Muu päätös 3020/2014

Asia Ympäristölupaa koskeva valitus

Valittaja Envor Biotech Oy

Päätös, jota valitus koskee

Vaasan hallinto-oikeus 20.8.2013 n:o 13/0470/2

Asian aikaisempi käsittely

Etelä-Suomen aluehallintovirasto on päätöksellään 18.6.2012 n:o 108/2012/1 myöntänyt Envor Biotech Oy:lle ympäristönsuojelulaissa (86/2000) tarkoitetun ympäristöluvan Forssan kaupungin Kiimassuon Envitech alueen biojätteen käsittelylaitoskokonaisuuden toimintaan. Laitoskokonaisuus käsittää seuraavat päätoiminnot, suluissa suurin sallittu vuotuinen käsittelymäärä: renderöintilaitos (biojätteen esikäsittelynä 40 000 tonnia vuodessa), biokaasulaitos (kolme biokaasureaktoria, yhteensä 84 000 tonnia vuodessa), biojäte-etanolilaitos (biokaasulaitoksen esikäsittelynä 50 000 tonnia vuodessa), lietelaitos (20 000 tonnia vuodessa), kompostointilaitos (20 000 tonnia vuodessa) ja sekajätteen käsittely (20 000 tonnia vuodessa). Lupaan on liitetty päätöksestä tarkemmin ilmenevät lupamääräykset 1–27, joista lupamääräykset 2 ja 22 kuuluvat seuraavasti:

Vastaanotettavat jätteet ja toiminnan kapasiteetti

2. Hakija saa vastaanottaa ja käsitellä laitoksella hakemuksen mukaisia jätteitä eli biohajoavia jätteitä, lukuun ottamatta sennapalkojätettä, yhteensä enintään 124 000 tonnia vuodessa ja lisäksi sekajätettä enintään 20 000 tonnia vuodessa. Sekajäte tulee käsitellä sisätiloissa.

Suurin sallittu kerrallaan ulkona jälkikypsytyksessä oleva massamäärä saa olla enintään 10 000 tonnia.

Biosuodattimien tarkkailu

22. Biosuodattimien toimintaa on tarkkailtava. Toimintaa on tarkkailtava päivittäin aistinvaraisesti ja mahdollisesti paine-eron avulla. Lisäksi biosuodattimien toimintaa tulee tarkkailla ulkopuolisen asiantuntijan tekemin mittauksin. Tarkkailun tulee tapahtua normaalin käynnin aikana. Laitoksen hajupäästö (HY) ja haisevien eri kemiallisten yhdisteiden päästöt on mitattava kaksi kertaa vuoden 2012 aikana, neljä kertaa vuoden 2013 aikana ja sen jälkeen vuosittain.

Mittaussuunnitelma on toimitettava Hämeen ELY-keskukselle kahden kuukauden kuluessa tämän päätöksen lainvoimaiseksi tulosta. Poistokaasuista on hajuyksiköiden lisäksi mitattava ammoniakin, rikkivedyn, metyylimerkaptaanin, dimetyylisulfidin, dimetyylidisulfidin, pineenin ja limoneenin pitoisuudet. Mittauksella on selvitettävä määräyksessä 8 annettujen raja-arvojen ja puhdistustehokkuusvaatimusten toteutuminen. Tulokset tulee välittömästi niiden valmistuttua lähettää kommentoituina Hämeen ELY-keskukseen ja Forssan ympäristönsuojeluviranomaiselle.

Päätös on voimassa toistaiseksi.

Toiminnan olennaiseen laajentamiseen tai muuttamiseen on oltava lupa.

Lupamääräysten tarkistamisesta on annettu seuraava määräys:

Mikäli tämän päätöksen mukaista toimintaa jatketaan 31.12.2017 jälkeen, on luvan saajan toimitettava 30.6.2016 mennessä ympäristölupahakemus toimivaltaiselle lupaviranomaiselle lupamääräysten tarkistamiseksi. Hakemukseen on liitettävä ympäristönsuojeluasetuksen 8–12 §:ssä säädetyt tiedot soveltuvin osin.

Hallinto-oikeuden ratkaisu

Vaasan hallinto-oikeus on valituksenalaisella päätöksellään, siltä osin kuin nyt on kysymys, hylännyt Envor Biotech Oy:n valituksen aluehallintoviraston päätöksestä lupamääräysten 2 ja 22 osalta. Hallinto-oikeus on valituksen vireilläolosta johtuvan ajan kulumisen takia muuttanut lupamääräyksen 22 ensimmäistä kappaletta. Muutettuina lupamääräys 22 sekä lupamääräysten tarkistamista koskeva kohta kuuluvat kokonaisuudessaan seuraavasti (muutokset kursiivilla):

22. Biosuodattimien toimintaa on tarkkailtava. Toimintaa on tarkkailtava päivittäin aistinvaraisesti ja mahdollisesti paine-eron avulla. Lisäksi biosuodattimien toimintaa tulee tarkkailla ulkopuolisen asiantuntijan tekemin mittauksin. Tarkkailun tulee tapahtua normaalin käynnin aikana. Laitoksen hajupäästö (HY) ja haisevien eri kemiallisten yhdisteiden päästöt on mitattava kaksi kertaa vuoden 2013 aikana, neljä kertaa vuoden 2014 aikana ja sen jälkeen vuosittain.

Mittaussuunnitelma on toimitettava Hämeen ELY-keskukselle kahden kuukauden kuluessa tämän päätöksen lainvoimaiseksi tulosta. Poistokaasuista on hajuyksiköiden lisäksi mitattava ammoniakin, rikkivedyn, metyylimerkaptaanin, dimetyylisulfidin, dimetyylidisulfidin, pineenin ja limoneenin pitoisuudet. Mittauksella on selvitettävä määräyksessä 8 annettujen raja-arvojen ja puhdistustehokkuusvaatimusten toteutuminen. Tulokset tulee välittömästi niiden valmistuttua lähettää kommentoituina Hämeen ELY-keskukseen ja Forssan ympäristönsuojeluviranomaiselle.

