Muu päätös 3405/2014

Asia Ympäristölupaa koskevat valitukset

Valittajat 1) AA ja BA

2) Iisalmen Luonnon Ystäväin Yhdistys ry

Päätös, jota valitus koskee

Vaasan hallinto-oikeus 21.5.2013 nro 13/0130/1

Asian taustaa

Itä-Suomen aluehallintovirasto on 19.1.2011 antamallaan päätöksellä Nro 10/2011/1 myöntänyt Vapo Oy:lle ympäristöluvan turvetuotantoon Kiuruveden Kalliokylän kylässä Sarvisuon 73,6 hehtaarin alueella päätöksestä tarkemmin ilmenevin lupamääräyksin.

Vaasan hallinto-oikeus on 7.7.2011 antamallaan päätöksellä Nro 11/0196/1 kumonnut aluehallintoviraston päätöksen ja palauttanut asian uudelleen käsiteltäväksi. Hallinto-oikeus on todennut, että asiaa uudelleen käsiteltäessä tulee, mikäli luvan hakija haluaa hakemustaan jatkaa, ottaa huomioon Vapo Oy:n uuden hakemuksen liitteineen lisäksi hallinto-oikeudelle valituksissa esitetty. Asian näin päättyessä enempi lausuminen valittajien vaatimuksista on rauennut.

Hallinto-oikeus on perustellut päätöstään seuraavasti:

Vapo Oy on valitusten johdosta antamassaan vastineessa ilmoittanut, että yhtiö tulee suunnittelemaan hankkeen uudelleen ja hakemaan ympäristölupaa toista vesien johtamisreittiä käyttäen. Vapo Oy on kertonut ilmoittaneensa asiasta kaikille valittajille. Vapo Oy:n ilmoitettua aikomuksistaan muuttaa lupahakemusta on perusteltua palauttaa asia aluehallintovirastolle.

Asian aikaisempi käsittely

Itä-Suomen aluehallintovirasto on 27.6.2012 antamallaan päätöksellä Nro 45/2012/1 myöntänyt Vapo Oy:lle ympäristöluvan turvetuotantoon Kiuruveden kaupungin Kalliokylän kylässä Sarvisuon 73,6 hehtaarin alueella. Aluehallintovirasto on myöntänyt samalla luvan saajalle vesilain (264/1961) 10 luvun 6 §:n mukaisen oikeuden johtaa tuotantoalueelta tulevat kuivatusvedet tiloilla 263-404-3-37, 263-404-3-92, 263-404-3-56, 263-404-3-68, 263-404-5-49, 263-404-4-8 ja 263-404-3-57 kulkevassa ojassa Patviahonhaaraan. Luvan saajan on huolehdittava laskuojan kunnossapidosta. Hankkeesta ei ennalta arvioiden aiheudu ympäristönsuojelulain perusteella korvattavaa tai hyvitettävää vahinkoa.

Päätökseen on sisältynyt 12 lupamääräystä, joista lupamääräykset 1–5 ja 10–11 ovat kuuluneet seuraavasti:

Päästöt vesiin

1. Turvetuotantoalueen vedet on johdettava vesienkäsittelyrakenteiden jälkeen laskuojan kautta Patviahonhaaraan. Laskuojan sijainti käy selville aluehallintovirastoon 23.12.2011 toimitetun hakemuksen täydennyksen liitteenä 2 olevasta tuotantosuunnitelmakartasta.

2. Tuotantoalueelta johdettavat vedet on käsiteltävä hakemuksen liitteenä 4 olevan piirustuksen "Tuotantosuunnitelma" mukaisesti sarkaojarakenteiden, laskeutusaltaiden ja ympärivuotisesti pintavalutuskentän avulla sekä muutoin hakemussuunnitelmasta ilmenevällä tavalla. Pintavalutuskentällä olevat ojat on tukittava vähintään kolmen metrin pituisilla ojatukoksilla riittävän lyhyin välein kentän kaltevuuden perusteella.

Sarkaojien päissä on oltava lietesyvennys, lietteenpidätin ja päisteputket. Laskeutusaltaissa on oltava pintapuomit ja purkupään virtaamaa padottava rakenne. Laskeutusaltaiden ja pintavalutuskentän on oltava mitoitusohjeiden mukaisia.

Tarvittaessa on virtaamansäätöpatojen avulla varmistettava, että kaikki tuotantoalueelle kertyvät vedet ylivalumatilanteissakin tulevat käsitellyiksi pintavalutuksella.

Auma-alueiden ja ojien välissä on oltava suojakaista, joka estää turpeen joutumisen ojiin.

Tuotantoalueen ulkopuoliset valumavedet on johdettava tuotantoalueen ja vesienkäsittelyrakenteiden ohitse eristysojissa, joissa on oltava lietesyvennykset.

Pintavalutuskäsittelyn puhdistustehon 1.4.–31.10. välisenä aikana mahdolliset toimintahäiriöiden aikaiset päästöt mukaan lukien on oltava vähintään

Kiintoaine 50 %

Kokonaisfosfori 50 %

Kokonaistyppi 20 %

Muuna aikana puhdistustehoarvot ovat tavoitteellisia.

3. Vesienkäsittelyrakenteet on toteutettava ja otettava käyttöön ennen tuotantokenttien kuntoonpanon aloittamista. Rakenteiden valmistumisesta on ennen käyttöönottoa ilmoitettava Pohjois-Savon ELY-keskukselle ja Kiuruveden kaupungin ympäristönsuojeluviranomaiselle.

Vesienkäsittelyrakenteisiin saa Pohjois-Savon ELY-keskuksen hyväksymällä tavalla tehdä sellaisia muutoksia, jotka eivät vähennä niiden tehoa.

4. Luvan saajan on pidettävä vesienkäsittelyrakenteet ja ojastot jatkuvasti toimintakunnossa ja tarkastettava niiden toimivuus säännöllisesti.

Laskeutusaltaat, sarkaojat ja lietesyvennykset sekä reuna- ja kokoojaojat on puhdistettava ainakin kerran vuodessa tuotantokauden päätyttyä ja aina muulloinkin tarpeen vaatiessa. Kivennäismaahan kaivetut ojat on tarkastettava ainakin kerran vuodessa ja puhdistettava tarvittaessa.

Laskeutusaltaista, lietesyvennyksistä ja kivennäismaahan kaivetuista ojista liete on poistettava ja sijoitettava siten, ettei puhdistustyöstä aiheudu vältettävissä olevia päästöjä vesistöön.

Päästöt ilmaan ja melu

5. Tuotanto ja turpeen varastointi on tehtävä ja ajoitettava siten, että tuotantoalueelta leviää mahdollisimman vähän turvepölyä tai melua ympäristöön. Koneiden ja laitteiden on oltava mahdollisimman vähän turvepölyä aiheuttavia.

Tuotantoalueen ulkopuolelle pölyämistä aiheuttava toiminta on kielletty tuotantolohkon 1 itäosassa alle 300 metrin etäisyydellä peltolohkoista, kun tuulee lännen ja luoteen väliltä. Alueella on oltava asianmukainen tuulen suunnan ja nopeuden osoittava kiinteästi asennettu ja rekisteröivä mittari.

Aumoja ei saa sijoittaa alle 300 metrin etäisyydelle peltolohkoista.

Luvan saajan hallussa olevilla alueilla, jotka ovat tuotantoalueen ja viljelysten välissä, on säilytettävä niillä oleva suojapuusto.

Kuljetuksiin käytettävät ajoneuvot on kuormattava siten, ettei kuorma pölyä häiritsevästi.

Tarkkailu ja raportointi

10. Käyttö-, päästö- ja vaikutustarkkailu on toteutettava hakemuksen liitteenä 14 olevan suunnitelman mukaisesti siten täydennettynä, että kahtena tehostetun tarkkailun vuotena tulee tehdä päästötarkkailu ympärivuotisesti samoin kuin kuntoonpanovaiheessa. Tällöin näytteitä otetaan pintavalutuskentälle tulevasta ja sieltä lähtevästä vedestä huhti–toukokuussa 1/viikko ja kesä–lokakuussa 2/kuukausi sekä marras–maaliskuussa 1/kuukausi.

Mikäli kuntoonpanovuosina tehdyssä pintavalutuskentän tehon tarkkailussa ei saavuteta lupamääräyksessä 2 asetettuja raja-arvoja, on päästötarkkailua jatkettava vuosittain niin kauan, kunnes kentän toimivuus on varmistettu.

Käyttö-, päästö- ja vaikutustarkkailu voidaan muuttaa Pohjois-Savon ELY-keskuksen hyväksymällä tavalla.

11. Vesistötarkkailun vuosiraportit on toimitettava Pohjois-Savon ELY-keskukselle ja Kiuruveden kaupungin ympäristönsuojeluviranomaiselle. Tarkkailujen tulokset on vaadittaessa annettava niiden nähtäväksi, joiden oikeuteen tai etuun tiedot saattavat vaikuttaa.

Tarkkailutulosten yhteenvedoissa on esitettävä tarkkailussa esiintyneet epävarmuustekijät sekä analyyseissä ja tulosten laskennassa käytetyt menetelmät.

