusasiakirjoissa.

Hakemuksen käsittelyn aikana on kuultu kaikkia osapuolia lunastuslaissa edellytetyllä tavalla. Maanomistajille, jotka eivät olleet tehneet sopimusta lunastuksesta, on toimitettu jäljennös valtioneuvoston päätöksestä.

Tarvasjoen kunnalta on pyydetty voimajohtohankkeesta lausunto huhtikuussa 2008. Lunastusluvan myöntäminen ei edellytä kunnan suostumusta.

Fortum Sähkönsiirto Oy on selityksessään vaatinut, että valitukset hylätään. Yhtiö on yhtynyt työ- ja elinkeinoministeriön lausunnossa esitettyyn ja esittänyt muun ohella seuraavaa:

Tarvasjoen kunnan valitus

Tarvasjoen linjaus turvaa sähkönsiirron normaali- ja erityisesti huolto- ja häiriötilanteissa sekä mahdollistaa hyvälaatuisen sähkön toimittamisen ja muutenkin lakisääteisen verkon kehittämisen.

Järjestelmävastuussa oleva kantaverkkoyhtiö Fingrid Oyj rakentaa 400 kilovoltin linjan, joka lähivuosina korvaa Forssa–Lieto 2 x 110 kilovoltin runkolinjayhteyden. Uusi kantaverkkoyhteys vähentää Forssa–Lieto -runkojohtoon liitettyjen sähköasemien sähkönsyötön luotettavuutta merkittävästi erityisesti huolto- ja vikatilanteissa, koska käytössä on vain yksi 110 kilovoltin runkojohto, johon liitettyjen sähköasemien liityntäkohdan väliin rakennetaan katkopaikka (katkaisija). Katkaisija mahdollistaa sähkönsyötön jännitteellisiltä asemilta 20 kilovoltin verkon välityksellä jännitteettömien asemien jakelualueelle huolto- ja vikatilanteissa. Kantaverkkosaneerauksen jälkeen Fortum Sähkönsiirto Oy:n muuntoasemien syöttö on varmistettava huolto- ja vikatilanteiden varalta.

Verkkoa ei voida teknisistä syistä kehittää eikä sähkönsiirtoa kaikissa oloissa varmistaa, jos karkeaa 20 vuotta vanhaa seutukaavalinjausta noudatetaan tarkasti. Lunastustilanteessa Varsinais-Suomen liitto ei ratkaise voimajohdon reittiä yleispiirteisellä seutukaavalla, vaan se määritetään haitattomimmalla tavalla lunastuslain nojalla ottaen huomioon verkonhaltijalle asetetut kehittämis- ja sähkönsiirtovelvoitteet.

Tarvasjoen linjaus on myös lyhin ja haitattomin. Sen kohdalla ei ole suojelukohteita taikka hankkeen toteuttamisen kannalta ristiriitaista maankäyttöä tai aluevarauksia. Vanhalle Juntolan sähköasemalle johtavia johtorakenteita puretaan noin viiden kilometrin matkalta. Koska linjaus on energiataloudellisesti muun muassa sähköhäviöiden välttämiseksi ja sähkön laadun turvaamiseksi ainoa vaihtoehto, rakentamis- ja käyttökustannuksiltaan edullisin ja välittömiltä ympäristövaikutuksiltaan vähäisin, on yksityiselle edulle koituva haitta selvästi pienempi kuin yleiselle edulle saatavat hyödyt.

Lunastuslupahakemuksessa ja sen täydennyksissä on esitetty poikkeuksellisen kattavat selvitykset, joiden nojalla on voitu arvioida lunastuksen tarpeellisuus ja todeta lunastusoikeuden olemassaolo. Maanomistajille ja käyttöoikeuden haltijoille varattiin useita tilaisuuksia lausua asiasta ja heitä kuultiin myös erikseen työ- ja elinkeinoministeriön järjestämässä tilaisuudessa.

Tarvasjoen kunnalta pyydettiin lausunto voimajohtohankkeesta ja johdon sijoittamisesta liitettäväksi Energiamarkkinavirastolle tehtävään rakentamislupahakemukseen ja valtioneuvostolle tehtävään lunastuslupahakemukseen. Kunta lausui 11.6.2008 virallisesti vain tutkimuslupahakemuksesta. Kunnan hallintojohtaja kertoi sähköpostitse 12.6.2008, että lunastuslupalausuntokin käsiteltiin samalla ja että lausuntona todetaan kunnan suostumus eli kunnanhallituksella ei asiasta ole huomautettavaa. Kunta vastusti lunastuslupaa lausuessaan asiassa uudestaan 27.10.2012.

Kunnan suostumuksen perumisesta ja epäämisestä aiheutuisi alueen sähkönsiirron turvaamiselle kohtuutonta haittaa. Kunta ei myöskään ole suunnitellut johtoaluetta tai sitä ympäröivää aluetta niin, että sillä olisi pätevä syy evätä lupa. Reitti on lyhin ja ympäristön kannalta paras. Liittymisjohto liitetään sähkömarkkinalain 18 §:n 4 momentin mukaisesti lähimpään voimajohtoon, jolloin sähkönsiirron turvaamistarvetta ei tarvitse osoittaa erikseen. Johto palvelee silti yhtä kuntaa laajempaa aluetta. Kunta ei ratkaise sähkön siirtotarvetta.

