Muu päätös 1904/2015

Maa-aineslupaa koskeva valitus (Lappeenranta)

Antopäivä: 3.7.2015
Taltionumero: 1904
Diaarinumero: 3892/1/14

Asia Maa-aineslupaa koskeva valitus

Valittajat A ja hänen asiakumppaninsa

Päätös, jota valitus koskee

Itä-Suomen hallinto-oikeus 10.11.2014 n:o 14/5219/3

Asian aikaisempi käsittely

Lappeenrannan seudun ympäristölautakunta on 28.12.2012 (§ 178) tekemällään ja 7.1.2013 antamallaan päätöksellä hylännyt NCC Roads Oy:n maa-ainesten ottamislupaa koskevan hakemuksen.

Hallinto-oikeuden ratkaisu

Itä-Suomen hallinto-oikeus on valituksenalaisella päätöksellään, toimitettuaan asiassa 28.10.2014 katselmuksen, NCC Roads Oy:n valituksen johdosta kumonnut ympäristölautakunnan päätöksen ja palauttanut asian ympäristölautakunnalle uudelleen käsiteltäväksi.

Hallinto-oikeus on perustellut päätöstään seuraavasti:

Sovellettavat säännökset

Maa-aineslain 3 §:n 1 momentin mukaan tässä laissa tarkoitettuja aineksia ei saa ottaa niin, että siitä aiheutuu:

1) kauniin maisemakuvan turmeltumista;

2) luonnon merkittävien kauneusarvojen tai erikoisten luonnonesiintymien tu­houtumista;

3) huomattavia tai laajalle ulottuvia vahingollisia muutoksia luonnonolosuh­teissa; tai

4) tärkeän tai muun vedenhankintakäyttöön soveltuvan pohjavesialueen veden laadun tai antoisuuden vaarantuminen, jollei siihen ole saatu vesilain mukaista lupaa.

Pykälän 2 momentin mukaan alueella, jolla on voimassa asemakaava tai oikeusvaikutteinen yleiskaava, on sen lisäksi, mitä 1 momentissa säädetään, katsottava, ettei ottaminen vaikeuta alueen käyttämistä kaavassa varattuun tarkoitukseen eikä turmele kaupunki- tai maisemakuvaa.

Maa-aineslain 3 §:n 4 momentin mukaan ottamispaikat on sijoitettava ja aines­ten ottaminen järjestettävä niin, että ottamisen vahingollinen vaikutus luontoon ja maisemakuvaan jää mahdollisimman vähäiseksi ja että maa-ainesesiintymää hyödynnetään säästeliäästi ja taloudellisesti eikä toiminnasta aiheudu asu­tukselle tai ympäristölle vaaraa tai kohtuullisin kustannuksin vältettävissä ole­vaa haittaa.

Maa-aineslain 6 §:n 1 momentin mukaan lupa ainesten ottamiseen on myönnettävä, jos asianmukainen ottamissuunnitelma on esitetty eikä ottaminen tai sen järjestely ole ristiriidassa 3 §:ssä säädettyjen rajoitusten kanssa. Asiaa harkittaessa on otettava huomioon myös lupamääräysten vaikutus.

Asiassa saatu selvitys

Hakemuksessa tarkoitettu ottamisalue sijaitsee Lappeenrannan kaupungin Armilan kylässä sijaitsevalla tilalla Tupavuori RN:o 2:311. Alueen etäisyys Lappeenrannan kaupungin keskustasta on noin seitsemän kilometriä. Hakemuksen mukainen kiviaineksen kokonaismäärä on 1 000 000 kiintokuutiometriä ja ottamisaika on kymmenen vuotta.

Lähimmät asuinkiinteistöt sijaitsevat ottamissuunnitelman mukaan yli kilometrin etäisyydellä ottamisalueesta. Alue ei sijaitse luokitellulla pohjavesialueella.

