Muu päätös 396/2015

Asia Ympäristönsuojelulain (86/2000) 60 §:ssä tarkoitetun meluilmoituksen johdosta annettua päätöstä koskevat valitukset

Valittajat

1. A ja B

2. Espoon ympäristökeskuksen valvontapäällikkö

Päätös, jota valitus koskee

Vaasan hallinto-oikeus 24.10.2014 nro 14/0382/1

Asian aikaisempi käsittely

Espoon kaupunki on tehnyt 2.7.2014 vireille tulleen ympäristönsuojelulain (86/2000) 60 §:n mukaisen ilmoituksen melua ja tärinää aiheuttavasta tilapäisestä toiminnasta. Ilmoitus on koskenut louhinta-, paalutus- ja pontitustyötä Sammalvuoren metrovarikon työtunnelilla. Sammalvuoren työtunnelin suuaukko on Espoonlahden vesitornin länsipuolella noin 200 metrin päässä Nöykkiönkadusta. Suuaukolta työtunneli ulottuu noin 200 metrin päähän pohjoiseen. Ilmoituksen mukaan Sammalvuoren työtunnelin louhintatyö tehdään alustavien suunnitelmien mukaan 10/2014 – 10/2015. Mahdollisten muutosten ja viivästysten vuoksi työajaksi on haettu 1.10.2014–30.11.2015.

Työtunnelin teko alkaa suuaukon maankaivu- ja avolouhintatöillä, joihin sisältyy porausta, räjäytystä, kiven rikotusta, kalliopinnan rusnausta, louheen ja maa-aineksen lastausta sekä kuljetusta. Lisäksi tunnelin suuta tuetaan paaluin ja teräspontein. Pääosa louhintatyöstä tulee olemaan maanalaista tunnelilouhintaa. Tunnelilouhinta etenee vaiheittain: panostusreikien poraus, panostus, räjäytys, irtokivien rusnaus tunnelin katosta, louheen lastaus luolassa kuorma-autoihin ja louheen poisajo. Tämän jälkeen alkaa uusi poraus. Päivässä ehditään tekemään 2–3 tällaista sykliä. Lisäksi tunnelin seiniin porataan reikiä esi-injektointia ja lujitusta varten. Louhetta on tarkoitus ajaa tunnelista noin 100 kuormaa päivisin ja noin 50 kuormaa öisin. Työtunnelille ajo tulee kulkemaan Nöykkiönkadulta ABC-jakeluaseman ja vesitornin välistä. Louhetta ei varastoida työtunnelin suuaukon läheisyyteen, vaan se ajetaan muualla oleviin kohteisiin. Tarkemmat toimituskohteet eivät ole vielä selvillä.

Ilmoituksen mukaan maan päällä tehtävistä töistä maankaivu ja lastaus tehdään ma-su klo 7–22, paalutus ja pontitus ma-su klo 7–18. Avolouhinnan edellyttämää porausta, räjäytystä ja rusnausta tehdään ma-la klo 7–22 sekä kivenrikotusta iskuvasaralla ma-la klo 7–18. Louheen lastausta ja kuljetusta tehdään ma-su klo 7–22. Lisäksi tunnelilouhinnan edellyttämiä räjäytyksiä on ilmoitettu tehtävän ma-la klo 7–22. Porausta, rusnausta, sekä louheen lastausta ja kuljetusta on ilmoitettu tehtävän ympäri vuorokauden. Tunnelilouhinnassa rusnausta ja porausta on ilmoitettu tehtävän klo 18–22 vain, mikäli työstä aiheutuva keskiäänitaso asuintilassa on alle 40 dB ja klo 22–7 vain mikäli keskiäänitaso on alle 35 dB. Ennen lopullisen meluilmoituksen jättämistä pidetyssä neuvottelussa on kuitenkin todettu, että työaikarajoitteet voisivat olla samansuuntaiset kuin Länsimetrolle aiemmin (vuonna 2010–2011) myönnetyissä luvissa.

Espoon ympäristökeskuksen valvontapäällikkö on 14.8.2014 (§ 32) hyväksynyt ilmoituksen muun muassa seuraavin määräyksin:

Melun torjunta:

Maanrakennustyöt

1. Työtunnelin rakentamiseen liittyvää maanpäällistä maankaivua, paalutusta ja ponttipaalutusta sekä näitä töitä valmistelevia ja niiden lopettamiseen liittyviä melua tai tärinää aiheuttavia töitä saa tehdä 1.10.2014–30.11.2015 arkisin maanantaista perjantaihin klo 7.00–18.00.

Mikäli näitä töitä tehdään arkisin myös maanantaista perjantaihin klo 18.00–22.00, saa töiden aiheuttama melutaso olla ympäristön asuin-, potilas-, ja majoitushuoneissa enintään 40 dB. Melutasolla tarkoitetaan töiden aikaista A-taajuuspainotettua keskiäänitasoa (L_Aeq).

Mikäli näitä töitä tehdään arkilauantaisin klo 9.00–18.00, saa töiden aiheuttama melutaso olla ympäristön asuin-, potilas- ja majoitushuoneissa enintään 35 dB. Melutasolla tarkoitetaan töiden aikaista A-taajuuspainotettua keskiäänitasoa (L_Aeq).

Ennen kuin maankaivua, paalutusta, ponttipaalutusta tai näitä töitä valmistelevia tai niiden lopettamiseen liittyviä melua aiheuttavia töitä ryhdytään tekemään muulloin kuin arkisin maanantaista perjantaihin klo 7.00–18.00, on työstä aiheutuva melutaso selvitettävä mittauksin melulle eniten alttiina olevissa kohteissa. Selvitys suoritetuista mittauksista on toimitettava Espoon ympäristökeskukseen hyvissä ajoin ennen ilta- tai lauantaitöiden aloittamista. Toiminnan siirtyessä lähemmäksi altistuvaa kohdetta tai jos meluhaitan voidaan jostain muusta syystä olettaa lisääntyneen, on mittauksia tehtävä lisää.

Avolouhinta

2. Maan päällä tehtävää poraus-, räjäytys-, rusnaus- ja kivenrikotustyötä, louheen lastausta, sekä näitä töitä valmistelevia ja niiden lopettamiseen liittyviä melua tai tärinää aiheuttavia töitä saa tehdä 1.10.2014–30.11.2015 arkipäivisin maanantaista perjantaihin klo 7.00–18.00.

Mikäli maan päällä tehtävää poraus-, rusnaus- ja kivenrikotustyötä tai louheen lastausta tehdään arkisin maanantaista perjantaihin myös klo 18.00–22.00, saa töiden aiheuttama melutaso olla ympäristön asuin-, potilas-, ja majoitushuoneissa enintään 40 dB. Melutasolla tarkoitetaan töiden aikaista A-taajuuspainotettua keskiäänitasoa (L_Aeq).

Mikäli maan päällä tehtävää poraus-, rusnaus- ja kivenrikotustyötä tai louheen lastausta tehdään arkilauantaisin klo 9.00–18.00, saa töiden aiheuttama melutaso olla ympäristön asuin-, potilas- ja majoitushuoneissa enintään 35 dB. Melutasolla tarkoitetaan töiden aikaista A-taajuuspainotettua keskiäänitasoa (L_Aeq).

Ennen kuin poraus-, räjäytys-, rusnaus- ja kivenrikotustyötä, louheen lastausta tai näitä töitä valmistelevia tai niiden lopettamiseen liittyviä melua aiheuttavia töitä ryhdytään tekemään muulloin kuin arkisin maanantaista perjantaihin klo 7.00–18.00, on työn aiheuttama melutaso selvitettävä mittauksin melulle eniten alttiina olevissa kohteissa. Selvitys suoritetuista mittauksista on toimitettava Espoon ympäristökeskukseen hyvissä ajoin ennen ilta- tai lauantaitöiden aloittamista. Toiminnan siirtyessä lähemmäksi altistuvaa kohdetta tai jos meluhaitan voidaan jostain muusta syystä olettaa lisääntyneen, on mittauksia tehtävä lisää.

Tunnelilouhinta

3. Huoltotunnelin louhintaan liittyviä poraus-, injektointiporaus- ja rusnaustöitä sekä näitä töitä valmistelevia ja niiden lopettamiseen liittyviä melua tai tärinää aiheuttavia töitä saa tehdä tunnelissa 1.10.2014–30.11.2015 arkisin maanantaista perjantaihin klo 7.00–18.00.

