Muu päätös 4088/2014

Asia Valitus lunastusasiassa

Valittajat A, B ja C

Päätös, jota valitus koskee

Valtioneuvosto 12.6.2014 nro TEM/2582/05.03.03/2013

Valtioneuvoston päätös

Valtioneuvosto on valituksenalaisella päätöksellään kiinteän omaisuuden ja erityisten oikeuksien lunastuksesta annetun lain (lunastuslaki) 4 §:n nojalla antanut Fingrid Oyj:lle luvan lunastamalla hankkia pysyvän käyttöoikeuden 400 kilovoltin sähkönsiirtojohtoa (Kalajoki – Pyhänselkä) ja tiedonsiirtolaitteita varten tarvittaviin hakemuksessa lueteltujen kiinteistöjen alueisiin Kalajoen ja Raahen kaupungeissa sekä Merijärven, Pyhäjoen, Siikajoen, Limingan, Tyrnävän ja Muhoksen kunnissa. Lunastus alkaa Kalajoen kaupungin Mehtäkylän kylän tilalta Voima-Kallio RN:o 25:0 ja päättyy Muhoksen kunnan Muhoksen kylän tilalle Pyhänselän muuntoasema RN:o 194:0.

Johdon pituus on noin 135,3 kilometriä. Johtoaukean leveys on 36 metriä ja Siikajoen sisäänvedon osuudella 42 metriä. Johtoaukean kummaltakin puolelta lunastetaan 10 metriä leveät reunavyöhykkeet.

Fingrid Oyj:lle on lunastuslain 58 §:n nojalla annettu myös ennakkohaltuunottolupa.

Käsittely korkeimmassa hallinto-oikeudessa

A, B ja C ovat valituksessaan vaatineet, että valtioneuvoston päätös lunastusluvan myöntämisestä kumotaan tai lupahakemuksen käsittely siirretään riippumattoman lainkäyttöelimen käsiteltäväksi. Lisäksi A, B ja C ovat vaatineet, että lunastusluvan täytäntöönpano kielletään.

Vaatimusten perusteluina on esitetty, että valtioneuvoston päätös on lunastuslain, Suomen perustuslain ja hallintolain vastainen, ja lausuttu lähemmin muun ohella seuraavaa:

Lunastuslain 4 §:n 1 momentin niin sanottua vaihtoehtoedellytystä koskeva periaate edellyttää, että hakija esittää selvityksen siitä, ettei aluetta ole saatu hankituksi vapaaehtoisin keinoin. Hakemuksessa tulee esittää riittävä selvitys käydyistä kauppaneuvotteluista.

Lunastusluvan hakija Fingrid Oyj ei ole ottanut A:han, B:hen ja C:hen minkäänlaista yhteyttä lunastuksesta sopimiseksi vapaaehtoisin keinoin. Valtioneuvoston päätöksen mukaan hakijayhtiö on lausunut, että A:n, B:n ja C:n yhteyshenkilölle olisi 1.3.2013 postitettu hakijan vakiomuotoinen sopimus allekirjoitettavaksi. Tällaista sopimusta A, B ja C eivät ole saaneet eikä heillä edes ole ollut yhteyshenkilöä, jolle sopimus olisi voitu postittaa. Yhteyshenkilön puuttumisesta osoituksena on esimerkiksi se, että kaikki lunastuslupahakemuksen käsittelyyn liittyvät asiakirjat on lähetetty A:lle, B:lle ja C:lle samaan aikaan ja samansisältöisinä.

Vakiomuotoista sopimuspohjaa ei myöskään voida pitää soveltuvana keinona maan lunastamiseksi, koska se ei todennäköisesti ole sisältänyt edes lunastettavien maiden hintaa. Lunastuslain mukaan maanomistajan taloudellinen tilanne ei saa muuttua vaan menetyksistä pitää määrittää täysi korvaus. Maanomistajille postitettu vakiomuotoinen hinnaton sopimusehdotus ei tätä vaatimusta voi täyttää.

