Muu päätös 2336/2014

Asia Toimenpidelupaa koskevat valitukset

Valittajat 1) Porin kaupunginhallitus

2) A ja B

Päätös, jota valitus koskee

Turun hallinto-oikeus 17.1.2013 nro 13/0006/1

Asian aikaisempi käsittely

Porin kaupungin rakennustarkastaja on päätöksellään 8.12.2011 hylännyt A:n ja B:n toimenpidelupahakemuksen asuinrakennuksen lautaverhouksen muuttamiseksi harmaaseen vinyyliverhoukseen tontilla Pori, Murtosenmutka 50/27/3. Hakemuksen hylkäämistä on perusteltu seuraavasti:

Maankäyttö- ja rakennuslain 138 §:n toimenpideluvan edellytykset eivät täyty huomioiden alueen puurakenteisena säilyneen ulkoasun. Vinyyliverhous ei sovellu materiaalina yhtenäisesti rakennettujen kortteleiden alueeseen. Julkisivutyöryhmä ei puolla hakemusta.

Porin kaupungin ympäristölautakunta on päätöksellään 8.2.2012 hylännyt A:n ja B:n oikaisuvaatimuksen. Ympäristölautakunta on perustellut päätöstään seuraavasti:

Maankäyttö- ja rakennuslain 138 §:n mukaan siltä osin kuin on tarpeen toimenpiteen maankäytöllisten ja ympäristöllisten vaikutusten arvioimiseksi, toimenpidelupaa ratkaistaessa noudatetaan soveltuvin osin, mitä rakennusluvan edellytyksistä muun muassa maankäyttö- ja rakennuslain 135 §:ssä sekä rakennuskielloissa säädetään. Maankäyttö- ja rakennuslain 135 §:n mukaan rakennusluvan myöntämisen edellytyksenä asema-kaava-alueella on muun muassa, että rakennus soveltuu paikalle. Tämä edellytys täydentää maankäyttö- ja rakennuslain 117 §:ssä säädettyä vaatimusta, jonka mukaan rakennuksen tulee soveltua rakennettuun ympäristöön ja maisemaan sekä täyttää kauneuden ja sopusuhtaisuuden vaatimukset. Tämä tarkoittaa myös rakennuksen muotojen ja pintaverhoilun sopeutumista ympäristöönsä. Asemakaavamääräyksin rakennuksilta voidaan edellyttää tiettyä muotoa ja väriä ja sopeutumista alueen rakennustapaan.

Kyseessä olevasta tontista tehdyssä vuokrasopimuksessa vuokralainen sitoutuu tonttia rakentaessaan noudattamaan kaupungin rakennusviraston laatimia tyyppipiirustuksia ja antamia ohjeita. Vuokramies on velvollinen vuokrasopimuksen allekirjoittamisen yhteydessä ostamaan edellä mainitut tyyppipiirustukset kaupungilta (vuokrasopimuksen 21 §). Vuokrasopimus sitoo myös tontin nykyistä omistajaa. Kyseessä oleva asuinalue on vuokrasopimuksen ehdoista johtuen rakentunut yhtenäisenä vuokrasopimuksessa mainittujen tyyppipiirustusten mukaan rakennettuna. Olennaisena osana kyseessä olevia tyyppipiirustuksia on muun muassa puurakenteinen ulkoasu. Näin ollen tässä tapauksessa vinyyliverhous ei maankäyttö- ja rakennuslain 117 §:n, 135 §:n ja 138 §:n perusteella sovellu materiaalina yhtenäisesti tyyppipiirustusten mukaan puurakenteisena rakennettujen kortteleiden alueeseen.

Hallinto-oikeuden ratkaisu

Turun hallinto-oikeus on valituksenalaisella päätöksellään, 12.12.2012 suorittamansa katselmuksen perusteella, kumonnut ympäristölautakunnan päätöksen ja palauttanut asian ympäristölautakunnalle uudelleen käsiteltäväksi. Hallinto-oikeus on hylännyt A:n ja B:n oikeudenkäyntikulujen korvaamista koskevan vaatimuksen.

