Muu päätös 1907/2015

Asia Maa-aineslupaa koskeva valitus

Valittajat A ja B

Päätös, jota valitus koskee

Hämeenlinnan hallinto-oikeus 28.11.2014 n:o 14/0711/2

Asian aikaisempi käsittely

Janakkalan ympäristölautakunta on 10.10.2013 (§ 51) tekemällään ja 17.10.2013 antamallaan päätöksellä myöntänyt Jul Atte Oy:lle ja Niemisen Sora Oy:lle maa-ainesluvan kalliokiviaineksen ottamiseen Janakkalan kunnan Rehakan kylässä sijaitsevan tilan Kustaala RN:o 1:196 määräalalta M601 (Puurokorvenmäki).

Toimintaa on harjoitettava lupahakemuksen ja muun muassa seuraavien lupamääräysten mukaisesti:

5. Lupa on voimassa 15 vuotta tämän lupapäätöksen lainvoimaisuudesta alkaen.

6. Maa- ja kalliokiviaineksia saa ottaa ja seuloa yhteensä enintään 935 000 m3 (1 400 000 tonnia) hakemuksen mukaiselta 6,77 hehtaarin alueelta. Vuosittain voidaan ottaa enintään 200 000 m3 (300 000 tonnia) maa-aineksia. Lupa koskee 5.8.2011 päivättyä ottoaluerajauspiirrosta ja sen leikkauksia.

7. Maa-ainesten ottaminen ja jälkihoito tulee jakaa vähintään kahteen vaiheeseen. Vaiheittaisessa otossa otetun alueen luiskat ja pohjataso on kulkureittejä, varastokasojen paikkoja ja toimintapisteitä lukuun ottamatta jälkihoidettava ennen kuin ottaminen etenee seuraavaan vaiheeseen. - - -

9. - - - Ottamissyvyys ei saa alittaa N60-korkeusjärjestelmän korkeutta +110,0. - - -

10. Toimintaa voidaan harjoittaa seuraavien toiminta-aikojen mukaan:

- murskaaminen ja seulonta maanantaista perjantaihin kello 7-22

- poraaminen ja rikotus maanantaista perjantaihin kello 7-20

- räjäytykset maanantaista perjantaihin kello 8-18

- kuormaaminen, kuljetus ja jälkihoitotyöt maanantaista sunnuntaihin kello 6-22. Lisäksi kuormaamista ja kuljetusta voidaan suorittaa kaksikymmentä (20) kertaa kalenterivuoden aikana maanantaista sunnuntaihin kello 22-06 välisenä aikana.

Toimintaa ei saa harjoittaa arkipyhinä ja sunnuntaipyhinä.

12. - - - Louhinta tulee suorittaa niin, että siitä ei aiheudu haittaa ympäristölle eikä vaurioita rakennukselle.

16. Toiminta-alueella tulee ehkäistä kuljetuksista ja työskentelystä aiheutuvaa melu- ja pölyhaittaa sekä tärinää lähimmille asukkaille. Pölypäästöjä on ehkäistävä tarpeen mukaan kastelemalla työmaa-aluetta, seulaa, varastoaumoja, kuormia ja tietä. Kuormat on tarvittaessa peitettävä. Pölyn ja maan leviäminen alueelta ajoneuvojen renkaiden mukana on estettävä. Toiminnanharjoittaja vastaa yleisen tien puhdistamisesta, mikäli pölyä tai maata kulkeutuu yleiselle tielle.

Toiminta-alueelta yleisen tien liittymään toteutettava tie tulee perustaa ja päällystää tai pinnoittaa siten, että tiellä liikkuminen ei aiheuta oleellista pölyämistä, tärinää ja melua. Lisäksi tulee estää tien liettyminen ja kiintoaineiden kulkeutuminen toiminta-alueen ulkopuolelle.

17. Toiminnasta aiheutuva melutaso (räjäytykset pois lukien) häiriintyvien kohteiden kuten asuintalojen piha-alueilla ei saa ylittää ulkona melun A-painotetun ekvivalenttitason (LAeq) päiväohjearvoa (kello 7-22)

55 dB eikä yöohjearvoa (kello 22-7) 50 dB. Loma-asumiseen käytettävillä alueilla melutaso ei saa ylittää päiväohjearvoa 45 dB eikä yöohjearvoa 40 dB. Mittaus- tai laskentatulokseen lisätään 5 dB ennen sen vertaamista sallittuun melutasoon, koska melu on luonteeltaan iskumaista tai kapeakaistaista.

