Muu päätös 1644/2015

Pengertien rakentamista koskeva vesitalousasia (Tervo)

Antopäivä: 15.6.2015
Taltionumero: 1644
Diaarinumero: 2059/1/14

Asia Vesitalousasiaa koskeva valitus

Valittajat A:n kuolinpesän osakkaat asiakumppaneineen

Päätös, jota valitus koskee

Vaasan hallinto-oikeus 21.5.2014 nro 14/0165/2

Asian aikaisempi käsittely

Itä-Suomen aluehallintovirasto vesilain (264/1961) mukaisena lupaviranomaisena on päätöksellään 19.12.2012 nro 95/2012/2 hylännyt B:n ja C:n hakemuksen pengertien rakentamiseksi Rasvanki -järven Sotkansaaressa sijaitsevalle Sotkan tilalle 844-402-1-137, Tervon kunnan Hautalahden kylässä.

Hallinto-oikeuden ratkaisu

Vaasan hallinto-oikeus on valituksenalaisella päätöksellään hyväksynyt valituksen, kumonnut aluehallintoviraston valituksenalaisen päätöksen sekä palauttamatta asian aluehallintovirastolle myöntänyt B:lle ja C:lle luvan aluehallintoviraston päätökseen liitetyn eriävän mielipiteen lupamääräyksiä noudattaen pengertien rakentamiseen Rasvanki -järven Sotkansaareen hakemukseen liitetyn suunnitelman mukaisesti Tervon kunnan Hautalahden kylässä.

Hallinto-oikeus on myöntänyt B:lle ja C:lle pysyvän käyttöoikeuden tiepenkereen pohjaksi tarvittavaan noin 920 m²:n suuruiseen osaan Hautalahden - Riitlammen osakaskunnan vesialueesta 844-876-4-0. Oikeuden myöntämisestä vesialueeseen on määrätty maksettavaksi korvaus lupamääräyksessä 8.

Hankkeesta ei ennalta arvioiden aiheudu muuta vesilain mukaan korvattavaa vahinkoa, haittaa tai edunmenetystä. Ennalta arvaamattomien edunmenetysten varalta on annettu jäljempänä määräys.

Luvan saajien on noudatettava vesilain säännöksiä ja seuraavia lupamääräyksiä.

Lupamääräykset

1. Pengertien ja siltojen sijainti ilmenee aluehallintovirastoon 20.9.2011 toimitetusta 15.9.2011 päivätystä suunnitelmakartasta (1:500). Pengertie ja sillat rakennetaan 15.9.2011 päivättyjen pituus- (1:200/1:100) ja poikkileikkauspiirroksen (1:100) mukaisesti.

Penkereen pituus vesialueella on noin 90 metriä. Penkereen harjan leveys on 5,00 m ja hyötyleveys 4,75 m. Harjan korkeus on N60 +99,10 …99,30 m. Penkereen luiskat laskevat vesistön luontaiseen pohjan tasoon kaltevuudessa 1:1,5.

Pengertiehen rakennetaan Kattilasaaren ja mantereen välille silta, jonka keskilinja on tiesuunnitelman paalulla 14,20. Sillan vapaa-aukon leveys on 1,50 m ja kannattajapalkkien alin korkeus N60 +98,80 m. Sotkansaaren ja Kattilasaaren välisen sillan keskilinja on tiesuunnitelman paalulla 55,00. Sillan vapaa-aukon leveys on 4,10 m ja kannattajapalkkien alin on korkeus N60 +98,60 m.

2. Luvan saajilla tulee ennen rakennustöihin ryhtymistä olla oikeus rakentamista varten tarvittavaan pengertien mantereen puoleiseen rantautumisalueeseen Kolunniemessä.

3. Rakentaminen on tehtävä siten ja sellaisena aikana, että töistä aiheutuu mahdollisimman vähän haittaa ja häiriötä vesistölle ja sen käytölle, vesiluonnolle ja ympäristölle. Veden samentumista aiheuttavia töitä ei saa tehdä 1.5.–31.8. välisenä aikana. Rakentamisessa on noudatettava sellaista varovaisuutta ja huolellisuutta, että maiseman haitalliset muutokset jäävät mahdollisimman vähäisiksi.

4. Pengertien rakentamiseen on käytettävä puhtaita maa- ja kiviaineksia. Penkereen luiskat on rakennettava louheesta tai suojattava karkealla kiviaineksella syöpymisen estämiseksi.

5. Pengertien rakentamisen seurauksena vesistön pohjasta syrjäytyvät massat on poistettava penkereen vierestä sen luonnollista pohjaa myöten. Vesistöstä poistettavat massat on läjitettävä maalle siten, ettei niistä aiheudu vesistön samentumista.

6. Töiden päätyttyä rakennustöiden jäljet on siistittävä ja rakennusalue maisemoitava ympäristöön sopivaksi.

7. Pengertie siltarakenteineen on pidettävä tämän lupapäätöksen edellyttämässä kunnossa.

8. Luvan saajien on, ellei toisin sovita, maksettava korvauksena pysyvän käyttöoikeuden myöntämisestä pengertietä varten tarvittavaan vesialueeseen 844-876-4-0 Hautalahden–Riitlammen osakaskunnalle 300 euroa. Korvaus on maksettava viimeistään 30 päivän kuluttua siitä, kun tämä päätös on saanut lainvoiman (eräpäivä). Maksun viivästyessä on eräpäivän jälkeiseltä ajalta korvaukselle maksettava viivästyskorkoa korkolain mukaisesti.

9. Rakentaminen on aloitettava neljän vuoden kuluessa ja saatettava loppuun kuuden vuoden kuluessa tämän päätöksen lainvoimaiseksi tulemisesta uhalla, että lupa muutoin raukeaa.

10. Töiden suorittamisesta mahdollisesti aiheutuva välitön vahinko on viivytyksettä korvattava asianomaiselle vahingonkärsijälle, ellei asiasta toisin sovita.

11. Mikäli tässä päätöksessä tarkoitetusta rakentamisesta aiheutuu sellaista vahinkoa, haittaa tai muuta edunmenetystä, jota lupaa myönnettäessä ei ole ennakoitu ja josta luvan saajat ovat vesilain säännösten mukaisesti vastuussa, eikä asiasta päästä sopimukseen, voi edunmenetyksen kärsinyt tai yleisen edun vaatiessa asianomainen viranomainen saattaa asian lupapäätöksen lainvoiman estämättä aluehallintoviraston ratkaistavaksi siinä järjestyksessä kuin hakemusasioista on vesilaissa säädetty.

