Muu päätös 1434/2015

LGT-pankin suomalaisia tilinhaltijoita koskevien hallinto-oikeuden oikeudenkäyntiasiakirjojen julkisuus

Antopäivä: 1.6.2015
Taltionumero: 1434
Diaarinumero: 396/1/14

Asia Asiakirjajulkisuutta koskeva valitus

Valittaja Jarno Liski

Päätös, jota valitus koskee

Helsingin hallinto-oikeus 31.12.2013 nro H 449/13

Asian käsittely hallinto-oikeudessa

Toimittaja Jarno Liski on 20.11.2013 pyytänyt Helsingin hallinto-oikeudelta saada tutustua tietopyynnössään kuvaamiensa tapausten asiakirjoihin siten, että salassa pidettävät tiedot on asiakirjoista peitetty. Tapaukset, joita tietopyyntö koskee, on kuvattu seuraavasti: "Verohallinto sai vuonna 2008 tilitietoja liechtensteinilaisen LGT-pankin suomalaisista tilinhaltijoista. Näiden tilitietojen perusteella verottaja teki lisäselvityksiä ja määräsi lopulta 17 henkilölle veronkorotuksia. Kaikista tai melkein kaikista näistä verotuspäätöksistä on tiettävästi valitettu hallinto-oikeuteen asti. Ymmärtääkseni kaikki asiat ovat tulleet Helsingin hallinto-oikeuteen. Julkisuudessa on mainittu näistä tapauksista ainoastaan kahden elossa olevan henkilön nimet: Casimir Ehrnrooth ja Bertel Paulig." Liski on lisäksi pyytänyt ilmoittamaan, millaisia lisätietoja tapausten yksilöimiseksi tarvitaan, jos niiden yksilöinti ei ole mahdollista viestistä ilmenevillä tiedoilla.

Helsingin hallinto-oikeuden notaari on 21.11.2013 ilmoittanut Liskille, että hallinto-oikeudessa on vireillä muutama puheena olevaa asiaa koskeva valitus. Notaari on lisäksi toimittanut Liskille hallinto-oikeuden 8.11.2013 antamat päätökset numerot 13/1112/6 ja 13/1114/6 osittain peitettyinä, ja samalla ilmoittanut, ettei voi antaa asioista enempää tietoa, koska veroasiat ovat salassa pidettäviä.

Liski on 22.11.2013 tietopyyntöönsä viitaten pyytänyt saada myös alkuperäiset valitukset sekä ratkaistuista että vireillä olevista asioista.

Liski on 4.12.2013 ilmoittanut, että hän on aiemmassa viestissään pyytänyt saada hallinto-oikeudelle jätetyt valitukset, selitykset ja vastaselitykset sekä saamillaan päätöksillä ratkaistuissa asioissa että vielä ratkaisemattomissa asioissa, sekä haluavansa varmistaa, että tietopyyntö on käsiteltävänä.

Hallinto-oikeuden ratkaisu

Helsingin hallinto-oikeus on tulkinnut Jarno Liskin viimeksi mainitun viestin ilmoitukseksi siitä, että hän haluaa saattaa asian hallinto-oikeuden viranomaisena ratkaistavaksi siltä osin kuin hän ei ole saanut 20. ja 22.11.2013 pyytämiään asiakirjoja. Hallinto-oikeus on valituksenalaisella päätöksellään 31.12.2013 hylännyt Liskin hakemuksen.

Hallinto-oikeuden päätöksen perusteluina on lausuttu seuraavaa:

Hallinto-oikeuden päätöksillä 8.11.2013 numerot 13/1112/6 ja 13/1114/6 ratkaistut asiat

Viranomaisten toiminnan julkisuudesta annetun lain (jäljempänä julkisuuslaki) 14 §:n 1 momentin mukaan viranomaisen asiakirjan antamisesta päättää se viranomainen, jonka hallussa asiakirja on, jollei 15 §:n 3 momentissa, josta nyt ei ole kysymys, tai muualla laissa toisin säädetä.

Hallinto-oikeudelle verovalitusasiassa oikeudenkäyntiasiakirjoina toimitettujen valitusten, selitysten ja vastaselitysten osalta ei ole muualla laissa säädetty julkisuuslain 14 §:n 1 momentista poikkeavasti.