Hakijayhtiö on esittänyt, että koska lunastuslupa koskee 562 kiinteistöä, vapaaehtoisen lunastuksen käyttö ei olisi mahdollista ilman huomattavia vaikeuksia. Kuten valtioneuvoston päätöksestä ilmenee, yhtiö on kuitenkin tehnyt lunastussopimuksia osan maanomistajista kanssa. Yhtiön esittämät kiireellisyyteen liittyvät perustelut eivät myöskään ole pätevät ottaen huomioon, että hanke on ollut vireillä vuosia. Tänä aikana neuvotteluita olisi voitu käydä, mutta A:lle, B:lle ja C:lle tätä ei ole edes esitetty.

Koska hakijayhtiö on jo hakemusvaiheessa tehnyt luovutussopimuksia osan maanomistajista kanssa eikä A:lle, B:lle ja C:lle ole sopimusehdotusta edes esitetty, valtioneuvoston päätös on Suomen perustuslain 6 §:n vastainen. Päätös on myös perustuslain 21 §:n vastainen, koska asiaa ei ole käsitelty asianmukaisesti eikä päätöstä ole tehty riippumattomassa lainkäyttöelimessä.

Valtioneuvoston päätökseen osallistuneet henkilöt ovat olleet esteellisiä hallintolain 28 §:n 1 momentin 4 kohdan perusteella, koska he ovat palvelussuhteessa hakijayhtiön suurimpaan omistajaan ja asiassa asianosaiseen Suomen valtioon, jolle lunastusluvan myöntäminen tuo erityistä hyötyä.

Palvelussuhdejääviys perustuu siihen, että valtion omistus Fingrid Oyj:stä on noin 53 prosenttia ja sen äänivaltaosuus on noin 71 prosenttia. Erityistä etua valtiolle tuo se, että antamalla lunastuslupa nopeasti ja maanomistajien oikeuksista piittaamatta se saa osinkotuloja nopeammin. Kysymys on erityisestä hyödystä, sillä Fingrid Oyj maksoi esimerkiksi vuonna 2013 osinkoa noin 6,7 miljoonaa euroa.

Työ- ja elinkeinoministeriö on lausunnossaan esittänyt muun ohella seuraavaa:

Vakiintuneessa oikeuskäytännössä ja oikeuskirjallisuudessa on katsottu, että kun lunastuksen kohteita ja siten myös asianosaisia on suuri määrä ja kysymyksessä ovat suhteessa pienehköt alueluovutukset, lunastusta voidaan käyttää jo ensimmäisenä keinona vapaaehtoisten kauppojen sijasta. Lunastuslupa koskee yhteensä 562 kiinteistöä, joten lunastuslupa on voitu myöntää, vaikka hakija ei olisi pyrkinyt kaikkien asianosaisten kanssa vapaaehtoiseen sopimukseen.

Virkamiehen palvelussuhde valtioon ei aiheuta esteellisyyttä käsitellä valtion omistamaa yhtiötä koskevia lupa-asioita.

Fingrid Oyj on selityksessään esittänyt muun ohella seuraavaa:

Voimajohdon maastotutkimuksia aloitettaessa maanomistajille lähetettiin tiedote, jossa pyydettiin toimittamaan yhteystiedot suunnittelunaikaista yhteydenpitoa varten. Tilan RN:o Z osalta palautettiin infokortti, jonka mukaiseen osoitteeseen on 1.3.2013 lähetetty Fingrid Oyj:n vakiomuotoinen niin kutsuttu ennakkosopimus. Allekirjoittamalla ennakkosopimuksen maanomistaja hyväksyy voimajohdon sijoittamisen kiinteistölleen ja vastavuoroisesti Fingrid Oyj maksaa erityiskorvauksen, joka on 10–15 prosenttia lunastuskorvauksen määrästä. Sama sopimusehdotus on lähetetty kaikille voimajohtohankkeen kiinteistönomistajille. Kiinteistöjä voimajohdon alueella on yleiset tiealueet, rautatiealueet ynnä muut mukaan lukien yhteensä 562, joista ainoastaan 101:n osalta omistaja ei ole sopimusta allekirjoittanut.

A:han, B:hen ja C:hen on suunnittelun aikana oltu useasti henkilökohtaisesti yhteydessä ja heidän toiveestaan voimajohdon linjausta on yritetty muuttaakin. Korvauksista tai vapaaehtoisesta luovutuksesta heidän kanssaan ei ole neuvoteltu eikä ole ollut tarkoituskaan.