12. Töiden aloittamisesta on etukäteen ilmoitettava kirjallisesti Pohjois-Savon elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskukselle ja Tervon kunnan ympäristönsuojeluviranomaiselle.

13. Töiden valmistumisesta on 60 päivän kuluessa ilmoitettava kirjallisesti aluehallintovirastolle, Pohjois-Savon elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskukselle ja Tervon kunnan ympäristönsuojeluviranomaiselle.

Hallinto-oikeus on perustellut päätöstään seuraavasti:

Uusi vesilaki (587/2011) on tullut voimaan 1.1.2012. Sillä on kumottu vanha vesilaki (264/1961). Uuden vesilain 19 luvun 3 §:n 1 momentin mukaan hallintoviranomaisessa tai tuomioistuimessa uuden vesilain voimaan tullessa vireillä olevaan asiaan sovelletaan lain voimaan tullessa voimassa olleita säännöksiä, jollei tässä luvussa muuta säädetä. Edellä oleva huomioon ottaen asiassa sovelletaan vanhan vesilain (264/1961) säännöksiä.

Vesilain (264/1961) 2 luvun 3 §:n 1 momentin (467/1987) mukaan rakentaminen on, jos sen tarkoitus voidaan saavuttaa ilman kustannusten kohtuutonta lisääntymistä hankkeen kokonaiskustannuksiin ja aiheutettavaan vahinkoon verrattuna, suoritettava muun muassa siten:

1) ettei yrityksestä aiheudu vältettävissä olevaa vahinkoa, haittaa tai muuta edunmenetystä rannan tai vesialueen omistajalle;

2) ettei kalakantaa vahingoiteta;

3) ettei enempää kuin tarkoitetun tuloksen saavuttamiseksi on välttämätöntä:

a) vaikeuteta vesistössä kulkemista ja puutavaran uittoa, vesivoiman käyttämistä, vesistön järjestelyä tai säännöstelyä, kalastuksen harjoittamista, maan kuivattamista, veden johtamista nesteenä käytettäväksi tai pohjaveden ottamista;

b) heikennetä vesistön puhdistautumiskykyä tai muutoin vahingollisesti muuteta vesiluontoa ja sen toimintaa;

c) huononneta vesistön soveltuvuutta virkistyskäyttöön;

d) vähennetä luonnonkauneutta, kulttuuriarvoja tai ympäristön viihtyisyyttä, taikka

e) muutoin loukata yleistä tai yksityistä etua.

Vesilain 2 luvun 4 §:n (136/1999) mukaan harkittaessa rakentamisen edellytyksiä on asemakaava otettava huomioon. Lisäksi on otettava huomioon, mitä maankäyttö- ja rakennuslaissa (132/1999) säädetään maakuntakaavan ja yleiskaavan oikeusvaikutuksista. Lupaa harkittaessa on myös otettava huomioon, ettei lupa merkittävästi vaikeuta kaavan laatimista.

Vesilain (264/1961) 2 luvun 6 §:n 1 momentin mukaan jos rakentaminen, ottaen huomioon, mitä 3 §:ssä ja luvussa jäljempänä on säädetty, ei sanottavasti loukkaa yleistä tai yksityistä etua, voidaan lupa siihen myöntää, mikäli yritys hyötyisän tai suojaavan tarkoituksensa vuoksi on tarpeen vesialueen tai sen rannalla olevan kiinteistön järkiperäistä hyväksikäyttöä taikka muuta hyödyllistä taloudellista toimintaa varten.

Saman pykälän 2 momentin (553/1994) mukaan, jos rakentamisesta aiheutuu 1 momentissa tarkoitettua suurempi yleisen tai yksityisen edun loukkaus tai rakentamiseen muutoin ei voida myöntää lupaa 1 momentin nojalla, on luvan myöntämisen edellytyksenä, että rakentamisesta saatava hyöty on siitä johtuvaan vahinkoon, haittaan ja muuhun edunmenetykseen verrattuna huomattava. Hyöty on määrättävä siten kuin vesilain (264/1961) 2 luvun 11 §:ssä säädetään. Jos hakijalle samalla myönnetään saman lain 2 luvun 7–9 §:ssä tarkoitettu oikeus, on otettava huomioon myös tämän oikeuden myöntämisestä saatava hyöty ja aiheutuva edunmenetys.

Vesilain (264/1961) 2 luvun 11 §:n 1 momentin mukaan rakentamisesta johtuvana hyötynä on pidettävä yrityksen tuottamien yleisten etujen lisäksi maa- tai vesialueen tahi muun omaisuuden tuottavuuden parantumisesta tai omaisuuden hyödyksikäyttöä vaikuttavan esteen tai haitan poistamisesta aiheutuvaa omaisuuden käyttöarvon lisääntymistä samoin kuin muutakin etua, joka yrityksen toteuttamisesta välittömästi voidaan saada.

Saman pykälän 2 momentin (750/1996) mukaan rakentamisesta johtuvana vahinkona, haittana ja muuna edunmenetyksenä otetaan huomioon sekä yleistä etua koskevat että yritykseen osallistumattoman henkilön omaisuudelle aiheutuvat sanotunlaiset seuraukset, niihin luettuna myös se, että luvan hakija saa oikeuden käyttää tiettyä rakennelmaa, aluetta tai muuta omaisuutta hyväkseen taikka lunastaa sen itselleen.

Saman pykälän 3 momentin (467/1987) mukaan, milloin hyödyn taikka vahingon, haitan ja muun edunmenetyksen raha-arvo on vaikeasti määrättävissä taikka yrityksellä tai menetettävällä edulla on raha-arvon lisäksi muutakin merkitystä, on luvan myöntämisen edellytyksiä harkittaessa verrattava saatavan hyödyn ja menetettävän edun merkitystä yleiseltä kannalta katsottuna.