Mikäli näitä töitä tehdään myös arkisin maanantaista perjantaihin klo 18.00–22.00 saa töiden aiheuttama melutaso olla ympäristön asuin-, potilas- ja majoitushuoneissa enintään 40 dB. Melutasolla tarkoitetaan poraus- ja rusnaustöiden aikaista A-taajuuspainotettua keskiäänitasoa (L_aeq).

Mikäli näitä töitä tehdään myös viikonloppuisin tai arkipyhinä klo 9.00–22.00, saa töiden aiheuttama melutaso saa olla ympäristön asuin-, potilas- ja majoitushuoneissa enintään 35 dB. Melutasolla tarkoitetaan töiden aikaista A-taajuuspainotettua keskiäänitasoa (L_Aeq).

Mikäli poraus-, injektioporaus- tai rusnaustöitä tehdään myös arkisin maanantaista perjantaihin klo 22.00–7.00 tai viikonloppuisin ja arkipyhinä klo 22.00–9.00, saa töiden aiheuttama melutaso olla ympäristön makuuhuoneina käytettävissä asuin-, potilas- ja majoitushuoneissa enintään 30 dB. Melutasolla tarkoitetaan poraus- ja rusnaustöiden aikaista A-taajuuspainotettua keskiäänitasoa (L_Aeq).

Ennen kuin poraus-, injektioporaus-, rusnaustöitä tai näitä töitä valmistelevia tai niiden lopettamiseen liittyviä melua aiheuttavia töitä ryhdytään tekemään muulloin kuin arkisin maanantaista perjantaihin klo 7.00–18.00, on työn aiheuttama melutaso ja tärinä selvitettävä mittauksin melulle ja tärinälle eniten altistuvissa kohteissa. Työn edetessä lähemmäksi altistuvaa kohdetta tai jos melu- tai tärinähaitan voidaan jostain muusta syystä olettaa lisääntyneen, on mittauksia tehtävä lisää. Selvitys suoritetuista mittauksista ja arvio melun ja tärinän häiritsevyydestä on toimitettava Espoon ympäristökeskukseen hyvissä ajoin ennen ilta-, viikonloppu- tai yötyön aloittamista.

4. Räjäytyksiä saa tehdä tunnelissa arkisin maanantaista perjantaihin klo 7.00–22.00 ja lauantaisin klo 9.00–18.00.

Louheen lastaus ja kuljetus

5. Louhetta saa lastata tunnelissa ja kuljettaa pois 1.10.2014–30.11.2015 arkisin maanantaista perjantaihin klo 7.00–22.00, sekä viikonloppuisin ja arkipyhinä klo 9.00–22.00.

Louheen kuljetustöitä ja lastausta saa tehdä maanantaista perjantaihin myös yöaikaan klo 22.00–7.00, sekä viikonloppuisin ja arkipyhinä klo 22.00–9.00, mikäli työstä ei aiheudu kohtuutonta haittaa tai häiriötä naapureille. Louheenajon aiheuttama ulkoalueiden melun keskiäänitason (L_Aeq 22–07) ja enimmäistason (L_Amax) lisäksi melun ja tärinän häiritsevyys on selvitettävä hyvissä ajoin etukäteen melulle eniten häiriintyvissä ympäristön makuuhuoneina käytettävissä asuin-, potilas- ja majoitushuoneissa koko kuljetusreitin varrella. Melua mallinnettaessa on huomioitava myös kiihdytykset.

6. Louheen kuljetusta asuntokaduilla tulee välttää. Reitit tulee suunnitella niin, että kiihdytykset erityisesti ylämäkeen asuntojen lähistöllä voidaan minimoida, etenkin yöaikaan.

Louheen kuljetuskohteet reitteineen on ilmoitettava kirjallisesti Espoon ympäristökeskukselle ennen kuljetusten aloittamista. Myös mahdollisista muutoksista on ilmoitettava etukäteen.

7. Kuorma-autoja tai muita työkoneita ei saa turhaan joutokäyttää ajotunnelin suulla. Kuorma-autot on ajettava etuperin tunneliin odottamaan kuormausta tai järjestettävä jonotus kauempana asutuksesta.

Tuuletus

8. Poistoilmapuhaltimien vaimentamisessa on käytettävä parasta käyttökelpoista tekniikkaa (BAT). Puhaltimien aiheuttama melutaso asuinrakennusten sekä hoito- ja oppilaitosten ulkopuolella saa olla klo 7.00–22.00 enintään 50 dB (L_Aeq) ja suurimman käytettävän tuuletustehon aikana enintään 60 dB (L_Aeq). Yöaikaan klo 22.00–7.00 puhaltimien aiheuttama melutaso saa olla enintään 45 dB (L_Aeq). Puhallin tulee pyrkiä sijoittamaan siten, että sen aiheuttama melu ei leviä asutuksen tai muun melusta häiriintyvän toiminnon suuntaan.

Puhaltimien aiheuttama melutaso on mitattava välittömästi puhaltimen käyttöönoton jälkeen melulle eniten alttiina olevien kohteiden ulkopuolelta. Puhallin tulee varustaa pitkäkestoisen täyden tehon puhalluksen estävällä ajastimella.

Melumittaukset

9. Määräysten 1, 2, 3, 5 ja 8 mukaiset melumittaukset on tehtävä ja raportoitava ympäristöministeriön ohjeen 1/1995 "ympäristömelun mittaaminen" mukaisesti. Mittauksissa käytettävän laitteiston ja sen kalibroinnin on täytettävä melumittausstandardien 1 tai vähintään 2-luokan vaatimukset. Mittauksissa on selvitettävä myös melun mahdollinen impulssimaisuus ja kapeakaistaisuus. Tarvittaessa mittaustuloksiin on tehtävä asumisterveysohjeen (Sosiaali- ja terveysministeriön oppaita 2003:1) mukainen impulssimaisuus- tai kapeakaistaisuuskorjaus.

Yöajan melutasoa määrittävissä mittauksissa on selvitettävä myös työstä aiheutuva enimmäisäänitaso (L_Amax), sekä mahdollisesti esiintyvät melupiikit ja niiden toistuvuus. Yöajan mittaukset tehdään makuuhuoneista.

Lisäksi määräysten 1, 2, 3, 5 ja 8 mittausten yhteydessä tulee varmistaa, että asumisterveysohjeen kohdassa 5.3. määritetyt pienitaajuisen sisämelun ohjearvot eivät ylity.

Mittausraportit on toimitettava Espoon ympäristökeskukselle viiden työpäivän kuluessa mittausten suorittamisesta. Annettujen selvitysten perusteella voidaan tarvittaessa muuttaa sallittuja toiminta-aikoja tai antaa uusia määräyksiä koskien ilmoitetun toiminnan meluntorjuntaa.

10. Meluhäiriön vähentämiseksi tulee työmaalla käyttää melun vaimentamiseksi tässä tarkoitettuja töitä tehtäessä parasta saatavilla olevaa tekniikkaa. Esim. kiveä rikottaessa tulee käyttää iskuvasaraa, jonka melua on vaimennettu (ns. cityrammer).

Pölyntorjunta

11. Työtä tehtäessä on työskenneltävä siten, että pölyä syntyy mahdollisimman vähän. Poravaunu on avolouhinnassa varustettava pölynkeräyslaitteistolla, joka on oltava koko ajan toiminnassa. Pölyä ei saa tyhjentää räjäytyspaikalle, eikä louheen sekaan.

12. Liikenteen aiheuttama pölyäminen tulee estää kastelemalla ja/tai suolaamalla työmaan ajoväylät. Päällystetyille ajoväylille kulkeutunut pölyävä hienoaines tulee poistaa imulakaisukalustolla, jossa on kastelulaitteisto (ei pakkasella).

13. Kuljetettaessa pölyäviä kuormia tulee kuormien olla peitettyjä tai kasteltuja.

Vesiensuojelu

14. Louhinnassa muodostuvat vedet tulee johtaa hiekan- ja öljynerotuksen kautta jätevesiviemäriin. Vesiä viemäriin johdettaessa tulee noudattaa HSY:n Länsimetro Oy:lle myöntämän viemäröintiluvan ehtoja ja myöhemmin tehtäviä liittymissopimuksia.

15. Mahdollisten öljyvahinkojen yhteydessä on varmistettava, että öljyä ei pääse öljynerottimen läpi. Veden pumppaaminen on tarvittaessa keskeytettävä.

