Muu päätös 3395/2014

Asia 1) Ympäristölupaa koskeva valitus

2) Hakemus toiminnan aloittamisluvan saamiseksi lainvoimaa vailla olevan lupapäätöksen nojalla

Valittajat 1) A ja B

Hakija 2) Maavoimien esikunta

Päätös, jota valitus ja hakemus koskevat

Vaasan hallinto-oikeus 27.3.2013 nro 13/0077/1

Asian aikaisempi käsittely

Etelä-Suomen aluehallintovirasto on 11.2.2011 antamallaan päätöksellä nro 10/2011/1 siitä ilmenevin lupamääräyksin myöntänyt Karjalan Prikaatille ympäristönsuojelulain (86/2000) 28 §:n mukaisen toistaiseksi voimassa olevan ympäristöluvan Pahkajärven monitoimiampumaradan toimintaan Suomen valtion omistamalle ja Metsähallituksen hallinnoimalle alueelle Kouvolan kaupungissa Kääpälän kylässä sijaitsevilla kiinteistöillä 286-434-2-45, 286-434-5-1, 286-434-3-11 ja 286-470-11-17. Kyseessä on uusi toiminta.

Pahkajärven monitoimiampumarata käsittää kouluampumaradan (rata 1), tilanneampumaradan (rata 2) ja 600 metrin radan (rata 3). Ympäristölupa koskee hakemuksen mukaisia ammuntoja alle 20 mm:n kaliiperisilla aseilla. Pahkajärvellä vuosittain ammuttava laukausmäärä on noin 150 000.

Toiminnassa on aluehallintoviraston päätöksen mukaan noudatettava muun ohella seuraavia lupamääräyksiä:

1. Ampumarataa saa käyttää maanantaista perjantaihin kello 7–22 ja lauantaista sunnuntaihin kello 8–21.

Ampumaradan käyttö on kielletty pitkäperjantaina, pääsiäispäivänä, 2. pääsiäispäivänä, juhannusaattona, juhannuspäivänä, jouluaattona ja joulupäivänä.

Toiminta-ajoista voidaan poiketa varusmiesten pimeäammunnoissa, kertausharjoituksissa ja henkilökunnan erityisammunnoissa. Näistä ammunnoista on tiedotettava määräyksen 9 mukaisesti.

2. Ampumaradalla voidaan järjestää puolustusvoimien kilpailumääräysten tai Suomen Ampujainliitto ry:n ja Suomen Metsästäjäliitto ry:n yleisten ja lajikohtaisten erityissääntöjen mukaisia ampumakilpailuja tai kilpailuammunnan harjoittelua sekä poliisien koulutusammuntoja käyttöaikojen ulkopuolella enintään kahdeksana viikonloppuna kalenterivuodessa, joista enintään kolmena viikonloppuna 1.6.–31.8. välisenä aikana. Näistä ammunnoista on tiedotettava lupamääräyksen 9 mukaisesti.

- - - - - -

4. Toiminnasta aiheutuva melutaso asuinkiinteistöjen piha-alueella saa olla enintään 65 dB (L_AImax) ja loma-asuinkiinteistöjen piha-alueella enintään 60 dB (L_AImax). Raja-arvo katsotaan ylitetyksi kun mittaustulosten keskiarvo on suurempi kuin raja-arvo. Raja-arvo katsotaan alitetuksi kun mittaustulosten keskiarvo on pienempi tai yhtä suuri kuin raja-arvo.

Radat 1–3 on suunniteltava, sijoitettava ja niiden tausta- ja sivuvallit sekä ampumapaikkojen meluntorjuntarakenteet on toteutettava hakemuksen mukaisesti siten, että melutason raja-arvot eivät ylity. Kaakkois-Suomen elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskukselle on varattava mahdollisuus tarkastaa rakenteet ennen ampumaradan käyttöönottoa.

- - - - - -

9. Ampumaradan käyttöönotosta ja määräysten 1 ja 2 mukaisista poikkeuksellisista käyttöajoista, kilpailuista tai muista tapahtumista on ilmoitettava Kaakkois-Suomen elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskukselle ja Kouvolan kaupungin ympäristönsuojeluviranomaisille. Yleisölle on tiedotettava ampumaradan käyttöönotosta ja vastaavista tapahtumista hyvissä ajoin viimeistään yksi (1) viikko ennen tapahtumaa. Tiedote on julkaistava ainakin kerran alueella yleisesti ilmestyvässä lehdessä tai luvan saajan sähköisillä kotisivuilla.

10. Luvan saajan on nimettävä ampumaradan hoidosta ja valvonnasta vastaava, riittävän asiantuntemuksen omaava henkilö, joka vastaa ampumaradan toiminnasta ja rakenteiden toimivuudesta. Vastuuhenkilön tulee olla selvillä ympäristölupapäätöksestä ja sen määräyksistä. Vastuuhenkilön ja hänen sijaisensa nimi- ja yhteystiedot on ilmoitettava Kaakkois-Suomen elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskukselle, Kouvolan kaupungin ja Mäntyharjun kunnan ympäristönsuojeluviranomaisille monitoimiampumaradan käyttöönoton yhteydessä.

- - - - - -

12. Ampumaradan toiminnan melua on mitattava ja ampumaradan L_AImax 65 dB:n ja L_AImax 60 dB:n melualueet ja L_Aeq7-22 55 dB:n, 50 dB:n ja 45 dB:n melualueet on määritettävä yhden (1) vuoden kuluessa radan käyttöönotosta ja sen jälkeen kolmena peräkkäisenä vuotena vähintään viidestä loma-asuinalueen läheisyydessä sijaitsevasta tai muuten melun leviämisen kannalta merkityksellisestä paikasta. Mittaukset on tehtävä samoista mittauspisteistä ainakin radoilta 1 ja 3 ammuttaessa kyseiselle radalle tyypillisellä asetyypillä. Mittaustuloksen on oltava ainakin kymmenen (10) yksittäisen laukauksen keskiarvo. Ensimmäisten mittausten yhteydessä on tehtävä mittaukset, joihin sisältyy myös ryhmäammuntoja. Mittaukset on tehtävä ympäristöministeriön mittausohjeen (61/99) mukaisesti ja mittaajalla on oltava riittävä asiantuntemus. Valvontaviranomaisille on varattava mahdollisuus osallistua mittaustapahtumaan.

Suunnitelma melun mittaamisesta on toimitettava Kaakkois-Suomen elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskukselle viimeistään kaksi (2) viikkoa ennen ensimmäisten mittausten suorittamista. Mittausraportti, joka sisältää mittaustulokset ja niiden epävarmuudet, arvion tulosten edustavuudesta ja melualuekartat on toimitettava Kaakkois-Suomen elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskukselle sekä Kouvolan kaupungin ja Mäntyharjun kunnan ympäristönsuojeluviranomaiselle viipymättä tulosten valmistuttua.

13. Tehtyjen melumittaustulosten perusteella luvan saajan on tehtävä selvitys ampumaradan aiheuttamasta melusta viiden (5) vuoden kuluessa toiminnan aloittamisesta Etelä-Suomen aluehallintovirastolle. Mittaustuloksissa on esitettävä kustakin viidestä melunseurantapaikasta ainakin yksi mittaustulossarja tehtynä ympäristöministeriön mittausohjeen (61/99) suosituksen mukaisissa myötätuuliolosuhteissa. Selvitykseen on liitettävä myös tarkistettu melun leviämismallilaskelma, jossa lähtötietoina on otettu huomioon ampumaradan toteutunut sijainti maastossa sekä tehdyt suoja- ja suojavallirakenteet ja käytettyjen aseiden lähtömelutaso. Selvitykseen on sisällytettävä luvan saajan ehdotus pysyvistä melunseurantapaikoista ja melun seurannasta. Selvityksen perusteella melun jatkotarkkailusta päätetään erikseen.

- - - - - -

Aluehallintovirasto on perustellut päätöstään muun ohella seuraavasti:

Luvan myöntämisen edellytykset

Toimittaessa lupapäätöksen ja sen määräysten mukaisesti ampumaradan toiminnasta ei aiheudu yksinään tai yhdessä muiden toimintojen kanssa terveyshaittaa, merkittävää muuta ympäristön pilaantumista tai sen vaaraa, maaperän tai pohjaveden pilaantumista tai erityisten luonnonolosuhteiden huonontumista, vedenhankinnan tai yleiseltä kannalta tärkeän muun käyttömahdollisuuden vaarantumista toiminnan vaikutusalueella eikä eräistä naapuruussuhteista annetussa laissa tarkoitettua kohtuutonta rasitusta naapureille. Määräyksiä annettaessa on otettu huomioon toiminnan aiheuttama pilaantumisen todennäköisyys ja onnettomuusriski sekä alueen kaavamääräykset.