Vesilain (264/1961) 2 luvun 7 §:n 1 momentin (1391/2009) mukaan käyttöoikeus hakijalle ja muille yhteisesti kuuluvaan alueeseen voidaan myöntää vain, mikäli rakentamisen osalta 2 luvun 6 §:n 2 momentissa mainitut edellytykset ovat olemassa ja sen lisäksi, että toimenpiteen kohteeksi joutuva alue ei ole sanottavasti suurempi hakijan osuutta vastaavaa osaa yhteisestä alueesta.

Hankkeen kuvaus

Hakemusasiakirjoissa olevien piirustusten mukaan tiepenger rakennettaisiin Kolunlahden tilan 844-411-6-9 rannasta kaartaen Kattilasaaren tilan 844-402-1-171 eteläpään kautta Sotkansaareen Sotkan tilalle 844-402-1-137. Penkereen pituus Hautalahden–Riitlammen osakaskunnan yhteisellä vesialueella on noin 90 metriä. Pengertiehen rakennetaan kaksi siltaa, toinen Kattilasaaren ja mantereen välillä ja toinen Sotkansaaren ja Kattilansaaren välillä. Siltojen vapaa-aukkojen leveydet ovat 1,5 ja 4,10 metriä.

Lähin naapuri on Savelansaaressa oleva vapaa-ajan kiinteistö, josta ei kuitenkaan ole näköyhteyttä suunniteltuun tiepenkereeseen. Noin 300–400 metrin etäisyydellä on yksi rakennettu vapaa-ajankiinteistö Sikosaaressa veneväylän toisella puolella ja Kolunlahden toisella puolella mantereella on asuinkiinteistöjä, joiden omistajat ovat viimeksi vastineessaan luvan hakijoiden valituksesta vastustaneet hanketta.

Hankealueella on voimassa Tervon kunnanvaltuuston 16.5.2005 vahvistama oikeusvaikutteinen Kallioveden, Koskiveden, Suovun, Saarisen, Viitajärven ja Pirttijärven alueen rantaosayleiskaava, jossa Sotkan tila 844-402-1-137 on merkitty loma-asuntoalueeksi (RA-1). Kattilasaaren tila 844-402-1-171 sekä Kolunlahden tilan 844-411-6-9 eteläkärki on merkitty maa- ja metsätalousvaltaiseksi alueeksi, jolla olevia luonto- ja/tai maisema-arvoja ei saa heikentää (MY).

Hankkeen hyödyt

Suunnitellusta hankkeesta saatavana hyötynä on Sotkansaaressa sijaitsevan Sotkan tilalla 844-402-1-137 olevan asuinrakennuksen käytön helpottuminen poikkeamisluvalla myönnettyyn ympärivuotiseen asumiseen, kun kiinteistölle saadaan turvallinen ja ympärivuotisesti toimiva tieyhteys. Lisäksi kiinteistön arvo nousee huomattavasti. Tieyhteys parantaa myös metsätalouden harjoittamismahdollisuuksia Kattilasaaren tilalla 844-402-1-171.

Hankkeen haitat

Penkereet heikentävät jonkin verran veden vaihtumista Kolunniemen ja Sotkansaaren välisillä salmialueilla. Tästä aiheutuva veden laadun heikkeneminen ja vesikasvillisuuden lisääntyminen rajoittuu penkereen välittömään läheisyyteen ja on ennalta arvioiden vähäistä, ottaen huomioon veden virtausta edistävät silta-aukot. Lisäksi salmet ovat jo nykyisin matalia ja lietteisiä, joten hankkeella ei ole merkittävää vaikutusta alueen nykyiseen luonnontilaan. Kalastolle aiheutuva haitta rajoittuu kevätkutuisten lahnan ja hauen kutualueen supistumiseen. Matalasta penkereestä ja silloista ei etäisyys huomioon ottaen aiheudu maisemahaittaa vastarannalla oleville kiinteistöille. Kesäisin pengertie jää ruovikon peittämäksi.

Luvan myöntämisen edellytykset

Aluehallintovirasto on katsonut hankkeesta aiheutuvan vesiluonnon ja ympäristön viihtyisyyden vahingollista muutosta, joka olisi seurausta veden vaihtuvuuden huonontumisesta, vesialueen liettymisestä ja umpeenkasvusta, kalojen kutualueen supistumisesta ja maisemamuutoksesta.

Kuten aluehallintovirastokin on päätöksessään todennut, hankkeesta aiheutuu vesilain 2 luvun 6 §:n 1 momentissa mainittua suurempi yleisen edun loukkaus, minkä vuoksi luvan myöntämisen edellytykset on harkittava saman lain 2 momentin nojalla suorittamalla intressivertailu.

Koska hankkeesta aiheutuvan vahingon, haitan ja muun edunmenetyksen raha-arvo on vaikeasti määriteltävissä ja koska menetettävällä edulla on raha-arvon lisäksi muutakin merkitystä, luvan edellytyksiä harkittaessa on vesilain 2 luvun 11 §:n 3 momentin nojalla verrattava hankkeen ja menetettävän edun merkitystä yleiseltä kannalta katsottuna. Hankkeesta saatava hyöty, joka ilmenee lähinnä Sotkansaaressa olevan Sotkan tilan 844-402-1-137 käytön helpottumisena ympärivuotiseen asumiseen ja kiinteistön arvon nousuna, on yleiseltä kannalta katsottuna vähäinen.

Myös haitat ovat vähäisiä. Hanke ei sijoitu toisen omistaman rakennetun rantakiinteistön lähimaisemaan. Ottaen huomioon penkereen mataluus siitä ei aiheudu ruovikkoisissa salmissa maisemahaittoja. Kolunniemen ja Sotkansaaren väliset salmet ovat matalia ja veden vaihtuvuus luonnostaan rajallinen. Silta-aukot tehdään ympäristökeskuksen lausunnossa edellytettyä suurempina ja ovat mitoituksiltaan riittävät turvaamaan veden vaihtuvuutta. Siltä osin, kuin hakemus aluehallintovirastossa on hylätty kalojen kutualueiden supistumisesta johtuvan haitan perusteella hallinto-oikeus toteaa, että Rasvankijärven vesialueen laajuus huomioon ottaen hankkeesta johtuva kutualueiden supistuminen Kolunlahdessa on vesistön kalakantojen säilymisen kannalta merkityksetöntä. Pohjois-Savon elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskus yleisen kalatalousedun asiantuntijaviranomaisena ei ole esittänyt vaatimuksia hakemuksen johdosta.