==================================================

Lupamääräysten tarkistaminen

Mikäli tämän päätöksen mukaista toimintaa jatketaan 31.12.2017 jälkeen, on luvan saajan toimitettava 30.6.2016 mennessä ympäristölupahakemus toimivaltaiselle lupaviranomaiselle lupamääräysten tarkistamiseksi. Hakemukseen on liitettävä ympäristönsuojeluasetuksen 8–12 §:ssä säädetyt tiedot soveltuvin osin. Lisäksi hakemukseen on liitettävä selvitys toimenpiteistä, joilla jätteiden vastaanottamisesta ja esikäsittelystä ympäristölle aiheutuvia haittoja edelleen vähennetään.

Hallinto-oikeus on perustellut päätöstään seuraavasti siltä osin kuin nyt on kysymys:

Sovelletut oikeusohjeet kysymyksessä olevalta osin

Pilaantumisen ehkäisemiseksi annettavista tarpeellisista lupamääräyksistä säädetään ympäristönsuojelulain 43 §:ssä. Ympäristönsuojelulain 43 §:n 1 momentin 1 kohdan mukaan luvassa on annettava tarpeelliset määräykset päästöistä, päästöraja-arvoista, päästöjen ehkäisemisestä ja rajoittamisesta sekä päästöpaikan sijainnista. Pykälän 1 momentin 5 kohdan mukaan luvassa on annettava tarpeelliset määräykset myös sellaisista toimista, joilla ehkäistään, vähennetään tai selvitetään pilaantumista, sen vaaraa tai pilaantumisesta aiheutuvia haittoja. Pykälän 3 momentin mukaan lupamääräyksiä annettaessa on otettava huomioon toiminnan luonne, sen alueen ominaisuudet, jolla toiminnan vaikutus ilmenee, toiminnan vaikutus ympäristöön kokonaisuutena, pilaantumisen ehkäisemiseksi tarkoitettujen toimien merkitys ympäristön kokonaisuuden kannalta sekä tekniset ja taloudelliset mahdollisuudet toteuttaa nämä toimet. Päästöraja-arvoa sekä päästöjen ehkäisemistä ja rajoittamista koskevien lupamääräysten tulee perustua parhaaseen käyttökelpoiseen tekniikkaan. Lupamääräyksissä ei kuitenkaan saa velvoittaa käyttämään vain tiettyä määrättyä tekniikkaa. Lisäksi on tarpeen mukaan otettava huomioon energian ja materiaalien käytön tehokkuus sekä varautuminen onnettomuuksien ehkäisemiseen ja niiden seurausten rajoittamiseen.

Ympäristönsuojelulain 5 §:n 1 momentin mukaan toiminnanharjoittajan on oltava riittävästi selvillä toimintansa ympäristövaikutuksista, ympäristöriskeistä ja haitallisten vaikutusten vähentämismahdollisuuksista (selvilläolovelvollisuus).

Jätelain 6 §:n 4 ja 5 kohdan mukaan jätteestä tai jätehuollosta ei saa aiheutua vaaraa tai haittaa terveydelle tai ympäristölle ja jätehuolto on järjestettävä siten, että jätehuollossa on käytettävä parasta taloudellisesti käyttökelpoista tekniikkaa sekä mahdollisimman hyvää terveys- ja ympäristöhaitan torjuntamenetelmää.

Jäteasetuksen 8 §:n mukaan jätteiden hyödyntämis- tai käsittelypaikka on suunniteltava, perustettava, rakennettava ja hoidettava siten, ettei siitä eikä sen käytöstä aiheudu vaaraa tai haittaa terveydelle tai ympäristölle. Tällöin on erityisesti huolehdittava pykälän 3 kohdan mukaan muun muassa siitä, että jätteiden hyödyntämis- tai käsittelylaitos on sellainen ja sitä käytetään siten, ettei siitä aiheudu haju- tai meluhaittaa eikä maaperän saastumista, ympäristön roskaantumista tai muuta siihen rinnastettavaa kyseiselle laitokselle ominaista haittaa ja että valumavesien pääsy ympäristöön ehkäistään asianmukaisesti.

Jälkikypsytyksessä oleva massamäärä (lupamääräys 2)

Vuonna 2006 myönnetyssä ympäristöluvassa kompostoimalla käsiteltävän biojätteen suurin sallittu vuosittainen käsittelymäärä on yhteensä 30 000 tonnia. Valituksenalaisen lupapäätöksen mukainen kompostoitavan jätteen määrä on 20 000 tonnia. Yhtiö on vaatinut jälkikompostoitavan massan määrän nostamista 10 000 tonnista 30 000 tonniin vuodessa.

Luvan hakijan mukaan kompostointia tullaan jatkossa vähentämään ja toiminnassa siirrytään entistä enemmän biokaasulaitoskäsittelyyn. Jälkikypsytyksen pituus kompostointikentällä vaihtelee noin 3–12 kuukauden välillä kompostin loppukäytöstä riippuen. Hakemukseen liitetyn selvityksen mukaan toiminnan merkittävin hajuhaitan lähde on kompostin jälkikypsytys kompostointikentällä. Yhtiö on tehnyt toimenpiteitä vähentääkseen kompostoinnista aiheutuvia hajuhaittoja, kuten ottanut käyttöön hajunpoistokemikaaleja, siirtänyt kompostin seulonnan katettuun tilaan ja aloittanut kalkkilisäyksen kompostiin. Esitettyjen hajuntorjuntatoimenpiteiden vaikutuksista hajun esiintymiseen ei ole kuitenkaan esitetty selvitystä. Tarkoituksena on vähentää toiminnasta aiheutuvia hajuhaittoja ohjaamalla pääosa biojätteestä biokaasulaitokselle. Yhtiön vaatimus merkitsisi nykyisen hajutilanteen hyväksymistä. Hajua aiheuttavien massojen määriä avokentällä rajoittamalla voidaan suoraan vaikuttaa syntyvään hajuun. Näin ollen ja kun otetaan lisäksi huomioon kompostointilaitoksella sallittu vuotuinen käsittelymäärä, jälkikompostoitavan massan määrää ei ole perusteltua nostaa yhtiön vaatimalla tavalla.