Toiminnassa käytetään parhaan käyttökelpoisen tekniikan mukaisia rakenneratkaisuja ympäristö- ja terveyshaittojen ehkäisemiseksi sekä puolustusvoimien lakisääteiset tehtävät huomioon ottaen parhaita käytäntöjä, joilla vähennetään ampumaradan toiminnan aiheuttamia haittoja ympäristöön. Toiminnan sijoittamisessa on otettu huomioon maasto-olosuhteet melun leviämisen kannalta sekä muut mahdollisuudet sijoittamiseen ampuma-alueen käytön kannalta siten, että toiminnan sijoittaminen on ympäristönsuojelulain 6 §:n mukaista.

Yleiset perustelut

Ampumarata sijaitsee Pahkajärven ampuma-alueella. Alue on merkitty maakuntakaavaan erityistoimintojen alueeksi, jossa liikkuminen on rajoitettua.

Ampumaradan käyttö hakemuksen mukaisilla aseilla, käyttömäärillä ja käyttöajoilla on perusteltua Karjalan Prikaatin Valkealan varuskunnan toiminnan kannalta. Luvassa annetuilla määräyksillä varmistetaan, että toiminnasta ei aiheudu terveyshaittaa tai kohtuutonta rasitusta lähialueen asutukselle ja loma-asutukselle.

Pahkajärven monitoimiampumaradan toiminnasta aiheutuvat melualueet sisältyvät kokonaisuudessaan Pahkajärven raskaiden aseiden ampuma- ja harjoitusalueen melualueisiin. Lisäksi melualue on osittain päällekkäinen läheisen Vekaranjärven ampumaradan kanssa.

Laskennallisen meluselvityksen (Pahkajärven monitoimiampumarata, ympäristömeluselvitys, Ins.tsto Akukon Oy, 3.7.2009) mukaan monitoimiampumaradan L_AImax 60 dB:n melualue ulottuu noin kahden kilometrin etäisyydelle ampumasuunnassa koilliseen. Ampumaradan sivuilla melualue ulottuu 2,5 kilometrin etäisyydelle kaakkoon ja 2,5 kilometriä pohjoiseen ampumapaikalta. Ampumapaikkojen takana melualue ulottuu noin 500 metrin päähän. Monitoimiampumaradan ja Vekaranjärven ampumaradan yli L_AImax 60 dB:n ja yli 65 dB:n melualueet menevät osin päällekkäin. Molempien ampumaratojen yli L_AImax 60 dB:n melualueeseen kuuluvat Naaranjärven itäosat, Pesäntäjärven Häimäränselkä ja Harkonlahti sekä Pesäntäjärven Valkjärven pohjoisosat. Monitoimiradan yli L_AImax 60 dB:n melualueella on 7–12 loma-asuntoa.

Laskennallisessa meluselvityksessä on otettu huomioon meluntorjunta³rakenteiden ja vallien melun leviämistä ehkäisevä vaikutus, mutta ei ryhmäammuntojen vaikutusta. Melutason laskennallinen selvittäminen on vaikeaa muun muassa maaston mäkisyyden vuoksi. Paikalla tehdyissä koemittauksissa ei ole mukana puolestaan meluntorjuntarakenteiden ja vallien vaikutusta. Aikaisemmissa meluselvityksissä on havaittu, että laskennallinen tarkastelu yliarvioi melun leviämistä mittauksiin verrattuna. Edellä todetut epävarmuustekijät huomioon ottaen ampumaradan toiminta voidaan järjestää huolellisella suunnittelulla ja rakenteiden toteuttamisella siten, että päätöksessä määrätyt melutason raja-arvot eivät ylity.

- - - - - -

Lupamääräysten yksilöidyt perustelut

Määräys 1

Toiminta-aika on rajattu hakemuksessa esitetystä, koska alueen läheisyydessä on loma-asuntoja. Käyttöaikojen rajoittaminen on tarpeen kohtuuttoman meluhaitan ehkäisemiseksi. Pimeäammuntaa voi kuitenkin olla poikkeuksellisesti tarpeen järjestää ilta- ja yöaikaan varusmiesten tai kertausharjoitusjoukkojen tai henkilökunnan kouluttamisen vuoksi. Poikkeuksellisina aikoina tapahtuvista ammunnoista on ilmoitettava valvontaviranomaiselle ja siitä on tiedotettava yleisölle.

Määräys 2

Puolustusvoimien lakisääteisiin tehtäviin kuuluvan koulutustoiminnan lisäksi ampumaradalla voidaan järjestää määräyksen 2 mukaisesti kilpailuja ja niiden harjoittelua sekä viranomaisten koulutusammuntoja. Näiden määrää on kuitenkin rajoitettu kohtuuttoman rasituksen ehkäisemiseksi. Ammunnoista on ilmoitettava valvontaviranomaiselle ja tiedotettava yleisölle.

- - - - - -

Määräys 4

Melutasoraja-arvot on asetettu, ettei toiminnasta aiheudu terveyshaittaa tai kohtuutonta rasitusta lähialueen asutukselle tai loma-asutukselle. Raja-arvoja asetettaessa on otettu huomioon, että toiminta on uutta. Raja-arvot on annettu ampumaratojen aiheuttaman melutason ohjearvoista annetun valtioneuvoston päätöksen mukaisena (53/1997). Meluntorjuntatoimet on edellytetty tehtäväksi ampumaradan rakentamisen yhteydessä. Ennen radan käyttöönottoa ampumaradalla on toteutettava hakemuksen mukaiset rakenteet, joista on ilmoitettava valvonnan vuoksi myös ELY-keskukselle.

- - - - - -

Määräykset 9 ja 10

Yleisölle tiedottaminen radan poikkeuksellisista käyttöajoista riittävän ajoissa on tarpeen toiminnasta aiheutuvan viihtyisyyshaitan vähentämiseksi. Asiantunteva ympäristöasioista vastaava hoitaja osaa minimoida toiminnan päästöt ja hän voi toiminnallaan välttää häiriötilanteiden muodostumisen. Päivitetyt yhteystiedot ovat tarpeellisia nopean tiedonkulun varmistamiseksi luvan saajan ja valvontaviranomaisten välillä erityisesti poikkeustilanteissa.

- - - - - -

Määräys 12

Melun mittaamisella osoitetaan, että luvan myöntämisedellytykset täyttyvät melun osalta ja että lupapäätöksessä määrätyt meluntorjuntatoimenpiteet ovat riittäviä ja että annetut melutason raja-arvot eivät ylity.

L_Aeq-melutason määrittämisellä voidaan arvioida toiminnasta aiheutuvan melun häiritsevyyttä ympäristössä paremmin laukausmäärien muuttuessa. Ryhmäammuntoja sisältävä melumittaus on tehtävä, koska hakemuksessa ei ole esitetty tietoja ryhmäammunnoista ja niiden melutasoista. Ampumaradalla ammutaan suhteellisen paljon ryhmissä. Melumittauksissa tulisi erityisesti huomioida "Ampumaratamelun mittaaminen" -mittausohjeen (61/99) suositukset sääoloista ja mitata melua vain tuulen suunnan ollessa radalta mittauspistettä kohti.

Määräys 13

Määräyksellä on edellytetty, että luvan saaja selvittää toiminnasta aiheutuvan melutason, kun ampumaradan rakenteet on tehty. Melun leviämismallilaskelman tarkennus on tarpeen, koska edellinen malli on tehty tulevalle toiminnalle niin, että suojarakenteiden ja -vallien vaikutusta ei ole voitu huomioida. Melumittausten suorittaminen myötätuuliolosuhteissa on edellytys sille, että radan aiheuttamaa melutilannetta voidaan arvioida luotettavasti.

- - - - -

Merkitään, että Etelä-Suomen aluehallintovirasto on samanaikaisesti 11.2.2011 antamallaan päätöksellä nro 11/2011/1 siitä ilmenevin lupamääräyksin myöntänyt Karjalan Prikaatille ympäristönsuojelulain 28 §:n mukaisen toistaiseksi voimassa olevan ympäristöluvan Vekaranjärven ampumaradan toimintaan Kouvolan kaupungin Kääpälän kylässä sijaitsevilla kiinteistöillä 286-434-2-72, 286-448-1-63, 286-470-51-3, 286-434-3-58 ja 286-434-3-59. Kyseessä on jo olemassa oleva toiminta, jolla ei ennestään ole ympäristönsuojelulain mukaista ympäristölupaa.

Hallinto-oikeuden ratkaisu

Vaasan hallinto-oikeus on, toimitettuaan tässä asiassa ja Vekaranjärven ampumaradan ympäristölupaa koskevassa valitusasiassa katselmuksen, valituksenalaisella päätöksellään muuttanut A:n ja B:n ja heidän muiden asiakumppaniensa valituksesta lupamääräyksiä 2, 4 ja 12 sekä Maavoimien esikunnan valituksesta lupamääräyksiä 5, 9 ja 10. Muutoin hallinto-oikeus on hylännyt valitukset samoin kuin A:n ja B:n ja heidän asiakumppaneidensa vaatimuksen aluehallintoviraston velvoittamisesta korvaamaan heidän oikeudenkäyntikulunsa.