Hanke ei vaaranna vesienhoidon ja merenhoidon järjestämisestä annetun lain (1299/2004) mukaisesti laaditun Kymijoen-Suomenlahden vesienhoitoalueen vesienhoitosuunnitelmassa vuoteen 2015 ja Kaakkois-Suomen vesienhoidon toimenpideohjelmassa vuosille 2010–2015 olevien vesiensuojelutavoitteiden saavuttamista.

Toimenpidealueella on voimassa Tervon kunnanvaltuuston 16.5.2005 vahvistama Kallioveden, Koskiveden, Suovun, Saarisen, Viitajärven ja Pirttijärven alueen oikeusvaikutteinen rantaosayleiskaava, jossa Kolunniemen eteläkärki ja Kattilasaari on merkitty maa- ja metsätalousalueeksi, jonka erityisiä luonto- / maisema-arvoja ei saa heikentää (MY). Hankealueella ei ole tiedossa sellaisia erityisiä luontoarvoja, joiden olemassaolo vaarantuu hankkeen johdosta. Hankkeen mukaiset työt merkitsevät vain vähäistä muutosta MY-alueella. Saarissa olevaa puustoa ei tämän luvan mukaisilla toimenpiteillä hakata. Lupamääräysten mukaisesti toteutettuna ja viimeisteltynä pengertie ei merkittävästi heikennä luonnon monimuotoisuutta eikä ympäristön viihtyisyyttä ja maisemakuvaa. Kaavasta poikkeaminen ei aiheuta sanottavaa muutosta kokonaisuuteen, kun lisäksi otetaan huomioon hankealueen läheisyydessä yleiskaava-alueella olevat muut MY-alueeksi merkityt alueet. Tervon kunnanhallitus on Tervon kunnan kaavoitusviranomaisena hallinto-oikeudelle antamassaan lausunnossa 7.4.2014 todennut, ettei kaavoituksellisia esteitä suunnitelman mukaiseen pengertien ja siltojen rakentamiseen ole.

Edellä olevan perusteella hallinto-oikeus on katsonut, että pengertien rakentamisesta Sotkansaareen saatava hyöty on rakentamisesta aiheutuviin vahinkoihin, haittoihin ja muihin edunmenetyksiin verrattuna huomattavasti suurempi ja näin ollen lupa tiepenkereen rakentamiseen voidaan tässä nimenomaisessa asiassa myöntää.

Asia olisi lähtökohtaisesti palautettava aluehallintovirastolle ratkaistavaksi uuden vesilain (587/2011) mukaisena lupa-asiana. Hanketta koskeva yksityistietoimitus on keskeytetty vuonna 2007 odottamaan vesilain luvan saamista. Ratkaistessaan asian hallinto-oikeus on ottanut huomioon sen, että hankkeen lupaedellytysten ja lupamääräysten osalta vuoden 2012 alussa voimaan tulleen vesilain soveltaminen ei johtaisi asian toisenlaiseen lopputulokseen.

Käyttöoikeudet

Hautalahden - Riitlammen osakaskunta on kokouksessaan 26.11.2003 päättänyt suostua hankkeeseen. Pysyvä käyttöoikeus hanketta varten tarvittavaan Hautalahden–Riitlammen osakaskunnan hallinnoimaan vesialueeseen 844-876-4-0 voidaan myöntää, koska kiinteistörekisteritietojen mukaan hakijoiden omistaman Sotkan tilan 844-402-1-137 osuus yhteisestä vesialueesta on toimenpiteen kohteeksi johtuvaa aluetta suurempi. Lupamääräyksessä 8 on käyttöoikeuden myöntämisestä määrätty maksettavaksi korvaus.

Hanketta koskeva yksityistietoimitus on keskeytetty pengertien rakentamiseen tarvittavan vesilain mukaisen luvan hakemista varten. Kysymys hankkeen toteuttamista varten tarvittavan käyttöoikeuden myöntämiseksi Kolunlahden tilaan 844-411-6-9 on jätetty ratkaistavaksi yksityistietoimituksessa lupamääräyksestä 2 ilmenevällä tavalla. Tieoikeuden saaminen on hankkeen toteuttamisen edellytys. Käyttöoikeuden saaminen hanketta varten tarvittavaan toiselle kuuluvaan alueeseen (penkereen rantautuminen Kolunlahden tilaan) on vesilain mukaisen luvan lupaedellytys. Vakiintuneen oikeuskäytännön mukaan mainittu käyttöoikeus on hankittavissa yksityisistä teistä annetun lain nojalla yksityistietoimituksessa. Hankkeen yksityistietoimitus on vireillä.

Hallinto-oikeuden soveltamat oikeusohjeet

Vesilaki (587/2011) 19 luku 3 § 1 momentti

Vesilaki (264/1961) 2 luku 3 §, 4 §, 6 § 2 momentti, 7 § 1 momentti, 11 § ja 11 a §

Asian ovat ratkaisseet hallinto-oikeuden jäsenet Yrjänä Honkavaara, Kirsi Stark (eri mieltä), Linda Strömman, joka on myös esitellyt asian, ja Mauri Kerätär.

Käsittely korkeimmassa hallinto-oikeudessa

A:n kuolinpesän osakkaat asiakumppaneineen ovat valituksessaan vaatineet, että hallinto-oikeuden päätös kumotaan. Vaatimuksensa tueksi he ovat esittäneet muun ohella seuraavaa:

Kuten aluehallintoviraston päätöksessä ja Vaasan hallinto-oikeustuomarin äänestyslausunnossa on todettu, hanke tulisi heikentämään salmialueiden vedenvirtausolosuhteita lisäten jo ennestään matalan vesialueen vesikasvillisuutta ja siten uhata Kolunlahden umpeenkasvua. Kalastolle tämä aiheuttaisi haittaa kutu- ja poikasalueen supistumisena. Suunniteltu kahden salmen ylittävä tienpenger muuttaisi alueen maisemakuvaa ja vahingoittaisi alueen vesiluontoa sekä ympäristön viihtyisyyttä.