Ennakkosopimuksissa ei ole sovittu korvauksista yhdenkään maanomistajan kanssa. Kaikki käyttöoikeuden perustamiseen liittyvät korvaukset käsitellään ja määrätään lunastustoimituksissa. Sopimuksen perusteella maksettava erityiskorvaus lisätään toimituksessa määrättyjen lunastuskorvausten päälle ja maksetaan samassa yhteydessä kuin lunastuskorvaus.

Lunastuslain 4 §:n 1 momenttia ei ole luettava niin, että vapaaehtoisiin sopimuksiin on pyrittävä aina. Lunastuslupahakemus koskee Kalajoen ja Pyhänselän sähköasemien välisellä matkalla yhteensä 562 kiinteistöä. Kun lunastuksen kohteena on näin lukuisa määrä kiinteistöjä, puhumattakaan asianosaisten määrästä, jo maanomistajien yhdenvertaisen kohtelun vaatimus sekä tarpeellisten aluehankintojen joustavuus ja nopeus puoltavat lunastusmenettelyä. Käytännössä vaatimus vapaaehtoisen keinon käyttämisestä ei olisi mahdollinen ilman huomattavia vaikeuksia.

Hakemuksen mukaisessa tapauksessa lunastuksen tarkoitusta ei voida saavuttaa vapaaehtoisin keinoin yhtä sopivasti kuin lunastamalla, joten vaihtoehtoedellytys ei täyty.

Virkamiehen palvelussuhde valtioon ei aiheuta esteellisyyttä käsitellä valtion omistamaa yhtiötä koskevia lupa-asioita.

A, B ja C ovat vastaselityksessään esittäneet muun ohella seuraavaa:

Työ- ja elinkeinoministeriön lausunto

Soveltamiskäytännön vakiintuminen ei tarkoita, että käytäntö olisi lain mukainen. Samoin viittaaminen oikeuskirjallisuuteen on epärelevanttia.

Kuten Fingrid Oyj:n selityksestä ilmenee, yhtiön olisi tarvinnut käydä neuvotteluita ainoastaan 101 kiinteistön osalta. Kulunut noin kahden vuoden aika huomioon ottaen yhtiöllä olisi ollut käytettävissä noin 500 työpäivää neuvotteluihin maa-alueiden hankkimisesta vapaaehtoisin menetelmin. Lunastuksen käyttäminen jo ensimmäisenä keinona johtuen ajan vähyydestä ja kiinteistöjen suuresta lukumäärästä on siten ollut perusteetonta. Se, että lakia on rikottu useamman sadan kiinteistön omistajan kohdalla, ei tee siitä yhtään laillisempaa.

A:n, B:n ja C:n osalta kysymyksessä on maa-alue, joka on ollut suvun omistuksessa vuodesta 1607 ja joka sijaitsee kulttuurihistoriallisesti merkittävän Tyrnävänjoen varressa. Voimajohto pilaa nykyisellä linjauksella maiseman täysin. Lausunto on perusteeton myös siltä osin, että alueluovutus olisi pienehkö tai vähäpätöinen.

Valtioneuvoston alaisen ministeriön virkamiehet ovat olleet esteellisiä lausunnon antamiseen hallintolain 28 §:n 1 momentin kohdan 5 perusteella. Ministeriön lausuntoa ei tämän takia tule ottaa edes huomioon.

Fingrid Oyj:n selitys

Kuten Fingrid Oyj:n selityksestä ilmenee, niiden maanomistajien kanssa, jotka eivät ennakkosopimusta hyväksyneet, ei ole aloitettu vapaaehtoisia kauppaneuvotteluja. Ennakkosopimus olisi pitänyt hyväksyä ilman neuvotteluja tai keskusteluja yhtiön kanssa.

Yhtiön väite siitä, että lunastuslain 4 §:n 1 momenttia ei ole luettava niin, että vapaaehtoisiin lunastuksiin on pyrittävä aina, on perusteeton. Laissa ei säädetä yhdestäkään tilanteesta, jossa säännöksestä olisi mahdollisuus poiketa.

