Muu päätös 3344/2014

Asia Vesitalousasiaa koskeva valitus

Valittajat B ja C

Päätös, jota valitus koskee

Vaasan hallinto-oikeus 3.4.2014 nro 14/0122/2

Asian aikaisempi käsittely

Länsi- ja Sisä-Suomen aluehallintoviraston ympäristölupavastuualue on päätöksellään 27.6.2012 nro 44/2012/2 myöntänyt A:l³le ja hänen asiakumppaneilleen vesilain (264/1961) mukaisen luvan sillalla ja kahdella rummulla varustetun tiepenkereen rakentamiseen Pirklot Vartkari ja Korpeslot -nimisten saarten väliseen salmeen, Vöyrin kunnan Bertbyn kylässä sijaitsevan kiinteistön Varkasholmen R:No 4:50 ja Miemoisbyn kylässä sijaitsevan kiinteistön Granlund RN:o 3:36 välille, sekä luvan moottorikelkoille tarkoitetun ylityspaikan rakentamiseen tiepenkereen pohjoisosaan, kiinteistön Varkasholmen RN:o 4:50 viereen, hakemuksen liitteenä olevan suunnitelman sekä 7.2.2012 päivätyn hakemuksen täydennyksen liitteenä olevien, 23.1.2012 päivättyjen suunnitelmakartan (1:2 000) ja leikkauspiirustusten mukaisesti.

Aluehallintovirasto on myöntänyt luvanhaltijoille pysyvän käyttöoikeuden tiepenkerettä ja siltaa varten tarvittavaan noin 2 600 m²:n kokoiseen osaan yhteisestä vesialueesta Skärgardsvattenområde 946-876-l-1.

Luvanhaltijat on velvoitettu maksamaan kertakorvauksena 2 000 euroa B:lle ja C:lle heidän Vöyrin Miemoisbyn ky³lässä sijaitsevan kiinteistönsä Kelokallio RN:o 4:19 virkistyskäytön vaikeutumisesta ja 2 600 euroa Maxmo Skärgårds Samfällighet -nimiselle osakaskunnalle korvaukseksi pysyvästä käyttöoikeudesta yhteiseen vesialueeseen. Korvaukset on maksettava ennen töiden aloittamista, kuitenkin viimeistään kahden kuukauden kuluttua siitä, kun aluehallintoviraston päätös on saanut lainvoiman. Viivästyneille määrille on maksettava korkolain mukaista vuotuista viivästyskorkoa. Luvanhaltijat vastaavat korvausten ja viivästyskoron maksamisesta yhteisvastuullisesti.

Hankkeesta ei ennalta arvioiden aiheudu muuta vesilain mukaan korvattavaa vahinkoa, haittaa tai edunmenetystä.

Aluehallintoviraston päätökseen on liitetty muun ohella seuraavat lupamääräykset:

1) Vedenkorkeudella N₆₀ -0,30 m sillan vapaan alikulkukorkeuden on oltava 3,0 metriä vähintään 18,2 metrin leveydeltä. Tiepenkereeseen sillan molemmin puolin on rakennettava tierumpu, jonka halkaisija on 3 metriä. Kiinteistön Varkasholmen RN:o 4:50 vieressä tiepenger on muotoiltava niin, että sen yli voidaan liikennöidä moottorikelkalla.

Sillan kannen reunaan on Liikenneviraston ohjeiden mukaan kiinnitettävä sillan sallitun alikulkukorkeuden osoittavia liikennemerkkejä.

2) Tiepenkereen ja sillan rakennustyöt on tehtävä siten, että merialueelle ja sen käytölle aiheutuu mahdollisimman vähän haittaa. Vesialueen samentumista aiheuttavat työt on tehtävä ajalla 15.9.–1.4.

Jos rakennustyöt tehdään vesialueen ollessa jäässä, kohdat, joissa jää on heikentynyt tai jäätä on rikottu töiden vuoksi, on merkittävä selkeästi.

= = =

4) Rakentamisen aikaisen vesiliikenteen turvaamiseksi rakennuspaikalla on oltava riittävän suuri kauttakulkuväylä tai kiertoväylä veneliikenteelle.

5) Luvanhaltijoiden on rakentamisaikana seurattava vesialueen samentumista Etelä-Pohjanmaan elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskuksen ympäristö ja luonnonvarat -vastuualueen hyväksymällä tavalla sekä hankkeen vaikutusta kalojen kutuun Pohjanmaan elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskuksen kalatalousryhmän hyväksymällä tavalla. Seurantaehdotus on toimitettava viranomaisten hyväksyttäväksi hyvissä ajoin etukäteen.

6) Töiden päätyttyä rakennustelineet ja -jätteet on vietävä pois ja rakennuspaikka ympäristöineen on saatettava asianmukaiseen kuntoon. Rakennuspaikka on siistittävä ja sovitettava huolellisesti maisemakuvaan ja ympäristöön.

7) Tiepenger ja sen rakenteet on pidettävä asianmukaisessa kunnossa.

8) Töiden suorittamisesta mahdollisesti aiheutuvat, välittömästi ilmenevät vahingot ja haitat on korvattava vahingonkorvaukseen oikeutetulle viipymättä, jollei toisin sovita.