Hallinto-oikeus on perustellut päätöstään seuraavasti:

1) Maankäyttö- ja rakennuslain mukaan toimenpidelupa tarvitaan muun muassa muuhun kuin rakennuslupaa vaativaan rakennuksen ulkoasua muuttavaan toimenpiteeseen. Toimenpiteiden luvanvaraisuudesta säädetään asiaan sovellettavan lain säännöksen mukaan tarkemmin asetuksella. Maankäyttö- ja rakennusasetuksen mukaan toimenpidelupa tarvitaan rakennuksen julkisivun ja ulkoverhouksen rakennusaineen tai värityksen muuttamiseen (julkisivutoimenpide). Toimenpidelupaa ratkaistaessa noudatetaan, mitä rakennusluvan edellytyksistä säädetään, vain siltä osin kuin on tarpeen toimenpiteen maankäytöllisten ja ympäristöllisten vaikutusten arvioimiseksi. Näin ollen toimenpideluvan myöntämisen edelly-tyksenä on muun muassa, että rakennus soveltuu paikalle, rakennettuun ympäristöön ja maisemaan sekä täyttää kauneuden ja sopusuhtaisuuden vaatimukset. Korjaus- ja muutostyössä tulee ottaa huomioon rakennuksen ominaisuudet ja erityispiirteet.

Kivitaskuntie-nimisen kadun varrella oleva rakennuspaikka on alueella voimassa olevassa asemakaavassa omakotirakennusten ja kytkettyjen pientalojen korttelialuetta (AORıı). Kaavamääräysten mukaan kullekin tontille saa rakentaa enintään 6,0 metriä korkean ja enintään kaksi asuntoa käsittävän rakennuksen. Rakennus on rakennettava kiinni tontin toisella sivulla tontin pituussuuntaiseen rajaan. Rajalla olevan seinän tulee olla kivirakenteinen ja siihen saa sijoittaa ainoastaan läpinäkymättömiä ikkunoita. Asemakaavassa ei ole rakennusten julkisivumateriaaleja koskevia määräyksiä.

Alueen rakennuskanta Kivitaskuntien varrella on pääosin omakotitaloja, joiden julkisivumateriaalina on lautaverhoilu. Alue on alunperin rakentunut yhtenäisesti tontinvuokrasopimuksiin otetun ehdon perusteella, jonka mukaan omakotitalot on tullut rakentaa kaupungin hyväksymien tyyppipiirustusten ja rakentamista koskevien määräysten mukaan. Myös talojen julkisivujen on edellä todettujen kaupungin aiempien määräysten mukaan tullut olla väriltään yhtenäisesti punainen, mutta väritystä koskevasta määräyksestä on lautakunnan katselmuksessa kertoman mukaan sittemmin luovuttu.

Katselmushavaintojen mukaan Kivitaskuntien ympäristö on pääosin rakentunut yhtenäisesti. Rakennusten pintamateriaali on puuta ja rakennusten väritys pääosin punainen. Alueella on sekä pysty- että vaakalaudoitettuja rakennuksia. Nyt kysymyksessä olevaa rakennuspaikkaa vastapäätä olevat rivitalorakennukset korttelissa 26 ovat kuitenkin julkisivumateriaaliltaan kivirouheella päällystettyä levyä. Alueen rakennusten värit vaihtelevat myös jonkin verran. Nyt kysymyksessä olevan rakennuksen julkisivu on puuta ja sen väri on punainen. Rakennuksen räystäslaudat ja ikkunapuitteet ovat valkoiset ja osin koristeleikatut. Viereisillä rakennuspaikoilla tontilla numero 2 on punainen rakennus ja tontilla 4 keltainen rakennus. Saman korttelin tontilla 5 on harmaa rakennus. Myös muualla Kivitaskuntien varrella on väritykseltään erilaisia rakennuksia.

Hankkeessa on kysymys punaisen lautaverhouksen korvaamisesta maalattua lautaa muistuttavalla harmaalla vinyylillä. Räystäslaudoitus samoin kuin ikkunapuitteet ovat ilman koristeleikkauksia. Katto on hakemuksen mukaan musta.