Yhtiön perustelu, jonka mukaan tarpeellisten aluehankintojen joustavuus ja nopeus puoltavat lunastusmenettelyä, on vailla laillista perustetta. Lunastuslain tarkoituksena ei ole taata lunastusluvan saamista joustavasti ja nopeasti.

Yhtiön liikevaihdon ja toiminnan laajuus huomioon ottaen syy neuvottelujen käymättömyyteen ei ole ollut varojen ja resurssien puute vaan haluttomuus toimia lunastuslain mukaisesti. Toisena syynä on se, että yhtiön kannalta lunastustoimikunnan määräämät korvaukset ovat edullisimmat.

Yhtiöllä olisi ollut aikaa maa-alueiden lunastamiseen vapaaehtoisin keinoin. Yhtiön esittämä viittaa kuitenkin siihen, että sillä ei ole ollut aikomustakaan neuvotella kiinteistönomistajien kanssa alueiden hankinnasta. Jos yhtiö olisi ryhtynyt toimenpiteisiin hankkia maa-alueet vapaaehtoisin keinoin linjauksen ollessa tiedossa, sillä olisi ollut aikaa käydä neuvotteluja noin viisi vuotta.

Osan maanomistajista kanssa on sovittu korvaukseksi lunastustoimikunnan määräämä korvaus ja sen lisäksi tuleva Fingrid Oyj:n määrittämä erityiskorvaus. Tämä määrittelee täysin maanomistajien saaman korvauksen. Niiden maanomistajien kanssa, jotka eivät ole halunneet heti allekirjoittaa sopimusta ja joilla olisi ollut tarve keskustella sopimuksesta kiinteistöönsä liittyvien asioiden johdosta, ei ole haluttu edes keskustella. Yhtiön toiminta on ollut osaa maanomistajista alistavaa, syrjivää ja esitettyyn sopimukseen painostavaa ja pakottavaa ja siten myös perustuslain 6 §:n vastaista.

Yhtiö ei ollut halukas myöskään linjauksen muutokseen. Siitä keskusteltiin, mutta yhtiö oli haluton muuttamaan voimajohdon linjausta.

Fingrid Oyj:n ei ole ollut missään vaiheessa tarkoituskaan toimia lakien edellyttämällä tavalla vaan luottaen siihen, että lunastuslupa myönnetään ja valitukset kategorisesti hylätään. Oikeudenmukaisinta ja tasapuolisinta olisi, että korkein hallinto-oikeus peruu ennakkohaltuunottoluvan kaikkien maanomistajien osalta. Lakeja tulee viranomaisissa ja tuomio³istuimissa tulkita niin, että kansalaisten perusoikeudet toteutuvat mahdollisimman oikeudenmukaisesti ja hyvin.

Fingrid Oyj on kirjelmässään ilmoittanut, että se aikoo valituksen vireilläolosta huolimatta aloittaa voimajohdon rakennustyöt. Korkein hallinto-oikeus on lähettänyt kirjelmän tiedoksi A:lle, B:lle ja C:lle.

A, B ja C ovat toimittaneet uuden vastaselityksen, jossa on toistettu aikaisemmassa vastaselityksessä lausuttua ja esitetty lisäksi muun ohella seuraavaa:

Mikäli lunastettavan maaomaisuuden arvo on pienehkö, lunastuslain 4 §:n 1 momentin säännöstä ei ministeriön eikä Fingrid Oyj:n mukaan tarvitse noudattaa. Vastaavasti, jos lunastettava maaomaisuus on suurehko, säännöstä tulee ministeriön ja yhtiön tulkinnan mukaan noudattaa. Henkilöitä tulisi siten kohdella eriarvoisesti heidän kiinteistövarallisuutensa perusteella. Tämä on perustuslain 6 §:n vastaista.

Ministeriö ei ole perustellut tarkemmin, miksi lunastuslain 4 §:n 1 momentin säännöstä ei tarvitse noudattaa, jos asianosaisia on riittävän paljon. Asianosaisten lukumäärä ei ole peruste lain noudattamatta jättämiselle.

Fingrid Oyj ei ole esittänyt yhtään asiallista perustetta niin sanotun vaihtoehtoedellytyksen mukaisen menettelyn noudattamatta jättämiselle. Yhtiön olisi ollut mahdollista lunastaa maa-alueet vaihtoehtoedellytyksen mukaisella menettelyllä yhtä sopivasti kuin lunastamalla. Tämä olisi kiinteistöjen suuresta lukumäärästä huolimatta voinut tapahtua joustavasti, nopeasti ja vaikeuksitta yhtiön aikataulun mukaan.