Helsingin hallinto-oikeuden 8.11.2013 antamilla päätöksillä numero 13/1112/6 ja 13/1114/6 ratkaistujen veroasioiden käsittely hallinto-oikeudessa on päättynyt kyseisten päätösten antamiseen. Hallinto-oikeuden arkistonmuodostussuunnitelman mukaan veroasian käsittelyn päätyttyä hallinto-oikeudessa asian kaikki asiakirjat palautetaan verohallintoon, jossa asiakirjat, mukaan lukien hallinto-oikeusvaiheessa kertyneet valitukset, selitykset ja vastaselitykset, säilytetään verohallinnon arkistonmuodostussuunnitelman mukaisesti.

Hallinto-oikeuden asianhallintajärjestelmästä ilmenee, että nyt kyseessä olevilla päätöksillä ratkaistujen asioiden asiakirjat on palautettu hallinto-oikeudesta Uudenmaan verotoimistoon päätösten antopäivänä 8.11.2013.

Kun päätöksiin liittyvät Liskin pyytämät asiakirjat eivät ole enää hallinto-oikeuden hallussa, hallinto-oikeus ei voi antaa Liskin pyytämiä asiakirjoja.

Hallinto-oikeudessa vireillä olevat asiat

Julkisuuslain 13 §:n 1 momentin mukaan pyyntö saada tieto viranomaisen asiakirjan sisällöstä on yksilöitävä riittävästi siten, että viranomainen voi selvittää, mitä asiakirjaa pyyntö koskee. Tiedon pyytäjää on diaarin ja muiden hakemistojen avulla avustettava yksilöimään asiakirja, josta hän haluaa tiedon.

Helsingin hallinto-oikeudessa on vireillä muutamia Liskin pyynnössä tarkoitettuja valitusasioita. Hallinto-oikeuden asianhallintajärjestelmän ja siihen sisältyvien hakutoimintojen avulla kaikkia Liskin tarkoittamia hallinto-oikeudessa nyt vireillä olevia tapauksia ei kuitenkaan, ilman tietoa valitusten kohteena olevien päätösten tekijästä, päätöspäivästä ja ratkaisunumerosta tai valittajan nimestä, voida täydellä varmuudella löytää ennen kuin ne on hallinto-oikeudessa ratkaistu.

Oikeudenkäynnin julkisuudesta hallintotuomioistuimissa annetun lain 8 §:n mukaan oikeudenkäyntiasiakirjan julkisuudesta ja salassapidosta on voimassa, mitä asiakirjan julkisuudesta viranomaisten toiminnan julkisuudesta annetussa laissa tai muussa laissa säädetään, jollei tässä laissa toisin säädetä. Hallintotuomioistuin voi kuitenkin salassapitosäännösten estämättä antaa oikeudenkäyntiasiakirjasta tiedon siinä laajuudessa kuin se on tarpeen oikeudenmukaisen oikeudenkäynnin taikka asiaan liittyvän tärkeän yleisen tai yksityisen edun turvaamiseksi.

Verotustietojen julkisuudesta ja salassapidosta annetun lain 1 §:n 1 momentin mukaan kyseessä olevaa lakia sovelletaan verotusta varten Verohallinnolle annettuihin ja Verohallinnossa laadittuihin yksittäistä verovelvollista koskeviin asiakirjoihin (verotusasiakirjat) ja niihin sisältyviin tietoihin (verotustiedot). Mitä kyseessä olevassa laissa säädetään verovelvollisesta, koskee myös muuta ilmoittamis- ja tiedonantovelvollista sekä yhtymää. Pykälän 2 momentin mukaan kyseessä olevaa lakia sovelletaan myös muutoksenhaku- ja muulle viranomaiselle annettuihin tai siellä laadittuihin asiakirjoihin, joihin sisältyy 1 momentissa tarkoitettuja tietoja.

Verotustietojen julkisuudesta ja salassapidosta annetun lain 4 §:n 1 momentin mukaan verotusasiakirjat, jotka koskevat verovelvollisen taloudellista asemaa, sekä muut sellaiset verotusasiakirjat, joista ilmenee tunnistettavissa olevaa verovelvollista koskevia tietoja, on 5-9 ja 21 §:ssä säädetyin poikkeuksin, joista nyt ei ole kysymys, pidettävä salassa.

Viranomaisten toiminnan julkisuudesta annetun lain 22 §:n 1 momentin mukaan viranomaisen asiakirja on pidettävä salassa, jos se tässä tai muussa laissa on säädetty salassa pidettäväksi tai jos viranomainen lain nojalla on määrännyt sen salassa pidettäväksi taikka jos se sisältää tietoja, joista on lailla säädetty vaitiolovelvollisuus.

