Muu päätös 1605/2015

Turvetuotannon ympäristölupaa koskeva valitusasia (Honkaneva, Siikajoki)

Antopäivä: 12.06.2015
Taltionumero: 1605
Diaarinumero: 153/1/14

Asia Ympäristölupaa koskeva valitus

Valittaja Turveruukki Oy

Päätös, jota valitus koskee

Vaasan hallinto-oikeus 12.12.2013 nro 13/0368/1

Asian aikaisempi käsittely siltä osin kuin nyt on kysymys

Pohjois-Suomen aluehallintovirasto on 18.7.2012 päätöksellään nro 76/12/1 tarkistanut Turveruukki Oy:lle 8.6.2001 myönnetyn, Siikajoen kunnassa Luohuanjoen vesistöalueella sijaitsevan Honkanevan turvetuotantoalueen ympäristöluvan nro 21/01/2 lupamääräykset ja myöntänyt toiminnalle määräaikaisen luvan.

Vanhaa tuotantopinta-alaa on 24,9 ha auma-alue mukaan lukien ja lisäaluetta 53,8 ha, eli hakemus koskee yhteensä 78,7 ha:n suuruista turvetuotantoaluetta. Lisäaluetta koskeva ympäristölupahakemus on hylätty.

Aluehallintovirasto on perustellut hakemuksen osittaista hylkäämistä seuraavasti:

Lisäaluetta koskevan hakemuksen hylkäämisen perustelut

Honkanevan suunniteltu lisäalue sijaitsee tuotannossa olevan alueen itä- ja koillispuolella. Alue on pääosin ojittamatonta ja noin puolet pinta-alasta on luonnontilaista suota, jonka tilaa ojitukset eivät ole sanottavasti häirinneet. Lisäalueen vedet johdettaisiin pintavalutuskäsittelyn jälkeen Pesuanojan kautta Siikajokeen.

Lisäalueen pinta-ala on 53,8 ha ja tuotannossa oleva pinta-ala vanhalla alueella on 22,9 ha. Suunnitelman mukaan lisäalueelle kaivettaisiin uudet eristysojat, rakennettaisiin uudet vesienkäsittelylaitteet ja sillä olisi oma auma-alue. Myös tuotantoalueen vedet johdettaisiin eri suuntaan kuin vanhan tuotantoalueen vedet.

Lisäalueen ollessa sijainniltaan ja eri rakenteiltaan näin erillään olemassa olevasta tuotantoalueesta on hakemuksessa tarkoitettu lisäalue nähtävä uutena tuotantoalueena. Näin ollen lisäalueen sijaintia välittömästi vanhan tuotantoalueen läheisyydessä ei voida pitää luvan myöntämisen edellytyksiä lieventävänä tekijänä, vaan edellytyksiä on arvioitava kuin kyseessä olisi uusi tuotantoalue.

Vesistötarkkailuraporteista saatavien tietojen mukaan Pesuanojan vesi on ollut erittäin rehevää. Happitilanne vaihteli kesällä 2008 ja 2010 tyydyttävästä huonoon. Vesi oli tummaa ja hapanta sekä sisälsi runsaasti kiintoainetta, ravinteita ja humusta. Turvetuotannon osuus Pesuanojan valuma-alueen kokonaispinta-alasta on vuonna 2010 ollut 9 %.

Honkanevan olemassa olevalta tuotantoalueelta on selvitetty happamien pohjamaiden mahdollisia esiintymiä. Vuonna 2005 tai 2006 on pro gradu -tutkielmaa varten otettu näytteet neljästä eri pisteestä (Niina Sarkkinen: Happamat sulfaattimaat ja niiden merkitys soiden uusiokäytölle Siikajoen valuma-alueella, 2008). Tulosten mukaan kaikki pisteet sijaitsivat happamilla sulfaattimailla. Pohjamaan pH oli 3,7 – 5,4 ja rikkipitoisuudet 247 – 1 439 mg/l. Vuonna 2011 on selvitetty sekä vanhan tuotantoalueen että uuden lisäalueen pohjamaiden happamuutta. Vanhalta alueelta otetut maanäytteet sisälsivät rikkiä 510 – 9 680 mg/l ja pH oli 2,5 – 3,2. Lisäalueen tutkimuspisteissä kivennäismaan pH vaihteli maastossa 5,1 – 6,2, mutta inkuboitaessa maanäytteitä laboratoriossa pH laski huomattavasti ollen 2,4 – 3,7. Inkubaatio osoitti, että lisäalueella on sulfidihiesua, joka happamoituu voimakkaasti saadessaan kontaktia ilmassa olevan hapen kanssa.