Aikaisemmissa korkeimman hallinto-oikeuden päätöksissä on otettu huomioon lunastuslain 4 §:n 1 momentin säännös. Päätöksissä on selvitetty, onko vapaaehtoisia kauppaneuvotteluja maaomaisuuden hankkimiseksi käyty lunastusluvan hakijan ja maanomistajan välillä. Tämän käytännön mukaisesti A, B ja C vaativat, että myös nyt selvitetään, onko edellä mainittua säännöstä noudatettu vai ei, riippumatta maaomaisuuden arvosta.

Koska A, B ja C eivät alistuneet ennakkosopimukseen, yhtiö on lausunut selityksessään, että vapaaehtoisesta luovutuksesta A:n, B:n ja C:n kanssa ei ole neuvoteltu eikä ole ollut tarkoituskaan neuvotella. Tämä on varallisuusoikeudellisista oikeustoimista annetun lain vastaista kohtuuttomaan sopimukseen painostamista.

A, B ja C olisivat halunneet säilyttää Tyrnävänjoen varressa suunnitellun rakennuspaikan siirtämällä linjaa omilla maillaan muutamia kymmeniä metrejä pohjois-etelä-suunnassa. Voimalinjan muutoksesta keskusteltiin A:n, B:n ja C:n aloitteesta kaksi kertaa, mutta Fingrid Oyj oli haluton muuttamaan linjausta.

Koska lunastuslain soveltaminen tässä asiassa on perustuslain 106 §:ssä tarkoitetulla tavalla ilmeisessä ristiriidassa perustuslain kanssa, perustuslain noudattamiselle tulee antaa etusija lunastuslain 4 §:n 1 momentin tulkintoihin nähden.

Fingrid Oyj:llä ei ole asiallista perustetta aloittaa voimajohdon rakennustöitä heti A:n, B:n ja C:n omistamilla maa-alueilla.

Korkeimman hallinto-oikeuden ratkaisu

Korkein hallinto-oikeus on tutkinut asian.

1. Valitus hylätään.

2. Lausuminen valtioneuvoston päätöksen täytäntöönpanon kieltämistä koskevasta vaatimuksesta raukeaa.

Perustelut

1. Pääasiaratkaisu

Sovellettavat ja asiaan muutoin liittyvät oikeusohjeet

Suomen perustuslain säännökset

Lain 6 §:n 1 momentin mukaan ihmiset ovat yhdenvertaisia lain edessä.

Lain 15 §:n 2 momentin mukaan omaisuuden pakkolunastuksesta yleiseen tarpeeseen täyttä korvausta vastaan säädetään lailla.

Lain 21 §:n 1 momentin mukaan jokaisella on oikeus saada asiansa käsitellyksi asianmukaisesti ja ilman aiheetonta viivytystä lain mukaan toimivaltaisessa tuomioistuimessa tai muussa viranomaisessa sekä oikeus saada oikeuksiaan ja velvollisuuksiaan koskeva päätös tuomioistuimen tai muun riippumattoman lainkäyttöelimen käsiteltäväksi.

Lain 106 §:n mukaan, jos tuomioistuimen käsiteltävänä olevassa asiassa lain säännöksen soveltaminen olisi ilmeisessä ristiriidassa perustuslain kanssa, tuomioistuimen on annettava etusija perustuslain säännökselle.

Hallintolain säännökset

Lain 6 §:n mukaan viranomaisen on kohdeltava hallinnossa asioivia tasapuolisesti sekä käytettävä toimivaltaansa yksinomaan lain mukaan hyväksyttäviin tarkoituksiin. Viranomaisen toimien on oltava puolueettomia ja oikeassa suhteessa tavoiteltuun päämäärään nähden. Niiden on suojattava oikeusjärjestyksen perusteella oikeutettuja odotuksia.

Lain 27 §:n 1 momentin mukaan virkamies ei saa osallistua asian käsittelyyn eikä olla läsnä sitä käsiteltäessä, jos hän on esteellinen.

