Muu päätös 4134/2014

Asia Maantielain mukaisen yleissuunnitelman hyväksymistä koskeva valitus

Valittajat A, B ja C

Päätös, jota valitus koskee

Vaasan hallinto-oikeus 9.4.2014 nro 14/0209/3

Asian aikaisempi käsittely

Liikennevirasto on 19.6.2013 tekemällään päätöksellä nro 224/0720/2010 hyväksynyt Etelä-Pohjanmaan elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskuksen lähettämän valtatietä 19 koskevan yleissuunnitelman muutoksen, joka koskee Seinäjoen itäistä ohikulkutietä paaluvälillä 16 020–18 300 tie- ja katujärjestelyineen Seinäjoen kaupungissa.

Hallinto-oikeuden ratkaisu

Vaasan hallinto-oikeus on valituksenalaisella päätöksellään 9.4.2014 paitsi muuta, mistä korkeimmassa hallinto-oikeudessa ei ole kysymys, hylännyt A:n, B:n ja C:n valituksen Liikenneviraston päätöksestä.

Hallinto-oikeuden päätöksen perusteluina on lausuttu muun ohella seuraavaa:

(- - -)

Tiehanke

Tiehallinnon keskushallinto on 3.12.2009 hyväksynyt yleissuunnitelman, joka koskee niin sanottua Seinäjoen itäistä ohikulkutietä välillä Rengonkylä–Nurmo. Vaasan hallinto-oikeus on 18.11.2010 antamallaan päätöksellä numero 10/0613/2 kumonnut yleissuunnitelman Mäki-Hakolantieltä pohjoiseen suunniteltujen tieosuuksien osalta ja hylännyt valitukset muilta osin. Hallinto-oikeus on päätöksensä perusteluissa muun ohella todennut, että Seinäjoen kaupunginvaltuuston 29.6.2009 hyväksymä Nurmon eritasoliittymää koskeva asemakaavan muutos on kumottu Vaasan hallinto-oikeuden 22.2.2010 antamalla päätöksellä. Yleissuunnitelman ei siten hallinto-oikeuden päätöksen perustelujen mukaan ole eritasoliittymän alueen osalta voitu katsoa perustuvan maantielain 17 §:n 1 momentissa tarkoitettuun kaavaan. Lisäksi hallinto-oikeus on katsonut, että yleissuunnitelman osa, jossa maantien meluvalli on esitetty sijoitettavaksi osayleiskaava-alueen ulkopuolelle D:n ja E:n omistamille kiinteistöille, ei ole perustunut maantielain 17 §:n 1 momentissa tarkoitettuun kaavaan. Suunnitelma olisi tarkoittanut Laaksoharjujen kiinteistöjen osien ja muun muassa asuinrakennuksen lunastamista. Tien sijaintia ja suhdetta muuhun alueiden käyttöön ei ole hallinto-oikeuden päätöksen perustelujen mukaan voitu tien luonne huomioon ottaen riittävästi selvittää ilman kaavaa. Korkein hallinto-oikeus ei ole 21.5.2012 antamallaan päätöksellä taltionumero 1332 muuttanut hallinto-oikeuden päätöksen lopputulosta.

Liikenneviraston 19.6.2013 hyväksymä yleissuunnitelman muutos koskee Seinäjoen itäisen ohikulkutien paaluvälejä 16 020–18 300 tie- ja katujärjestelyineen Mäki-Hakolantieltä pohjoiseen.

Valtatie 19 toimii tärkeimpänä maaliikenteen välittäjänä Pohjanmaalta Tampereen ja Helsingin seuduille. Valtatie 19 palvelee Seinäjoen kaupunkiseudulle päättyvää ja ohikulkevaa liikennettä sekä seudun sisäisiä liikennöintitarpeita. Nykyinen valtatie 19 kulkee Seinäjoen kaupunkialueen läpi. Tästä aiheutuu merkittäviä liikenneturvallisuus- ja liikenteen sujuvuusongelmia.

