Muu päätös 3241/2014

Asia Ympäristölupaa koskeva valitus

Valittaja Turun Seudun Energiantuotanto Oy

Päätös, jota valitus koskee

Vaasan hallinto-oikeus 6.6.2013 nro 13/0331/2

Lounais-Suomen ympäristökeskuksen päätös

Lounais-Suomen ympäristökeskus oli 2.10.2008 antamallaan päätöksellä nro 89 YLO hyväksynyt Fortum Power and Heat Oy:n, nyttemmin Turun Seudun Energiantuotanto Oy:n Naantalin voimalaitoksen Tuhkamäen suljetun tuhkankaatopaikan käytöstäpoistamis- ja jälkihoitotoimet sekä tarkkailun toteutettavaksi Ramboll Finland Oy:n laatimien suunnitelmien mukaisesti.

Ympäristökeskuksen päätöksen kaatopaikan käytöstä poistamista ja jälkihoitoa koskevat lupamääräykset 1–4 kuuluivat seuraavasti:

1. Kaatopaikan pintarakenteen tiivistyskerroksen tulee sen koko paksuudelta, 500 mm, täyttää vedenläpäisevyysarvo k ≤ 10 m^-8 m/s.

2. Mikäli tiivistyskerros rakennetaan esitetyn mukaisena yhdistelmärakenteena (bentoniittimatto + lentotuhka 490 mm), tulee rakenteen toimivuus varmistaa hitsattavalla tai muuten vesitiiviisti yhteen liitettävällä keinotekoisella eristeellä, jonka paksuus muovisena on vähintään 2,0 mm ja kumisena vähintään 1,5 mm.

3. Bentoniittimaton ja keinotekoisen eristeen suojakerroksena tulee käyttää suojageotekstiiliä, jonka paino on vähintään 1 200 g/m² tai mineraalista 100 mm suojakerrosta, jonka materiaali täyttää pysyvän jätteen kaatopaikkakelpoisuusvaatimuksen ja jonka maksimiraekoko on enintään # 2,0 mm.

4. Kuivatuskerroksen tulee koko paksuudeltaan, 500 mm, täyttää vedenläpäisevyysarvo k ≥ 10 m^-3 m/s ja käytettävän materiaalin tulee rengasrouhetta lukuun ottamatta täyttää pysyvän jätteen kaatopaikkakelpoisuusvaatimus. Kun kuivatuskerroksen materiaalina käytetään rengasrouhetta, suojakerroksen paksuuden tulee olla k ≥ 300 mm.

Yhtiön muutoshakemus

Fortum Power and Heat Oy on pyytänyt edellä mainitun päätöksen lupamääräyksen 2 muuttamista kuulumaan seuraavasti: "Tiivistyskerros voidaan toteuttaa esitetyn mukaisena yhdistelmärakenteena (bentoniittimatto + lentotuhka 490 mm)", lupamääräyksen 3 poistamista kokonaan ja lupamääräyksen 4 muuttamista kuulumaan seuraavasti: "Kuivatuskerroksen kuivatustehon tulee koko paksuudeltaan, 500 mm, täyttää vedenläpäisevyysarvo k ≥ 10 m^-3 m/s tai kuivatuskerros tulee rakentaa vastaavan kuivatustehon antavasta kuivatuskerroksesta esimerkiksi salaojamatolla".

Etelä-Suomen aluehallintoviraston päätös

Etelä-Suomen aluehallintovirasto on 28.10.2011 antamallaan päätöksellä nro 127/2011/1 muuttanut 2.10.2008 myönnetyn ympäristöluvan lupamääräykset 2, 3 ja 4 kuulumaan seuraavasti:

4. Kuivatuskerroksen tulee koko paksuudeltaan, 500 mm, täyttää vedenläpäisevyysarvo k ≥ 10 m^-3 m/s. Vaihtoehtoisesti kuivatuskerros voidaan rakentaa vastaavan tehon antavasta materiaalista esimerkiksi salaoja³matolla, jonka tulee olla vaakatasossa kahteen suuntaan vettä johtavaa ja varustettu molemminpuolisella kuitukankaalla. Kuivatuskerroksessa käytettävän materiaalin tulee salaojamattoa ja rengasrouhetta lukuun ottamatta täyttää pysyvän jätteen kaatopaikkakelpoisuusvaatimus. Kun kuivatuskerroksen materiaalina käytetään rengasrouhetta, suojakerroksen paksuuden tulee olla ≥ 300 mm.