Hakemuksessa tarkoitettu alue sijaitsee 21.12.2011 vahvistetussa maakuntakaavassa maa- ja metsätalousvaltaisella alueella, jolla on ulkoilun ohjaamistarvetta (MU). Kaavamääräyksen mukaan merkinnällä osoitetaan maa- ja metsätalousvaltaisia alueita, jotka pääkäyttötarkoituksen lisäksi ovat ulkoilun kannalta maakunnallisesti ja seudullisesti merkittäviä. Merkinnällä osoitetaan saariston ja järvialueen veneretkeilyyn liittyvät ulkoilukohteet sekä retkeilyn kannalta tärkeät alueet maakunnallisten ja seudullisten reittien varrella. Merkintää käytetään myös alueilla, jotka sijaitsevat suurten ihmismäärien kannalta saavutettavuudeltaan hyvillä alueilla, esimerkiksi taajamien läheisyydessä. Alueen pääkäyttötarkoitus on edelleen maa- ja metsätalous. Metsätalouden harjoittaminen alueella perustuu metsälakiin.

Suunnittelumääräyksen mukaan alueen suunnittelussa tulee turvata maa- ja metsätalouden ja muiden maaseutuelinkeinojen toimintaedellytykset. Olemassa olevia ulkoilumahdollisuuksia ja toimintoja tulee edistää ja alueiden käytön suunnittelussa tulee ottaa huomioon ulkoilun ohjaamistarpeen vuoksi polut ja ulkoilureitit sekä niihin liittyvät levähdys- ja tukialueet. Alueelle voidaan yksityiskohtaisemmassa suunnittelussa osoittaa pääkäyttötarkoitusta palvelevien rakennusten lisäksi olemassa olevaa kylärakennetta täydentävää rakentamista.

Ottamissuunnitelmaan liitetyn luontoselvityksen mukaan alueen metsät ovat hakkuin käsiteltyjä kasvatusmetsiä. Alueelta ei ole tehty havaintoja luontodirektiiviin liitteessä IV(a) mainituista lajeista eikä alueen ole arvioitu olevan soveltuvaa uhanalaisten tai suojeltujen lajien esiintymiselle. Alueella ei luontoselvityksen mukaan ole erityisiä luonnonarvoja. Hankkeen maisemallisten vaikutusten on arvioitu olevan vähäisiä.

Ottamisalueen itäpuolella sijaitsee Karhusjärven kallioalue, joka on maakunnallisesti arvokkaaksi luokiteltu kallioalue. Alueen inventoinnista tehdyssä raportissa alueen kuvataan olevan pitkänomainen laaja ympäristöään korkeampi kalliojakso, joka sulautuu osittain ympäröivään metsämaisemaan. Alue on pinta-alaltaan 164 hehtaaria ja se koostuu Alttarkallio-Lakiakallion ja Koiravuoren osa-alueista. Kallioalue on kokonaisuudessaan rapakivigraniittia. Alueen kasvillisuustyypit ovat hyvin kehittyneitä ja laaja-alaisia. (Luonnon- ja maisemansuojelun kannalta arvokkaat kallioalueet Kymen läänissä, tutkimusraportti 1992)

Ottamisalueen lounais-eteläpuolella sijaitsee Etelä-Karjalan seutukaavaliiton suojelualuekortiston tietojen mukaan Tupamäen luolat -niminen kohde. Alueella on kalliolohkojen välissä kapeita onkaloita ja mäen laelta on näköala muun muassa Lappeenrannan keskustaan. Tavoitteena on kortin tietojen mukaan ollut kohteen suojelu. Aluetta ei kuitenkaan ole suojeltu.

Muistutukset

Hakemuksen johdosta on jätetty seitsemän muistutusta, joissa on vastustettu luvan myöntämistä. Muistutuksissa on viitattu muun muassa alueen maisema-arvoihin, virkistyskäyttöön liittyviin arvoihin ja vesistövaikutuksiin sekä toiminnasta aiheutuviin haittoihin.