Maiseman ja luonnon monimuotoisuuden kannalta on tärkeää, että saariluonto säilyttää sille ominaiset piirteensä. Pengertien rakentaminen vaikuttaisi yleisen edun piiriin kuuluvaan järvimaisemaan. On myös yleisen edun mukaista säilyttää saaret saarina eikä muuttaa niitä keinotekoisiksi niemekkeiksi. Rakentamisella aiheuttaisi merkittäviä muutoksia Kolunlahden rantakiinteistöjen asukkaiden maisemaan. Lahdelle avautuvan näkymä muuttuisi ja asukkaiden kotirannat rehevöityisivät. Rehevöityminen lisäisi rantojen kunnostustarvetta. Rakentamisen seurannaisvaikutukset heikentäisivät vaikutusalueella olevien rantakiinteistöjen viihtyvyyttä.

Hankealueella on voimassa oikeusvaikutteinen rantaosayleiskaava, jossa Sotkan tila 844-402-1-137 on merkitty RA-1 alueeksi eli kyseessä on loma-asuntoalue, joka on tarkoitettu omarantaisen loma-asunnon rakentamiseen. Kattilasaaren tila 844-402-1-171 ja Kolunlahden tilan 844-411-6-137 eteläkärki on osoitettu MY-alueeksi, joka on tarkoitettu maa- ja metsätalouden harjoittamiseen. Alueen erityisiä luonto- ja/tai maisema-arvoja ei saa heikentää.

Tervon kunta on myöntänyt 20.2.2012 poikkeusluvan Sotkansaaressa sijaitsevan vapaa-ajan rakennuksen muuttamiseen vakituiseksi asuinrakennukseksi. Sotkansaaren kiinteistön haltijat ovat tehneet aiemmin tietoisen valinnan myydessään mantereen puolella sijainneen omakotitalonsa tarkoituksenaan siirtyä asumaan ympärivuotisesti saaressa sijaitsevalle loma-asunnolleen, jonne on järjestetty käyttötarkoitusta vastaava kulkumahdollisuus olemassa olevien venerantojen kautta. Saarikiinteistö on tällä hetkellä tavanomaisella tavalla hyödynnettävissä ja käytettävissä eikä sen käyttö poikkea muiden vastaavien ilman tieyhteyttä olevien saarikiinteistöjen käyttömahdollisuuksista. Tien rakentamisen tarkoituksena saarikiinteistön haltijoiden kulkemisen mukavuuden parantamisen lisäksi lisätä Sotkan tilan arvoa Kolunlahden tilan arvon kustannuksella. Suunniteltu tie tulisi halkaisemaan koko Kolunlahden tilan ja tie kulkisi Kolunlahden tilan päärakennuksen ja Kolunlahden rannan välissä. Tästä olisi haittaa maisemallisesti, koska tie sijoittuisi päärakennuksen lähialueelle, ja toiminnallisesti tien katkaistessa luonnollisen yhteyden ranta- ja metsäalueeseen koko tilan matkalta. Tie katkaisi myös kapean niemialueen, joka olisi tämän jälkeen pysyvästi kelvoton metsätalous- ja virkistyskäyttöön. Jo metsätalouden osalta taloudelliset menetykset olisivat merkittävät pitkällä aikavälillä puhumattakaan tien haitasta maisemaan ja tilan käyttöön.

Rakentaminen rikkoisi vesilakia heikentämällä kalakannan ja vesistön tilaa sekä huonontamalla virkistyskäyttömahdollisuuksia, luonnon kauneutta ja ympäristön viihtyvyyttä. Hankkeesta aiheutuisi vesilain (264/1961) 2 luvun 6 §:n 1 momentissa mainittua suurempi yleisen edun loukkaus, minkä vuoksi luvan myöntämiselle ei ole perusteita. Hankkeesta saatava hyöty ilmenee yksinomaan Sotkansaaren rakennuspaikan arvonnousuna, joten hankkeesta saatavaa hyötyä ei voida pitää huomattavana verrattuna yleiselle edulle aiheutuvaan haittaan. Edellä mainitulla perusteella vesilain 2 luvun 6 §:n myöntämisedellytykset eivät täyty eikä lupaa pengertien rakentamiselle tulisi myöntää.

Perusteet pengertien rakentamiselle puuttuvat ottaen huomioon rakentamisen haitalliset ympäristövaikutukset ja haitat sen vaikutusalueeseen kuuluvien kiinteistöjen viihtyvyyden heikentymisenä sekä Kolunlahden tilan taloudellisen arvonlaskun sekä metsätilan toiminnan hankaloitumisen vuoksi tien halkaistessa tilan kahteen osaan. Hankkeen toteutuminen rikkoisi myös vesilain henkeä loukatessaan yleistä ja yksityistä etua sillä rakentamisesta saatava hyötyä ei voi pitää huomattavana verrattuna hankkeesta yleiselle edulle aiheutuvaan haittaan.

Itä-Suomen aluehallintovirastolle on varattu tilaisuus lausunnon antamiseen valituksen johdosta.

Pohjois-Savon elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskuksen kalatalousvastuualueelle on varattu tilaisuus lausunnon antamiseen valituksen johdosta.

Tervon kunnan rakennustarkastaja-ympäristösihteeri on valituksen johdosta Tervon kunnan ympäristöviranomaisena antamassaan vastineessa esittänyt seuraavaa:

Kolunlahti, Kolunniemi, Kattilasaari ja Sotkansaari sisältyvät ympäristöministeriön 7.12.2011 vahvistamaan Pohjois-Savon maakuntakaavaan. Maakuntakaavassa ei kyseessä olevalle alueelle ole osoitettu aluevarauksia. Kolunlahti, Kolunniemi, Kattilasaari ja Sotkansaari sisältyvät myös Tervon kirkonkylän osayleiskaavaan, jonka kunnanvaltuusto on hyväksynyt 13.11.1991. Kaava on ainoastaan ohjeellinen eikä sillä ole oikeusvaikutuksia. Kaavassa ei tälle alueelle ole osoitettu aluevarauksia. Alueella on lisäksi voimassa Kallioveden ym. oikeusvaikutteinen rantayleiskaava, jonka Tervon kunnanvaltuusto on hyväksynyt 16.5.2005. Tässä kaavassa Kattilasaaren tila 844-402-1-171 ja Kolunlahden tilan 844-411-6-9 eteläkärki on osoitettu MY-alueeksi, joka on tarkoitettu maa- ja metsätalouden harjoittamiseen ja alueen erityisiä luonto- ja/tai maisema-arvoja ei saa heikentää.