Aluehallintovirasto on perustellut päätöstään ja muuttamiaan lupamääräyksiä seuraavasti:

Kaatopaikkojen rakennevaatimukset edellyttävät luonnonmateriaaleja käytettäessä suuria massamääriä. Keinotekoisilla materiaaleilla voidaan joissain tapauksissa korvata neitseellisiä luonnonvaroja ja siten toteuttaa jätelain vaatimusta säästeliäästä raaka-aineen käytöstä. Toisaalta hakemuksessa on esitetty rakenteissa puhdasta raaka-ainetta korvaavana materiaalina käytettäväksi samaa jätettä, jota läjitysalueella muutoinkin on ja jonka suojaksi pintarakenteet tehdään. Tämä asettaa kyseisen rakenteen päälle rakennettaville kerroksille erityisiä vaatimuksia.

Tuhkamäen kaatopaikalle on läjitetty pääasiassa hiilivoimalaitoksen tuhkajätteitä. Kyseisiä jätteitä ei erityisesti niistä liukenevien sulfaattien ja kloridin vuoksi voida pitää pysyvinä jätteinä.

Tuhkamäen kaatopaikan vuoden 2011 tarkkailututkimusten tutkimus³tulosten mukaan kaatopaikan valumavesien toisen ojahavaintopaikan (TM2) veden kloridipitoisuudet ovat olleet korkeita todennäköisesti kaatopaikan vaikutuksesta johtuen. Toukokuun tarkkailussa myös sulfaattipitoisuus ja veden sähkönjohtavuusarvo ovat olleet suuria kaatopaikan vaikutuksesta johtuen. Pohjavesiputkista otetuissa näytteissä toisen putken (PV2) näytteen COD_Cr-arvo sekä tutkittujen metallipitoisuuksien arvot olivat toukokuun näytteenottokerralla aikaisempaan nähden poikkeuksellisen korkeita, mitkä näytteenoton kenttähavainnot mukaan lukien todennäköisesti viittasi kaatopaikan vaikutuksiin.

Läjitysalueen vanhimmat pohjarakenteet eivät vastaa nykyisiä vaatimuksia, minkä vuoksi läjitysalueen pintarakenteisiin on myös tarpeen kiinnittää erityistä huomiota ja antaa niitä koskevia erityisiä määräyksiä. Edellä sanottu huomioon ottaen läjitysalueen pintarakennevaatimusten lieventämiseen hakemuksen mukaisesti ei tiivistyskerroksen ja sen suojarakenteen osalta ole edellytyksiä.

Aluehallintoviraston päätöksen mukaisesti muutetusta toiminnasta ei aiheudu ympäristön merkittävän pilaantumisen vaaraa.

Lupamääräykset on annettu läjitysalueesta aiheutuvien ympäristövaikutusten ehkäisemiseksi.

Lupamääräys 2: Esitettyä rakennetta pelkästään ei voida pitää vettä eristävänä yhdistelmärakenteena, minkä vuoksi keinotekoisen eristeen rakentaminen on perusteltua. Tiivistetty tuhkakerros on mahdollista tehdä kaatopaikalla jo olevasta materiaalista, minkä vuoksi lisäjätteen sijoitus ei ole perusteltua.

