Muu päätös 3089/2014

Asia Ympäristölupaa koskeva valitus

Valittajat Suomen luonnonsuojeluliiton Pirkanmaan luonnonsuojelupiiri ry, Pirkanmaan Lintutieteellinen Yhdistys ry, Lounais-Hämeen Luonnonsuojeluyhdistys ry ja Etelä-Hämeen luonnonsuojelupiiri ry

Päätös, jota valitus koskee

Vaasan hallinto-oikeus 22.5.2013 nro 13/0133/1

Asian aikaisempi käsittely

Länsi- ja Sisä-Suomen aluehallintoviraston ympäristölupavastuualue on päätöksellään 30.12.2011 nro 182/2011/1 myöntänyt Vapo Oy:lle toistaiseksi voimassa olevan ympäristönsuojelulain (86/2000) mukaisen ympäristöluvan Kaitasuon turvetuotantoon Urjalan kunnassa Kokemäenjoen vesistöalueella hakemukseen liitetyn suunnitelman ja sen täydennysten mukaisesti siten muutettuna kuin lupamääräyksistä ilmenee.

Aluehallintovirasto on hylännyt hakemuksen siltä osin kuin se koskee turvetuotantoa aluehallintoviraston päätöksen liitekarttaan merkityllä noin 7,1 hehtaarin alueella lohkon 2 länsiosassa. Tuotantoalueen pinta-ala auma-alueineen on siten noin 31,2 hehtaaria.

Ympäristölupa antaa luvan saajalle oikeuden luvan mukaiseen toimintaan, mutta ei anna suurempaa oikeutta alueeseen kuin mitä luvan saajalla muutoin on.

Päätös sisältää lupamääräykset 1–14. Lupamääräykset 1–6 ja lupamääräysten tarkistamista koskeva määräys kuuluvat seuraavasti:

Päästöt vesiin

1. Turvetuotantoalueen vedet on johdettava hakemuksen liitteenä 6 olevan kartan (1:30 000) mukaisesti vesienkäsittelyrakenteiden jälkeen laskuojana toimivan metsäojan kautta Sammakkolamminoja-Myllyojaan.

2. Tuotantoalueelta johdettavat vedet on käsiteltävä hakemuksen täydennyksen liitteenä 1 olevan piirustuksen mukaisesti sarkaojarakenteiden, virtausta säätävien patojen, laskeutusaltaan, pumppausaltaan ja ympärivuotisesti pintavalutuskentän avulla sekä muutoin hakemussuunnitelmasta ilmenevällä tavalla. Pintavalutuskentällä olevat ojat on tukittava vähintään 10 metrin välein noin kolmen metrin mittaisilla tukoksilla. Kenttä on rakennettava siten, että kuivatusvedet saadaan jakaantumaan sille tasaisesti.

Sarkaojien päissä on oltava lietesyvennys, lietteenpidätin ja päisteputket. Kokoojaojiin on rakennettava virtausta säätelevät padot. Laskeutusaltaissa on oltava pintapuomit ja purkupään virtaamaa padottava rakenne. Laskeutusaltaan ja pintavalutuskentän on oltava mitoitusohjeiden mukaisia.

Auma-alueiden ja ojien välissä on oltava suojakaista, joka estää turpeen joutumisen ojiin.

Tuotantoalueen ulkopuoliset valumavedet on johdettava tuotantoalueen ja vesienkäsittelyrakenteiden ohitse eristysojissa, joissa on oltava lietesyvennykset.

3. Vesienkäsittelyrakenteet on toteutettava ja otettava käyttöön ennen tuotantokenttien kuntoonpanoa ja niiden turvetuotannon aloittamista. Vesienkäsittelyrakenteet on esitettävä ennen käyttöönottoa Pirkanmaan elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskuksen hyväksyttäviksi ja saatettava tiedoksi Urjalan kunnan ympäristönsuojeluviranomaisena toimivalle Valkeakosken kaupungin ympäristöjaostolle.

Vesienkäsittelyrakenteisiin saa Pirkanmaan elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskuksen hyväksymällä tavalla tehdä sellaisia muutoksia, jotka eivät vähennä niiden tehoa.

4. Luvan saajan on pidettävä vesienkäsittelyrakenteet ja ojastot jatkuvasti toimintakunnossa ja tarkastettava niiden toimivuus säännöllisesti.

Laskeutusallas, pumppausallas, sarkaojat ja lietesyvennykset sekä reuna- ja kokoojaojat on puhdistettava ainakin kerran vuodessa tuotantokauden päätyttyä ja aina muulloinkin tarpeen vaatiessa. Kivennäismaahan kaivetut ojat on tarkastettava ainakin kerran vuodessa ja puhdistettava tarvittaessa.

Laskeutusaltaasta, pumppausaltaasta, lietesyvennyksistä ja ojista poistettava liete on sijoitettava siten, ettei se pääse vesistöön.

Päästöt ilmaan ja melu

5. Tuotanto ja turpeen varastointi on tehtävä ja ajoitettava siten, että tuotantoalueelta leviää mahdollisimman vähän turvepölyä ympäristöön. Koneiden ja laitteiden on oltava mahdollisimman vähän turvepölyä aiheuttavia.

Aumoja ei saa sijoittaa alle 400 metrin etäisyydelle asuinrakennuksista. Tuotantosuunnitelman mukaista lohkon 1 auman paikkaa on siirrettävä vähintään 400 metrin etäisyydelle tuotantoalueen pohjoispuolella sijaitsevasta vapaa-ajan asunnosta.

Alueella on oltava asianmukainen tuulen suunnan ja nopeuden osoittava kiinteästi asennettu ja rekisteröivä mittari.

Kuljetuksiin käytettävät ajoneuvot on kuormattava siten, ettei kuorma pölyä häiritsevästi.

6. Alueen kuntoonpanotyöt, turvetuotanto ja varastointi on järjestettävä siten, että niistä aiheutuu mahdollisimman vähän melua. Melutaso ei saa ylittää asuinrakennusten pihapiirissä 55 dB (L_Aeq) klo 7–22 eikä 50 dB (L_Aeq) klo 22–7. Loma-asuntojen pihapiirissä melutaso ei saa ylittää 45 dB (L_Aeq) klo 7–22 eikä 40 dB (L_Aeq) klo 22–7.

= = =

Lupamääräysten tarkistaminen

Luvan saajan on viimeistään 31.1.2022 jätettävä aluehallintovirastolle hakemus lupamääräysten tarkistamiseksi. Mikäli hakemusta ei tehdä määräajassa, aluehallintovirasto voi määrätä luvan raukeamaan.