Lupamääräysten tarkistaminen

Aluehallintovirasto on määrännyt, että luvan saajan on viimeistään 31.3.2022 jätettävä aluehallintovirastolle hakemus lupamääräysten tarkistamiseksi. Hakemukseen on liitettävä selvitykset vesien käsittelyn tehokkuudesta, vesiin joutuvien päästöjen määrästä sekä vesien johtamisen vaikutuksista purkuvesistöön, sen kalastoon ja käyttöön, mahdollisuuksista tehostaa vesien käsittelyä sekä arvio aiheutuneista ennakoimattomista vahingoista. Hakemukseen on myös liitettävä selvitys tuotannosta poistettujen alueiden tilasta, selvitys jäljellä olevista turvevaroista, ajan tasalla oleva tuotantoaluekartta ja muut ympäristönsuojeluasetuksen 9–11 §:n mukaiset selvitykset tarpeellisilta osilta. Hakemuksen yhteydessä on esitettävä suunnitelma alueiden jälkihoidosta ja tarkkailusta turpeen noston loputtua.

Aluehallintovirasto on perustellut päätöstään muun ohella seuraavasti:

Luvan myöntämisen edellytykset

Sarvisuon turvetuotantoalue on uusi tuotantoalue, joka on jo aiemmin ojitettu ja luonnontilaltaan muuttunut. Tuotantoalueella tai sen vaikutuspiirissä ei ole erityisiä luontoarvoja eikä luonnonsuojelulain perusteella erityistä suojelustatusta omaavia lajeja tai luontotyyppejä. Kaikki kuivatusvedet käsitellään ympärivuotisesti pintavalutuksella. Turvetuotantoalueelta Patviahonhaaraan ja sen alapuoliseen vesistöön kohdistuva kuormitus ei ennalta arvioiden aiheuta vesistössä luvan esteenä olevaa vesistön pilaantumista tai sen vaaraa. Lähin asutus sijaitsee yli 500 metrin päässä tuotantoalueesta. Toiminta sijoittuu maakuntakaavassa turvetuotantoon varatulle alueelle.

Tuotantoalueelta alapuoliseen vesistöön johdettava kuormitus ei ennalta arvioiden vaaranna valtioneuvoston vahvistamassa Vuoksen vesienhoitoalueen vesienhoitosuunnitelmassa vuoteen 2015 tai Pohjois-Savon vesienhoidon toimenpideohjelmassa vuosille 2010–2015 Iisalmen reitille asetettujen tilatavoitteiden saavuttamista.

Kun otetaan huomioon Sarvisuon ja sen ympäristön tila ja käyttö, turvetuotannosta tämän lupapäätöksen mukaisesti toteutettuna ei aiheudu luvan myöntämisen esteenä olevaa terveyshaittaa, merkittävää muuta ympäristön pilaantumista tai sen vaaraa, kiellettyä maan tai pohjaveden pilaantumista, erityisten luonnonolosuhteiden huonontumista tai yleiseltä kannalta tärkeän virkistys- tai muun käyttömahdollisuuden vaarantumista eikä toiminnan vaikutusalueella eräistä naapuruussuhteista annetun lain 17 §:n mukaista kohtuutonta rasitusta.

Lupamääräysten perustelut

Vesistöön joutuvien päästöjen rajoittamiseksi määrätään käytettäväksi parasta käyttökelpoista tekniikkaa, minkä vuoksi ovat tarpeen määräykset 1–4. Ympärivuotinen pintavalutus on alapuolisen vesistön tila ja käyttö huomioon ottaen Sarvisuon olosuhteissa parhaan käyttökelpoisen tekniikan ja ympäristön kannalta parhaan käytännön mukaista.

Tuotantoalueen lähin asutus sijaitsee yli 500 metrin päässä Sarvisuosta, millä perusteella melun rajoittamiseksi riittävät yleisluontoiset määräykset. Tuotantoalueen itäpuolella sijaitsevilla lähimmillä peltolohkoilla tuotetaan rehua lypsykarjalle. Rehuntuotannon turvaamiseksi on peltolohkojen ja tuotantoalueen välissä, hakijan hallussa olevalla alueella oleva puusto säilytettävä suojapuustona eikä sitä saa hakata. Lisäksi turvetuotantoa on rajoitettu silloin, kun tuotantoalueelta tuulee peltolohkojen suuntaan. Rehuntuotannon turvaamiseksi myös lohkon 2 auma-alue on siirrettävä riittävän kauas peltolohkoista.

- - -

Luvan saajan on oltava selvillä toimintansa päästöistä ja niiden vaikutuksesta ympäristöön. Lupamääräyksissä 10 ja 11 annetut tarkkailu- ja raportointimääräykset ovat tarpeen valvontaa varten, ennakoimattomien vahinkojen varalta sekä lupamääräysten tarkistamista varten. Tarkkailun perusteella valvontaviranomainen voi tarvittaessa edellyttää toimenpiteitä pintavalutuksen ja muun vesien käsittelyn puhdistustehon parantamiseksi. Vuosittain tehtäviin yhteenvetoraportteihin voidaan sisällyttää selostukset vesien käsittelyssä havaituista puutteista, jo tehdyistä toimenpiteistä niiden poistamiseksi ja suunnitelma tulevista parannustoimenpiteistä.

Vastauksena yksilöityihin vaatimuksiin ja lausuntoihin aluehallintovirasto on todennut muun ohella seuraavaa:

AA:n ja BA:n tekemä tuotantoalueen tieliittymän sijainnin muuttamista koskeva vaatimus jätetään tutkimatta aluehallintoviraston toimivaltaan kuulumattomana kysymyksenä.

Viranomaisten antamissa lausunnoissa esitetyt vaatimukset on enemmälti hyläten otettu huomioon lupamääräyksistä ja päätöksen perusteluista ilmenevästi. Tuotantoalueella ei esiinny sellaisia eläin- tai kasvilajeja taikka luontotyyppejä, joiden luonnonsuojelullinen status asettaisivat estettä luvan myöntämiselle. Lupahakemuksessa on esitetty riittävä tieto hankkeesta, sen vaikutuksista ja hankkeen ympäristöolosuhteista asian käsittelemiseksi.

Muistutuksissa esitetyt, hakemuksen hylkäämistä koskevat vaatimukset hylätään, koska perusteet luvan myöntämiselle ovat olemassa päätöksen perusteluista ilmenevästi.

Muistutuksissa esitetty vaatimus tuotantoalueen rajaamiseksi vähintään 300 metrin etäisyydelle rehuntuotantoon varatuista pelloista on enemmälti hyläten otettu huomioon lupamääräyksistä ja niiden perusteluista ilmenevästi.

Muistutuksissa esitetyt virkistyskäyttöarvon alenemisesta tai kalakannan heikkenemisestä esitetyt korvausvaatimukset on hylätty, koska Sarvisuon kuivatusvesien johtamisesta Patviahonhaaraan ja sen alapuoliseen vesistöön ei ennalta arvioiden aiheudu ympäristönsuojelulain perusteella korvattavaa haittaa alapuoliselle vesistölle tai sen rannalla sijaitsevien kiinteistöjen vesisidonnaiselle käytölle tai kalastukselle tai kalastolle. Muilla perusteilla esitetyt korvausvaatimukset jätetään aluehallintoviraston toimivaltaan kuulumattomina tutkimatta.

Muistutuksissa esitetyt vaatimukset laitteiden kytkemisestä GSM-hälytykseen, jatkuvatoimisen melu-, pöly- ja virtaamamittauksen järjestäminen sekä muut vastaavat laitoksen toimintaan kohdistuvat vaatimukset on hylätty. Päätöksessä on annettu riittävät määräykset päästöjen vähentämiseksi ja tarkkailun järjestämiseksi.

Muistutuksissa esitetyt vaatimukset toiminnan rajoittamiseksi kesäaikaan arkisin klo 6–19 ja viikonloppuisin klo 9–16 väliseksi ajaksi on hylätty. Toiminnasta päätöksen mukaisesti ei aiheudu, pihapiirien etäisyys tuotantoalueesta huomioon ottaen, kohtuutonta rasitusta muistuttajien kiinteistöille.

Aluehallintoviraston soveltamat oikeusohjeet

Ympäristönsuojelulaki (86/2000) 41–43, 45–46, 52, 55–56, 72, 90, 100 ja 103 a §

Ympäristönsuojeluasetus (169/2000) 5, 19, 30 ja 37 §

Vanha vesilaki (264/1961) 10 luku 6 §

Uusi vesilaki (587/2011) 19 luku 3 §

Jätelaki (1072/1993) 4, 6, 12, 15, 51 ja 52 §

Laki vesienhoidon järjestämisestä

Hallinto-oikeuden ratkaisu, siltä osin kuin nyt on kysymys

Vaasan hallinto-oikeus on valituksenalaisella päätöksellään jättänyt tutkimatta Iisalmen Luonnon Ystäväin Yhdistys ry:n vaatimuksen Sarvisuon turvetuotannon asettamisesta täytäntöönpanokieltoon, hylännyt AA:n ja BA:n valituksen Sarvisuon turvetuotantoalueen tieliittymän sijaintia koskevan vaatimuksen ja muiden kuin vesistön pilaantumisesta esitettyjen korvausvaatimusten osalta, hylännyt Iisalmen Luonnon Ystäväin Yhdistys ry:n vaatimuksen ennakkoratkaisun hankkimisesta unionin tuomioistuimelta, hylännyt AA:n ja BA:n sekä Iisalmen Luonnon Ystäväin Yhdistys ry:n väitteen Vapo Oy:n lupahakemuksen puutteellisuudesta ja muiltakin osin hylännyt AA:n ja BA:n sekä Iisalmen Luonnon Ystäväin Yhdistys ry:n valitukset Itä-Suomen aluehallintoviraston päätöksestä.