Asemakaavassa ei ole rakennusten pintamateriaalia tai väritystä koskevia määräyksiä. Yksityisoikeudellisen vuokrasopimuksen mahdollisilla ehdoilla rakennusten materiaalista ja värityksestä ei ole oikeudellisesti sitovaa merkitystä tässä asiassa. Kivitaskuntie ja sen varrella olevat korttelit muodostavat tosin lähes yhtenäisen kokonaisuuden, jonka ominaispiirteenä ovat puiset pintamateriaalit. Kortteli 27, jossa rakennuspaikka sijaitsee, ja vastapäätä oleva kortteli 26 eivät kuitenkaan rakennusten värityksen ja osittain myös pintamateriaalien vaihtelevuuden johdosta muodosta yhtenäistä katunäkymää. Kun otetaan huomioon, että vinyylijulkisivupinnoite muistuttaa ulkonäöltään peittomaalattua lautaa sekä erityisesti rakennuspaikan välittömässä läheisyydessä olevien rakennusten erilaiset värit ja vastakkaisen korttelin rakennusten erilainen pintamateriaali, hakemuksen mukainen rakennuksen ulkoverhouksen muutos soveltuu paikalle ja rakennettuun ympäristöön sekä täyttää kauneuden ja sopusuhtaisuuden vaatimukset. Lautakunnan ei siten olisi tullut mainitsemillaan perusteilla hylätä hakemusta.

2) Hallintolainkäyttölain mukaan asianosainen on velvollinen korvaamaan toisen asianosaisen oikeudenkäyntikulut kokonaan tai osaksi, jos erityisesti asiassa annettu ratkaisu huomioon ottaen on kohtuutonta, että tämä joutuu pitämään oikeudenkäyntikulunsa vahinkonaan. Mitä laissa säädetään asianosaisesta, voidaan soveltaa myös päätöksen tehneeseen hallintoviranomaiseen. Harkittaessa julkisen asianosaisen korvausvelvollisuutta on otettava erityisesti huomioon, onko oikeudenkäynti aiheutunut viranomaisen virheestä.

A:n ja B:n valitus on hyväksytty. Asia on kuitenkin ollut tulkinnanvarainen, eikä oikeudenkäynti ole johtunut viranomaisen virheestä. Tähän nähden ei ole kohtuutonta, että A ja B joutuvat pitämään oikeudenkäyntikulunsa vahinkonaan.

Sovelletut oikeusohjeet

Maankäyttö- ja rakennuslaki 117 § 1 ja 4 momentti, 126 § 2 ja 4 momentti (132/1999), 135 § 1 momentti 2 ja 3 kohta ja 138 § 1 momentti

Maankäyttö- ja rakennusasetus 62 § 1 momentti 7 kohta (895/1999)

Hallintolainkäyttölaki 74 §

Käsittely korkeimmassa hallinto-oikeudessa

1) Porin kaupunginhallitus on valituksessaan vaatinut, että korkein hallinto-oikeus kumoaa Turun hallinto-oikeuden päätöksen siltä osin kuin hallinto-oikeus on kumonnut ympäristölautakunnan päätöksen ja pysyttää ympäristölautakunnan päätöksen.

Kaupunginhallitus on esittänyt valituksensa tueksi muun ohella seuraavaa:

Porin kaupungin voimassa olevan rakennusjärjestyksen 10 §:n mukaan uudisrakennuksen, lisärakennuksen ja korjausrakentamisen on sovelluttava ympäröivän alueen yleisesti noudatettuun rakennustapaan ja olemassa olevaan rakennuskantaan. Suunnittelussa on otettava huomioon rakennuksen sijoitus, koko, muoto, ulkomateriaali, väritys, valaistus sekä julkisivujäsentely. Rakennuspaikan rakennusten tulee muodostaa ympäristö- ja kaupunkikuvaltaan sekä maisemaltaan sopusuhtainen kokonaisuus. Edellä mainittuihin seikkoihin tulee kiinnittää erityistä huomiota valtakunnallisesti ja maakunnallisesti merkittäviksi rakennetuiksi kulttuuriympäristöiksi arvioiduilla alueilla, joilla rakennuskanta on muodostunut yhtenäiseksi kuten 1940- ja 1950-luvuilla rakennetuilla omakotialueilla sekä muilla rakennuskulttuuriltaan arvokkailla alueilla.