Valituksenalainen päätös

Päätöksen perusteluissa on katsottu, että hakemuksessa tarkoitettu toiminta tuhoaisi Tupavuoren, oikeastaan Tupamäen kallioalueen kauniin maisemakuvan. Ottamisalueen läheinen sijainti Karhusvuoren kallioalueen suhteen heikentää koko Karhusvuoren alueen maisemallista arvoa. Lisäksi päätöksessä on katsottu, että Tupamäen länsiosassa on erikoinen luonnonesiintymä, jonka virkistyskäyttöarvo alenee maa-ainesten ottamisen myötä. Maa-aineslupa vaarantaisi tulevaisuudessa erikoisen luonnonmuistomerkin säilymisen. Olisi mahdollista, että myöhemmin lupa myönnettäisiin myös länsialueen louhimiseen, koska koko alueen maisemallinen arvo olisi alentunut.

Päätöksessä on vielä katsottu, että alueen käyttäminen maakuntakaavassa osoitettuun tarkoitukseen vaikeutuisi luvan myöntämisen johdosta.

Oikeudellinen arvio

Maakuntakaavan vaikutus

Ottamisalue sijaitsee edellä selostetulla tavalla maakuntakaavassa maa- ja metsätalousvaltaisella alueella, jolla on ulkoilun ohjaamistarvetta. Alueella ei ole voimassa yleiskaavaa. Tämä seikka ja maakuntakaavan aluetta koskeva kaavamääräys huomioon ottaen maa-ainesten ottaminen ei esty maakuntakaavan perusteella.

Kaunis maisemakuva ja erikoinen luonnonesiintymä

Asiassa on arvioitava, aiheutuuko ottamissuunnitelmassa selostetusta toiminnasta maa-aineslaissa tarkoitetun kauniin maisemakuvan turmeltumista ja erikoisen luonnonesiintymän tuhoutumista.

Maa-aineslain 3 §:ssä tarkoitettu kaunis maisema ei ole mikä tahansa maisema, vaan maisemaan on sisällyttävä objektiiviseen arviointiin perustuvia kauneusarvoja. Maa-aineslain 3 §:n 1 momentin 1 kohdan kauniilla maisemakuvalla on tarkoitettu erityisesti kaukomaisemaa. Merkittävää tässä suhteessa voi olla sekä ottamisen kohteena oleva alue että tuolta alueelta, esimerkiksi kalliolta, avautuva laaja näköala ympäristöön. Oikeuskäytännössä lainkohdassa tarkoitetun kauniin maiseman elementtejä on liitetty esimerkiksi sellaisiin kohteisiin, joissa on voimakkaita korkeuseroja ja jotka hallitsevat maisemakuvaa. Kohteen liittyminen rantamaisemaan ja sitä kautta sen näkyminen laajalle alueelle on myös tyypillinen oikeuskäytännössä mainittu kauniiseen maisemaan liittyvä elementti. Arvioinnissa voidaan ottaa huomioon lisäksi kohteen harvinaisuus tai yleisyys alueella. Maa-aineslain 3 §:n 2 kohdassa tarkoitettu erikoinen luonnonesiintymä on tyypillisesti geologinen muodostuma.

Valituksenalainen päätös on perustunut siihen, että ottamisalue sijaitsee lähellä Karhusjärven kallioaluetta ja toisaalta siihen, että ottaminen turmelee Tupamäen kallioalueen kauniin maisemakuvan. Lisäksi päätöksessä on katsottu ottamisen heikentävän Tupamäen länsiosassa sijaitsevan erikoisen luonnonesiintymän virkistysarvoa ja vaarantavan sen säilymisen.

Maa-aineslain mukaisen ottamisluvan myöntämisen edellytyksiä arvioitaessa on otettava huomioon, että lupa on myönnettävä, mikäli ottaminen ei esty 3 §:ssä tarkoitetuista syistä. Asiassa on ottamisen vaikutuksia sekä mahdollista maiseman turmeltumista arvioitaessa otettava huomioon myös se, miten ottaminen sijoittuu alueelle ja miten se on muutoin järjestetty.