Hallinto-oikeus on perustellut päätöstään seuraavasti:

Täytäntöönpanokieltoa koskeva vaatimus

Itä-Suomen aluehallintoviraston ympäristölupapäätöksessä on määrätty, että toiminta ei saa aloittaa ennen kuin päätös on saanut lainvoiman. Valitus korvauksesta ei estä toiminnan aloittamista. Päätöksestä on valitettu. Päätös ei näin ollen ole lainvoimainen eikä toimintaa saa aloittaa. Hallinto-oikeus ei tutki oikeussuojatarpeen puuttuessa toimenpidekieltoa koskevaa vaatimusta.

Tieliittymän sijaintia koskeva vaatimus

Maantielain (23.6.2005/503) 37 §:n mukaan tieliittymän sijainnin ja käytön ratkaiseminen kuuluu tienpitoviranomaisen toimivaltaan. Hallinto-oikeudella ei ole syytä muuttaa aluehallintoviraston päätöstä, jossa tieyhteyttä koskeva vaatimus on jätetty tutkimatta.

Korvausvaatimus

Ympäristönsuojelulain 67 §:n mukaan ympäristöluvassa voidaan määrätä korvauksia ainoastaan toiminnasta johtuvasta vesistön pilaantumisesta aiheutuvista vahingoista. Muut korvausvaatimukset aluehallintoviraston on tullut jättää tutkimatta.

Vaatimus ennakkoratkaisun pyytämisestä

Asiassa ei ole sellaisia Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiiviin 2008/1/EY, (IPPC-direktiivi) liittyviä epäselviä tulkintoja, jotka olisi tarpeen selvittää EU:n tuomioistuimelle osoitetun ennakkoratkaisupyynnön avulla.

Väite lupahakemuksen puutteellisuudesta

Ympäristönsuojelulain 35 §:n 2 momentin mukaan lupahakemukseen on liitettävä lupaharkinnan kannalta tarpeellinen selvitys toiminnasta, sen vaikutuksista, asianosaisista ja muista merkityksellisistä seikoista siten kuin asetuksella tarkemmin säädetään.

Lupahakemukseen liitetty kasvillisuusselvitys ja linnustoselvitys on tehty asianmukaisin menetelmin ja oikeaan vuodenaikaan. Selvityksissä esitettyjen tietojen perusteella ei ole olettavissa, että alueella olisi sellaisia luontoarvoja, jotka voisivat olla luvan myöntämisen esteitä ja jotka vaatisivat lisäselvityksiä.

Alueen kuivatusvesien käsittely on suunniteltu yleisesti käytettyjen ohjeiden mukaisesti ja turvetuotannon aiheuttama vesistökuormitus on arvioitu tavanomaisella tavalla. Turvetuotantoalueiden valumavesien laatu ja pintavalutuskenttien toteutunut puhdistusteho vaihtelevat huomattavan paljon alueen ominaisuuksista riippuen. Hallinto-oikeus on harkinnassaan ottanut huomioon tätä epävarmuutta.

Kuivatusvesien johtaminen on esitetty aluehallintovirastolle 21.12.2011 saapuneessa ympäristölupahakemuksen täydennyksessä. Suunnitelma on ollut asianosaisten käytettävissä kun asiakirjat on ollut nähtävillä 1.2.–2.3.2012. Hallinto-oikeus katsoo, että veden johtamissuunnitelma on ollut riittävä ympäristölupahakemuksen käsittelyn kannalta.

Hallinto-oikeus katsoo, että hakemuksessa on esitetty ympäristönsuojelulain 35 §:ssä edellytetyt tiedot. Näin ollen valittajien väite hakijan puutteellisten tietojen esittämisestä on hylättävä.

Valitusten hylkääminen enemmälti

Sovelletut oikeusohjeet

Ympäristönsuojelulain 41 §:n 1 momentin mukaan ympäristölupa myönnetään, jos toiminta täyttää ympäristönsuojelulain ja jätelain sekä niiden nojalla annettujen asetusten vaatimukset.

Ympäristönsuojelulain 42 §:n 1 momentin mukaan luvan myöntäminen edellyttää, ettei toiminnasta, asetettavat lupamääräykset ja toiminnan sijoituspaikka huomioon ottaen, aiheudu yksinään tai yhdessä muiden toimintojen kanssa terveyshaittaa, merkittävää muuta ympäristön pilaantumista tai sen vaaraa, maaperän tai pohjaveden pilaantumista, erityisten luonnonolosuhteiden huonontumista taikka vedenhankinnan tai yleiseltä kannalta tärkeän muun käyttömahdollisuuden vaarantumista toiminnan vaikutusalueella eikä eräistä naapuruussuhteista annetun lain 17 §:n 1 momentissa tarkoitettua kohtuutonta rasitusta.

Ympäristönsuojelulain 43 §:n 1 momentin mukaan ympäristöluvassa on pilaantumisen ehkäisemiseksi annettava tarpeelliset lupamääräykset muun muassa päästöistä, päästöraja-arvoista, päästöjen ehkäisemisestä ja rajoittamisesta sekä päästöpaikan sijainnista. Mainitun lain 43 §:n 3 momentin mukaan lupamääräyksiä annettaessa on otettava huomioon toiminnan luonne, sen alueen ominaisuudet, jolla toiminnan vaikutus ilmenee, toiminnan vaikutus ympäristöön kokonaisuutena, pilaantumisen ehkäisemiseksi tarkoitettujen toimien merkitys ympäristön kokonaisuuden kannalta sekä tekniset ja taloudelliset mahdollisuudet toteuttaa nämä toimet. Päästöraja-arvoa sekä päästöjen ehkäisemistä ja rajoittamista koskevien lupamääräysten tulee perustua parhaaseen käyttökelpoiseen tekniikkaan. Lupamääräyksissä ei kuitenkaan saa velvoittaa käyttämään vain tiettyä määrättyä tekniikkaa. Lisäksi on tarpeen mukaan otettava huomioon energian ja materiaalien käytön tehokkuus sekä varautuminen onnettomuuksien ehkäisemiseen ja niiden seurausten rajoittamiseen.

Ympäristönsuojelulain 50 §:n 2 momentin mukaan luvassa on 42 §:n 1 momentin 2 kohdassa tarkoitettua pilaantumisen merkittävyyttä arvioitaessa otettava huomioon, mitä vesienhoidon ja merenhoidon järjestämisestä annetun lain mukaisessa vesienhoitosuunnitelmassa on esitetty toiminnan vaikutusalueen vesien tilaan ja käyttöön liittyvistä seikoista. Ympäristönsuojelulain 50 §:n 2 momentin perustelujen mukaan vesienhoidon ympäristötavoitteet eivät sellaisenaan olisi luvan myöntämisen edellytys tai este. Ympäristötavoitteet vaikuttaisivat lähinnä siihen, miten toiminnasta aiheutuvaa ympäristön pilaantumisen merkittävyyttä arvioitaisiin. Viranomaisen tulisi arvioida toiminnan vaikutuksia vertaamalla vaikutuksia ympäristötavoitteisiin.

Päästöt ilmaan ja melu

Lupapäätöksessä on annettu yleisiä pölypäästöjä ja melua rajoittavia määräyksiä. Aluehallintovirasto on päätöksessään todennut, että lähin asutus sijaitsee yli 500 metrin päästä Sarvisuosta, millä perusteella melun rajoittamiseksi riittävät yleisluoteiset määräykset. Pölyn leviämisen estämiseksi on annettu määräyksiä.

Hallinto-oikeus katsoo, että kun otetaan huomioon turvetuotantoalueen etäisyys AA:n ja BA:n sekä (- - -) asuinkiinteistöihin ympäristölupapäätöksessä annetut määräykset ovat riittävät kohtuuttomien pöly- ja meluhaittojen estämiseksi.

Vesienkäsittely ja kuormitus

Sarvisuon turvetuotantoalueen kuivatusvedet on aluehallintoviraston päätöksessä määrätty käsiteltäväksi ympärivuotisesti toimivalla pintavalutuskentällä. Kentän koko on 3,1 ha ja 4,2 % sen valuma-alueesta. Lupamääräyksessä 2 on määrätty, että pintavalutuskäsittelyn puhdistustehon 1.4.–31.10. välisenä aikana mahdolliset toimintahäiriöiden aikaiset päästöt mukaan lukien on oltava vähintään 50 % kiintoaineen ja fosforin osalta ja 20 % kokonaistypen osalta. Muina aikoina raja-arvot on määrätty tavoitteellisiksi. Turvetuotantoalueen vesien käsittelyssä on ympäristönsuojelulain 4 §:n 1 momentin 2 kohdan, ilmeisesti oikeastaan 3 kohdan, mukaisesti käytettävä parasta käyttökelpoista tekniikkaa. Hallinto-oikeus toteaa, että ympärivuotisen pintavalutuksen on katsottava täyttävän parhaan käyttökelpoisen tekniikan vaatimukset Sarvisuon olosuhteissa. Määrätyt puhdistusvaatimukset vastaavat myös teknisesti ja taloudellisesti saavutettavaa puhdistustasoa.