9) Rakennustyöt on aloitettava neljän vuoden kuluessa ja saatettava olennaisilta osin loppuun kuuden vuoden kuluessa aluehallintoviraston päätöksen lainvoimaiseksi tulemisesta uhalla, että lupa ja myönnetty käyttöoikeus raukeavat. Töitä ei saa aloittaa ennen kuin luvanhaltijat ovat maksaneet edellä määrätyt korvaukset.

= = =

Aluehallintovirasto on perustellut päätöstään muun ohella seuraavasti:

Hankkeesta saatava hyöty ja vaikutukset yleisellä tasolla

Vartkarin ja Korpeslotin saaren välisen tiepenkereen ja sillan rakentaminen on osa kokonaissuunnitelmaa kiinteän tieyhteyden rakentamisesta mantereen ja saaren välille. Rakentaminen on tarpeen tieyhteyden saamiseksi ajoneuvoliikenteelle. Yhteyttä tulee käyttämään 28 Korpeslotin saarella sijaitsevaa kiinteistöä. Kiinteä tieyhteys hyödyttää vapaa-ajan käytössä olevia kiinteistöjä, sillä se helpottaa kiinteistöille pääsyä ja parantaa mahdollisuuksia niiden ympärivuotiseen virkistyskäyttöön. Tieyhteys parantaa metsätalouskiinteistöjen mahdollisuuksia hyödyntää metsän tuottoa, koska se mahdollistaa maantiekuljetukset. Palo- ja pelastuslaitoksen pääsy kiinteistöille helpottuu.

Kiinteä tieyhteys nostaa aina tiehen liitettävien kiinteistöjen arvoa. Esitetyn kiinteistöarvioinnin mukaan Korpeslotin saarella sijaitsevien 22 rakennetun kiinteistön arvo nousee yhteensä noin 440 000 euroa. Lisäksi Korpeslotin saarella sijaitsevien viiden rantakaavoitetun vapaa-ajan kiinteistön arvon arvioidaan nousevan yhteensä noin 100 000 euroa. Arvonnousu on siis arvioinnin mukaan yhteensä noin 540 000 euroa.

Suunniteltu tiepenkereen ja sillan paikka sijaitsee Vartkarin salmessa Vöyrin sisäsaaristossa. Kyseinen alue rajoittuu lännessä avoimeen merialueeseen ja pohjoisessa Österövägen-tiehen penkereineen ja siltoineen.

Veden vaihtuminen salmen kautta varmistetaan rakentamalla tiepenkereeseen silta ja varustamalla tiepenger sillan molemmin puolin rummulla, jonka halkaisija on kolme metriä. Tiepenkereen rakentamisesta aiheutuu vesialueen kiviaineksella täytön vuoksi ainoastaan lyhytaikaista samentumista töiden suorittamisen aikana ja lyhyen aikaa sen jälkeen. Samentuminen rajoittuu rakennuspaikan lähialueelle. Rakennustöiden aiheuttaman samentumisen selvittämiseksi luvanhaltija on lupamääräyksessä 5) velvoitettu seuraamaan samentumista.

Vuonna 2011 tehdyn kalojen kutua ja vaellusta Vartkarin salmessa koskevan selvityksen perusteella tiepenkereellä ja sillalla ei ole vaikutusta kalojen kutupaikkoihin. Koska rakennuspaikan lähellä on ainakin keväällä kutevien kalojen kutualueita, luvanhaltija on lupamääräyksessä 5) velvoitettu seuraamaan hankkeen vaikutusta kalojen kutuun.

Hanke loukkaa yleistä etua, sillä tiepenger ja silta jossain määrin rumentavat maisemakuvaa ja vähentävät luonnon kauneutta ja viihtyisyyttä. Siltapaikka näkyy kuitenkin suhteellisen pienelle alueelle, kun otetaan huomioon, että Vartkarin niemi peittää näkymän tiepenkereen länsipuolella ja itäpuolella oleva vesialue on suhteellisen avoin. Yleistä etua loukkaa myös se, että mahdollisuudet merialueella kulkemiseen heikkenevät jonkin verran, kun korkeat veneet eivät voi tulevaisuudessa liikennöidä salmen kautta. Loukkausta rajoittavana tekijänä on kuitenkin se, että kivikkoista salmea käyttävät pääasiassa pienveneet, jotka pääsevät myös vastaisuudessa kulkemaan sillan ali, sekä se, että sillan alikulkukorkeus on sama kuin Österövägenin sillan, joka jo nyt rajoittaa suurempien veneiden liikennöintiä lähialueella. Yleisen edun loukkausten arvioidaan näin ollen olevan vähäisiä.

Yksityisen edun loukkaus ja korvaukset

Maisemalliset arvot ovat osa kiinteistön arvoa erityisesti, kun kiinteistöä käytetään virkistystarkoitukseen ja vapaa-ajan asuntona. Vallitsevan oikeuskäytännön mukaan maisema ei sinänsä kuulu kiinteistönomistajan suojattuun etupiiriin, eikä pelkkää maisemakuvan muuttumista pidetä näin ollen korvattavana vahinkona. Niin sanottu maisemahaitta vaikuttaa kuitenkin myös kiinteistön virkistysarvoon ja sitä kautta kiinteistön arvoon.