- - - - - -

Yhtiön vaatimukset Vaasan hallinto-oikeudessa

Turun Seudun Maakaasu ja Energiatuotanto Oy on valituksessaan aluehallintoviraston päätöksestä vaatinut, että lupamääräystä 2 muutetaan poistamalla vaatimus rakenteen toimivuuden varmistamisesta keinotekoisella eristeellä sekä että määräys muutetaan kuulumaan seuraavasti: "Tiivistyskerros voidaan rakentaa ohennettuna rakenteena kaatopaikan peittorakenteeseen tarkoitetusta bentoniittimatosta, jonka suojausteho vastaa vähintään mineraalista tiivistyskerrosta, jonka paksuus on d > 0,5 m ja vedenläpäisevyys k ≤ 1,0 x 10^-9 m/s. Bentoniittimattojen limitys tulee varmistaa riittäväksi niin, että rakenteeseen ei jää vettä vuotavia päällekkäisiä pystysaumoja."

Hallinto-oikeuden ratkaisu

Vaasan hallinto-oikeus on hylännyt yhtiön valituksen.

Hallinto-oikeus on perustellut päätöstään seuraavasti:

Lounais-Suomen ympäristökeskus on 2.10.2008 antamallaan päätöksellä hyväksynyt Fortum Power and Heat Oy:n Naantalin voimalaitoksen suljetun Tuhkamäen tuhkakaatopaikan käytöstäpoistamis- ja jälkihoitosuunnitelman sekä tarkkailuohjelman. Määräyksen 2 mukaan, mikäli tiivistyskerros rakennetaan esitetyn mukaisena yhdistelmärakenteena (bentoniittimatto + lentotuhka 490 mm), rakenteen toimivuus tulee varmistaa hitsattavalla tai muuten vesitiiviisti yhteen liitettävällä keinotekoisella eristeellä, jonka paksuus muovisena on vähintään 2,0 mm ja kumisena 1,5 mm. Ympäristökeskuksen perustelujen mukaan näin on varmistettu, että tiivistyskerros toimii valtioneuvoston kaatopaikkapäätöksessä edellytetyn mukaisesti, vaikka päätöksen mukainen kerrosvahvuus ei toteudu.

Yhtiö on hakenut muutosta määräykseen siten, että keinotekoista eristettä koskeva vaatimus poistetaan yhdistelmärakenteen osalta. Aluehallintovirasto on valituksenalaisella päätöksellään hylännyt hakemuksen tältä osin. Päätöksen perustelujen mukaan esitettyä rakennetta pelkästään ei voida pitää vettä eristävänä yhdistelmärakenteena, minkä vuoksi keinotekoisen eristeen rakentaminen on perusteltua.

Valtioneuvoston kaatopaikoista antaman päätöksen liitteen 1 kohdassa 3.2 on asetettu tietty tekninen vaatimustaso kaatopaikan pintarakenteille. Päätöksen mukaan tavanomaisen jätteen kaatopaikan pintarakenteen tiivistyskerroksen paksuuden tulee olla vähintään 0,5 metriä. Keinotekoista eristettä ei ole kaatopaikkapäätöksessä vaadittu tavanomaisen jätteen kaatopaikoilla.

Lähellä meren rantaa sijaitseva Tuhkamäen kaatopaikka on luokiteltu tavanomaisen jätteen kaatopaikaksi. Kaatopaikka ei sijaitse tärkeällä tai muulla vedenhankintakäyttöön soveltuvalla pohjavesialueella. Jätetäyttö on rakennettu siten, että täytön reunat sijaitsevat suurimmalta osin tiiviin moreenikerroksen tai muun kantavan perusmaan alueella. Läjitysalue sijoittuu kalliomäkien välisiin laaksopainanteisiin. Täyttöalueen etelä- ja itäreunoilta alkavat painanteet laskevat Luolajanjärveä kohti. Pohjavesien virtaussuunnat ovat pinnanmuotojen perusteella Luolajanjärven suuntaan. Pohjaveden selvää ulosvirtausta alueelta ei ole. Tiiviin pintamaan takia pohjaveden muodostuminen alueella ei ole merkittävää ja valtaosa sadannasta poistuu ojien kautta mereen. Kaatopaikan pinta-ala on ollut noin 5,3 hehtaaria ja jätetäytön tilavuudeksi on arvioitu noin 360 000 m^3³. Täyttömateriaalien laadusta johtuen alueella ei muodostu kaatopaikkakaasuja.