Vuoden 2008 päästötarkkailutulosten mukaan pintavalutuskentältä tulevan veden pH oli 15.5.–18.9. välisenä aikana 4,3 – 5,8. Vuonna 2009 vastaavaan aikaan veden pH vaihteli 3,2 - 5,3. Vuonna 2008 kolmen näytteenottokerran näytteistä mitattiin rautaa 3 600 – 5 800 µg/l ja vuonna 2009 kahden näytteenottokerran näytteet sisälsivät rautaa 4 100 µg/l ja 14 000 µg/l.

Oulujoen-Iijoen vesienhoitoalueen vesienhoitosuunnitelman mukaan Siikajoen vesistön vesimuodostumien tila on pääosin välttävä – tyydyttävä. Hyvän tilatavoitteen saavuttaminen Siikajoella vuoteen 2015 mennessä ei ole mahdollista nykykäytännön tai lisätoimenpiteiden avulla, vaan siihen tarvitaan arvion mukaan jatkoaikaa vuoteen 2021 saakka. Suurimpana esteenä hyvän ekologisen tilan saavuttamiselle on liian suuri ravinne- ja kiintoainekuormitus sekä happamuuden aiheuttamat haitat Siikajoen pääuomassa ja Luohuanjoessa. Siikajoen alaosan ja Luohuanjoen tilatavoitteiden toteuttamiseen tarvitaan lisätoimenpiteitä. Ehdotuksena vesimuodostumakohtaiseksi lisätoimenpiteeksi on happamien sulfaattimaiden kuivatusten happamuus- ja metallikuormituksen sekä uuden kuormituksen riskin vähentäminen. Toimintokohtaisena lisätoimenpiteenä turvetuotannon kohdalla ehdotetaan, että happamilla sulfaattimailla sijaitsevien tuotantoalueiden loppuvaiheen tuotantotoimenpiteet ja jälkihoitotyöt tehdään erityisen huolellisesti.

Suunnitellun lisäalueen viereisellä vanhalla tuotantoalueella on jo ollut ongelmia johtuen happamista sulfaattimaista. Ainakin osalla aluetta on poistettu turvetta niin paljon, että kivennäismaa on paljastunut. Tuotantoalueelta on vuonna 2009 johdettu hyvin happamia vesiä vesistöön. Hakija on epäillyt, että hapan vesi olisi ollut seurausta samana vuonna tehdyistä veto-ojien ja sarkaojien perkauksista. Vaikka tietoa on ollut olemassa, että tuotantoalue sijaitsee happamilla sulfaattimailla, hakija ei ole vesienkäsittelyä tai -suojelua suunnitellessaan pystynyt välttämään happamuushaittojen syntymistä. Hakija on lisäalueen osalta esittänyt, että käynnissä olevan tutkimushankkeen tulosten avulla voitaisiin tulevaisuudessa pienentää happamilta alueilta lähteviä happamia vesiä. Aluehallintoviraston tiedossa ei tällä hetkellä ole sellaisia menetelmiä, joiden avulla voidaan varmasti ehkäistä tai estää happamien vesien syntyä tai pääsyä vesistöön. Lisäksi hakemuksen mukaan ei voida taata, ettei kivennäismaahan ulottuvaa kaivua ole lisäalueella tarpeen tehdä.

