Muu päätös 4056/2014

Asia Tiesuunnitelman hyväksymistä koskeva valitus

Valittaja A

Päätös, jota valitus koskee

Helsingin hallinto-oikeus 10.10.2014 nro 14/0764/5

Asian aikaisempi käsittely

Liikennevirasto on 25.11.2013 tekemällään päätöksellä nro 2064/0720/2013 hyväksynyt Uudenmaan elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskuksen lähettämän 16.3.2012 päivätyn tiesuunnitelman, joka koskee kantatien 51 (Länsiväylä) tiejärjestelyjä liittyen Länsimetroon ja Matinkylän eritasoliittymän (Piispansilta) itäramppeihin Espoossa.

Hallinto-oikeuden ratkaisu

Helsingin hallinto-oikeus on valituksenalaisella päätöksellään 10.10.2014 hylännyt A:n valituksen Liikenneviraston päätöksestä.

Hallinto-oikeuden päätöksessä on selostettu sovelletut maantielain säännökset ja perusteluina lausuttu lisäksi seuraavaa:

Valituksessa tarkoitetulta osin asiassa on kyse olemassa olevan kantatie 51:n (Länsiväylä) leventämisestä rakentamalla Piispansolmuun itäsuunnan rampit Helsingin suuntaan ja täydentämällä kevyen liikenteen verkostoa rakentamalla alueelle jalankulkua ja pyöräilyä palvelevat reitit.

Kantatie 51 (Länsiväylä) on osoitettu oikeusvaikutteisessa Espoon eteläosien yleiskaavassa moottoritieksi. Länsiväylä on jo rakennettu ja tie sijoittuu osittain valittajan kiinteistön 1:65 alueelle. Muu osa kiinteistöstä sijaitsee alueella, joka on voimassa olevassa asemakaavassa osoitettu pääosin toimistorakennusten korttelialueeksi (KT 3). Tiealue sijaitsee asemakaavoittamattomalla alueella, mutta se on asemakaavojen rajaama. Länsiväylän linjaus ja eritasoliittymän paikka on ratkaistu oikeusvaikutteisessa Espoon eteläosien yleissuunnitelmassa ja tiealue rajautuu A:n kiinteistön kohdalla asemakaavaan.

Länsiväylän tiejärjestelyjä on tiesuunnitelmassa perusteltu Länsiväylän suurista ja yhä kasvavista liikennemääristä aiheutuvilla tarpeilla parantaa liikenteen sujuvuutta ja turvallisuutta. Piispansillan itäramppien myötä liikenne pääsee siirtymään kuormittuneelta Matinkylän katuverkolta nopeammin Länsiväylälle ja Kehä II:lle. Jalankulku- ja pyörätien rakentamisten osalta järjestelyjä on lisäksi perusteltu kevyen liikenteen verkoston laajenemisella ja yhteyksien lyhentymisellä.

Tiesuunnitelman mukainen linjaus on oikeusvaikutteisen yleiskaavan mukainen eikä se ole asemakaavan vastainen. Suunnitelma on sisällöltään maantielain 21 §:n 1 momentin mukainen. Hallinto-oikeus katsoo tien parantamisen tarve ja suunnitelman tavoitteet huomioon ottaen, että tiesuunnitelman mukaisesti toteutettuna tien tarkoitus saavutetaan tuottamatta kenellekään enempää vahinkoa tai haittaa kuin tarve vaatii. Siltä osin kuin valituksessa on kysymys yleisesti jalankulku- ja pyörätien rakentamisesta moottoritien varteen, hallinto-oikeus toteaa, että tiealueeseen kuuluu maantielain 5 §:n mukaan muun muassa kävely- ja pyörätie. Tiealuetta on siten voitu tiesuunnitelmassa osoittaa jalankulku- ja pyörätieksi.

Hallinto-oikeuden tutkittavana on nyt vain hyväksytyn tiesuunnitelman lainmukaisuus. Sillä seikalla, sijaitseeko valituksessa tarkoitettu Piispansolmun ramppi aiemmin hyväksytyn tiesuunnitelman mukaisella tiealueella tai onko kyseinen tiealueen raja merkitty tiesuunnitelman karttoihin virheellisesti, ei ole asiassa merkitystä. Valituksenalaisella päätöksellä ei ole ratkaistu sitä, missä järjestyksessä ja milloin nyt hyväksytty tiesuunnitelma toteutetaan. Päätös ei myöskään koske mahdollista tietoimituksessa tapahtuvaa valittajan kiinteistön tai sen osan haltuunottoa ja lunastusta.