Hakemukseen on liitettävä selvitykset tuotannon aiheuttamista melu- ja pölyhaitoista ja niiden vähentämistarpeista ja -mahdollisuuksista, vesien käsittelyn tehokkuudesta, vesiin joutuvien päästöjen määrästä sekä vesien johtamisen vaikutuksista purkuvesistöön, sen kalastoon ja käyttöön, mahdollisuuksista tehostaa vesien käsittelyä sekä arvio aiheutuneista ennakoimattomista vahingoista. Hakemukseen on myös liitettävä selvitys tuotannosta poistettujen alueiden tilasta ja muut ympäristönsuojeluasetuksen 9–11 §:n mukaiset selvitykset tarpeellisilta osin.

Aluehallintovirasto on perustellut päätöstään muun ohella seuraavasti:

= = =

Luvan myöntämisen edellytykset

Kaitasuon turvetuotantoalue on uusi tuotantoalue, joka on osittain ojitettu. Tuotantoalueella ja sen päästöjen vaikutusalueella ei ole erityisiä luonnonarvoja eikä luonnonsuojelulain perusteella erityistä suojelumerkitystä omaavia lajeja ja luontotyyppejä, jotka estäisivät luvan myöntämisen. Hanke ei heikennä niitä luonnonarvoja, joiden perusteella Kivijärvi on sisällytetty Natura 2000 -verkostoon. Kaikki kuivatusvedet käsitellään ympärivuotisella pintavalutuksella. Vesien käsittely täyttää parhaan käyttökelpoisen tekniikan vaatimukset.

Tuotantoalue sijaitsee lähellä asutusta, jolle aiheutuisi kohtuutonta rasitusta tuotannosta aiheutuvasta melusta ja pölystä. Asutuksen ja tuotantoalueen välisen etäisyyden ja suojavyöhykkeiden kasvattamiseksi tuotantoaluetta on rajattu. Melulle on asetettu raja-arvot.

Toiminta ei sijoitu kaavamääräysten vastaisesti.

Hakemussuunnitelman mukaan hakijan hallinnassa oleva alue ei käsitä lohkon 2 auma-aluetta, eikä turvetuotannolle myönnetty ympäristölupa anna hakijalle suurempaa oikeutta kyseiseen alueeseen.

Kun otetaan huomioon Kaitasuon ja sen ympäristön tila ja käyttö, turvetuotannosta lupapäätöksen mukaisesti toteutettuna ei aiheudu luvan myöntämisen esteenä olevaa terveyshaittaa, merkittävää muuta ympäristön pilaantumista tai sen vaaraa, maaperän tai pohjaveden pilaantumista, erityisten luonnonolosuhteiden huonontumista tai yleiseltä kannalta tärkeän virkistys- tai muun käyttömahdollisuuden vaarantumista eikä kohtuutonta rasitusta naapureille.

Pirkanmaan pintavesien toimenpideohjelma vuoteen 2015 sekä Satakunnan pintavesien toimenpideohjelma vuoteen 2015 edellyttävät uusille tuotantoalueille vähintään pintavalutuksen tehoista turvetuotannon kuivatusvesien käsittelymenetelmää. Satakunnan toimenpideohjelmassa Punkalaitumenjoen ja Loimijoen alaosat on luokiteltu ekologiselta tilaltaan luokkaan välttävä ja tavoitteena on saavuttaa niiden tyydyttävä tila vuoteen 2015 mennessä. Kemialliselta tilaltaan sekä Punkalaitumenjoen että Loimijoen alaosat ovat hyvässä tilassa. Punkalaitumenjokeen ei kohdistu Satakunnan toimenpideohjelman mukaan typpi- ja fosforikuormitusta turvetuotannosta ja Loimijokeen kohdistuvasta typpi- ja fosforikuormituksesta turvetuotannon osuus on 0,01 % kokonaiskuormituksesta. Satakunnan pintavesien toimenpideohjelma-alueella ei esitetä turvetuotannolle lisätoimenpiteitä. Myös Pirkanmaan toimenpideohjelmassa todetaan, että mikäli vesistöjä kuormittavat turvetuotantoalueet toimivat niille asetettujen lupaehtojen mukaisesti, eivät ne estä hyvän tilan saavuttamista Pirkanmaan vesimuodostumissa. Ympäristöluvan myöntäminen Kaitasuon turvetuotannolle ei näin ollen aiheuta estettä vesienhoitosuunnitelman tavoitteiden toteutumiselle.

= = =

Lupamääräysten 1–6 perustelut

Vesistöön joutuvien päästöjen rajoittamiseksi on määrätty käytettäväksi parasta käyttökelpoista tekniikkaa ja käytäntöä, minkä vuoksi ovat tarpeen määräykset 1–4.

Lähin asutus on noin 290 metrin etäisyydellä. Toiminnasta voi aiheutua asutukselle merkittävää melu- ja pölyhaittaa. Pölypäästöjen ja melun sekä niistä aiheutuvien haittojen vähentämiseksi annetaan toimenpidevelvoitteet lupamääräyksissä 5 ja 6 sekä rajataan tuotantoaluetta ympäristölupapäätöksen liitteen 2 kartan mukaisesti. Pölyhaitan estämiseksi on tarpeen määrätä vähimmäisetäisyydestä auman sijoittamisessa. Vaikutusten arvioinnin pohjaksi tuulen suunnan ja nopeuden rekisteröivä mittari on tarpeen. Asumiseen käytettyjen alueiden melutasolle annetaan enimmäisarvot, jotka vastaavat valtioneuvoston päätöksen (993/1992) melutason ohjearvoja.

Vastauksina lausuntoihin ja muistutuksiin aluehallintovirasto on lausunut muun ohella seuraavaa:

= = =

(---) Hanke ei kokonsa ja sijaintinsa perusteella edellytä YVA-menettelyä tai luonnonsuojelulain 65 §:n mukaista Natura-arviointia. Hakija on täydentänyt lupahakemustaan luontoselvityksillä luontodirektiivin liitteessä IV (a) tarkoitettujen lajien osalta. Hanke täyttää luvan myöntämisen edellytykset esitettyjen perustelujen mukaisesti, eikä hanke sijoitu kaavamääräysten vastaisesti. Hankkeella ei ole vaikutusta kangasmetsäsaarekkeeseen ja sillä sijaitsevaan kalasääsken pesäpuuhun. Asutukselle aiheutuvien pöly- ja meluhaittojen vuoksi tuotantoaluetta on rajattu ympäristölupapäätöksen liitteen 2 kartan mukaisesti, jolloin myös etäisyys pesäpuuhun on suurempi.