Arvioitaessa mahdollista maisemahaittaa on otettava huomioon kohteen havaittavuus, erityisesti kohteen koko, katseluetäisyys ja -suunta. Maisema voidaan jakaa lähi- ja kaukomaisemaan. Lähimaiseman muodostavat lähinäkymä ja ympäristö noin 200 metrin etäisyydelle saakka. Kun havaintoetäisyys kasvaa, lähimaisemasta saatu käsitys muuttuu epätarkemmaksi. Kaukomaisema muodostuu lähinäkymän ulkorajalta eli 200 metrin etäisyydeltä eteenpäin. Täysin oikeaa kuvaa kaukomaisemassa olevista esineistä ei saada. Haitan suuruuteen vaikuttavat myös kiinteistökohtaiset tekijät (esimerkiksi näkymäsuunta, kasvillisuus ja rakenteiden sijainti kiinteistöllä). Rantakiinteistöllä päänäkymäsuunta on yleensä vesialueen suunta, mutta myös muut suunnat voivat olla merkittäviä. Päänäkymäsuunnassa sijaitsevat rakenteet ovat kiinteistön maisemanmuutoksen kannalta haitallisimpia.

Aluehallintovirasto katsoo tässä asiassa, että kyseistä tiepengertä ja siltaa on pidettävä maisemahaittana niille rakennetuille kiinteistöille, joiden lähimaisemaan penger ja silta rakennetaan ja joilta on esteetön näkymä niille. Tieyhteyden toteutuminen nostaa Korpeslotin saarella sijaitsevien kiinteistöjen arvoa huomattavasti enemmän kuin maisemahaitta alentaa kiinteistöjen arvoa. Näille kiinteistöille ei näin ollen aiheudu korvattavaa vahinkoa. Etäisyys Miemoisbyn kylässä sijaitsevalta kiinteistöltä Kelokallio RN:o 4:19 tiepenkereelle ja sillalle on pienimmillään runsaat 100 metriä. Tiepenger ja silta jäävät kokonaan kiinteistön lähimaiseman alueelle. Kiinteistö on rakennettu. Kiinteistön päänäkymäsuunta on viistosti kohti tiepengertä ja siltaa. Tiepenger ja silta rumentavat maisemakuvaa, vähentävät viihtyisyyttä ja vaikeuttavat kiinteistön virkistyskäyttöä. Kiinteistölle aiheutuu maisemahaittaa, jonka aluehallintovirasto on arvioinut 2 000 euron suuruiseksi.

= = =

Lupaharkinta

Edellä esitetyn perusteella tiepenkereen ja sillan rakentamisesta saatava hyöty on siitä aiheutuvaan vahinkoon, haittaan ja muuhun edunmenetykseen verrattuna huomattava. Luvanhaltijoiden osuudet yhteisestä vesialueesta Skärgårdsvattenområde 946-876-1-1 ovat noin 20 hehtaaria. Tiepengertä ja siltaa varten tarvittava alue on huomattavasti pienempi kuin hakijoiden osuuksia yhteisistä alueista vastaava alue. Pysyvän käyttöoikeuden myöntämisen edellytykset ovat olemassa.

Tiepenkereen ja sillan rakentaminen ei vaikeuta vuoteen 2015 ulottuvan Kokemäenjoen-Saaristomeren-Selkämeren vesienhoitoalueen vesienhoitosuunnitelman tavoitteiden saavuttamista. Hanke ei vaikeuta rantaosayleiskaavan tai Vartkarin rantakaavan täytäntöönpanoa.

Hallinto-oikeuden ratkaisu

Vaasan hallinto-oikeus on valituksenalaisella päätöksellään, siltä osin kuin nyt on kysymys, B:n ja C:n valituksen enemmälti hyläten muuttanut aluehallintoviraston päätöstä siltä osin kuin se koskee kertakorvauksen maksamista Vesalaiselle ja Viitalalle kiinteistön Kelokallio (945-403-4-19) virkistyskäytön vaikeutumisesta ja korottanut korvauksen määrän 5 000 euroon.

Hallinto-oikeus on perustellut päätöstään seuraavasti:

Sovelletut oikeusohjeet

Uusi vesilaki (587/2011) tuli voimaan 1.1.2012. Lailla on kumottu vanha vesilaki (264/1961). Uuden vesilain l9 luvun 3 §:n 1 momentin mukaan hallintoviranomaisessa tai tuomioistuimessa uuden lain voimaan tullessa vireillä olevaan asiaan sovelletaan lain voimaan tullessa voimassa olleita säännöksiä.

