Muu päätös 1383/2015

Lauttasaaren vesitornia koskeva purkamislupa-asia

Antopäivä: 27.5.2015
Taltionumero: 1383
Diaarinumero: 3595/1/14

Asia Purkamislupaa koskeva valitus

Valittaja A

Päätös, jota valitus koskee

Helsingin hallinto-oikeus 17.10.2014 nro 14/0783/5

Asian aikaisempi käsittely

Helsingin rakennuslautakunta on 17.12.2013 (§ 402) on myöntänyt Helsingin kaupungin kiinteistövirastolle luvan purkaa Helsingin 31. kaupunginosan (Lauttasaari) korttelissa 28 tontilla 1:618 sijaitsevan Lauttasaaren vesitornin.

Hallinto-oikeuden ratkaisu

Helsingin hallinto-oikeus on valituksenalaisella päätöksellään hylännyt A:n valituksen rakennuslautakunnan päätöksestä ja päätöksen täytäntöönpanon kieltämistä koskevan vaatimuksen.

Hallinto-oikeus on perustellut päätöstään seuraavasti:

Sovellettavat säännökset

Maankäyttö- ja rakennuslain 139 §:n 1 momentin mukaan purkamisluvan myöntämisen edellytyksenä on, ettei purkaminen merkitse rakennettuun ympä­ristöön sisältyvien perinne-, kauneus- tai muiden arvojen hävittämistä eikä haittaa kaavoituksen toteuttamista.

Asiassa saatu selvitys

Asiassa on kyse vuonna 1958 rakennetun Lauttasaaren vesitornin purkamisluvasta. Vesitorni sijaitsee Lauttasaaressa Kotkavuoren huipulla alueella, jolla on voimassa vuosina 1951 ja 1958 vahvistetut asemakaavat. Kotkavuoren alue on osoitettu kaavassa pääosin puistoalueeksi, jonne on merkitty vesitornin likimääräinen sijainti (Y). Asemakaavassa ei ole vesitornia koskevia suojelumääräyksiä.

Helsingin kaupunginvaltuuston 26.11.2003 hyväksymässä Helsingin yleiskaava 2002:ssa alue on osoitettu virkistysalueeksi. Lisäksi alue on osoitettu kulttuurihistoriallisesti, rakennustaiteellisesti ja maisemakulttuurin kannalta merkittäväksi. Yleiskaavan kaavamääräyksen mukaan aluetta kehitetään siten, että alueen arvot ja ominaisuudet säilyvät. Kaavaselostuksesta ilmenee, että kyseessä on edellä mainitulla tavalla merkittävä aluekokonaisuus. Vesitornia ei ole mainittu yksittäisenä kohteena.

Purkamishakemusta on perusteltu sillä, että torni on huonokuntoinen ja vaaraksi ympäristölleen. Vesitorni on ollut poissa käytöstä yli 10 vuoden ajan, ja sen uusiokäyttömahdollisuuksia on haettu lähes yhtä kauan. Toteutuskelpoista ratkaisua ei ole löydetty suurten kustannusten vuoksi.

Rakennusviraston tekemän kuntoarvion 6.5.2008 mukaan noin 10 vuotta tyhjillään ollut rakennus on rakennusteknisiltä osiltaan tyydyttävässä/ välttävässä kunnossa. Tornin sieniosasta on pudonnut maahan betonikappaleita. Vesitornin ulkopuolen betonivaurioiden johdosta betonirakenteille on tehtävä erillinen kuntotutkimus. Kuntoarviossa, jonka yhteydessä ei ole laadittu korjaussuunnitelmia ja niihin perustuvia kustannuslaskelmia, rakennusteknisten töiden kustannuksiksi on arvioitu noin 3,7 miljoonaa euroa.

Kaupunkisuunnitteluvirasto on lausunnossaan 6.6.2012 todennut, että keskeinen motiivi vesitornin säilyttämiselle on sen asema Lauttasaaren maamerkkinä sekä rakennusajankohdan huomioon ottaen edistyksellisen rakennustekniikan käyttö. Vesitornin hahmon ja ominaismuodon mittasuhteineen muuttaminen tai torniin liittyvä lisärakentaminen ei vastaa rakennuksen säilyttämisen perusteita eikä siten ole tarkoituksenmukaista. Kokonaan uuden tai osittain vanhan rungon ympärille rakentuvan uuden maamerkkirakennuksen rakentamismahdollisuuksien selvittäminen edellyttäisi Kotkavuoren puistoalueen laajempaa täydennysrakentamisen tarkastelua yleiskaava- tai osayleiskaavatasolla. Kaupunkisuunnitteluvi­raston mukaan vesitornin tarjouskilpailun II-vaiheen tarjousten suunnitelmaehdotukset perustuvat ratkaisuihin, joissa esitetty käyttötarkoitus yksityistää vesitornin rakennuksen sekä sen tarvitseman tontin alueen puistossa. Maankäytöllistä tai kaupunkirakenteellista perustetta Lauttasaaren keskeisen puistoalueen ydinosan asemakaavan muutokselle ei tarjousten edellyttämällä tavalla ole. Tarjousten joukossa ei ole ehdotusta, joka olisi sekä realistinen että toiminnallisesti tarkoituksenmukainen. Tarjousten pohjalta asemakaavan muuttamiselle ei ole edellytyksiä.