Hankealueen purkuvesistö kuuluu Vuoksen vesienhoitoalueeseen ja se sisältyy Pohjois-Savon vesienhoidon toimenpideohjelmaan vuosille 2010–2015. Purkuvesistö kuuluu Iisalmen reittiin, joka kokonaisuutena on tyydyttävässä tilassa. Toimenpideohjelman tavoitteena on, että se olisi hyvässä tilassa vuonna 2015. Hyvän tilan saavuttaminen edellyttää muun muassa fosforikuormituksen vähentämistä.

Ympäristölupahakemuksen liitteenä olevan kuormitusselvityksen mukaan Sarvisuon kuntoonpanovaiheessa ensimmäisenä ojitusvuonna nettokuormitus olisi noin 22 kg fosforia, 990 kg typpeä ja 1 700 kg kiintoainetta. Tuotantovaiheessa ja turvetuotantoalueen ollessa 73,6 ha alueen nettokuormituksen arvioidaan olevan vuodessa noin 11 kg fosforia, 480 kg typpeä ja 890 kg kiintoainetta.

Tuotantoalueen alapuolella sijaitsevat Patviahonhaara, Tuomijoki, Ylijärvi ja Ohnonjärvi ovat luonnostaan humus- ja ravinnepitoisia. Pohjois-Savon elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskuksen lausunnon mukaan nämä vesistöt eivät ole erityisen herkkiä kuormitukselle. Järvissä ei ole havaittavissa alttiutta talviaikaiseen hapettomuuteen ja ne kestäisivät jonkin verran orgaanista ravinnekuormitusta.

Kun Sarvisuon turvetuotantoalueen kuivatusvedet käsitellään ympäristöluvassa määrätyllä puhdistustehokkuudella hallinto-oikeus katsoo, ettei kuivatusvesien johtaminen purkuvesistöön olennaisesti vaikeuta Vuoksen vesienhoitoalueen vesienhoitosuunnitelman tavoitteiden toteuttamista tai Pohjois-Savon toimenpideohjelmassa Iisalmen reitille esitetyn hyvän tilan saavuttamista. Hanke ei myöskään ennalta arvioiden aiheuta merkittävää vesistön pilaantumista tai sen vaaraa. Ottaen huomioon hankkeen laatu ja toimintaolosuhteet hallinto-oikeus katsoo, ettei Sarvisuon turvetuotannon kuivatusvesille ole syytä asettaa varsinaisia päästöraja-arvoja. Pintavalutuskentän puhdistusteholle asetettuja vaatimuksia voidaan tässä asiassa pitää riittävinä.

Kuivatusvesien johtaminen

Itä-Suomen aluehallintovirasto on ympäristöluvassa myöntänyt samalla luvan saajalle vesilain 10 luvun 6 § (264/1961) mukaisen oikeuden johtaa tuotantoalueelta tulevat kuivatusvedet muun muassa tilalla 263-404-3-56 kulkevaan ojaan, jonka vieressä kulkee AA:n ja BA:n kiinteistölle johtava yksityistie. Aluehallintovirasto on velvoittanut luvan saajan huolehtimaan laskuojan kunnossapidosta. Aluehallintovirastolle 23.11.2011 saapuneessa lupahakemuksen täydennyksessä on esitetty veden johtamisen suunnitelma. Suunnitelma on ollut asianosaisten käytettävissä kun hakemusasiakirjat ovat olleet nähtävinä 1.2.–2.3.2012. Hallinto-oikeuden käsityksen mukaan kuivatusvesien johtamissuunnitelman toteuttaminen ei vaikeuta AA:n ja BA:n kiinteistölle johtavan tien käyttöä tai aiheuta ympäristönsuojelulaissa eikä vesilaissa kiellettyjä seurauksia tai vahinkoa.

Vesistön pilaantumiskorvaukset

Hallinto-oikeus katsoo aluehallintoviraston tavoin, ettei Sarvisuon turvetuotannon käsiteltyjen kuivatusvesien johtamisesta aiheudu korvattavaa vesistön pilaantumista.

Päästöjen tarkkailu

Sarvisuon käyttö-, päästö- ja vaikutustarkkailu on määrätty toteutettavaksi Pohjois-Savon turvetuotantosoiden tarkkailuohjelman mukaisesti ja täydennettynä siten kuin lupamääräyksissä on sanottu. Päätöksen mukaan tarkkailuohjelma voidaan tarvittaessa muuttaa valvontaviranomaisen hyväksymällä tavalla. Hallinto-oikeus katsoo, että aluehallintoviraston päätöksessä on annettu tarpeelliset tarkkailua koskevat määräykset.

Lupamääräysten tarkistaminen

Hallinto-oikeus katsoo, ettei lupamääräysten tarkistamisaikaa ole syytä aikaistaa.

Oikeudellinen johtopäätös

Hallinto-oikeus on harkinnut, että ympäristöluvan myöntämisen edellytykset ovat olemassa ja että aluehallintoviraston päätöksessä annetut määräykset ovat riittävät.

Näillä ja muutoin aluehallintoviraston päätöksessä mainituilla perusteilla hallinto-oikeus katsoo, ettei aluehallintoviraston päätöstä ole AA:n ja BA:n, (- - -) sekä yhdistysten valituksissaan esittämistä pääasiaa koskevista perusteista johtuen syytä kumota tai päätöksen lupamääräyksiä muuttaa.

Sovelletut oikeusohjeet

Ympäristönsuojelulaki (86/2000) 35 § 2 momentti, 41 § 1 momentti, 42 § 1 momentti, 43 § 1 momentti ja 3 momentti, 50 § 2 momentti, 53 § ja 96 §

Laki eräistä naapuruussuhteista 17 § 1 momentti

Hallintolainkäyttölaki 22 §, 26 § ja 51 § 2 momentti

Käsittely korkeimmassa hallinto-oikeudessa

1) AA ja BA ovat valituksessaan vaatineet katselmuksen toimittamista sekä Vaasan hallinto-oikeuden ja Itä-Suomen aluehallintoviraston päätösten kumoamista ja hakemuksen hylkäämistä. Toissijaisesti asia on palautettava aluehallintovirastolle uudelleen käsiteltäväksi sille esitettyjen vaatimusten huomioon ottamista varten.

Vaatimustensa tueksi A:t ovat esittäneet muun ohella seuraavaa:

Vaasan hallinto-oikeus on tehnyt menettelyvirheen, kun se ei ole ottanut huomioon aikaisempaa päätöstään. Asia on käsitelty aluehallintovirastossa ja hallinto-oikeudessa uutena asiana. Aiemman käsittelyn valituksissa ja muistutuksissa esitetyt seikat on jätetty huomioimatta, vaikka hallinto-oikeus on 7.7.2011 antamassaan päätöksessä todennut, että asiaa uudelleen käsiteltäessä on otettava huomioon hallinto-oikeudelle valituksissa esitetty.

Lupaviranomainen on ilman riittäviä perusteluja jättänyt ottamatta huomioon yleisen ja yksityisen edun ympäristönsuojelulain 41 §:n 2 momentissa edellytetyllä tavalla. Tämä ilmenee erityisesti viranomaislausunnoissa esitettyjen vaatimusten hylkäämisenä sekä yksityishenkilöiden vaatimusten ja muistutusten aliarvioimisena.

Korkein hallinto-oikeus on vuosikirjapäätöksessään (KHO 2005:70) ottanut huomioon kahden kilometrin etäisyydellä turvesuosta sijaitsevan taajaman arvioidessaan turvetuotannosta aiheutuvia melu- ja pölypäästöjä. Kansalaisilla on oikeus tasavertaiseen kohteluun. Sarvisuon vaikutuspiirissä on vastaavalla säteellä yli kaksikymmentä asuin- ja vapaa-ajan kiinteistöä. Mainittu päätös on otettava huomioon nyt kysymyksessä olevaa asiaa ratkaistaessa.

Toiminnanharjoittajan vastuulle jätetty toiminnan rajoittaminen tuulen suunnasta riippuen ei ole hyväksyttävää. Se on myös valvonnan kannalta ongelmallista. Rajoituksilla ei pystytä estämään aumojen eikä kenttien pinnalla kuivumassa olevan irrotetun turpeen pölyämistä. Hakijan maa-alueelle jätettävän suojakaistan leveys on määriteltävä lupaehdoissa. Lupapäätöksessä ei kuitenkaan ole mainittu esitettyä vaatimusta. Edellä mainitun korkeimman hallinto-oikeuden päätöksen nojalla tuotantoalue on perusteltua rajata 300 metrin etäisyydelle viljelyksistä.