(- - -)

Vaatimus ympäristövaikutusten arviointimenettelyn tekemisestä uudelleen sekä liito-oraviin liittyvät seikat

(- - -)

Etelä-Pohjanmaan elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskus on 26.10.2010 myöntänyt luonnonsuojelulain 49 §:n 3 momentissa tarkoitetun luvan poiketa saman lainkohdan 1 momentin kiellosta hävittää tai heikentää liito-oravan ja pienlepakoiden lisääntymis- ja levähdyspaikkoja muun muassa Seinäjoen Kertunlaaksossa ja Nurmossa Seinäjoen itäisen ohikulkutien rakentamiseksi. Vaasan hallinto-oikeus on 31.5.2011 antamallaan päätöksellä numero 11/0348/2 täydentänyt päätöstä yhdellä lupamääräyksellä sekä hylännyt valitukset tutkituilta osin muutoin. Korkein hallinto-oikeus on 25.1.2012 antamallaan päätöksellä taltionumero 81 hylännyt hallinto-oikeuden päätöksestä tehdyt valitukset.

Yleissuunnitelman muutoksen hyväksymispäätös koskee Seinäjoen itäistä ohikulkutietä Kertunlaakson ja Hevoskorvenkylän välisellä alueella noin 2,3 kilometrin pituisella matkalla sekä Nurmon eritasoliittymän E6 aluetta, jolta osin nykyinen valtatie muuttuu kantatieksi 67. Vuonna 2009 hyväksyttyyn ja sittemmin kumottuun yleissuunnitelman osaan verrattuna tien linjausta on siirretty Hevoskorvenkylässä enimmillään 20 metriä Kertunlaakson suuntaan. Lisäksi yleissuunnitelman muutoksessa on määritelty liito-oravien ylityspaikat Kertunlaaksossa paalulla 17 150 sekä Nurmon kiertoeritasoliittymän kohdalla Länsitiellä (M5) paalulla 220. Kulkuaukkojen pituus on 30 metriä ja tiealueen leveys 20 metriä. Yleissuunnitelman muutoksen mukaan nykyinen puusto on säilytettävä paalulla 17 150.

Kun otetaan huomioon tien pituus alueella, jota yleissuunnitelman muutoksen hyväksymispäätös koskee, yleissuunnitelmaan tehdyt muutokset, luonnonsuojelulain nojalla myönnetty poikkeaminen sekä hankkeen ominaisuudet, sijainti ja hankkeen vaikutusten luonne, asiassa ei ole ollut tarpeen (- - -) hankkia uutta poikkeamislupaa.

Muut valitusperusteet

(- - -)

Etäisyydet tiestä Kertunlaaksossa ja Hevoskorvenkylässä sijaitseviin lähimpiin asuinrakennuksiin sekä väitetyt virheellisyydet

Hallinto-oikeus toteaa lisäksi, että paaluvälejä 16 020–17 000 koskevan suunnitelmakartan sekä kiinteistötietojärjestelmän kartta-aineiston mukaan etäisyys ajoradasta lähimpään Kertunlaaksossa sijaitsevaan asuin³rakennukseen on noin 70 metriä ja lähimpään Hevoskorvenkylässä sijaitsevaan asuinrakennukseen noin 30 metriä. Tieasian yhteydessä ei myöskään voida arvioida asemakaavaselostuksessa ja elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskuksen lausunnossa mahdollisesti olleita virheitä.

Johtopäätökset

Seinäjoen itäinen ohikulkutie on valituksien kohteena olevilta osin suunniteltu siten, että tien tarkoitus saavutetaan mahdollisimman edullisesti ja tuottamatta kenellekään enempää vahinkoa tai haittaa kuin tarve vaatii. Tien rakentaminen on suunniteltu siten, että suunnitelmassa on erityisesti otettu huomioon liikenneturvallisuus, tien liikenteellinen ja tekninen toimivuus sekä ympäristönäkökohdat. Yleissuunnitelman muutos täyttää maantielain 13 §:ssä ja 17 §:ssä asetetut vaatimukset.

Toimenpiteet maantien haitallisten vaikutusten poistamiseksi ja vähentämiseksi suunnitellaan ja esitetään maantielain 22 §:n 1 momentin mukaisesti tiesuunnitelmassa.

(- - -)

Hallinto-oikeuden päätöksessä on sovellettuina oikeusohjeina mainittu muun ohella maantielain 13 §, 17 §:n 1, 2 ja 4 momentti, 18 §, 19 § ja 20 §:n 1 momentti.

Käsittely korkeimmassa hallinto-oikeudessa

A, B ja C ovat valituksessaan vaatineet, että Vaasan hallinto-oikeuden päätös kumotaan ja yleissuunnitelmaa muutetaan A:n, B:n ja C:n hallinto-oikeudelle tekemässä valituksessa vaaditulla tavalla. Lisäksi A, B ja C ovat vaatineet, että Liikenneviraston päätöksen täytäntöönpano kielletään.