= = =

Biosuodattimien tarkkailu (lupamääräys 22)

Asiakirjoista ilmenee, että biokaasulaitoksen hajupitoisuudet ovat ylittäneet ympäristöluvan lupamääräyksen raja-arvot moninkertaisesti vuosina 2010 ja 2011. Hallinto-oikeus katsoo, että lupamääräyksessä 22 annetut määräykset mittaustiheydestä ja mitattavista parametreistä ovat laitoksen toiminnan valvonnan kannalta tarpeellisia. = = =

Valituksen vireilläolosta johtuvan ajan kulumisen takia lupamääräyksen mukaisia mittausaikoja on muutettu ratkaisuosasta ilmenevällä tavalla, eikä lupamääräystä 22 ole syytä enemmälti muuttaa.

Sovelletut oikeusohjeet

Ympäristönsuojelulaki 5 § 1 momentti, 43 § 1 momentti 1 ja 5 kohdat ja 3 momentti

Jätelaki 4 § sekä 6 § 4 ja 5 kohdat

Ympäristönsuojeluasetus 19 § 3 kohta

Jäteasetus 8 §

Käsittely korkeimmassa hallinto-oikeudessa

Envor Biotech Oy on valituksessaan vaatinut, että Vaasan hallinto-oikeuden päätöstä muutetaan seuraavasti:

1. Lupamääräyksen 2 toinen kappale on muutettava kuulumaan seuraavasti:

"Suurin sallittu kerralla ulkona jälkikypsytyksessä oleva massamäärä saa olla enintään 30 000 tonnia".

2. Lupamääräys 22 on muutettava kuulumaan seuraavasti:

"Biosuodattimien toimintaa on tarkkailtava. Toimintaa on tarkkailtava päivittäin aistinvaraisesti ja mahdollisesti paine-eron avulla. Lisäksi biosuodattimien toimintaa tulee tarkkailla ulkopuolisen asiantuntijan tekemin mittauksin. Tarkkailun tulee tapahtua normaalin käynnin aikana. Laitoksen hajupäästö (HY) ja haisevien eri kemiallisten yhdisteiden päästöt on mitattava vuosittain.

Mittaussuunnitelma on toimitettava Hämeen ELY-keskukselle kahden kuukauden kuluessa tämän päätöksen lainvoimaiseksi tulosta. Poistokaasuista on hajuyksiköiden lisäksi mitattava ammoniakin, rikkivedyn, metyylimerkaptaanin pitoisuudet. Mittauksella on selvitettävä määräyksessä 8 annettujen raja-arvojen ja puhdistustehokkuusvaatimusten toteutuminen. Tulokset tulee välittömästi niiden valmistuttua lähettää kommentoituina Hämeen ELY-keskukseen ja Forssan ympäristönsuojeluviranomaiselle".

3. Lupamääräysten tarkistamista koskeva kohta on muutettava kuulumaan seuraavasti:

"Mikäli tämän päätöksen mukaista toimintaa jatketaan 31.12.2023 jälkeen, on luvan saajan toimitettava 30.6.2022 mennessä ympäristölupahakemus toimivaltaiselle lupaviranomaiselle lupamääräysten tarkistamiseksi. Hakemukseen on liitettävä ympäristönsuojeluasetuksen 8–12 §:ssä säädetyt tiedot soveltuvin osin. Lisäksi hakemukseen on liitettävä selvitys toimenpiteistä, joilla jätteiden vastaanottamisesta ja esikäsittelystä ympäristölle aiheutuvia haittoja edelleen vähennetään."

Vaatimuksensa tueksi yhtiö on uudistanut aikaisemmin lausumansa ja lisäksi esittänyt muun ohella seuraavaa:

Valituksen perustelut lupamääräyksen 2 osalta

Lupamääräyksessä 2 asetettu raja, jonka mukaan suurin sallittu kerrallaan ulkona jälkikypsytyksessä oleva massamäärä saa olla yli 10 000 tonnia, ei ole perusteltavissa. Ympäristönsuojelulain 43 §:n mukaan lupamääräykset on annettava pilaantumisen ehkäisemiseksi. Siten määräys annetaan vain, mikäli toiminta ilman kyseistä lupamääräystä aiheuttaisi ympäristön pilaantumista. Pilaantumisen ehkäisemiseksi annettavien lupamääräysten tulee olla tarpeellisia ympäristön pilaantumisvaikutusten saattamiseksi hyväksyttävälle tasolle.

Yhtiö on ympäristölupahakemuksessaan esittänyt samaa 30 000 tonnin jälkikypsytysmäärää kuin yhtiön vuoden 2006 ympäristöluvassa oli. Lupapäätöksen mukaista massamäärä enintään 10 000 tonnia on liian pieni. Aluehallintoviraston päätöksen perustelujen mukaan määrää on pienennetty aiemmasta, koska juuri ulkona aumoissa tapahtuva jälkikypsytys on aiheuttanut hajuhaittoja, eikä biokaasulaitoksen käyttöönoton jälkeen tarvetta entisen suuruiseen varastointimäärään pitäisi olla. Perusteluissa todettu ei pidä paikkansa. Yhtiön ympäristölupahakemuksessa lähtökohtana on ollut, että biokaasuprosessoinnin kasvaessa kompostoitavan materiaalin määrää pyritään pudottamaan. Tästä huolimatta kompostointitoiminta jatkuu biokaasulaitoksen rinnalla ja on samalla osa biokaasulaitoksen varajärjestelmää, joten tarve entisen suuruiseen varastointimäärään on edelleen.