A:n ja hänen asiakumppaniensa valitus

Jakelualueen sähköaseman liittäminen lähimpään korkeajänniteverkkoon sisältää jo tarpeellisuusolettaman ja informaation hankkeen pienimuotoisuudesta. Yleinen tarve on perusteltu erikseen myös lunastuslupahakemuksessa ja maanomistajille annetuissa vastineissa.

Taloudelliset ja tekniset perustelut esittää lunastusluvan hakija ja ne tarkistaa riippumaton viranomainen. Fortum Sähkönsiirto Oy toimitti Energiamarkkinaviraston kustannuslaskentaohjeen mukaisen kustannusvertailun viranomaiselle. Poikkeuksellisesti tiedot toimitettiin myös toteuttamiskelvottomasta linjauksesta. Tarkempia tietoja ei saa kilpailuttamatta. Juntolan sähköaseman saneeraus tai Marttilan linjaus ei palvelisi sähkön siirtotarvetta.

Tarvasjoen linjaus on Fingrid Oyj:n ratkaisujen vuoksi ainoa teknisesti toteuttamiskelpoinen ratkaisu. Vika- ja huoltotilanteissa on Tarvasjoen suunnasta korvattava Paimion sähköaseman syöttämä jakelualue. Kantaverkkosaneerauksessa jää jäljelle yksi 110 kilovoltin johto, joten kantaverkkoon liitettyjen Fortum Sähkönsiirto Oy:n muuntoasemien sähkönsyöttö on varmistettava häiriö- ja huoltotilanteiden varalta. Runkoverkon katkaisupaikka sijoittuisi Marttilan linjauksessa Kyrön sähköaseman haaran ja Marttilan linjan väliin, jolloin Marttilan ja Selän sähköasemien korvaus muilta sähköasemilta johtaisi suuriin 20 kilovoltin keskijänniteverkkoinvestointeihin. Lupapäätöksen valmistelijalle ja sähkönsiirtotekniikan asiantuntijalle toimitettiin luotettavuustarkastelussa sähköasemakartat ja tarkat sähkönsiirtokaaviot.

Varsinais-Suomen liitto antoi 19.5.2008 puoltavan lausunnon, jonka allekirjoittivat lausuntojaoston puheenjohtaja ja sihteeri. Poliitikkojen muotoilut jälkikäteen maakuntakaavaehdotukseen eivät muuta virallista lausuntoa. Tarvasjoen kunnalta pyydettiin 9.4.2008 lausunto myös sähkömarkkinalain mukaiseen lupahakemukseen. Lainvoimainen rakentamislupapäätös 5.8.2008 koskee samaa johtoa kuin lunastuslupa. Kaavoitusta ei lunastuslaissa ole asetettu lunastusluvan myöntämisen edellytykseksi.

Marttilan teknisesti toteuttamiskelvoton seutukaavalinjaus kulkee maa- ja metsätalousalueella seitsemän kiinteistön läpi tai rajalla ja on pidempi kuin Tarvasjoen linjaus. Noin 50 metrin etäisyydellä on yksi asuinrakennus, noin 100 metrin etäisyydellä kaksi rakennusta ja runsaan 200 metrin etäisyydellä vielä yksi rakennus. Reittiä ei saa mutkittelemallakaan 100 metriä kauemmaksi seutukaavalinjauksen molemmin puolin olevista lähimmistä asuinrakennuksista. Tarvasjoen linjaus on haitattomin ja kustannuksiltaan edullisin.

Tarvasjoen kunnanhallitus on vastaselityksessään vaatinut, että valtioneuvoston päätös lunastusluvan myöntämisestä kumotaan. Kunnanhallitus on lausunut muun ohella seuraavaa:

Työ- ja elinkeinoministeriön tiedossa on ollut, että aluevarausta johtoa varten ei Tarvasjoen kunnan strategiseen yleiskaavaan ole tehty. On kysyttävä, voiko ministeriö noin vain ohittaa pienen kunnan suuret ponnistukset yleiskaavan aikaansaamiseksi toteamalla, että alueen lunastamiseen ei tarvita kunnan suostumusta. Myös Fortum Sähkönsiirto Oy suhtautuu vähättelevästi yleiskaavan laatimisprosessiin.

Tarvasjoen kunta ei ole Fortum Sähkönsiirto Oy:n väitteistä huolimatta perunut suostumustaan, koska se ei sitä ole missään vaiheessa antanutkaan. Kunnanhallitus on 11.6.2008 todennut lausuntonaan, että sillä ei ole huomautettavaa tutkimuslupahakemuksesta.