Karhusjärven kallioalue on laaja pohjois-eteläsuuntainen alue. Ottamisalue sijaitsee kallioalueen länsipuolella lähimmillään noin 250 metrin etäisyydellä. Karttatarkastelun perusteella on havaittavissa, että ottamisalueen ja kallioalueen väliin jää kapea suoalue, jonka molemmin puolin metsäiset rinteet nousevat lakialueita kohti. Luontoselvityksen mukaan Tupamäen rinteiden alusmetsiä on koko alueella käsitelty voimallisesti. Ottamissuunnitelmasta ilmenee, että ottamisalue, joka on pinta-alaltaan noin 11 hehtaaria, avautuu luoteeseen ja pohjoiseen. Näissä olosuhteissa suunniteltu ottaminen ei aiheuta maa-aineslain 3 §:n 1 momentin 1 kohdassa tarkoitettua kauniin maisemakuvan tuhoutumista sillä perusteella, että alue sijaitsee Karhusjärven kallioalueen läheisyydessä.

Arvioitaessa Tupamäen maisemallista arvoa maa-aineslain 3 §:n perusteella hallinto-oikeus ottaa huomioon seuraavia seikkoja.

Ottamissuunnitelmaan liitetyistä karttakuvista ilmenee, että ottaminen kohdistuu Tupamäen pohjoisosaan siten, että pohjoisosan korkein kohta, joka on noin +100 mpy, sisältyy ottamisalueeseen. Alin ottamistaso on +63 mpy. Alue rajoittuu pohjoisosassa suohon, joka on kartan mukaan tasolla +62,5 mpy. Välittömästi ottamisalueen eteläpuolella Tupamäen korkeustaso on noin +95 mpy. Karttatarkastelun ja katselmuksessa tehtyjen havaintojen perusteella Tupamäki rajautuu idässä, pohjoisessa ja koillisessa laajoihin metsittyneisiin suoalueisiin. Ottamissuunnitelman mukaan alueelle on tarkoitus tehdä tie Sinkonsuolle Tupamäen länsireunaa mukaillen. Karttapiirroksista voidaan päätellä, että hakemuksessa tarkoitettu ottaminen tekee loven Tupamäen pohjoisosaan. Suurin osa Tupamäkeä jää kuitenkin ottamisalueen ulkopuolelle. Ottamissuunnitelman liitteenä olevassa luontoselvityksessä on arvioitu, että hankkeella on vain vähäisiä maisemallisia vaikutuksia, koska alue sijaitsee haja-asutusalueella ja koska ottamisalueelta ei ole näköyhteyttä asutuksen suuntaan. Kaakkois-Suomen elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskus on lausunnossaan katsonut, ettei ottamiselle ole maa-aineslain 3 §:n 1 momentissa tarkoitettua estettä.

Katselmuksessa tehtyjen havaintojen perusteella Tupamäen voidaan arvioida olevan maisemallisesti miellyttävä, metsäinen kallioalue. Tupamäen länsiosa on osin jyrkkäpiirteistä kalliota, joka on kuitenkin pääosin metsän peittämää. Ottamisalueen lounaispuolella sijaitsevalta Tupamäen laelta avautuu näkymät Sinkkolan kylän suuntaan. Mainittu alue, jonka läheisyydessä sijaitsee myös Tupamäen luolat -niminen kohde, on selvästi ottamisalueen ulkopuolella. Katselmushavaintojen perusteella Tupamäen pohjoisosassa sijaitsevan ottamisalueen korkeimmalta kohdalta ei ole alueen metsäisyyden vuoksi juurikaan näkyvyyttä Tupamäen itä- tai länsipuolelle. Sinkonsuo, johon tieyhteys on suunniteltu, on tiheähköä metsää kasvava ojitettu suoalue. Aluetta laajemmin tarkasteltaessa Tupamäen ei voida arvioida olevan hallitseva tai erityisen erottuva osa kaukomaisemaa. Asiassa ei ole ilmennyt, että Tupamäki olisi Lappeenrannan seudulla erityisen harvinainen kalliomuodostuma. Tupamäen itäpuolella on laaja arvokkaaksi luokiteltu kallioalue, johon Tupamäki ei kuitenkaan kuulu. Näiden seikkojen perusteella hallinto-oikeus arvioi, että Tupamäkeen ei liity sellaisia objektiivisesti arvioitavia kauniin maiseman elementtejä, mitä maa-aineslaissa tarkoitetaan. Kun otetaan huomioon ottamisalueen sijainti ja ottamissuunnitelmasta ilmenevä ottamisen toteuttaminen liikenneyhteyksineen sekä ottamisen vaikutus Tupamäkeen kokonaisuutena, ottamisen ei voida katsoa aiheuttavan maa-aineslain 3 §:ssä tarkoitetun kauniin maiseman tuhoutumista.