Aluehallintoviraston päätöksessä kompostoinnin sallituksi vuotuiseksi käsittelymääräksi on asetettu 20 000 tonnia, joten kompostoinnin käsittelymäärä on pudotettu noin 2/3-osaan siitä, mitä se aikaisemmin on ollut. Yhtiön vuoden 2006 ympäristöluvan mukaan kerrallaan ulkona jälkikypsytyksessä sai olla 30 000 tonnia. Jälkikypsytyksessä sallittu massamäärä on siten pudotettu 1/3-osaan siitä, mitä aikaisemmin ympäristöluvassa on sallittu. Lupamääräyksen 2 perustelussa on oletuksena, että 20 000 biojätetonnin vuosittaisesta käsittelymäärästä seuraa 10 000 tonnia jälkikypsytettävää keskeneräistä kompostia puolen vuoden aikana. Tämä pitää paikkansa jätteen määrän osalta, mutta prosessissa käytetään tukiainetta biojätteen seosaineena, mikä kasvattaa massamäärää jälkikypsytyksessä. Näin ollen luvassa sallittu 10 000 tonnin jälkikypsytyksessä oleva massamäärä on liian pieni, jotta käsiteltyä massaa voidaan pitää jälkikypsytyksessä tarpeeksi pitkän ajan. Asettamalla lupamääräyksen mukainen tiukka rajoitus jälkikypsytyksen massamäärälle estyy tiettyjen nykyisten valmistettavien tuotteiden valmistus kokonaan.

Hallinto-oikeus on päätöksessään todennut, että yhtiön toiminnasta aiheutuu hajua ja että esitettyjen hajuntorjuntatoimenpiteiden vaikutuksista hajun esiintymiseen ei ole esitetty selvitystä ja että yhtiön vaatimus merkitsisi nykyisen hajutilanteen hyväksymistä. Hallinto-oikeuden johtopäätös on virheellinen, koska hajujen leviämisen ja synnyn estämiseksi on tehty myös päätöksessä luetellut toimenpiteet (seulonta sisätiloissa, kemikalisointi, kalkin lisääminen). Rajoittamalla massojen määriä jälkikypsytyksessä ei vähennetä toiminnasta syntyvää hajua, koska ympäristöluvan lupamääräyksessä 7 edellytetään, että kompostin jälkikypsytysaikana tulee pyrkiä pitämään vähintään kuusi kuukautta. Lupamääräyksen 7 mukaan jälkikypsytyksessä olevan kompostin kääntäminen tai muu käsittely on tehtävä sellaisissa sääolosuhteissa, joissa haitat lähiympäristölle jäävät mahdollisimman vähäisiksi. Lupamääräyksen 7 perustelujen mukaan hajuhaitat ovat olleet yhtiön suurin ympäristöhaitta. Käyttämällä laitosta siten, että ravinnesuhteet ovat oikeat eikä prosessi tapahdu hapettomasti, voidaan hajuhaittoja vähentää. Lämpötila- ja viipymävaatimuksella varmistetaan aineksen hygienisoituminen. Lupamääräyksen 7 perusteluissa todetaan edelleen, että kompostin kääntämistä tulisi välttää inversioilmiön aikana eli kun ilma ei nouse ylöspäin, vaan jää lämpökerrostuneisuuden takia paikalleen.

Lupamääräyksen 7 perusteluissakin todettu osoittaa, että vain riittävällä jälkikypsytyskapasiteetilla yhtiö pystyy toteuttamaan luvan edellyttämän tarpeeksi pitkän jälkikypsytyksen luvassa sallitulle kompostin määrälle ottaen myös huomioon riittävä tukiaineen syöttö kompostiin. Edellä esitetystä johtuen pidemmän jälkikypsytyksen ansiosta riski hajuhaittoihin pienenisi merkittävästi. Yhtiön vaatimuksen hylkääminen on ympäristönsuojelulain 43 §:n vastaista. Edellä esitetystä johtuen kerrallaan ulkona jälkikypsytyksessä sallittu kompostin määrä tulee säilyttää entisellään eli 30 000 tonnissa. Tällöin yhtiöllä on mahdollisuus paremmin ottaa huomioon lupamääräyksessä 7 edellytetyt vallitsevat tuuli- ja keliolosuhteet jälkikypsennyskentällä suoritettavien työtehtävien osalta. Tämä tarkoittaa esimerkiksi sitä, että kompostin jälkikypsytyskentän hajuhaittoja vähennetään suorittamalla tarvittavat aumojen kääntämiset suotuisien sääolosuhteiden vallitessa hajun leviämisen huomioon ottamiseksi, mikä on mahdollista nimenomaan pidemmän jälkikypsytyksen ansiosta. Jos pellolle ajon aikana sääolosuhteet ovat huonot, niin tuotetta voidaan lisäksi jälkikypsytyskapasiteetin ollessa suurempi varastoida kentällä ja odottaa sopivia toimitusolosuhteita. Toimimalla edellä esitetyllä tavalla riski hajuhaittojen aiheuttamisesta pienenee. Hallinto-oikeus ei ole ottanut huomioon edellä esitettyä. Lisäksi hajuseurannan tulosten perusteella toiminnasta aiheutuvat hajuhaitat ovat merkittävästi vähentyneet.

Lisäksi kompostin jälkikypsytysaikana pidetään 3–12 kuukautta, koska jo kolmen kuukauden jälkikypsytyksen jälkeen komposti voi olla tarpeeksi kypsää pellolle toimitettavaksi. Jos kompostista halutaan kypsempää tai sitä aiotaan edelleen jalostaa mullaksi, niin kypsytysaika pitenee lähemmäksi 12 kuukautta. Nostamalla jälkikypsytyksessä sallittua massamäärää voidaan kompostille varmistaa riittävä jälkikypsytys. Ankara jälkikypsytykseen asetettu rajoitus estäisi joidenkin nykyisten tuotteiden valmistuksen vaikuttamatta hajupäästöihin positiivisella tavalla.