A ja hänen asiakumppaninsa ovat vastaselityksessään esittäneet muun ohella seuraavaa:

Fortum Sähkönsiirto Oy:n selitys

Energiamarkkinaviraston rakentamislupapäätöksessä ei ole otettu kantaa sähköaseman rakentamistarpeeseen eikä sähkönsiirron tarpeeseen eikä sillä ole myöskään ratkaistu kysymystä yleisen tarpeen olemassaolosta eikä johdon sijainnista.

Hakijayhtiö ei ole esittänyt riippumatonta selvitystä, joka osoittaisi yleisen tarpeen lunastamiselle olevan olemassa. On toki selvää, että sähkön saamiselle on yleinen tarve. Lunastuslupa-arvioinnissa on kuitenkin kysymys siitä, onko olemassa yleinen tarve lunastaa yksityisten henkilöiden kiinteää omaisuutta. Lunastukselle ei ole yleistä tarvetta, jos sähkönsaanti on mahdollista turvata jo olemassa olevaa yhteyttä saneeraamalla.

Riippumatonta selvitystä Tarvasjoen linjauksen paremmuudesta muihin vaihtoehtoihin nähden ei ole esitetty. Olemassa olevan linjauksen säilyttäminen on yksityisen edun kannalta haitattomin vaihtoehto.

Maakuntaliiton päättävä elin on nimenomaisesti korostanut sitä, että entisen seutukaavan mukaista linjausta tulee noudattaa tarkasti. Liiton virkamiesten aiemmin antama kannanotto on tullut maakuntahallituksen päätöksellä 24.5.2010 kumotuksi.

Vaikka seutukaava ei määrääkään verkon kehittämistä, on maankäyttö- ja rakennuslain 32 §:n 2 momentissa säädetty otettava huomioon. Lisäksi kaavoituksella on se vaikutus, että jos johto rakennetaan muualle kuin kaavassa sitä varten varatulle alueelle tai jos aluevarausta ei kaavassa ole, johtoreitin rakentamiselle tulee olla sähkömarkkinalain 20 §:n mukaan kunnan suostumus. Suostumusta ei nyt ole.

Hakijayhtiön toteamus siitä, että se on valinnut verkon käyttäjille edullisimman ja ympäristövaikutuksiltaan kokonaisuutena vähäisimmän linjauksen, on pelkkä hakijan väite.

Hakijayhtiön kaltaiselta voittoa tavoittelevalta yritykseltä on voitava edellyttää hankkeen tueksi muitakin kuin vain sen itsensä laatimia laskelmia ja väitteitä. Toisessa vaakakupissa ovat muun muassa tarvasjokelaiset pienyrittäjät, joiden elinkeinoa hanke vahingoittaa. Lunastusluvan mukainen linjaus on esillä olevista vaihtoehdoista eniten maisemaa, luontoyritystoimintaa ja asumisviihtyvyyttä vaurioittava. Lisäksi Tarvasjoen kunnan mielipiteen syrjäyttäminen horjuttaa vakavasti kuntalaisten luottamusta mahdollisuuteen kaavoituksella vaikuttaa lähialueensa maankäyttöratkaisuihin.

Hankkeen etenemiseen on liittynyt paljon virheitä ja tapahtumia, jotka ovat olleet omiaan herättämään valittajissa epäluuloja hankkeen ja sen käsittelyn lainmukaisuudesta. Hankkeen alkuvaiheessa sitä perusteltiin Marttilaan rakenteilla olevalla kasvihuoneella ja siitä aiheutuvalla lisääntyvällä kulutuksella, mutta sittemmin tiedon virheellisyys on myönnetty. Alkuvaiheessa hakijayhtiö painotti sitä, että sähkönjakelun syöttöpaikan sijoittaminen Kallelan kylään olisi teknisesti ainoa toteuttavissa oleva vaihtoehto, mutta myöhemmin on ilmennyt, että kantaverkkoyhtiö voi aivan yhtä hyvin sallia syöttöpaikaksi esimerkiksi seutukaavan mukaisen linjauksen paikan. Vasta prosessin myöhemmässä vaiheessa hakemusta on perusteltu sähkötoiminnan luotettavuuteen ja teknisiin edellytyksiin liittyvillä väitteillä. On syntynyt vaikutelma siitä, että hakijayhtiö joutuu keksimään uusia perusteita sitä mukaa kuin aiemmat on osoitettu paikkansapitämättömiksi. Erikoista on myös se, että muuntoaseman tontin hakijayhtiölle myynyt henkilö kertoi yhtiön ilmoittaneen tarvitsevansa maata varastorakennukselle. Missään vaiheessa ei tuolloin ollut mainittu muuntoaseman paikasta.

On syntynyt vaikutelma siitä, että seutukaavan mukainen linjaus on pyritty ikään kuin vaivihkaa vaihtamaan Tarvasjoen linjaukseen. Konkreettinen osoitus tästä on se seikka, että rakentamislupahakemuksessa ja Energiamarkkinaviraston lupapäätöksessä johdon nimike on harhaan³johtavasti Kallela–Marttila. Valittajat epäilevät, että linjauksen muutos Marttilasta Tarvasjoelle johtuu alun perin siitä, että seutukaavan mukainen linjaus kulkee Sirkka-Liisa Anttilan synnyinkodin välittömässä läheisyydessä.