Liikenneviraston päätöstä ei ole syytä muuttaa tai kumota.

Asiassa ei ole ollut syytä antaa täytäntöönpanokieltoa.

Hallinto-oikeuden päätöksessä on sovellettuina oikeusohjeina mainittu maantielain 4 §:n 1 ja 4 momentti, 5 §:n 1 momentin 1 ja 2 kohta sekä 3 momentti, 13 §, 17 §:n 1 ja 2 momentti, 21 § ja 22 §:n 1 momentti sekä hallintolainkäyttölain 5 §:n 1 momentti ja 51 §:n 2 momentti.

Käsittely korkeimmassa hallinto-oikeudessa

A on valituksessaan vaatinut, että Helsingin hallinto-oikeuden ja Liikenneviraston päätökset kumotaan tiesuunnitelmassa osoitetun jalankulku- ja pyörätien osalta. Tiealueen raja tulee siirtää etelämmäksi rampin viereen siten, että siihen kuuluu vain kantatien 51 alue ja ettei raja ole myöskään yleiskaavan vastainen. Jos jalankulku- ja pyörätien kuitenkin katsotaan voivan kuulua moottoritieksi luokiteltuun kantatiehen 51, se on rakennettava kiinni moottoritien ajorataan. Lisäksi A on vaatinut, että tiesuunnitelman hyväksymistä koskevan päätöksen täytäntöönpano lunastuksineen ja ennakkohaltuunottoineen kielletään.

Vaatimusten perusteluina on esitetty muun ohella seuraavaa:

Tiesuunnitelman mukaan kantatien 51 eli Länsiväylän tiealue levenee moottoritien rampin ja jalankulku- ja pyörätien osoittamisen myötä nykyisestä ulottuvuudestaan siten, että tiealueelle jää suurin osa A:n omistamasta Johannesbergin tilasta RN:o 1:65 sekä kiinteistöllä oleva talo kokonaisuudessaan. Pelkällä rampilla ei tätä vaikutusta olisi, mutta jalankulku- ja pyörätie on osoitettu kulkemaan talon yli. Talo on tiesuunnitelmassa osoitettu purettavaksi.

Kantatiellä 51 moottoritienä on tieliikenneasetuksen perusteella sallittu ainoastaan moottoriajoneuvoliikenne. Moottoritiehen kuuluvat maantieasetuksen mukaan vain ajoradat eikä siihen kuulu jalkakäytävää. Jalkakäytävä on erillistä aluetta, joka ei voi kuulua valtion omistukseen kantatien 51 tiealueena, eikä jalkakäytävä edes ole moottoritielle tarpeellinen. Tiesuunnitelma on virheellinen, kun sen mukaan jalkakäytävä kuuluu kantatiehen 51.

Maantielain 5 §:n 1 momentin mukaan maantiehen kuuluvat muun muassa ajorata pientareineen ja muut liikenteen käyttöön tarkoitetut alueet, kuten jalkakäytävä ja pyörätie. Jalkakäytävä ja pyörätie mainitaan vain esimerkkeinä liikenteen käyttöön tarkoitetuista alueista. Tarkasteltaessa termin "liikenteen käyttöön" tarkoitusta huomataan maantielain 9, 10 ja 11 §:stä seuraavan, että tienpitoviranomaisen elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskuksen toimivalta käsittää vain maantien liikenteen hallinnan, mutta ei maantien ulkopuolisen liikenteen hallintaa.

ELY-keskus on ylittänyt toimivaltansa ja Liikennevirasto on tehnyt virheen hyväksyessään tiesuunnitelman sellaisena, että jalankulku- ja pyörätie kuuluu moottoritiehen. Tästä seuraa, että ELY-keskuksen toimivaltaa tienpitäjänä yritetään laillistaa alueelle, joka on maantien liikenteen ulkopuolella.

Mahdollisen erillisen jalankulku- ja pyörätien rakentamisen ja hallinnoinnin moottoritien läheisyydessä tulisi kuulua kaupungin toimivaltaan ja se tulisi suunnitella asemakaavoituksin. Kysymys on kantatiestä 51 täysin erillisestä tiestä, jonka päätepisteetkin ovat kaupungin katualueella.