Aluehallintovirasto on perustellut lupamääräyksessä sallittua pientä jälkikypsytysmäärää lisäksi siten, että varastointimäärää on tilapäisesti ja lyhytaikaisesti mahdollisuus nostaa ympäristönsuojelulain 62 §:n tarkoittamassa poikkeuksellisessa tilanteessa ja että tällaisena poikkeuksellisena tilanteena voidaan pitää biokaasulaitoksen lyhytaikaista tuotantohäiriötä. Yhtiön mukaan tuuliolosuhteista johtuva tilanne, jossa jälkikypsytystä halutaan pidentää, tai jos kompostia on pidettävä jälkikypsytyksessä yli kolme kuukautta, ei välttämättä sisälly tällaisiin poikkeuksellisiin tilanteisiin. Siten lupamääräys sen nykyisessä muodossaan ei myöskään tällä perusteella ole perusteltavissa eikä takaa yhtiön laitoksen toiminnan riittävää sujuvuutta.

Valituksen perustelut lupamääräyksen 22 osalta

Yhtiö katsoo, että vuosittain suoritettava laitoksen hajupäästöjen ja haisevien eri kemiallisten yhdisteiden päästöjen mittaaminen on riittävä myös vuodelle 2013 ja 2014, jotta biosuodattimien hyvä toimivuus pystytään varmistamaan ja laitoksen toimintaa pystytään riittävästi valvomaan ympäristönsuojelulain 46 §:n 1 momentin edellyttämällä tavalla. Lupamääräyksen 22 ensimmäisessä kappaleessa biosuodattimien hajumittaukset on vuoden 2013 ja 2014 osalta määrätty suoritettavaksi liian tiheästi. Vuosittain suoritettava mittaus on riittävä lupamääräyksessä 8 asetettujen hajupäästöjen raja-arvojen seuraamiseksi, joten lupamääräyksen 22 ensimmäistä kappaletta tulee muuttaa yhtiön vaatimuksen mukaisesti.

Lupamääräyksen 22 toisessa kappaleessa on muiden hajupäästöjen lisäksi asetettu velvoite mitata dimetyylisulfidi, dimetyylidisulfidi, pineeni ja limoneeni. Hajupäästöjen osalta ammoniakin, rikkivedyn ja metyylimerkaptaanin mittaus on perusteltua, mutta dimetyylisulfidin, dimetyylidisulfidin, pineenin ja limoneenin mittaaminen ei ole tarpeellista. Lupamääräyksessä 8 annettujen raja-arvojen ja puhdistustehokkuusvaatimusten toteutuminen pystytään osoittamaan lupamääräyksen 22 mukaisesti, vaikka lupamääräyksestä poistetaan dimetyylisulfidi, dimetyylidisulfidi, pineeni ja limoneeni. Näin ollen lupamääräykseen 22 toiseen kappaleeseen sisältyvä velvoite mitata dimetyylisulfidi, dimetyylidisulfidi, pineeni ja limoneeni tulee poistaa, koska se ei tuo hajupäästöjen tarkkailuun oleellista uutta tietoa tai hyötyä eikä kyseisten parametrien mittaaminen näin ollen ole laitoksen toiminnan valvonnan kannalta tarpeellista.

Kyseisten parametrien pitoisuudet jäävät biosuodattimilta poistuvassa ilmassa määritysrajan alapuolelle eikä niitä tästäkään syystä ole järkevää mitata. Yhtiö on viitannut valitukseen liitettyihin yhtiön vaatimusta tukeviin huhtikuun 2013 hajumittausten tuloksiin, jotka osoittavat, ettei parametrien mittaaminen lupamääräyksen mukaisesti ole perusteltua. Edellä esitetystä johtuen lupamääräyksen 22 ensimmäisessä ja toisessa kappaleessa asetetut valituksenalaiset velvoitteet eivät ole ympäristönsuojelulain 46 §:n 1 momentissa tarkoitetulla tavalla tarpeellisia biosuodattimen toiminnan käyttötarkkailun suorittamiseksi.

Valituksen perustelut lupamääräysten tarkistamista koskevan vaatimuksen osalta

Ympäristöluvan mukaan hakemus lupamääräysten tarkistamiseksi on tehtävä 30.6.2016 mennessä. Kun ympäristölupapäätös on annettu 18.6.2012, alunperin määräaika tarkistamishakemuksen tekemiselle on ollut vain noin neljä vuotta. Aluehallintovirasto ei ole perustellut luvassa asetettua lyhyttä määräaikaa. Näin lyhyt määräaika on perusteeton. Ympäristöluvan tarkistamisen tarkoituksena on muuttaa luvan sisältöä vastaamaan ajan myötä mahdollisesti muuttuneita luvalle asetettavia ympäristönsuojelullisia ja muita vaatimuksia. Tarkistamishakemuksen tekemisen määräaikaa ei tulisi asettaa liian lyhyeksi. Ympäristöluvan käsittely kestää todennäköisesti runsaan vuoden eli lupa tulee todennäköisesti lainvoimaiseksi vasta vuoden 2014 lopussa tai vuonna 2015. Luvan lainvoimaiseksi tulon jälkeen lupamääräysten tarkistamishakemuksen tekemiselle jäisi enää vain noin puolitoista vuotta. Lupakierrosta ei ole tarkoituksenmukaista tai kohtuullista käydä uudelleen näin pian luvan antamisen jälkeen. Määräaika tarkistamishakemuksen tekemiselle on liian lyhyt ja aiheuttaa turhaa työtä toiminnanharjoittajalle ja lupaviranomaiselle.

Etelä-Suomen aluehallintoviraston ympäristölupavastuualue on antanut valituksen johdosta lausunnon. Asiassa ei ole ilmennyt mitään olennaista uutta. Valitus tulisi pääosin hylätä.

Aluehallintovirasto on katsonut, että lupamääräyksen 2 perusteluissa oleva maininta massamäärän tilapäisestä nostamisesta ympäristönsuojelulain 62 §:n tarkoittamassa poikkeuksessa tilanteessa on tässä tapauksessa riittävä, eikä tarvetta jälkikypsytyksessä olevan massamäärän pysyvään nostamiseen ole.