Pengertien rakentaminen Kolunniemestä Sotkansaareen ei sanottavasti loukkaa yleistä tai yksityistä etua. Lisäksi pengertien rakentaminen on tarpeen Sotkansaaren yhden saarikiinteistön vakituiseen asuinkäyttöön otetun rakennuspaikan järkiperäisen ja taloudellisen hyväksikäytön kannalta. Vesilain (264/1961) 2 luvun 3 §:n edellytykset luvan myöntämiselle täyttyvät. Työn aikaista tilapäistä veden samenemista lukuun ottamatta hankeen ei voida katsoa vaikuttavan veden laatuun.

Tiepenkereen rakentamisen ei voida katsoa aiheuttavan ympäristössään merkittävää luonnonkauneuden ja viihtyisyyden vähenemistä, samoin tien rakentamisella Kolunniemeen kiinteistön Kolunlahti, kiinteistötunnus 844-411-6-9 alueelle ei aiheuteta alueen erityisten luonto- tai maisema-arvojen heikkenemistä. Tien rakentamisen Kolunlahden tilalle ei voida myöskään katsoa aiheuttavan vähäistä suurempaa haittaa tilalle metsätalouden ja virkistyskäytön kannalta samoin kuin ei myöskään metsätalouden osalta taloudellisten menetysten kannalta.

B ja C ovat valituksen ja vastineen johdosta antamassaan selityksessä vaatineet, että korkeimman hallinto-oikeuden on pysytettävä hallinto-oikeuden päätös ja valittajat on määrättävä korvaamaan B:lle ja C:lle aiheutuneet oikeudenkäyntikulut. B ja C ovat viitanneet asiassa aiemmin lausumaansa sekä esittäneet muun ohella seuraavaa:

Vaasan hallinto-oikeus on päätynyt oikeaan ratkaisuun. Valittajien väite siitä, että B ja C olisivat tehneet tietoisen valinnan myydessään mantereen puolella olevan asuinrakennuksensa, on virheellinen. B ja C ovat joutuneet pakon edessä myymään mantereen asuinkiinteistön välttääkseen JR-Hinaus Ky:n konkurssin. Talon myynnistä saadut rahat ovat menneet yrityksen verojen maksuun. Ennen muuttamistaan saareen B ja C ovat asuneet vuosia vuokralla rakentaen saareen suunnitellun vapaa-ajan asunnon ympärivuotiseen asumiseen sopivaksi.

Heille ei ole osoitettu mantereelta venevalkamapaikkaa ja he käyttävät kulkemiseensa yleisiä venerantoja. Kiinteä kulkuyhteys saareen on välttämätön, kun otetaan huomioon B:n ja C:n ikä ja heikentynyt terveydentila. Hätätilanteessa avun saaminen nykyisillä kulkuyhteyksillä olisi luultavimmin kohtalokkaan hidasta.

Samoin valittajien väite siitä, että tien rakentamista haettaisiin arvonnousun vuoksi on virheellinen. B:n ja C:n osalta omaisuuden arvon nousemisella ei ole merkitystä. Kysymys on B:n ja C:n kodista, jota he eivät ole myymässä, näin ollen syntyvästä arvonnoususta ei ole heille konkreettista hyötyä.

Valittajat ovat esittäneet, että tien rakentaminen Kolunlahden tilan kautta tekisi tilasta pysyvästi käyttökelvottoman metsätalous- ja virkistyskäyttöön. Tilan alueella on kuitenkin tehty jo aikaisemmin isoja aukkohakkuita sekä rakennettu metsäautoteitä. Samoin valituksessa on virheellisesti mainittu, että rakennettava tie sijoittuisi tilan päärakennuksen lähialueelle. Tien paikkaa ei ole miltään osin määritelty. Tie on mahdollista sijoittaa tilalle vain vähäistä haittaa aiheuttaen. Kolunlahden tilan pihapiiri rakennuksineen on myös viime vuosina ollut lähes olemattomassa käytössä.

Asiassa on kyse B:n ja C:n vakituisen asumisen turvaavasta ratkaisusta. Valtaosa valittajista on vapaa-ajan asujia tai metsäomaisuuden vuoksi asian kanssa tekemisissä. Näköyhteys pengertiehen olisi vain kahdella valittajista. Hankkeesta ei ole aiheutumassa vesilain 2 luvun 6 §:n 1 momentissa mainittavaa yleisen tai yksityisen edun sanottavaa loukkausta. Hanke edistää Räisästen omistaman kiinteistön järkiperäistä hyväksikäyttöä.

A:n kuolinpesän osakkaat asiakumppaneineen ovat vastaselityksessään esittäneet muun ohella, että toisin kuin B ja C ovat esittäneet, pengertieltä tulisi olemaan näköyhteys kaikkien valittajien rantakiinteistöjen alueelle.

Korkeimman hallinto-oikeuden ratkaisu

Korkein hallinto-oikeus on tutkinut asian. Hallinto-oikeuden päätös kumotaan ja aluehallintoviraston päätös saatetaan voimaan.

Perustelut

Sovellettavat säännökset

Vesilain (264/1961) 2 luvun 3 §:n 1 momentin (467/1987) mukaan rakentaminen on, jos sen tarkoitus voidaan saavuttaa ilman kustannusten kohtuutonta lisääntymistä hankkeen kokonaiskustannuksiin ja aiheutettavaan vahinkoon verrattuna, suoritettava muun muassa siten:

1) ettei yrityksestä aiheudu vältettävissä olevaa vahinkoa, haittaa tai muuta edunmenetystä rannan tai vesialueen omistajalle;

2) ettei kalakantaa vahingoiteta;

3) ettei enempää kuin tarkoitetun tuloksen saavuttamiseksi on välttämätöntä:

a) vaikeuteta vesistössä kulkemista ja puutavaran uittoa, vesivoiman käyttämistä, vesistön järjestelyä tai säännöstelyä, kalastuksen harjoittamista, maan kuivattamista, veden johtamista nesteenä käytettäväksi tai pohjaveden ottamista;

b) heikennetä vesistön puhdistautumiskykyä tai muutoin vahingollisesti muuteta vesiluontoa ja sen toimintaa;

c) huononneta vesistön soveltuvuutta virkistyskäyttöön;

d) vähennetä luonnonkauneutta, kulttuuriarvoja tai ympäristön viihtyisyyttä, taikka

e) muutoin loukata yleistä tai yksityistä etua.