Lisäalueelta otettujen kivennäismaanäytteiden inkubaatio osoitti, että kivennäismaassa oleva sulfidihiesu ei ole vielä hapettunut ainakaan kovinkaan paljon. Pohjavedenpinnan alentaminen johtaisi tällöin ennemmin tai myöhemmin happaman sulfaattimaan muodostumiseen, vaikka turvetta jätettäisiinkin jonkin verran kivennäismaan suojaksi.

Happamilla mailla sijaitsevien turvetuotantoalueiden ottaminen jälkikäyttöön saattaa myös huomattavasti vaikeutua vaikeasti viljeltävän maaperän takia. Kun tuotanto alueella loppuu, on myös tärkeää vesistökuormituksen kannalta, että alue saa kasvipeitteen mahdollisimman nopeasti.

Koska suunniteltu lisäalue tutkimustulosten mukaan sijaitsee happamoituvalla pohjamaalla ja riski happamien vesien syntymiselle sekä metallien huuhtoutumiselle ilmeisesti on olemassa ja vastaanottavan vesistön hyvän ekologisen tilan saavuttamisen esteenä ovat muun muassa happamuuden aiheuttamat haitat, on lisäalueen ympäristölupahakemus hylättävä ympäristönsuojelulain 4 §:n 1 momentin 2 kohdasta ilmenevästä varovaisuusperiaatteesta johtuen. Pesuanojan kuormituksen lisääminen vaarantaisi myös hyvän tilan saavuttamista Siikajoessa. Hankkeesta yhdessä muiden toimintojen kanssa aiheutuisi Siikajoessa ympäristönsuojelulain 42 §:n 1 momentin mukaista merkittävää pilaantumista tai sen vaaraa ja muun muassa virkistyskäytön ja kalastuksen osalta yleiseltä kannalta tärkeän muun käyttömahdollisuuden vaarantumista, joten lupaa lisäalueelle ei voida myöntää.

Aluehallintoviraston soveltamat oikeusohjeet

Ympäristönsuojelulaki (86/2000) 41 §, 42 § 1 ja 2 momentti, 43 § 1 ja 3 momentti, 45 § 1 momentti, 45 a §, 46 § 1, 2 ja 4 momentti, 50 § 2 momentti, 52 § 3 momentti, 55 § 1 momentti ja 103 a §

Jätelaki (1072/1993) 4, 6 ja 15 §

Jätelaki (646/2011) 149 § 1 momentti

Hallinto-oikeuden ratkaisu

Vaasan hallinto-oikeus on valituksenalaisella päätöksellään hylännyt Turveruukki Oy:n valituksen. Hallinto-oikeus on perustellut päätöstään seuraavasti:

Ympäristönsuojelulain (86/2000) 4 §:n 1 momentin mukaan ympäristön pilaantumisen vaaraa aiheuttavassa toiminnassa on periaatteena muun ohella, että haitalliset ympäristövaikutukset ehkäistään ennakolta tai, milloin haitallisten vaikutusten syntymistä ei voida kokonaan ehkäistä, rajoitetaan ne mahdollisimman vähäisiksi (ennaltaehkäisyn ja haittojen minimoinnin periaate) (1 kohta) ja että menetellään muutoin toiminnan laadun edellyttämällä huolellisuudella ja varovaisuudella ympäristön pilaantumisen ehkäisemiseksi sekä otetaan huomioon toiminnan aiheuttaman pilaantumisen vaaran todennäköisyys, onnettomuusriski sekä mahdollisuudet onnettomuuksien estämiseen ja niiden vaikutusten rajoittamiseen (varovaisuus- ja huolellisuusperiaate) (2 kohta).

Ympäristönsuojelulain 41 §:n 1 momentin mukaan ympäristölupa myönnetään, jos toiminta täyttää tämän lain ja jätelain sekä niiden nojalla annettujen asetusten vaatimukset.