Vanhan vesilain 2 luvun 3 §:n 1 momentin mukaan rakentaminen on, jos sen tarkoitus voidaan saavuttaa ilman kustannusten kohtuutonta lisääntymistä hankkeen kokonaiskustannuksiin ja aiheutettavaan vahinkoon verrattuna, suoritettava siten:

1) ettei yrityksestä aiheudu vältettävissä olevaa vahinkoa, haittaa tai muuta edunmenetystä rannan tai vesialueen omistajalle;

2) ettei kalakantaa vahingoiteta;

3) ettei enempää kuin tarkoitetun tuloksen saavuttamiseksi on välttämätöntä:

a) vaikeuteta vesistössä kulkemista ja puutavaran uittoa, vesivoiman käyttämistä, vesistön järjestelyä tai säännöstelyä, kalastuksen harjoittamista, maan kuivattamista, veden johtamista nesteenä käytettäväksi tai pohjaveden ottamista;

b) heikennetä vesistön puhdistautumiskykyä tai muutoin vahingollisesti muuteta vesiluontoa ja sen toimintaa;

c) huononneta vesistön soveltuvuutta virkistyskäyttöön;

d) vähennetä luonnonkauneutta, kulttuuriarvoja tai ympäristön viihtyisyyttä, taikka

e) muutoin loukata yleistä tai yksityistä etua; sekä

4) että vesistön tai pohjaveden erilaiset käyttämistarpeet vastedeskin voidaan tyydyttää mahdollisimman vähäisessä määrin supistettuina.

Vanhan vesilain 2 luvun 4 §:n mukaan asemakaava on otettava huomioon harkittaessa rakentamisen edellytyksiä. Lisäksi on otettava huomioon, mitä maankäyttö- ja rakennuslaissa säädetään maakuntakaavan ja yleiskaavan oikeusvaikutuksista. Lupaa harkittaessa on myös katsottava, ettei lupa merkittävästi vaikeuta kaavan laatimista.

Vanhan vesilain 2 luvun 6 §:n 1 momentin mukaan, jos rakentaminen, ottamalla huomioon, mitä 2 luvun 3 §:ssä ja 2 luvussa jäljempänä on säädetty, ei sanottavasti loukkaa yleistä tai yksityistä etua, voidaan lupa siihen myöntää, mikäli yritys hyötyisän tai suojaavan tarkoituksensa vuoksi on tarpeen vesialueen tai sen rannalla olevan kiinteistön järkiperäistä hyväksikäyttöä taikka muuta hyödyllistä taloudellista toimintaa varten.

Pykälän 2 momentin mukaan, jos rakentamisesta edellä mainittujen säännösten mukaisesti toteutettuna aiheutuu 1 momentissa tarkoitettua suurempi yleisen tai yksityisen edun loukkaus tai rakentamiseen muutoin ei 1 momentin nojalla voida myöntää lupaa, on, jollei 2 luvun 5 §:s³tä muuta johdu, luvan myöntämisen edellytyksenä, että rakentamisesta saatava hyöty on siitä johtuvaan vahinkoon, haittaan ja muuhun edunmenetykseen verrattuna huomattava. Hyöty on määrättävä siten kuin 2 luvun 11 §:ssä säädetään ja, jos hakijalle samalla myönnetään 2 luvun 7–9 §:ssä tarkoitettu oikeus, on oikeuden myöntämisestä saatava hyöty ja aiheutuva edunmenetys myös otettava huomioon.

Vanhan vesilain 2 luvun 11 §:n 1 momentin mukaan rakentamisesta johtuvana hyötynä on pidettävä yrityksen tuottamien yleisten etujen lisäksi maa- tai vesialueen tahi muun omaisuuden tuottavuuden parantumisesta tai omaisuuden hyödyksikäyttöä vaikeuttavan esteen tai haitan poistamisesta aiheutuvaa omaisuuden käyttöarvon lisääntymistä samoin kuin muutakin etua, joka yrityksen toteuttamisesta välittömästi voidaan saada.

Pykälän 2 momentin mukaan rakentamisesta johtuvana vahinkona, haittana ja muuna edunmenetyksenä otetaan huomioon sekä yleistä etua koskevat että yritykseen osallistumattoman henkilön omaisuudelle aiheutettavat sanotunlaiset seuraukset, niihin luettuna myös se, että luvan hakija saa oikeuden käyttää tiettyä rakennelmaa, aluetta tai muuta omaisuutta hyväkseen taikka lunastaa sen itselleen. Yritykseen osallistuvana ei pidetä ojituksessa ja vesistön järjestelyssä 6 luvun 21 §:ssä tarkoitettua hyödynsaajaa. Edunmenetyksinä pidetään 2 luvun 6 §:n mukaista vertailua suoritettaessa myös kustannuksia sellaisista vahingoista ja käyttöoikeuksista, joista hakija on yrityksen toteuttamiseksi erikseen sopinut asianomaisen kanssa, samoin kuin vastaavassa tarkoituksessa hakijalle vapaaehtoisesti luovutettujen alueiden hankkimiskustannuksia. Huomioon ei kuitenkaan oteta 11 luvun 6 §:ssä tarkoitettua korotusta vastaavaa osuutta, jos sanottua pykälää olisi ilman sopimusta sovellettava.

Pykälän 3 momentin mukaan milloin hyödyn taikka vahingon, haitan ja muun edunmenetyksen raha-arvo on vaikeasti määrättävissä taikka yrityksellä tai menetettävällä edulla on raha-arvon lisäksi muutakin merkitystä, on luvan edellytyksiä harkittaessa verrattava yrityksen ja menetettävän edun merkitystä yleiseltä kannalta katsottuna.