Vuodelta 2011 olevien pintavesien tarkkailututkimusten mukaan läjitysalueen purkurummun ojahavaintopaikan veden kloridi- ja sulfaattipitoisuudet sekä sähkönjohtavuusarvo ovat olleet suuria. Myös vanadiumin ja molybdeenin pitoisuudet ovat olleet osin koholla puhtaisiin ojavesiin verrattuna. Pohjavesien tarkkailua on vuonna 2011 haitannut rikkoontunut pohjavesiputki. Kuitenkin tarkkailutuloksista on havaittavissa merkkejä läjitysalueen vaikutuksista pohjaveden laatuun.

Hankkeesta ympäristölle aiheutuvat mahdolliset haittavaikutukset tulee minimoida ja ennaltaehkäistä. Kun otetaan huomioon kaatopaikan vaikutukset pinta- ja pohjavesien laatuun, vesistöjen läheisyys ja jätteen laatu, hallinto-oikeus on katsonut, ettei lupamääräyksen 2 muuttamiseen ole ympäristönsuojelulain 58 §:ssä mainittuja edellytyksiä. Valituksessa esitettyä vaatimusta ei voida hyväksyä myöskään sillä perusteella, että valtioneuvoston kaatopaikoista antamassa päätöksessä ei ole edellytetty keinotekoista eristettä tavanomaisen jätteen kaatopaikoilla, kun otetaan huomioon, että kaatopaikalla ei ole valtioneuvoston kaatopaikkapäätöksen mukaisia tiiviitä pohjarakenteita.

Hallinto-oikeuden soveltamat oikeusohjeet

Ympäristönsuojelulaki (86/2000) 58 § 3 momentti

Jätelaki (1072/1993) 6 §

Jäteasetus (1390/1993) 8 ja 9 §

Valtioneuvoston päätös kaatopaikoista (861/1997) liite 1 kohta 3.2

Käsittely korkeimmassa hallinto-oikeudessa

Turun Seudun Energiantuotanto Oy on valituksessaan vaatinut, että hallinto-oikeuden päätös on kumottava ja aluehallintoviraston päätöksen lupamääräyksestä 2 on poistettava vaatimus rakenteen toimivuuden varmistamisesta keinotekoisella eristeellä. Määräys on muutettava kuulumaan seuraavasti: "Mikäli tiivistyskerros rakennetaan esitetyn mukaisena yhdistelmärakenteena (bentoniittimatto + lentotuhka 490 mm), tulee tiivistyskerrokseen käyttää kaatopaikalle jo sijoitettua lentotuhkaa."

Yhtiö on oheistanut valitukseensa havainnekuvan, joka kuvaa pohjaveden virtaussuunnassa Tuhkamäen täyttöalueen alapuolella sijaitsevasta tarkkailupisteestä (pohjavesiputkesta PV2/PV2B) otettujen pohjavesinäytteiden veden laatua vuosina 2002–2012. Yhtiö on vaatimustensa tueksi lausunut muun ohella seuraavaa:

Muovi- tai kumikalvosta rakennettava keinotekoinen eriste lisävarmistuksena kaatopaikan tiivistyskerroksessa on tarpeeton. Tuhkamäki on luokiteltu tavanomaisen jätteen kaatopaikaksi ja sinne läjitetyt jätteet tavanomaisiksi jätteiksi. Suomen ympäristökeskuksen ohjeen 1/2008 "Kaatopaikkojen käytöstä poistaminen ja jälkihoito" suosituksissa ei ole edellytetty keinotekoista eristettä tavanomaisen jätteen kaatopaikan tiivistyskerrokseen.