Toiminnanharjoittajan pyyntöön dimetyylisulfidin, pineenin ja limoneenin pitoisuuksien mittausten poistamisesta biosuodattimien tarkkailusta voidaan suostua, koska näiden pitoisuudet ovat olleet tehtyjen tarkkailujen mukaan alle määritysrajojen.

Samoin voidaan suostua toiminnanharjoittajan pyyntöön lupamääräysten tarkistamisen ajankohdan muuttamisesta. Aluehallintoviraston käsityksen mukaan kuitenkin 10 vuotta on liian pitkä aika näin suuren laitoksen ympäristöluvan lupamääräysten tarkistamisen väliajaksi.

Hämeen elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskuksen (ELY-keskus) ympäristö ja luonnonvarat -vastuualue on antanut valituksen johdosta lausunnon, jossa on esitetty seuraavaa:

Lupamääräys 2

ELY-keskus on katsonut, että vastaanotettaessa jätettä 20 000 tonnia vuodessa laitoksen viipymä pysyy riittävän pitkänä. Kompostoinnin, etenkin jälkikypsytyksen, on todettu olevan hajuhaittojen kannalta merkittävin toiminto. YVA-selostuksesta annetussa lausunnossa on todettu, että nykyisen kaltaisia hajuhaittoja ei voida sallia, kompostointia tulee tehostaa ja että kompostointimäärää tulee rajoittaa. ELY-keskus on yhtynyt tähän näkemykseen ja pitänyt sen vuoksi perusteltuna kompostointimäärän rajoittamista nykyistä pienemmäksi.

ELY-keskus katsoo, kuten hallinto-oikeus, että hajua aiheuttavien massojen määriä avokentällä rajoittamalla voidaan suoraan vaikuttaa syntyvään hajuun. Envor Biotech Oy on esittänyt, että kompostointilaitoksen on tarkoitus toimia biokaasulaitoksen varajärjestelmänä. Väite on ristiriidassa jälkikypsytyskentällä olevan massamäärän korottamista koskevan vaatimuksen kanssa. Vaatimuksen perusteluissa on esitetty, että kompostointitoiminta on osa biokaasulaitoksen varajärjestelmää. Aluehallintoviraston päätöksessä 18.6.2012 on otettu huomioon tämä asia lupamääräyksessä 2, jonka mukaan varastointimäärää on tilapäisesti ja lyhytaikaisesti mahdollisuus nostaa ympäristönsuojelulain 62 §:n tarkoittamassa poikkeuksellisessa tilanteessa. Tällaisena poikkeuksellisena tilanteena voidaan pitää biokaasulaitoksen lyhytaikaista tuotantohäiriötä. Jälkikompostointitoiminnasta aiheutuneet hajuhaitat ovat olleet merkittäviä, eivätkä hajuhaitan ehkäisemiseksi tehdyt toimenpiteet ole poistaneet alueen hajuongelmaa vieläkään, joten jälkikypsytyksessä olevan massamäärän rajoittaminen on perusteltua.

Lupamääräys 22

ELY-keskuksen mukaan Envor Biotech Oy on toistuvasti rikkonut lupamääräyksessä 22 annettuja raja-arvoja. Valvontaviranomainen on antanut asiasta toiminnanharjoittajalle useita huomautuksia ja edelleen 11.6.2013 ympäristönsuojelulain 84 §:n mukaisen määräyksen hajupäästöjen rajoittamiseksi. Toiminnanharjoittaja on valittanut Hämeen ELY-keskuksen määräyksestä Vaasan hallinto-oikeuteen.

Envor Biotech Oy ei ole saavuttanut Vaasan hallinto-oikeuden 20.8.2013 antamassa päätöksessä (n:o 13/0470/2) asetettuja kevennettyjä käsittelyvelvoitteita tehdyistä toimenpiteistä huolimatta. ELY-keskus on vuonna 2012 kehottanut toiminnanharjoittajaa ryhtymään toimenpiteisiin hajupäästöjen vähentämiseksi, eikä huhtikuun 2013 tulosten perusteella lupamääräyksen mukaisiin raja-arvoihin ole päästy. Toiminnanharjoittajalle on annettu riittävästi aikaa korjaaviin toimenpiteisiin. Envor Biotech Oy on vastineessaan todennut, että hajuhaitta ei aiheudu biosuodattimista, vaikka mittausten perusteella hajupitoisuudet ylittävät lupamääräyksen raja-arvot.

Biosuodattimilta lähtevän ilman hajupitoisuutta tulisi mitata useammin kuin kerran vuodessa, jotta voidaan todeta, että annettuihin hajupitoisuusrajoihin päästään jatkuvasti. Koska laitos ei ole päässyt hajupäästöille asetettujen raja-arvojen osalta luvanmukaiseen tilaan, hajupäästöjen mittauksia on edellyttävä tehtäväksi tiheämmin, jotta valvontaviranomainen voi tarvittaessa puuttua tilanteeseen ja edellyttää jatkotoimenpiteitä.

Lisäksi Envor Biotech Oy on esittänyt, ettei dimetyylisulfidin, dimetyylidisulfidin, pineenin ja limoneenin mittaaminen ole tarpeellista. Valvontaviranomainen on tekemänsä tarkastuskäynnin yhteydessä 4.10.2012 todennut, että toiminnanharjoittajan tulee erillisen ulkopuolisen asiantuntijan avulla selvittää, aiheuttavatko mainitut aineet hajuhaittaa. Vasta selvityksen jälkeen valvontaviranomainen voi ottaa kantaa näiden aineiden mittaamisen tarpeellisuuteen. Valvontaviranomaisen tiedon mukaan toiminnanharjoittaja ei ole yllä mainitun selvityksen avulla tai muilla keinoilla selvittänyt, etteivät nämä yhdisteet aiheuta hajuhaittaa. Toiminnanharjoittaja ei ole myöskään esittänyt valituksessaan riittäviä perusteluita sille, ettei näitä yhdisteitä ole tarpeen mitata.