Vanhan vesilain 2 luvun 11 a §:n mukaan rakentamisesta aiheutuvaa hyötyä, vahinkoa ja haittaa 11 §:n mukaan arvioitaessa on otettava huomioon muun muassa, mitä vesienhoidon ja merenhoidon järjestämisestä annetun lain (1299/2004) mukaisessa vesienhoitosuunnitelmassa ja merenhoitosuunnitelmassa on esitetty hankkeen vaikutusalueen vesien tai meriympäristön tilaan ja käyttöön liittyvistä seikoista.

Vanhan vesilain 11 luvun 3 §:n 1 momentin 2 kohdan mukaan, jollei jonkin toimenpiteen osalta ole korvauksesta muuta säädetty, on mainitussa laissa tarkoitettuna vahinkona, haittana ja muuna edunmenetyksenä korvattava kiinteän tai irtaimen omaisuuden tai sen osan muusta kuin saman momentin 1 kohdassa mainitusta syystä aiheutuva menettäminen, vahingoittuminen tai huononeminen, omaisuuden käytön estyminen tai vaikeutuminen, sen tuoton vähentyminen, myyntiarvon aleneminen sekä omistusoikeuteen perustuvan muunkin varallisuusarvoisen edun menettäminen sellaiseksi luettuna myös omaisuuden siirtämisestä ja toisenlaiseksi muuttamisesta johtuvat kustannukset.

Lisäksi saman pykälän 3 momentin mukaan tässä laissa tarkoitettuna vahinkona, haittana ja muuna edunmenetyksenä on korvattava 1 tai 2 kohdassa tarkoitetusta edunmenetyksestä johtuva, samalle omistajalle kuuluvan muun kiinteän tai irtaimen omaisuuden käyttöarvon väheneminen tai myyntiarvon aleneminen taikka rakennuksen tai muun omaisuuden siirtämisestä tai uudelleen rakentamisesta johtuvat kustannukset.

Asiassa saatu selvitys

Hallinto-oikeus toteaa, että hankkeen toteuttamisen kokonaiskustannuksia ei vesilain mukaan oteta huomioon lupaharkinnassa, minkä vuoksi perusteita velvoittaa hakijat esittämään selvitys hankkeen arvioiduista kustannuksista ei ole. Hakemukseen liitetyn kiinteistöjen arvonnousua koskevan arvion osalta hallinto-oikeus toteaa, että arvio antaa riittävän tarkan kuvan hankkeen taloudellisesta hyödystä. Päätöksen mahdolliset asiavirheet eivät myöskään ole hallinto-oikeuden arvion mukaan sellaisia, että niillä olisi ollut vaikutusta lupaharkintaan.

Hallinto-oikeus katsoo edellä mainitut seikat huomioon ottaen, että asiassa esitetty selvitys on riittävä asian ratkaisemiseksi. Näin ollen perusteita asian palauttamiseen aluehallintovirastolle uudelleen käsiteltäväksi puutteellisten selvitysten vuoksi ei ole.

Rakentamisesta saatava hyöty

Korpeslotin saarella on asiassa esitetyn selvityksen mukaan 28 kiinteistöä, joilla on rakennusoikeutta. Kiinteistöistä 13 on rakennettuja. Luvanhakijat (yhteensä 22) edustavat 18:aa näistä kiinteistöistä. Heille olisi hyötyä kiinteästä tieyhteydestä. Kiinteistöille olisi helppo päästä ympäri vuoden, mikä helpottaisi sekä vapaa-ajan käyttöä että metsätalouskäyttöä ja nostaisi niiden arvoa. Arvioinnissa on kuitenkin otettava huomioon, että Korpeslotin saarella sijaitsevat kiinteistöt soveltuvat nykytilanteessa tavanomaiseen käyttöön ja käyttömahdollisuudet ovat samat kuin vastaavilla paikoilla sijaitsevilla muilla kiinteistöillä.

Rakentamisesta aiheutuva vahinko

Rakentaminen loukkaa yleistä etua, sillä siltapenger ja silta muuttavat saaristoympäristöä ja tuovat siihen uuden, vieraan maisematekijän, rumentavat maisemakuvaa ja vähentävät luonnonkauneutta. Sillan yli kulkeva autoliikenne tulee olemaan uusi häiriölähde alueella liikenteen ja moottorimelun vuoksi. Veneliikenne ei kuitenkaan vaikeudu, koska salmessa liikennöi yleensä pieniä veneitä. Hakijoiden esittämät kalastusselvitykset sekä kalatalousviranomaisen aluehallintovirastolle antama lausunto huomioon ottaen hallinto-oikeus toteaa, että hanke ei myöskään heikennä alueen kalakantaa. Hallinto-oikeus arvioi yleisen edun loukkauksen vähäiseksi. Hankkeella ei ole myöskään vesilain 2 luvun 4 §:ssä tarkoitettuja vaikutuksia kaavoitustilanteeseen.