= = =

Tiedottaminen

21. Toiminnanharjoittajan on hyvissä ajoin etukäteen ennen toiminnan aloittamista selvitettävä melun tai tärinän vaikutuspiirissä olevat herkät kohteet, kuten esimerkiksi hoito- ja oppilaitokset, tutkimuslaitokset, laboratoriot, kirkot ja päiväkodit. Erityisen herkkien kohteiden kanssa on neuvoteltava riittävästä melun- ja tärinäntorjunnasta. Esimerkiksi räjäytystöiden tekemisestä läheisten päiväkotien päiväuniaikaan tulee neuvotella päiväkotien kanssa etukäteen ja reagoitava välittömästi herkiltä kohteilta saatuun palautteeseen.

Asukkaita ja muita häiriintyviä kohteita on informoitava työn etenemisestä ja erityisesti tilanteista, joista voi aiheutua tai on aiheutunut poikkeavaa melua tai tärinää. Räjäytyksissä tulee pyrkiä tarkkaan aikatauluun tai räjäytyksistä ennakkoon ilmoittamiseen erityisesti hankkeen alkuvaiheessa.

22. Toiminnanharjoittajan on ilmoitettava asukkaille ja työpaikoille tiedotteella, josta ilmenee meluavan työn laatu, työn kokonaiskesto ja päivittäiset työajat, sekä työmaan yhteyshenkilöt ja heidän yhteystietonsa. Vähintään yhden toiminnasta vastuussa olevan henkilön on oltava tavoitettavissa tiedotteessa ilmoitettujen yhteystietojen avulla koko toiminnan ajan, mikäli myöhemmin ei jaeta toista tiedotetta uusilla yhteystiedoilla.

Kirjallinen tiedote tulee toimittaa vähintään kahta viikkoa ennen ilmoitetun työn alkamista porraskäytävä- tai asuntokohtaisesti asukkaille ja työpaikoille työmaan melualueella. Melualue ulottuu noin 250 metrin päähän työtunnelin suuaukosta, sekä noin 150 metrin etäisyydelle maanalaisen tunnelin linjauksesta.

23. Tiedotteesta (ks. edellä) on lähetettävä kopio Espoon ympäristökeskukselle ennen kuin sitä aletaan jakaa.

24. Töiden olennaisesta muuttamisesta on ilmoitettava Espoon ympäristökeskukselle kirjallisesti viimeistään viikko etukäteen. Töiden lopettamisesta on ilmoitettava Espoon ympäristökeskukselle viimeistään kuukausi etukäteen.

Tärinä

25. Toiminnasta aiheutuva tärinä ei saa aiheuttaa rakenteiden vaurioitumista ympäröivissä rakennuksissa. Toiminnan aikaisia tärinätasoja tulee seurata reaaliaikaisesti ja mahdollisista suositusarvojen ylityksistä tulee raportoida.

Yleistä

26. Työmaalla ei saa tehdä sallittujen työaikojen ulkopuolella mitään sellaisia valmisteleviä töitä, jotka voivat aiheuttaa hetkellisiä voimakkaita melutapahtumia, kuten esimerkiksi työkoneiden peruutukset, käynnistykset tai tarvikkeiden siirtelyt.

Päätöksen antaminen ja voimassaolo

Päätöstä on noudatettava mahdollisesta muutoksenhausta huolimatta, ellei valitusviranomainen toisin määrää.

Hallinto-oikeuden ratkaisu

Vaasan hallinto-oikeus on valituksenalaisella päätöksellään hylännyt A:n ja B:n vaatimuksen päätöksen täytäntöönpanon kieltämisestä.

Hallinto-oikeus on A:n ja B:n Espoon ympäristökeskuksen valvontapäällikön päätöksestä tekemän valituksen johdosta kumonnut perusteluista ilmenevistä syistä valvontapäällikön päätöksen ja palauttanut asian valvontapäällikölle uudelleen käsiteltäväksi. Valvontapäällikön tulee panna vireille asianosaisten kuuleminen viipymättä saatuaan toiminnanharjoittajalta perusteluista ilmenevän lisäselvityksen, joka on annettava 30 päivän kuluessa tämän päätöksen antamisesta. Asiassa on annettava uusi päätös 60 päivän kuluessa tämän päätöksen antamisesta. Uudessa käsittelyssä on otettava huomioon palauttamisen syyt.

Hallinto-oikeus on määrännyt viran puolesta, että kumottua päätöstä on noudatettava, kunnes asia palautuksen jälkeen uudelleen ratkaistaan tai asiaa käsittelevä viranomainen toisin määrää. Tarvittaessa asiaa käsittelevän viranomaisen on määrättävä toiminta keskeytettäväksi.

Hallinto-oikeus on perustellut päätöstä seuraavasti:

Täytäntöönpanon kieltämistä koskevan vaatimuksen hylkääminen

Valvontapäällikön valituksenalaisen päätöksen mukaan meluilmoitus on koskenut hanketta, jota koskeva kaava on saanut lainvoiman 7.8.2013. Koska kyse on kaavan toteuttamiseen ja yleisen liikenneväylän rakentamiseen liittyvästä työstä, julkinen etu edellyttää työn jatkamista. Täytäntöönpanon kieltämiseen ei ole ilmennyt aihetta.

Ympäristöluvan tarve

Ympäristönsuojeluasetuksen (169/2000) 1 §:n 1 momentin 7 c kohdan mukaan kivenlouhimolla tai sellaisella muulla kuin maanrakennustoimintaan liittyvällä kivenlouhinnalla, jossa kiviainesta käsitellään vähintään 50 päivää, on oltava ympäristölupa.

Valituksenalaisessa päätöksessä tarkoitetussa toiminnassa on kyse maanrakennustoiminnasta, johon ei sisälly ympäristönsuojeluasetuksessa luvan varaiseksi säädettyjä toimintoja. Toiminnassa on kyse laajan, yleiseen tarpeeseen rakennettavan liikenneväylän osan rakentamisesta. Toiminta on kertaluontoista ja sitä on näin ollen pidettävä tilapäisenä. Toiminnasta ei voida katsoa aiheutuvan eräistä naapuruussuhteista annetun lain 17 §:n tarkoittamaa kohtuutonta rasitusta.

Näin ollen hallinto-oikeus katsoo, että ilmoituksen mukaista toimintaa on ollut pidettävä sellaisena tilapäisenä toimintana, jota ympäristönsuojelulain 60 §:ssä tarkoitetaan.

Kuuleminen melua ja tärinää aiheuttavaa tilapäistä toimintaa koskevan ilmoituksen vireilläolosta

Ympäristönsuojelulain (86/2000) 63 §:n mukaan melua ja tärinää aiheuttavaa tilapäistä toimintaa koskevan ilmoituksen vireilläolosta on ilmoitettava ja asianosaisia on kuultava siten kuin hallintolaissa säädetään, jos ilmoitettu toiminta saattaa olennaisesti vaikuttaa yleisiin tai yksityisiin etuihin.

Valituksenalaisen päätöksen mukaan ilmoituksesta on pyydetty kaksi lausuntoa. Ilmoituksen vireilläolosta ei ole ilmoitettu lehdissä, eikä muita asianosaisia ole kuultu.

Näin ollen ilmoituksen mukaisen toiminnan lähialueiden asukkaille, joiden oikeuteen ja etuun toiminta saattaa vaikuttaa, ei ole varattu tilaisuutta tulla kuulluksi ennen päätöksen tekemistä. Asiakirjoista ei ilmene perusteita haitankärsijöiden kuulematta jättämiselle.

Hallinto-oikeus katsoo, että valvontapäällikkö ei ole voinut jättää kuulematta toiminnan lähialueen asukkaita ennen valituksenalaisen päätöksen tekemistä. Tämän vuoksi hallinto-oikeus kumoaa valvontapäällikön päätöksen ja palauttaa asian uudelleen käsiteltäväksi.

Toiminnanharjoittajan tulee liittää ympäristönsuojelulain 60 §:n mukaiseen ilmoitukseensa ainakin selvitys toiminnasta aiheutuvasta melusta työn eri vaiheissa, arvio eri vaiheiden kestosta ja eri melulähteiden samanaikaisuudesta. Valvontapäällikön tulee edellä mainitun selvityksen saatuaan varata toiminnan suorituspaikan lähialueiden asukkaille tilaisuus tulla kuulluksi asiassa.