= = =

Hallinto-oikeuden ratkaisu

Vaasan hallinto-oikeus on valituksenalaisella päätöksellään hylännyt Suomen luonnonsuojeluliiton Pirkanmaan luonnonsuojelupiiri ry:n, Pirkanmaan Lintutieteellinen Yhdistys ry:n, Lounais-Hämeen Luonnonsuojeluyhdistys ry:n ja Etelä-Hämeen luonnonsuojelupiiri ry:n valituksen aluehallintoviraston päätöksestä.

Hallinto-oikeus on perustellut päätöstään seuraavasti:

Sovellettavat oikeusohjeet

Ympäristönsuojelulain 35 §:n 2 momentin mukaan hakemukseen on liitettävä lupaharkinnan kannalta tarpeellinen selvitys toiminnasta, sen vaikutuksista, asianosaisista ja muista merkityksellisistä seikoista siten kuin asetuksella tarkemmin säädetään.

Ympäristönsuojelulain 39 §:n 1 momentin (86/2000) mukaan vesien pilaantumista koskeva ympäristölupahakemus sekä samaa toimintaa koskeva vesilain mukainen lupahakemus ja hakemus ympäristönsuojelulain 31 §:n 1 momentin 3 kohdassa tarkoitetun käyttöoikeuden saamiseksi on käsiteltävä yhdessä ja ratkaistava samalla päätöksellä, jollei sitä ole erityisestä syystä pidettävä tarpeettomana. Yhteiskäsittely ei ole tarpeen, jos toiminta edellyttää ympäristöluvan lisäksi pelkästään vesilain 9 luvun mukaista lupaa veden johtamiseen nesteenä käytettäväksi eikä veden johtamisen ja sen takaisin vesistöön päästämisen välillä ole välitöntä vesitaloudellista yhteyttä.

Saman pykälän 2 momentin mukaan, jos lupa-asiaa käsiteltäessä ilmenee, että toimintaa varten on tarpeen myös vesilain mukainen lupa, luvan hakijan on lupaviranomaisen määräämässä kohtuullisessa ajassa tehtävä vesilain mukainen lupahakemus. Muussa tapauksessa vireillä oleva lupahakemus jätetään tutkimatta.

Ympäristönsuojelulain 41 §:n 1 momentin mukaan ympäristölupa myönnetään, jos toiminta täyttää ympäristönsuojelulain ja jätelain sekä niiden nojalla annettujen asetusten vaatimukset.

Ympäristönsuojelulain 42 §:n 1 momentin mukaan luvan myöntäminen edellyttää, ettei toiminnasta, asetettavat lupamääräykset ja toiminnan sijoituspaikka huomioon ottaen, aiheudu yksinään tai yhdessä muiden toimintojen kanssa terveyshaittaa, merkittävää muuta ympäristön pilaantumista tai sen vaaraa, ympäristönsuojelulain 7–9 §:ssä tarkoitettua kiellettyä seurausta, erityisten luonnonolosuhteiden huonontumista taikka vedenhankinnan tai yleiseltä kannalta tärkeän muun käyttömahdollisuuden vaarantumista toiminnan vaikutusalueella tai eräistä naapuruussuhteista annetun lain 17 §:n 1 momentissa tarkoitettua kohtuutonta rasitusta.

Ympäristönsuojelulain 43 §:n 1 momentin mukaan luvassa on annettava tarpeelliset määräykset muun ohella päästöistä, päästöraja-arvoista, päästöjen ehkäisemisestä ja rajoittamisesta sekä päästöpaikan sijainnista.

Saman pykälän 3 momentin mukaan lupamääräyksiä annettaessa on otettava huomioon toiminnan luonne, sen alueen ominaisuudet, jolla toiminnan vaikutus ilmenee, toiminnan vaikutus ympäristöön kokonaisuutena, pilaantumisen ehkäisemiseksi tarkoitettujen toimien merkitys ympäristön kokonaisuuden kannalta sekä tekniset ja taloudelliset mahdollisuudet toteuttaa nämä toimet. Päästöraja-arvoa sekä päästöjen ehkäisemistä ja rajoittamista koskevien lupamääräysten tulee perustua parhaaseen käyttökelpoiseen tekniikkaan.

Ympäristönsuojelulain 50 §:n 2 momentin mukaan luvassa on 42 §:n 1 momentin 2 kohdassa tarkoitettua pilaantumisen merkittävyyttä arvioitaessa otettava huomioon, mitä vesienhoidon ja merenhoidon järjestämisestä annetun lain mukaisessa vesienhoitosuunnitelmassa tai merenhoitosuunnitelmassa on esitetty toiminnan vaikutusalueen vesien ja meriympäristön tilaan ja käyttöön liittyvistä seikoista.

Luonnonsuojelulain 37 §:n 1 momentin mukaan luonnonsuojelulain 6 luvun säännöksiä eliölajien suojelusta sovelletaan Suomessa ja Suomen talousvyöhykkeellä luonnonvaraisina esiintyviin eläin- ja kasvilajeihin lukuun ottamatta metsästyslain 5 §:ssä tarkoitettuja riistaeläimiä ja rauhoittamattomia eläimiä sekä taloudellisesti hyödynnettäviä kalalajeja. Tästä poiketen 44 ja 49 §:n soveltamisalasta säädetään mainituissa pykälissä.

Luonnonsuojelulain 38 §:n 1 momentin mukaan luonnonsuojelulain 6 luvun soveltamisalaan kuuluvat nisäkkäät ja linnut ovat rauhoitettuja.

Luonnonsuojelulain 39 §:n 1 momentin mukaan kiellettyä on rauhoitettuihin eläinlajeihin kuuluvien yksilöiden tahallinen tappaminen tai pyydystäminen, pesien sekä munien ja yksilöiden muiden kehitysasteiden ottaminen haltuun, siirtäminen toiseen paikkaan tai muu tahallinen vahingoittaminen ja tahallinen häiritseminen, erityisesti eläinten lisääntymisaikana, tärkeillä muuton aikaisilla levähdysalueilla tai muutoin niiden elämänkierron kannalta tärkeillä paikoilla.

Saman pykälän 2 momentin mukaan sellainen rauhoitetun linnun pesäpuu, joka on asianmukaisesti merkitty, tai suuren petolinnun pesäpuu, jossa oleva pesä on säännöllisessä käytössä ja selvästi nähtävissä, on rauhoitettu.

Luonnonsuojelulakia koskevan hallituksen esityksen (HE 79/1996 vp) 39 §:n 2 momenttia koskevien yksityiskohtaisten perustelujen mukaan rauhoitus merkitsee sitä, että puun kaataminen tai vahingoittaminen on kielletty.

Luonnonsuojeluasetuksen 19 §:n mukaan luonnonsuojelulain 39 §:n 2 momentissa tarkoitettu suuri petolintu on muun muassa sääksi (Pandion haliaetus).