Lupamääräyksen 10 mukaan pintavalutuskentän päästötarkkailua on jatkettava, kunnes kentän toimivuus on varmistettu. Lupamääräyksissä on määriteltävä, kuinka kauan kenttä voi olla toimimaton. Koska velvoitteelle ei ole asetettu aikarajaa, kenttä voi käytännössä olla toimimaton koko turvesuon toiminnan ajan. Mainittua vaatimusta ei ole käsitelty lupaprosessissa.

Eteläinen tieliittymä on siirrettävä toiseen paikkaan pois A:n pihatien liittymästä liikenneturvallisuuden parantamiseksi sekä melulähteen siirtämiseksi kauemmas. Etäisyys risteyksestä A:n asuinrakennukseen on noin 300 metriä. Hakijan omistama maa-alue rajoittuu Kortekyläntiehen noin 300 metrin matkalla, joten toinen tieliittymä sopii hakijan omalle maalle. Maanomistaja on ilmoittanut, ettei tule vapaaehtoisesti antamaan lupaa tien rakentamiseksi mailleen. Kartassa näkyvä tieura alueen etelälaidassa on raskaalle liikenteelle soveltumaton talvikäyttöön tarkoitettu niin sanottu penkkatie.

Laskuoja on sijoitettava kauemmaksi pihatien ojasta. Laskuojan sijoittaminen välittömästi tieojaan voi heikentää tien kantavuutta ja aiheuttaa tulvariskin tielle. Syvä oja pihatien välittömässä läheisyydessä on turvallisuusriski tienkäyttäjille, erityisesti lapsille, varsinkin tulva-aikaan. Vaatimukset on hylätty perusteettomasti.

Perusteluina korvausvaatimukselle muun muassa kiinteistöjen arvon alenemisesta on kohtuuton asuinympäristön pilaantuminen melu- ja pölyhaittojen vuoksi. Lisäksi Sikopuron uoman muuttaminen kuivattaa A:n kiinteistön rajalla kulkevan Patviahonhaaran vähävetisenä aikana kokonaan.

Lupapäätös perustuu osin virheellisiin lähtötietoihin, joita lupaviranomainen ei ole tarkistanut lupaa myöntäessään. Hakemuksessa väitetään, että Sarvisuon ja A:n asuinkiinteistön välillä on mäkistä ja metsäistä maastoa. Valituksessa ja muistutuksessa on vaadittu katselmusta, jossa voitaisiin todeta, ettei mäkiä ole. Alue on alavaa ja A:n kiinteistö sijaitsee alempana kuin Sarvisuo. Vaatimus katselmuksesta on hylätty perustelematta. Asuinkiinteistö ja suunnitellun turvetuotantoalueen välisessä maastossa on peltoa ja metsäkaistale. Kyseinen metsäkaistale on yksityisen omistamaa ja puusto on päätehakkuuikäistä, joten se voidaan hakata pois hyvinkin pian. Tämän jälkeen melun ja pölyn leviäminen tuotantoalueelta on esteetöntä asuinkiinteistön ja sitä ympäröivien peltojen suuntaan.

Melu- ja pölypäästöille tulisi määritellä tarkat raja-arvot. Lisäksi melua aiheuttavaa toimintaa tulisi rajoittaa yöaikana (kello 22–07).

Tuotantosuunnitelmakartta ei ole ajantasainen. Suunnitelmakartassa on esitetty ohitusoja laskeutusaltailta suoraan laskuojaan pintavalutuskentän ohi, vaikka kyseessä on ympärivuotinen pintavalutus, jolloin ohijuoksutuksia ei sallita. Lohkon 1 itäreunassa näkyy edelleen auma-alue, vaikka annettujen lupamääräysten mukaan aumoja ei saa sijoittaa 300 metriä lähemmäs viljelyksiä. Suunnitelmakartassa ei ole esitetty suojametsäkaistaa eikä kaistan leveyttä ole määritelty. Näiden seikkojen perusteella tuotantosuunnitelma tulisi päivittää.

Alueella esiintyy paikallisesti merkittäviä luontoarvoja, joiden vaikutusta ei ole käsitelty.

2) Iisalmen Luonnon Ystäväin Yhdistys ry on valituksessaan vaatinut, että Vaasan hallinto-oikeuden ja Itä-Suomen aluehallintoviraston päätökset kumotaan ja hakemus hylätään. Yhdistys on vaatinut, että asiassa on pyydettävä ennakkoratkaisua Euroopan unionin tuomioistuimelta. Toissijaisesti yhdistys on vaatinut asian palauttamista Itä-Suomen aluehallintovirastolle uudelleen käsiteltäväksi sitä varten, että lupamääräyksiin sisällytetään Vaasan hallinto-oikeudelle tehdyssä valituksessa esitetyt seikat, ja Vaasan hallinto-oikeuden perimän käsittelymaksun palauttamista.

Vaatimustensa tueksi yhdistys on esittänyt muun ohella seuraavaa:

Ratkaisematta on muun ohella, onko lupapäätöksessä määritelty turvetuotannon jätevedet riittävän täsmällisesti, kun siinä ei ole määritelty muun muassa humusaineiden muuttumisen vaikutusta yhdeksi päästövaikutukseksi alapuolisissa vesistöissä. Lisäksi on epäselvää, onko kiintoaines- ja humuspäästöjen rajoittamiselle toimivia keinoja. Edelleen on kyseenalaista, onko vaatimusta parhaan käyttökelpoisen tekniikan käyttämisestä voitu soveltaa, kun ei ole varmuutta reduktion tapahtumisesta. On epäselvää, saavutetaanko 50 % reduktiotason tavoite, kun tutkimustiedon mukaan noin puolet pintavalutuskentistä on päästölähteitä.

Euroopan unionin tuomioistuimelta on pyydettävä ennakkoratkaisua siitä, soveltaako Suomi unionin lainsäädännön mukaisesti yhteisölakien mukaisesti IPPC-direktiiviä (Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi 2008/1/EY ympäristön pilaantumisen ehkäisemisen ja vähentämisen yhtenäistämiseksi). Lupaviranomainen ei ole käyttänyt toimivaltaansa hankkiakseen käyttöönsä tietoja kuormituksesta, kuten turpeesta irtoavista aineksista jätevetenä, niiden muuntumisesta vesistössä sekä hiili- ja mineraalimaan partikkeleista. Nämä asiat kuuluvat turvetuotannon ympäristölupahakemuksen ratkaisemiseen.

Vesistökuormitus- ja vesistövaikutusarvioissa olisi pitänyt arvioida, miten Sarvisuon olosuhteissa olisi saatu päästötasosta tarkempaa selvitystä kuin vain muualla mitattujen keskimääräisten ominaiskuormituslukujen avulla. Todellinen kuormitus ja vastaavasti vesistövaikutukset ovat ennakkoarvioita suurempia. Sarvisuon olosuhteissa vesienkäsittely ei tule olemaan riittävää vesienhoitolain mukaisen hyvän tilan saavuttamiseksi.

Pintavalutuskentän puhdistusvaikutuksen epävarmuuden vuoksi kuormitusta koskevilla lupamääräyksillä ei voida varmistaa, että hakemuksessa arvioitua päästötasoa ei ylitetä. Päästöille ei ole asetettu määrällisiä raja-arvoja kilogrammoissa. Hanke heikentäisi ympäröiviltä alueilta tulevien virtaamien vedenlaatua, koska eristysojiin kertyisi merkittävästi kiintoainesta ja humusta. Eristysojista purkautuvaa, mutta syvemmälle turpeeseen ja mineraalimaahan kaivettujen ojien kautta virtaavaa vettä ei aluehallintoviraston päätöksessä ole pidetty haittana.

Hallinto-oikeus on tehnyt menettelyvirheen, kun se ei ole huomioinut antamaansa aiempaa päätöstä.

Aluehallintovirasto ja hallinto-oikeus eivät arvioineet Ylä-Savon SOTE kuntayhtymän ympäristölautakunnan lausunnossa esitettyjä seikkoja osana sijoituspaikkaharkintaa. Lausunnossa todetaan, että tarkkailujen perusteella vesi on erittäin humuspitoista ja rehevää koko purkureitillä, että Ylijärven vedenlaatutietoja ei ole esitetty hakemuksessa ja että Sarvisuon uhanalaisten lajien esiintymisalueiden ottaminen turvetuotantoon ei ole valtakunnallisten alueidenkäyttötavoitteiden mukaista.

Uusimmissa tutkimuksissa todetaan, että puolet pintavalutuskentistä ja kosteikoista on itsessään päästöjä lisääviä. Turvetuotannon vesistökuormituksen ennakointi ja uudet hallintamenetelmät -tutkimus (Klöve ym., 2012) osoittaa, että paras käyttökelpoinen tekniikka ei ole riittävän tehokas keino estämään vesistöjen liiallista kuormitusta.