Hallinto-oikeus on kumonnut valvontapäällikön päätöksen ja palauttanut asian valvontapäällikölle uudelleen käsiteltäväksi. Hallinto-oikeus on antanut asiassa hallintolainkäyttölain 32 §:n 3 momentin mukaisen määräyksen kumotun päätöksen noudattamisesta, koska kumotussa päätöksessä on annettu määräyksiä, jotka vähentävät toiminnasta lähialueen asukkaille aiheutuvia haittoja.

Sovelletut oikeusohjeet

Ympäristönsuojelulaki (86/2000) 60 § 1 momentti, 63 §, 64 § ja 101 § 3 momentti

Ympäristönsuojeluasetus (169/2000) 1 § 1 momentti 7 c kohta

Laki eräistä naapuruussuhteista 17 § 1 momentti

Hallintolainkäyttölaki 32 § 3 momentti

Käsittely korkeimmassa hallinto-oikeudessa

1. A ja B ovat valituksessaan vaatineet, että Vaasan hallinto-oikeuden ja Espoon ympäristökeskuksen valvontapäällikön päätökset kumotaan ja päätöksen täytäntöönpano kielletään erillisellä kiireellisesti tehtävällä välipäätöksellä.

Vaatimustensa tueksi valittajat on uudistaneet aikaisemmin esittämänsä ja lisäksi lausuneet muun ohella seuraavaa:

Valittajat asuvat toiminta-alueen vaikutusalueella: B noin 100 metrin päässä ja A noin 400 metrin päässä työmaa-alueelta.

Toiminnalla on välittömiä vaikutuksia valittajien etuihin ja oikeuksiin, koska toiminnan melu ja tärinä aiheuttavat heille rasitusta ja haittaa.

Hallinto-oikeuden ei olisi tullut määrätä, että valvontapäällikön päätöstä on noudatettava sen kumoamisesta huolimatta. Koska päätöksellä tärinää ja melua aiheuttavat louhinta-, paalutus- ja pontitustyöt on sallittu 1.10.2014–30.11.2015 välisenä aikana, kyse ei ole tilapäisestä toiminnasta, vaan ympäristönsuojelulain (86/2000) mukaisesta ympäristöluvanvaraisesta toiminnasta. Koska arviota aiheutuvasta melusta ei ole tehty, päätöksen täytäntöönpano on senkin vuoksi kiellettävä.

Kun otetaan huomioon toiminnasta toiminta-ajan pituus ja asuinalueella soveltumattomat toiminta-ajat huomioon ottaen aiheutuva kohtuuton rasitus, asiassa on tehty menettelyvirhe, kun asianosaisia ei ole kuultu ennen päätöksen tekemistä. Ilmoituksenvarainen toiminta voidaan aloittaa, jollei päätöksen täytäntöönpanoa kielletä. Valvontapäällikön päätöksen kumoamisen lisäksi kuulemisvirhe on peruste määrätä päätös täytäntöönpanokieltoon.

Kyse ei ole melua ja tärinää aiheuttavasta tilapäisestä toiminnasta, vaan ympäristönsuojelulain (86/2000) 28 §:n mukaisesta ympäristönluvanvaraisesta toiminnasta. Hallinto-oikeuden päätöksen perustelut eivät osoita, että kyse olisi ympäristönsuojelulain 60 §:ssä tarkoitetusta toiminnasta. Mainittu säännös ja hallituksen esityksen yksityiskohtaiset perustelut huomioon ottaen tilapäisellä toiminnalla ei tarkoiteta näin pitkäaikaista melua aiheuttavaa toimintaa.

Valvontapäällikön päätöksen mukainen toiminta ja kuljetukset Nöykkiönkatua pitkin sijoittuvat välittömästi asutuksen läheisyyteen. Siitä huolimatta mitään meluarviointia ei asiassa ole tehty lupamääräysten perustaksi. Hallinto-oikeuden päätöksen mukaan toiminnanharjoittajan tulee liittää ympäristönsuojelulain 60 §:n mukaiseen meluilmoitukseensa ainakin selvitys toiminnasta aiheutuvasta melusta työn eri vaiheissa, arvio eri vaiheiden kestosta ja eri melulähteiden samanaikaisuudesta. Tämä osoittaa, että meluilmoituksessa on ollut puutteelliset tiedot. Hallinto-oikeus ei siten ole voinut arvioida sitä, että kyse olisi ympäristönsuojelulain 60 §:n mukaisesta toiminnasta.

Toiminnasta aiheutuu kohtuutonta rasitusta. Siten toiminta on luvanvaraista eikä ilmoituksenvaraista erityisesti toiminnasta aiheutuva melu ja tärinä huomioon ottaen. Ympäri vuorokauden tapahtuvat kuljetukset lisäävät melun rasittavuutta. Myös louhintatyössä porauksista, räjäytyksistä ja louheen kuljetuksesta syntyvä pöly saattaa aiheuttaa kohtuutonta rasitusta, joka on arvioitava ympäristölupaprosessissa. Hallinto-oikeus ei ole ottanut kantaa näihin valittajien esittämiin perusteluihin. Asiassa olisi vähintäänkin tullut esittää laskennalliset arviot melutasoista melukarttoina lähimmillä asuintonteilla. Toisaalta tämä olisi saattanut johtaa siihen, että melu olisi tulkittu kiistattomasti kohtuuttomaksi eräistä naapuruussuhteista annetun lain 17 §:n tarkoittamassa mielessä, jolloin toiminta-aikoja olisi tullut rajoittaa vähintään nykyistä huomattavasti enemmän.

Valvontapäällikön päätöksen mukaisesta toiminnasta aiheutuu yli vuoden ajan kovaa melua ja tärinää sekä pölyämistä. Toiminnan kokonaisvaikutukset huomioon ottaen toiminnalle tulee hakea ympäristönsuojelulain mukainen ympäristölupa.

Sammalvuoren metrovarikko ei myöskään ole ollut osana YVA-lain mukaista ympäristövaikutusten arviointiselostusta, joka koski metro-/raideyhteyttä välillä Ruoholahti- Matinkylä. Tämäkin on peruste vaikutusten selvittämiseksi ympäristölupamenettelyssä. Toiminnan vaikutuksia ei ole myöskään miltään osin selvitetty ottaen huomioon myös toiminnan vesistövaikutukset. Hankkeen perustuminen kaavaan ei ole riittävää, eikä hankkeen vaikutuksia voida ratkaista pelkästään ilmoituksella.

Valvontapäällikön päätöksen määräyksissä 1–3 ja 8 sisätiloja koskevalle melutasolle asetetut ohjearvot eivät vastaa sosiaali ja terveysministeriön Asumisterveysohjeen eivätkä melutason ohjearvoista annetun valtioneuvoston päätöksen (993/1992) melun ohjearvoja. Näitä tulisi soveltaa, koska kyseessä on pitkäaikainen, eikä tilapäinen melua ja tärinää aiheuttava toiminta. Lisäksi näin pitkäaikaisessa ilmoituksenvaraisessa toiminnassa ulkomelulle tulisi asettaa valtioneuvoston päätöksen 993/1992 mukaiset ohjearvot. Ainoastaan määräyksessä 8 poistoilmapuhaltimille on asetettu ulkomelun ohjearvot.

2. Espoon ympäristökeskuksen valvontapäällikkö on valituksessaan vaatinut, että Vaasan hallinto-oikeuden päätös kumotaan ja valvontapäällikön päätös pysytetään voimassa eikä asiaa palauteta valvontapäällikölle.

Vaatimuksensa tueksi valvontapäällikkö on esittänyt muun ohella seuraavaa:

Hallinto-oikeuden olisi tullut jättää tutkimatta A:n ja B:n valitus puuttuvan valitusoikeuden vuoksi. Asia ei koske valittajien oikeutta tai etua, koska he eivät asu toiminnan vaikutusalueella. Toiminnasta aiheutuva melu ja tärinä, myös toiminnan liikenne huomioon ottaen ei ulotu erityisen häiritsevänä valittajien asuinalueelle. Tämä on ollut tiedossa päätöksentekohetkellä perustuen aikaisemmista vastaavista työmaista saatuihin kokemuksiin. Valitukseen oheistettu, päätöksenteon jälkeen saatu mallinnukseen perustuva meluselvitys (WSP Finland Oy, 14.11.2014) vahvistaa tätä käsitystä.