Liskin pyytämät asiakirjat ovat yksittäisiä verovelvollisia koskevia, hallinto-oikeudelle muutoksenhakuviranomaisena verovalitusasiassa jätettyjä asiakirjoja, joihin sisältyy verotustietojen julkisuudesta ja salassapidosta annetun lain 1 §:n 1 momentissa tarkoitettuja tietoja. Kyseessä oleviin asiakirjoihin sovelletaan näin ollen verotustietojen julkisuudesta ja salassapidosta annettua lakia ja ne ovat mainitun lain 4 §:n 1 momentin nojalla salassa pidettäviä. Liskillä ei siten lähtökohtaisesti ole oikeutta pyytämiensä asiakirjojen saamiseen.

Liskin pyytämät asiakirjat ovat oikeudenkäynnin julkisuudesta hallintotuomioistuimissa annetun lain 7 §:ssä tarkoitettuja oikeudenkäyntiasiakirjoja, joista hallinto-oikeus voi mainitun lain 8 §:ssä säädetyissä tilanteissa antaa tietoja salassapitosäännösten estämättä. Liski on puhelimitse ilmoittanut pyytävänsä tietoa asiakirjoista toimittajan työtään varten. Hallinto-oikeus katsoo, että tietojen antaminen nyt kyseessä olevista asiakirjoista Liskille ei ole tarpeen oikeudenmukaisen oikeudenkäynnin turvaamiseksi kyseisissä asioissa eikä asiassa ole ilmennyt, että tietojen antaminen olisi tarpeen myöskään asiaan liittyvän tärkeän yleisen tai yksityisen edun turvaamiseksi. Liskillä ei siten ole oikeutta saada tietoa pyytämistään asiakirjoista.

Kun Liskillä ei ole oikeutta saada tietoa pyytämistään asiakirjoista, asiassa ei ole myöskään tarvetta lisätietojen esittämiseen pyynnössä tarkoitettujen asioiden löytämiseksi hallinto-oikeuden asianhallintajärjestelmästä.

Hallinto-oikeuden päätöksessä on sovellettuina oikeusohjeina mainittu perusteluissa mainittujen säännösten lisäksi julkisuuslain 10 §.

Asian on ratkaissut hallinto-oikeuden ylituomari hallinto-oikeustuomarin esittelystä.

Käsittely korkeimmassa hallinto-oikeudessa

Jarno Liski on valituksessaan vaatinut, että Helsingin hallinto-oikeuden päätös kumotaan ja Liskin pyytämät asiakirjat todetaan julkisiksi valittajien henkilöllisyyttä koskevien tietojen tultua poistetuksi. Mikäli valitus tulee ratkaistavaksi vasta siinä vaiheessa, kun asiakirjat ovat jo palautuneet hallinto-oikeudesta Verohallintoon, Liski on pyytänyt silti tutkimaan asian, jotta asiakirjojen julkisuudesta Verohallinnossa päätettäessä olisi käytettävissä korkeimman hallinto-oikeuden kanta asiasta.

Vaatimusten perusteluina on esitetty muun ohella seuraavaa:

Liski on pyytänyt julkisilta osin jäljennökset kaikista asiakirjoista, jotka liittyvät Helsingin hallinto-oikeudessa vireillä oleviin tai jo ratkaistuihin valituksiin, joita veronkorotuksia niin sanotussa LGT-jutussa saaneet henkilöt ovat tehneet verotuksen oikaisulautakunnan päätöksistä.

Hallinto-oikeus on annetuilla tiedoilla kyennyt yksilöimään kyseisiä asiakirjoja, mutta todennut, että ne ovat salassa pidettäviä.

Hallintotuomioistuimissa on yleisesti ollut tapana, että verotusasioiden asiakirjoja voidaan julkistaa anonymisoituna. Näin menetteli myös Helsingin hallinto-oikeus antaessaan Liskille kaksi päätöstä, jotka oli annettu LGT-jutussa tehtyjen valitusten johdosta.

Julkisuuslain 10 §:n mukaan, kun vain osa asiakirjasta on salassa pidettävä, tieto on annettava asiakirjan julkisesta osasta, jos se on mahdollista niin, ettei salassa pidettävä osa tule tietoon. Lisäksi oikeudenkäynnin julkisuudesta hallintotuomioistuimissa annetun lain 8 §:n mukaan hallintotuomioistuin voi salassapitosäännösten estämättä antaa oikeudenkäyntiasiakirjasta tiedon siinä laajuudessa kuin se on tarpeen asiaan liittyvän tärkeän yleisen edun turvaamiseksi.