Lupaprosessissa ei ole esitetty näyttöä reduktion todennäköisyydestä. Selvitys perustuu vain hakijan näkemykseen. Purkuvesiä ei ole määritelty niiden todellisten ominaisuuksien mukaan, vaan keskiarvoistavien mekanismien avulla. Menettely estää luotettavan vesistövaikutusten arvioinnin, koska jätevesivaikutukseen ei lueta kaikkia purkuvesiin kuuluvia osia, liukoisia ja liukenemattomia hiukkasia. Sarvisuon kaltaisella mineraalimaakohteella ei ole luotettavaa vertailukohtaa ominaiskuormituslaskelmissa, joihin koko päästöarvio perustuu. Nämä epätarkkuudet merkitsevät, että lupaprosessissa ei ole voitu noudattaa EU-lainsäädännön mukaista parhaan käyttökelpoisen tekniikan vaatimusta ja jätevesimääritelmiä.

Varovaisuusperiaate huomioon ottaen Itä-Suomen aluehallintovirastolla ei ole ollut riittäviä tietoja eikä aikaa päätöksentekoon hallinto-oikeuden palautuspäätöksen jälkeen. Sarvisuon pintavalutuskenttä on pikemminkin uusien päästöjen lähde kuin niiden vähentäjä. Aluehallintoviraston olisi pitänyt käydä paikan päällä tarkistamassa riidanalainen tieto hakijan väitteistä.

Aluehallintoviraston päätöksen perusteella ei ole varmuutta siitä, etteikö toiminta heikennä alapuolisen vesistön tilaa. Ei ole ympäristönsuojelulain mukaista, että jokaiseen turvetuotantoa koskevaan ympäristölupaan liitetään mahdollisuus siitä, että elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskus tiukentaa tarvittaessa lupamääräyksiä.

Vesien viivyttämiseen osoitettu varastotilavuus on täysin riittämätön. Tästä aiheutuu väistämättä vuosittain ylivirtauksia, jotka päätyvät eritysojista ja metsäojista suoraan vesistöön.

Aiheutuvien haittojen vuoksi vesilain ja ympäristönsuojelulain mukaisia edellytyksiä luvan myöntämiselle ei ole ennen kuin valutuskentän syväojituksen laatu ja Sikapuron vesien purkureitit on selvitetty. Päätöksessä ei ole osoitettu riittävää tehostettua vesienkäsittelyä tai riskien välttämiskeinoja paikan Sarvisuon ominaisuudet huomioon ottaen.

Alueen läpi virtaa tällä hetkellä runsasvetinen Sikapuro. Alueen paikallisia oloja ei ole selvitetty riittävällä tarkkuudella, kuten vesien luotettavan ohjaustavan, riittävien penkereiden, pohjavesivaikutuksen, rikkonaisten turvekerrosten ja turvekentäksi soveltuvuuden osalta ajantasaisilla selvityksillä. Aiemmin turvekenttien kuivatusvedet suunniteltiin johdettavaksi Löytänänjärveen. Paikallisen vastustuksen vuoksi yhtiö muutti kesken hallinto-oikeuskäsittelyn purkuojasuunnitelmaa. Vain tuotantosuunnitelmaa ja vesien johtamisreittiä muutettiin, mutta tarkemmat arviot muuttuneen hankkeen vaikutuksista jäivät tekemättä. Sikapuron vesimassojen ohjaaminen eristys- tai mahdollisesti muita ojia pitkin on kriittinen tekijä, jota ei huomioitu hallinto-oikeuden palauttamispäätöksen jälkeen.

Pintavalutuskenttä ei sijaitse tavanomaisesti ojitetulla alueella. Ojat ovat hyvin syvät ja on kyseenalaista, saataisiinko pintavalutuskenttä toimivaksi tukkimisella. Kunnollinen tukkiminen vaatisi järeää kalustoa, joka puolestaan tekisi runsaasti painautumia maastoon. Eri syistä kentälle syntyisi liikaa oikovirtaamia. Pintavalutuskentän toimivuuteen vaikuttavat oleellisesti tarkoitukseen otetun suoalueen ominaisuudet. Paras puhdistustulos saavutetaan, kun pintavalutuskenttä perustetaan ojittamattomalle luonnontilaiselle suoalueelle. Jo hyvin syvästi ojitetulla suonosalla pintavalutuskentän puhdistusteho ei voi olla ilmoitetun tehon mukaista. Turpeen maatuneisuus on oleellisesti muuttunut Geologian tutkimuskeskuksen mittausten jälkeen.

Asiassa esitettyjen tietojen nojalla aluehallintovirastolla ei ollut pintavalutuskentän toimivuuden toteuttamiskeinoista riittävää näyttöä. Epävarma valutuskenttä ei ole enää parasta käyttökelpoista tekniikkaa. Aluehallintovirastolla ei ole riittävän luotettavaa näyttöä siitä, että pintavalutuskenttä saataisiin riittävään toimintakuntoon. Sarvisuon paikalliset olot heikentävät niin oleellisesti turvekenttien soveltuvuutta paikalle, että lupaa ei olisi tullut myöntää.

Biologisten aineistojen puuttumisen vuoksi vesistön ekologista tilaa ei ole voitu arvioida. Vesienhoitolain mukaisen hyvän tilan tavoitteen saavuttamiseen vuoteen 2015 mennessä alueella tarvitaan toimenpiteitä muun muassa kuormituksen vähentämiseksi. Sarvisuon hanke ei ollut tiedossa mainittuja tavoitteita asetettaessa. Kaikki kysymyksessä olevan mittakaavan hankkeet tulisi alistaa oleellisesti tarkempaan arviointiin. Kuormitusta lisäävä toiminta alueella heikentää mahdollisuuksia saavuttaa hyvä tila vesistössä. Vesienhoitolain mukainen sitova velvoite vesistöjen hyvän tilan saavuttamisesta aikataulussa koskee myös jokia, joita ei ole tarkemmin luokiteltu.

Kun mineraalimaasaarekkeiden osuutta ei ole kuvailtu hakemuksessa, on lupaharkinnassa jäänyt arvioimatta, voitaisiinko tuotantoon soveltumattomat ja luonnonolosuhteiltaan erityiset alueen pohjoisosat rajata tuotantoalueen ulkopuolelle. Lupaviranomaisen päätöksessä hakijan esittämä näyttö Sikapuron virtaamien siirtämisestä, kuivatusvesien käsittelystä ja niistä johtuvista ympäristövaikutuksista on katsottu riittäväksi ilman kunnollisia perusteluja.

Ympäristönsuojeluasetus edellyttää, että luvassa on esitettävä raja-arvot haitallisten aineiden päästöille. Nyt haitallisille aineille on määritelty vain tavoitteelliset reduktioarvot. Turvejätevesissä on useita metalleja ja muita aineita, joille tulisi asettaa lain vaatimuksen mukaisesti selvät rajat.

Jos Sarvisuon ja Sikapuron päästöjen määrä ylittää esitetyt arviot, toimintaan on lähes mahdotonta puuttua ilman raja-arvoja. Haitallisten aineiden päästö Sikapuroon aiheuttaa yhdessä muun kuormituksen kanssa sellaista vesien pilaantumista, joka estää vesien hyvän tilan saavuttamisen. Hyvän tilan saavuttaminen vaatii jo nykyisellä kuormituksella vesiympäristölle haitallisten aineiden pääsyn minimointia.

Lupapäätös on kumottava ympäristönsuojelulain 4 §:n 1 momentin 2 kohdasta ilmenevän varovaisuusperiaatteen nojalla. Hankkeesta aiheutuisi yhdessä muiden toimintojen kanssa Tuomijoen reitillä ympäristönsuojelulain 42 §:n 1 momentissa tarkoitettua merkittävää pilaantumista tai sen vaaraa, joten lupaa ei voida myöntää. Lupahakemus on ratkaistu ilman paikallisten maannos- ja kivennäismaaolosuhteiden sekä pintavalutuskentän toimintavarmuuden selvittämistä.

Itä-Suomen aluehallintovirasto on todennut, ettei anna lausuntoa asiassa.

Ylä-Savon SOTE kuntayhtymän ympäristölautakunta on antanut lausunnon.

Vapo Oy on antanut selityksen, jossa on vaadittu valituksen hylkäämistä.

AA ja BA ovat antaneet vastaselityksen.

Iisalmen Luonnon Ystäväin Yhdistys ry on antanut vastaselityksen.

Korkeimman hallinto-oikeuden ratkaisu

1. Korkein hallinto-oikeus ei tutki Iisalmen Luonnon Ystäväin Yhdistys ry:n vaatimusta Vaasan hallinto-oikeuden perimän käsittelymaksun palauttamisesta.

Korkein hallinto-oikeus on muutoin tutkinut asian.

2. AA:n ja BA:n vaatimus katselmuksen toimittamisesta hylätään.

3. Iisalmen Luonnon Ystäväin Yhdistys ry:n vaatimus ennakkoratkaisun pyytämisestä unionin tuomioistuimelta hylätään.

4. Lupamääräyksen 10 toinen kappale muutetaan kuulumaan seuraavasti (muutokset kursiivilla):

"Mikäli kuntoonpanovuosina tehdyssä pintavalutuskentän tehon tarkkailussa ei saavuteta lupamääräyksessä 2 asetettuja raja-arvoja, on päästötarkkailua jatkettava vuosittain niin kauan, kunnes kentän toimivuus on varmistettu. Tuotantotoimintaa ei saada aloittaa ennen kuin kuntoonpanovaiheen päästötarkkailun perusteella on voitu varmistaa, että pintavalutuskentällä saavutetaan lupamääräyksessä 2 asetetut raja-arvot."