Hanke vaikuttaa todennäköisesti veden vaihtumiseen, mutta silta-aukko ja tiepenkereen rummut huomioon ottaen hallinto-oikeus arvioi, että haitat jäävät vähäisiksi. Elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskuksen vastineen osalta hallinto-oikeus toteaa, että suunniteltu silta-aukko on niin leveä ja rummut ovat halkaisijaltaan niin suuria, että rakentaminen ei estä toimenpideohjelmassa mainittujen ympäristötavoitteiden saavuttamista. Esiin ei näin ollen ole myöskään tullut vesilain 2 luvun 11 a §:ssä tarkoitettuja perusteita intressivertailun suorittamiseen muulla tavoin kuin aluehallintovirasto on tehnyt.

Silta ja siltapenkereet loukkaavat yksityistä etua, sillä ne vaikuttavat haitallisesti B:n ja C:n kiinteistöltä Kelokallio (945-403-4-19) itään avautuvaan näkymään. Silta ja tiepenkereet olisivat etualalla ja peittäisivät niiden takana olevan vesimaiseman. Kiinteistö sijaitsee noin 110 metrin etäisyydellä suunnitellusta sillasta ja tiepenkereistä Vartkarin niemellä. Kiinteistön virkistysarvo vähenisi sillan rakentamisen vuoksi.

Johtopäätös

Asiassa saatu selvitys, aluehallintoviraston perustelut ja edellä esitetty huomioon ottaen hallinto-oikeus pitää selvitettynä, että siltahankkeesta saatava hyöty on huomattava verrattuna rakentamisesta aiheutuviin vahinkoihin, haittoihin tai muihin edunmenetyksiin. Päätös ei myöskään ole ristiriidassa vesilain 2 luvun 3 §:n säännösten kanssa. Lupa sillan ja siltapenkereiden rakentamiseen voidaan näin ollen myöntää vesilain 2 luvun 6 §:n 2 momentin mukaisesti.

Muutoksenhakijat ovat vaatineet siltasuunnitelman muuttamista niin, että siltapenger siirretään Korpeslotin saaren puolella lounaaseen. Hallinto-oikeus toteaa, että vaatimuksia sillan vaihtoehtoisesta reitistä ei tutkita, koska nyt kyseessä oleva lupaharkinta koskee vain haettua siltapaikkaa.

Korvaukset

Alueen rakennetuista kiinteistöistä lähimpänä suunniteltua siltaa on kiinteistö Kelokallio (945-403-4-19), jonka pinta-ala 2 400 m². Kiinteistöllä on mökki, sauna ja vaja. Etäisyys kiinteistön rajalta tiepenkereelle on pienimmillään noin 110 metriä ja sillalle noin 125 metriä. Peruskartan perusteella päärakennuksen etäisyys siltapenkereeseen ja siltaan on pienimmillään noin 130 metriä. Valitukseen liitettyjen valokuvien mukaan silta tulee hallitsemaan näkymää kiinteistön rannalta itään, mutta merinäkymä etelään säilyy muuttumattomana. Hallinto-oikeus toteaa aluehallintoviraston tavoin, että silta ja siltapenkereet vaikuttavat haitallisesti kiinteistöön käyttö- ja myyntiarvoon, mistä tulee maksaa kohtuullinen korvaus.

Valituksessa on viitattu Etelä-Suomen aluehallintoviraston päätöksessä nro 95/2012/2 oleviin laskelmiin. Verrattaessa mainittuihin päätöksiin liittyviä seikkoja voidaan todeta, että sillan rakennuspaikka on nyt kyseessä olevassa asiassa huomattavasti kauempana kiinteistöstä eikä vastapäätä kiinteistön rantaa. Hallinto-oikeus arvioi tämän vuoksi kohtuulliseksi vahinkoasteeksi 10 prosenttia. Kelokallion kiinteistön kokonaisarvo on hallinto-oikeuden arvion mukaan 250 000 euroa. Ottaen huomioon kiinteistöjen vuoden 2012 hintatiedot ja muutoin aluehallintoviraston päätöksessä käytetyt laskentaperusteet hallinto-oikeus toteaa, että 5 000 euroa on kohtuullinen korvaus.

Käsittely korkeimmassa hallinto-oikeudessa

B ja C ovat valituksessaan vaatineet, että hallinto-oikeuden ja aluehallintoviraston päätökset kumotaan ja hakemus hylätään. Toissijaisesti he ovat vaatineet, että heille maksettavan korvauksen määrä korotetaan 130 000 euroon.

Valittajat ovat esittäneet vaatimustensa tueksi muun ohella seuraavaa:

Kaksi metriä korkea penger ja neljään metriin asti kohoava silta näkyvät kauas sekä pohjoiseen että etelä-lounaaseen. Salmen lähimaisemassa tapahtuva muutos on dramaattinen penkereen ja sillan muodostaessa hallitsevan näkyvyysesteen. Salmen käyttö vesireittinä vaikeutuu. Alueella tapahtuu siian, hauen, ahvenen ja särjen kutua. Muutokset veden virtaamassa aiheuttavat liettymistä, vesistön umpeen kasvamista ja veden laadun heikkenemistä. Hankesuunnitelmassa tarkoitetulla massiivisella rakenteella on merkittävä ja peruuttamaton vaikutus luonnontilaiseen vesistöön.