Yhtiön hakemuksen mukaan Tuhkamäen peittorakenteen tiivistyskerroksessa käytettävän bentoniitimaton valmistajan maton vedenläpäisevyydelle takaama K-arvo on k ≤ 2,0 x 10^-11 m/s. Tällöin tiivistyskerros täyttää Lounais-Suomen ympäristökeskuksen päätöksessä 2.10.2008 nro 89 YLO vaaditun vedenläpäisevyysarvon k ≤ 10^-8 m/s ja Suomen ympäristökeskuksen ohjeen 1/2008 mukaisen arvon k < 1 x 10^-9 m/s. Bentoniittimatto ylittää selvästi jo yksinään tiivistyskerroksen vedenläpäisevyydelle asetetun vaatimuksen. Ylimääräistä lisävarmuutta ympäristönsuojelun kannalta antaa tuhkatäytön pintaan tiivistettävä ja bentoniittimaton alle jäävä lentotuhkakerros, jonka vedenläpäisevyys itsessään on suuruusluokkaa k ~ 1 x 10^-7 m/s. Kaatopaikalla jo olevan lentotuhkan käyttäminen kaatopaikkarakenteissa on myös jätelakiin sisältyvien jätteen hyödyntämistavoitteiden mukaista.

Kun otetaan huomioon vaatimusten mukaisen suojatason jo antava bentoniittimatto, lisävarmuutta antava lentotuhkakerros ja tehokkaasti toimiva kaatopaikan kuivatuskerros, sadeveden imeytyminen jätetäyttöön estyy tehokkaasti rakenteiden toimiessa ympäristöluvan vaatimusten mukaisesti. Peittoalueen reunalle rakennetaan tiivistyskerroksen alapuolinen salaoja, joka kerää suurelta osin tuhkatäytön suunnasta suotautuvan veden. Salaojavedet johdetaan voimalaitosalueen sadevesiviemäröinnin kautta mereen. Näin Tuhkamäen läjitysalue ei pitkälläkään aikavälillä aiheuta maaperän tai pohjaveden pilaantumista.

Keinotekoisella eristeellä tiivistyskerroksen osana ei saavuteta kustannustehokkuudeltaan merkittävää lisähyötyä kaatopaikan pintarakenteiden toiminnan ja ympäristönsuojelun kannalta verrattuna yhtiön esittämään tiivistekerrosrakenteeseen. Keinotekoisen eristeen hankinta ja asennus lisäävät merkittävästi, vähintään 0,5 miljoonalla eurolla, läjitysalueen pintarakenteiden rakentamiskustannuksia.

Naantalin voimalaitoksen tuhkaa on toimitettu hyödynnettäväksi useisiin eri kohteisiin. Tuhka, jolle ei ole ollut hyötykäyttöä, on toimitettu läjitysalueelle. Hyötykäyttökelpoisuustutkimusten mukaan Naantalin voimalaitoksen kivihiilituhka kelpaa hyödynnettäväksi valtioneuvoston asetuksen 591/2006 mukaisesti maanrakentamisessa päällystetyissä rakenteissa. Tuhkamäkeen läjitettyjen jätejakeiden laatu ja alkuperä tunnetaan hyvin. Alueella ei ole jätteitä, jotka saattaisivat aiheuttaa ennalta arvaamatonta kuormitusta ympäristössä. Tuhkien laatu huomioon ottaen Tuhkamäen kaatopaikan pintarakenteeksi riittävät valtioneuvoston kaatopaikoista antaman asetuksen vaatimusten mukaiset tavanomaisen jätteen kaatopaikan pintarakenteet.