Tupamäki on alue, jota jossain määrin käytetään virkistys- ja metsästysalueena. On selvää, että hakemuksessa tarkoitettu maa-ainesten ottaminen heikentää koko Tupamäen alueen virkistyskäyttöön liittyviä arvoja. Maa-aineslain perusteella virkistyskäyttö ei sellaisenaan voi olla esteenä maa-ainesten ottamiselle, ellei alueeseen liity muita ottamisen estäviä seikkoja.

Tupamäellä sijaitsee Tupamäen luolat -niminen kartoitettu kohde. Hallinto-oikeus katselmuksessa tehtyjen havaintojen ja Tupamäen luolista esitetyn kartoituksen perusteella arvioi, että kohdetta voi pitää maa-aineslaissa tarkoitettuna erikoisena luonnonesiintymänä. Ottamisalueen etäisyys onkaloista on noin 200 metriä. Asiakirjoissa on luvanhakijan edustajan geologi Jukka Viitasen laatima selvitys ottamistoiminnan vaikutuksista Tupamäen luoliin. Selvityksessä on todettu, että kysymyksessä on vaakatasossa enimmillään noin puoli metriä leveitä ja pystysuunnassa jopa lähes kymmenen metriä syviä onkaloita käsittävä pieni alue Tupamäen lounaisosassa. Selvityksessä on arvioitu kallioperän sekä onkaloiden ominaisuuksien perusteella, ettei louhintatärinä juuri aiheuta haitallisia vaikutuksia muodostelmissa. Arvioon on vaikuttanut myös louhinnassa käytettävät panostusmäärät. Huomioon ottaen ottamisalueen ja onkaloiden välisen etäisyyden sekä sen, ettei ottamisen ole arvioitu vaikuttavan haitallisesti kohteeseen, ottamisesta ei voida katsoa aiheutuvan erikoisen luonnonesiintymän tuhoutumista.

Maa-ainesten ottamistoimintaa tarkastellaan hakemuksen ja sen yhteydessä esitetyn ottamissuunnitelman perusteella. Mainituista asiakirjoista ei ilmene, että ottamista olisi edes suunniteltu jatkettavan nyt kysymyksessä olevan hankkeen jälkeen. Kielteistä lupapäätöstä ei ole muutoinkaan voitu perustella sillä, että mahdollinen myöhempi maa-ainesten ottamishanke saattaisi uhata alueen läheisyydessä olevia luonto- tai muita arvoja.

Lopputulos

Edellä selostetuilla perusteilla hallinto-oikeus päätyy siihen lopputulokseen, ettei ympäristölautakunta ole voinut hylätä hakemusta päätöksessä esitetyillä maisemaan ja erikoiseen luonnonesiintymään liittyvillä perusteilla. Asia on tämän vuoksi palautettava ympäristölautakunnalle uudelleen käsiteltäväksi. Asiassa on annettava kaikilta osin perusteltu ratkaisu.

Sovelletut oikeusohjeet

Perusteluissa mainitut ja

Kuntalaki (365/1995) 90 §

Asian ovat ratkaisseet hallinto-oikeuden jäsenet Veijo Tarukannel, Jaana Malinen ja Terhi Helttunen, joka on myös esitellyt asian.