5. Muutoin valitukset hylätään. Hallinto-oikeuden päätöksen lopputulosta ei enemmälti muuteta.

Perustelut

1. Vaatimus hallinto-oikeuden käsittelymaksun palauttamisesta

Tuomioistuinten ja eräiden oikeushallintoviranomaisten suoritteista perittävistä maksuista annetun lain 9 §:n 1 momentin perusteella oikeudenkäyntimaksun määrää asian esittelijä. Mainitun lain 10 §:n 1 momentin mukaan maksuvelvollinen, joka katsoo, että maksun määräämisessä on tapahtunut virhe, voi vaatia siihen oikaisua maksun määränneeltä virkamieheltä tai viranomaiselta kuuden kuukauden kuluessa maksun määräämisestä. Tämän vuoksi hallinto-oikeuden perimästä oikeudenkäyntimaksusta vapauttamista koskevan vaatimuksen ratkaiseminen ei kuulu korkeimman hallinto-oikeuden toimivaltaan. Asiaa koskeva vaatimus on näin ollen jätettävä tutkimatta hallintolainkäyttölain 51 §:n 2 momentin nojalla.

2. Katselmus

Hallintolainkäyttölain 41 §:n mukaan asian selvittämiseksi voidaan toimittaa katselmus. Kun otetaan huomioon perusteet, joiden vuoksi A:t ovat pyytäneet katselmuksen toimittamista, sekä asiakirjoista saatava selvitys ja jäljempänä täydentävissä perusteluissa mainittu, katselmuksen toimittaminen ei ole asian selvittämiseksi tarpeen.

3. Ennakkoratkaisupyyntö

Unionin tuomioistuimen oikeuskäytännöstä ilmenee, että velvollisuutta tehdä Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 267 artiklassa tarkoitettu ennakkoratkaisupyyntö ei ole silloin, jos kansallisessa tuomioistuimessa ei esiinny todellista epäilyä unionin tuomioistuimen olemassa olevan oikeuskäytännön soveltamismahdollisuudesta asiaan tai jos on täysin selvää, miten unionin oikeutta on kyseisessä tilanteessa asianmukaisesti sovellettava.

Asiassa ei, myös jäljempänä mainitut perustelut huomioon ottaen, ole tullut esille sellaista kysymystä, jonka johdosta ennakkoratkaisupyynnön esittäminen olisi edellä mainittu huomioon ottaen tarpeen.

4. Lupamääräyksen 10 toisen kappaleen muuttaminen

Valituksessaan AA ja BA ovat kiinnittäneet muun ohella huomiota siihen, että lupamääräyksessä 10 tulisi määritellä, kuinka kauan pintavalutuskenttä voi olla tilassa, jossa se ei toimi lupamääräyksessä 2 asetettujen raja-arvojen mukaisesti. Iisalmen Luonnon Ystäväin Yhdistys ry puolestaan on kiinnittänyt huomiota muun ohella ojitetulle alueelle suunnitellun pintavalutuskentän toiminnan epävarmuustekijöihin.

Lupamääräyksen 10 toisen kappaleen mukaan, mikäli kuntoonpanovuosina tehdyssä pintavalutuskentän tehon tarkkailussa ei saavuteta lupamääräyksessä 2 asetettuja raja-arvoja, on päästötarkkailua jatkettava vuosittain niin kauan, kunnes kentän toimivuus on varmistettu.

Mainittu lupamääräyksen kappale on sanamuodoltaan jossain määrin epätarkka. Lupamääräyksen toisessa kappaleessa päästötarkkailun jatkamisella kuitenkin selkeästi tarkoitetaan hakemuksen liitteenä olevassa Sarvisuon tarkkailuohjelmassa mainitun kuntoonpanovaiheen aikaisen päästötarkkailun jatkamista, kunnes kentän toimivuus on varmistettu.

Toiminta-alueen pintavalutuskenttä sijoittuu hakemuksen mukaan ojitetulle alueelle, jolla suoritetaan ojien tukkimiset ja muut tarvittavat toimenpiteet toimintakyvyn varmistamiseksi. Pintavalutuskentän pinta-ala on 3,1 hehtaaria, mikä on noin 4,2 % valuma-alueesta. Hakemukseen liitetyssä 14.6.2012 päivätyssä selvityksessä Sarvisuon suunnitellun pintavalutuskentän ravinteisuudesta todetaan muun ohella, että pintavalutuskentän kokonaisturvepaksuus on yli 2 metriä, josta heikosti maatuneen rahkavaltaisen pintakerroksen osuus vaihtelee välillä 0–50 cm.

Kun otetaan huomioon pintavalutuskentän suhteellinen koko sen valuma-alueeseen nähden, pintavalutuskentän toimintaan liittyy epävarmuutta. Lupamääräyksessä 2 tarkoitetut pintavalutuskentän reduktiotasot ovat kuitenkin toiminnanharjoittajaa sitovia.

Kun otetaan huomioon ympäristönsuojelulain 42 §:n 1 momentti ja 43 §:n 1 ja 3 momentti sekä pintavalutuskentän toimintaan liittyvät epävarmuustekijät ja lupamääräyksen 10 toisen kappaleen sanamuotoon liittyvä tulkinnanvaraisuus, on lupamääräyksen 10 toista kappaletta muutettava ratkaisukohdasta ilmenevällä tavalla sen turvaamiseksi, että pintavalutuskentän luvan edellytysten harkinnan perusteena oleva puhdistuskyky on varmistettu ennen tuotantotoiminnan aloittamista ja ettei tuotantotoimintaa voida harjoittaa, ellei pintavalutuskenttä toimi suunnitellulla tavalla.

5. Valitusten hylkääminen

Asian uudelleen käsittely hallinto-oikeudessa

Valituksissa on viitattu siihen, että hallinto-oikeus ei ole riittävällä tavalla ottanut huomioon 7.7.2011 antamaansa päätöstä asiaa uudelleen käsiteltäessä. Hallinto-oikeus on mainitulla päätöksellä palauttanut asian uudelleen käsiteltäväksi aluehallintovirastolle. Hallinto-oikeus on todennut, että asiaa uudelleen käsiteltäessä on otettava huomioon, mikäli hakemusta jatketaan, hakemuksen liitteineen lisäksi hallinto-oikeudelle valituksissa esitetty. Hallinto-oikeuden 7.7.2011 antaman päätöksen johdosta asia on tullut uudelleen vireille aluehallintovirastossa, eikä asiaa ole ratkaistu mainitulla hallinto-oikeuden päätöksellä.

Kun aluehallintovirasto on ratkaissut asian uudelleen 27.6.2012, on päätöksen antamisesta ollut valitettava uudelleen hallinto-oikeudelle. Hallinto-oikeuden ei siten ole tullut eikä se erityisesti hallintolainkäyttölain 22 § huomioon ottaen ole voinut ottaa huomioon aikaisemmasta aluehallintoviraston 19.1.2011 päätöksestä tehtyjä valituksia 27.6.2012 tehtyyn aluehallintoviraston päätökseen kohdistuvina valituksina. Hallinto-oikeuden päätökseen 7.7.2011 sisältynyt lausuma hallinto-oikeudelle valituksissa esitetyn huomioon ottamisesta asiaa uudelleen käsiteltäessä ei ole koskenut sitä hallinto-oikeudessa tapahtunutta asian uutta käsittelyä, joka on seurannut siitä, että aluehallintoviraston päätöksestä 27.6.2011 on valitettu Vaasan hallinto-oikeuteen. Hallinto-oikeuden päätöstä ei siten ole kumottava sen vuoksi, että asiaa käsiteltäessä olisi tapahtunut menettelyvirhe.

Ympäristönsuojelulain 41 §:n 2 momentin huomioon ottaminen

Ympäristönsuojelulain 41 §:n 2 momentin mukaan lupaviranomaisen on tutkittava asiassa annetut lausunnot ja tehdyt muistutukset sekä luvan myöntämisen edellytykset. Lupaviranomaisen on muutoinkin otettava huomioon mitä yleisen ja yksityisen edun turvaamiseksi säädetään. Mainitun lainkohdan perusteluissa (hallituksen esitys eduskunnalle ympäristönsuojelu- ja vesilainsäädännön uudistamiseksi, HE 84/1999 vp) on todettu, että lainkohdassa tarkoitettu vaatimus korostaisi voimassa olevan lainsäädännön tapaan asian huolellista selvittämistä.