Liskin saamista hallinto-oikeuden päätöksistä käy ilmi, että kyseisissä tapauksissa Verohallinto oli määrännyt vain noin prosentin veronkorotukset veroja kiertäneille. Verohallinnon yhtenäistämisohjeiden mukaan korotusten olisi pitänyt olla kymmenkertaiset. Lain antama asteikko veronkorotuksista ylettyy aina 30 prosenttiin asti. Yleistä merkitystä olisi silläkin, ovatko LGT-jutun muut veronkorotukset olleet yhtä pieniä. Veronkorotusten pienuus ei olisi tullut julkiseksi ilman hallinto-oikeuden julkistamia anonymisoituja ratkaisuja.

LGT-juttu on kaikin puolin poikkeuksellinen veronkiertoskandaali, jonka erikoisuudet ovat herättäneet paljon mediahuomiota. Lisäksi eduskunnan apulaisoikeusasiamies on omasta aloitteestaan pyytänyt Verohallintoa selvittämään, onko kansalaisten tasavertainen kohtelu toteutunut LGT-jutussa. Tästä syystä Helsingin hallinto-oikeuden tulisi julkisuuslain 10 §:n ja oikeudenkäynnin julkisuudesta hallintotuomioistuimissa annetun lain 8 §:n mukaisesti antaa yleisölle tilaisuus tutustua asiaa koskeviin asiakirjoihin mahdollisimman laajasti.

Helsingin hallinto-oikeus on lausunnossaan viitannut päätöksensä perusteluihin ja lausunut lisäksi seuraavaa:

Liskin pyytämät hallinto-oikeudessa vireillä olevia asioita koskevat valitukset, selitykset ja vastaselitykset ovat yksittäistä verovelvollista koskevia asiakirjoja, jotka ovat verotustietojen julkisuudesta ja salassapidosta annetun lain 1 §:n 2 momentin ja 4 §:n 1 momentin perusteella lähtökohtaisesti salassa pidettäviä. Liskillä ei näin ollen ole oikeutta saada tietoa pyytämistään asiakirjoista.

Hallinto-oikeus toteaa kuitenkin, että verotustietojen julkisuudesta ja salassapidosta annetun lain säännösten suhde julkisuuslain 10 §:ssä säädettyyn tiedonsaantioikeuteen salassa pidettävästä asiakirjasta on jäänyt jossain määrin epäselväksi. Hallinto-oikeus toteaa lisäksi, että perustuslakivaliokunta on 4.3.2014 antamassaan lausunnossa (PeVL 4/2014 - HE 204/2013 vp) kiinnittänyt huomiota verotustietojen salassapitoa lähtökohtaisesti edellyttävän laintasoisen sääntelyn ongelmallisuuteen ja pitänyt tärkeänä, että valtioneuvoston piirissä selvitetään kokonaisvaltaisesti verotustietojen ja niitä vastaavien tietojen julkisuuden ja salassapidon suhdetta perustuslain julkisuusperiaatteeseen.

Liski on vastaselityksessään uudistanut valituksessaan esittämänsä ja vaatinut lisäksi, että koska oikeudenkäynnin syynä on viranomaisen tekemä virhe, Helsingin hallinto-oikeus tulee velvoittaa korvaamaan Liskin oikeudenkäyntikulut korkeimmassa hallinto-oikeudessa eli oikeudenkäyntimaksun määrä. Liski on lausunut lisäksi muun ohella seuraavaa:

Vastoin hallinto-oikeuden käsitystä Liskin pyytämät asiakirjat eivät ole verotustietojen julkisuudesta ja salassapidosta annetun lain 4 §:n 1 momentin perusteella salassa pidettäviä. Mainitussa lainkohdassa säädetään tietyin poikkeuksin salassa pidettäviksi asiakirjat, joista ilmenee tunnistettavissa olevaa verovelvollista koskevia tietoja. Mikäli asiakirjat anonymisoidaan, verovelvollista ei voida tunnistaa. Verotustietojen julkisuudesta ja salassapidosta annetun lain 2 §:n mukaan verotusasiakirjoihin sovelletaan julkisuuslain säännöksiä. Julkisuuslain 10 §:n mukaan salassa pidettävistäkin asiakirjoista voidaan antaa jäljennöksiä salassa pidettävät tiedot peittäen.