Hallinto-oikeuden tekemien muutosten jälkeen (muutokset merkitty kursiivilla) melun torjuntaan liittyvät lupamääräykset 2, 4, 9, 10 ja 12 kuuluvat seuraavasti:

- - - - - -

4. Toiminnasta aiheutuva melutaso asuinkiinteistöjen piha-alueella saa olla enintään 65 dB (L_AImax) ja loma-asuinkiinteistöjen piha-alueella enintään 60 dB (L_AImax). Raja-arvo katsotaan ylitetyksi, kun mittaustulosten keskiarvo on suurempi kuin raja-arvo. Raja-arvo katsotaan alitetuksi, kun mittaustulosten keskiarvo on pienempi tai yhtä suuri kuin raja-arvo.

Selvitys radan rakentamisen yhteydessä tehtävistä meluntorjuntatoimenpiteistä ja niiden perusteella tehty päivitetty meluselvitys on toimitettava riittävän ajoissa ennen rakentamisen aloittamista Etelä-Suomen aluehallintovirastolle hyväksyttäväksi. Selvityksessä on arvioitava myös ryhmäammuntatilanteiden sekä sellaisten tilanteiden vaikutuksia melutasoihin, missä kohdistusammunnoissa esiintyy useita ajallisesti päällekkäisiä laukauksia. Lisäksi selvityksessä on tarkasteltava myös ammunnasta ympäristössä aiheutuvia päiväajan (klo 7–22) L_Aeq 55 dB:n, 50 dB:n ja 45 dB:n melutasoja tyypillisenä elokuun aktiivisena ammuntapäivänä sekä Vekaranjärven ja Pahkajärven ampumaratojen aiheuttamia melun yhteisvaikutuksia.

Selvityksen perusteella aluehallintovirasto voi tarkistaa ampumaratojen käyttöaikoja uudelleen. Asia käsitellään lupaviranomaisessa soveltuvin osin kuten lupahakemusasia ja ratkaistaan valituskelpoisella päätöksellä. Kaakkois-Suomen elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskukselle on varattava mahdollisuus tarkastaa rakenteet ennen ampumaradan käyttöönottoa.

- - - - - -

9. Ampumaradan käyttöönotosta ja lupamääräyksen 1 mukaisista poikkeuksellisista toiminta-ajoista, jotka lupamääräyksessä 1 mainitun mukaisesti johtuvat varusmiesten pimeäammunnoista, kertausharjoituk- sista ja henkilökunnan erityisammunnoista on ilmoitettava Kaakkois- Suomen elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskukselle ja Kouvolan kaupungin ympäristönsuojeluviranomaiselle. Yleisölle on tiedotettava ampumaradan käyttöönotosta ja lupamääräyksen 1 mukaisista poikkeuksellisista toiminta-ajoista hyvissä ajoin, viimeistään yksi (1) viikko ennen tapahtumaa. Tiedote on julkaistava ainakin kerran alueella yleisesti ilmestyvässä lehdessä tai luvan saajan sähköisillä kotisivuilla.

10. Luvan saajan on nimettävä ampumaradan hoidosta ja valvonnasta vastaava, riittävän asiantuntemuksen omaava henkilö, joka vastaa ampumaradan toiminnasta ja rakenteiden toimivuudesta. Vastuuhenkilön tulee olla perehtynyt ampumaradalla olevaan ympäristönsuojelutekniikkaan kuten lyijynkeräysjärjestelmiin, jätehuoltoon, vesienkeräys- ja käsittelyjärjestelmiin sekä toiminnan tarkkailuun sekä olla selvillä ympäristölupapäätöksestä ja sen määräyksistä sekä keinoista, joilla ampumaradan ympäristövaikutuksia voidaan ehkäistä ja vähentää. Vastuuhenkilön ja hänen sijaisensa nimi- ja yhteystiedot on ilmoitettava Kaakkois-Suomen elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskukselle, Kouvolan kaupungin ja Mäntyharjun kunnan ympäristönsuojeluviranomaisille monitoimiampumaradan käyttöönoton yhteydessä.

- - - - - -

12. Ampumaradan toiminnan melua on mitattava ja ampumaradan L_AImax 65 dB:n ja L_AImax 60 dB:n melualueet ja L_Aeq7-22 55 dB:n, 50 dB:n ja 45 dB:n melualueet on määritettävä yhden (1) vuoden kuluessa radan käyttöönotosta ja sen jälkeen kolmena peräkkäisenä vuotena vähintään viidestä loma-asuinalueen läheisyydessä sijaitsevasta tai muuten melun leviämisen kannalta merkityksellisestä paikasta. Mittauksia on tehtävä myös tilanteessa, jossa ammuntaa on myös Vekaranjärven ampumaradalla. Mittaukset on tehtävä samoista mittauspisteistä ainakin radoilta 1 ja 3 ammuttaessa kyseiselle radalle tyypillisellä asetyypillä. Mittaustuloksen on oltava ainakin kymmenen (10) yksittäisen laukauksen keskiarvo. Ensimmäisten mittausten yhteydessä on tehtävä mittaukset, joihin sisältyy myös ryhmäammuntoja. Mittaukset on tehtävä ympäristöministeriön mittausohjeen (61/99) mukaisesti ja mittaajalla on oltava riittävä asiantuntemus. Valvontaviranomaisille on varattava mahdollisuus osallistua mittaustapahtumaan.

Hallinto-oikeus on perustellut ratkaisuaan, siltä osin kuin nyt on kysymys, seuraavasti:

Sovellettavat säännökset

Ympäristönsuojelulain 5 §:n 1 momentin mukaan toiminnanharjoittajan on oltava riittävästi selvillä toimintansa ympäristövaikutuksista, ympäristöriskeistä ja haitallisten vaikutusten vähentämismahdollisuuksista (selvilläolovelvollisuus).

Ympäristönsuojelulain 6 §:n 1 momentin mukaan ympäristön pilaantumisen vaaraa aiheuttava toiminta on mahdollisuuksien mukaan sijoitettava siten, ettei toiminnasta aiheudu pilaantumista tai sen vaaraa ja että pilaantumista voidaan ehkäistä. Pykälän 2 momentin mukaan toiminnan sijoituspaikan soveltuvuutta arvioitaessa on otettava huomioon toiminnan luonne ja pilaantumisen todennäköisyys sekä onnettomuusriski, alueen ja sen ympäristön nykyinen ja tuleva, oikeusvaikutteisessa kaavassa osoitettu käyttötarkoitus ja aluetta koskevat kaavamääräykset sekä muut mahdolliset sijoituspaikat alueella.

Ympäristönsuojelulain 41 §:n 1 momentin mukaan ympäristölupa myönnetään, jos toiminta täyttää ympäristönsuojelulain ja jätelain sekä niiden nojalla annettujen asetusten vaatimukset.

Ympäristönsuojelulain 42 §:n 1 momentin (86/2000) mukaan luvan myöntäminen edellyttää, ettei toiminnasta, asetettavat lupamääräykset ja toiminnan sijoituspaikka huomioon ottaen, aiheudu yksinään tai yhdessä muiden toimintojen kanssa terveyshaittaa, merkittävää muuta ympäristön pilaantumista tai sen vaaraa, ympäristönsuojelulain 7–9 §:ssä kiellettyä seurausta, erityisten luonnonolosuhteiden huonontumista taikka vedenhankinnan tai yleiseltä kannalta tärkeän muun käyttömahdollisuuden vaarantumista toiminnan vaikutusalueella taikka eräistä naapuruussuhteista annetun lain 17 §:n 1 momentissa tarkoitettua kohtuutonta rasitusta. Pykälän 2 momentin mukaan toimintaa ei saa sijoittaa asemakaavan vastaisesti. Lisäksi sijoittamisessa on noudatettava, mitä 6 §:ssä säädetään.

Pilaantumisen ehkäisemiseksi annettavista tarpeellisista lupamääräyksistä säädetään ympäristönsuojelulain 43 §:ssä. Pykälän 1 momentin (506/2002) mukaan ympäristöluvassa on annettava tarpeelliset määräykset muun muassa päästöistä, päästöraja-arvoista, päästöjen ehkäisemisestä ja rajoittamisesta sekä päästöpaikan sijainnista, jätteistä sekä niiden synnyn ja haitallisuuden vähentämisestä sekä muista toimista, joilla ehkäistään, vähennetään tai selvitetään pilaantumista, sen vaaraa tai pilaantumisesta aiheutuvia haittoja. Pykälän 3 momentin (506/2002) mukaan lupamääräyksiä annettaessa on otettava huomioon toiminnan luonne, sen alueen ominaisuudet, jolla toiminnan vaikutus ilmenee, toiminnan vaikutus ympäristöön kokonaisuutena, pilaantumisen ehkäisemiseksi tarkoitettujen toimien merkitys ympäristön kokonaisuuden kannalta sekä tekniset ja taloudelliset mahdollisuudet toteuttaa nämä toimet. Päästöraja-arvoa sekä päästöjen ehkäisemistä ja rajoittamista koskevien lupamääräysten tulee perustua parhaaseen käyttökelpoiseen tekniikkaan ilman, että lupamääräyksissä kuitenkaan velvoitetaan käyttämään vain tiettyä määrättyä tekniikkaa.