Lupamääräysten tarkistamista koskeva määräaika

Lupamääräysten tarkistamista koskevan määräajan tulisi olla ympäristölupapäätöksen 18.6.2012 n:o 108/2012/1 mukainen. Envor Biotech Oy on esittänyt lupamääräysten tarkistamisen ajankohdaksi 30.6.2022. Hallinto-oikeus on valituksenalaisessa päätöksessään edellyttänyt selvitystä toimenpiteistä, joilla jätteiden vastaanottamisesta ja esikäsittelystä ympäristölle aiheutuvia haittoja edelleen vähennetään.

ELY-keskus pitää mainitun selvityksen tekemistä tarpeellisena. Laitos ei ole myöskään jätevesi- ja hajapäästöjen osalta päässyt lupamääräysten edellyttämille tasoille. Laitoksella on useiden vuosien ajan tehty muutoksia prosesseihin, joilla on pyritty pääsemään ympäristölupien (2006 ja nyt 2012) lupamääräysten edellyttämälle tasolle. Muutokset ovat osaltaan vaikuttaneet ympäristöluvan valvontaan, jolloin myös lupamääräysten tulkinnoissa toiminnanharjoittajan ja valvontaviranomaisen kesken on ollut eroja. Valvonnallisesti on siksi oleellista, että laitoksen toiminnasta aiheutuvia nykyisiä ja tulevia ympäristövaikutuksia sekä päästöjä tarkastellaan jo 30.6.2016 mennessä tehtävän tarkistamishakemuksen yhteydessä. Lisäksi Envor Group Oy:llä on vireillä Etelä-Suomen aluehallintovirastossa ympäristölupahakemus liittyen bioetanolilaitoksen ja biokaasulaitoksen toimintaan, joka osin tulee olemaan yhteydessä Envor Biotech Oy:n toimintaan ja laitokset tulevat sijaitsemaan samalla alueella. Valvontaviranomaisen kannalta on tarpeellista käsitellä vuoden 2016 ympäristöluvan tarkistamisen yhteydessä nykyiset muutokset muun muassa jätevesienkäsittelyprosessissa, typen strippauslaitoksessa ja biosuotimissa sekä myös Envor Group Oy:n ja Envor Biotech Oy:n toimintayhteys ja mahdolliset vaikutukset ympäristön kannalta.

Forssan ympäristölautakunta on antanut valituksen johdosta vastineen, jossa on esitetty seuraavaa:

Ympäristölupalautakunta on esittänyt, että Envor Biotech Oy:n valitus hylätään kokonaisuudessaan seuraavilla perusteilla.

Yhtiön vaatimus lupamääräyksen 2 muuttamisesta siten, että ulkona jälkikypsytyksessä oleva massamäärä saa olla enintään 30 000 tonnia, on perusteeton. Yhtiön lupahakemuksen mukaan kompostiaumat aiheuttavat nykyisessä toiminnassa yli 99 % laitoksen hajuhaitoista ja kompostoinnin vähentämisellä on positiivinen vaikutus laitoksen ympäristöoloihin hajujen vähentymisen myötä. Kun otetaan huomioon, että laitoksen toiminta on aiheuttanut koko toimintansa ajan merkittäviä hajuhaittoja asukkaille, olisi haittojen kohtuullistamiseksi ensisijaisesti rajoitettava haisevinta toimintaa.

Jälkikypsytyksessä olevan suurimman sallitun massamäärän rajoittamista 10 000 tonniin ei voida pitää kohtuuttomana. Hakija on jopa todennut ympäristölupahakemuksessa vuonna 2011, että sillä on lähiajan tavoitteena kompostointilaitoksen vuosikapasiteetin käytön pienentäminen kolmasosalla. Siten on perusteltua olettaa, että tässä tilanteessa myös jälkikompostointikentän massamäärät voisivat pienentyä.

Lupamääräystä 22 ei tule muuttaa siten, että hajumittausten ja mitattavien parametrien määrää vähennetään. Biojätteen kompostointi ja mädätystoiminnot aiheuttavat merkittävää hajuhaittaa. Vaikka Envor Biotech Oy on valituksessaan muun muassa esittänyt, että hajupäivät ovat vuoden 2009 noin 180 hajupäivästä laskeneet vuoden 2012 noin 110 hajupäivään, haittoja ei voida vielä pitää kohtuullisina. Lisäksi edelleen näyttää siltä, että mikään taho ei ole pystynyt riittävän selkeästi tai todenperäisesti esittämään kyseiseltä toiminta-alueelta tulevien haittojen määrää, laatua ja alkuperää. Kokonaistilanteen arvioimiseksi ja jatkotoimista päättämiseksi on Vaasan hallinto-oikeuden antamia määräyksiä pidettävä ehdottomana vähimmäisvaatimuksena.

Envor Biotech Oy:n valituksessa esittämien hajuseurantatietojen luotettavuudesta ei ole esitetty arviota. Muutamat vapaaehtoiset henkilöt pitävät hajupäiväkirjaa ja toimittavat tiedot yritykselle. Aiheutuuko Envor Biotech Oy:n toiminnasta kohtuutonta hajuhaittaa asukkaille, ei voida päätellä pelkästään toiminnanharjoittajan laatimien hajukyselyjen yhteenvedoista. Vaikka yksittäisen havainnoitsijan havainnot olisivat oikeita, ei havainnoitsijaa ole esimerkiksi velvoitettu olemaan aina paikalla ja kirjaamaan ylös kaikkia havaintoja. Havainnoitsijoiden lukumäärällä ja maantieteellisellä sijoittumisella on myös merkitys havaintojen merkittävyydelle, kun arvioidaan laitoksen hajuvaikutuksia.