Ympäristönsuojelulain 42 §:n 1 momentin mukaan luvan myöntäminen edellyttää, ettei toiminnasta, asetettavat lupamääräykset ja toiminnan sijoituspaikka huomioon ottaen, aiheudu yksinään tai yhdessä muiden toimintojen kanssa terveyshaittaa, merkittävää muuta ympäristön pilaantumista tai sen vaaraa, edellä 7 – 9 §:ssä kiellettyä seurausta, erityisten luonnonolosuhteiden huonontumista taikka vedenhankinnan tai yleiseltä kannalta tärkeän muun käyttömahdollisuuden vaarantumista toiminnan vaikutusalueella tai eräistä naapuruussuhteista annetun lain 17 §:n 1 momentissa tarkoitettua kohtuutonta rasitusta.

Ympäristönsuojelulain 50 §:n 2 momentin mukaan luvassa on 42 §:n 1 momentin 2 kohdassa tarkoitettua pilaantumisen merkittävyyttä arvioitaessa otettava huomioon, mitä vesienhoidon ja merenhoidon järjestämisestä annetun lain mukaisessa vesienhoitosuunnitelmassa tai merenhoitosuunnitelmassa on esitetty toiminnan vaikutusalueen vesien ja meriympäristön tilaan ja käyttöön liittyvistä seikoista.

Vesien- ja merenhoitosuunnitelmalla ei ole ympäristölupa-asiassa lupaedellytysten harkinnan osalta oikeudellisesti sitovaa merkitystä. Vesien- ja merenhoitosuunnitelma otetaan huomioon hankkeen vaikutusalueen tilaa koskevana selvityksenä, kuten aluehallintovirasto on asiassa menetellyt.

Asiassa saadun selvityksen mukaan Honkanevan turvetuotantoalueen turpeenalainen maaperä on hapanta sulfaattimaata. Kuivatuksen seurauksena mahdollisen happamuuden huuhtoutuminen vesistöön voisi erityisesti äkillisenä ja voimakkaana esiintyessään aiheuttaa haitallisia seurauksia alapuolisessa vesistössä ja sen eliöstössä. Tästä syystä aluehallintoviraston on tullut päätöksessään arvioida Honkanevan turvetuotantoalueen lisäalueen tulevia vesistövaikutuksia päätöksestä ilmenevästi ympäristönsuojelulain 4 §:n 1 momentin 2 kohdan mukaisen varovaisuusperiaatteen valossa, mikä on johtanut arvioon siitä, että hankkeesta, myös tulevat kuormitusvaikutukset huomioon ottaen, yhdessä muiden toimintojen kanssa aiheutuisi Siikajoessa ympäristönsuojelulain 42 §:n 1 momentin mukaista merkittävää ympäristön pilaantumista tai sen vaaraa ja virkistyskäytön ja kalastuksen osalta yleiseltä kannalta tärkeän muun käyttömahdollisuuden vaarantumista, mistä syystä lupaa lisäalueen turvetuotannolle ei ole voitu myöntää. Yhtiön valituksessaan esittämä ei lisäalueen lupaedellytysten osalta anna aihetta arvioida asiaa toisin kuin aluehallintovirasto.

Edellä mainituilla perusteilla ja kun otetaan huomioon aluehallintoviraston päätöksen perustelut ja perusteluissa mainitut oikeusohjeet sekä hallinto-oikeudessa esitetyt vaatimukset ja asiassa saatu selvitys, aluehallintoviraston päätöksen kumoamiseen valituksen johdosta ei lisäalueen osalta ole perusteita.

Asian ovat ratkaisseet hallinto-oikeuden jäsenet Marjatta Korsbäck, Yrjänä Honkavaara ja Jan Eklund. Esittelijä Janika Gummerus.

Käsittely korkeimmassa hallinto-oikeudessa

Turveruukki Oy vaatii valituksessaan, että hallinto-oikeuden ja aluehallintoviraston päätökset kumotaan niiltä osin kuin päätöksillä on hylätty Honkanevan lisätuotantoaluetta koskeva ympäristölupahakemus, ja asia palautetaan aluehallintovirastolle uudelleen käsiteltäväksi ympäristöluvan myöntämistä varten.