Ympäristönsuojelulain 46 §:n 1 momentin (506/2002) mukaan luvassa on annettava tarpeelliset määräykset toiminnan käyttötarkkailusta, päästöjen, jätteiden ja jätehuollon, toiminnan vaikutusten sekä toiminnan lopettamisen jälkeisen ympäristön tilan tarkkailusta. Tarkkailun toteuttamiseksi luvassa on määrättävä mittausmenetelmistä ja mittausten tiheydestä sekä siitä, miten tulokset arvioidaan ja miten tarkkailun tulokset toimitetaan valvontaviranomaiselle. Toiminnanharjoittaja voidaan myös määrätä antamaan valvontaa varten muita tarpeellisia tietoja.

Ympäristönsuojelulain 55 §:n 3 momentin mukaan luvassa voidaan erityisestä syystä määrätä, että lupaviranomainen voi täsmentää lupamääräystä tai täydentää lupaa 43 §:n 1 momentin 5 kohdan mukaisen selvityksen perusteella.

Eräistä naapuruussuhteista annetun lain 17 §:n 1 momentin mukaan kiinteistöä, rakennusta tai huoneistoa ei saa käyttää siten, että naapurille, lähistöllä asuvalle tai kiinteistöä, rakennusta tai huoneistoa hallitsevalle aiheutuu kohtuutonta rasitusta ympäristölle haitallisista aineista, noesta, liasta, pölystä, hajusta, kosteudesta, melusta, tärinästä, säteilystä, valosta, lämmöstä tai muista vastaavista vaikutuksista. Pykälän 2 momentin mukaan arvioitaessa rasituksen kohtuuttomuutta on otettava huomioon paikalliset olosuhteet, rasituksen muu tavanomaisuus, rasituksen voimakkuus ja kesto, rasituksen syntymisen alkamisajankohta sekä muut vastaavat seikat.

Luvan myöntämisen edellytykset

Ampumaradan sijainti

Karjalan Prikaatin hakemus tarkoittaa Pahkajärven monitoimiampumaradan sijoittamista Vääränniemeen Kouvolan kaupungin Kääpälän kylässä kiinteistöille Sotilasalue 286-434-2-45, Väärä 286-434-5-1, Valtion alue 286-434-3-11 ja Vääräjärvi 286-470-11-17. Suunnitellun Pahkajärven ampumaradan alue sijaitsee puolustusvoimien Pahkajärven raskaiden aseiden ampuma- ja harjoitusalueella. Ampumarata sijoitetaan siten, että muut taisteluammunnat eivät rajoita radan käyttöä. Hakemuksen mukaan ampumarata sijoitetaan noin 3,4 kilometrin päähän Vekaranjärven varuskunnasta koilliseen ja noin 1,7 kilometrin päähän Vekaranjärven ampumaradalta pohjoiseen. Alueella ei ole asutusta. Ampumarataa lähimmät kylät ovat Kääpälän kylä etelässä noin 5 kilometrin päässä ja Tuohikotin kylä kaakossa noin 6 kilometrin päässä. Lähimmät vakituiset asunnot ovat Vekaranjärven varuskunnan henkilökunnan asuntoja noin 3 kilometrin päässä ampumaradasta. Lähin vapaa-ajanasunto on Naarankosken suunnalla noin 1,4 kilometrin etäisyydellä ampumaradasta. Ampumaradasta 2 kilometrin säteellä sijaitsee 8 vapaa-ajanasuntoa. Etäisyys ampumaradalta Pesäntäjärvelle on noin kilometri.

- - - - - -

Asiassa saatu selvitys

Pahkajärven monitoimiampumaradassa on kyse uudesta toiminnasta. Ampumaradalla on tarkoitus ampua pääasiassa rynnäkkökiväärillä, kiväärillä ja eri asejärjestelmien sisäpiipuilla. Rata käsittää 80-paikkaisen 150 metrin kivääriradan (rata 1), tilanneampumaradan (rata 2) ja 600 metrin (väliampumapaikka 300 metriä) radan (rata 3), jossa ammuttaisiin lähinnä tarkkuuskivääri- ja konekivääriammuntoja. Ampumasuunta radoilta on pohjois-koilliseen. Ammunnat tapahtuvat pääsääntöisesti kello 7–17. Lauantai- ja sunnuntaiammunnat keskittyvät tammi-helmikuulle ja heinä-elokuulle. Pimeäammunnat ovat yleensä yksittäisiä ja päättyvät kello 22 mennessä.

Hakemuksen mukaan radalla ammutaan vuosittain noin 150 000 laukausta. Laukausten aiheuttama lyijykuormitus on noin 900 kiloa vuodessa.

Hakemuksen ja hallinto-oikeuden katselmuksella saadun selvityksen mukaan Pahkajärven ampumaradalle on tarkoitus siirtää toimintaa Vekaranjärven ampumaradalta. Pahkajärven ampumarataa on tarkoitus käyttää myös samanaikaisesti Vekaranjärven ampumaradan kanssa. Ampumaratojen melualueet ovat osin samoilla alueilla.

Pahkajärven monitoimiampumaradan merkittävin ympäristöhaitta on melu.

Hakemusasiakirjoissa olevasta Pahkajärven monitoimiampumarataa koskevasta melumallinnukseen ja -mittauksiin perustuvasta ympäristömeluselvityksestä (Insinööritoimisto Akukon Oy 3.7.2009) ilmenee, että valtioneuvoston päätöksen mukaiset impulssiaikapainotetut (L_AImax) maksimimelutasot 60 dB ja 65 dB ylittyvät Pesäntäjärven länsi- ja pohjoisosassa. Meluselvityksessä todetaan, että mittaustulokset eivät suoraan vastaa suunniteltujen ratojen melua, koska ampumakatos ja sivuvallit puuttuvat ja maasto ei ole vielä avoin ratojen kohdalla. Meluselvityksessä ei ole huomioitu ryhmäammunnan vaikutusta. Selvityksessä todetaan, että melun arvioinnissa on syytä ottaa huomioon ryhmäammuntojen tuottama yksittäislaukauksia suurempi enimmäistaso L_AImax. Selvityksessä todetaan, että laskentamallin melutasojen epätarkkuus on suurista etäisyyksistä ja vaihtelevasta maastosta johtuen varsin suuri.

Luvan hakija on hallinto-oikeuden katselmuksella esittänyt, että rata ja sen meluntorjuntarakenteet suunnitellaan siten, että toiminta täyttää luvassa asetetut ehdot. Hakija ei ole esittänyt tarkempaa suunnitelmaa aiotuista meluntorjuntarakenteista.

Kaavoitus

Ympäristönsuojelulain 42 §:n 2 momentin mukaan toimintaa ei saa sijoittaa asemakaavan vastaisesti. Ympäristönsuojelulain 6 §:n 2 momentin 2 kohdan mukaan toiminnan sijoituspaikan soveltuvuutta arvioitaessa on muun ohella otettava huomioon alueen ja sen ympäristön nykyinen ja tuleva, oikeusvaikutteisessa kaavassa osoitettu käyttötarkoitus ja aluetta koskevat kaavamääräykset. Hallituksen esityksen (HE 84/1999) mukaan kyseisessä lainkohdassa tarkoitetaan oikeusvaikutteisilla kaavoilla maankäyttö- ja rakennuslain mukaisia asema- tai yleiskaavoja. Pahkajärven ampumaradan sijaintipaikalla ei ole oikeusvaikutteista asema- tai yleiskaavaa.

Lisäksi 42 §:n hallituksen esityksen perusteluissa on esitetty, että lupa³viranomaisen tulisi ottaa huomioon myös oikeusvaikutteinen maakunta- ja yleiskaava, joiden merkitys riippuisi erityisesti kaavan maankäyttö³varauksen erityisyydestä ja maankäyttöratkaisujen kokonaisuudesta.

Ympäristöministeriön 14.12.2010 vahvistamassa Kymenlaakson maaseutua ja luontoa koskevassa oikeusvaikutteisessa maakuntakaavassa Pahkajärven ampumaradan ympäristö on merkitty puolustusvoimien pysyvässä käytössä olevaksi varuskunta-, harjoitus- ja vastaavaksi alueeksi, jolle yleisön pääsy on rajoitettu ja erityisalueeksi, jolla on säilytettäviä merkittäviä rakennuskulttuurikohteita (EP/s).

Hallinto-oikeus on katsonut, että oikeusvaikutteinen maakuntakaava ei sisällä sellaisia määräyksiä, jotka ympäristönsuojelulain 42 §:n 2 momentin ja 6 §:n 2 momentin 2 kohdan mukaisesti estäisivät luvan myöntämisen.