Hallinto-oikeus on perustellut keinotekoisen eristeen tarvetta kaatopaikan vaikutuksilla pinta- ja pohjaveden laatuun sekä viitannut Tuhkamäen läjitysalueella vuonna 2011 tehdyissä tarkkailututkimuksissa saatuihin pinta- ja pohjaveden analyysituloksiin. Ne kuvaavat läjitysalueen aiheuttamaa kuormitusta nykytilanteessa ennen sen peittorakenteiden rakentamista. Ojasta otettujen pintavesinäytteiden tulokset eivät liioin edusta pelkästään Tuhkamäen aiheuttamaa kuormitusta, vaan muualtakin ojaan valuvaa pintavesikuormitusta, mukaan luettuna luonnonhuuhtouma. Oja kulkee esimerkiksi Viestitien ja Voimatien vieressä, joita tarvittaessa voidaan suolata.

Alueen pohjaveden laatua seurataan kahdessa tarkkailupisteessä PV1 ja PV2. Pohjavesinäytteet otetaan neljästi vuodessa. Rikkoutunut pohjavesiputki PV2 on vuonna 2011 korvattu uudella pohjavesiputkella PV2B. Tarkkailupiste PV1 on pohjaveden virtaussuunnassa täyttöalueen yläpuolella ja tarkkailupiste PV2/PV2B vastaavasti sen alapuolella. Vaikka Tuhkamäen peittorakenteita ei vielä ole rakennettu, eri aineiden pitoisuudet tarkkailupisteen PV2/PV2B pohjavedessä eivät pääsääntöisesti ole ylittäneet pohjaveden tilan luokittelua varten asetettuja ympäristönlaatunormeja.

Yhtiön esittämän peittorakenteen toteuttamisen jälkeen kaatopaikan aiheuttama kuormitus vähenee oleellisesti.

Tuhkamäen läjitysalue ei ole vedenhankinnalle tärkeällä pohjavesialueella. Läjitysalue muodostaa alueen maa- ja kallioperäolosuhteista johtuen paikallisen, ulkopuolisesta kokonaisuudesta erillisen, niin sanotun ylemmän pohjaveden alueen, jonne ei virtaa ulkopuolelta pohjavettä. Pohjaveden virtaus kaatopaikalta suuntautuu kohti Luolajanjärveä. Koska läjitysalueen alapuolisessa kallioperässä ei ole havaittu ruhjevyöhykkeitä, on pohjaveden virtaus suhteellisen pientä etenkin, kun sade- ja sulamisvesien imeytyminen jätetäyttöön on estetty lähes kokonaan peittämisen jälkeen.

Jo olevat tarkkailutulokset eivät anna perustetta vaatia valtioneuvoston kaatopaikoista antamasta päätöksestä (861/1997) ja Suomen ympäristökeskuksen ohjeesta 1/2008 poiketen keinotekoista eristettä rakennettavaksi Tuhkamäen läjitysalueen tiivistyskerrokseen. Bentoniittimatto on erittäin tiivis, eikä keinotekoisella eristeellä saavuteta kustannustehokkaasti oleellisesti merkittävää vähennystä rakenteen vedenläpäisevyyteen ja edelleen kuormitukseen. Kaatopaikan peittorakenteiden kuntoa sekä pinta- ja pohjavesivaikutuksia tarkkaillaan säännöllisesti myös kaatopaikan peittämisen jälkeen mahdollisten peittorakenteen vaurioiden havaitsemiseksi ja korjaamiseksi.

Aluehallintoviraston ja hallinto-oikeuden päätösten perustelujen mukaan keinotekoinen eriste olisi tiivistyskerroksessa tarpeen, koska Tuhkamäen läjitysalueen vanhimmat pohjarakenteet eivät vastaa nykyvaatimuksia. Monella muullakin Suomen kaatopaikalla juuri pohjarakenteiden laatu on syynä läjitysalueen sulkemiseen, sillä läjitetyn jätteen alaisia pohja³rakenteita on enää mahdotonta muuttaa valtioneuvoston päätöksen 861/1997 pohjarakenteita koskevien vaatimusten mukaisiksi. Pohjarakenteet on tehty niiden rakentamisen aikaisten vaatimusten mukaan. Niiden toimivuutta voidaan pitää riittävänä, kun otetaan huomioon peitetyn tuhkatäytön läpi suotautuvan vesimäärän vähäisyys. Pintarakenteet on kuitenkin vielä mahdollista toteuttaa valtioneuvoston edellä mainitussa päätöksessä annettujen vaatimusten mukaisesti.