Kyseessä olevasta tontista tehdyssä vuokrasopimuksessa (28.12.1977) vuokralainen sitoutui tonttia rakentaessaan noudattamaan kaupungin rakennusviraston laatimia tyyppipiirustuksia ja antamia ohjeita. Vuokramies oli velvollinen vuokrasopimuksen allekirjoittamisen yhteydessä ostamaan tyyppipiirustukset kaupungilta.

Siitä huolimatta, että hallinto-oikeus on katsonut, ettei yksityisoikeudellisen vuokrasopimuksen ehdoilla ole oikeudellisesti sitovaa merkitystä lupa-asioissa, kyseessä oleva asuinalue on juuri näistä vuokrasopimuksen ehdoista johtuen rakentunut yhtenäisenä alueena, joka on rakennettu vuokrasopimuksessa mainittujen tyyppipiirustusten mukaan ja jossa omakotitalojen julkisivujen puurakenteet ovat säilyneet yhtenäisenä pintamateriaalina. Puurakenteinen ulkoasu on ollut olennainen osa tyyppipiirustuksia.

Tällä hetkellä omakotitalot ovat julkisivuiltaan yhtä tiiliseinää lukuun ottamatta puurakenteisia ja vielä nykyäänkin pääosin punaiseksi maalattuja. Pientalokorttelin keskellä oleva rivitalokortteli muodostaa oman yhtenäisen kokonaisuutensa, jossa julkisivumateriaali on kivirouheella päällystettyä levyä.

Kyseessä on yhtenäiseksi rakentunut asuinalue, jonka pientalot muodostavat omaleimaisen 1970-luvun rakentamista edustavan kokonaisuuden. Yksittäisen talon pintamateriaalin vaihtaminen puuverhouksesta vinyylipinnoitettuun levyyn ei maankäyttö- ja rakennuslain 117 §:n, 135 §:n ja 138 §:n sekä Porin kaupungin rakennusjärjestyksen 10 §:n perusteella sovellu kysymyksessä olevaan yhtenäisesti tyyppipiirustusten mukaan puurakenteisena rakennettuun ja säilyneeseen ympäristöön.

Turun hallinto-oikeus on pitänyt asiaa tulkinnanvaraisena ja ratkaissut asian äänestyksen jälkeen. Korkeimman hallinto-oikeuden tulee arvioida uudelleen tässä nimenomaisessa tapauksessa pintamateriaalin vaihtamisen soveltuminen kyseessä olevaan rakennettuun ympäristöön ja kumota tältä osin Turun hallinto-oikeuden päätös.

2) A ja B ovat valituksessaan vaatineet, että korkein hallinto-oikeus kumoaa Turun hallinto-oikeuden päätöksen siltä osin kuin hallinto-oikeus on hylännyt A:n ja B:n oikeudenkäyntikulujen korvaamista koskevan vaatimuksen ja hyväksyy A:n ja B:n hallinto-oikeudessa esittämän oikeudenkäyntikuluvaatimuksen.

Vaatimuksensa tueksi A ja B ovat esittäneet muun ohella seuraavaa:

Porin kaupungin ympäristölautakunta on vedonnut päätöksensä perusteena kaupungin kymmeniä vuosia sitten alueen alkuperäisten vuokralaisten kanssa tekemiin vuokrasopimuksiin, joiden rakentamistapaohjeissa on esitetty alueen omakotitalojen julkisivujen materiaaliksi lautaverhous.

Hallinto-oikeus on vahvistanut oikeaksi A:n ja B:n esiin tuomat perusteet, ettei vuokrasopimuksen ehdoilla ole oikeudellista merkitystä asian ratkaisun kannalta.

Tältä osin asia ei ole ollut tulkinnanvarainen, vaan viranomainen on perustanut ratkaisun virheelliseen perusteeseen. Viranomaisen tulee perustaa tällaisessa asiassa ratkaisu lakiin, jolla tarkoitetaan lakia tai sen nojalla annettuja alemmanasteisia säännöksiä. Vuokrasopimus ei ole tällainen. Kyseessä on viranomaisen virhe, joka on aiheuttanut sen, että asiassa jouduttiin käyttämään asiamiestä hallinto-oikeudessa, mistä aiheutui kustannuksia.