Kun perustuslakivaliokunta on kiinnittänyt huomiota lain ristiriitaisuuteen perustuslain kanssa, olisi hallinto-oikeuden tullut soveltaa lakia perustuslakimyönteisesti, jotta kansalaisten perusoikeudet toteutuvat.

Verohallinnonkin tulisi mainittujen lakien nojalla luovuttaa asiakirjat. Helsingin hallinto-oikeudesta saadun tiedon mukaan verovalitusjuttuja ei arkistoida hallinto-oikeuteen, vaan ainoastaan Verohallintoon. Liski on pyytänyt korkeinta hallinto-oikeutta arvioimaan asiakirjojen julkisuutta myös Verohallinnossa.

Liskin käsityksen mukaan asiakirjat ovat julkiset jo verotustietojen julkisuudesta ja salassapidosta annetun lain ja julkisuuslain perustella. Jos korkein hallinto-oikeus ei asiaa näe näin, Liski vetoaa toissijaisesti oikeudenkäynnin julkisuudesta hallintotuomioistuimissa annetun lain 8 §:ään sekä siihen, että LGT-jutun julki tulleet veronkorotukset ovat olleet huomiota herättävän pieniä ja niiden aiheellisesti saama julkisuus on ollut omiaan herättämään epäilyksiä Verohallinnon toiminnan tasapuolisuudesta. Kansalaisten yhdenvertaisen kohtelun varmistamiseksi tiedot muistakin LGT-jutun verovalituksista ja hallintotuomioistuinten niissä antamista ratkaisuista on saatava nimettöminä julki.

Korkeimman hallinto-oikeuden ratkaisu

1. Valitus jätetään tutkimatta siltä osin kuin siinä on vaadittu, että korkein hallinto-oikeus arvioi Liskin pyytämien asiakirjojen julkisuutta niiden ollessa Verohallinnon hallussa.

Korkein hallinto-oikeus on muilta osin tutkinut asian.

2. Valitus hylätään.

3. Liskin vaatimus oikeudenkäyntikulujen korvaamisesta hylätään.

Perustelut

1. Tutkimatta jättämistä koskeva ratkaisu

Korkeimman hallinto-oikeuden käsiteltävänä on Liskin valitus Helsingin hallinto-oikeuden päätöksestä, jolla Liskin asiakirjapyyntö on hylätty. Asian taustana ei siten ole Verohallinnon asiakirjapyynnön johdosta antamaa päätöstä. Korkeimman hallinto-oikeuden toimivaltaan ei kuulu ottaa kantaa sellaisiin vaatimuksiin, jotka eivät kohdistu tehtyyn viranomaispäätökseen. Korkein hallinto-oikeus myös toteaa, että Verohallinnon päätöksestä asiakirjajulkisuusasiassa ei edes valitettaisi ensi asteessa korkeimmalle hallinto-oikeudelle. Tähän nähden ja kun otetaan huomioon hallintolainkäyttölain 51 §:n 2 momentti valitus on jätettävä tutkimatta siltä osin kuin siinä on vaadittu arvioimaan asiakirjojen julkisuutta niiden ollessa Verohallinnon hallussa.

2. Pääasiaratkaisu

Asiassa on kysymys siitä, onko Liskin pyytämien asiakirjojen luovuttamiselle ollut edellytyksiä siinä vaiheessa, kun hallinto-oikeus 31.12.2013 antoi päätöksen hänen asiakirjapyyntönsä johdosta. Asia tulee arvioitavaksi ottaen huomioon, minkä viranomaisen hallussa asiakirjat ovat tuolloin olleet.

Liski on valituksessaan korkeimmalle hallinto-oikeudelle viranomaisten toiminnan julkisuudesta annetun lain (julkisuuslaki) 10 §:n 2. virkkeessä säädettyyn viitaten katsonut, että hänellä on oikeus saada pyytämänsä asiakirjat anonymisoituina, jolloin salassa pidettävät tiedot eivät paljastu. Lisäksi hän on viitannut tiedonsaantioikeutensa tueksi oikeudenkäynnin julkisuudesta hallintotuomioistuimissa annetun lain 8 §:n 2. virkkeessä säädettyyn.