Naantalin kaavoitus- ja ympäristölautakunta on lausunnossaan esittänyt ympäristönsuojelun kannalta oleelliseksi, että annettavin lupamääräyksin estetään haitta-aineiden pääsy pinta- ja pohjavesiin. Hallinto-oikeuden päätöksen perusteluissa viitatut tehdyt tarkkailututkimukset kuvaavat läjitysalueen kuormitusta nykytilanteessa eivätkä ne anna oikeata kuvaa kaatopaikan peittorakenteiden rakentamisen jälkeen aiheutuvasta kuormituksesta.

Etelä-Suomen aluehallintovirasto/ympäristölupavastuualue on lausunnossaan viitannut päätökseensä, sen perusteluihin ja hallinto-oikeudelle antamaansa lausuntoon sekä ilmoittanut, ettei sillä ole niihin lisättävää eikä muutettavaa.

Turun Seudun Energiantuotanto Oy on vastaselityksessään uudistanut aiemmin esittämänsä. Yhtiö on lisäksi huomauttanut, että vastaava peittorakenne, jota yhtiö on esittänyt toteutettavaksi Tuhkamäellä, on hyväksytty rakennettavaksi myös yhtiön Härkäsuon kaatopaikan läjitysaluetta koskevassa ympäristöluvassa. Teknisten rakenneratkaisujen kehityttyä on usein muuallakin viime vuosina hyväksytty valtioneuvoston päätöksessä määriteltyjä kaatopaikan pintarakennevaatimuksia ohuempia kerrospaksuuksia (eli sallittu toteuttaa peittorakenne bentoniittimatolla ilman keinotekoista eristettä). Härkäsuon läjitysalueelle on läjitetty, paitsi Naantalin voimalaitoksen tuhkajätettä ja hylkyhiiltä, myös voimalaitoksen rikinpoistolaitoksen kipsi- ja suodatinkakkujätteitä. Härkäsuonkin läjitysalue on suljettu, koska sen pohjarakenteet eivät täytä nykyisen lainsäädännön vaatimuksia.

Varsinais-Suomen elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskus (ELY-keskus) on lausunnossaan viitannut yhtiön muutoshakemuksesta aluehallintovirastolle 9.5.2011 antamaansa lausuntoon, jossa yhtiön esittämän bentoniittimaton Tuhkamäen läjitysalueen tiivistyskerrosrakenteessa oli katsottu antavan läjitysalueen ympäristöolot huomioon ottaen ja lausunnossa mainituin edellytyksin riittävän suojatason käytöstä poistetun tavanomaisen jätteen läjitysalueen aiheuttamaa ympäristökuormitusta vastaan. ELY-keskuksen tietoon ei tuon lausunnon jälkeen ollut tullut seikkoja, joiden perusteella lausunnon asiasisältöä olisi perusteltua muuttaa.

Aluehallintoviraston päätöksen lupamääräyksessä 2 kaatopaikan pinta³rakenteen tiivistyskerrokseen vaadittu kalvo huolellisesti asennettuna parantaa oleellisesti pintaeristyksen varmuutta. Poikkeuksellisen korkeata suojaustasoa koskevan vaatimuksen tulisi kuitenkin perustua läjitysalueen erityisiin ympäristöolosuhteisiin ja -vaikutuksiin. ELY-keskuksen tiedossa ei ole muita toimialueellaan tavanomaisen jätteen kaatopaikoiksi luokiteltuja läjitysalueita, joiden voimassa olevien ympäristölupien lupamääräyksissä olisi edellytetty kalvon asentamista kaatopaikan pinta³rakenteeseen.