Pahkajärven ampumarata-alueen läheisyyteen on kaavoitettu Valkealan pohjoisosan rantayleiskaava, jonka Valkealan kunnanvaltuusto on hyväksynyt 21.5.2007. Kouvolan hallinto-oikeus on 7.10.2009 antamallaan päätöksellä Nro 09/0515/2 kumonnut kunnanvaltuuston päätöksen muun muassa Vekaranjärven ja Pahkajärven melualueiden osalta. Tältä osin hallinto-oikeus on todennut selvyyden vuoksi, että kiinteistöjen mahdollisia rakennusoikeuksien menettämisiä ja korvausvaatimuksia mahdollisista kiinteistöjen arvojen alenemisesta ei käsitellä ympäristölupamenettelyssä.

Vaihtoehtoinen sijoituspaikka

X:n osakaskunta ja sen asiakumppanit ovat esittäneet valituksessaan vaatimuksen radan sijoittamisesta kokonaan eri paikkaan. Tältä osin hallinto-oikeus toteaa, että vaatimus tarkoittaisi hankkeen muuttumista kokonaisuudessaan toiseksi. Asiassa on nyt tutkittavana luvan myöntämisen edellytykset vain hakemuksen mukaiseen sijoituspaikkaan.

Hakemusasiakirjoista ilmenee, että ampumaradan muita sijoitusvaihtoehtoja on selvitetty siten, että on arvioitu Pahkajärven lisäksi kolmea muuta sijoituspaikkaa: VE 1 Vääränoja, VE 2 Luulahti ja VE 3 Juurikonmaa. Hakijan mukaan rata on sijoitettava alueelle, jossa sitä voidaan käyttää ampumaharjoitusten aikana. Hakija esitti katselmuksessa, että Pahkajärven ampumaradan suunniteltu sijoituspaikka Vääränniemessä on käytännössä edellä mainituista vaihtoehdoista ainoa alue, jota voidaan käyttää myös ampumaharjoitusten aikana eli rata on mahdollista sijoittaa siten, ettei se ole Pahkajärven harjoitusalueen varoalueen sisällä. Edellä olevan perusteella hallinto-oikeus on katsonut, että vaihtoehtoisia sijoituspaikkoja on selvitetty riittävästi.

- - - - - -

Hakemuksen puutteellisuus

Ympäristönsuojelulain 35 §:n 2 momentin mukaan lupahakemukseen on liitettävä lupaharkinnan kannalta tarpeellinen selvitys toiminnasta, sen vaikutuksista, asianosaisista ja muista merkityksellisistä seikoista siten kuin asetuksella tarkemmin säädetään. Säännöksestä ilmenee, että luvan hakijan vastuulla on esittää tarvittava selvitys, jonka perusteella voidaan ympäristönsuojelulain 41 §:n mukaisesti arvioida, ovatko ympäristöluvan myöntämiselle tuon lain 42 §:ssä säädetyt edellytykset olemassa sekä minkälaisia määräyksiä lupaan on tarpeen asettaa.

Ympäristönsuojeluasetuksen 9 §:n nojalla lupahakemuksen tulee sisältää muun muassa arvio toiminnan eri vaikutuksista ympäristöön, arvio toimintaan liittyvistä riskeistä, arvio parhaan käyttökelpoisen tekniikan soveltamisesta ja selvitys päästöjen vähentämistä ja puhdistamista koskevista toimista.

Hallinto-oikeus on todennut, että Karjalan Prikaatin ympäristölupahakemus on ympäristönsuojelulain 35 §:n 2 momentti ja ympäristönsuojeluasetuksen 9 § huomioon ottaen puutteellinen. Lupahakemuksessa ei ole selvitystä melun leviämisen estämiseksi tehtävistä meluntorjuntarakenteista. Hallinto-oikeus on todennut, että lähtökohtaisesti selvitykset tulee esittää ennen lupaharkinnan tekemistä eikä niitä tule jättää myöhemmin esitettäviksi. Lisäksi hallinto-oikeus on todennut, että hakemus on puutteellinen myös sikäli, että siinä ei ole esitetty selvitystä Pahkajärven ampumaradan ja Vekaranjärven ampumaradan yhteismelusta, vaikka radoilla on osittain yhteinen melualue.

Asiaa ei kuitenkaan ole edellä mainittujen puutteiden vuoksi tässä tapauksessa syytä kumota ja palauttaa uudelleen käsiteltäväksi, kun otetaan huomioon hallinto-oikeuden lupamääräykseen 4 tekemä lisäys, jonka mukaan suunnitelma radan rakentamisen yhteydessä tehtävistä meluntorjuntatoimenpiteistä ja päivitetty meluselvitys, jossa muun ohella on tarkasteltava Pahkajärven ja Vekaranjärven ampumaratojen yhteisvaikutuksia, on toimitettava lupaviranomaiselle sekä hallinto-oikeuden lupamääräykseen 12 tekemä lisäys Pahkajärven ja Vekaranjärven ampumaratojen yhteismelun mittaamisesta.

Johtopäätös

Kun otetaan huomioon asiassa esitetyt vaatimukset ja asiakirjoista saatu selvitys, tehty meluselvitys ja päätöksessä olevat lupamääräykset hallinto-oikeuden niihin nyt tekemine muutoksineen, päätöksen mukaisesta toiminnasta ei voida katsoa aiheutuvan terveyshaittaa, merkittävää muuta ympäristön pilaantumista tai sen vaaraa, maaperän tai pohjaveden pilaantumista, erityisten luonnonolosuhteiden huonontumista, vedenhankinnan vaarantumista tai muutakaan ympäristönsuojelulain tarkoittamaa haittaa tai eräistä naapuruussuhteista annetun lain 17 §:n 1 momentissa tarkoitettua kohtuutonta rasitusta. Näin ollen ympäristönsuojelulain 42 §:n mukaiset luvan myöntämisen edellytykset ovat olemassa.

Muutetut lupamääräykset

Lupamääräys 2

Lupamääräyksen 1 mukaan ampumarataa saa käyttää lauantaista sunnuntaihin kello 8–21 eli viikonlopun käyttöajat ovat varsin laajat. Tähän nähden hallinto-oikeus on pitänyt tarpeettomana lupamääräyksen 2 mukaisten ammuntojen sallimista viikonloppuisin lupamääräyksen 1 mukaisten käyttöaikojen ulkopuolella. Hallinto-oikeus on katsonut, että lupamääräyksen 2 mukaiset ammunnat on mahdollista järjestää lupamääräyksen 1 mukaisina käyttöaikoina. Ammunnan rajoittamisella käyttöaikojen ulkopuolella estetään kohtuuttoman rasituksen aiheutumista häiriintyvissä kohteissa. Edellä olevan perusteella hallinto-oikeus on muuttanut lupamääräystä 2 poistamalla siitä mahdollisuuden järjestää lupamääräyksessä 2 tarkoitettuja ammuntoja käyttöaikojen ulkopuolella.

Lupamääräys 4

Lupamääräyksen 4 mukaan ampumapaikkojen meluntorjuntarakenteet on toteutettava hakemuksen mukaisesti. Hallinto-oikeus on todennut, että hakemuksessa ei ole esitetty yksityiskohtaista selvitystä Pahkajärven ampumaradalle suunnitelluista meluntorjuntarakenteista. Tämän vuoksi hallinto-oikeus on määrännyt selvityksen meluntorjuntarakenteista ja meluselvityksen, jossa niiden vaikutus on otettu huomioon, toimitettavaksi lupaviranomaiselle. Asia on käsiteltävä ympäristönsuojelulain 55 §:n mukaisesti soveltuvin osin kuten lupahakemusasia ja ratkaistava valituskelpoisella päätöksellä.

Karjalan Prikaatin hallinto-oikeuden katselmuksella ilmoittaman mukaan Pahkajärven ampumarataa on tarkoitus käyttää myös samanaikaisesti Vekaranjärven ampumaradan kanssa. Asiakirjoissa olevan Insinööritoimisto Akukon Oy:n 3.7.2009 päivätyssä Pahkajärven monitoimiampumaradan ympäristömeluselvityksessä ei ole tarkasteltu Pahkajärven ampumaradan ja Vekaranjärven ampumaradan yhteismelua eikä selvitystä ratojen yhteismelusta ole asiassa myöhemminkään esitetty. Hallinto-oikeus on todennut, että Pahkajärven ampumaradan ja Vekaranjärven ampumaradan toiminta ja ratojen meluvaikutus on samankaltaista. Asiakirjojen mukaan ratojen ampumamelu leviää osittain samalle vaikutusalueelle. Edellä olevan perusteella ratojen yhteismelua on tarpeen tarkastella myös yhdessä. Meluselvityksessä on tarpeen tarkastella myös ryhmäammuntojen ja kohdistusammuntojen yhtäaikaisten laukausten vaikutuksia melutasoihin sekä ekvivalenttimelutasoja ajankohtana, jolloin ammuntaa on radalla eniten. Edellä olevan perusteella hallinto-oikeus on lisännyt lupamääräykseen 4 seikkoja, joita aluehallintovirastolle toimitettavan selvityksen tulee sisältää.

- - - - - -

Lupamääräykset 9 ja 10

Hallinto-oikeus on pääasiaratkaisustaan ilmenevästi täsmentänyt lupamääräyksiä 9 ja 10 Etelä-Suomen aluehallintoviraston Maavoimien esikunnan valituksen johdosta antaman lausunnon perusteella.