Yhtiö on perustellut vaatimuksiaan muun ohella seuraavasti:

Varovaisuusperiaatteen käsitettä ja tarkoitusta on sovellettu Honkanevan ympäristölupahakemuksen käsittelyssä lainvastaisesti laajentamalla periaatteen soveltamisalaa tavalla, jota ei voida objektiivisesti arvioiden perustella hakemuksen kohteena olevaan toimintaan taikka sen ympäristövaikutuksiin liittyvillä tekijöillä. Ympäristönsuojelulain esitöissä on todettu, että lain 1 luvussa tarkoitettujen periaatteiden noudattaminen ei ole ympäristöluvan myöntämisen itsenäinen edellytys, vaan periaatteiden lähtökohtainen tehtävä on ohjata alemmanasteista norminantoa. Hallinto-oikeuden ja aluehallintoviraston päätöksissä varovaisuusperiaatteelle on lainvastaisella tavalla annettu itsenäinen luvan myöntämisesteen asema.

Varovaisuusperiaate on osa riskien hallintaa, jolla tarkoitetaan varautumista toiminnan aiheuttamiin ympäristöhaittoihin sekä normaaliolosuhteissa että onnettomuustilanteissa. Hakija on ympäristölupahakemuksessa esittämillään menetelmillä ja toiminnan suunnitelmien muutoksilla osoittanut, että riski happamien vesien syntymiseen, niin normaaliolosuhteissa kuin onnettomuustilanteiden estämisessä ja niiden vaikutusten rajoittamisessa, on otettu huomioon varovaisuusperiaatteen edellyttämällä tavalla.

Honkaneva sijaitsee happamien sulfaattimaiden alueella. Alueella tehtyjen happamuusselvitysten mukaan lisäalueen pohjamaassa esiintyy happamuusriskiä tuovaa sulfidihiesua. Ympäristölupahakemuksen mukaisesti toimittaessa Honkanevan lisäalueen kaikki kuivatusvedet tullaan käsittelemään ympärivuotisella, mitoitukset täyttävällä ja ojittamattomalla pintavalutuskentällä. Kuivatusvedet johdetaan pintavalutuskentälle pumppaamalla, mistä johtuen lisäalueelta lähtevän veden määrää pystytään säätämään eikä kuivatusvesien äkillisiä ja voimakkaita vesistöön huuhtoutumisia voi käytännössä aiheutua. Suunniteltu vesiensuojelu on turvetuotannolta edellytettävien BAT-kriteerien mukaista.

Honkanevan kunnostusvaiheessa ei tuotantoalueella kaiveta ollenkaan kivennäismaahan asti. Varovaisuusperiaatetta noudattaen eristysojat voidaan kaivaa aikaisemmin esitettyjen reunaojien tilalle. Muutoksesta johtuen eritysojiakaan ei ole tarpeen kaivaa kivennäismaahan. Muutoksen seurauksena pinta-ala pienenee 53 hehtaarista 47,4 hehtaariin. Koska kaivua ei uloteta kunnostusvaiheessa kivennäismaahan, ei alueelta johdu tässä vaiheessa happamia vesiä alapuoliseen vesistöön. Alueelta lähtevää vettä voidaan seurata jatkuvatoimisella pH-mittarilla. Mikäli veden pH:ssa havaitaan laskua, voidaan alueen vesien käsittely pH:ta nostavalla menetelmällä aloittaa. Alueelta lähtevästä vedestä määritetään kerran vuodessa myös sulfaatti ja sähkönjohtavuus.

Tuotannon loppuvaiheessa jätetään riittävä turvekerros suojaamaan happamia sulfaattimaita. Tällä hetkellä arvioidaan, että noin 0,5 metrin turvekerroksen jättäminen riittää estämään sulfidien hapettumisen. Tuotannon kaikissa vaiheissa pidetään turpeen alaiset kivennäismaakerrokset veden kyllästäminä, jolloin estetään happamat valumat. Tuotannon on arvioitu jatkuvan vuoteen 2035 saakka. Happamista maista saataneen lisää tietoa tuohon mennessä.

Honkanevan lisäalue on merkitty Pohjois-Pohjanmaan maakuntakaavaehdotukseen merkinnällä TU2 (merkinnällä osoitetaan suoalueita, jotka soveltuvat pääosin turvetuotantoon).