Aluehallintoviraston 27.6.2012 antaman päätöksen sivuilta 9–10 käy ilmi, että hallinto-oikeuden päätöksessä edellytetyllä tavalla myös alkuperäistä hakemusta koskeneet muistutukset on otettu huomioon asiaa uudelleen käsiteltäessä. Se seikka, että aluehallintovirasto ei ole ratkaissut asiaa muistutuksissa ja lausunnoissa esitetyn mukaisesti ei tarkoita, etteikö muistutuksissa ja lausunnoissa esitettyjä seikkoja olisi otettu lupaharkinnassa huomioon. Aluehallintoviraston päätöksen perusteena oleva hakemus ja siihen liitetty selvitys sekä aluehallintoviraston päätöksen perustelut ja päätökseen sisältyvät lupamääräykset huomioon ottaen aluehallintoviraston päätöstä ei ole syytä kumota sen vuoksi, ettei asiassa olisi otettu ympäristönsuojelulain 41 §:n 2 momentissa tarkoitetulla tavalla huomioon mitä yleisen ja yksityisen edun turvaamiseksi säädetään.

Yhdenvertainen kohtelu

Ympäristönsuojelulain 6, 42 ja 43 §:stä käy ilmi, että ympäristönsuojelulain mukaisen luvan myöntämisen edellytysten arviointiin vaikuttavat muun ohella toiminnan sijaintipaikka ja sen olosuhteet sekä suunnitellun toiminnan laajuus. Arviointi on tapauskohtaista, eikä siitä, että A:n valituksessa mainitussa tapauksessa KHO 2005:70 lupahakemus hylättiin, voida suoraan päätellä, että lupahakemus myös nyt kysymyksessä olevassa tapauksessa olisi hylättävä. Luvan myöntämisen edellytyksiä on arvioitava kysymyksessä olevan hakemuksen perusteella ja paikalliset olosuhteet huomioon ottaen.

Tieliittymän siirtämistä koskeva vaatimus

Korkein hallinto-oikeus on vuosikirjapäätöksessään 2014:115 todennut, että ympäristönsuojelulain mukaiseen lupaharkintaan ei lähtökohtaisesti kuulu liikenteen yleisten ympäristöhaittojen huomioon ottaminen alueella, joka ei kuulu suoranaisesti toiminnanharjoittajan vastuulle ja joka on osoitettu yleiseen liikenteeseen. Päätöksessä todetaan, että ympäristönsuojelulain 42 §:n 1 momentissa tarkoitettuja luvan myöntämisen edellytyksiä arvioitaessa on asetettavat lupamääräykset ja toiminnan sijoituspaikka huomioon ottaen varmistauduttava siitä, ettei toiminnasta aiheudu yksinään tai yhdessä muiden toimintojen kanssa mainitussa momentissa tarkoitettuja kiellettyjä seurauksia. Tällöin harkinnassa on otettava huomioon myös alueen taustamelu sekä muun ohella liikenteestä johtuva melu. Kun liikenne yleisellä tiellä aiheutuu suurelta osin vain luvanvaraisesta toiminnasta, on lupaharkinnassa liikenne otettava tapauskohtaisesti huomioon varsinaisen toiminnan lähialueella. Edelleen päätöksessä on todettu, että teiden ja katujen käyttäjien liikenneturvallisuus ei liity toiminnasta aiheutuvaan ympäristön pilaantumiseen. Tämän vuoksi liikenneturvallisuutta ei voida ottaa huomioon lupaharkinnassa.

Kun otetaan huomioon edellä mainitut lähtökohdat, asiassa ei siis voida ottaa huomioon liikenneturvallisuuteen liittyviä näkökohtia. Asiassa on kuitenkin arvioitava sitä, aiheutuuko liikenteestä yhdessä muiden pilaantumisvaikutusten kanssa este luvan myöntämiselle tai tarvetta lupamääräysten antamiseksi.

Hakemuksen mukaan energiaturve toimitetaan asiakkaille pääasiassa lämmityskaudella keskitetysti yhdessä tai kahdessa jaksossa. Vuosittainen toimitus vastaa hakemuksen mukaan noin 270 rekan ajosuoritetta. Kunnostuksessa käytettäviä koneita tuodaan työmaalle keskimäärin 2–3 kertaa tuotantokauden aikana. Lisäksi tuotantokaudella on kevyttä liikennettä ja jossakin määrin muuta raskasta liikennettä.

Mainitusta liikennemäärästä aiheutuvat pilaantumisvaikutukset ovat hyvin pienet. Kun otetaan huomioon aluehallintoviraston päätöksessä asetetut lupamääräykset ja alueen olosuhteet, mainitun kaltaisesta liikenteestä ei yhdessä muidenkaan pilaantumisvaikutusten kanssa aiheudu sellaista ympäristönsuojelulain 42 §:ssä tarkoitettua seurausta, jonka vuoksi lupaa ei olisi voitu myöntää tai jonka estämiseksi olisi tarpeen antaa tarkempia lupamääräyksiä.

Laskuojan siirtämistä koskeva vaatimus

A:t ovat valituksessaan vaatineet, että kuivatusvesien laskuoja on sijoitettava kauemmas heidän kiinteistönsä pihatien ojasta. Valituksessa todetaan, että laskuojan sijoittaminen voi heikentää tien kantavuutta ja aiheuttaa tulvariskin tielle.

Hakijalle on myönnetty vesilain (264/1961) 10 luvun 6 §:n 1 momentissa tarkoitettu oikeus jäteveden johtamiseen toisen ojaan. Mainitun pykälän 2 momentin mukaan se, joka johtaa jätevettä toisen ojaan, on velvollinen huolehtimaan siitä, ettei jäteveden johtamisesta aiheudu kohtuullisin kustannuksin vältettävää vahinkoa. Ympäristöluvassa on todettu, että luvan saajan on huolehdittava laskuojan kunnossapidosta.

Kun otetaan huomioon vesilain 10 luvun 6 §:n 2 momentti ja ympäristöluvassa annettu määräys laskuojan kunnossapidosta huolehtimisesta, laskuojan paikan sijoittamiseen hakemuksesta poiketen ei ole perusteita.

Täydentävät perustelut

Turvetuotantoa ei ole mainittu ympäristön pilaantumisen ehkäisemisen ja vähentämisen yhtenäistämiseksi annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin (2008/1/EY) liitteessä eikä sen jälkeen voimaan tulleen teollisuuden päästöistä annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin (2010/75/EU) liitteessä sellaisena toimintana, johon mainittuja direktiivejä tulisi soveltaa. Lähinnä teollisuuden päästöjen hallinnan vaatimustasoa kuvaava parhaan käyttökelpoisen tekniikan periaate ei muutoinkaan sovellu hyvin turvetuotannon ympäristökuormituksen hallintaa koskevien vaatimusten mittapuuksi.

A:t ovat vaatineet katselmusta sen toteamiseksi, että heidän asuinkiinteistönsä ja tuotantoalueen välillä ei ole mäkistä ja metsäistä maastoa. Hakemuksessa todetaan, että tuotantoaluetta ympäröivät metsäiset mäet, mikä estää melun leviämisen asutukseen. Karttatarkastelun perusteella tuotantoalueen ja A:n asuinkiinteistön (Vanha-Majasaari RN:o 37:1) välisellä alueella korkeuserot ovat kuitenkin hakemuksessa esitetystä poiketen sellaiset, etteivät ne vaikuta tuotantoalueelta kulkeutuvan melun tai pölyn kantautumiseen. Kun otetaan huomioon hakemuksessa tarkoitetun toiminta-alueen laajuus, aluehallintoviraston päätöksessä asetetut lupamääräykset ja lupahakemuksessa esitetty selvitys muun ohella siitä, että tuotantopäiviä on vuodessa 30–50, sekä se, että sen paremmin aluehallintoviraston kuin hallinto-oikeuden päätöksen perustelut eivät lupaharkinnan osalta ratkaisevalla tavalla perustu alueen korkeuseroihin, ei luvassa ole tarpeen määrätä nykyistä tarkemmin toiminnasta aiheutuvien melu- tai pölypäästöjen raja-arvoista.

Ympäristölupa on myönnetty hakemuksen perusteella tarkennettuna aluehallintoviraston päätöksessä olevilla lupamääräyksillä. Lupamääräyksen 1 mukaan turvetuotantoalueen vedet on johdettava vesienkäsittelyrakenteiden jälkeen laskuojan kautta Patviahonhaaraan. Tämä lupamääräys huomioon ottaen on selvää, että tuotantosuunnitelmakarttaan merkityistä ojista riippumatta kaikki kuivatusvedet on johdettava pintavalutuskentän kautta. Vapo Oy on selityksessään ilmoittanut päivittävänsä tuotantosuunnitelman, mikäli ympäristölupa tulee täytäntöönpanokelpoiseksi.

Tämän vuoksi ja kun otetaan huomioon edellä ilmenevät hallinto-oikeuden päätöksen perustelut ja siinä mainitut oikeusohjeet sekä korkeimmassa hallinto-oikeudessa esitetyt vaatimukset ja asiassa saatu selvitys, hallinto-oikeuden päätöksen lopputuloksen muuttamiseen muutoin kuin lupamääräyksen 10 osalta ei ole perusteita.

Asian ovat ratkaisseet hallintoneuvokset Kari Kuusiniemi, Riitta Mutikainen, Hannu Ranta, Tuomas Lehtonen ja Liisa Heikkilä sekä ympäristöasiantuntijaneuvokset Rauno Pääkkönen ja Jukka Horppila. Asian esittelijä Arto Hietaniemi.