Louhinnasta aiheutuvaa haittaa arvioitaessa voidaan huomioida esimerkiksi kivenlouhimojen, muun kivenlouhinnan ja kivenmurskaamojen ympäristönsuojelusta annettu valtioneuvoston asetus (800/2010), jonka 8 §:ssä tarkoitetut toiminta-aikarajat ovat sitovia vain, jos toiminta sijoittuu alle 500 metrin päähän melulle alttiista kohteesta. Asetuksen perustelumuistiossa todetaan seuraavaa: "Koska käytännön kokemus ja eri tutkimukset ovat osoittaneet, että melun haitallisuus vähenee huomattavasti suhteessa etäisyyteen haitan aiheuttajan ja haitalle altistuvan välillä, ei aikarajoja olisi tarpeen noudattaa toiminnan sijoittuessa yli 500 m:n päähän melulle altistuvista kohteista, ellei tapauskohteisessa lupaharkinnassa koeta tätä tarpeelliseksi."

Tehtäessä pintalouhintoja lähimmillään 600 metrin päässä lähempänä asuvasta valittajasta (B) voidaan työmaasta aiheutuva haitta jo yleisen kokemuksenkin perusteella nähdä hyvin pienenä.

Valittajat ovat valituksessaan hallinto-oikeudelle ilmoittaneet asuvansa noin 100 metrin (B) ja noin 400 metrin (A) päässä työmaa-alueelta. Hallinto-oikeus ei ole valitusta käsitellessään asian kiireellisyyden vuoksi kuullut valvontapäällikköä, joten ilmoitettuja etäisyyksiä ei ole ollut mahdollista kyseenalaistaa. Ympäristökeskuksen tunnelin työpiirustuksen pohjalta karttaohjelmalla tehtyjen mittausten perusteella maanalaiset tunnelilouhinnat tulevat lähimmillään noin 400 metrin päähän B:n pihasta ja tunnelin suu maanpäällisine louhintoineen on noin 600 metrin päässä. A:n asuinpaikan etäisyys on lähimmillään noin 680 metrin päässä maanalaisista louhinnoista ja noin 880 metrin päässä tunnelin suusta.

Puustoa tullaan kaatamaan ja pintalouhintaa tekemään työtunnelin rakentamisen yhteydessä vain työtunnelin suulla, tunnelin suulle sijoittavalla varikkoalueella ja sieltä Nöykkiönkadulle kulkevalla tielinjauksella. Tunnelin suun ja valittajien välillä on tiheäpuustoinen rinne, joka suuren etäisyyden lisäksi vähentää äänen kulkeutumista. Päätöksessä mainituista töistä ei aiheudu näin suurilla etäisyyksillä merkityksellistä meluhaittaa eikä varsinkaan pölyhaittaa.

Valitukseen oheistetun meluselvityksen mukaan työtunnelin pintalouhintojen aiheuttaman melun (yhteisvaikutus: poraus 11 h, rikotus 2 h, lastaus 4 h) keskiäänitaso (klo 7–22) on alle 50 dB noin 160 metriä ennen B:n pihaa. Piha sijaitsee mallinnuskartan ulkopuolella pohjoisessa. Edes kaikkien meluavien työvaiheiden ollessa samanaikaisesti käynnissä ei 50 dB:n työn aikainen keskiäänitaso ylity B:n pihassa (yhteisvaikutus: poraus, rikotus ja lastaus).

Vaikka melun oletettaisiin olevan koko päivän iskumaista (+5 dB), on B:n pihan keskiäänitaso näin ollen alle 55 dB. Lähempänä iskumaisiksi luokiteltavat äänet eivät välttämättä enää ole kauempana iskumaisia, joten melun iskumaisuus 600 metrin etäisyydellä on epävarmaa. Lisäksi selvimmin iskumaista melua aiheuttava iskuvasarointi kestää keskimäärin vain 2 tuntia päivässä avolouhinnan ajan. Melumallinnuksessa ei ole otettu huomioon puuston vaimentavaa vaikutusta. Suomalaisen metsän puusto vaimentaa melua keskimäärin 5–20 dB/km. Puuston ollessa mänty- ja kuusivaltaista puuston vaimennusteho säilyy myös talvella.

Espoon ympäristökeskuksen kokemuksen ja edellä mainitun meluselvityksen mukaan maanalaisesta louhinnasta (poraus ja räjäytykset) ei aiheudu asuntoihin häiritsevää runkomelua enää useiden satojen metrien etäisyydellä. Lyhytaikaista runkomeluhaittaa saattaa esiintyä räjäytyksen aikana lähimmissä asuinrakennuksissa, jotka ovat työtunnelin louhintojen loppuvaiheessa noin 160 metrin päässä työmaan itäpuolella. Toki vaimeat räjähdykset (2–3 kpl/vrk) ovat tunnistettavissa myös kauempana olevissa asunnoissa. Länsimetron rakentamisen aikaisissa melumittauksissa on havaittu, että maanalainen poraus ei käytännössä aiheuta asunnoissa yli 30 dB:n keskiäänitasoa (5 dB kapeakaistaisuuslisäyksestä huolimatta) tehtäessä työtä yli 70 metrin päässä asunnoista, jolloin työtä on voitu tehdä asukkaita häiritsemättä myös yöaikaan.

Meluselvityksen mukaan päiväaikaisesta louheen kuljetuksesta aiheutuva 55 dB keskiäänitaso ulottuu noin 5–10 metrin etäisyydelle tien reunasta, joten työmaaliikenteen meluvaikutus ei ole merkittävä edes työmaatien ja Nöykkiöntien liittymän vieressä olevissa pihoissa. Näissä Nöykkiöntietä reunustavissa pihoissa on meluaita, jonka sijainti näkyy myös meluselvityksen kartoissa.

Valittajien asianosaisasemaa harkittaessa tulee ottaa huomioon, että kyseessä on väliaikainen välttämätön rakennustyö, joka toteuttaa lainmukaista kaavaa, jossa asukkailla on ollut vaikutusmahdollisuus. Hankkeen ympäristöön eniten melua aiheuttavan pintalouhintavaiheen kesto on urakoitsijan arvion mukaan noin 68 päivää, jonka jälkeen meluisimmat työvaiheet etenevät maan alle.

Näin kaukana asuvien valittajien pitämisellä asianosaisina voi olla kauaskantoisia seurauksia. Kuulemista edellyttävien työmaiden lukumäärän ollessa suurissa kaupungeissa vähintään kymmeniä vuodessa lisää kuuleminen ympäristöviranomaisen työtaakan pelkästään päätöksen valmisteluun nähden moninkertaiseksi.

Lisääntynyt työmäärä on helposti pois itse työmaiden valvonnasta. Kuulemisen aiheuttaman lisätyön hyöty on marginaalinen, varsinkin kun päätöksissä annetut määräykset ovat toiminnanharjoittajien tasapuolisen kohtelun vuoksi pääosin samansisältöisiä ja tarkkaan harkittuja. Kuuleminen viivästyttää päätöksentekoa, mikä johtaa käytännössä siihen, että työt voidaan aloittaa 30 päivän kuluttua ilmoituksesta päätöksen puuttumisesta huolimatta. Tämän taas voidaan nähdä vaarantavan asukkaiden oikeutta ja etua kuulematta jättämistä huomattavasti enemmän. Kuultavat tulisi rajoittaa niihin, joiden etuihin tai oikeuksiin ilmoitettu toiminta saattaa olennaisesti vaikuttaa. Vaikutusten olennaisuuden vaatimus on kirjattu ympäristönsuojelulain 63 §:ään. Hallinto-oikeudelle valituksen tehneet eivät sijoitu tälle alueelle.

Edellä esiin tuodut näkökohdat huomioon ottaen hallinto-oikeudelle valittaneet eivät ole asianosaisasemassa eikä asiassa ole tapahtunut kuulemisvirhettä.

Espoon ympäristökeskuksen valvontapäällikkö on antanut A:n ja B:n valituksen johdosta selityksen sekä selvityksen valvontapäällikön valitusoikeudesta. Selityksessä ja selvityksessä on esitetty seuraavaa:

Asiassa on tarpeen saada korkeimman hallinto-oikeuden kannanotto Vaasan hallinto-oikeuteen valittaneiden asianosaisasemasta ja riittävän kuulemisen laajuudesta myös vastaavia tulevia tilanteita ajatellen. Ratkaisulla on merkitystä ympäristönsuojeluviranomaisen päätöksen valmisteluun tarvittavan ajankäytön kannalta, koska kaupunkialueella rakentaminen on yleistä ja meluilmoitukset käsitellään hyvin nopealla aikataululla. Tulkinnalla on vaikutusta myös yleisen ympäristönsuojeluedun valvomisen kannalta, koska tarpeettoman laaja kuuleminen hidastaa päätöksen valmistelua. Valvontapäälliköllä ei ole ollut mahdollisuutta ottaa kantaa kuulemisen laajuuteen Vaasan hallinto-oikeudessa, joten valittajien hallinto-oikeuteen antamien tietojen oikeellisuuden selvittäminen ja tulkintakannanoton saaminen asiassa edellyttää valittamista korkeimpaan hallinto-oikeuteen. Tähänkään nähden valitusoikeutta ei ole syytä tulkita liian suppeasti.