Rakennuslautakunta ei ole pyrkinyt selvittämään materiaalin ulkonäöllistä vastaavuutta lautaverhoukseen. Ympäristölautakunta on katsonut, että esitetty materiaali ei sovellu paikalle ja rakennettuun ympäristöön. Kuitenkaan ympäristölautakunta ei ollut selvittänyt materiaalin ominaisuuksia. Hylkäävä päätös on perustettu totuuden vastaiseen ilmaisuun, jolle ei ole ollut tosiasiaperusteita.

Hallinto-oikeus teki katselmuksen, jossa materiaalia oli nähtävillä ja vahvisti, että materiaali on peittomaalattua lautaa vastaava.

Hakija joutuu nyt maksamaan kaupungin selvästä virheratkaisusta. Näissä olosuhteissa ei ole kohtuullista, että hakija joutuisi pitämään osankaan oikeudenkäyntikuluista vahinkonaan.

Porin kaupungin ympäristölautakunta on valitusten johdosta antamassaan selityksessä esittänyt muun ohella, että tässä asiassa on arvioitu julkisivupinnoitteen soveltuvuutta rakennettuun ympäristöön samaten kuin sitä, täyttyvätkö kauneuden ja sopusuhtaisuuden vaatimukset tässä hankkeessa. Kun arvioidaan tietyn materiaalin sopimista juuri kyseiseen ympäristöön, kyseessä on tulkinnanvarainen asia eikä oikeudenkäynnin voida katsoa johtuneen viranomaisen virheestä. Asian tulkinnanvaraisuudesta kertoo myös se, että Turun hallinto-oikeuden päätöksenteossa asiassa on äänestetty. Samaten Turun hallinto-oikeus on pitänyt katselmusta tarpeellisena. Koska oikeudenkäynti ei ole aiheutunut viranomaisen virheestä, ei ole kohtuutonta, että asianosainen joutuu pitämään oikeudenkäyntikulunsa vahinkonaan.

Ympäristölautakunta yhtyy Porin kaupunginhallituksen valituksessa esitettyihin perusteluihin sekä lopputulokseen. Tässä nimenomaisessa tapauksessa kyseessä oleva pintamateriaali ei sovellu kyseessä olevaan rakennettuun ympäristöön.

A ja B ovat antaneet selityksen Porin kaupunginhallituksen valituksen ja Porin ympäristölautakunnan selityksen johdosta sekä vastaselityksen Porin ympäristölautakunnan selityksen johdosta. A ja B ovat selityksessään ja vastaselityksessään uudistaneet aiemmat vaatimuksensa korkeimmassa hallinto-oikeudessa, viitanneet asiassa aiemmin lausumaansa sekä esittäneet muun ohella seuraavaa:

Porin kaupungin valituksessa ei ole esitetty seikkoja, joiden perusteella hallinto-oikeuden päätöstä olisi syytä muuttaa. Valitus on siten hylättävä.

Asiaa ei tule arvioida yksityisoikeudellisen vuokrasopimuksen alkuperäisten ehtojen perusteella. Ehdot ovat koskeneet vain alkuperäistä uudisrakentamista 1970-luvulla.

Voimassa olevaa normistoa, jonka perusteella asiaa on arvioitava, ovat asemakaava, maankäyttö- ja rakennuslain 117 § sekä Porin kaupungin rakennusjärjestys, erityisesti sen 10 §. Näissä normeissa ei ole määräyksiä, jotka velvoittaisivat tietyn pintamateriaalin tai tietyn värityksen käyttämiseen. Näin ollen vinyyliverhous on mahdollinen ja sen maisemallista soveltuvuutta on arvioitava yleisten normien perusteella.