Mikäli jalankulku ja pyöräily muuttuisi kantatien 51 tällä osuudella sallituksi, tien tyyppi muuttuisi moottoritiestä tavalliseksi maantieksi. Tämä muutos olisi kuitenkin yleiskaavan vastainen, joten se olisi samalla maantielain 17 §:n vastainen.

Maantielain 17 §:n mukaan tiesuunnitelmaa ei saa hyväksyä vastoin oikeusvaikutteista kaavaa. Asemakaava-alue alkaa vasta A:n talon takaa. Tiealuetta ollaan nyt leventämässä asemakaava-alueen rajalle saakka. Ainoa oikeusvaikutteinen kaava tiealueella on Espoon eteläosien yleiskaava.

Yleiskaavassa kantatie 51 on osoitettu moottoritieksi ja sen pohjoispuolelle rajoittuva Piispankallion alue työpaikka-alueena kehitettäväksi alueeksi. A:n talo kuten myös naapuritalo sijaitsevat tällä TP-alueella.

Tiealueen ulottaminen asemakaava-alueen rajalle asti on yleiskaavan vastaista, koska yleiskaavassa jalankulku- ja pyörätien alue ja A:n talo ovat kokonaan TP-alueella eivätkä tiealueella. Sen lisäksi, että talo purettaisiin, kiinteistölle ei voitaisi enää rakentaa uutta toimistotaloa. Tiesuunnitelma on paitsi maantielain 17 §:n, myös maankäyttö- ja rakennuslain 42 §:n vastainen.

Tiesuunnitelmaan sisältyvälle moottoritien poistumisrampille ei ole rahoitusta alueen tulevaisuuden ollessa yhä keskustelun kohteena. Ramppia ei aiota rakentaa vielä pitkään aikaan, vaan se on jäämässä joutomaaksi määräämättömäksi ajaksi. A:n taloa, jossa ovat myös A:n yrityksen toimitilat, ollaan kuitenkin lunastamassa ja purkamassa jo tammikuussa 2015 vain jalankulku- ja pyörätien rakentamisen takia. Suunnitellusta jalankulku- ja pyörätiestä noin 70 metriä pohjoiseen on jo nyt katu, jota voidaan käyttää jalankulkuun ja pyöräilyyn.

Liikennevirasto on lausunnossaan esittänyt, että valitus ja täytäntöönpanon kieltämistä koskeva vaatimus hylätään. Liikennevirasto on lausunut muun ohella seuraavaa:

Kantatie 51 eli Länsiväylä sijaitsee Piispansillan ja Kehä II:n välillä tien etelä- ja pohjoispuolella olevien asemakaavoitettujen alueiden välissä asemakaavoittamattomalla alueella. Tiesuunnitelman mukaiset liikennejärjestelyt sijaitsevat kokonaan tällä alueella.

A:n kiinteistöstä noin puolet kuuluu voimassa olevan asemakaavan mukaiseen toimistorakennusten korttelialueeseen (KT-3) muun kiinteistönosan ja talon sijaitessa asemakaavoittamattomalla alueella.

Oikeusvaikutteisessa Espoon eteläosien yleiskaavassa 2030 Länsiväylän pohjoispuolelle rajoittuva Piispankallion alue on merkitty kokonaan työpaikka-alueena kehitettäväksi alueeksi (TP). A:n asuinrakennus on TP-alueella.

Kantatie 51 on merkitty yleiskaavaan viivamerkinnällä toiminnalliselta luokaltaan moottoritienä.

Yleiskaavamerkintöjä ja -määräyksiä koskevan ympäristöministeriön oppaan mukaan liikenneväylät esitetään yleensä viivamerkinnöin, mutta aluemerkintä on käyttökelpoinen silloin, kun on tarpeen määritellä alue. Tämä on mahdollista, kun yleiskaavan mittakaava on tarpeeksi suuri ja tien suunnittelu on kyllin pitkällä.

Tiesuunnitelma ei ole yleiskaavan vastainen. Kantatien 51 liikennealuetta ei ole esitetty yleiskaavassa aluemerkinnällä vaan viivamerkinnällä. Liikennealueen ulottuvuutta ei ole ollut tarkoituksenmukaista esittää aluevarausmerkintänä yleiskaavassa, jonka mittakaava on 1:30 000. Tarkempi tiealueen tarve on esitetty tiesuunnitelmassa. Liikennevirasto on tukeutunut tiesuunnitelman hyväksymispäätöstä tehdessään myös yleiskaavan laatijan Espoon kaupungin suunnitelmasta antamaan lausuntoon, jonka mukaan suunnitelma on yhdenmukainen yleiskaavan ja asemakaavojen kanssa eikä aiheuta kaavamuutostarpeita.