Vesilain 2 luvun 4 §:n (136/1999) mukaan harkittaessa rakentamisen edellytyksiä on asemakaava otettava huomioon. Lisäksi on otettava huomioon, mitä maankäyttö- ja rakennuslaissa (132/1999) säädetään maakuntakaavan ja yleiskaavan oikeusvaikutuksista. Lupaa harkittaessa on myös otettava huomioon, ettei lupa merkittävästi vaikeuta kaavan laatimista.

Vesilain (264/1961) 2 luvun 6 §:n 1 momentin mukaan jos rakentaminen, ottaen huomioon, mitä 3 §:ssä ja luvussa jäljempänä on säädetty, ei sanottavasti loukkaa yleistä tai yksityistä etua, voidaan lupa siihen myöntää, mikäli yritys hyötyisän tai suojaavan tarkoituksensa vuoksi on tarpeen vesialueen tai sen rannalla olevan kiinteistön järkiperäistä hyväksikäyttöä taikka muuta hyödyllistä taloudellista toimintaa varten.

Saman pykälän 2 momentin (553/1994) mukaan, jos rakentamisesta aiheutuu 1 momentissa tarkoitettua suurempi yleisen tai yksityisen edun loukkaus tai rakentamiseen muutoin ei voida myöntää lupaa 1 momentin nojalla, on luvan myöntämisen edellytyksenä, että rakentamisesta saatava hyöty on siitä johtuvaan vahinkoon, haittaan ja muuhun edunmenetykseen verrattuna huomattava. Hyöty on määrättävä siten kuin vesilain (264/1961) 2 luvun 11 §:ssä säädetään. Jos hakijalle samalla myönnetään saman lain 2 luvun 7–9 §:ssä tarkoitettu oikeus, on otettava huomioon myös tämän oikeuden myöntämisestä saatava hyöty ja aiheutuva edunmenetys.

Vesilain (264/1961) 2 luvun 11 §:n 1 momentin mukaan rakentamisesta johtuvana hyötynä on pidettävä yrityksen tuottamien yleisten etujen lisäksi maa- tai vesialueen tahi muun omaisuuden tuottavuuden parantumisesta tai omaisuuden hyödyksikäyttöä vaikuttavan esteen tai haitan poistamisesta aiheutuvaa omaisuuden käyttöarvon lisääntymistä samoin kuin muutakin etua, joka yrityksen toteuttamisesta välittömästi voidaan saada.

Saman pykälän 2 momentin (750/1996) mukaan rakentamisesta johtuvana vahinkona, haittana ja muuna edunmenetyksenä otetaan huomioon sekä yleistä etua koskevat että yritykseen osallistumattoman henkilön omaisuudelle aiheutuvat sanotunlaiset seuraukset, niihin luettuna myös se, että luvan hakija saa oikeuden käyttää tiettyä rakennelmaa, aluetta tai muuta omaisuutta hyväkseen taikka lunastaa sen itselleen.

Saman pykälän 3 momentin (467/1987) mukaan, milloin hyödyn taik­ka vahingon, haitan ja muun edunmenetyksen raha-arvo on vaikeasti määrättävissä taikka yrityksellä tai menetettävällä edulla on raha-arvon lisäksi muutakin merkitystä, on luvan myöntämisen edellytyksiä harkittaessa verrattava saatavan hyödyn ja menetettävän edun merkitystä yleiseltä kannalta katsottuna.

Oikeudellinen arviointi ja lopputulos

Hallinto-oikeus on intressivertailun perusteella myöntänyt luvan pengertien rakentamiseen palauttamatta asiaa aluehallintovirastolle. Korkein hallinto-oikeus katsoo, että hallinto-oikeus on menetellyt virheellisesti, kun se on päätöksellään myöntänyt luvan hakijoille. Toimivalta luvan myöntämiseen kuuluu aluehallintovirastolle. Hallinto-oikeuden olisi tullut palauttaa asia aluehallintovirastolle intressivertailun uudelleen suorittamista varten. Hallinto-oikeuden päätös tulee jo tämän virheen vuoksi kumota. Asiassa on kuitenkin haettu muutosta sillä perusteella, että vesilain 2 luvun 6 §:n mukaiset luvan myöntämisedellytykset eivät täyty. Korkein hallinto-oikeus on tutkinut muutoksenhaun välittömästi myös tältä osin.

Asiassa on kyse yhtä vakituisessa asuinkäytössä olevaa saarikiinteistöä palvelevan pengertien vesilain mukaisista lupaedellytyksistä. Pengertien rakentaminen vaikuttaa alueen maisemaan ja veden virtaukseen. Korkein hallinto-oikeus katsoo, että hankkeesta aiheutuu vesilain (264/1961) 2 luvun 6 §:n 1 momentissa tarkoitettua suurempi yleisen tai yksityisen edun loukkaus, joten luvan myöntämisen edellytykset on arvioitava saman pykälän 2 momentin mukaisesti. Mainitun lainkohdan mukaan luvan myöntämisen edellytyksenä on, että rakentamisesta saatava hyöty on siitä johtuvaan vahinkoon, haittaan ja muuhun edunmenetykseen verrattuna huomattava.

Hankkeesta saatavana hyötynä on Sotkansaaressa sijaitsevan Sotkan tilalla 844-402-1-137 olevan asuinrakennuksen käytön helpottuminen poikkeusluvalla myönnettyyn ympärivuotiseen asumiseen. Käytön helpottumisesta seuraa kiinteistön arvon nousu. Hyöty kohdistuu kuitenkin vain yhteen kiinteistöön. Kun otetaan huomioon Kattilasaaren koko ja alueen kaavamääräykset, hankkeesta saatavana hyötynä ei voida pitää metsätalouden harjoittamismahdollisuuksia Kattilasaaren tilalla 844-402-1-171.