Lupamääräys 12

Hallinto-oikeuden katselmuksella Karjalan Prikaatin ilmoittaman mukaan Pahkajärven ampumarataa on tarkoitus käyttää myös samanaikaisesti Vekaranjärven ampumaradan kanssa. Koska Pahkajärven ampumaradan ja Vekaranjärven ampumaradan ampumamelu leviävät osittain samalle vaikutusalueelle, on melumittauksia tehtäessä ratojen yhteismelun selvittämiseksi ampumatoimintaa oltava myös Vekaranjärven ampumaradalla. Tämän vuoksi hallinto-oikeus on muuttanut lupamääräystä 12 kohdasta pääasiaratkaisu ilmenevällä tavalla.

Hylätyt vaatimukset

- - - - - -

Vaatimus toiminta-ajan rajoittamisesta sekä melu- ja luotisuojausten parantamisesta

X:n osakaskunta ja sen asiakumppanit ovat vaatineet ampumaradan toiminta-ajan rajoittamista. Hallinto-oikeus on katsonut ottaen huomioon etäisyydet lähimpiin häiriintyviin kohteisiin sekä päätöksen toiminta-aikaa koskeva lupamääräys 1 ja melutasoa koskeva lupamääräys 4 hallinto-oikeuden siihen tekemine muutoksineen ja hallinto-oikeuden lupamääräykseen 2 tekemä muutos, että toiminta-aikoja ei ole tässä vaiheessa syytä rajoittaa enempää kuin mitä lupamääräyksessä 1 on tehty. Melu- ja luotisuojausten osalta hallinto-oikeus on viitannut siihen, mitä edellä tässä päätöksessä on todettu luvan myöntämisen edellytyksistä ja lupamääräyksestä 4. Meluvalleista ei ole tässä vaiheessa tarpeen määrätä yksityiskohtaisemmin.

Oikeudenkäyntikulut

Hallintolainkäyttölain 74 §:n 1 momentin mukaan asianosainen on velvollinen korvaamaan toisen asianosaisen oikeudenkäyntikulut kokonaan tai osaksi, jos erityisesti asiassa annettu ratkaisu huomioon ottaen on kohtuutonta, että tämä joutuu pitämään oikeudenkäyntikulunsa vahinkonaan. Mitä kyseisessä pykälässä ja 75 §:ssä säädetään asianosaisesta, voidaan soveltaa myös päätöksen tehneeseen hallintoviranomaiseen. Harkittaessa julkisen asianosaisen korvausvelvollisuutta on 74 §:n 2 momentin mukaan otettava erityisesti huomioon, onko oikeudenkäynti aiheutunut viranomaisen virheestä.

Oikeudenkäynti asiassa ei ole johtunut viranomaisen virheestä. Näin ollen ja kun lisäksi otetaan huomioon hallinto-oikeuden ratkaisu, ei ole kohtuutonta, että X:n osakaskunta ja sen asiakumppanit saavat pitää oikeudenkäyntikulunsa vahinkonaan.

Hallinto-oikeuden pääasiaratkaisussa soveltamat oikeusohjeet

Ympäristönsuojelulaki (86/2000) 5 § 1 momentti, 6 §, 7 §, 8 §, 35 § 2 momentti, 41 §, 42 § 1 ja 2 momentti, 43 § 1 ja 3 momentti, 46 § 1 momentti sekä 55 § 3 momentti

Ympäristönsuojeluasetus (169/2000) 9 §

Laki eräistä naapuruussuhteista 17 § 1 momentti

Merkitään, että Vaasan hallinto-oikeus on 27.3.2013 antamallaan päätöksellä nro 13/0076/1 samanaikaisesti ratkaissut muiden ohella A:n ja B:n sekä Maavoimien esikunnan valitukset, jotka ovat kohdistuneet Karjalan Prikaatille Vekaranjärven ampumarataa varten myönnettyyn ympäristölupaan. Tämä hallinto-oikeuden päätös on saanut lainvoiman.

Käsittely korkeimmassa hallinto-oikeudessa

1. A ja B ovat valituksessaan vaatineet, että hallinto-oikeuden ja aluehallintoviraston päätökset Pahkajärven monitoimirataa koskevassa ympäristölupa-asiassa on kumottava ja Karjalan Prikaatin hakemus hylättävä. Maavoimien esikunta/Suomen valtio on velvoitettava korvaamaan muutoksenhakijoiden oikeudenkäyntikulut hallinto-oikeuden ja korkeimman hallinto-oikeuden osalta.

Muutoksenhakijat ovat ilmoittaneet valittavansa Kouvolan kaupungissa sijaitsevien tilojen Mäenpää RN:ot 1:30 ja 1:31 sekä Koivulahti RN:o 1:37 omistajina ja uudistaneet aiemmin esittämänsä. Lisäksi he ovat lausuneet vaatimustensa tueksi muun ohella seuraavaa:

Ympäristöluvan myöntämisen edellytykset ovat asiassa puuttuneet. Pahkajärven rakennettava monitoimiampumarata merkitsee alueella uutta melua aiheuttavaa toimintoa. Sen rakentamisella pyritään merkittävästi lisäämään varuskunnan ampumapaikkoja. Pahkajärven rata sijoittuu alueella entuudestaan olevan Vekaranjärven ampumaradan läheisyyteen siten, että radoilla on Pesäntäjärvellä osaksi yhteinen melualue. Uusi ampumarata laajentaa merkittävästi melualuetta aiempaan verrattuna. Vekaranjärvellä on jo pitkään ollut myös raskaiden aseiden (tykistö) ampuma-alue, jossa on harjoiteltu käytännössä vuoden jokaisena arkipäivänä.

Pesäntäjärven rannalla on useita loma-asuntoja. Pahkajärven radan rakentamisesta johtuvasta melun lisääntymisestä alueella seuraa, ettei vastaisuudessa kesäaikana pystytä loma-asuntoja käyttämään tarkoitukseensa. Ampuminen painottuu juuri kesäaikaan. Muutoksenhakijoiden omistamia Pesäntäjärven vapaita ranta-alueita ei pystytä vastaisuudessa hyödyntämään loma-asutukseen liian korkean melutason vuoksi.

Pahkajärven ampumaradan laskennallinen meluselvitys osoittaa radasta aiheutuvan melun tason Pesäntäjärven loma-asutuksen pihoilla ylittävän selvästi valtioneuvoston päätöksen 53/1997 mukaiset ampumamelun ohjearvot. Pahimmillaan laskenta osoittaa melun määräksi yli 70 dB.

Hallinto-oikeuden päätöksen perusteluissa on todettu, ettei laskentatuloksissa ole otettu huomioon ryhmäampumatilanteita eikä Vekaranjärven ja Pahkajärven ampumaratojen aiheuttaman melun yhteisvaikutuksia eikä hakemuksessa ole esitetty yksityiskohtaista selvitystä Pahkajärven radalle aiotuista meluntorjuntarakenteista. Uutta hanketta varten ei voida myöntää ympäristölupaa, ellei ympäristönsuojelulain 35 §:n 2 momentin mukaisesti ole ensin esitetty selvitystä toiminnasta ja sen vaikutuksista. Lupa on tässä tapauksessa silti myönnetty ja velvoitettu luvansaaja esittämään puuttuvat selvitykset myöhemmin. Hallinto-oikeuden päätöksen perustelujen mukaan näiden uusien selvitysten perusteella voidaan tarkastella uudelleen vain ratojen käyttöaikoja, mutta ei peruuttaa lupaa siinäkään tapauksessa, että asetetut melurajat ylittyvät. Pelkästään käyttöaikoihin puuttumalla melun määrää ei saada todennäköisesti laskettua alle sallittujen tasojen, sillä hakijakaan ei ole selvityksessään hallinto-oikeudelle uskonut pääsevänsä etenkään loma-asutuksen raja-arvoihin. Luvan myöntämisestä seuraa, että muutoksenhakijoille aiheutuu terveyshaittaa ja ampumaradan melusta johtuvaa eräistä naapuruussuhteista annetun lain 17 §:ssä tarkoitettua kohtuutonta rasitusta.

Vaihtoehtoisia sijoituspaikkoja ei ole tutkittu riittävästi, vaan on päädytty varuskunnan toiminnan kannalta helpoimpaan ja kustannustehokkaimpaan paikkaan. Valtio omistaa alueella kuitenkin maata yli 5 000 hehtaaria. Hyvällä kokonaissuunnittelulla on löydettävissä sellaisia paikkoja, joissa myös naapurialueiden maankäyttö on otettu huomioon.

2. Maavoimien esikunta on korkeimpaan hallinto-oikeuteen 10.5.2013 saapuneessa hakemuksessaan pyytänyt, että korkein hallinto-oikeus ympäristönsuojelulain 101 §:n nojalla myöntää puolustusvoimille oikeuden ampumatoiminnan aloittamiseen Pahkajärven monitoimiampumaradalla muutoksenhausta huolimatta.