Kantatie 51 on maantie, joka liikenteelliseltä merkitykseltään on kantatie. Tiesuunnitelman hyväksymispäätöksessä kantatie 51 ja erikseen luetellut eritasoliittymien rampit on maantielain 4 §:n mukaan hyväksytty moottoritienä, koska maantie voi olla moottori- tai moottoriliikennetie. Jalankulku- ja pyörätie J1 on hyväksytty kantatiehen 51 kuuluvana, mutta ei moottoritienä.

Tiesuunnitelman hyväksymispäätöksessä valtion omistuksessa olevat tai sille tulevat jalankulku- ja pyörätiet hyväksytään aina johonkin maantiehen kuuluvina, koska ne eivät muodosta itsenäistä maantietä, vaikka niillä olisi oma erillinen tiealueensa.

Tiesuunnitelma on hyväksytty maantielain mukaisesti. Kantatie 51 on maantie, johon kuuluvana jalankulku- ja pyörätie J1 on voitu hyväksyä. Se on hyväksytty maantielain 5 §:n mukaan maantiehen kuuluvana muuna liikenteen käyttöön tarkoitettuna alueena.

Jalankulku- ja pyörätieyhteys olisi mahdollinen Piispansillasta Kehä II:n suuntaan Piispankallion nykyisen katuverkon kautta, mutta yhteys ei ole tarkoituksenmukainen eikä jatkuvuudeltaan ja opastettavuudeltaan selkeä. Liikenneviraston tavoitteena on jalankulun ja pitkämatkaisen pyöräilyn sekä nopean työmatkapyöräilyn liikenneturvallisuuden ja sujuvuuden edistäminen rakentamalla väyliä erityisesti tiivisti asutetuilla kaupunkialueilla.

Espoon kaupunki parantaa tällä hetkellä Piispansillan katujärjestelyä, johon tiesuunnitelma olennaisesti liittyy. Metroliikenteen käynnistyessä syksyllä 2016 tulee tiesuunnitelman ensimmäisen rakennusvaiheen olla valmis yhdessä Piispansillan katujärjestelyjen kanssa.

A on vastaselityksessään uudistanut valituksessaan esittämänsä vaatimukset ja lausunut muun ohella seuraavaa:

Liikennevirasto on lausunnossaan korkeimmalle hallinto-oikeudelle viitannut Espoon kaupungin tiesuunnitelmasta ELY-keskukselle antamaan lausuntoon. Kaupunginhallituksen lausunto on laadittu lahjusrikkomuksesta sittemmin tuomitun Olavi Loukon johtaman teknisen toimen organisaatiossa. Herää kysymys siitä, pystyykö Louko hoitamaan puolueettomasti tehtäviään. A kyseenalaistaa sen, että Loukon esitys lausunnon sisällöksi olisi ollut puolueeton.

Johannesbergin tila on yleiskaavan mukaiseen työpaikka-alueeseen kuuluvana strategisesti tärkeällä paikalla kehiteltäessä rakennushankkeita tulevaisuudessa Matinkylän metroaseman läheisyydessä. Yleiskaavan mukaan Länsiväylä voidaan tällä kohdalla kattaa.

A pelkää, että yleiskaavan laatimisen jälkeen laaditaan tiesuunnitelma, jossa Länsiväylää levennetään asemakaava-alueen reunaan asti, mutta tosiasiassa alue jätetään joutomaaksi kävelytietä lukuun ottamatta. Tämän jälkeen maat lunastetaan valtion varoin halvalla ja alueelle laaditaan asemakaava. Sen tultua voimaan maa-alueet siirtyvät kaupungin omistukseen ilmaiseksi, ja rakennusliikkeiden kanssa sovitaan siitä, että ne saavat alueet käyttöönsä edullisin ehdoin. Teknisen toimen johtaja hyväksyttää esityksensä kaupunginhallituksessa ja Länsiväylän kattamisen suunnitelmat voivat alkaa. Ilman tätä kiertotietä rakennusliikkeet joutuisivat neuvottelemaan maa-alueiden oikeiden omistajien kanssa. Nyt ne pääsevät neuvottelemaan teknisen toimen johtajan kanssa, johon niillä on hyvät suhteet.