Julkisuuslain 10 §:n 2. virkkeen mukaan, kun vain osa asiakirjasta on salassa pidettävä, tieto on annettava asiakirjan julkisesta osasta, jos se on mahdollista niin, ettei salassa pidettävä osa tule tietoon. Julkisuuslakia koskevan hallituksen esityksen HE 30/1998 vp yksityiskohtaisissa perusteluissa todetaan sanotun lainkohdan kohdalla, että "usein salassapitovelvollisuus koskee vain osaa asiakirjasta. Pykälän mukaan tieto asiakirjan julkisesta osasta on annettava, jos se voi tapahtua niin, että salassa pidettävä osa ei tule tietoon. Tämä edellyttää, että asiakirjan salassa pidettävä osa on selvästi eroteltavissa julkisesta osasta ja että asiakirja on salassa pidettävien osien peittämisen jälkeenkin sellainen, että asiakirjan sisältö on ymmärrettävissä oikein. Siten esimerkiksi yksityisyyden suojan vuoksi salassa pidettävästä asiakirjasta voidaan antaa kopio poistamalla asianosaisen nimi ja muut tunnistetiedot tai korvaamalla ne symboleilla."

Hallinto-oikeus on tuomioistuimessa 31.12.2013 vireillä olleiden asioiden osalta arvioinut Liskin pyytämien asiakirjojen julkisuutta ja salassa pidettävyyttä verotustietojen julkisuudesta ja salassapidosta annetun lain perusteella ja niiden luovuttamisen edellytyksiä myös oikeudenkäynnin julkisuudesta hallintotuomioistuimissa annetun lain 8 §:ssä säädetyn kannalta.

Sitä vastoin hallinto-oikeus ei ole päätöksessään arvioinut asiakirjapyyntöä julkisuuslain 10 §:n 2. virkkeessä säädetyn kannalta. Tämä säännös tulee verotustietojen julkisuudesta ja salassapidosta annetun lain 2 § huomioon ottaen sovellettavaksi myös viimeksi mainitussa laissa tarkoitettuihin asiakirjoihin, joista nyt on kysymys.

Verotustietojen julkisuudesta ja salassapidosta annetussa laissa pääsääntönä on, että verotustiedot ovat salassa pidettäviä. Tämä koskee myös muutoksenhakuviranomaiselle annettuja verotustietoja sisältäviä asiakirjoja, kuten valituksia. Mainitun lain 22 §:stä ilmenee, että verotusta koskevissa muutoksenhakutilanteissa julkisuusintressit on tarkoitettu turvata erityisesti siten, että muutoksenhakuviranomainen voi julkaista päätöksensä verovelvollista koskevat tunnistetiedot poistettuina.

Asiakirjapyyntö liittyy siinä lähemmin kuvattuun niin sanottuun LGT-juttuun, jossa Liskin mukaan on määrätty veronkorotuksia 17 henkilölle. Hallinto-oikeuden päätöksen mukaan asiakirjapyynnön ratkaisemishetkellä vireillä on ollut muutamia pyynnössä tarkoitettuja valitusasioita. Kysymys on siten varsin suppeasta henkilöpiiristä. Asioiden poikkeuksellinen laatu huomioon ottaen on arvioitavissa, että pyydettyjen asiakirjojen antaminen asianosaisten nimet ja muut tunnistetiedot poistaenkaan ei olisi mahdollista asianosaisten henkilöllisyyden ja siten myös heitä koskevien salassa pidettävien verotustietojen paljastumatta. Asiakirjapyyntö ei ole myöskään kohdistunut hallinto-oikeuden tuleviin päätöksiin. Näillä perusteilla Liskillä ei ole julkisuuslain 10 §:n 2. virkkeen nojalla oikeutta saada pyytämiään asiakirjoja asianosaisten nimet ja muut tunnistetiedot poistettuina.

Edellä lausutun vuoksi ja kun muutoin otetaan huomioon edellä ilmenevät Helsingin hallinto-oikeuden päätöksen perustelut ja päätöksessä mainitut oikeusohjeet sekä korkeimmassa hallinto-oikeudessa esitetyt vaatimukset ja asiassa saatu selvitys, valitus on hylättävä.

3. Oikeudenkäyntikulujen korvaamista koskeva ratkaisu

Liskin valitus on hylätty ja asiassa annettava korkeimman hallinto-oikeuden päätös on maksuton. Tähän nähden ja kun otetaan huomioon hallintolainkäyttölain 74 §, Liskille ei ole määrättävä maksettavaksi korvausta oikeudenkäyntikuluista korkeimmassa hallinto-oikeudessa.

Asian ovat ratkaisseet hallintoneuvokset Kari Kuusiniemi, Hannu Ranta, Mika Seppälä, Liisa Heikkilä ja Janne Aer. Asian esittelijä Mikko Rautamaa.

 
Julkaistu 1.6.2015