Selityksessään A:n ja B:n valituksen johdosta valvontapäällikkö on esittänyt samoja näkökohtia kuin valituksessaan korkeimmalle hallinto-oikeudelle.

Lisäksi valvontapäällikkö on muun ohella katsonut, että aiempien työtunneleiden kokemusten perusteella toiminnasta ei aiheudu asutukselle kohtuutonta rasitusta noudatettaessa asetettuja määräyksiä, joten päätöksen täytäntöönpanon kieltämiseen ei ole aihetta.

Ilmoituksen vireilläolosta ei ole ilmoitettu eikä asianosaisia ole kuultu, koska toiminnanharjoittaja on velvoitettu neuvottelemaan riittävästä melun- ja tärinäntorjunnasta erityisen herkkien kohteiden kanssa. Lisäksi työstä vaikutusalueen asukkaille aiheutuvat haitat tai häiriöt on rajattu kohtuullisiksi päätöksen määräyksin. Työtunnelin rakentaminen ei vaikuta olennaisesti asukkaiden etuihin, jolloin kuuleminen ei ole tarpeen.

Kyseessä ei ole ympäristölupaa edellyttävä toiminta, vaan tilapäinen rakentamiseen liittyvä louhintatyö. Koko hankkeen pitkäkestoisuudesta huolimatta pääosa ajasta työtä tehdään maan alla pääosin yli 100 metrin etäisyydellä asutuksesta. Työtunnelin louhinnat sijoittuvat lähimmillään noin 160 metrin päähän asutuksesta. Louhintojen sijoittuessa maan alle pääasiallinen työstä asutukselle aiheutuva haitta johtuu kuorma-autoliikenteestä ja hetkellisestä, muutamia kertoja päivässä aiheutuvasta vähäisestä räjäytystärinästä.

Merkittävintä meluhaittaa aiheuttavat pintalouhinnat kestävät työtunnelin osalta noin 68 työpäivää ja myöhemmin varsinaisen metrovarikon kuilujen louhinnassa noin 1–2 kuukautta. Päätöksessä sallittu pitkä toiminta-aika ei vaikuta pintalouhintaa lisäävästi.

Kohteesta on tehty Vaasan hallinto-oikeuden vaatimuksesta melumallinnus. Se on vahvistanut aikaisemmista tunnelilouhintakohteista saadut kokemukset työstä syntyvästä melusta, jota ei voida pitää kohtuuttomana. Melumallinnus on valvontapäällikön korkeimmalle hallinto-oikeudelle jätetyn valituksen liitteenä.

Ympäristöluvan edellyttäminen ympäristövaikutusten arvioimiseksi ei ole tarpeen, koska muun muassa asemakaavoituksessa ja hankesuunnitelmassa on jo arvioitu riittävän kattavasti tunnelin rakentamisen ympäristövaikutukset.

Louhintatöille asetettu ilta-ajan (klo 18–22) keskiäänitaso (40 dB) ylittää asumisterveysohjeen ja valtioneuvoston päätöksen (993/1992) 35 dB:n desibelirajan. Ohjearvot kuvaavat pitkäaikaisen altistumisen haitallisuutta. Kyseessä on lyhytaikainen etenevä louhintatyö, jonka haitta ei tule olemaan yhdessä kohdassa pitkäaikainen. Tunnelilouhinnan edetessä päivässä noin 5–20 metriä tulee maanalaisen louhinnan meluhaitta olemaan väliaikaista, eikä yksittäinen asunto ole kauan tunnelilouhinnan meluhaitan kohteena. Asumisterveysohjeessa todetaan myös, että asunnossa esiintyvän melun voidaan katsoa olevan ohjearvojen mukaisia, kun yli 5 dB:n ylittymisiä ei ole enempää kuin 20–30 vuorokautena vuodessa. Länsimetron rakentamisen aikaisissa melumittauksissa on havaittu, että maanalainen poraus ei käytännössä aiheuta asunnoissa yli 30 dB:n keskiäänitasoa (5 dB kapeakaistaisuuslisäyksestä huolimatta) tehtäessä työtä yli 70 metrin päässä asunnoista, jolloin työtä on voitu tehdä asukkaita häiritsemättä myös yöaikaan. Näin ollen Sammalvuoren työtunnelia louhittaessa ei välttämättä edes tule tilannetta, jossa maanalaisen louhintatyön (pois lukien räjäytykset) melu edes kuuluisi sisätiloihin.

Koko hankkeen ajan, osittain ympäri vuorokauden, aiheutuva melu tulee rajoittumaan työmaatien liittymän lähistöllä olevien asuntojen läheisyyteen. Iltaräjäytyksen louhetta ei tällöinkään riitä ajettavaksi koko yöksi. Länsimetron ja muiden työtunnelikohteiden kokemusten perusteella ilta-aikainen tai viikonloppuisin tehtävä louheenajo ei ole muodostunut ongelmallisen meluisaksi. Muutamia poikkeuksia lukuun ottamatta myös yöaikainen louheen kuljetus on ollut mahdollista louheenajon melutason jäädessä alle 30 dB:n. Myös melumallinnuksessa todetaan, että louheen kuljetuksesta syntyvä 55 dB keskiäänitaso ulottuu vain noin 5–10 metrin etäisyydelle tien reunasta.

Yöaikaisten töiden osalta noudatetaan asumisterveysohjeen ja valtioneuvoksen päätöksen 993/1992 sisätilan melun ohjearvoja tiloissa, joissa nukutaan. Poikkeuksen yöaikaisten töiden melurajoitukseen tekee louheenajo, jolle ei ole esitetty tarkkaa keskiäänitasoa. Näin työtä voidaan tarvittaessa rajoittaa, mikäli siitä aiheutuu kohtuutonta häiriötä keskiäänitasosta riippumatta, esimerkiksi hetkellisistä heräämistä aiheuttavista melupiikeistä johtuen. Tässäkin tapauksessa 30 dB:n keskiäänitasoa voidaan pitää minimitasona, joka ei saa ylittyä. Määräyksissä asetetaan erityinen painoarvo yöaikaiselle sisämeluhaitalle, koska siitä aiheutuvia terveysvaikutuksia voidaan pitää merkittävimpinä.

Työn väliaikaisuuden vuoksi ulkomelulle ei ole nähty tarpeelliseksi asettaa ohjearvoja tunnelipuhaltimelle annettuja desibelirajoja lukuun ottamatta. Myöskään liikennemäärän lisäystä ei voida pitää niin merkittävänä, että ulkoalueen desibelirajoja olisi tarpeen asettaa. Melumallinnus ennemminkin tukee sitä, että tavallinen liikenne aiheuttaa hallitsevan melutason. Myös viikonloppu- ja arkipyhäaamujen osalta asukkaiden aamulepo on haluttu varmistaa jatkamalla yöajan melutasorajoja aamuisin klo 9:ään saakka. Viikonloppupäiville asetettu sisätilojen keskiäänitaso on myös asumisterveysohjeen ja valtioneuvoston päätöksen 993/1992 sisätilan melun ohjearvojen mukainen. Tällä tavoin on huomioitu asukkaiden viikonloppurauha. Sallittaessa kohtuullista melua aiheuttavat työt osittain myös viikonloppuisin, iltaisin ja öisin, mahdollistetaan hankkeen nopeampi valmistuminen ja meluhaitan poistuminen.

Valittajat eivät ole asianosaisasemassa eikä asiassa ole tapahtunut kuulemisvirhettä. Kyseisenlaiselle tilapäiselle melua ja tärinää aiheuttavalle toiminnalle ei ole edellytyksiä vaatia ympäristölupaa ja annettujen määräysten avulla työstä asukkaille aiheutuvaa haittaa voidaan pitää kohtuullisena.