Luonnonsuojelulain 65 §:n 1 momentin mukaan, jos hanke tai suunnitelma joko yksistään tai tarkasteltuna yhdessä muiden hankkeiden ja suunnitelmien kanssa todennäköisesti merkittävästi heikentää valtioneuvoston Natura 2000 -verkostoon ehdottaman tai verkostoon sisällytetyn alueen niitä luonnonarvoja, joiden suojelemiseksi alue on sisällytetty tai on tarkoitus sisällyttää Natura 2000 -verkostoon, hankkeen toteuttajan tai suunnitelman laatijan on asianmukaisella tavalla arvioitava nämä vaikutukset. Sama koskee sellaista hanketta tai suunnitelmaa alueen ulkopuolella, jolla todennäköisesti on alueelle ulottuvia merkittäviä haitallisia vaikutuksia. Edellä tarkoitettu vaikutusten arviointi voidaan tehdä myös osana ympäristövaikutusten arviointimenettelystä annetun lain 2 luvussa tarkoitettua arviointimenettelyä.

Saman pykälän 2 momentin mukaan luvan myöntävän tai suunnitelman hyväksyvän viranomaisen on katsottava, että 1 momentissa tarkoitettu arviointi on tehty.

Selvitysten riittävyys

Hallinto-oikeus on katsonut, että hakemus täydennyksineen sisältää tavanomaisella tarkkuudella esitetyt, ympäristönsuojelulain 35 §:ssä ja ympäristönsuojeluasetuksessa edellytetyt lupaharkinnan kannalta tarpeelliset ja riittävät tiedot alueen luonnonarvoista ja tuotannon ennalta arvioiduista vesistövaikutuksista.

Maakuntakaava, valtakunnalliset alueidenkäyttötavoitteet ja valtioneuvoston periaatepäätös vesiensuojelun suuntaviivoista vuoteen 2015

Maakuntakaavan merkitystä on yhdessä muiden asiaan vaikuttavien seikkojen kanssa arvioitava toiminnan sijoituspaikkaa koskevassa ympäristönsuojelulain 6 §:n 2 momentin mukaisessa harkinnassa.

Asiassa saadun selvityksen mukaan Kaitasuon alueella ovat voimassa Pirkanmaan 1. maakuntakaava ja Kanta-Hämeen maakuntakaava, joissa ei ole Kaitasuon aluetta koskevia varauksia. Se, että maakuntakaavoissa ei ole Kaitasuon osalta turvetuotantovarausta, ei ole sellaisenaan esteenä turvetuotantotoiminnan sijoittamiselle tuolle alueelle. Tältä osin ympäristönsuojelulain 6 §:n 2 momenttia sovellettaessa on otettava huomioon, että maakuntakaavassa ei ole osoitettu muuta käyttötarkoitusta kyseiselle alueelle.

Maankäyttö- ja rakennuslain 24 §:n 1 momentin mukaan valtion viranomaisten tulee toiminnassaan ottaa huomioon valtakunnalliset alueidenkäyttötavoitteet, edistää niiden toteuttamista ja arvioida toimenpiteidensä vaikutuksia aluerakenteen ja alueiden käytön kannalta. Tällä ohjausvaikutuksella ei kuitenkaan ole vaikutusta ympäristönsuojelulaissa säädettyyn oikeusharkintaiseen lupaharkintaan oikeudellisesti sitovalla tavalla. Alueidenkäyttötavoitteiden sisältö voidaan osaltaan ottaa lupa-asiassa selvityksenä huomioon.

Valtioneuvoston vesiensuojelun periaatepäätöksellä "Vesiensuojelun suuntaviivat vuoteen 2015" ei ole välittömiä oikeudellisia vaikutuksia. Turvetuotannon vesiensuojelukysymykset ratkaistaan ympäristölupamenettelyssä. Lupaa ja lupamääräyksiä koskevassa harkinnassa vesiensuojelun periaatepäätös voidaan ottaa huomioon selvityksenä alapuolisen vesistön tilasta.

Luonnonarvot ja vesistövaikutukset

Ympäristölupa-asiaa ratkaistaessa noudatetaan ympäristönsuojelulain 41 §:n 3 momentin nojalla, mitä luonnonsuojelulaissa ja sen nojalla säädetään. Luonto ja sen monimuotoisuus voidaan ottaa ympäristölupa-asiassa huomioon vain, jos luontoarvot ovat kysymyksessä olevasta toiminnasta johtuvan pilaantumisen tai sen vaaran kohteena, jos ne on otettava huomioon ympäristönsuojelulain 42 §:n 2 momentin nojalla tai jos ympäristönsuojelulain 41 §:n 1 momentissa tarkoitetut säädökset sitä edellyttävät.

Kaitasuon alueella ei ole luonnonsuojelualueita, eikä asiassa saadun selvityksen mukaan luonnonsuojelusäännöksistä aiheudu muutakaan estettä tai rajoituksia haetulle ympäristöluvalle.

Kaitasuon turvetuotantoalue sijaitsee Kokemäenjoen vesistön (35) Loimijoen valuma-alueella (35.9) ja tarkemmin Punkalaitumenjoen valuma-alueen (35.94) Jalasjoen valuma-alueella (35.948). Kaitasuon kuivatusvedet johdetaan pintavalutuskentän jälkeen reittiä metsäoja–Sammakkolamminoja–Myllyoja–Jalasjoki–Punkalaitumenjoki–Loimijoki.

Kaitasuota lähin Natura 2000 -alue, Kaakkosuon-Kivijärven Natura 2000 -alue, sijaitsee lähimmillään noin kilometrin etäisyydellä tuotantoalueesta. Kaitasuon turvetuotantoalueen kuivatusvesiä ei johdeta kysymyksessä olevalle Natura-alueelle. Asiassa saadun selvityksen mukaan Kaitasuon ojitus muuttaa luontaista valuma-aluetta siten, että Nuutajoen valuma-alueelta (35.287) Jalasjoen valuma-alueelle (35.948) siirtyy 13,4 hehtaarin alue. Kaitasuon vesien johtamisjärjestelyt pienentävät Kaitasuolta Kivijärveen laskevan laskuojan valuma-aluetta 5,4 % ja Kivijärven valuma-aluetta 1,8 %.