Rakennusvirasto on 19.7.2013 vesitornin muistomerkkinä säilyttämistä koskevassa lausunnossa todennut, että päätöstä vesitornin säilyttämisestä ei tulisi tehdä ennen kuin tornin kunto on luotettavasti selvitetty ja korjauskustannukset riittävällä tarkkuudella tiedossa. Minimikustannus tornin korjaamiselle lienee vuoden 2008 arviossa esitetty summa korjattuna indeksillä, eli lähes neljä miljoonaa euroa. Kiinteistölautakunnan päätöksessä on arvioitu tornin vuosittaisiksi hoito- ja ylläpitokustannuksiksi 10 000 euroa. Tällä summalla rakennusta ylläpidetään suljettuna kylmänä rakenteena ja valaistaan kohtuullisesti. Tornille tulee teettää kattava kuntotutkimus ja sen pohjalta luotettava korjauskustannusarvio.

Kaupunginmuseon lausunnossa 15.8.2013 on todettu, että kaupunginmuseo on useaan otteeseen nostanut esiin vesitornin kulttuurihistorialliset arvot ja ottanut kantaa vesitornin säilyttämisen puolesta. Kohteen historialliset arvot on nostettu esiin myös museon tekemässä Lauttasaaren rakennusinventoinnissa (Hilla Tarjanne: Helsingin rakennuskulttuuri, Lauttasaaren rakennusinventointi. Helsingin kaupunginmuseon tutkimuksia ja raportteja 2/2003). Rakennuksen arkkitehtuuri on harkittua ja viimeisteltyä. Rakennukseen liittyy paikallishistoriallisia arvoja. Rakennus on säilynyt hyvin alkuperäisessä asussaan tai tehdyt muutokset on onnistuneesti sopeutettu olemassa olevaan rakennukseen. Kaupunginmuseon johtokunta on jo lausunnossaan 31.8.2010 todennut, että kulttuurihistoriallisesti arvokas vesitorni, Lauttasaaren maamerkki, tulisi suojella asemakaavassa. Paras ratkaisu olisi rakennuksen käyttötarkoituksen muuttaminen sellaiseksi, että rakennuksen olisi mahdollista säilyä maisemassa alkuperäisessä asussaan.

Vesitorni on valmistunut Helsingin kaupungin rakennusviraston arkkitehti Ossi Leppämäen ja Insinööritoimisto P. Simula & Co:n laatimien suunnitelmien mukaan. Torni on Lauttasaarelle tärkeä ja näkyvä maamerkki maalta, mereltä ja ilmasta katsottuna. Se on osa Lauttasaaren ja saarelaisten identiteettiä. Ensimmäisenä tilavuudeltaan merkittävänä kartionmuotoisena vesitornina ja Suomen ensimmäisenä esijännitettynä betonirakennuksena torni on ollut rakennusteknisesti erittäin edistyksellinen kohde. Kaupunkikuvallisen ja rakennushistoriallisen merkityksensä lisäksi tornilla on tärkeä rooli osana Helsingin vesihuollon ja kunnallistekniikan historiaa. Se kertoo myös edustavalla tavalla Helsingin kaupungin omasta, rakennusvirastossa tehdystä korkealaatuisesta suunnittelutyöstä. Vesitornia voidaan epäilemättä pitää edelläkävijänä Helsingin vesihuollon historiassa ja vesitornien jatkumossa.

Vesitornin kohtaloa on pohdittu ja selvitetty yli kymmenen vuotta ilman asianmukaista selvitystä kohteen suunnittelun ja rakentamisen vaiheista sekä säilyneisyydestä. Nyt on viimeinen hetki teettää perusteellinen rakennushistoriaselvitys, joka auttaisi ymmärtämään tätä oman aikansa arkkitehtuuria ja insinööritietoa tarkoituksenmukaisesti ja modernisti yhdistänyttä kohdetta ja sitä kautta tukemaan sen säilymistä. Myös purkamistilanteessa kattava rakennushistoriaselvitys jää kohteen historiaa monipuolisesti valottavana dokumenttina kertomaan rakennuksesta tuleville polville. Riippumatta vesitornin tulevaisuudesta tulee rakennuksesta teettää mahdollisimman pian ammattivalokuvaajalla kattava valokuvadokumentointi, joka käsittää myös sisätilat ja rakenteet.