Etelä-Suomen aluehallintovirasto on lausunnossaan A:n ja B:n valituksesta viitannut päätöksensä perusteluihin ja todennut luvan myöntämisen edellytysten olleen olemassa. Valitus ei anna aihetta päätöksen kumoamiseen.

Kaakkois-Suomen elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskus (ELY-keskus) on lausunnossaan A:n ja B:n valituksesta todennut hallinto-oikeuden päätöksen täsmentävän luvan meluntorjuntaa koskevia määräyksiä ja tekevän luvasta valvontaviranomaisen näkökulmasta helpommin valvottavan. Korkeimman hallinto-oikeuden olisi kuitenkin vielä selvennettävä lupamääräystä 4 ratkaisemalla, tarkoittaako määritelmä "toiminnasta aiheutuva melutaso" pelkästään yksittäisten laukausten mitattua melutasoa vai sen lisäksi myös samalla radalla ammuttujen ryhmälaukausten ja eri ampumaratojen yhtäaikaisesta toiminnasta aiheutuvaa mitattua yhteismelutasoa ennen tulosten vertaamista asetettuihin melu³raja-arvoihin.

Lupamääräykseen 4 tehdyn lisäyksen mukaan siinä tarkoitetussa selvityksessä on arvioitava myös ryhmäammuntatilanteita ja tilanteita, joissa on ajallisesti päällekkäisiä laukauksia, sekä Pahkajärven ja Vekaranjärven ampumaratojen yhteismelua. ELY-keskus oli lausunnossaan 27.11.2012 hallinto-oikeudelle pyytänyt harkitsemaan, tulisiko ampumamelun tasoa arvioida yksittäisten laukausten vai ryhmälaukausten perusteella ennen tulosten vertaamista asetettuihin raja-arvoihin. Ryhmäammuntatilanteiden melutasojen tiedetään olevan korkeampia kuin yksittäisten laukausten melutasot (L_AImax). Suurin osa Pahkajärven ja Vekaranjärven ampumaradan ampumatapahtumista on ryhmälaukauksia. Silti esimerkiksi Vekaranjärven ampumaradan meluntorjuntasuunnitelmassa (Akukon Oy 12/2011) on tulokset esitetty yksittäisten laukausten melutasoina (L_AImax) arvioitaessa ampumaratamelua suhteessa asetettuihin raja-arvoihin. Virallista käytäntöä ei ole siitä, miten ryhmäammunta pitäisi ottaa huomioon laskentamalleissa.

Maavoimien esikunta on vastineessaan A:n ja B:n valituksesta ja siitä annetuista lausunnoista esittänyt valituksen ja siinä esitetyn oikeudenkäyntikuluvaatimuksen hylkäämistä perusteettomana sekä lausunut muun ohella seuraavaa:

Ympäristönsuojelulain 3 §:n 1 momentin 3 kohdassa määriteltyyn terveyshaittaan kuuluu hallituksen esityksen (84/1999 vp) yksityiskohtaisten perustelujen mukaan konkreettinen vaara tai riski sen aiheutumisesta. Terveyshaittana pidettäisiin esimerkiksi sairauden oiretta tai solun tai elimen patologista muutosta ja myös riittävää riskiä tällaisesta. Vaara kuvaa merkityksellistä riskiä terveyshaitan ilmenemiseen. Terveyshaitta voi ilmetä esimerkiksi vasta pitkäaikaisen kemikaali- tai melualtistuksen jälkeen. Tällainen altistus katsotaan terveyshaitaksi, jos konkreettisen haitan ilmenemistä voidaan pitää todennäköisenä esimerkiksi epidemiologisten tutkimusten perusteella. Ampumatoiminnasta aiheutuva melu itsessään ei vielä merkitse terveyshaitan aiheutumista. Melusta, joka on valtioneuvoston päätöksen 993/1992 mukaisella tasolla (lupamääräys 4), ei voida katsoa aiheutuvan terveyshaittaa.

Melusta ei liioin asetetut lupamääräykset ja toiminnan sijoituspaikka huomioon ottaen aiheudu eräistä naapuruussuhteista annetun lain 17 §:n 1 momentissa tarkoitettua kohtuutonta rasitusta. Saman pykälän 2 momentin mukaan arvioitaessa melurasituksen kohtuuttomuutta on otettava huomioon muun muassa paikalliset olosuhteet, rasituksen muu tavanomaisuus, rasituksen voimakkuus ja kesto, rasituksen syntymisen alkamisajankohta ja muut vastaavat seikat. Paikallisista olosuhteista riippuu, minkälainen melu on katsottava kohtuuttomaksi rasitukseksi. Ampuma- ja harjoitusalueen ja/tai ampumaradan lähistöllä asuvien osalta ampumatoiminnasta aiheutuvaa melua voidaan pitää tavanomaisena. Vaikka Pahkajärven ampumarata on uusi, ampumatoiminta alueella ei ole uutta. Pahkajärven alueella on ollut ampumatoimintaa vuodesta 1954, jolloin ampuma- ja harjoitusalue on perustettu. Pahkajärven ampumaradasta noin kolmen kilometrin etäisyydellä olevalla Vekaranjärven ampumaradalla on ammuttu vuodesta 1969.

Myös voimassa olevassa Kymenlaakson maakuntakaavassa puolustusvoimien toiminta on otettu huomioon. Kun puolustusvoimien toiminta vastaa alueen kaavan mukaista käyttöä, on toiminnasta aiheutuvaa melua pidettävä alueella tavanomaisena. Uusi ampumarata mahdollistaa ammuntojen järjestämisen Vekaranjärven radan kanssa siten, että uuden radan parempien meluntorjuntamahdollisuuksien ansiosta alueen melukuormitusta pystytään vähentämään. Uuden ampumaradan sijoituspaikka mahdollistaa radan suunnittelun ja rakentamisen siten, että luvassa määritellyt melun raja-arvot saavutetaan. Pahkajärven ja Vekaranjärven ampumaratojen samanaikainen käyttö merkitsee, että tällöin vain toisen radan melu kuuluu Pesäntäjärven loma-asunnoilla, koska melulle altistuvat kohteet sijaitsevat ampumaratojen välisellä alueella ja toisen radan suunnasta on aina vastatuuli. Ratojen samanaikainen käyttö ei vaikuta enimmäisäänitasoon ja keskiäänitasoon sen vaikutus on teoriassa enintään vain 3 dB. Melun tarkempi arviointi tehdään lupamääräyksen 4 mukaisesti.

Hakemuksessa ja lupapäätöksessä esitetyt melualueet on määritelty meluselvityksen perusteella, jossa ei ole voitu ottaa huomioon meluntorjuntaa, koska meluselvitystä laadittaessa ei ollut vielä päätetty radan tarkkaa asemaa eikä sen rakenteita. Siten lupapäätöksen mukaiset melualueet eivät ole lopullisia. Uuden ampumaradan meluntorjunta suunnitellaan joka tapauksessa siten, että toiminta täyttää lupamääräysten vaatimukset.

Mahdollisia muita ampumaradan sijoitusvaihtoehtoja ei alueella ole useita huolimatta siitä, että ampuma- ja harjoitusalueen kokonaispinta-ala on yli 8 000 hehtaaria. Alue jakautuu käyttötarkoituksensa mukaan suoja-alueeseen (noin 2 771 hehtaaria), maalialueeseen, tuliasema- ja harjoitusalueisiin sekä majoitus- ja huoltoalueeseen (yhteensä noin 5 433 hehtaaria). Suoja-alue on ammuntojen turvalliseen toteuttamiseen varattua varoaluetta. Osan suoja-alueesta omistaa Metsähallitus ja osa on puolustusvoimien käytössä sopimusoikeudellisin perustein. Suurin osa Metsähallituksen omistamasta suoja-alueesta on Repoveden kansallispuistoa. Ampumarataa ei voi sijoittaa suoja-alueelle. Maalialueet (noin 75 % ampuma-alueen pinta-alasta suoja-alue pois lukien) on puolestaan varattu taisteluammuntojen tuliasema- ja maalialueiksi. Taisteluampumaharjoituksia järjestetään ampuma-alueella keskimäärin 180 vuorokautena vuodessa. Ampumarataa ei voi sijoittaa myöskään maalialueelle. Tuliasema- ja harjoitusalue on tarkoitettu majoittumiseen ja harjoitusampumatarvikkeilla harjoitteluun. Alueelle voidaan sijoittaa epäsuoran tulen aseiden tuliasemia. Ampumaradan sijoittaminen on mahdollista tuliasema–harjoitusalueelle. Suurin osa tuliasema-alueesta on kuitenkin tykistön- ja ilmatorjunnan ammuntojen vaara-aluetta, jolle ampumarataa ei voi sijoittaa.