Käsittely korkeimmassa hallinto-oikeudessa

A ja hänen asiakumppaninsa ovat valituksessaan vaatineet, että Itä-Suomen hallinto-oikeuden päätös kumotaan ja lupahakemus hylätään.

Vaatimuksensa tueksi valittajat ovat esittäneet muun ohella seuraavaa:

Yksittäisellä maa-ainesluvalla olisi merkittäviä kielteisiä vaikutuksia koko maakunnan kehittämiseen ja ihmisten elin­oloi­hin. Lupaa maa-ainesten ottamiseen ei tule myön­tää maakuntakaavan maa- ja metsätalousvaltaiselle alueelle, joka on ulkoilun kannalta maakunnallisesti ja seu­dul­li­ses­ti merkittävä alue (MU). MU-merkintää käytetään alueilla, jotka sijaitsevat suur­ten ihmismäärien kannalta saavutettavuudeltaan hyvillä alueilla esimerkiksi taajamien läheisyydessä. Etelä-Karjalan maakuntakaavan suun­nit­te­lu­mää­räyk­sen mukaan olemassa olevia ul­koi­lu­mah­dol­li­suuk­sia ja toimintoja tulee edistää ja alueiden käytön suunnittelussa tu­lee ottaa huomioon ulkoilun ohjaamistarpeen vuoksi polut ja ul­koi­lu­rei­tit sekä niihin liittyvät levähdys- ja tukialueet.

Maakuntakaava on ainoa kysymyksessä olevan alueen maankäyttöä ohjaava kaa­va­ tällä hetkellä. Näinkin arvokkaan alueen maankäytön huo­mat­ta­via muutoksia on syytä ohjata maankäyttö- ja rakennuslain mu­kai­sin menetelmin, koska pelkästään luvitus johtaisi maan­käyt­tö­muo­to­jen pysyvään ristiriitaan. Lappeenrannan kaupungilla on vireillä ete­läis­ten alueiden oikeusvaikutteinen osayleiskaava, jossa alueen maan­käyt­tö voidaan ratkaista. Kalliokiviaineksen louhinta-alueet on syy­tä osoittaa jo rakennetuille ja rakentamiseen tulevaisuudessa osoi­te­tuil­le alueille.

Maankäyttö- ja rakennuslain 32 §:n mukaan viranomaisten on suunnitellessaan alueiden käyttöä koskevia toi­men­pi­tei­tä otettava maakuntakuntakaava huomioon ja pyrittävä edistämään kaa­van toteuttamista siten, ettei toimenpiteillä vaikeuteta kaavan to­teut­ta­mis­ta. Maakuntakaavan MUmer­kin­näl­lä on Lappeenrannan taajamarakenteeseen erityisen suuri mer­ki­tys, koska kysymyksessä oleva MU-alue on kaava-alueiden väliin jäävä ainoa ja ai­nut­laa­tui­nen, todellisia karuja piirteitä sisältävä virkistys- ja ul­koi­lu­alu­e Lappeenrannan taajaman kaakkoispuolella. Kal­lio­lou­hin­ta vaikeuttaisi maakuntakaavan toteuttamista.

Luonto-olosuhteita ja suunnitellun toiminnan vaikutuksia ei ole selvitetty riittävästi. Luontoselvitys on laadittu liian suppealta alu­eel­ta. Käytännössä hankkeen vaikutukset ulottuisivat hakemuksen kohteena olevaa alu­etta laajemmalle alueelle. Koko Tupamäestä lähialueineen tulisi käyt­tö­kel­vo­ton maakuntakaavassa osoi­tet­tuun tarkoitukseen. Ottamisalue liittyy oleellisesti Karhusjärven kal­lion­suo­je­lu­alu­ee­seen, vaikka se on rajattu suojelualueen ul­ko­puo­lel­le. Alueen luolat ja näyttävät kallioruhjeet ovat ainutlaatuisia ja seu­dul­li­ses­ti sekä paikallisesti merkittäviä. Mäen länsiosa on myös maisemallisesti merkittävä kokonaisuus.