Tuhkamäen jätetäyttöalueen muotoilu on aloitettu vuonna 2011. Hyvissä ajoin ennen varsinaisten pintarakenteiden rakentamista toteutetuilla läjitysalueen luoteisluiskan muotoilutöillä on pienennetty myöhemmin toteutettavien pintarakenteiden painumariskiä. Muotoilutyöt ovat saattaneet aiheuttaa kloridi- ja sulfaattipitoisuuksien sekä sähkönjohtavuuden kohoamista vesien tarkkailupisteissä. ELY-keskuksen tietojen mukaan alueen pohjavesiä ei hyödynnetä talousvetenä.

Pintarakenteiden valmistuttua jätetäytön läpi suotautuvan veden määrä ja kuormitus pinta- ja pohjavesiin vähenevät merkittävästi. Pintarakenteiden rakentamistyön laadun varmistaminen on oleellista vaaditun suojaustason saavuttamiseksi rakenneratkaisuista riippumatta.

Turun Seudun Energiantuotanto Oy:lle on annettu tiedoksi ELY-keskuksen lausunto.

Korkeimman hallinto-oikeuden ratkaisu

Korkein hallinto-oikeus on tutkinut asian. Valitus hyväksytään. Lupamääräykset 2 ja 3 muutetaan kuulumaan seuraavasti (muutos kursiivilla):

Lupamääräys 2

"Mikäli tiivistyskerros rakennetaan esitetyn mukaisena yhdistelmärakenteena (bentoniittimatto + lentotuhka 490 mm), tulee tiivistyskerrokseen käyttää kaatopaikalle jo sijoitettua lentotuhkaa." (Poistettu tekstiä)

Lupamääräys 3

"Bentoniittimaton (poistettu tekstiä) suojakerroksena tulee käyttää suojageotekstiiliä, jonka paino on vähintään 1 200 g/m² tai mineraalista 100 mm suojakerrosta, jonka materiaali täyttää pysyvän jätteen kaatopaikkakelpoisuusvaatimuksen ja jonka maksimiraekoko on enintään # 2,0 mm."

Perustelut

Tuhkamäen suljetulla kaatopaikalla ei tosin ole valtioneuvoston kaatopaikoista antaman päätöksen (861/1997) liitteen 1 kohdan 3.1 mukaisia pohjarakenteita. Kysymys on tuhkankaatopaikasta, joka ei ole tärkeällä eikä muulla vedenhankintakäyttöön soveltuvalla pohjavesialueella. Tuhkankaatopaikalla ei ole enää painumia. Saatu viimeaikainen vesinäytteitä koskeva selvitys osoittaa kloridien määrän tasaisesti laskeneen. Viitteitä on myös sulfaattien määrän vähenemisestä.

Näissä oloissa ja kun otetaan huomioon kaatopaikan ympäristöolosuhteet muutoin, tiivistyskerroksen sijaitessa tasatun ja tiivistetyn jätetäytön päällä ei ole estettä katsoa ympäristönsuojelulain (86/2000) 41–43 §:ssä edellytettyjen luvan sisältövaatimusten täyttyvän, vaikka tiivistyskerros rakennetaan ilman lupamääräyksessä vaadittua keinotekoista eristettä muutoin yhtiön esittämän mukaisesti eli huolellisesti asennettavasta bentoniittimatosta ja sen päälle tulevasta 490 mm:n lentotuhkakerroksesta, joka koostuu kaatopaikalle jo sijoitetusta lentotuhkasta. Näistä syistä lupamääräyksiä 2 ja 3 on syytä muuttaa ratkaisuosasta ilmenevin tavoin.

Asian ovat ratkaisseet hallintoneuvokset Kari Kuusiniemi, Hannu Ranta, Tuomas Lehtonen, Mika Seppälä ja Janne Aer sekä ympäristöasiantuntijaneuvokset Juha Kaila ja Riku Vahala. Asian esittelijä Ilpo Havumäki.