18. Toiminnanharjoittaja on velvollinen tarvittaessa selvittämään toiminnasta aiheutuvan melutason. Valvontaviranomainen päättää selvityksen

tarpeellisuudesta erikseen. Toiminnanharjoittajan tulee ryhtyä toimenpiteisiin melutason alentamiseksi, mikäli melutaso selvityksen mukaan ylittyy.

19. Ennen ottamistoiminnan aloittamista alueen ympäristöön asennetaan tarkkailua varten vähintään yksi pohjavesiputki oletettuun pohjaveden virtaussuuntaan nähden ottamisalueen alapuolelle.

20. Pohjaveden pinnan taso alueella tai sen lähiympäristössä tulee selvittää ennen maa-ainesten ottamista.

21. Alueen pintavesiä, kaivovesiä, pohjavettä ja laskeutusaltaan vesiä tulee tarkkailla.

Kaivo-, pinta- ja pohjavedestä tulee ottaa seuraavat laajat näytteet ennen toiminnan aloittamista ja toiminnan lopettamisen jälkeen. Toimintavuosina pohjavesien ja kaivovesien laatua tarkkaillaan kerran vuodessa seuraavalla suppealla näytteellä ja pintavesien laatua tarkkaillaan kerran vuodessa. Toimintavuosina laskeutusaltaaseen tulevasta ja lähtevästä vedestä otetaan mahdollisuuksien mukaan näytteet kerran vuodessa.

Kaivoveden laatua tarkkaillaan tilan Anttila 165-425-1-103 ja tilan Erkkilä 165-425-1-43 talousvesikaivoista sellaisena ajankohtana, että kaivossa on riittävästi vettä. Pintavesiä tarkkaillaan Puurokorvenmäen itäpuolella olevasta ojasta, joka laskee Rehakkajärveen. Pohjavesiä tarkkaillaan ottoalueelle asennettavasta pohjavesiputkesta. Laskeutusaltaan vesiä tarkkaillaan siihen tulevasta ja lähtevästä vedestä.

Näytteenottopisteiden ja pohjavesiputken sijainti ja koordinaatit suunnitelmakartalla tulee toimittaa valvontaviranomaiselle hyväksyttäväksi ennen toiminnan aloittamista ja ennen näytteiden ottamista sekä ennen aloituskatselmuksen suorittamista.

Kaivovedestä ja pohjavedestä otettavasta laajasta näytteestä tutkitaan pohjaveden tai kaivoveden pinnan taso, E. coli, koliformiset bakteerit, nitraatti, nitriitti, ammonium, kokonaistyppi, kloridi, hapettuvuus (CODMn tai KMnO4-luku), pH, sähkönjohtavuus, happi, sameus, lämpötila, väri, haju, sulfaatti, kokonaiskovuus, arseeni, uraani, alkaliniteetti, rauta ja mangaani sekä bensiinihiilivedyt ja keskitisleet C5-C21.

Kaivovedestä ja pohjavedestä otettavasta suppeasta näytteestä tutkitaan pohjaveden tai kaivoveden pinnan taso, koliformiset bakteerit, nitraatti,

nitriitti, ammonium, kokonaistyppi, hapettuvuus (CODMn tai KMnO4-luku), pH, sähkönjohtavuus, kloridi, sulfaatti, sameus, lämpötila, arseeni, väri ja haju.

Pintavedestä (ojasta) ja laskeutusaltaasta otetusta näytteestä tutkitaan lämpötila, sameus, väri, haju, hapettuvuus (CODMn tai KMnO4-luku), ammonium, nitraatti, nitriitti, kokonaistyppi, kokonaisfosfori, sulfaatti, pH, kiintoaine ja sähkönjohtavuus.

Tarkkailuohjelmaa laajennetaan tarvittaessa, mikäli tulokset antavat siihen aihetta. - - -

25. Lupa- ja valvontaviranomaisella on oikeus suorittaa ottamisalueella tarvittaessa valvontakatselmuksia. Lupa- ja valvontaviranomaiselle on annettava kaikki ne tiedot, jotka ovat valvonnan kannalta tarpeellisia.