Turvetuotannon mahdollisesti aiheuttamat hydrologiset muutokset otetaan ympäristönsuojelulain mukaisessa lupaharkinnassa huomioon ympäristönsuojelulain 39 §:n nojalla siten, että mikäli turvetuotannosta saattaa aiheutua sellaisia seurauksia, että hanke on vesilain nojalla luvanvarainen, samaa toimintaa koskevat ympäristönsuojelulain ja vesilain mukaiset lupahakemukset käsitellään yhdessä. Hallinto-oikeus on katsonut, että Kaitasuon turvetuotannon kuivatusvesien johtamisjärjestelyistä aiheutuvat valuma-aluemuutokset ovat niin vähäisiä, että vesilain mukainen lupa Kaitasuon turvetuotannolle ei ole tarpeellinen ja näin ollen ympäristölupa on voitu tältä osin myöntää ilman vesilain mukaista lupaharkintaa.

Näissä oloissa hallinto-oikeus on myös katsonut, että luonnonsuojelulain 65 §:n 1 momentin mukainen arviointi ei ole tässä hankkeessa tarpeen. Kaakkosuo-Kivijärven Natura 2000 -alue (F10348002) sijaitsee lähimmillään noin kilometrin päässä Kaitasuon turvetuotantoalueen koillispuolella. Alueen suojeluperuste on suoluonnon osalta Palkkisuon keidassuo. Hallinto-oikeus on todennut, että Natura-alueella ja Kaitasuolla esiintyvällä suolajistolla todennäköisesti on ekologinen yhteys. Koska suurin osa Kaitasuota edelleen säilyy nykytilassaan ja koska turvetuotantoon otettavat osat Kaitasuota ovat suurelta osin ojitettuja suomuuttumia, hankkeesta ei ole odotettavissa sellaisia heijastusvaikutuksia Palkkisuon ekologiaan, jotka olisivat luvan myöntämisen esteenä.

Asiassa saadun selvityksen mukaan Kaitasuon turvetuotantoalueen länsipuolella olevassa metsäsaarekkeessa on kalasääsken eli sääksen pesäpuu. Kalasääski ja sen pesäpuu ovat luonnonsuojelulain 39 §:n nojalla rauhoitetut. Hallinto-oikeus on aluehallintoviraston tavoin katsonut, että Kaitasuon turvetuotannosta ei voida ennalta arvioiden katsoa aiheutuvan luonnonsuojelulain 39 §:n vastaista seurausta, kun otetaan huomioon aluehallintoviraston päätöksessään tekemän rajauksen mukainen tuotantoalueen etäisyys pesäpuusta.

Pöly ja melu

Asiassa saadun selvityksen mukaan Kaitasuon turvetuotantoalueesta katsottuna lähin talo sijaitsee hankealueen eteläpuolella noin 290 metrin etäisyydellä. Samalla alueella sijaitsee lisäksi neljä muuta taloa, joista kauimmainen sijaitsee 450 metrin etäisyydellä. Lisäksi Kaitasuon turvetuotantoalueen lohkon 1 pohjoispuolella noin 380 metrin etäisyydellä sijaitsee yksi talo. Kun otetaan huomioon aluehallintoviraston päätöksessään tekemä tuotantoalueen rajaus, jonka mukaan tuotantoaluetta karttatarkastelun perusteella on lohkon 2 länsiosasta supistettu keskimäärin noin 200 metriä leveältä alueelta, päätöksen lupamääräykset 5 ja 6 ovat riittävät ehkäisemään tuotantoaluetta lähimmille taloille tuotannosta aiheutuvia pöly- ja meluhaittoja.

Turpeen polton vaikutukset

Turpeen poltosta aiheutuvia vaikutuksia ei voida ottaa huomioon turvetuotantoaluetta koskevassa ympäristölupaharkinnassa.

Johtopäätös

Edellä esitetyillä perusteilla ja ottaen muutoin huomioon aluehallintoviraston päätöksen perustelut ja siinä mainitut säännökset sekä hallinto-oikeudessa esitetyt vaatimukset ja asiassa saadun selvityksen hallinto-oikeus on katsonut, ettei perusteita päätöksen kumoamiseen tai muuttamiseen ole esitetty. Lupa Kaitasuon turvetuotannolle on voitu myöntää.

Hallinto-oikeuden soveltamat oikeusohjeet

Ympäristönsuojelulaki 35 § 2 momentti, 39 § 1 ja 2 momentti, 41 § 1 momentti, 42 § 1 momentti, 43 § 1 ja 3 momentti ja 50 § 2 momentti

Laki eräistä naapuruussuhteista 17 § 1 momentti

Luonnonsuojelulaki 37 § 1 momentti, 38 § 1 momentti, 39 § 1 momentti ja 65 § 1 ja 2 momentti

Luonnonsuojeluasetus 19 §

Käsittely korkeimmassa hallinto-oikeudessa

Suomen luonnonsuojeluliiton Pirkanmaan luonnonsuojelupiiri ry ja sen asiakumppanit ovat valituksessaan vaatineet, että hallinto-oikeuden ja aluehallintoviraston päätökset kumotaan ja hakemus hylätään.

Yhdistykset ovat esittäneet vaatimuksensa tueksi muun ohella seuraavaa:

Kaitasuo on suurelta osin ojittamaton ja luonnontilaisen kaltainen. Suo on tärkeä sekä luonto- ja virkistysarvojen että vesiensuojelun kannalta. Turpeenotto kohdistuisi Kaitasuon ojittamattomaan osaan noin 10 hehtaarin pinta-alalta.

Kaitasuota ei ole kaavassa osoitettu turpeenottoalueeksi. Pirkanmaan 1. maakuntakaavassa ja turpeenottoa käsittelevän Pirkanmaan 1. vaihemaakuntakaavan ehdotuksessa Kaitasuo on rajattu turpeenottoalueiden ja turpeenoton kannalta tärkeiden vyöhykkeiden ulkopuolelle. Vaihemaakuntakaavan kaavaselostuksen liitekartassa 4 Kaitasuo on merkitty suoluonnon monimuotoisuuden kannalta arvokkaaksi kohteeksi. Suo mainitaan arvokohteena myös vaihemaakuntakaavan taustamateriaaliksi laaditussa Pirkanmaan suoluonnon tila -selvityksessä. Ympäristölupa vaikeuttaa maakuntakaavan toteuttamista.

Kaitasuon kaivaminen heikentäisi monimuotoisuusvyöhykettä ja sen sisällä kulkevia ekologisia yhteyksiä. Vaikka Kaitasuota ei ole suojeltu, sen säästyminen turpeenotolta on tärkeää läheisen Kaakkosuon-Kivijärven Natura 2000 -alueen kannalta. Kaitasuo ja Kaakkosuo muodostavat suoluonnon monimuotoisuuden näkökulmasta toimivan kokonaisuuden. Jos Kaitasuolta alettaisiin nostaa turvetta, saattaisivat myös Kaakkosuon luonnonarvot vähentyä. Monet eliölajit tarvitsevat elinympäristöjen verkoston, jossa sopivaa elinympäristöä on tarjolla laikuittain siellä täällä. Myös Pirkanmaan elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskuksen ympäristö- ja luonnonvarat -vastuualue on todennut tämän lausunnossaan.