Lappeenrannan seudun ympäristölautakunta on antanut valituksen johdosta lausunnon, jossa on esitetty muun ohella seuraavaa:

Louhintaan liittyvä ympäristölupa on saanut lainvoiman. Ym­pä­ris­tö­lu­pa mahdollistaisi louhinnan ja maa-ainesten läjittämisen. Louhinnan vaikutukset ulkoilun käyttömahdollisuuksiin voivat olla esimerkiksi yleisesti käytettyjen ul­koi­lu­reit­tien katkeaminen tai liikkumiseen käytettyjen alueiden vä­hen­ty­mi­nen. Alue on vain noin seitsemän kilometrin etäisyydellä Lappeenrannan keskustasta, jo­ten sen käytettävyys liikkumiseen ja luonnossa virkistäytymiseen on hyvä. Alueesta ei ole käytettävissä vir­kis­tys­käyt­tö­sel­vi­tys­tä. Etelä-Karjalan liitto on lausunnossaan 30.1.2012 maa-aineslupahakemuksesta todennut alueen merkityksen vir­kis­tys- ja ulkoilualueena. Maa-ainesten ottoluvasta päätettäessä lautakunta on katsonut, että maakuntakaavan MU-mer­kintä ei rajoita maa-ainesten ottoa.

Sekä maa-aineslupa- että ympäristölupahakemusvaiheessa on ollut käy­tet­tä­vis­sä toiminnanharjoittajan teettämä luontoselvitys, jonka voidaan katsoa täyttävän laadultaan ja laa­juu­del­taan lain vaatimukset. Selvityksessä on otettu riit­tä­väs­ti huomioon louhinnasta lähialueen ympäristölle aiheutuvat vai­ku­tuk­set.

NCC Roads Oy on antanut valituksen ja lausunnon johdosta selityksen, jossa on esitetty valituksen hylkäämistä. Alueella ei ole voimassa asemakaavaa eikä oikeusvaikutteista yleiskaavaa. Ottotoiminta ei ole maa-aineslain 3 §:n vastaista, eikä ottaminen vaikeuta merkittävästi alueen käyttämistä maakuntakaavassa varattuun tarkoitukseen.

Mikään ulkoilureitti ei kulje suunnitellun ottoalueen kautta, eikä Tupamäen länsialueen virkistyskäyttö vähene virkistysreittien ulkopuolelle Tupamäen itäosaan sijoittuvan suunnitellun oton vuoksi. Tupamäen länsiosien kalliolohkoilla ja itäosan suunnitelma-alueella ei myöskään ole maisemallista yhteyttä, kun otetaan huomioon kalliomuodostuman laajuus ja maasto-olosuhteet. Suunniteltu maa-ainesten ottamisalue on sijoitettu Tupamäen pohjoisosaan, josta ei ole esteetöntä näkymää muualle kuin Sinkonsuolle. Sinkosuo on laaja asumaton metsäinen ojitettu suoalue, jota ei ole suojeltu.

Suunniteltu ottamisalue sijaitsee Karhusjärven maakunnallisesti arvokkaaksi luokitellun kallioalueen vieressä. Karhusjärven kallioalueen rajaus kulkee selvityksen "Luonnon- ja maisemansuojelun kannalta arvokkaat kallioalueet Kymen läänissä" mukaan lähimmillään noin 200-250 metrin etäisyydellä suunnitellusta ottoalueesta itään. Suunniteltu ottoalue ei avaudu Tupamäestä idän suuntaan, joten ottamistoiminnalla ei ole maisemallisia vaikutuksia Karhusjärven kallioalueen suuntaan. Edes puuston poisto Tupamäen laelta ei vaikuta Karhusjärven suunnan maisemaan, koska suunnitellun ottamisalueen ja Karhusjärven kallioalueen välissä on noin 250 metriä leveä metsäinen vyöhyke.