Vesitornin huomattavasta kulttuurihistoriallisesta arvosta huolimatta kaupunginmuseon ei ole mahdollista varata hoitomäärärahoja suuren betonirakennuksen kokoiselle muistomerkille. Muistomerkkinäkin vesitorni on rakennus ja sen säilymisen kannalta paras ratkaisu on pitää se käytössä. Kuntoarviossa esitetyille mittaville ja kalliille betonikorjauksille kevyempänä vaihtoehtona voitaisiin ehkä vielä selvittää vesitornin julkisivun verkottamista ja mahdollisen suojamansetin rakentamista, joilla toistaiseksi varmistettaisiin ympäristön ja puistossa kulkijoiden turvallisuus.

ELY-keskus on lausunnossaan 22.8.2013 todennut, että vesitornilla on rakennus- ja kulttuurihistoriallista sekä kaupunkikuvallista arvoa. Sen säilyminen maamerkkinä ja osana vesihuollon teknistä historiaa tulee turvata.

Kaupunginhallitus on 9.9.2013 § 968 päättänyt todeta, etteivät vesitornista saadut ostotarjoukset ole jatkoneuvottelujen jälkeenkään johtaneet sellaiseen lopputulokseen, jonka perusteella tornille voitaisiin laatia suojeluun perustuva asemakaava. Kaupunginhallitus on päättänyt kehottaa kiinteistölautakuntaa ryhtymään toimenpiteisiin vesitornin purkamiseksi sen jälkeen, kun tornin nykyinen kunto ja rakennushistoria on ensin asianmukaisesti selvitetty ja dokumentoitu. Tornille ei ole onnistuttu löytämään uutta käyttötarkoitusta eikä sen korjaamiseen ja säilyttämiseen muistomerkkinä ole realistisia mahdollisuuksia.

ELY-keskus on 16.10.2013 ilmoittanut Helsingin kaupungille, ettei se ole asettanut eikä tule asettamaan vesitornia rakennusperinnön suojelemisesta annetussa laissa tarkoitettuun vaarantamiskieltoon.

Myöskään edellä mainitun lain mukainen vesitornin suojelemista koskeva asia ei ole ollut vireillä purkamisluvan myöntämisajankohtana. Myöhemmin Lauttasaari-seura on tehnyt ELY-keskukselle rakennussuojeluesityksen. ELY-keskus on hylännyt esityksen päätöksellään 27.8.2014. Päätös ei ole lainvoimainen.

Johtopäätökset

Korkeimman hallinto-oikeuden vuosikirjaratkaisuista 2002:73 ja 74 ilmenevän periaatteen mukaan jollei rakennusta asemakaavalla tai rakennussuojelulain (nykyään laki rakennusperinnön suojelemisesta) nojalla päätetä suojella, lähtökoh­taisesti sen purkamiselle ei ole maankäyttö- ja rakennuslain 139 §:n 1 momentissa säädettyjä esteitä. Purkamislupajärjestelmän tarkoituksena ei ole ollut uudentyyppisen rakennus­ten purkamista rajoittavan lupajärjestelmän luominen, vaan sen varmistaminen, että rakennuksen suojelua koskeva asia voidaan ratkaista kohtuullisessa ajassa maankäyttö- ja rakennuslain vaatimukset täyttävällä kaavaratkaisulla tai rakennusperinnön suojelemisesta annetun mukaisella suojelupäätöksellä.

Alueella voimassa olevassa asemakaavassa ei ole vesitornin suojelumääräystä, eikä suojelu ole ollut asemakaavalla tai rakennusperinnön suojelemisesta anne­tun lain perusteella vireillä, eikä rakennusperinnön säilyttämistä valvovan ja edistävän viranomaisen, ELY-keskuksen, aloitteesta myöskään tulossa vireille rakennuslautakunnan ratkaistessa purkamis­lupa­hakemuksen.