Ympäristönsuojelulakiin sisältyvän varovaisuusperiaatteen soveltamisen objektiivisuusvaatimusta korostaa se, että lain 42 §:ssä luvan myöntämisen edellytykset on määritetty käyttämällä sellaisia joustavia käsitteitä, jotka jo itsessään antavat päätöksentekijälle runsaasti harkintavaltaa luvan myöntämisedellytysten täyttymisen harkinnassa. Tästä harkintavallan laajuudesta johtuen joustavien käsitteiden soveltamiseen sisältyviä epävarmuuselementtejä ei tule soveltaa toistensa kanssa päällekkäin siten, että ne kumuloituvat ja saavuttavat hallitsevan aseman lainsäädännön soveltamisessa. Lupahakemuksen hylkääminen on ristiriidassa hallintolaissa tarkoitetun suhteellisuusperiaatteen kanssa.

Aluehallintoviraston näkemys siitä, että Honkanevan vanhan turvetuotantoalueen happamista sulfaattimaista saadut kokemukset olisivat esteenä haetun lisäalueen lupahakemuksen hyväksymiselle, on virheellinen. Näkemykset kuuluvat ympäristönsuojelulain mukaisen systematiikan perusteella jälkivalvonnan piiriin, eikä esitetyillä seikoilla voida oikeudellisesti perustella ennakkovalvontaan kuuluvan lupahakemuksen hylkäämistä. Vanhan tuotantoalueen happamista sulfaattimaista saadut kokemukset on otettu huomioon lisäaluetta koskevan hakemuksen ja sen muutosten valmistelussa.

Asiassa esitettyjen selvitysten mukaan Honkanevan lisäalueen käyttöönotto ei vaaranna hyvän ekologisen tilan saavuttamista Siikajoessa. Honkanevan lisäalueelta lähtevän pH:n vaikutus alapuoliseen vesistöön on lisäalueen pieni koko (47,4 ha) ja Pesuanojan virtaama huomioiden vähäinen. Lisäalueen pinta-alan osuus Pesuanojan valuma-alueesta on 1,9 %. Peltopinta-alan osuus Pesuanojan valuma-alueesta on 9,5 %.

Vesienhoitolakiin liittyvän hallituksen esityksen mukaan vesienhoitosuunnitelmien ympäristötavoitteet eivät sellaisinaan voi toimia luvan myöntämisen edellytyksenä tai esteenä. Säännöksen tulkinnassa on otettava erityisesti huomioon, että perustuslakivaliokunnan lakiehdotuksesta antaman lausunnon mukaan vesienhoitosuunnitelmien huomioon ottaminen aineellisessa lainsäädännössä ei tarkoita, että vesienhoitosuunnitelmat voivat asettaa välittömiä velvoitteita kansalaisille tai toiminnanharjoittajille. Vesienhoitosuunnitelmat voivat vaikuttaa lupaviranomaisen lupaharkintaan vain liitännäisaineistona. Aluehallintoviraston ja hallinto-oikeuden päätöksistä ilmenee, että vesienhoitosuunnitelmissa mainittu Siikajoen hyvän ekologisen tilan saavuttamistavoite ei ole toiminut pelkästään huomioon otettavana lisäaineistona, vaan tavoitetta on suoraan käytetty ympäristöluvan hylkäämisen perusteena.

Oulujoen-Iijoen vesienhoitosuunnitelmassa mainittuna tavoitteena on uuden happaman kuormituksen riskin pienentäminen. Tavoitteena ei sen sijaan ole estää kokonaan maankäyttöä happamien sulfaattimaiden esiintymisalueella. Uuden turvetuotantoalueen perustamisessa happamille sulfaattimaille vallitsevat lähtökohtaisesti täysin eri käytännöt kuin 20–30 vuotta sitten vastaaville alueille perustetuilla tuotantoalueilla. Se, että vanhoilla alueilla on ilmennyt happamuusongelmia, ei ole oikeudellisena esteenä sellaisille hankkeille, joiden suunnitteluvaiheessa on jo tieto happamuusriskistä ja joiden toteutus perustuu nykytietoon ja parhaisiin käytössä oleviin tekniikoihin.