Tiesuunnitelma estää yleiskaavan toteutumisen, koska se kaventaa kaavan mukaista työpaikka-aluetta pohjois-eteläsuunnassa yli 50 prosenttia siten, että kaavan mukaisesta noin 60–70 metrin levyisestä kaistaleesta jää jäljelle enää noin 20–30 metriä, jolle ei kovinkaan suurta toimisto³rakennusta mahdu. Maankäyttö- ja rakennuslain 35 § ei salli työpaikka-alueen mittasuhteiden kutistamista murto-osaan yleiskaavakartassa määrätystä. A:n tappion määrä on satojatuhansia euroja. Kaupunginhallituksen lausunnolle ei tule antaa minkäänlaista painoarvoa todisteena tiesuunnitelman yleiskaavan mukaisuudesta, koska kaupunki hankkii virheellisellä lausunnollaan hyötyä itselleen.

A ei vaadi Piispansillalle johtavan rampin poistamista tiesuunnitelmasta kokonaan, mutta kylläkin sen kaventamista yksikaistaiseksi, jolloin se ei olisi niin selvästi yleiskaavan vastainen.

Yleiskaavan mukainen moottoritietä koskeva viivamerkintä vastaa Länsiväylän nykyistä noin 40 metrin levyistä tiealuetta. Tiesuunnitelmassa tiealuetta on levennetty kaavan mukaiselle työpaikka-alueelle 40 metriä pohjoiseen A:n talon yli.

Liikenneviraston päätös on ristiriitainen. Tiesuunnitelman mukaan kantatien 51 tiealue sisältää maantien osia, jotka on tarkoitettu moottoriajoneuvoliikenteelle (ajoradat) ja toisaalta kevyelle liikenteelle (jalankulku- ja pyörätie). Kantatie ei kuitenkaan voi samaan aikaan olla sekä moottoritie että tavallinen maantie. Kantatie 51 on moottoritie, jolloin kevyt liikenne ei kuulu sen liikenteeseen vaan kysymys on kaupungin sisäisestä kevyestä liikenteestä. Jalankulku- ja pyörätie on kantatien 51 ulkopuolinen tie eikä se siten kuulu tiesuunnitelmaan eikä Liikenneviraston ja ELY-keskuksen toimivaltaan vaan kaupungin vastuulle. Tavalliseen maantiehen voi kuulua jalkakäytävä, mutta moottoritiehen ei, koska sen liikenne voi olla vain moottoriliikennettä. Jalankulku- ja pyörätiellä ei myöskään kulje kantatien liikenne, jolla tarkoitetaan maantielaissa maakuntien liikennettä. Jalankulku- ja pyörätiellä ei myöskään ole mitään yhteyttä kantatiehen. Vaikka tavoitteena olisi selkeämpi kevyen liikenteen reitti, ei sitä silti saa rakentaa maantielain vastaisesti.

Liikennevirasto on lausunnossaan vääristellyt alueiden suhteita. Tosiasiassa A:n kiinteistöstä noin 500 neliömetriä kuuluu asemakaavan mukaiseen toimistorakennusten korttelialueeseen (KT-3) ja noin 800 neliömetriä asemakaavoittamattomaan alueeseen.

A on vielä täydentänyt vastaselitystään toimittamalla eräiden Espoon kaupunginvaltuutettujen kaupunginhallitukselle jättämän 8.12.2014 päivätyn kysymyksen, joka koskee kaupunginhallituksen tiesuunnitelmasta ELY-keskukselle antamaa lausuntoa.

Korkeimman hallinto-oikeuden ratkaisu

Korkein hallinto-oikeus on tutkinut asian.

1. Valitus hylätään. Helsingin hallinto-oikeuden päätöksen lopputulosta ei muuteta.

2. Lausuminen Liikenneviraston päätöksen täytäntöönpanon kieltämistä koskevasta vaatimuksesta raukeaa.

Perustelut

1. Pääasiaratkaisu

Sovellettavat oikeusohjeet

Maantielain 4 §:n 1 momentin mukaan maantie on sellainen tie, joka on luovutettu yleiseen liikenteeseen ja jonka ylläpitämisestä valtio huolehtii. Liikenteellisen merkityksensä mukaan maantiet ovat valtateitä, kantateitä, seututeitä tai yhdysteitä. Pykälän 4 momentin 1. virkkeen mukaan maantie voi olla moottori- tai moottoriliikennetie taikka tarkoitettu muuta vain tietynlaista liikennettä varten.