Ympäristölupalautakunta on valituksessaan Vaasan hallinto-oikeudelle todennut, että hajuhaittojen vähentämiseksi tulisi kaikki laitoksen eri toimintojen hajuhaitat erikseen tutkia sekä määrällisesti että laadullisesti ottaen mittauksiin mukaan kaikki oletettavissa olevat hajuyhdisteet. Esimerkkinä oli rasvahappojen mittausvelvollisuus ja perusteena oli Kiimassuon alueella vuonna 2010 tehtyjen hajupäästömittausten tulokset, joissa Envor Biotech Oy:n kompostointikentän yhdeksi pahan hajun aiheuttajaksi esitettiin rasvahappoja ja niistä hajuongelmien kannalta merkittävimmäksi todettiin voihappo sen alhaisen hajukynnyksen takia. Määräyksissä ei tätä ole otettu mitenkään huomioon. Vallitsevassa tilanteessa hajumittausten vähentämiselle ei ole ympäristönsuojelullisia perusteita.

Lupamääräysten tarkistamisajankohdan muuttaminen saattaisi olla kohtuullista siten, että valitusten käsittelyyn kulunut aika otetaan huomioon. Uusi ympäristölupahakemus tulisi siten jättää viimeistään 30.6.2018, mikäli kyseistä toimintaa jatketaan 31.12.2019 jälkeen. Koska kyse on ympäristöhaittojen torjunnan kannalta vakiintumattomasta toiminnasta, valittajan esittämä, noin kymmenen vuotta on liian pitkä luvan tarkistamisaika.

Forssan seudun terveydenhuollon kuntayhtymän yhtymähallitus on antanut valituksen johdosta vastineen. Yhtymähallitus katsoo, että Vaasan hallinto-oikeuden ratkaisu on oikea terveydellisten haittojen ehkäisemisen kannalta ja esittää valituksen hylkäämistä.

Forssan kaupunginhallitus on antanut valituksen johdosta lausunnon, jossa on esitetty seuraavaa:

Kuntalaisilta saadun palautteen ja laitoksen biosuodattimen mittaustulosten perusteella biojätteiden ja lietteiden käsittelylaitos aiheuttaa edelleen hajuhaittoja. Kaupunki edellyttää, että hajuja pyritään edelleen hallitsemaan ja vähentämään. Yhtiön ympäristölupahakemuksessaan tarkoittama poikkeuksellinen tilanne on otettu lupamääräyksessä 22 asianmukaisesti huomioon. Sellaisessa tilanteessa yhtiö toimii yhteistyössä valvontaviranomaisen kanssa. Hallinto-oikeuden antamat lupamääräykset 2 ja 22 ovat sisällöltään perusteltuja. Kaupunki on esittänyt yhtiön valituksen hylkäämistä.

Tammelan ympäristölautakunta on ilmoittanut, että se ei anna vastinetta valituksen johdosta.

Envor Biotech Oy antanut vastaselityksen annettujen lausuntojen ja vastineiden johdosta.

Korkeimman hallinto-oikeuden ratkaisu

Korkein hallinto-oikeus on tutkinut asian.

Yhtiön valitus hylätään.

Valituksen vireilläolosta johtuvan ajan kulumisen vuoksi lupamääräyksen 22 ensimmäisen kappaleen vuosiluvut muutetaan (muutokset kursiivilla). Näin muutettuna lupamääräys 22 kuuluu kokonaisuudessaan seuraavasti:

"22. Biosuodattimien toimintaa on tarkkailtava. Toimintaa on tarkkailtava päivittäin aistinvaraisesti ja mahdollisesti paine-eron avulla. Lisäksi biosuodattimien toimintaa tulee tarkkailla ulkopuolisen asiantuntijan tekemin mittauksin. Tarkkailun tulee tapahtua normaalin käynnin aikana. Laitoksen hajupäästö (HY) ja haisevien eri kemiallisten yhdisteiden päästöt on mitattava kaksi kertaa vuoden 2014 aikana, neljä kertaa vuoden 2015 aikana ja sen jälkeen vuosittain.

Mittaussuunnitelma on toimitettava Hämeen ELY-keskukselle kahden kuukauden kuluessa tämän päätöksen lainvoimaiseksi tulosta. Poistokaasuista on hajuyksiköiden lisäksi mitattava ammoniakin, rikkivedyn, metyylimerkaptaanin, dimetyylisulfidin, dimetyylidisulfidin, pineenin ja limoneenin pitoisuudet. Mittauksella on selvitettävä määräyksessä 8 annettujen raja-arvojen ja puhdistustehokkuusvaatimusten toteutuminen. Tulokset tulee välittömästi niiden valmistuttua lähettää kommentoituina Hämeen ELY-keskukseen ja Forssan ympäristönsuojeluviranomaiselle."

Vaasan hallinto-oikeuden päätöksen lopputulosta ei muutoin muuteta.

Perustelut

Aluehallintoviraston päätöksen lupamääräysten tarkistamista koskeva kohta ei ole ollut yhtiön valituksen kohteena hallinto-oikeudessa, eikä hallinto-oikeus ole yhtiön vahingoksi muuttanut lupamääräyksen tarkistamista koskevaa kohtaa hakemuksen tekemiselle asetetun määräajan osalta. Perusteita lupamääräysten tarkistamista koskevan kohdan muuttamiseen ei ole.

Tämän vuoksi ja kun muutoin otetaan huomioon Vaasan hallinto-oikeuden päätöksen edellä ilmenevät perustelut ja perusteluissa mainitut oikeusohjeet sekä korkeimmassa hallinto-oikeudessa esitetyt vaatimukset ja asiassa saatu selvitys, hallinto-oikeuden päätöksen lopputuloksen muuttamiseen ei ole perusteita.

Valituksen vireillä olosta johtuva ajankuluminen huomioon ottaen lupamääräyksen 22 ensimmäistä kappaletta on syytä muuttaa vuosilukujen osalta edellä ratkaisuosasta ilmenevällä tavalla.

Asian ovat ratkaisseet presidentti Pekka Vihervuori, hallintoneuvokset Riitta Mutikainen, Tuomas Lehtonen, Mika Seppälä ja Liisa Heikkilä sekä ympäristöasiantuntijaneuvokset Janne Hukkinen ja Seppo Rekolainen. Asian esittelijä Irene Mäenpää.