Vesienhoitosuunnitelman mukaan erityisesti loppuvaiheen tuotantotoimenpiteet sekä jälkihoitotyöt on tehtävä erityisen huolellisesti. Honka­nevan lisäalueella happamuusriskin hallintaan varaudutaan toiminnan kaikissa vaiheissa. Oleellinen happamien päästöjen syntymisen ehkäisykeino on riittävän turvepaksuuden jättäminen alueelle, mikä Honkanevalla on mahdollista turvepaksuuden ollessa alueella keskimäärin noin kolme metriä. Näin ollen hankkeessa toteutuu kokonaisuutena vesienhoito-ohjelman mukainen riskin pienentäminen huomattavassa määrin.

Valtaosin happamoitumisriski realisoituu maatalouden ojituksessa happamilta sulfaattimailta lähtöisin olevien kuivatusvesien kautta. Honkanevan lisäalueen ympäristöluvan hylkäämisellä ei ole Siikajoen ekologisen tilan saavuttamisen kannalta mitään merkitystä, jos samalla ei rajoiteta voimakkaasti myös maa- ja metsätaloudesta lähtevää kuormitusta.

Pohjois-Suomen aluehallintovirastolle on varattu tilaisuus lausunnon antamiseen valituksen johdosta.

Pohjois-Pohjanmaan lintutieteellinen yhdistys ry:lle on varattu tilaisuus vastineen antamiseen valituksen johdosta.

Pohjois-Pohjanmaan elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskus on antamassaan lausunnossa viitannut asiassa aikaisemmin lausumaansa sekä todennut muun ohella seuraavaa:

Hakija on vasta korkeimmalle hallinto-oikeudelle esittämässään valituksessa muuttanut suunnitelmaansa niin, että kaivua ei miltään osin uloteta kivennäismaahan. Edellisessä suunnitelmassa oli vielä varaus, että eritysojia voidaan joutua kaivamaan kivennäismaahan. GTK:n tutkimukseen perustuvan arvion mukaan Honkanevan turve on riskitöntä pH-arvojen suhteen noin 0,3 metrin etäisyydelle kivennäismaasta. Tästä syystä happamoitumisriskiä voidaan pienentää jättämällä pohjamaan päälle puolen metrin turvekerros estämään sulfidien hapettumista.

Pelkkä kivennäismaahan kaivamatta jättäminen ja turvekerroksen jättäminen ei kuitenkaan riitä alueilla, joissa pohjamaassa on todettu happamia sulfaattimaita, vaan lisäksi ennakoimattomien happamuustilanteiden osalta tulee voida esittää luotettava suunnitelma happamuuden torjumiseksi. Hakijalla ei ole esittää riittävän luotettavaa menetelmää, eikä hakija ole toistaiseksi onnistunut alueen muillakaan turvetuotantoalueilla neutraloimaan vesiä. Happamilla sulfaattimailla tulisi lisäksi varmistaa jo ennen turvetuotannon aloittamista, ettei millään osalla aluetta kuivateta lisää tuotannon päätyttyä.

Vaikka käytössä on ympärivuotinen pumppaus pintavalutuskentälle, voi äkillisiä ja voimakkaita huuhtoutumisia tapahtua esimerkiksi pumppurikon tai kovien tulvien aikana.

Turveruukki Oy on Pohjois-Pohjanmaan elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskuksen lausunnon johdosta antamassaan vastaselityksessä esittänyt muun ohella seuraavaa:

Sulfaattimaiden happamuusasia on tullut laajemmin esille vasta 2000-luvulla. Honkanevan lisäalueen ympäristölupahakemusta laadittaessa tietämys sulfaattimaihin liittyvistä erityiskysymyksistä on kasvanut, miltä pohjalta hakija on tehnyt täydennyksiä ja muutoksia lupahakemuksen sisältöön ennen sen ratkaisemista lupaviranomaisen toimesta.