Maantielain 5 §:n 1 momentin 1 kohdan mukaan maantiehen kuuluvat ajorata pientareineen ja muut liikenteen käyttöön tarkoitetut alueet, kuten jalkakäytävä ja pyörätie, erikoiskuljetustie, pysäköintipaikka ja -alue, joukkoliikennettä ja sen käyttöä palveleva alue sekä levähdys-, varasto- ja kuormausalue. Pykälän 3 momentin mukaan edellä 1 ja 2 momentissa tarkoitettu alue muodostaa maantien tiealueen. Tiealue, jonka rajoja ei ole kiinteistötoimituksessa määrätty, ulottuu kahden metrin etäisyydelle ojan tai, missä ojaa ei ole, tieluiskan tai -leikkauksen ulkosyrjästä.

Maantielain 11 §:n 1 momentin 1. virkkeen mukaan tienpitoviranomaisena toimii toimivaltainen elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskus.

Maantielain 13 §:n 1 momentin mukaan maantietä parannetaan yleisen liikenteen tarpeen vaatiessa taikka liikenteestä aiheutuvien haittojen poistamiseksi tai vähentämiseksi taikka maankäytön sitä edellyttäessä. Uusi maantie tehdään, jos olemassa oleva maantieverkko ei täytä enää yleisen liikenteen tai maankäytön tarpeita eikä tien parantamisella tai muutoin liikennejärjestelmää kehittämällä voida tarkoituksenmukaisesti tyydyttää näitä tarpeita taikka poistaa tai riittävästi vähentää liikenteestä aiheutuvia haittoja. Pykälän 2 momentin mukaan maantie on rakennettava siten, että tien tarkoitus saavutetaan mahdollisimman edullisesti ja tuottamatta kenellekään enempää vahinkoa tai haittaa kuin tarve vaatii. Rakentamisessa on otettava erityisesti huomioon liikenneturvallisuus, tien liikenteellinen ja tekninen toimivuus sekä ympäristönäkökohdat. Maantietä ei saa rakentaa vastoin oikeusvaikutteista kaavaa.

Maantielain 17 §:n 1 momentin 1. virkkeen mukaan yleissuunnitelman ja tiesuunnitelman tulee perustua maankäyttö- ja rakennuslain mukaiseen oikeusvaikutteiseen kaavaan, jossa maantien sijainti ja suhde muuhun alueiden käyttöön on selvitetty. Pykälän 2 momentin 1. virkkeen mukaan valtakunnalliset alueidenkäyttötavoitteet sekä maakuntakaava ja yleiskaava on otettava huomioon siten kuin maankäyttö- ja rakennuslaissa säädetään. Momentin 4. virkkeen mukaan tiesuunnitelmaa ei saa hyväksyä vastoin oikeusvaikutteista kaavaa.

Maantielain 21 §:n 1. virkkeen mukaan ennen maantien rakentamista on laadittava ja hyväksyttävä tiesuunnitelma.

Maantielain 22 §:n 1 momentin mukaan maantien rakentamista koskevassa tiesuunnitelmassa on osoitettava tien sijainti ja korkeusasema sekä poikkileikkaus niin, että tiealue voidaan merkitä maastoon. Suunnitelmaan on liitettävä arvio tien vaikutuksista sekä esitettävä ne toimenpiteet, jotka ovat tarpeen tien haitallisten vaikutusten poistamiseksi tai vähentämiseksi. Suunnitelmassa on otettava mahdollisuuksien mukaan huomioon maanomistusolot. Suunnitelmasta tulee käydä ilmi tien suoja- ja näkemäalueet sekä se, varataanko aluetta tien myöhempää leventämistä varten. Suunnitelmaan on liitettävä arvio tien rakentamisen kustannuksista.

Maantielain 26 §:n 1 momentin mukaan hyväksytty tiesuunnitelma oikeuttaa tiesuunnitelmassa osoitettujen alueiden ja oikeuksien lunastamiseen.