Vaatimusten perusteluina on esitetty muun ohella seuraavaa:

Liikenneviraston päätöksessä todetaan virheellisesti, että Kertunlaaksossa lähin talo sijaitsee noin 70 metrin ja Hevoskorvenkylän kohdalla noin 30 metrin päässä ajoradan reunasta. Tämä tarkoittaisi noin 120 metrin levyistä tilaa, jolle tie rakennettaisiin. Maastossa tehtyjen mittausten mukaan tilaa tiekäytävälle on tällä kohdalla kuitenkin ainoastaan 82 metriä.

Päätöksessä vedotaan Etelä-Pohjanmaan elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskuksen ympäristö ja luonnonvarat -vastuualueen virheelliseen lausuntoon, jonka mukaan poikkeamisluvan tarve on poistunut, koska valtatien linjausta on muutettu. Kysymys on tarkoitushakuisesta osa³totuudesta, sillä linjausta ei ole muutettu Nurmon liikuntahallin liiken³neympyrän osalta. Alueella on elinvoimainen Onnelantien liito-orava³yhdyskunta. Päätös rikkoo luonnonsuojelulakia ja luontodirektiiviä.

Liikenneviraston päätös perustuu asemakaavaselostukseen, jossa on merkittäviä virheitä. Selostuksen sivulla 6 olevaa kuvaa valtatien 19 Nurmon tasoristeyksestä on mitä ilmeisimmin manipuloitu kuvan-käsittelykeinoin, koska siitä puuttuu Suvannon omakotitalo ja takaoikealla näkyvää broilerikasvattamorakennusta on "siirretty" noin 500–600 metriä todellisuutta lähemmäs risteysaluetta.

Nurmon risteysjärjestelyjä ei tule hyväksyä nyt päätettyyn paikkaan. Risteyksen ahtaus ei salli raskaimpien maatalouskoneiden kulkemista ja maatalouden kuljetusmatkat ja -ajat pidentyvät merkittävästi.

Keski-Nurmon alueella on useita maatiloja, joista monilla on kotieläintuotantoa. Tilojen peltoja on runsaasti valtatien 19 varrella ja sen pohjoispuolella. Ohikulkutien linjaus ja risteyssuunnitelmat ovat haitallisia ja mahdollisesti kuolinisku alueen maatalousliikenteelle. Lisäksi tielinjaus pirstoo ja hävittää sen Nurmon puoleisessa päässä erityisesti kahden kotieläintilan peltoja, yhteensä ainakin noin kymmenen hehtaarin alueelta.

Liikennevirasto on lausunnossaan esittänyt, että valitus ja täytäntöönpanon kieltämistä koskeva vaatimus hylätään. Liikennevirasto on lausunut muun ohella seuraavaa:

Muutoksenhakijoiden käsityksen mukaan yleissuunnitelmaa laadittaessa olisi tapahtunut mittausvirhe. Valituksessa tarkoitetussa kohdassa Liikenneviraston päätöksessä viitataan Pääkaupunkiseudun yhteistyövaltuuskunnan suositukseen liikenteen aiheuttamien päästöjen suojaetäisyyksistä ja todetaan maantiehen nähden lähimmät rakennukset. Myös muut valituksessa esitetyt väitteet mittaus- ja muista virheistä ovat perusteettomia.

Yleissuunnitelmaan on tehty poikkeamisluvan edellyttämät muutokset. Liito-oraville on suunniteltu ylityspaikat Kertunlaakson ja Nurmon kiertoeritasoliittymän kohdalle. Näissä kohdissa tiealueen leveys on vain 20 metriä. Ylityspaikkojen sijainnin on valinnut luontoasiantuntija, filosofian maisteri Hannu Tuomisto, jonka mukaan liito-orava pystyy liitämään 40 metriä. Yleissuunnitelmassa edellytetään, että nykyinen puusto säilytetään.

Liikenneviraston päätöksessä todetaan maanviljelyksen vaikeutuvan, kun uusi tie pirstoo peltoja. Peltojen käytölle aiheutuu päiste-, kierto- ja supistumishaittoja. Peltoalueiden käyttötarkoitus muuttuu kuitenkin osittain pitkällä tähtäimellä kaavoituksen myötä.