Hankkeesta aiheutuvana haittana on veden vaihtumisen heikentyminen Koluniemen ja Sotkansaareen välisillä, nykyisellään luonnontilaisilla salmialueilla. Kuten hallinto-oikeuden päätöksen perusteluissa on esitetty, tästä aiheutuva veden laadun heikkeneminen ja vesikasvillisuuden lisääntyminen on ennalta arvioiden vähäistä, kun otetaan huomioon pengertiehen suunnitelman mukaan rakennettavat virtausaukot ja se, että salmet ovat jo nykyisellään matalia ja lietteisiä. Myös kalastolle kevätkutuisten kalojen kutu- ja poikasalueiden supistumisesta aiheutuvaa haittaa on pidettävä vähäisenä.

Pengertiestä aiheutuu vähäistä maisemahaittaa vastarannalla oleville kiinteistöille. Maisemahaittaa vähentää se, että kesäisin matala pengertie jäisi ruovikon peittämäksi. Hanke edellyttää lisäksi käyttöoikeuden myöntämistä toiselle kuuluvaan vesialueeseen.

Koska hankkeesta aiheutuvan vahingon, haitan ja muun edunmenetyksen raha-arvo on vaikeasti määrättävissä, on luvan myöntämisen edellytyksiä harkittaessa vesilain 2 luvun 11 §:n 3 momentin mukaisesti verrattava saatavan hyödyn ja menetettävän edun merkitystä yleiseltä kannalta katsottuna. Kuten hallinto-oikeuden päätöksen perusteluissa on todettu, sekä hankkeesta saatavat hyödyt että siitä aiheutuvat haitat ovat yleiseltä kannalta katsottuna vähäisiä.

Vesilain 2 luvun 6 §:n 2 momentin mukaan luvan myöntämisen edellytyksenä on, että rakentamisesta saatava hyöty on siitä johtuvaan vahinkoon, haittaan ja muuhun edunmenetykseen verrattuna huomattava. Korkein hallinto-oikeus katsoo, että nyt kyseessä olevasta pengertiestä saatavia vähäisiä hyötyjä ei voida pitää huomattavina verrattuna hankkeesta aiheutuviin vähäisiin haittoihin erityisesti yleiseltä kannalta katsottuna. Edellytyksiä luvan myöntämiselle ei siten vesilain 2 luvun 6 §:n 2 momentin nojalla ole.

Koska lupaa hankkeelle ei voida myöntää, korkein hallinto-oikeus ei palauta asiaa aluehallintovirastolle vaan kumoaa hallinto-oikeuden päätöksen ja saattaa aluehallintoviraston päätöksen voimaan.

Asian ovat ratkaisseet presidentti Pekka Vihervuori, hallintoneuvokset Tuomas Lehtonen, Mika Seppälä, Liisa Heikkilä ja Janne Aer sekä ympäristöasiantuntijaneuvokset Mikael Hildén ja Riku Vahala. Asian esittelijä Liisa Selvenius-Hurme.

Eri mieltä olleen hallintoneuvos Mika Seppälän äänestyslausunto, johon hallintoneuvos Tuomas Lehtonen yhtyi:

"Hylkään A:n kuolinpesän osakkaat asiakumppaneineen valituksen. En muuta hallinto-oikeuden päätöksen lopputulosta.

Totean päätöksen perusteluiden ensimmäisenä kappaleena seuraavaa:

Luvan myöntäminen kuuluu lupaviranomaisena toimivan aluehallintoviraston toimivaltaan. Hallinto-oikeus on kuitenkin päätöksestään ilmenevin perustein asiaa aluehallintovirastolle palauttamatta ottanut luvan myöntämisen välittömästi ratkaistavakseen ja aluehallintoviraston kokonaan hylkäävän päätöksen kumoten myöntänyt luvan. Arvioitaessa hallinto-oikeuden menettelyä on otettava huomioon, että luvan myöntämiseen liittyvä intressivertailu on ollut suoritettavissa asiassa suoraan hallinto-oikeudessa, lupamääräykset ovat perustuneet pääosin hakemussuunnitelmaan ja ne ovat olleet muutoinkin tavanomaisia. Vesialueen omistaja ei ole vastustanut hanketta ja käyttöoikeuskorvaus on ollut vähäinen. Hallinto-oikeuden päätöstä ei ole syytä kumota sillä perusteella, ettei se ole palauttanut asiaa aluehallintovirastolle luvan myöntämistä varten.

Viittaan muutoin hallinto-oikeuden päätöksen perusteluihin, mutta lausun hankkeen hyötyjä koskevan alaotsikon sekä luvan myöntämisen edellytyksiä koskevan alaotsikon toiseksi viimeisen kappaleen osalta seuraavaa:

Hankkeen hyödyt

Sotkansaaressa sijaitsevan Sotkan tilalla 844-402-1-137 olevalle rakennukselle on myönnetty poikkeuslupa, joka mahdollistaa rakennuksen käyttämisen vakinaisena asuntona. Kiinteistölle kulkua varten ei asiakirjoista saavan selvityksen mukaan ole pysyvää venepaikkaa. Kulkuyhteyden järjestämistä on kuitenkin pidettävä pysyvästi vakinaiseen asumiseen tarkoitetulle kiinteistölle tärkeänä ja perustavanlaatuisena vaatimuksena. Ympärivuotisella tieyhteydellä voidaan lisätä huomattavasti kiinteistön käyttöarvoa.

Luvan myöntämisen edellytykset

Pengertien rakentamisesta Sotkansaareen saatava hyötyä on pidettävä yksityisen edun kannalta huomattavana kiinteistön käytön parantumisena. Vakinaiseen käyttöön tarkoitetun rakennuksen kulkuyhteyden turvaamista ei tässä tapauksessa voida myöskään pitää yleiseltä kannalta arvioituna vähäisenä, vaikka hyöty muutoin olisikin arvioitavissa pieneksi. Tien rakentamisesta aiheutuvia haittoja on pidettävä yksityisten kannalta lähinnä maisemahaittoina, jotka ovat merkityksettömiä kiinteistöjen käytön kannalta. Haittoja on yleiseltä kannalta arvioituna pidettävä muutoinkin kokonaisuutena arvioiden vähäisinä. Verrattaessa hyötyjä vahinkoihin, haittoihin ja muihin edun menetyksiin, pengertien rakentamisen hyödyt on arvioitavissa huomattavasti suuremmiksi. Näin ollen lupa tiepenkereen rakentamiseen on tullut myöntää."

 
Julkaistu 15.6.2015