Maantielain 31 §:n 3 momentin mukaan päätös tiesuunnitelman hyväksymisestä raukeaa, jos tietyötä ei ole aloitettu ennen kuin neljä vuotta on kulunut sen vuoden päättymisestä, jona tiesuunnitelma on saanut lainvoiman. Liikennevirasto voi pidentää määräaikaa enintään neljällä vuodella ja erityisistä syistä liikenne- ja viestintäministeriö sen lisäksi yhdellä enintään neljän vuoden ajanjaksolla. Tietyö katsotaan alkaneeksi, kun tietarkoituksiin tarvittava alue on otettu tienpitäjän haltuun 56 §:n mukaisesti.

Maantielain 53 §:n 1 momentin 1. virkkeen mukaan tietä varten tarvittavat alueet ja oikeudet lunastetaan maantietoimituksessa ja lunastamisessa noudatetaan, mitä kiinteän omaisuuden ja erityisten oikeuksien lunastuksesta annetussa laissa säädetään, jollei maantielaista muuta johdu.

Maankäyttö- ja rakennuslain 42 §:n 2 momentin mukaan viranomaisten on suunnitellessaan alueiden käyttöä koskevia toimenpiteitä ja päättäessään niiden toteuttamisesta katsottava, ettei toimenpiteillä vaikeuteta yleiskaavan toteutumista.

Kiinteän omaisuuden ja erityisten oikeuksien lunastuksesta annetun lain 29 §:n 1 momentin mukaan lunastettavan omaisuuden omistajalla on oikeus saada täysi korvaus (lunastuskorvaus) lunastuksen vuoksi aiheutuvista taloudellisista menetyksistä.

Oikeudellinen arviointi ja lopputulos

Valituksessa on kysymys Liikenneviraston päätöksen lainmukaisuudesta siltä osin kuin hyväksytyssä tiesuunnitelmassa kantatien 51 eli Länsiväylän tiealuetta on levennetty muun ohella kevyen liikenteen väylän rakentamisen mahdollistamiseksi Länsiväylän pohjoispuolella olevalle Piispansillan itäpuoliselle alueelle.

Hyväksytyn tiesuunnitelman mukaisella tiealueella on valituksessa tarkoitetulla alueella osoitettu kulkemaan muun ohella Piispansillan itäsuuntainen ramppi sekä jalankulku- ja pyörätie. Ramppi sekä jalankulku- ja pyörätie kulkevat A:n omistaman Johannesbergin tilan RN:o 1:65 eteläosan kautta. Jalankulku- ja pyörätie on osoitettu kulkemaan tilalla olevan asuinrakennuksen yli, joten tiesuunnitelman toteuttaminen merkitsisi rakennuksen purkamista.

Tiealueeksi osoitettu alue on valituksessa tarkoitetussa kohdassa asemakaavoittamaton. Tiealueen ulkoraja sivuaa asemakaava-alueen rajaa.

Alueella on voimassa oikeusvaikutteinen Espoon eteläosien yleiskaava 2030. Johannesbergin tila kuuluu yleiskaavan mukaiseen kehitettävänä alueena osoitettuun työpaikka-alueeseen (TP). Länsiväylä on yleiskaavassa osoitettu moottoritietä koskevalla viivamerkinnällä.

Espoon eteläosien yleiskaava on yleispiirteinen eikä Länsiväylää ole siinä osoitettu tarkkarajaisella aluevarausmerkinnällä. Tähän nähden tiesuunnitelman mukaisen tiealueen ulottaminen ramppeineen sekä jalankulku- ja pyöräteineen valituksessa tarkoitetussa kohdassa yleiskaavan mukaiselle työpaikka-alueelle ei merkitse sitä, että tiesuunnitelma olisi maantielain 17 §:n 2 momentin vastaisesti hyväksytty vastoin oikeusvaikutteista kaavaa. Tässä arvioinnissa voidaan lisäksi ottaa huomioon, että yleiskaavan yleismääräysten mukaan rakentamiseen tarkoitetulla alueella, kuten TP-alueella, sallitaan muun muassa kevyen liikenteen väylien rakentaminen, mikäli siitä ei aiheudu haittaa alueen pääasialliselle käyttötarkoitukselle tai ellei kaavamääräyksessä ole toisin mainittu. Edellä tarkoitetuissa olosuhteissa tiesuunnitelman on maantielain 17 §:n 1 momentissa edellytetyn mukaisesti katsottava myös perustuvan oikeusvaikutteiseen kaavaan, jossa maantien sijainti ja suhde muuhun alueiden käyttöön on selvitetty. Maankäyttö- ja rakennuslain 42 §:n 2 momentissa edellytetyn mukaisesti tiesuunnitelman mukaisilla toimenpiteillä ei myöskään vaikeuteta yleiskaavan toteutumista. Espoon kaupungin tiesuunnitelmasta ELY-keskukselle antamalla lausunnolla ja sen valmistelijan väitetyllä esteellisyydellä ei ole välitöntä merkitystä arvioitaessa sitä, onko Liikenneviraston hyväksymä tiesuunnitelma lainvastainen A: esittämällä yleiskaavan vastaisuutta koskevalla valitusperusteella.