Ampumaradan sijoituspaikkaa valittaessa on ehdottoman tärkeätä sijoittaa rata siten, etteivät muut taisteluammunnat rajoita ampumaradan käyttöä. Radan vaihtoehtoisia sijoituspaikkoja on selvitetty arvioimalla Pahkajärven lisäksi kolmea muuta mahdollista sijoituspaikkaa, jotka ovat Vääränoja, Luulahti ja Juurikonmaa. Millekään näistä kolmesta paikasta ei kuitenkaan ole mahdollista rakentaa 600 metrin ampumapaikkaa, sillä käytössä oleville maa-alueille ei pystytä kustannustehokkaasti rakentamaan riittävän isoa rataa. Mainitut kolme muuta sijoituspaikkaa ovat lisäksi tykistö- ja ilmatorjunta-ammuntojen vaara-alueella. Ampumaradan rakentaminen Luulahteen tai Juurikonmaalle olisi lisäksi kallista muun muassa siitä syystä, että alueen läheisyydessä ei ole sähköverkkoa ja Luulahdessa ampumarata pitäisi suurimmaksi osaksi louhia kallioon. Ampumaradan sijainti Juurikonmaalla rajoittaisi merkittävästi myös lähiharjoitusalueen käyttöä. Nyt ampumaradan sijoituspaikaksi valittu Vääränniemi on siten ainoa mahdollinen ampumaradan sijoituspaikka, koska se edellä mainituista vaihtoehdoista ainoana ei sijaitse minkään ammunnan vaara-alueella eikä sen käyttö haittaa muuta ampuma- ja harjoitusalueen käyttöä. Ampumaradan mahdollisia sijoituspaikkoja on arvioitu ympäristönsuojelulain 6 §:ssä edellytetyin tavoin.

Pahkajärven radan tarve perustuu siihen, ettei Vekaranjärven radan kapasiteetti riitä Karjalan Prikaatin joukkotuotantovelvoitteisiin nähden. Pahkajärven rata on välttämätön järkeviä, kustannustehokkaita ammuntoja varten. Käytännössä määrällisesti yhden joukkoyksikön (200–300 varusmiestä) peruskoulutuskauden ammunnat jouduttaisiin järjestämään muilla radoilla Utissa, Mikkelissä Karkialammella ja Haminassa. Kaukana sijaitsevien ratojen käyttö lisää prikaatin kustannuksia ja vähentää varusmiesten käytettävissä olevaa koulutusaikaa (siirtymiset radoille). Karjalan prikaatin saapumiserien varusmiesvahvuuden kasvaminen ja vuonna 2015 käyttöönotettava maavoimien uusi taistelutapa lisäävät edelleen uuden ampumaradan tarvetta.

A ja B ovat vastaselityksessään lausuneet muun ohella seuraavaa:

Toisin kuin ELY-keskus lausunnossaan katsoo, alueen kokonaismelutasoa ei saada riittävästi alennettua meluntorjuntatoimenpiteillä.

Maakuntakaavassa Pahkajärven ampumaradan ympäristöä ei ole merkitty ampumarata-alueeksi, vaan puolustusvoimien pysyvässä käytössä olevaksi varuskunta-, harjoitus- ja vastaavaksi alueeksi. Siten uudesta ampumaradasta aiheutuvaa melua ei voi maakuntakaavan merkinnän perusteella pitää alueella tavanomaisena tai kohtuullisena.

Luvansaajan käsitys ratojen samanaikaisen käytön olemattomasta vaikutuksesta melun enimmäisäänitasoon tai enintään vähäisestä vaikutuksesta melun keskiäänitasoon on kyseenalainen. Vastatuulikaan ei tarkoita, ettei melua kuuluisi lainkaan. Tuulen suunta voi olla myös muu kuin suora myötä- tai vastatuuli. Se vaikuttaa myös melun kuuluvuuteen. Lupamääräyksen 4 mukainen tarkempi melutason arviointi ei riitä, vaan melutaso olisi tullut ympäristönsuojelulain 35 §:n 2 momentin nojalla selvittää jo lupahakemuksen yhteydessä.

Luvansaajan käsitys, ettei meluselvityksessä ole voitu ottaa huomioon meluntorjuntaa, koska meluselvitystä laadittaessa ei ollut vielä päätetty radan tarkkaa asemaa eikä sen rakenteita, on paikkansa pitämätön. Ympäristölupaa varten tehdyissä melumallinnuksissa on otettu huomioon myös meluntorjuntanäkökohdat. Muutoin ei olisi ollut mahdollista käsitellä lupahakemusta lainkaan.

Valittaessa sijoituspaikkaa ympäristön pilaantumisen vaaraa aiheuttavalle toiminnalle ei, kun otetaan huomioon ympäristönsuojelulain 6 §, voida ottaa huomioon pelkästään kustannusnäkökohtia.

Korkeimman hallinto-oikeuden ratkaisu

1. Kaakkois-Suomen elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskuksen lausunnossa esitetty vaatimus lupamääräyksen 4 muuttamisesta jätetään tutkimatta.

Muutoin korkein hallinto-oikeus on tutkinut asian.

2. A:n ja B:n valitus hylätään. Vaasan hallinto-oikeuden päätöstä ei muuteta.

3. A:n ja B:n oikeudenkäyntikulujen korvaamista koskeva vaatimus hylätään.

4. Lausuminen Maavoimien esikunnan hakemuksesta raukeaa.

Perustelut

1. Elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskus on esittänyt vaatimuksensa vasta valitusajan päätyttyä A:n ja B:n valituksen johdosta antamassaan lausunnossa. Vaatimus on siten myöhään tehtynä jätettävä tutkimatta.

2. Kun otetaan huomioon edellä ilmenevät hallinto-oikeuden päätöksen perustelut, päätöksessä sovelletut oikeusohjeet, korkeimmassa hallinto-oikeudessa esitetyt vaatimukset ja asiassa saatu selvitys, hallinto-oikeuden päätöksen muuttamiseen ei ole perusteita.

3. Asian näin päättyessä ja kun otetaan huomioon hallintolainkäyttölain 74 §, A:lle ja B:lle ei ole määrättävä maksettavaksi korvausta oikeudenkäyntikuluista korkeimmassa hallinto-oikeudessa.

4. Ympäristönsuojelulain (86/2000) 100 §:n mukaan toimintaa ei saa aloittaa tai muuttaa ennen kuin siihen oikeuttava lupapäätös on lainvoimainen. Lupaviranomainen voi ympäristönsuojelulain 101 §:n 1 momentin mukaan perustellusta syystä ja edellyttäen, ettei täytäntöönpano tee muutoksenhakua hyödyttömäksi, luvan hakijan pyynnöstä lupapäätöksessä määrätä, että toiminta saadaan muutoksenhausta huolimatta aloittaa lupapäätöstä noudattaen. Saman pykälän 2 momentin mukaan 1 momentissa tarkoitettu oikeus voidaan myöntää samoin edellytyksin enintään 14 päivän kuluessa valitusajan päättymisestä erikseen tehdystä hakemuksesta.

Ympäristönsuojelulain 101 a §:n (252/2005) 1 momentin mukaan muutoksenhakutuomioistuin voi valituksesta kumota 101 §:ssä tarkoitetun määräyksen tai muuttaa sitä tai muutoinkin kieltää lupapäätöksen täytäntöönpanon. Pykälän 3 momentin mukaan hallintolainkäyttölain 6 luvun säännöksiä lainvoimaa vailla olevan päätöksen täytäntöönpanosta ei sovelleta ympäristönsuojelulain mukaiseen muutoksenhakuun siten, että toiminta olisi aloitettavissa ilman lainvoimaista lupaa tai 101 §:ssä tarkoitettua määräystä.

Hallintolainkäyttölain 32 §:n 1 momentin mukaan kun valitus on tehty, valitusviranomainen voi kieltää päätöksen täytäntöönpanon tai määrätä sen keskeytettäväksi tai antaa muun täytäntöönpanoa koskevan määräyksen.

Lupaviranomainen ei ole antanut puolustusvoimille ympäristönsuojelulain 101 §:n 1 tai 2 momentin nojalla lupaa aloittaa toimintaa muutoksenhausta huolimatta lupapäätöstä noudattaen. Kun otetaan huomioon ympäristönsuojelulain 101 a §:n 3 momentti, tuomioistuin ei voi antaa hallintolainkäyttölain 32 §:n 1 momentin nojalla sellaista "muuta täytäntöönpanoa koskevaa määräystä", joka oikeuttaisi aloittamaan toiminnan ympäristönsuojelulain 100 §:stä poiketen lainvoimaa vailla olevan lupapäätöksen johdosta.

Koska asia on tällä korkeimman hallinto-oikeuden päätöksellä tullut ratkaistuksi ja aluehallintoviraston päätös on saanut lainvoiman, enempi lausuminen Maavoimien esikunnan hakemuksesta ei ole tarpeen.

Asian ovat ratkaisseet hallintoneuvokset Kari Kuusiniemi, Riitta Mutikainen, Hannu Ranta, Tuomas Lehtonen ja Liisa Heikkilä sekä ympäristöasiantuntijaneuvokset Rauno Pääkkönen ja Jukka Horppila. Asian esittelijä Ilpo Havumäki.