Ympäristölupahakemuksen lainmukaisuutta on arvioitava lupaviranomaisen päätöksentekohetken mukaan. Niiltä osin kun tekniikat ja ympäristökäytännöt mahdollisesti kehittyvät ympäristöluvan myöntämisen jälkeen, on näihin mahdollista palata myöhemmin, kun toiminnanharjoittaja hakee ympäristöluvan lupamääräysten tarkistamista. Hakija on osallistunut SuHe-tutkimushankkeeseen (Sulfaattimailla syntyvän happaman kuormituksen ennakointi- ja hallintamenetelmät) vuosina 2011–2014. Hankkeen tuloksia voidaan käyttää hyväksi turvetuotannon suunnittelussa, jossa otetaan huomioon maaperässä esiintyvät happamat kerrokset, niiden sijainti ja syvyys. Hankkeessa on testattu menetelmiä, joilla voidaan neutraloida vanhoilta tuotantoalueilta tulevia happamia vesiä. Näiden osalta tutkimusta tulee vielä jatkaa. Jo nyt voidaan happamia valumavesiä neutraloida kalkilla.

Hakija on jo 20.9.2011 toimittamassaan hakemuksen muutoksessa esittänyt, että Honkanevan lisäalueen pohjamaassa esiintyy happamuusriskiä tuottavaa sulfidihiesua. Hakija on toisin sanoen esittänyt jo aluehallintovirastolle ne alueet ja rakenteet, joiden osalta kivennäismaahan ei kaiveta lainkaan. Väite lupahakemuksen muuttamisesta vasta korkeimmassa hallinto-oikeudessa on pääosin virheellinen.

Turvetuotantotoiminta ei kunnostusvaiheessa eikä tuotantovaiheessa ulotu kaivuiden osalta lähellekään ongelmalliseksi todettuja kivennäismaita. Ympäristönsuojelulain 55 §:n 2 momentin mukainen lupamääräysten tarkistamisajankohta olisi lupaviranomaisen päätöksellä mahdollista määrätä riittävän aikaiseen vaiheeseen siten, että happamien vesien syntymisen ja metallien huuhtoutumisen riski turvetuotannosta johtuvista syistä tulee eliminoiduksi. ELY-keskuksen viittaamat muut alueet eivät ole olosuhteiltaan vertailukelpoisia valituksen kohteena olevan ympäristölupahakemuksen kanssa.

Vaatimus turvetuotannon päättymisen jälkeisestä maankäytön ohjauksesta ei kuulu lähtökohtaisesti miltään osin ympäristönsuojelulain soveltamisalaan. Ympäristöluvan määräämien jälkihoitotöiden päätyttyä turvetuotantoalue siirtyy jälkikäyttöön, mistä ei ole mahdollista määrätä turvetuotannon ympäristöluvassa.

Hakijan aluehallintovirastolle 31.12.2010 toimittama ympäristölupahakemus Honkanevan turvetuotantoalueen lisäalueen osalta täyttää ympäristönsuojelulaissa säädetyt ympäristöluvan myöntämisen edellytykset.

Korkeimman hallinto-oikeuden ratkaisu

Korkein hallinto-oikeus on tutkinut asian.

Valitus hylätään. Hallinto-oikeuden päätöstä ei muuteta.

Perustelut

Kun otetaan huomioon edellä ilmenevät hallinto-oikeuden päätöksen perustelut ja perusteluissa mainitut oikeusohjeet sekä korkeimmassa hallinto-oikeudessa esitetyt vaatimukset ja asiassa saatu selvitys, hallinto-oikeuden päätöksen muuttamiseen ei ole perusteita.

Asian ovat ratkaisseet presidentti Pekka Vihervuori, hallintoneuvokset Kari Kuusiniemi, Hannu Ranta, Mika Seppälä ja Janne Aer sekä ympäristöasiantuntijaneuvokset Harri Koivusalo ja Jukka Horppila. Asian esittelijä Tuire Taina.

 
Julkaistu 12.6.2015