Työ- ja elinkeinoministeriön lausunto

Ministeriön lausunnossa ei ole esitetty mitään sellaista, joka muuttaisi valittajien käsitystä valtioneuvoston päätöksen lainvastaisuudesta. Ministeriön virkamiesten toiminta ei ole ollut hyvän hallintotavan mukaista eikä tasapuolista vaan hakijamyönteistä.

A on lisäksi asian käsittelyn eri vaiheissa toimittanut lisäselvityksiä.

Korkeimman hallinto-oikeuden ratkaisu

1. A:n ja hänen asiakumppaniensa valitus jätetään tutkimatta siltä osin kuin se koskee valtioneuvoston päätöstä antaa Fortum Sähkönsiirto Oy:lle ennakkohaltuunottolupa.

2. A:n ja hänen asiakumppaniensa valitus jätetään E:n, Herrasmanni Oy:n ja F:n tekemänä tutkimatta muiltakin osin.

3. Korkein hallinto-oikeus on tutkinut A:n ja hänen muiden kuin edellä mainittujen asiakumppaniensa sekä Tarvasjoen kunnanhallituksen valitukset valtioneuvoston päätöksestä antaa Fortum Sähkönsiirto Oy:lle lunastuslupa. Valitukset hylätään.

4. Lausuminen valtioneuvoston päätöksen täytäntöönpanon kieltämistä koskevasta A:n ja hänen asiakumppaniensa vaatimuksesta raukeaa.

5. A:n ja hänen asiakumppaniensa vaatimus oikeudenkäyntikulujen korvaamisesta korkeimmassa hallinto-oikeudessa hylätään.

Perustelut

1. Ennakkohaltuunottolupaan kohdistuvan valituksen tutkimatta jättämistä koskeva ratkaisu

Kiinteän omaisuuden ja erityisten oikeuksien lunastuksesta annetun lain (lunastuslaki) 87 §:n (476/1996) mukaan valtioneuvoston tai maanmittaustoimiston ennakkohaltuunottoluvan myöntämistä koskevaan päätökseen ei saa hakea valittamalla muutosta. Tämän vuoksi A:n ja hänen asiakumppaniensa valitus on jätettävä tutkimatta siltä osin kuin se koskee valtioneuvoston päätöstä antaa Fortum Sähkönsiirto Oy:lle ennakkohaltuunottolupa.

2. A:n ja hänen asiakumppaniensa valituksen tutkimatta jättämistä E:n, Herrasmanni Oy:n ja F:n tekemänä koskeva ratkaisu

Lunastuslaissa ei säädetä, kenellä on valitusoikeus lunastusluvan myöntämistä koskevasta valtioneuvoston päätöksestä. Valitusoikeus määräytyy tämän vuoksi hallintolainkäyttölain 6 §:n nojalla. Mainitun pykälän 1 momentin mukaan päätöksestä saa valittaa se, johon päätös on kohdistettu tai jonka oikeuteen, velvollisuuteen tai etuun päätös välittömästi vaikuttaa.

Valtioneuvoston päätöstä ei ole kohdistettu E:hen, Herrasmanni Oy:öön tai F:ään. Asiakirjoista ei ilmene, että he olisivat lunastettavan kiinteän omaisuuden omistajia tai käyttöoikeuden haltijoita. Lunastusluvan myöntämisen ei asiakirjoista saatavan selvityksen perusteella voida arvioida vaikuttavan heidän yritys- tai elinkeinotoimintaansa liittyvään oikeuteen, velvollisuuteen tai etuun hallintolainkäyttölain 6 §:n 1 momentissa tarkoitetulla tavalla välittömästi. Tämän vuoksi ja kun lisäksi otetaan huomioon hallintolainkäyttölain 51 §:n 2 momentti, A:n ja hänen asiakumppaniensa valitus on E:n, Herrasmanni Oy:n ja F:n tekemänä jätettävä tutkimatta muiltakin kuin ennakkohaltuunottolupaa koskevalta osin.

3. Ratkaisu lunastuslupaa koskeviin valituksiin

Sovellettavat oikeusohjeet

Suomen perustuslain 15 §:n 1 momentin mukaan jokaisen omaisuus on turvattu. Saman pykälän 2 momentin mukaan omaisuuden pakkolunastuksesta yleiseen tarpeeseen täyttä korvausta vastaan säädetään lailla.

Lunastuslain 3 §:n mukaan lunastamalla voidaan: 1) hankkia kiinteää omaisuutta taikka pysyvä tai määräaikainen erityinen oikeus; 2) rajoittaa pysyvästi tai määräajaksi oikeutta käyttää tai vallita kiinteää omaisuutta taikka erityistä oikeutta; sekä 3) lakkauttaa erityinen oikeus.