Lain 28 §:n 1 momentin mukaan virkamies on esteellinen:

(- - -)

4) jos hän on palvelussuhteessa tai käsiteltävään asiaan liittyvässä toimeksiantosuhteessa asianosaiseen tai siihen, jolle asian ratkaisusta on odotettavissa erityistä hyötyä tai vahinkoa;

(- - -)

7) jos luottamus hänen puolueettomuuteensa muusta erityisestä syystä vaarantuu.

Valtioneuvostosta annetun lain säännökset

Lain 17 a §:n 1 momentin mukaan ministeri ei saa osallistua asian käsittelyyn eikä olla läsnä sitä käsiteltäessä, jos hän on esteellinen. Pykälän 2 momentin mukaan ministeriin sovelletaan hallintolain 28 §:ssä säädettyjä esteellisyysperusteita.

Kiinteän omaisuuden ja erityisten oikeuksien lunastuksesta annetun lain (lunastuslaki) säännökset

Lain 4 §:n 1 momentin mukaan lunastaa saadaan, kun yleinen tarve sitä vaatii. Lunastusta ei kuitenkaan saa panna toimeen, jos lunastuksen tarkoitus voidaan yhtä sopivasti saavuttaa jollain muulla tavalla taikka jos lunastuksesta yksityiselle edulle koituva haitta on suurempi kuin siitä yleiselle edulle saatava hyöty.

Lain 5 §:n 1 momentin mukaan lunastusluvan antaa hakemuksesta valtioneuvosto yleisistunnossaan.

Lain 29 §:n 1 momentin mukaan lunastettavan omaisuuden omistajalla on oikeus saada täysi korvaus (lunastuskorvaus) lunastuksen vuoksi aiheutuvista taloudellisista menetyksistä.

Lain 58 §:n mukaan, kun töiden kiireellinen aloittaminen tai muut tärkeät syyt sitä vaativat, hakija voi saada oikeuden ottaa haltuunsa lunastettavan omaisuuden tai sen osan ennen 57 §:n 1 momentissa tarkoitettua ajankohtaa.

Lain 59 §:n 1 momentin mukaan luvan ennakkohaltuunottoon myöntää hakemuksesta lunastusluvan antava viranomainen.

Eräiden ympäristön käyttöön vaikuttavien hankkeiden lunastusluvasta annetun lain säännökset

Lain 2 §:n 1 kohdan mukaan tätä lakia sovelletaan hankkeisiin, joissa tarkoituksena on rakentaa maanpäällinen jännitteeltään vähintään 220 kilovoltin ja pituudeltaan yli 15 kilometrin mittainen sähköjohto.

Lain 3 §:n mukaan, jos hankkeen toteuttaminen perustuu kaikilta osin maankäyttö- ja rakennuslain mukaiseen oikeusvaikutteiseen kaavaan, jossa hankkeen sijainti ja suhde muuhun alueiden käyttöön on selvitetty, tämän lain mukaista menettelyä ei sovelleta.

Lain 4 §:n mukaan tässä laissa tarkoitettua hanketta ei saa toteuttaa ilman kiinteän omaisuuden ja erityisten oikeuksien lunastuksesta annetun lain mukaista lunastuslupaa. Lunastuksen toimeenpanosta ja lunastuksesta on muutoin voimassa, mitä edellä mainitussa laissa tai muussa laissa erikseen säädetään.

Hallintolainkäyttölain säännös

Lain 7 §:n 1 momentin mukaan valtioneuvoston ja ministeriön päätöksestä saa valittaa korkeimpaan hallinto-oikeuteen. Valituksen saa tehdä sillä perusteella, että päätös on lainvastainen.

Esteellisyyttä koskeva valitusperuste

Asiassa ei ole ensinnäkään väitetty, että kukaan Fingrid Oyj:n lunastuslupa- ja ennakkohaltuunottolupahakemuksen käsittelyyn osallistunut valtioneuvoston jäsen tai asian esitellyt työ- ja elinkeinoministeriön ylitarkastaja tai heidän läheisensä olisi palvelussuhteessa Fingrid Oyj:hin.