Suunnittelualueen jo ennestään pirstoutunut metsätalouden kiinteistö³rakenne pirstoutuu lisää. Tilusten pirstoutuessa kiilamaisiksi palstoiksi metsänhoitotoimenpiteet hankaloituvat.

Tilusten koot ja muodot ovat monin paikoin jo ennestään hankalia niiden käyttämisen kannalta, joten tiehankkeesta saattaa olla mahdollisten tilusjärjestelyjen toteutuessa positiivisia vaikutuksia kiinteistörakenteeseen. Lunastettavan omaisuuden omistajalla on oikeus saada täysi korvaus lunastuksen vuoksi aiheutuvista taloudellisista menetyksistä.

Liikenneturvallisuus- ja taloudellisuusvaatimuksista sekä liikenne- ja tieteknisistä seikoista johtuen muutoksenhakijoiden vaatimuksia ei voida hyväksyä. Yleissuunnitelman toteuttaminen on tarpeen liikenneturvallisuuden ja liikenteen sujuvuuden parantamiseksi. Yleissuunnitelmaa laadittaessa on pyritty siihen, että tien toteuttamisesta aiheutuisi mahdollisimmin vähän vahinkoa ja haittaa.

A, B ja C ovat vastaselityksessään esittäneet muun ohella seuraavaa:

Liikennevirasto ei varsinaisesti edes väitä, ettei mittausvirheitä olisi tapahtunut. Se ainoastaan vetoaa yleisiin suojaetäisyyssuosituksiin. Virasto ei siis ole eri mieltä suunnitellun tiekäytävän kapeudesta Kertunlaakson kohdalla.

Nurmon eritasoliittymää ei voida rakentaa asemakaavan mukaisesti hävittämättä ja heikentämättä merkittävällä tavalla liito-oravien lisääntymis- ja levähdyspaikkoja risteysalueella ja sen välittömässä läheisyydessä. Liito-oravaselvitysten mukaan elinpaikoista ainakin kaksi sijaitsee tiealueella ja ainakin kaksi s-2-alueella. Lisäksi näiden alueiden välittömässä läheisyydessä on yhtenäinen ja yksi pisimpään tutkituista ja dokumentoiduista liito-oravien elinpiireistä. Elinpiiristä osa jäisi tie- ja risteysalueen alle ja lisäksi elinpiirien välittömässä läheisyydessä olevaa suoja- ja ravinnonhakupuustoa tuhoutuisi laajasti. On yleisesti tunnettua, että liito-oravat häviävät pysyvästi vilkkailta tiealueilta.

Liikenneviraston mainitsema henkilö on Seinäjoen kaupungin palveluksessa ja siten käytännössä esteellinen lausumaan viraston ja Seinäjoen kaupungin yhteishankkeesta. Hän ei myöskään ole tunnettu liito-orava-asiantuntija.

Seinäjoen kaupunki ei ole ohikulkutien suunnitteluprosessin missään vaiheessa esittänyt kaavoituksessa valitsemalleen tielinjaukselle vaihtoehtoa Nurmon tai Keski-Nurmon kaupunginosissa. Luontodirektiiviin liittyvissä päätöksissään unionin tuomioistuin on kiinnittänyt erityistä huomiota suunnittelun vajavaisuuteen ja vaihtoehtoisten suunnitelmien puuttumiseen.

Liikennevirasto ei lausu mitään asemakaavaselostuksen virheistä. Lausuma maataloudelle aiheutuvien haittojen korjaantumisesta tilusjärjestelyjen myötä on jossittelua.

B ja C ovat lisäkirjelmässään esittäneet muun ohella seuraavaa:

Yleissuunnitelmaa laadittaessa ei ole toimittu maantielain 27 §:ssä edellytetyllä tavalla. Sanomalehti Ilkan uutisesta 27.11.2011 ilmenee, että tieviranomainen ja Seinäjoen kaupunki olivat tehneet yleissuunnitelman muutoksesta sen olennaisimmalta eli linjausta koskevalta osalta tosiasiallisesti päätöksen vain viikko sen jälkeen, kun Vaasan hallinto-oikeus oli 18.11.2011 kumonnut yleissuunnitelman välillä Mäki-Hakolantie– Nurmo. Näin ollen on riidatonta, että kiinteistön omistajille tai niille, joiden asumiseen, työntekoon tai muihin oloihin suunnitelma saattaa vaikuttaa, ei ole annettu todellista mahdollisuutta osallistua suunnitelman valmisteluun.