Lunastuslain 4 §:n 1 momentin mukaan lunastaa saadaan, kun yleinen tarve sitä vaatii. Lunastusta ei kuitenkaan saa panna toimeen, jos lunastuksen tarkoitus voidaan yhtä sopivasti saavuttaa jollain muulla tavalla taikka jos lunastuksesta yksityiselle edulle koituva haitta on suurempi kuin siitä yleiselle edulle saatava hyöty. Saman pykälän 2 momentin mukaan lunastuksen hakija voi olla myös yksityisoikeudellinen yhteisö, joka osoittaa yleisen tarpeen vaativan lunastusta ja esittää luotettavan selvityksen siitä, että lunastettava omaisuus tullaan käyttämään aiottuun tarkoitukseen.

Lunastuslain 5 §:n 1 momentin mukaan lunastusluvan antaa hakemuksesta valtioneuvosto yleisistunnossaan.

Lunastuslain 7 §:n 1 momentin mukaan lunastuslupaa haettaessa on esitettävä selvitys, jonka nojalla voidaan arvostella lunastuksen tarpeellisuus tai todeta lunastusoikeuden olemassaolo.

Lunastuslain 8 §:n 1 momentin 1. virkkeen mukaan lunastettavan kiinteän omaisuuden omistajalle ja käyttöoikeuden haltijalle on, jollei hakija näytä heidän kirjallisesti suostuneen lunastukseen, ennen lunastusluvan antamista varattava tilaisuus antaa määräajassa lausuntonsa asiasta. Saman pykälän 2 momentin 1. virkkeen mukaan asianomaiselle kunnalle sekä, jos hankkeella on seudullista merkitystä, maakunnan liitolle ja elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskukselle on varattava 1 momentissa tarkoitettu tilaisuus.

Lunastuslain 29 §:n 1 momentin mukaan lunastettavan omaisuuden omistajalla on oikeus saada täysi korvaus (lunastuskorvaus) lunastuksen vuoksi aiheutuvista taloudellisista menetyksistä.

Maankäyttö- ja rakennuslain 32 §:n 2 momentin mukaan viranomaisten on suunnitellessaan alueiden käyttöä koskevia toimenpiteitä ja päättäessään niiden toteuttamisesta otettava maakuntakaava huomioon, pyrittävä edistämään kaavan toteuttamista ja katsottava, ettei toimenpiteillä vaikeuteta kaavan toteuttamista.

Maankäyttö- ja rakennuslain 42 §:n 2 momentin mukaan viranomaisten on suunnitellessaan alueiden käyttöä koskevia toimenpiteitä ja päättäessään niiden toteuttamisesta katsottava, ettei toimenpiteillä vaikeuteta yleiskaavan toteutumista.

Maankäyttö- ja rakennuslain 210 §:n 1 momentin mukaan rakennuslain nojalla voimaan tullut seutukaava on voimassa rakennuslain mukaisin seutukaavan oikeusvaikutuksin, kunnes se korvataan maankäyttö- ja rakennuslain mukaisella maakuntakaavalla tai kumotaan. Jollei seutukaavaa 10 vuoden kuluessa maankäyttö- ja rakennuslain voimaantulosta korvata maakuntakaavalla tai kumota, se on voimassa mainitun lain mukaisena maakuntakaavana.

Hallintolain 38 §:n 1 momentin 1. virkkeen mukaan viranomainen voi toimittaa katselmuksen, jos se on tarpeen asian selvittämiseksi.

Hallintolainkäyttölain 7 §:n 1 momentin mukaan valtioneuvoston ja ministeriön päätöksestä saa valittaa korkeimpaan hallinto-oikeuteen. Valituksen saa tehdä sillä perusteella, että päätös on lainvastainen.

Yleinen tarve

A ja hänen asiakumppaninsa ovat katsoneet, että yleinen tarve ei vaadi lunastusta.

Lunastusluvan mukainen 110 kilovoltin Kallela–Tarvasjoki -sähkönsiirtojohto, joka liittyisi Kallelassa Fingrid Oyj:n 110 kilovoltin Forssa–Lieto -johtoon, syöttäisi Tarvasjoelle rakennettavaa uutta sähköasemaa. Fortum Sähkönsiirto Oy:n 23.4.2009 päivätyn lunastuslupahakemuksen mukaan sähköaseman rakentaminen syöttöjohtoineen liittyy Paimion alueen sähköverkon luotettavuuden parantamista koskevaan hankkeeseen. Tarvasjoen sähköaseman ja sitä syöttävän voimajohdon valmistuttua Paimiossa sijaitseva Juntolan sähköasema ja sitä syöttävä 110 kilovoltin Lakiassuo–Juntola -sähkönsiirtojohto purettaisiin.

Juntolan sähköasema on rakennettu 1960-luvulla. Fortum Sähkönsiirto Oy:n mukaan se ja johtorakenteet ovat huonossa kunnossa ja käyttöikänsä lopussa. Lunastuslupahakemuksen mukaan Juntolan sähköasema on lisäksi Paimion, Tarvasjoen ja Marttilan kulutuskeskittymää ajatellen sivussa.