Suojelukysymystä ei tosin ole puheena olevassa 1950-luvulla hyväksytyssä asemakaavassa ratkaistu, ja ELY-keskus on 27.8.2014 antamassaan päätöksessä todennut, että asemakaava on rakennussuojelun näkökulmasta vanhentunut. Kunnan velvollisuutena on maankäyttö- ja rakennuslain 51 §:n ja 60 §:n 1 momentin mukaan huolehtia asemakaavojen pitämisestä ajan tasalla. Esi­tet­ty­jen lausuntojen perusteella vesitornilla on katsottu kiistatta olevan rakennus- ja kulttuurihistoriallista sekä kaupunkikuvallista arvoa ja sen säilyttämistä on pi­detty tärkeänä. Kun kuitenkin otetaan huomioon, että kaupunki on rakennuk­sen kuntoa ja käyttömahdolli­suuk­sia selvitettyään todennut, ettei rakennuksen säilyttämisen varmistavan ase­ma­kaavan laatimiselle ole edellytyksiä, purkamislupahakemus on voitu hyväk­syä. Erillisen rakennushistoriallisen selvityk­sen laatiminen ei ole purkamisluvan myöntämisedellytys. Asiassa on sinänsä ollut riidatonta, että rakennuksella on yllä todettuja arvoja. Rakennuslauta­kunnan päätösajankohtana purkamisluvan myöntämiselle ei ole ollut maan­käyttö- ja rakennuslain 139 §:n 1 momentissa säädettyä estettä.

Hallinto-oikeus katsoo, että purkamislupapäätöksen jälkeen vireille tullut suojeluesitys ja ELY-keskuksen 27.8.2014 antama päätös eivät anna aihetta arvioida asiaa toisin.

Purkamislupaa koskeva päätös on täytäntöönpanokelpoinen vasta sen tultua lainvoimaiseksi. Täytäntöönpanon kieltämiseen ei siten ole aihetta.

Hallinto-oikeuden soveltamat oikeusohjeet

Perusteluissa mainitut

Maankäyttö- ja rakennuslaki 118 § ja 127 § 1 momentti

Laki rakennusperinnön suojelemisesta 4 § 2 momentti

Asian ovat ratkaisseet hallinto-oikeuden jäsenet Markku Setälä, Taina Pyysaari ja Minna Ruuskanen, joka on myös esitellyt asian.

Käsittely korkeimmassa hallinto-oikeudessa

A on valituksessaan vaatinut, että hallinto-oikeuden ja rakennuslautakunnan päätökset kumotaan ja hakemus hylätään.

A on perustellut vaatimuksiaan muun ohella seuraavasti:

Helsingin yleiskaava 2002:ssa Kotkavuoren alue, jossa Lauttasaaren vesitorni sijaitsee, on osoitettu virkistysalueeksi. Lisäksi alue on arvioitu kulttuurihistoriallisesti, rakennustaiteellisesti ja maisemakulttuurin kannalta merkittäväksi. Yleiskaavan kaavamääräyksen mukaan aluetta kehitetään siten, että alueen arvot ja ominaisuudet säilyvät.

Hallinto-oikeuden päätöksessä todetaan, että esitettyjen lausuntojen perusteella Lauttasaaren vesitornilla on katsottu kiistatta olevan rakennus- ja kulttuurihistoriallista arvoa ja sen säilyttämistä on pidetty tärkeänä. Näin ollen maankäyttö- ja rakennuslain 139 §:n 1 momentin edellytykset suojelulle ovat olemassa.

Lauttasaaren vesitornin suojelukysymystä ei ole 1950-luvulla hyväksytyssä asemakaavassa ratkaistu. ELY-keskus on todennut asemakaavan olevan rakennussuojelun näkökulmasta vanhentunut. Kunnan velvollisuutena on kuitenkin maankäyttö- ja rakennuslain 51 §:n ja 60 §:n 1 momentin mukaan huolehtia asemakaavojen pitämisestä ajan tasalla.

Purkamisluvan myöntäminen koskien kiistatta arkkitehtonisesti ja kulttuurihistoriallisesti merkittävää rakennusta tilanteessa, jossa yhtäältä kaupunki ei ole täyttänyt asemakaavan muuttamisvelvollisuuttaan ja toisaalta suojeluesitys on vireillä, on kyseenalaista. Lauttasaari-Seura ry on tehnyt vesitornia koskeva suojeluesityksen. Substanssiasiantuntijat ovat varauksetta vesitornin säilyttämisen kannalla. Suojeluesityksessä tuodaan esille myös uutta tietoa rakentamiskustannuksista ja käyttömahdollisuuksista. Huomattavan valtakunnallisen ja paikallisen arvon lisäksi vesitorni on myös kansainvälisesti merkittävä. Vasta kun suojeluasia on ratkaistu lainvoimaisella päätöksellä, on edellytykset ratkaista vesitornin kohtalo.

Helsingin rakennuslautakunta on antanut selityksen, jossa se on vaatinut valituksen hylkäämistä.