Yleissuunnitelman muutoksesta järjestetyssä ainoassa yleisötilaisuudessa 25.1.2012 esiteltiin jo muutossuunnitelman tuloksia eikä kysymys ollut valmistelusta, suunnittelusta tai vaikuttamisesta. Kutsussa 23.1.2012 oli todettu, että tilaisuudessa on mahdollista antaa palautetta yleissuunnitelman ratkaisuista. Näin ollen on selvää, että asianosaisille ei ole annettu lain edellyttämällä tavalla mahdollisuutta tosiasiallisesti osallistua suunnitelman valmisteluun. Kutsussa ei ollut mainintaa siitä, että kysymys olisi kuulemisesta. Osallistujilla ei myöskään ollut kohtuullista aikaa valmistautua yleisötilaisuuteen, koska kutsu oli päivätty vain kaksi päivää ennen tilaisuutta.

Prosessin jatkoa kuvaa hyvin se, että kuulutus yleissuunnitelman muutoksen nähtävänä olosta on ollut Seinäjoen kaupungin ilmoitustaululla 10.7.–13.8.2013. Nähtävänä olo on tietoisesti pyritty ajoittamaan kesä³loma-aikaan.

Etelä-Pohjanmaan elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskus ei ole noudattanut maantielain 27 §:ää eikä hyvän hallinnon periaatteita tekemällä asiassa tosiasiallisesti päätöksen ennen asianosaisten kuulemista. Kuulemisvelvoitteesta säädetään myös hallintolain 34 §:ssä.

Mittausten mukaan tiekäytävän todellinen leveys Kertunlaakson–Hevoskorvenkylän kohdalla on vain 82 metriä. Näin ollen tiekäytävä on todellisuudessa noin 30 prosenttia kapeampi kuin se yleissuunnitelman mukaan (70+30+12,5 = 112,5 metriä) olisi. Ero on huomattava etenkin, kun tuossa kohdassa tiekäytävä on kapeimmillaan ja siitä aiheutuu huomattavin haitta asutukselle.

Hallintolainkäyttölain 33 §:n selvittämisvelvollisuutta koskeva säännös huomioon ottaen Liikenneviraston olisi tullut mittausvirheitä koskevien väitteiden perusteettomuutta koskevan mielipiteensä lisäksi esittää myös riittävää todistelua. Nyt annetut tiedot ovat olleet olennaisesti vääriä, joten yleissuunnitelman muutos ei täytä maantielain 19 §:n edellytyksiä. Yleissuunnitelmassa ilmoitettujen tietojen tulee pitää paikkansa, jotta asianosaiset voivat muodostaa kuvan hankkeen vaikutuksista ja tarpeestaan lausua asiassa. Väärät tiedot ovat tosiasiallisesti vaikuttaneet asianosaisten arvioon omasta asemastaan.

B ja C ovat maanviljelijöitä, joiden pellot sijaitsevat keskellä yleissuunnitelmassa esitettyä tielinjausta. Heidän maatilansa sijaitsevat näiden peltojen välittömässä läheisyydessä. Ohitustien toteuttaminen yleissuunnitelmassa esitetyllä tavalla pidentää matkaa uusille pelloille ja yhteydet tielinjauksen taakse jääviin peltolohkoihin hankaloituvat huomattavasti vaikuttaen kielteisesti heidän elinkeinotoimintaansa. B:n ja C:n maatiloja koskevilla tilusjärjestelyillä ei olisi saavutettavissa myönteisiä vaikutuksia, koska tarjottavat uudet maa-alueet tulisivat sijaitsemaan tiealueen alle jääviä alueita kauempana.

Yleissuunnitelman muutoksessa olisi tullut arvioida tien todellisia vaikutuksia maankäyttöön, aiheutuvia haittoja ja niiden minimoimista. Tämän arvioinnin laiminlyönti merkitsee sitä, että yleissuunnitelman muutosta ei ole tehty maantielain 19 §:ssä edellytetyllä tavalla.

Korkeimman hallinto-oikeuden ratkaisu

Korkein hallinto-oikeus on tutkinut asian.