Edellä lausutun perusteella Juntolan sähköaseman ja sitä syöttävän sähkönsiirtojohdon saneeraamisen ei voida arvioida olevan tarkoituksenmukaista eikä alueellisen sähkönsiirron turvaamisen näkökulmasta perusteltua. Tähän nähden Juntolan sähköaseman korvaavan uuden sähköaseman rakentamisen ja näin myös sitä palvelevan syöttöjohdon rakentamista edellyttävän lunastuksen voidaan katsoa olevan lunastuslain 4 §:n 1 momentissa edellytetyllä tavalla yleisen tarpeen vaatima.

Lunastuslain 4 §:n 1 momentissa tarkoitettu vaihtoehtotarkastelu ja tätä tarkastelua koskevien selvitysten riittävyys sekä seutukaavan merkitys

A ja hänen asiakumppaninsa ovat katsoneet, että sähkönsiirtoa voitaisiin jatkaa Juntolan sähköasema ja johto saneeraamalla. Edellä lausutuista yleisen tarpeen käsilläoloon liittyvistä syistä lunastuksen tarkoitusta ei kuitenkaan voida sähköasema ja sitä syöttävä sähkönsiirtojohto saneeraamalla saavuttaa yhtä sopivasti kuin lunastusluvan mukaisin tavoin.

A ja hänen asiakumppaninsa ovat katsoneet, että sähkönsiirtojohto tulisi rakentaa seutukaavassa osoitetun linjauksen mukaiseen paikkaan. Seutukaavassa, joka maankäyttö- ja rakennuslain 210 §:n 1 momentin siirtymäsäännöksen perusteella on 1.1.2010 lähtien ollut voimassa mainitun lain mukaisena maakuntakaavana, sähkönsiirtojohto on osoitettu kulkemaan kokonaisuudessaan Marttilan kunnan alueella lunastusluvassa tarkoitetun johdon kulkiessa kokonaisuudessaan Tarvasjoen kunnan alueella. Seutukaavan mukainen johtolinjaus sijaitsee noin 3,5 kilometriä itään lunastusluvan mukaisesta linjauksesta.

Vaikka lunastuslaissa ei säädetä maankäyttö- ja rakennuslain mukaisen alueidenkäytön suunnittelun vaikutuksista lunastusluvan myöntämisen edellytyksiin, alueidenkäytön suunnittelu on otettava huomioon arvioitaessa lunastusluvan edellytyksiä, erityisesti punnittaessa lunastuslain 4 §:n 1 momentin mukaisesti sitä, onko lunastuksen tarkoitus yhtä sopivasti saavutettavissa jonkin toisen kuin lunastusluvan mukaisen linjausvaihtoehdon mukaisesti. Kysymystä on arvioitava lunastuslupapäätöksen ajankohtana voimassa olleiden kaavojen maankäyttövarausten mukaisesti eli tässä tapauksessa 1.11.2012 voimassa olleiden kaavojen perusteella.

Asiakirjojen mukaan Fingrid Oyj korvaa nykyisen Forssa–Lieto 2 x 110 kilovoltin -runkolinjayhteyden 400/110 kilovoltin linjalla. Työ- ja elinkeinoministeriölle toimittamissaan asiakirjoissa, muun ohella 19.9.2011 päivätyssä vaihtoehtojen tarkastelua koskevassa yhteenvedossa, Fortum Sähkönsiirto Oy on todennut tämän heikentävän nykyiseen runkoverkkoon liitettyjen sähköasemiensa sähkönsyötön luotettavuutta merkittävästi, koska jatkossa käytettävissä on vain yksi 110 kilovoltin runkojohto. Yhtiön mukaan Forssa–Lieto -runkojohtoon liitettyjä sähköasemia voidaan huolto- ja vikatilanteissa korvata viereisillä sähköasemilla vahvan 20 kilovoltin verkon avulla. Huolto- tai vikatilanteessa runkojohto on jännitteetön ja kaikki siihen liitetyt sähköasemat ovat ilman sähköä, joten niistä ei ole tällöin toisilleen apua. Fingrid Oyj:n uuteen 110 kilovoltin johtoon on tämän vuoksi rakennettava katkaisupaikka sähköasemien liityntäjohtojen väliin niin, että jännitteettömien asemien jakelualue voidaan syöttää jännitteellisiltä asemilta.

Fortum Sähkönsiirto Oy on todennut edelleen, että Marttilan linjaus eli seutukaavan mukainen linjaus vaarantaisi sähkönsiirron luotettavuuden. Marttilan linjauksessa runkoverkon katkaisupaikka voisi olla vain Kyrön sähköaseman haaran ja Marttilan linjan välissä, jolloin Marttilan ja Selän sähköasemia ei voitaisi korvata muilta sähköasemilta ilman kohtuuttoman suuria 20 kilovoltin verkkoinvestointeja. Marttilan linjaus ei sovellu riittävästi myöskään korvaavaan sähkönsyöttöön Tarvasjoen suunnasta Paimion sähköaseman vika- ja huoltotilanteissa.