Helsingin kaupungin kiinteistövirasto on antanut selityksen, jossa se on vaatinut valituksen hylkäämistä.

A on antanut vastaselityksen.

Korkeimman hallinto-oikeuden ratkaisu

Korkein hallinto-oikeus on tutkinut asian. Valitus hylätään. Hallinto-oikeuden päätöksen lopputulosta ei muuteta.

Perustelut

Rakennusperinnön suojelemisesta annetun lain 2 §:n 2 momentin mukaan rakennusperinnön suojelemisesta asemakaava-alueella säädetään mainitun pykälän 3 ja 4 momentissa yksilöidyin poikkeuksin maankäyttö- ja rakennuslaissa.

Purkamislupahakemuksen kohteella, Lauttasaaren vesitornilla, on riidattomasti sekä rakennus- ja kulttuurihistoriallista että kaupunkikuvallista ja maisemallista arvoa. Rakennusperinnön suojelemisesta annetun lain 2 §:n 2 momentin mukaan rakennusperinnön suojeleminen asemakaava-alueella tulee lähtökoh­taisesti järjestää asemakaavoituksella.

Aluetta koskevaa vuosina 1951 ja 1958 vahvistettua asemakaavaa on sinänsä pidettävä rakennussuojelun näkökulmasta vanhentuneena. Kotkavuoren alue on vuonna 2003 hyväksytyssä yleiskaavassa, joka ohjaa asemakaavoitusta alueella, osoitettu kulttuurihistoriallisesti, rakennustaiteellisesti ja maisemakulttuurin kannalta merkittäväksi. Kaavamääräyksen mukaan aluetta kehitetään siten, että alueen arvot ja ominaisuudet säilyvät. Vesitornia ei kuitenkaan ole mainittu kaavassa yksittäisenä kohteena.

Asiassa saadun selvityksen mukaan mahdollisuuksia järjestää vesitornille uusi käyttötarkoitus ja laatia suojeluun perustuva asemakaava on tuloksetta selvitetty muun ohella kaksivaiheisella tarjouskilpailulla. Tarjouksen ehdotukset perustuivat kuitenkin ratkaisuihin, joiden toteuttamiselle ei ollut kaavallisia edellytyksiä. Asiassa on myös tuloksetta selvitetty mahdollisuutta säilyttää rakennus maa- tai muistomerkkinä, mikä sekään ei ole tukenut rakennuksen säilyttämiseen tähtäävän asemakaavan laatimiseen ryhtymistä. Vesitornin suojeluun tähtääviä asemakaavan muutosta koskevia hankkeita ei ole vireillä.

Uudenmaan ELY-keskus on 27.8.2014 tekemällään päätöksellä päättänyt, että se ei Lauttasaari-Seura ry:n tekemästä, 18.3.2014 vireille tulleesta suojeluesityksestä määrää vesitornia suojeltavaksi rakennusperinnön suojelemisesta annetun lain mukaisessa järjestyksessä. ELY-keskus ei myöskään ole määrännyt vesitornia mainitun lain 6 §:n mukaiseen vaarantamiskieltoon. Rakennussuojeluasia on tullut ELY-keskuksessa vireille sen jälkeen, kun rakennuslautakunta on tehnyt valituksen kohteena olevan päätöksensä. ELY-keskuksen päätöstä koskeva valitus on vireillä ympäristöministeriössä.

Edellä lausuttuun nähden hallinto-oikeus on voinut hylätä valituksen purkamislupa-asiassa rakennussuojeluasian vireilläolosta huolimatta. Kun muutakaan estettä purkamisluvan hyväksymistä koskevan päätöksen pysyttämiselle ei ole ilmennyt, on hallinto-oikeus voinut hylätä valituksen. Ympäristöministeriöllä on niin halutessaan tämän päätöksen estämättä oikeus ryhtyä tarpeellisiksi katsomiinsa toimenpiteisiin rakennussuojeluasiassa.

Tämän vuoksi ja kun muutoin otetaan huomioon edellä ilmenevät hallinto-oikeuden päätöksen perustelut ja perusteluissa mainitut oikeusohjeet sekä korkeimmassa hallinto-oikeudessa esitetyt vaatimukset ja asiassa saatu selvitys, hallinto-oikeuden päätöksen lopputuloksen muuttamiseen ei ole perusteita.

Asian ovat ratkaisseet hallintoneuvokset Kari Kuusiniemi, Hannu Ranta, Tuomas Lehtonen, Liisa Heikkilä ja Janne Aer. Asian esittelijä Esa Hakkola.

 
Julkaistu 27.5.2015