1. Valitus hylätään. Vaasan hallinto-oikeuden päätöksen lopputulosta ei muuteta.

2. Lausuminen Liikenneviraston päätöksen täytäntöönpanon kieltämistä koskevasta vaatimuksesta raukeaa.

Perustelut

1. Pääasiaratkaisu

Maantielain 27 §:n 1 momentin mukaan yleis- ja tiesuunnitelmaa laadittaessa on kiinteistön omistajille ja muille asianosaisille sekä niille, joiden asumiseen, työntekoon tai muihin oloihin suunnitelma saattaa vaikuttaa, varattava mahdollisuus osallistua suunnitelman valmisteluun, arvioida suunnitelman vaikutuksia ja lausua kirjallisesti tai suullisesti mielipiteensä asiassa.

Mainitun pykälän 2 momentin 1. ja 2. virkkeen mukaan ennen suunnitelman hyväksymistä on 1 momentissa mainituille tahoille varattava tilaisuus muistutuksen tekemiseen suunnitelmasta. Tässä tarkoituksessa tulee kunnan pitää yleis- ja tiesuunnitelma yleisesti nähtävänä 30 päivän ajan.

Mainitun pykälän 6 momentin mukaan tarkemmat säännökset vuorovaikutusmenettelystä annetaan valtioneuvoston asetuksella.

Maanteistä annetun valtioneuvoston asetuksen 3 §:n mukaan maantielain 27 §:n 1 momentissa tarkoitettu mahdollisuus osallistua suunnitelman valmisteluun, arvioida suunnitelman vaikutuksia ja lausua mielipiteensä asiassa voidaan varata ilmoittamalla valmistelutyöstä vuorovaikuttamiseen oikeutetuille henkilökohtaisesti, erityisessä tiedotustilaisuudessa, asettamalla valmisteluaineisto nähtäville taikka muulla tiedoksisaannin kannalta tarkoituksenmukaisella tavalla.

Asiakirjoista ilmenee, että Seinäjoen itäisen ohikulkutien yleissuunnitelman muutosta välillä Mäki-Hakolantie–Nurmo laadittaessa on 25.1.2012 järjestetty Nurmossa kaikille avoin yleisötilaisuus, jossa ovat olleet läsnä Etelä-Pohjanmaan elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskuksen, Seinäjoen kaupungin ja suunnittelukonsultin edustajat. Yleisötilaisuuden järjestäminen on yksi valtioneuvoston asetuksen 3 §:ssä tarkoitetuista tavoista, joilla maantielain 27 §:n 1 momentissa tarkoitettu vuorovaikutus voidaan mahdollistaa. Kutsun mukaan tilaisuudessa on ollut mahdollisuus keskustella suunnittelijoiden kanssa ja antaa palautetta yleissuunnitelman ratkaisuista. Kiinteistön omistajille ja muille asianosaisille sekä niille, joiden asumiseen, työntekoon tai muihin oloihin yleissuunnitelman muutos saattaa vaikuttaa, on edellä kuvatuin menettelyin varattu maantielain 27 §:n 1 momentin mukaisesti vuorovaikutusmahdollisuus.

Asiakirjoista ilmenee lisäksi, että yleissuunnitelman muutos on ollut yleisesti nähtävänä 12.7.–13.8.2012 Seinäjoen kaupungintalolla. Tässä yhteydessä on varattu tilaisuus muistutusten tekemiseen. Se seikka, että nähtävänäolo on ajoittunut kesäaikaan ei merkitse, että menettely ei täyttäisi maantielain 27 §:n 2 momentin vaatimuksia. Muistutusten tekemisaikaa on vielä keväällä 2013 jatkettu mainitun momentin viimeisessä virkkeessä tarkoitettujen ulkopaikkakuntalaisten osalta.

Edellä lausutun vuoksi ja kun lisäksi otetaan huomioon edellä ilmenevät Vaasan hallinto-oikeuden päätöksen perustelut ja siinä mainitut oikeusohjeet sekä korkeimmassa hallinto-oikeudessa esitetyt vaatimukset ja asiassa saatu selvitys, hallinto-oikeuden päätöksen lopputuloksen muuttamiseen ei ole perusteita.

2. Täytäntöönpanon kieltämistä koskeva vaatimus

Asian tultua tällä päätöksellä ratkaistuksi lausuminen Liikenneviraston päätöksen täytäntöönpanon kieltämistä koskevasta vaatimuksesta ei ole tarpeen.

Asian ovat ratkaisseet hallintoneuvokset Kari Kuusiniemi, Riitta Mutikainen, Hannu Ranta, Liisa Heikkilä ja Janne Aer. Asian esittelijä Mikko Rautamaa.