Kaitasuon länsiosassa on voimassa Kanta-Hämeen maakuntakaava. Mainittu kaava sisältää Kaitasuon vaikutusalueella merkintöjä, jotka eivät viittaa turpeenottoon vaan luonto- ja virkistysarvoihin. Kanta-Hämeen maakuntakaavan nojalla Kaitasuon tienoo on jo varattu tarkoituksiin, joiden lomaan turpeenottoa olisi erittäin vaikea sovittaa vaarantamatta kaavaan merkittyjen kohteiden arvoa.

Hallinto-oikeuden ja aluehallintoviraston päätökset ovat valtakunnallisten alueidenkäyttötavoitteiden vastaisia. Valtioneuvoston periaatepäätös soiden ja turvemaiden kestävästä ja vastuullisesta käytöstä ja suojelusta kehottaa säästämään ojittamattomat suot. Periaatepäätöksen luonnontilaisuusasteikossa suot on jaoteltu arvoluokkiin 0–5. Pirkanmaan ELY-keskuksen lausunnon mukaan Kaitasuo kuuluu arvoluokkaan 3. Periaatepäätöksen mukaan suon luonnontilaa muuttava käyttö ei ole suositeltavaa luokan 3 soilla, mutta on poikkeustapauksissa (kuten alueellisesti merkittävissä hankkeissa) mahdollista, mikäli suon yleinen luonnonarvo on seutukunnan ojitusasteen perusteella alhainen, sen erityiset luonnonarvot eivät ole mainittavia ja seutukunnan suoluonto on määrällisesti runsas. Kaitasuon kohdalla yksikään poikkeustapauksen kriteereistä ei täyty.

Kaitasuon luonnonarvot pilaantuvat peruuttamattomasti, mikäli turpeenotto alueella sallitaan. Kaitasuolta on tavattu valtakunnallisesti silmälläpidettäviksi luokitellut teeri ja metso (myös alueellisesti uhanalainen). Linnustoselvityksen maastotyöt on tehty 22.5.2009. Ajankohta on suhteellisen myöhäinen. Kattavan tietomäärän varmistamiseksi linnustoa olisi pitänyt havainnoida myös varhemmin keväällä ja kesäkuun puolella.

Linnustoselvityksessä ei huomioitu suolla pesivää kalasääskeä, joka on luokiteltu valtakunnallisesti silmälläpidettäväksi lajiksi. ELY-keskus suosittelee kalasääsken pesän suojaetäisyydeksi 1,1 kilometriä, mutta hallinto-oikeus on katsonut aluehallintoviraston päätöksen mukaisen rajauksen riittäväksi. Päätöksistä ei ilmene, millä perusteella kalasääsken pesäpuun on katsottu sijaitsevan riittävän etäällä tuotantoalueesta.

Alueen perhoslajisto on todettu edustavaksi. Vapo Oy:n vuonna 2011 teettämän perhosselvityksen mukaan Kaitasuon avoimet osat kykenevät ylläpitämään rikasta suoperhoslajistoa paikallisesti ja osana suurempaa verkostoa. Selvityksen aikana suolta löydettiin tieteelle kuvaamaton pussikoilaji. Myös Pirkanmaan ELY-keskus on todennut lausunnossaan, että perhosselvitys tukee näkemystä, jonka mukaan turvetuotannon aloittaminen Kaitasuolla aiheuttaa ympäristönsuojelulain tarkoittamaa erityisten luonnonolosuhteiden huonontumista. Hankealueen lisäksi näin tapahtuisi hankealueen ulkopuolisella alueella, erityisesti lohkon 2 länsipuolella. Valtakunnallisesti uhanalaisista ja silmälläpidettävistä perhoslajeista Kaitasuolla elävät perhosselvityksen mukaan luumittari ja kihokkisulkanen, jotka on luokiteltu vaarantuneiksi, sekä muurainläiskäkoi ja rämevihersiipi, jotka on luokiteltu silmälläpidettäviksi.

Kasvillisuusselvityksen mukaan hankealueella esiintyy uhanalaisia luontotyyppejä. Suoyhdistymätyypiltään Kaitasuo edustaa eteläisiä viettokeitaita, jotka on luokiteltu vaarantuneeksi luontotyypiksi. Myös luontodirektiivin yleisenä tavoitteena on turvata luontotyyppien suojelun suotuisa taso. Suomi on jo joutunut toteamaan EU:n komissiolle, että tavoitteen täyttämisessä on onnistuttu heikosti. Komissiolle toimitetussa raportissa keidassoiden, kuten Kaitasuon, suojelun taso arvioitiin epäsuotuisaksi–huonoksi. Puustoisten soiden, jollaisia esiintyy Kaitasuon reunaosissa, suojelutaso arvioitiin epäsuotuisaksi–huonoksi. Kaitasuon valjastaminen turpeenottoon olisi vastoin luonnonsuojelulain ja luontodirektiivin vaatimuksia.

ELY-keskus on lausunnossaan osoittanut luontoselvityksissä lukuisia puutteita ja tehnyt muita luonnonarvoihin liittyviä huomautuksia, joita aluehallintoviraston ja hallinto-oikeuden päätöksissä ei ole kommentoitu. Luonnonsuojelulliset seikat turpeenoton ympäristöluvasta päätettäessä ovat muualla Suomessa jo osaltaan vaikuttaneet luparatkaisuihin.

Turpeenottoalueen lähellä sijaitsee Natura 2000 -verkostoon kuuluva Kaakkosuo-Kivijärvi. Hankkeen vaikutuksia ekologisiin yhteyksiin ja luonnonsuojelullisesti arvokkaisiin, suurempiin kokonaisuuksiin ei ole arvioitu. Ei ole selvitetty, miten turpeenotto vaikuttaisi Kaitasuon niihin luonnontilaisiin osiin, jotka sijaitsevat turpeenottorajauksen ulkopuolella. Lupaharkinnassa olisi tullut ottaa huomioon, että suojelualueiden tueksi tarvitaan muita samankaltaisia elinympäristöjä. Etelä-Suomessa taantuneet ja uhanalaiset suoperhoset, joita Kaitasuolla esiintyy, tarvitsevat säilyäkseen lähekkäisten soiden verkoston. Tällä hetkellä Kaitasuo, suojellut Kaakkosuo-Kivijärvi ja Sammakkolammi sekä lähistön muutamat muut luonnontilaisen kaltaiset suot muodostavat suoperhosten kannalta oletettavasti erittäin tärkeän toisiinsa kytkeytyneiden elinympäristöjen verkoston. Jos verkoston yksi osa häviää, se vaikuttaa heikentävästi myös Natura 2000 -alueen käsittävään kokonaisuuteen.