Hyväksytyn tiesuunnitelman mukaiset tiejärjestelyt liittyvät muun ohella vilkkaasti liikennöidyn Länsiväylän liikenteen sekä Länsimetron liityntäliikenteen sujuvuuden varmistamiseen. Suunnitelma-asiakirjoista ilmenee lisäksi, että Piispansillan itäramppien rakentamisen myötä liikenne pääsee siirtymään Matinkylän kuormittuneelta katuverkolta nopeammin Länsiväylälle ja Kehä II:lle. Jalankulku- ja pyöräteiden rakentamisen osalta järjestelyjä on perusteltu kevyen liikenteen verkoston laajenemisella ja yhteyksien lyhentymisellä. Liikennevirasto on lausunnossaan korkeimmalle hallinto-oikeudelle todennut lisäksi, että jalankulku- ja pyörätieyhteys olisi mahdollinen Piispansillasta Kehä II:n suuntaan Piispankallion nykyisen katuverkon kautta, mutta yhteys ei ole tarkoituksenmukainen eikä jatkuvuudeltaan ja opastettavuudeltaan selkeä.

Tiesuunnitelma voidaan sen voimassaoloajasta maantielain 31 §:n 3 momentissa säädettykin huomioon ottaen toteuttaa vaiheittain. Tähän nähden Liikenneviraston päätöksen lainmukaisuutta arvioitaessa ei ole merkitystä sillä seikalla, että Piispansillan itäramppien rakentamiselle ei tiesuunnitelmaa hyväksyttäessä ollut osoitettu rahoitusta, eikä liioin sillä, ettei sitä asiakirjoista saatavan selvityksen perusteella ole osoitettu vieläkään.

Maantielain 5 §:n 1 momentin 1 kohdan mukaan maantiehen kuuluvat ajorata pientareineen ja muut liikenteen käyttöön tarkoitetut alueet, kuten jalkakäytävä ja pyörätie. Mainittua säännöstä sovelletaan kaikkiin maantielaissa tarkoitettuihin maanteihin, jollainen myös moottoritie voi mainitun lain 4 §:n 4 momentin mukaan olla. Tähän nähden moottoritieksi luokitellun kantatien 51 eli Länsiväylän tiealueeseen on voitu sisällyttää myös jalankulku- ja pyörätie.

Kun otetaan huomioon Länsiväylän parantamisen tarve ja suunnitelman tavoitteet, tien tarkoitus saavutetaan hyväksytyn tiesuunnitelman mukaisesti toteutettuna tuottamatta kenellekään enempää vahinkoa tai haittaa kuin tarve vaatii. Tiesuunnitelman perusteella lunastettavan omaisuuden omistajalla on oikeus saada kiinteän omaisuuden ja erityisten oikeuksien lunastuksessa annetussa laissa lähemmin säädetyn mukaisesti täysi korvaus lunastuksen vuoksi aiheutuvista taloudellisista menetyksistä.

Edellä lausutun vuoksi ja kun otetaan huomioon korkeimmassa hallinto-oikeudessa esitetyt vaatimukset ja asiassa saatu selvitys, hallinto-oikeuden päätöksen lopputuloksen muuttamiseen ei ole perusteita.

2. Täytäntöönpanon kieltämistä koskeva vaatimus

Asian tultua tällä päätöksellä ratkaistuksi lausuminen Liikenneviraston päätöksen täytäntöönpanon kieltämistä koskevasta vaatimuksesta ei ole tarpeen.

Asian ovat ratkaisseet hallintoneuvokset Kari Kuusiniemi, Riitta Mutikainen, Hannu Ranta, Liisa Heikkilä ja Janne Aer. Asian esittelijä Mikko Rautamaa.