Hakijat ovat valituksen seurauksena tarkentaneet edustavansa 18 kiinteistöä. Hakijoissa on kuitenkin samojen perheiden jäseniä, ja samat perheet omistanevat useampia kiinteistöjä. Näin ollen hakemuksen perusteeksi esitetty yleinen etu rajautuisi hallinto-oikeuden päätöksessä esitettyä suppeamman intressiryhmän eduksi. Hallinto-oikeus ei ole ottanut selvästi kantaa hakijoiden määrän riittävyyteen suhteessa yleisen edun määrittelyyn.

Saarella sijaitsevien kiinteistöjen arvonnoususta esitetyn arvion perusteena ovat kaikki saaren 28 kiinteistöä. Arvonnousu on huomattavasti pienempi, jos se lasketaan hakijoiden hallitsemien 18 kiinteistön osalta. Jos kiinteistöjen arvot olisivat yhtä suuret, 18 kiinteistön arvonnousu olisi mainittua arviota tehtäessä käytettyjen kriteerien mukaan noin 350 000 euroa.

Hanke ei ole taloudellisesti perusteltavissa, koska kustannukset ylittävät merkittävästi taloudelliset hyödyt. Kyse on 350 000 euron hyödystä suhteessa yli miljoonan euron investointikustannukseen.

Korpeslot on kivikkoista, ja sellaisena se ei ole otollista metsätalousmaata. Saaren metsätaloudellisesti käyttökelpoinen pinta-ala lienee noin 50 ha. Pohjanmaan rannikon hinnoilla (noin 1 500 euroa/ha) metsätalousmaan arvo olisi noin 75 000 euroa. Jos maan arvo nousisi mediaanihintaan (noin 2 500 euroa/ha) eli 105 000 euroon, taloudellinen hyöty olisi noin 30 000 euroa. Metsätaloudessa hyödyn peruste liittyy oletettavasti puutavaran kuljetuskustannuksiin, jolloin saarihakkuiden lisäkustannuksena on puutavaran uitto kuormauspaikoille. On epätodennäköistä, että metsätalouden tuotto näin pienessä mittakaavassa poikkeaisi merkittävästi sen mukaan, onko saareen tieyhteys vai ei.

Arvioitaessa tieyhteydestä saatavaa hyötyä on otettava huomioon, että venematka saaren mökeille on 1 300–1 800 metriä, mikä veneestä riippuen tarkoittaa hieman alle tai yli viiden minuutin venematkaa. Reitti on suojainen, joten tuulten puolesta liikennöinnille ei ole esteitä. Saaren loma-asukkaiden käyttämä venesatama on Österön päätien varressa. Suunnitteilla olevan siltayhteyden kautta heidän mökkimatkansa pitenisi noin neljällä kilometrillä suuntaansa. Näin ollen matka saarelle ei ajallisesti lyhenisi merkittävästi, mutta lisäisi ajoneuvoliikennettä kapeilla metsäteillä. Useimmat saareen rakennetuista mökeistä ovat kesämökkejä, eivätkä ne sovellu talviasumiseen hyvin. Tämä on luonnollista saarimökeille, joita ei ole ollut tarkoituskaan käyttää ympäri vuoden. Näin ollen ympärivuotinen käyttö ei liene tarkoituksenmukaista, vaikka kiinteistölle olisi tieyhteys. Saarella on rakennettuna noin 10 loma-asuntoa. Arvioitaessa saarelle liikennöinnin helpottumista arviointi tulee kohdistaa vain niihin 10 kiinteistön käyttäjiin, joita helpottuminen koskee. Hakemuksessa on koetettu antaa toisenlainen kuva luettelemalla hakijoiksi joukko yksityishenkilöitä, jotka tosiasiassa kuitenkin ovat samojen kiinteistöjen omistajia tai käyttäjiä. Lisäksi kaikilla saaren kiinteistöillä ei ole edes rantaa tai rantakaavan mukaista rakennusoikeutta.

Hallinto-oikeuden päätöksen perusteluissa on todettu, että Korpeslotin saarella sijaitsevat kiinteistöt soveltuvat nykytilanteessa tavanomaiseen käyttöön ja kiinteistöjen käyttömahdollisuudet ovat samat kuin vastaavilla paikoilla sijaitsevilla muilla kiinteistöillä. Tämä perusteluissa mainittu seikka on merkityksellinen, mutta se ei näytä vaikuttaneen hallinto-oikeuden päätöksen lopputulokseen.

Rakentamisen perusteeksi tässä tapauksessa esitetty hyöty ei ole yleinen etu lain tarkoittamassa mielessä, vaan kyse on suhteellisen suppean intressiryhmän edusta. Lisäksi hyödyn sekä taloudelliset että käyttöön liittyvät näkökohdat ovat suhteellisen vähäiset, kun ne asetetaan rinnakkain muun yleisen edun (saariston luonnonarvot, kalakannat ja virkistyskäyttö) ja yksityisen edun loukkausten kanssa.