Edelleen voidaan todeta, että ministeriyden tai palvelussuhteen valtioon ei voida yleisesti arvioiden katsoa johtavan sellaiseen lojaalisuussuhteeseen valtioon nähden, että valtioneuvoston jäsenet tai palvelussuhteessa valtioon olevat henkilöt olisivat esteellisiä käsittelemään esimerkiksi valtion viranomaisia tai valtionyhtiöitä koskevia lupa-asioita.

Asiakirjoista ilmenevän perusteella ei liioin ole ilmennyt aihetta objektiivisesti perusteltuun epäilyyn siitä, että Fingrid Oyj:n lupahakemuksen käsittelyyn osallistuneiden valtioneuvoston jäsenten tai asian esitelleen työ- ja elinkeinoministeriön ylitarkastajan puolueettomuus olisi vaarantunut esteellisyyden aiheuttavalla tavalla.

Edellä lausutun vuoksi ja kun otetaan huomioon hallintolain 28 §:n 1 momentin 4 ja 7 kohdat, valtioneuvoston päätös ei ole lainvastainen valituksessa esitetyn esteellisyyttä koskevan valitusperusteen johdosta.

Muut valitusperusteet

Valtioneuvoston päätöksessä tarkoitetun maanpäällisen, jännitteeltään 400 kilovoltin ja noin 135 kilometrin pituisen voimajohdon rakentaminen on eräiden ympäristön käyttöön vaikuttavien hankkeiden lunastus-luvasta annetun lain 2 §:n 1 kohdassa tarkoitettu hanke. Asiakirjoista saatavan selvityksen perusteella hankkeen toteuttaminen ei mainitun lain 3 §:ssä tarkoitetulla tavalla perustu kaikilta osin maankäyttö- ja rakennuslain mukaiseen oikeusvaikutteiseen kaavaan, jossa hankkeen sijainti ja suhde muuhun alueiden käyttöön on selvitetty. Tähän nähden hankkeeseen sovelletaan eräiden ympäristön käyttöön vaikuttavien hankkeiden lunastusluvasta annetun lain mukaista menettelyä. Lain tarkoituksena on muun ohella turvata yleisön osallistumis- ja muutoksenhakuoikeus ympäristöasioissa.

Mainitun lain 4 §:n mukaan laissa tarkoitettua hanketta ei saa toteuttaa ilman lunastuslain mukaista lunastuslupaa. Lakia koskevan hallituksen esityksen (HE 165/2003 vp) yksityiskohtaisissa perusteluissa todetaan tältä osin muun ohella seuraavaa: "Pykälän mukaan lain tarkoittamaa hanketta ei saisi toteuttaa ilman kiinteän omaisuuden ja erityisten oikeuksien lunastuksesta annetun lain mukaista lunastuslupaa. (- - -) Ehdotetut säännökset rajoittavat oikeutta sopia tarvittavan maa- tai vesialueen omistusoikeuden tai käyttöoikeuden siirrosta vapaaehtoisin sopimuksin. Säännökset ovat kuitenkin tarpeen sen vuoksi, että järjestöille ei voida menettelyjen muutoin puuttuessa turvata sopimuksen tarkoittamaa muutoksenhakuoikeutta. Maanomistajien ja käyttöoikeuksien haltijoiden oikeutta säännös ei käytännössä rajoita, koska tässä laissa tarkoitetut johto- ja putkireittialueet ja niihin tarvittavat käyttöoikeudet on hankittu tähänkin asti pääosin lunastusmenettelyn avulla."

Edeltä ilmenevän perusteella nyt kysymyksessä olevan johtohankkeen toteuttaminen edellyttää lunastuslupaa. Sitä ei siten voida toteuttaa sopimalla kiinteistönomistajien kanssa johdon rakentamisen ja paikallaan pysyttämisen mahdollistavan käyttö- tai omistusoikeuden luovuttamisesta. Tähän nähden Fingrid Oyj:n on tullutkin hakea lunastuslupaa ilman, että se olisi ennen hakemuksen jättämistä pyrkinyt neuvotteluteitse sopimaan tarvittavan käyttö- tai omistusoikeuden luovuttamisesta. Valtioneuvoston päätös ei ole lainvastainen sillä valituksessa esitetyllä perusteella, että yhtiö ei ollut pyrkinyt sopimaan luovutuksista.