Aluehallintoviraston ja hallinto-oikeuden päätöksissä ei ole huomioitu suon virkistyskäyttömerkitystä, eikä hakija ole selvittänyt Kaitasuon virkistyskäyttöarvoa. Kaitasuo on kohtuullisen helposti saavutettavissa, joten virkistysarvojen tarkempi kartoitus olisi ollut tarpeen.

Soidensuojelun täydennysohjelman maastokartoitukset ovat käynnistymässä. Kaitasuo on mukana Pirkanmaan kartoituskohteissa, mikä osoittaa suon luonnonarvojen merkittävyyttä.

Korkeintaan 500 metrin päässä Kaitasuosta sijaitsee kuusi taloa. Aluehallintoviraston päätöksen mukaan näille todennäköisesti koituisi pöly- ja meluhaittaa, minkä vuoksi päätöksessä on rajattu 7,1 hehtaaria suota turpeenkaivun ulkopuolelle. Rajaus huomioon ottaen turpeenottoalueen reuna etääntyisi noin 100 metriä kauemmas kuin alun perin suunniteltiin ja olisi yhä alle 500 metrin päässä useimmista rakennuksista. Lupamääräystä ei ole mahdollista toteuttaa, sillä hakemuksessa on todettu 50–55 dB:n melutasoa esiintyvän ajoittain jopa 500 metrin etäisyydellä. Näin ollen lupamääräyksen mukainen 200 metrin suojaetäisyyden lisäys ei ole riittävä.

Turpeenoton aloittaminen luonnontilaisella suolla olisi vastoin valtioneuvoston periaatepäätöksessä "Vesiensuojelun suuntaviivat 2015" esitettyä kantaa. Sen mukaan uusien turpeenottoalueiden käyttöönottoa arvioidaan erityisen tarkoin sellaisilla valuma-alueilla, joissa vesien tila uhkaa heiketä turpeenoton vaikutuksesta ja toimintaa pyritään suuntaamaan jo oton kohteena oleville tai ojitetuille soille.

Hakija on suunnitellut johtavansa Kaitasuon kuivatusvedet pintavalutuskentältä ensimmäiseen laskuojaan (metsäoja), Sammakkolamminojaan, Myllyojaan ja edelleen Jalasjokeen, Punkalaitumenjokeen ja Loimijokeen. Hakemukseen liitetyn valutusjärjestelykartan perusteella näyttää kuitenkin siltä, että vettä pääsisi jonkin verran myös toisiin suuntiin, minkä myös aluehallintovirasto on vastineessaan todennut. Tähän ei asiassa annetuissa päätöksissä ole kuitenkaan puututtu, vaikka korkein hallinto-oikeus on päätöksellään 7.10.2008 taltionumero 2480 palauttanut turvetuotantoa Kaitanevalla koskevan asian lupaviranomaiselle uudelleen käsiteltäväksi juuri sillä perusteella, että suon kuivatusvedet olisi johdettu Natura 2000 -alueelle. Teoreettisiin laskelmiin perustuvat arviot eivät riitä varmistamaan sitä, ettei Kaitasuon turpeenotto aiheuttaisi alapuolisen vesistön veden laadun heikkenemistä entisestään.

Hämeen ELY-keskuksen kalatalousryhmä on vastineessaan todennut, että kalastusalueelta saatujen tietojen perusteella turvetuotantoalueiden alapuolisissa vesissä ei ole ravustettavaa jokirapukantaa. Se, että ravustettavaa jokirapukantaa ei ole, ei välttämättä tarkoita, etteikö vesistössä voisi jokirapua olla. Toisaalta se, ettei joessa enää ole rapuja, osoittaa, että vesistö on ekologiselta tasoltaan heikentynyt. Jos kuormitus pysyy ennallaan tai kasvaa, vesistön ekologinen tila heikkenee entisestään. Jokirapukannan tila olisi tullut selvittää luontokartoituksessa.

Turpeenoton parasta käyttökelpoista tekniikkaa edustavat pintavalutuskentät. Nykytiedon perusteella on kuitenkin selvää, että pintavalutuskentät eivät pysty pidättämään rankkasateiden ja kevättulvien aikaisia ravinne-, kiintoaine- ja humushuuhtoumia. Jopa 90 % turpeenottoalueiden vesistökuormituksesta syntyy rankkasateiden ja kevättulvien aikana. Lupapäätöksessä ei ole kuitenkaan edellytetty pintavalutuskenttiä parempaa menetelmää.

Vaikka Kaitasuon luonnonarvot sijaitsevat enimmäkseen suon ojittamattomalla osalla, ne heikentyisivät olennaisesti, vaikka turvetta saisi kaivaa vain suon ojitetulta osalta. Kuivumisen seurauksena erityiset luonnonolosuhteet väistämättä huonontuisivat myös suon ojittamattomalla osalla. Turpeenotto saattaisi heikentää Kaakkosuon-Kivijärven Natura 2000 -alueen suojelutasoa. Tämän vuoksi hakemus tulee hylätä kokonaisuudessaan.

Länsi- ja Sisä-Suomen aluehallintovirasto on lausunnossaan viitannut päätökseensä ja hallinto-oikeudelle antamaansa lausuntoon ja katsonut, ettei valituksessa ole esitetty seikkoja, jotka antaisivat aiheen arvioida uudelleen asiassa annettujen päätösten sisältöä ja perusteita.

Pirkanmaan elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskuksen ympäristö ja luonnonvarat -vastuualue on lausunnossaan esittänyt muun ohella seuraavaa:

Pirkanmaan 1. vaihemaakuntakaavassa Kaitasuo ei sisälly turvetuotannon kannalta tärkeisiin vyöhykkeisiin eikä sitä ole merkitty uudeksi turvetuotantoalueeksi. Vaihemaakuntakaavan liiteaineistoissa Kaitasuo on merkitty suoluonnon monimuotoisuuden kannalta arvokkaaksi kohteeksi, joka on osa laajempaa suoluonnon monimuotoisuuden kannalta arvokasta vyöhykettä.