26. Ottamisalueen ja maantien välisen suojakaistan puusto tulee säilyttää vähintään toteutettuun jälkihoitoon asti.

27. Jälkihoitotöiden on oltava toteutettuina luvan voimassaoloaikana. Alue on maisemoitava vaiheittain suunnitelman mukaisesti maa-ainesten ottamisen edetessä. - - -

Jälkihoito tulee toteuttaa siten, että se soveltuu maisemaan - - -

Jälkihoito viimeistellään alueelle soveltuvan puun taimien riittävän tiheällä istutuksella. - - -

Edellä selostettujen lupamääräysten lisäksi on annettu määräyksiä muun muassa polttoaineiden ja muiden kemikaalien sekä työkoneiden ja -laitteiden käsittelystä ja säilyttämisestä alueella (lupamääräykset 13-15) ja toiminnanharjoittajien velvollisuudesta raportoida muun muassa otettujen ainesten määrää ja laatua, jälkihoitotoimenpiteiden suorittamista ja mahdollisia yöaikaisia kuormaamisia ja kuljetuksia koskevista seikoista (lupamääräys 22) sekä toiminnanharjoittajien velvollisuudesta asettaa vakuus tässä päätöksessä määrättyjen toimenpiteiden suorittamisen vakuudeksi (lupamääräys 23).

Hallinto-oikeuden ratkaisu

Hämeenlinnan hallinto-oikeus on valituksenalaisella päätöksellään, siltä osin kuin nyt on kysymys, hylännyt A:n ja B:n valituksen Janakkalan ympäristölautakunnan päätöksestä. Hallinto-oikeus on kuitenkin muuttanut lautakunnan päätöstä määräämällä, että lupa on voimassa 10 vuotta päätöksen lainvoimaiseksi tulemisesta alkaen.

Hallinto-oikeus on perustellut päätöstään edellä mainitulta osin seuraavasti:

= = =

Toimintaan myönnetty ympäristölupa

Janakkalan ympäristölautakunta on 10.10.2013 § 52 myöntänyt luvan saajille ympäristöluvan nyt kysymyksessä olevaa kalliokiviaineksen louhintaa ja murskausta varten. Lupapäätöksessä on käsitelty muun muassa toiminnan melu- ja pölyvaikutuksia, vaikutuksia vesistöihin ja pohjaveteen, jätehuoltoa, yleistä pilaantumisen ehkäisemistä, tarkkailua ja valvontaa sekä alueen jälkihoitoa ja asetettu näiltä osin lupamääräyksiä. Ympäristölupapäätöksestä on valitettu Vaasan hallinto-oikeuteen. Valituksen käsittely on kesken.

Keskeiset sovellettavat maa-aineslain säännökset

Maa-aineslain 3 §:n 1 momentin mukaan tässä laissa tarkoitettuja aineksia ei saa ottaa niin, että siitä aiheutuu:

1) kauniin maisemakuvan turmeltumista;

2) luonnon merkittävien kauneusarvojen tai erikoisten luonnonesiintymien tuhoutumista;

3) huomattavia tai laajalle ulottuvia vahingollisia muutoksia luonnonolosuhteissa; tai

4) tärkeän tai muun vedenhankintakäyttöön soveltuvan pohjavesialueen veden laadun tai antoisuuden vaarantuminen, jollei siihen ole saatu vesilain mukaista lupaa.

Edellä mainitun pykälän 4 momentin mukaan ottamispaikat on sijoitettava ja ainesten ottaminen järjestettävä niin, että ottamisen vahingollinen vaikutus luontoon ja maisemakuvaan jää mahdollisimman vähäiseksi ja että maa-ainesesiintymää hyödynnetään säästeliäästi ja taloudellisesti eikä toiminnasta aiheudu asutukselle tai ympäristölle vaaraa tai kohtuullisin kustannuksin vältettävissä olevaa haittaa.

Maa-aineslain 6 §:n 1 momentin mukaan lupa ainesten ottamiseen on myönnettävä, jos asianmukainen ottamissuunnitelma on esitetty eikä ottaminen tai sen järjestely ole ristiriidassa 3 §:ssä säädettyjen rajoitusten

kanssa. Asiaa harkittaessa on otettava huomioon myös lupamääräysten vaikutus.