A ja B ovat antaneet Espoon ympäristökeskuksen valvontapäällikön valituksen johdosta selityksen sekä valvontapäällikön selityksen johdosta vastaselityksen, jossa he ovat uudistaneet vaatimuksensa ja lisäksi esittäneet muun ohella seuraavaa:

Espoon ympäristökeskuksen valvontapäällikön valitus on jätettävä tutkimatta puuttuvan valitusoikeuden vuoksi. Espoon kaupunki on velvoitettava korvaamaan valittajien oikeudenkäyntikulut korkeimmassa hallinto-oikeudessa.

Valvontapäällikkö ei ole Espoon kaupungin ympäristönsuojeluviranomainen. Valvontapäällikkö ei ole esittänyt puhevaltansa tueksi näyttöä siitä, että myös muutoksenhakuoikeus olisi delegoitu lautakunnalta valvontapäällikölle. Puhevaltaa ei myöskään ole käytetty yleisen ympäristönsuojeluedun valvomiseksi, mitä ympäristönsuojelulain (86/2000) 97 §:n 2 momentti edellyttää. Valvontapäällikön viittaamilla viranomaisen resurssien kohdentamiseen ja muihin vastaaviin seikkoihin liittyvillä perusteilla ei ole yleisen ympäristönsuojeluedun turvaamisen kannalta merkitystä.

Valvontapäällikön väite siitä, että valittajilla ei olisi asiassa asianosaisasemaa eikä valitusoikeutta, on perusteeton. Valittajien valitusoikeus perustuu ympäristönsuojelulain 97 §:n 1 momentin 1 kohdan mukaiseen asianosaisasemaan. Valittajat asuvat toiminnan vaikutusalueella.

Espoon ympäristökeskuksen teettämä WSP Finland Oy:n 14.11.2014 päivätty meluselvitys koskee ainoastaan Sammalvuoren varikon eteläpään eli työtunnelin aloitusta. Varikkotunneli jatkuu kuitenkin satoja metrejä pohjoiseen eteläiseltä sisäänkäynniltä. Meluselvityksessä ei ole otettu huomioon tunnelin ja pohjoisen kuilurakennuksen toteuttamisen edellyttämien räjäytys- ja louhintatöiden meluvaikutuksia. Selvityksessä on mallinnettu ainoastaan valittajien asunnoista kaikkein kauimpana sijaitsevan työmaan osan aiheuttama melu. Selvitys antaa puutteellisen kuvan varikkotyömaan meluvaikutuksista ympäristöön.

Valittajien asuntojen sijainti on laskettava lähimpään työmaan osaan eikä varikkotunnelin eteläiselle sisäänkäynnille, kuten valvontapäällikkö valituksessaan ja vastineessaan esittää. B:n asunto sijaitsee alle 200 metrin päässä varikkotunnelin pohjoisesta kuilurakennuksesta. A:n asunnon etäisyys varikon lähimpään kohtaan on noin 350–400 metriä. Valittajien asuntojen etäisyydet ovat näin ollen huomattavasti lähempänä työmaata kuin valvontapäällikkö antaa ymmärtää. Molemmat asunnot ovat alle 500 metrin päässä kivenlouhinta-alueesta, jolloin valtioneuvoston asetuksen kivenlouhimojen, muun kivenlouhinnan ja kivenmurskaamojen ympäristönsuojelusta 8 §:n mukaisia toiminta-aikarajoja on noudatettava sitovina. Valittajilla on asianosaisasema ja valitusoikeus asiassa, koska muutaman sadan metrin päässä heidän kodeistaan aloitetaan räjäytystöitä ja louhintaa käsittävä massiivinen hanke, joka jatkuu yhtäjaksoisesti yli vuoden ja aiheuttaa myös tavanomaisella rauhallisella omakotialueella erityisen häiritsevää raskaan liikenteen haittaa.

Pitkäaikainen, myös yö- ja viikonloppuaikana tapahtuva, kovaa melua aiheuttava toiminta (mukaan lukien mittava pitkäaikainen työmaaliikenne) vaikuttaa asumisympäristöön ympäristönsuojelulain 63 §:ssä tarkoitetulla tavalla olennaisesti. Hallinto-oikeuskin on päätöksessään todennut, että valvontapäällikkö ei ole voinut jättää kuulematta toiminnan lähialueen asukkaita ennen päätöksen tekoa. Myös eteläpään maanpäällisen louhinta-alueen lähellä, Nöykkiökadun toisella puolen on asutusta. Heitäkään ei asiassa ole kuultu, vaikka etäisyys maanpäälliseen louhintaankin on arviolta vain 150–200 metriä. Näin pitkäaikaisesta rakennushankkeesta, josta aiheutuu normaalisti erityistä haittaa asumiselle, olisi tullut vähintään tiedottaa lehdessä ja antaa mahdollisuus mielipiteen ilmaisuun. Aivan lähimpiä asukkaita olisi tullut myös kuulla erikseen.

Espoon ympäristökeskuksen valvontapäällikkö on antanut vastaselityksen A:n ja B:n selityksen johdosta. Selityksessä on lausuttu muun ohella, että valittajien valitusoikeutta arvioitaessa on otettava huomioon, että valvontapäällikön päätös ei koske metrovarikkoa, vaan pelkästään Sammalvuoren työtunnelia, joka sijaitsee valittajista huomattavan kaukana.

Toisin kuin valittajat ovat esittäneet, maanalainen tunnelilouhinta ei aiheuta merkittävää meluhaittaa maan päälle. Valvontapäällikön kysymyksessä olevaan vastaselitykseen on liitetty kaksi melumittausta (Työmaamelun seurantamittaus TPK, Kalliorakennus yhtiöt Oy, 15.10.2012, Finnrock consulting, ja Työmaamelun seurantamittaus, Länsimetro LU4, 23.10.2012, Skanska Oy, Finnrock consulting) maanalaisesta tunnelilouhintaporauksesta, josta yksittäisten räjäytysten lisäksi aiheutuu pääasiallinen maan päälle mahdollisesti kuultavissa oleva melu. Tällöinkin melu on havaittavissa lähinnä asuinrakennuksissa seinistä kantautuvana runkomeluna. Melumittaukset osoittavat, että maanalaisista töistä maan pinnalle aiheutuva meluhaitta on hyvin vähäinen. Näin ollen valituksenalaisesta työstä aiheutuva meluhaitta rajoittuu lähinnä alkuvaiheen pintalouhintoihin, eikä työstä aiheutuvaa meluhaittaa voida pitää valvontapäällikön päätöksen määräyksiä noudatettaessa kohtuuttomana.

Ensin mainitussa mittauksessa porattiin samanaikaisesti kahta eri tunnelia (viittä reikää poraten) noin 65 metrin ja 90 metrin horisontaalisella ja 28 metrin vertikaalisella etäisyydellä asunnosta. Keskiäänitasot olivat kolmella 15 minuutin mittauksella 26–28 dB. Jälkimmäisessä mittauksessa porattiin myös samanaikaisesti kahdella porajumbolla (viittä reikää poraten) noin 90 ja 80 metrin horisontaalisen ja 42 metrin vertikaalisen etäisyyden päässä asunnosta. Mitatut 15 minuutin keskiäänitasot olivat 24–26 dB:n välillä. Molempien mittaustulosten perusteella edes asumisterveysohjeen taulukon 2 tai valtioneuvoston päätöksen 993/1992 asuinhuoneiden yöaikainen 30 dB keskiäänitaso ei ylittynyt.

Sammalvuoren työtunnelia louhittaessa maanalaisen louhintatyön (pois lukien räjäytykset) melu ei todennäköisesti edes kuulu sisätiloihin, koska horisontaalista etäisyyttä lähiasutukseen on minimissään noin 160 metriä. Työtunnelin jälkeen erillisellä luvallaan rakennettava metrovarikko tulee vain pieneltä osin sijoittumaan alle 100 metrin päähän lähimmästä asutuksesta.

Hankkeesta ei ole tehty koko työmaa-alueen kattavaa melumallinnusta, koska valvontapäällikön kysymyksessä oleva päätös käsittää vain työmaan ajotunnelin. Varsinaisen metrovarikon luvan hakemisen yhteydessä laaditaan tarvittaessa laajempi melumallinnus.