Maakuntakaavaan merkitty ge/k-alue sijaitsee lähimmillään 400 metrin etäisyydellä suunnitelma-alueesta itään. Tupamäen itäinen rinne, joka näkyy Karhusjärven kallioalueen suuntaan, ei liity millään tavalla hakijan toimintoihin. Valittajien väite, että ottamisalueen läheinen sijainti Karhusjärven kallioalueelle heikentää koko Karhusvuoren alueen maisemallista arvoa, ei pidä paikkaansa, sillä suunniteltu otto ei miltään osin näy Karhusjärven kallioalueelle eikä maisemallista yhteyttä ole.

Lappeenrannan seudun ympäristölautakunta on päätöksellään 26.2.2013 (§ 11) myöntänyt ympäristöluvan kallion louhintaan ja murskaukseen alueelle. Vaasan hallinto-oikeus on lainvoimaisella päätöksellään 3.12.2014 hylännyt päätöksestä tehdyn valituksen.

A ja hänen asiakumppaninsa ovat antaneet vastaselityksen, jossa on muun ohella lausuttu, että hanketta varten teetetty Sinkkolan luontoselvitys ei täytä maa-aineslain eikä luonnonsuojelulain vaatimuksia. Maastokäynti on tehty linnuston tai liito-oravien kannalta sopimattomaan aikaan (ainoastaan lokakuun alussa 2011). Asiantuntijoiden mukaan alue on liito-oravan potentiaalista lisääntymisaluetta. Luonto- ja liito-oravaselvitykset on tehtävä nykykäytännön mukaan useampina eri vuodenaikoina, millä varmistetaan myönnettävien lupien lainmukaisuus. Selvitysalue on rajattu turhan suppeaksi. Selvitykseen olisi tullut ottaa koko mäkialue. Liito-oravalle ja esimerkiksi metsolle sopivaa elinympäristöä on ottoalueen lounaisrajalla.

Korkeimman hallinto-oikeuden ratkaisu

1. Korkein hallinto-oikeus ei tutki A:n ja hänen asiakumppaniensa luontoselvitykseen liittyviä valitusperusteita.

Korkein hallinto-oikeus on muutoin tutkinut asian.

2. Valitus hylätään. Itä-Suomen hallinto-oikeuden päätöksen lopputulosta ei muuteta.

Perustelut

1. Ympäristölautakunta ei ole päätöksessään hylännyt lupahakemusta luontoselvitykseen liittyvillä perusteilla. A:n ja hänen asiakumppaniensa esittämät luontoselvitykseen liittyvät seikat eivät siten ole olleet luvan hakijan ympäristölautakunnan päätöksestä tekemän valituksen johdosta hallinto-oikeuden tutkittavina. Tämän vuoksi A:n ja hänen asiakumppaniensa luontoselvitykseen liittyvät valitusperusteet on jätettävä korkeimman hallinto-oikeuden ensi asteen toimivaltaan kuulumattomina tutkimatta.

2. Maakuntakaavalle maankäyttö- ja rakennuslain 32 §:n 2 momentissa säädetty kaavan toteutumisen aktiiviseen edistämiseen velvoittava ohjausvaikutus ei vaikuta oikeudellisesti sitovasti oikeusharkinnalla ratkaistavan maa-aineslupa-asian ratkaisemiseen, vaan luvan edellytykset on ratkaistava maa-aineslain mukaan. Kun lisäksi otetaan huomioon hallinto-oikeuden päätöksen edellä ilmenevät perustelut ja perusteluissa mainitut oikeusohjeet sekä korkeimmassa hallinto-oikeudessa esitetyt vaatimukset ja asiassa saatu selvitys, ei ole perusteita muuttaa hallinto-oikeuden päätöksen lopputulosta, jolla asia on palautettu ympäristölautakunnalle uudelleen käsiteltäväksi.

Asian ovat ratkaisseet hallintoneuvokset Kari Kuusiniemi, Riitta Mutikainen, Hannu Ranta, Mika Seppälä ja Janne Aer. Asian esittelijä Irene Mäenpää.

 
Julkaistu 3.7.2015