Eräiden ympäristön käyttöön vaikuttavien hankkeiden lunastusluvasta annetun lain mukaan lunastuslupa on pakollinen, eikä lunastusluvan vaihtoehtona ole maanomistajan ja lunastajan välinen sopimus käyttöoikeudesta. Tämä ei kuitenkaan estä sopimista lunastuksesta maksettavasta korvauksesta.

Asiakirjoista saatavan selvityksen mukaan Fingrid Oyj on tehnyt useimpien lunastusalueen kiinteistönomistajien kanssa niin sanotun ennakkosopimuksen siitä, että johto voidaan rakentaa ennen ennakkohaltuunottoa sekä siitä, että kiinteistönomistaja suostuu lunastukseen ja ennakkohaltuunottoon. Tämä sopimus ei merkitse kiinteistön käyttöoikeuden luovuttamista lunastusmenettelyittä vaan kiinteistönomistaja antaa siinä suostumuksensa muun ohella siihen, että lunastus voidaan kohdistaa kiinteistöön häntä enemmälti kuulematta.

A:n, B:n ja C:n kiistettyä valituksessaan saaneensa ehdotuksen ennakkosopimuksesta Fingrid Oyj on selityksessään todennut, että voimajohdon maastotutkimuksia aloitettaessa maanomistajille lähetettiin tiedote, jossa pyydettiin toimittamaan yhteystiedot suunnittelunaikaista yhteydenpitoa varten. Yhtiö on edelleen todennut, että A:n, B:n ja C:n omistaman M:n tilan RN:o Z osalta palautettiin infokortti, jonka mukaiseen osoitteeseen lähetettiin 1.3.2013 vakiomuotoinen ehdotus ennakkosopimukseksi. Edellä kuvatun perusteella ei ole täydellä varmuudella pääteltävissä, olivatko A, B ja C saaneet tällaisen ehdotuksen. A:n, B:n ja C:n vastaselityksissään esittämän perusteella on kuitenkin pääteltävissä, että he eivät olisi sopimusta edes halunneet allekirjoittaa. Tähän nähden valtioneuvoston päätöstä ei ole aihetta kumota valituksessa esitetyn yhdenvertaisuuden loukkaamiseen liittyvän valitusperusteen johdosta.

Kun otetaan huomioon perustuslain 15 §:n 2 momentti sekä se seikka, että perustuslakivaliokunta on lausunnossaan 15/2004 vp katsonut, että eräiden ympäristön käyttöön vaikuttavien hankkeiden lunastusluvasta annettua lakia koskeva lakiehdotus voidaan käsitellä tavallisessa lainsäätämisjärjestyksessä, viimeksi mainitun lain ja lunastuslain säännösten soveltaminen käsillä olevassa asiassa ei myöskään ole perustuslain 106 §:ssä tarkoitetulla tavalla ilmeisessä ristiriidassa perustuslain kanssa.

Valtioneuvoston yleisistunto, jonka toimivaltaan lunastuslupa- ja ennakkohaltuunottolupahakemuksen käsittely on lunastuslain 5 §:n 1 momentin ja 59 §:n 1 momentin mukaan kuulunut, ei ole lainkäyttöelin vaan se on toiminut asiassa hallintoviranomaisena. A, B ja C ovat voineet saattaa valtioneuvoston päätöksen lainmukaisuuden perustuslain 21 §:n 1 momentissa edellytetyn mukaisesti tuomioistuimen käsiteltäväksi käytettyään nyt valitusoikeuttaan.

Lopputulos

Valtioneuvoston päätös ei ole valituksessa esitetyillä perusteilla lainvastainen. Tämän vuoksi ja kun otetaan huomioon hallintolainkäyttölain 7 §:n 1 momentti, valitus on hylättävä.

2. Täytäntöönpanon kieltämistä koskeva vaatimus

Asian tultua tällä päätöksellä ratkaistuksi lausuminen valtioneuvoston päätöksen täytäntöönpanon kieltämistä koskevasta vaatimuksesta ei ole tarpeen.

Asian ovat ratkaisseet hallintoneuvokset Riitta Mutikainen, Hannu Ranta, Tuomas Lehtonen, Mikä Seppälä ja Janne Aer. Asian esittelijä Mikko Rautamaa.