Yhtiö on todennut lisäksi ministeriölle antamansa 22.10.2010 päivätyn vastineen liitteessä, että Tarvasjoen linjauksessa perusteltu runkoverkon katkaisupaikka on suunnitellun Tarvasjoen sähköaseman liittymisjohdon ja Kyrön sähköaseman haaran välissä. Huolto- ja vikatilanteissa Selän ja Kyrön sähköasemien syöttämä alue voidaan tällöin syöttää Tarvasjoen ja muiden lähimpien sähköasemien avulla. Vastaavasti Tarvasjoen sähköaseman syöttämä alue voidaan syöttää Kyrön ja Paimion seudun sähköasemien avulla. Tarvasjoen sähköasemaa tarvitaan lisäksi Paimion sähköaseman huolto- ja vikatilanteissa syöttämään sähköä Paimion alueelle.

Maakuntakaavana lunastusluvan myöntämishetkellä voimassa ollut seutukaava on vahvistettu vuonna 1985. Linjausvaihtoehtojen toteuttamiskelpoisuuteen liittyvien seikkojen lisäksi vaihtoehtotarkastelun kannalta on merkityksellistä, että seutukaavan mukainen johtolinjaus olisi pidempi kuin lunastusluvan mukainen linjaus. Näin ollen lunastettavan alueen pinta-ala olisi suurempi ja johdon rakentaminen kalliimpaa. Asiakirjoissa olevan karttaselvityksen perusteella voidaan lisäksi havaita, että seutukaavan mukainen linjaus sijoittuisi lähemmäksi eräitä asuinrakennuksia kuin lunastusluvan mukainen linjaus, joskaan kummankaan linjauksen läheisyydessä ei ole kuin muutamia asuinrakennuksia. Molemmat linjaukset kulkevat pelto- ja metsäalueiden halki.

Lisäksi voidaan todeta, että lunastusluvan myöntäminen ei vaikeuta maakuntakaavana lunastusluvan myöntämisen aikaan voimassa olleen seutukaavan toteuttamista sikäli, että lunastusluvan mukaisen johtolinjauksen kohdalla Tarvasjoella kaava on niin sanottua valkoista aluetta. Maankäyttö- ja rakennuslaissa ei myöskään nimenomaan kielletä lunastusluvan myöntämistä vastoin maakuntakaavaa.

Edellä lausutun perusteella valtioneuvoston päätöksen ei voida katsoa maankäyttö- ja rakennuslain 32 §:n 2 momentin vastaisesti vaikeuttavan maakuntakaavan toteuttamista eikä se muutoinkaan ole lainvastainen sillä perusteella, että lunastuslupa on myönnetty johtolinjaukselle, joka ei ole maakuntakaavana voimassa olleeseen seutukaavaan merkityn johtolinjauksen mukainen. Vaihtoehtotarkastelua ei ole ollut tarpeen esittää tarkemmin kuin lunastuslupa-asian asiakirjojen mukaan on eri linjausvaihtoehtojen osalta tehty.

Asiassa ei liioin ole ilmennyt, että seutukaavasta poikkeavan johtolinjauksen valinta olisi perustunut epäasiallisiin vaikuttimiin.

Tarvasjoen kunnanhallitus on viitannut siihen, että Fortum Sähkönsiirto Oy ei kunnan yleiskaavoitusprosessin aikana ollut tuonut esille johtolinjauksen siirtotarvetta seutukaavan mukaisesta paikasta Tarvasjoelle. Johtolinjausta ei myöskään helmikuussa 2012 lainvoimaiseksi tulleeseen yleiskaavaan ole merkitty. Lunastuslaissa ei kuitenkaan edellytetä, että johtolinjaus on merkitty yleis- tai mihinkään muuhunkaan kaavaan eikä asiakirjoista liioin ilmene, että valtioneuvoston päätös maankäyttö- ja rakennuslain 42 §:n 2 momentin vastaisesti vaikeuttaisi yleiskaavan toteutumista.

Valittajista H on esittänyt, että kysymyksessä oleva sähkönsiirtojohto rakennetaan ilmajohdon sijasta maakaapelina maantien 224 eteläpuolelle sijoittuvan kulmapylvään kohdalla. Johdon rakentamisella osittain maakaapelina saavutettaisiin muun ohella se etu, että lunastettavan alueen pinta-ala jäisi pienemmäksi kuin lunastuslupapäätöksen mukaisin ratkaisuin ja näin lunastamisen myötä menetettäisiin vähemmän esimerkiksi metsäaluetta. Myös maisemahaitat jäisivät pienemmiksi. Maakaapeli on kuitenkin ongelmallinen vikatilanteissa. Maakaapelin rakentamiskustannukset ovat myös ilmajohdon rakentamiskustannuksia korkeammat. Kun lisäksi lunastuslupapäätöksen mukainen johtoreitti ei kulje asutuksen välittömässä läheisyydessä varsinkaan H:n tarkoittamassa paikassa, valtioneuvoston päätös ei ole lainvastainen silläkään perusteella, että voimansiirtoyhteyttä ei ole tarkoitus rakentaa osaksikaan maakaapelina.