Aikaisemmin metrotunneleiden louhinnassa tehdyt melumittaukset ja valituksenalaisesta kohteesta tehty melumallinnus antavat luotettavan kuvan työtunnelin rakentamisesta aiheutuvasta meluhaitasta. Myös valvontapäällikön vastineen liitteenä ollut melumallinnus osoittaa työmaaliikenteen melun alittavan vilkasliikenteisen Nöykkiönkadun tavallisesta liikenteestä aiheutuvan melutason.

Vaatimus oikeudenkäyntikulujen korvaamisesta tulee hylätä. Oikeudenkäynti ei ole aiheutunut viranomaisen virheestä.

Valvontapäällikön vastaselitys on lähetetty tiedoksi A:lle ja B:lle.

Korkeimman hallinto-oikeuden ratkaisu

1. Espoon ympäristökeskuksen valvontapäällikön valitusta ei tutkita.

2. A:n ja B:n vaatimuksia, jotka koskevat valvontapäällikön päätöksen määräyksien 1–3 ja 8 muuttamista ei tutkita.

Muutoin eli A:n ja B:n valituksesta korkein hallinto-oikeus on, hyläten valvontapäällikön selityksen väitteen siitä, että A:lla ja B:llä ei ole asiassa valitusoikeutta, tutkinut asian.

3. A:n ja B:n valitus hylätään. Vaasan hallinto-oikeuden päätöksen lopputulosta ei muuteta.

4. A:n ja B:n oikeudenkäyntikulujen korvaamista korkeimmassa hallinto-oikeudessa koskeva vaatimus hylätään.

5. Lausuminen päätöksen täytäntöönpanon kieltämistä koskevasta vaatimuksesta raukeaa.

Perustelut

1. Ympäristönsuojelulain (86/2000) 97 §:n 2 momentin mukaan kunnan ympäristönsuojeluviranomaisella on oikeus valittaa yleisen ympäristönsuojeluedun valvomiseksi sellaisesta päätöksestä, jolla Vaasan hallinto-oikeus on muuttanut sen tekemää päätöstä tai kumonnut päätöksen.

Vaasan hallinto-oikeus on valituksenalaisella päätöksellään kumonnut valvontapäällikön päätöksen ja palauttanut asian valvontapäällikölle uudelleen käsiteltäväksi. Päätös on kumottu sillä perusteella, että meluilmoituksen mukaisen toiminnan lähialueiden asukkaille, joiden oikeuteen ja etuun asia saattaa vaikuttaa, ei ole varattu tilaisuutta tulla kuulluksi ennen päätöksen tekemistä. Hallinto-oikeus on kuitenkin määrännyt, että päätöksen täytäntöönpanoa ei kielletä ja että valvontapäällikön päätöstä on noudatettava sen kumoamisesta huolimatta.

Kun otetaan huomioon hallinto-oikeuden ratkaisu ja sen perustelut sekä valvontapäällikön esittämät vaatimukset ja valituksensa tueksi esittämät perustelut, valitusta ei ole tehty yleisen ympäristönsuojeluedun valvomiseksi. Valitusta ei näin ollen tästä syystä voida tutkia.

2. Vaasan hallinto-oikeus on valituksenalaisella päätöksellään kumonnut valvontapäällikön päätöksen ja palauttanut asian valvontapäällikölle uudelleen käsiteltäväksi. Tämän vuoksi valvontapäällikön päätöksen määräysten muuttamista koskevien vaatimusten tutkiminen on jätettävä korkeimman hallinto-oikeuden ensi asteen toimivaltaan kuulumattomina tutkimatta.

3. Ympäristönsuojelulain 97 §:n 1 momentin 1 kohdan mukaan valitusoikeus on sillä, jonka oikeutta ja etua asia saattaa koskea. Kun otetaan huomioon A:n ja B:n asuntojen sijainti suhteessa puheena olevaan maanrakennustyöhön sekä työn sisältö ja suorittamisajat, hankkeesta siihen liittyvine liikenteineen saattaa aiheutua sellaista meluhaittaa, jonka perusteella asia saattaa koskea heidän oikeuttaan ja etuaan. Tämän vuoksi valvontapäällikön selityksessä esitetty A:n ja B:n valituspuhevaltaa koskeva väite on hylättävä.

Uudenmaan ELY-keskus on YVA-menettelyn soveltamista koskevalla päätöksellään 12.7.2013 katsonut, että Matinkylä–Kivenlahti metrohankkeeseen ei sovelleta YVA-arviointia. ELY-keskus on mainitun päätöksen perusteluissa muun ohella lausunut, että YVA-lain 4 §:ssä 2 momentissa tarkoitettua hankekohtaista YVA-menettelyä ei saman lain 5 §:n 2 momentin perusteella sovelleta tähän hankkeeseen, koska hankkeen vaikutukset on maankäyttö- ja rakennuslain mukaisessa menettelyssä selvitetty YVA-laissa edellytetyllä tavalla ja asiassa on kuultu niitä, joiden oloihin tai etuihin hanke saattaa vaikuttaa sekä niitä, joiden toimialaa hankkeen vaikutukset saattavat koskea. Espoon eteläisten osien yleiskaavoituksen ja Matinkylä–Kivenlahti metrotunnelin asemakaavoituksen yhteydessä laaditut selvitykset vastaavat YVA-säännöksissä edellytettyjä selvityksiä. Ympäristölupaa ei voida edellyttää sillä valituksessa esitetyllä perusteella, että hankkeen vaikutuksia ei ole arvioitu YVA:ssa.

Asiakirjoista saatavan selvityksen mukaan louhinnasta muodostuvat vedet (tunnelivedet) johdetaan jätevesiviemäriin. Asiassa ei ole ollut kysymys ympäristönsuojelulain (86/2000) 28 §:n 2 momentin 1 tai 2 kohdan mukaisesta ympäristölupaa edellyttävästä vesistön pilaantumista aiheuttavasta toiminnasta tai jäteveden vesistöön johtamisesta.

Kuten hallinto-oikeuden päätöksestä ilmenee, nyt kysymyksessä oleva maanrakennukseen liittyvä kivenlouhinta ei ole ympäristönsuojeluasetuksen (169/2000) 1 §:n 1 momentin 7 kohdan c alakohdan nojalla ympäristöluvanvaraista. Kysymyksessä on tilapäinen toiminta, joka ei ole luvanvaraista ympäristönsuojelulain 28 §:n 2 momentin 3 kohdan perusteella, eikä muullakaan A:n ja B:n valituksessa mainitulla perusteella. Asia on tullut ratkaista ympäristönsuojelulain 60 §:ssä tarkoitetussa menettelyssä.

Koska valvontapäällikön valitus hallinto-oikeuden päätöksestä on jätetty tutkimatta, korkein hallinto-oikeus ei voi ottaa kantaa siihen, miten laajaa kuulemismenettelyä asiassa on noudatettava.

Kun otetaan huomioon Vaasan hallinto-oikeuden päätöksen edellä ilmenevät perustelut ja perusteluissa mainitut oikeusohjeet sekä korkeimmassa hallinto-oikeudessa esitetyt vaatimukset ja asiassa saatu selvitys, hallinto-oikeuden päätöksen lopputuloksen muuttamiseen ei A:n ja B:n valituksesta ole perusteita.

4. Hallintolainkäyttölain 74 §:n 1 momentin mukaan asianosainen on velvollinen korvaamaan toisen asianosaisen oikeudenkäyntikulut kokonaan tai osaksi, jos erityisesti annettu ratkaisu huomioon ottaen on kohtuutonta, että tämä joutuu pitämään oikeudenkäyntikulunsa vahinkonaan. Saman pykälän 2 momentin mukaan harkittaessa julkisen asianosaisen korvausvelvollisuutta on otettava erityisesti huomioon, onko oikeudenkäynti aiheutunut viranomaisen virheestä.

Osaksi asian näin päättyessä ja osaksi sen laatuun nähden ja kun otetaan huomioon hallintolainkäyttölain 74 §:n 1 ja 2 momentti, A:lle ja B:lle ei ole määrättävä maksettavaksi korvausta oikeudenkäyntikuluista korkeimmassa hallinto-oikeudessa.

5. Asian tultua tällä päätöksellä ratkaistuksi ei täytäntöönpanon kieltämistä koskevasta vaatimuksesta ole tarpeen lausua.

Asian ovat ratkaisseet hallintoneuvokset Kari Kuusiniemi, Hannu Ranta, Tuomas Lehtonen, Mika Seppälä ja Janne Aer sekä ympäristöasiantuntijaneuvokset Olli Dahl ja Juha Kaila. Asian esittelijä Irene Mäenpää.