Vuonna 2011 valmistuneessa ehdotuksessa soiden ja turvemaiden kestävän ja vastuullisen käytön strategiaksi on linjattu, että soiden ja turvemaiden kestävää ja vastuullista käyttöä yhteensovitetaan kohdentamalla soita merkittävästi muuttava toiminta ojitetuille ja luonnontilaltaan muuten merkittävästi muuttuneille soille ja turvemaille niin sanottua luonnontilaisuusasteikkoa hyväksi käyttäen. Turvetuotanto tulisi sijoittaa luonnontilansa menettäneille luokkien 0 ja 1 soille. ELY-keskus on aluehallintovirastolle antamassaan lausunnossa katsonut Kaitasuon vesitaloutensa ja kasvillisuutensa luonnontilaisuuden perusteella kuuluvan luokkaan 3. Lisäksi seudun korkean ojitusasteen (80 %) on todettu lisäävän Kaitasuon yleistä luontoarvoa.

Ympäröivistä ojituksista huolimatta Kaitasuon eteläinen osa-alue on vesitaloudeltaan hyvin luonnontilainen. Pohjoinen osa-alue on vesitaloudeltaan muuttuneempi ja luonnontilaisen kaltaista aluetta on vähemmän.

Kaitasuo on sijainniltaan Pirkanmaan eteläisin suoinventointikohde. ELY-keskuksen tekemissä suoinventoinneissa Kaitasuon eteläinen osa-alue on noussut Pirkanmaalla tärkeimpien soidensuojeluohjelman täydennyskohteiden joukkoon. ELY-keskus tulee luokittelemaan Kaitasuon eteläisen osa-alueen kokonaisuutena Pirkanmaan inventointikohteiden joukossa arvokkaimpaan luokkaan ja näin ollen sitä tullaan esittämään valtakunnallisen soidensuojeluohjelman kohteeksi.

Kaitasuon eteläinen osa-alue on erittäin arvokas suoluontokokonaisuus, jossa esiintyy lukuisia uhanalaisia luontotyyppejä ja lajeja. Turvetuotanto lohkolla 2 vaikuttaisi ulkopuoliseen arvokkaaseen ojittamattomaan suoalueeseen muuttaen peruuttamattomasti sen hydrologista tilaa ja vaikuttaen näin myös luontotyyppeihin ja niillä esiintyvään lajistoon. Turvetuotannon aloittaminen Kaitasuolla, erityisesti lohkolla 2, aiheuttaa ympäristönsuojelulain 42 §:n 1 momentin tarkoittamaa erityisten luonnonolosuhteiden huonontumista Kaitasuon arvokkaalla luonnontilaisella eteläisellä osa-alueella. Kaitasuon otto turvetuotantoon vaikuttaa myös suoluonnon ekologisiin yhteyksiin. Lohkon 1 länsiosassa turvetuotanto häiritsisi kalasääsken pesintää Sälikkösaaressa.

Jos ympäristölupa pysytetään Kaitasuon pohjoisen osa-alueen osalta, tulisi toiminnan haitallisia vaikutuksia eteläisen osa-alueen luontoarvoihin vähentää esimerkiksi säilyttämällä toiminnan aikana osa-alueiden välillä suojavyöhykkeenä oleva metsäkannas puustoisena.

Hämeen elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskuksen kalatalousryhmä on lausunnossaan ilmoittanut, ettei sillä ole lisättävää asiassa aiemmin esittämäänsä.

Valkeakosken kaupungin ympäristöjaosto Urjalan kunnan ympäristönsuojeluviranomaisena on selityksessään esittänyt muun ohella, että ojittamattomat suoalueet tulisi jättää turvetuotannon ulkopuolelle. Vireillä on hanke tuulivoimapuiston perustamiseksi Kaitasuon alueelle. Yhtä voimalaa ja sen oheistoimintoja varten tarvitaan tuhansia neliömetrejä maata.

Vapo Oy on selityksessään vaatinut, että valitus hylätään. Yhtiö on viitannut asiassa aikaisemmin esittämäänsä ja lisäksi lausunut muun ohella seuraavaa:

Voimassa olevassa maakuntakaavassa Kaitasuon aluetta ei ole varattu muuhun käyttötarkoitukseen. Koska Pirkanmaan 1. vaihemaakuntakaava ei koske suojelualueiden perustamista, kysymyksessä oleva ympäristölupa ei voi olla kaavan vastainen. Suunnitelmaa on muutettu niin, ettei kuivatusvesiä johdeta Kaakkosuon-Kivijärven Natura 2000 -alueelle eikä sen kautta.

Luvan saaja on hankkinut Kaitasuon alueen vuonna 1994 eli ennen kuin valtioneuvoston periaatepäätös soiden ja turvemaiden kestävästä ja vastuullisesta käytöstä ja suojelusta 30.8.2012 annettiin. Periaatepäätöksen mukaan siihen sisältyvää luonnontilaisuusasteikkoa hyödynnetään ensisijaisesti sellaisten soiden ja turvemaiden maankäytön suunnittelussa, jotka on hankittu turvetuotantoon vasta periaatepäätöksen antamisen jälkeen. Lisäksi periaatepäätöksessä tarkoitettu suunnittelu liittyy maankäyttö- ja rakennuslain mukaisiin menettelyihin, eikä periaatepäätökseen vetoaminen ympäristöluvan yhteydessä ole perusteltua. Kaitasuon luonnontilaisuusluokkaa ei ole määritetty virallisesti tai muutenkaan sitovasti.

Ojituksen kuivattava vaikutus ulottuu yleensä noin 40 metrin päähän, ja kuivuminen tapahtuu asteittain. Poikkeuksellisesti kuivattava vaikutus ulottuu 80 metrin päähän, mutta ei kauemmaksi.

Humppilan kunnan ympäristönsuojeluviranomaiselle on varattu tilaisuus selityksen antamiseen.

Suomen luonnonsuojeluliiton Pirkanmaan luonnonsuojelupiiri ry ja sen asiakumppanit ovat antaneet vastaselityksen.

Korkeimman hallinto-oikeuden ratkaisu

Korkein hallinto-oikeus on tutkinut asian. Valitus hylätään. Hallinto-oikeuden päätöstä ei muuteta.

Perustelut

Kun otetaan huomioon Vaasan hallinto-oikeuden päätöksen perustelut, niissä mainitut aluehallintoviraston päätöksen perustelut ja perusteluissa mainitut oikeusohjeet sekä korkeimmassa hallinto-oikeudessa esitetyt vaatimukset ja asiassa saatu selvitys, hallinto-oikeuden päätöksen muuttamiseen ei ole perusteita.

Asian ovat ratkaisseet presidentti Pekka Vihervuori, hallintoneuvokset Riitta Mutikainen, Tuomas Lehtonen, Mika Seppälä ja Liisa Heikkilä sekä ympäristöasiantuntijaneuvokset Janne Hukkinen ja Seppo Rekolainen. Asian esittelijä Petri Leinonen.