Lunastuslain 4 §:n 1 momentissa tarkoitettu intressivertailu ja tätä vertailua koskevien selvitysten riittävyys

Lunastuksesta yleiselle edulle saatava hyöty liittyy edellä kuvatusti alueellisen sähkönsiirron turvaamistarpeeseen. Lunastusalue on rakentamatonta maa- ja metsätalousmaata eikä asiakirjoista ilmene, että lunastuksen myötä menetettäisiin maankäyttö- ja rakennuslain mukaisessa oikeusvaikutteisessa kaavassa osoitettuja rakennuspaikkoja tai myönnettyjen rakentamista koskevien lupien mukaisia rakennuspaikkoja. Asiassa ei ole ilmennyt, että lunastuksesta yksityiselle edulle koituva maa- ja metsätalouden tai yritys- ja elinkeinotoiminnan harjoittamiseen liittyvä taikka muu haitta olisi lunastuslain 4 §:n 1 momentin vastaisesti suurempi kuin siitä yleiselle edulle saatava hyöty. Lainkohdassa tarkoitettua intressivertailua ei ole tässä asiassa ollut tarpeen esittää tarkemmin kuin asiakirjoihin sisältyvät selvitykset hyödyistä ja haitoista osoittavat. Lunastuslain 29 §:n 1 momentin mukaan lunastettavan omaisuuden omistajalla on oikeus saada täysi korvaus (lunastuskorvaus) lunastuksen vuoksi aiheutuvista taloudellisista menetyksistä. Korvauksen perusteet määräytyvät lunastuslain 29-39 §:n mukaisesti.

Kunnan kuuleminen ja kunnan suostumuksen puuttumisen merkitys

Asiakirjoista saatavan selvityksen mukaan Tarvasjoen kunnalle on huhtikuussa 2008 varattu tilaisuus antaa lausuntonsa lunastuslupa-asiassa.

Lunastuslaissa ei ole säännöstä siitä, että lunastusluvan myöntäminen edellyttäisi sähkömarkkinalain (386/1995) 20 §:n 1 momentissa (138/1999) tarkoitettua taikka muuta kunnan suostumusta, vaan lunastuslain 8 §:n 2 momentissa edellytetään ainoastaan tilaisuuden varaamista kunnalle lausunnon antamiseen. Valtioneuvoston päätös ei siten ole lainvastainen sen perusteella, että Tarvasjoen kunta ei ole antanut suostumustaan johtoreitille eikä lunastukselle.

Uusintakatselmuksen toimittamatta jättämisen merkitys

Lunastuslupa-asiassa on 12.11.2009 toimitettu katselmus, jossa maastokatselmuksen kohteina ovat katselmusmuistion mukaan olleet suunnitellun sähköaseman sijaintipaikka, Herrasmannin laavupaikka ja Kallelan kylä.

A on 1.6.2012 pyytänyt työ- ja elinkeinoministeriöltä, että asiassa toimitetaan uusi maastokatselmus sen takia, että ministeriössä asiaa valmisteleva virkamies oli vaihtunut ja koska katselmus ei ollut koskenut Marttilan kunnan puolelle sijoittuvaa linjausta eli seutukaavan mukaista linjausta. Ministeriö ei järjestänyt uutta katselmusta.

Lunastuslaissa ei edellytetä, että lunastuslupa-asiassa toimitetaan katselmus. Hallintolain 38 §:ssä katselmuksen toimittamisen tarpeellisuus on jätetty viranomaisen harkintaan.

Edellä lausuttuun nähden ja koska lunastuslupapäätöksen ei voida katsoa perustuvan riittämättömiin selvityksiin, valtioneuvoston päätös ei ole lainvastainen sillä perusteella, että A:n pyytämää uusintakatselmusta ei toimitettu.

Lopputulos

Valtioneuvoston päätös ei valituksissa esitetyillä perusteilla ole lainvastainen. Tämän vuoksi ja kun otetaan huomioon hallintolainkäyttölain 7 §:n 1 momentti, valitukset on hylättävä.

4. Täytäntöönpanon kieltämistä koskeva vaatimus

Asian tultua tällä päätöksellä ratkaistuksi lausuminen valtioneuvoston päätöksen täytäntöönpanon kieltämistä koskevasta A:n ja hänen asiakumppaneidensa esittämästä vaatimuksesta ei ole tarpeen.

5. Oikeudenkäyntikulujen korvaamista koskeva ratkaisu

Koska A:n ja hänen asiakumppaniensa valitus on osittain jätetty tutkimatta ja osittain hylätty ja kun otetaan huomioon hallintolainkäyttölain 74 §, A:lle ja hänen asiakumppaneilleen ei ole määrättävä maksettavaksi korvausta oikeudenkäyntikuluista korkeimmassa hallinto-oikeudessa.

Asian ovat ratkaisseet hallintoneuvokset Kari Kuusiniemi, Hannu Ranta, Mika Seppälä, Liisa Heikkilä ja Janne Aer. Asian esittelijä Mikko Rautamaa.