Kiinteistönvälittäjän arvion mukaan valittajien kiinteistön myyntiarvon lasku on noin 100 000 euroa. Maisemallisen haitan, joka johtuu kiinteistön ulkopuolella tapahtuvasta muutoksesta, on katsottu edellyttävän korvauksen määräämistä vesilain 11 luvun 3 §:n 1 momentin 2 kohdan nojalla siinä poikkeustapauksessa, että kiinteistön omistajalla olosuhteiden kokonaisarvioinnin perusteella on suojattu oikeusasema maisemassa tapahtuvia muutoksia vastaan. Oikeuskäytännön mukaan huomiota on tällöin kiinnitettävä muutoksen voimakkuuteen, välittömyyteen ja odottamattomuuteen.

Tässä tapauksessa useat seikat puoltavat mainitunlaisen poikkeuksen olemassaoloa. Muutos on voimakas. Kiinteistöltä näkyvä maisema koilliseen avoimelle merenlahdelle on kaunis. Maisema menetetään, kun koko näkymän peittää kaksi metriä korkea penger ja neljään metriin nouseva silta. Lisäksi penger ja siltarakenteet näkyvät suoraan olohuoneen ikkunoista. Muutos on välitön. Silta ja penger sijaitsevat 100 metrin päässä valittajien kiinteistöstä. Muutos kohdistuu siis kiinteistön lähimaisemaan. Kiinteistön arvon romahtaminen ei kuitenkaan johdu pelkästään maisemallisesta haitasta, vaan myös muista yksityisyyteen, rauhaan, vesistön laatuun ja yleisiin vaikeasti arvotettaviin seikkoihin liittyvistä tekijöistä.

Kiinteistön käyttöarvon alenemisen osalta valitus perustuu Etelä-Suomen aluehallintoviraston päätöksessä 30.4.2012 nro 95/2012/12 kuvattuun laskentakaavaan. Kun mainittua laskentamallia sovelletaan valittajien kiinteistöön, jonka arvo on 320 000 euroa, päädytään tältä osin 30 000 euron korvaukseen. Hallinto-oikeus on laskenut kiinteistön arvon 250 000 euroon ja vahinkoasteen 10 prosenttiin. Vahinkoasteen pudottamista hallinto-oikeus on perustellut muun muassa sillä, että edellä mainitussa toisessa päätöksessä haitta sijaitsi vastapäätä kiinteistöä. Tässäkin tapauksessa penkereen ja sillan Korpeslotin puoleinen pää sijaitsisivat vastapäätä valittajien kiinteistöä, koska penger rakennetaan vinoittain salmen yli. Haitta-asteena tulee siten käyttää 25 prosenttia.

Vöyrin rakennus- ja ympäristölautakunta on selityksessään lausunut, että hanke voidaan toteuttaa myönnetyn luvan mukaisesti.

Etelä-Pohjanmaan elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskuksen ympäristö ja luonnonvarat -vastuualue on lausunnossaan uudistanut asiassa aikaisemmin esittämänsä.

Länsi- ja Sisä-Suomen aluehallintovirasto on lausunnossaan katsonut, ettei valituksessa ole esitetty mitään sellaista, joka antaisi aihetta hallinto-oikeuden päätöksen muuttamiseen.

A ja hänen asiakumppaninsa ovat selityksessään vaatineet, että valitus hylätään ja valittajat velvoitetaan korvaamaan selityksen antajien oikeudenkäyntikulut korkeimmassa hallinto-oikeudessa. He ovat uudistaneet asiassa aikaisemmin esittämänsä ja lisäksi muun ohella lausuneet, että hallinto-oikeuden päätöksen mukainen korvaus on jo korkea eikä sitä tule korottaa. Venematkat ovat hankalia ja kestävät kuormauksineen ja kuorman purkuineen paljon kauemmin kuin valituksessa väitetyt viisi minuuttia. Kiinteä tieyhteys lisää kiinteistöjen arvoa, helpottaa saaren sähköistystä ja parantaa yleistä turvallisuutta saaressa.

B:lle ja C:lle on varattu tilaisuus vastaselityksen antamiseen.

Korkeimman hallinto-oikeuden ratkaisu

Korkein hallinto-oikeus on tutkinut asian.

1. Valitus hylätään. Hallinto-oikeuden päätöstä ei muuteta.

2. A:n ja hänen asiakumppaniensa oikeudenkäyntikulujen korvaamista koskeva vaatimus hylätään.

Perustelut

1. Kun otetaan huomioon edellä ilmenevät hallinto-oikeuden päätöksen perustelut, niissä mainitut aluehallintoviraston päätöksen perustelut ja perusteluissa mainitut oikeusohjeet sekä korkeimmassa hallinto-oikeudessa esitetyt vaatimukset ja asiassa saatu selvitys, hallinto-oikeuden päätöksen muuttamiseen ei ole perusteita.

2. Asian laatuun nähden ja kun otetaan huomioon hallintolainkäyttölain 74 §, A:lle ja hänen asiakumppaneilleen ei ole määrättävä maksettavaksi korvausta oikeudenkäyntikuluista korkeimmassa hallinto-oikeudessa.

Asian ovat ratkaisseet hallintoneuvokset Kari Kuusiniemi, Hannu Ranta, Tuomas Lehtonen, Mika Seppälä ja Liisa Heikkilä sekä ympäristöasiantuntijaneuvokset Olli Varis ja Taina Nystén. Asian esittelijä Petri Leinonen.