Yhtenäistä väristystä koskevasta vaatimuksesta on nykyään luovuttu. Kyseessä olevan rakennuspaikan vieressä on punainen, keltainen ja harmaa rakennus ja rakennuspaikkaa vastapäätä sijaitsee minerit-päällysteisiä rivitaloja. Myös muualla Kivitaskuntiellä on erivärisiä rakennuksia. Harmaa vinyyliverhous soveltuu alueen rakennuskantaan.

Rakennusjärjestyksen 10 §:ään sisältyvät yleiset vaatimukset täyttyvät tässä tapauksessa selvästi, ottaen erityisesti huomioon hallinto-oikeuden järjestämässä katselmuksessa todetut rakennuspaikan ympäristön, maiseman ja katunäkymän erityispiirteet ja alueen rakennusten vaihteleva väritys. Rakennuspaikan katunäkymä ei ole pintamateriaaleiltaan ja väritykseltään yhtenäinen kuten valituksessa on esitetty, joten vinyylipinnoitetta ei voida Porin kaupunginhallituksen, ympäristölautakunnan ja rakennustarkastajan esittämillä perusteilla kieltää.

Vastoin valituksessa todettua, rivitaloyhtiö ei muodostaa omaa erillistä yhtenäistä kokonaisuuttaan, vaan rivitaloyhtiö sijaitsee kysymyksessä olevan rakennuspaikan vastapäisessä korttelissa saman kadun varrella ja on siten täysin samaa maisemallista kokonaisuutta kuin valituksessa tarkoitettu rakennuspaikka.

Vinyyliverhouspaneeli kiistatta vastaa ulkonäöltään peittomaalattua lautaa. Vinyyliverhousta ei voida pitää sillä tavoin poikkeavana, että se olisi katsottava rakennusjärjestyksen, asemakaavan tai maankäyttö- ja rakennuslain vastaiseksi.

Samankaltaisen vinyyliverhoustuotteen ulkonäöllinen vastaavuus peittomaalattuun lautaan on todettu jo aiemmin Turussa pidetyssä hallinto-oikeuden katselmuksessa. Tuolloin materiaalin katsottiin soveltuvan Kupittaan pääasiassa puurakenteisessa, 1950-luvulla rakentuneessa miljöössä sijaitseva omakotitalon verhoukseksi. Katselmusten perusteella vinyylipinnoitteen vastaavuutta peittomaalattuun puuhun voidaan pitää varsin luotettavasti todistettuna.

Porin kaupunginhallitus on antanut vastaselityksen Porin ympäristölautakunnan ja A:n ja B:n antamien selitysten johdosta.

Korkeimman hallinto-oikeuden ratkaisu

Korkein hallinto-oikeus on tutkinut asian.

1) Porin kaupunginhallituksen valitus hylätään. Hallinto-oikeuden päätöstä ei muuteta.

2) A:n ja B:n valitus hylätään. Hallinto-oikeuden päätöstä ei muuteta.

3) A:n ja B:n vaatimus oikeudenkäyntikulujen korvaamisesta hylätään.

Perustelut

1) Kun otetaan huomioon edellä ilmenevät hallinto-oikeuden päätöksen perustelut ja perusteluissa mainitut oikeusohjeet sekä korkeimmassa hallinto-oikeudessa esitetyt vaatimukset ja asiassa saatu selvitys, hallinto-oikeuden päätöksen muuttamiseen ei ole perusteita.

2) Kun otetaan huomioon edellä ilmenevät hallinto-oikeuden päätöksen perustelut ja perusteluissa mainitut oikeusohjeet sekä korkeimmassa hallinto-oikeudessa esitetyt vaatimukset ja asiassa saatu selvitys, hallinto-oikeuden päätöksen muuttamiseen ei ole perusteita.

3) Asian näin päättyessä A:n ja B:n valituksen osalta ja kun otetaan huomioon hallintolainkäyttölain 74 §, A:lle ja B:lle ei ole määrättävä maksettavaksi korvausta oikeudenkäyntikuluista korkeimmassa hallinto-oikeudessa.

Asian ovat ratkaisseet hallintoneuvokset Matti Pellonpää, Hannu Ranta, Eija Siitari, Mika Seppälä ja Liisa Heikkilä. Asian esittelijä Liisa Selvenius-Hurme.