= = =

Maankäytön suunnittelu, alueen kulttuurihistorialliset arvot ja ottamisen vaikutukset lähialueen kiinteistöjen arvoihin

Ottamisalueella ei ole voimassa yleis- eikä asemakaavaa. Kanta-Hämeen maakuntakaavassa ottamisalueelle ei ole osoitettu aluevarauksia. Kaavassa on ottamisalueen länsipuolella noin sadan metrin etäisyydellä kalliokiviainesten ottamiseen osoitettu alue (Eok 211). Ottamisalueen pohjoispuolella noin sadan metrin etäisyydellä kaavassa on merkintä maakunnallisesti arvokkaasta Vanajaveden kulttuurimaisema-alueesta (ma) ja ottamisalueen eteläpuolella 500-800 metrin etäisyydellä on merkintä maa- ja metsätalousvaltaisesta alueesta, jolla on erityisiä arvoja. Ottamisalue ei rajaudu mihinkään näistä alueista.

Rakentamista ohjaavassa oikeusvaikutuksettomassa Janakkalan maankäytön rakennemallissa 2030+, joka on Janakkalan kunnan suunnittelutavoitteita ohjaava yleissuunnitelma, ottamisalue sijoittuu laajalle vihervyöhykkeelle.

Maakuntakaavan aluemerkinnöillä tai edellä mainitulla kunnan rakennemallilla ei ole oikeudellista sitovuutta maa-aineslupaharkinnassa. Näin ollen maa-ainesluvan myöntäminen ei esimerkiksi edellytä, että ottamisalue sijoittuu maakuntakaavassa kallioaineksen ottamisalueeksi osoitetulle alueelle. Maa-aineslupa-asiat ratkaistaan aina maa-aineslain säännösten perusteella.

Mikroliitti Oy on tehnyt Puurokorvenmäkeä koskevan muinaisjäännösinventoinnin, jonka perusteella ottamisalueella ei havaittu mitään esihistoriaan tai muinaisjäännökseen viittaavaa. Lupahakemuksen johdosta annetussa Museoviraston lausunnossa 10.1.2013 on tuotu tältä osin esiin ainoastaan ottamisalueen itäpuolella kulkeva Kirkkoportintie (maantie 2873), joka on kulttuurihistorian kannalta tärkeä keskiajalta peräisin oleva tie. Tie on Kanta-Hämeen maakuntakaavassa osoitettu kehitettäväksi matkailu- ja maisematienä. Saatujen selvitysten perusteella ottamisalueella ei ole kulttuurihistoriallisia arvoja, jotka voisivat muodostaa esteen maa-ainesten ottamistoiminnalle. Ottamistoiminnan liikennevaikutuksista lausutaan jäljempänä tässä päätöksessä.

Lähialueen kiinteistöjen arvon mahdollinen aleneminen maa-ainesten

ottamisen vuoksi ei sinänsä ole este maa-ainesluvan myöntämiselle. Maa-ainesten ottajan korvausvelvollisuudesta säädetään maa-aineslain 9 §:ssä. Oikeutta korvaukseen ei ratkaista maa-aineslupapäätöksen yhteydessä. Maa-aineslaki ei mahdollista vakuuden vaatimista 9 §:n mukaisen korvausvelvollisuuden osalta.

Ottamistoiminnan maisemavaikutukset

Maa-ainesten ottaminen muuttaa aina jossain määrin ottamisalueen ja sen lähiympäristön maisemaa. Maa-aineslain 3 §:n 1 momentin 1 kohdassa maisemakuvalla ei kuitenkaan tarkoiteta mitä tahansa, yleensä subjektiiviseen arvioon perustuvaa maisemakuvaa, vaan lainkohta edellyttää, että maisemakuvalla on tiettyjä objektiiviseen arviointiin perustuvia erityisiä kauneusarvoja.

Ympäristötutkimus Yrjölän laatimasta tutkimusraportista "Puurokorvenmäen kasvillisuus ja luontotyyppiselvitys 2011" käy muun ohella ilmi, että ottamisalueen pohjoisreuna rajautuu nuoreen taimikkoon ja eteläreuna soistuneeseen kuusimetsään. Idässä alue rajautuu maantiehen (Kirkkoportintie). Ottamisalue on talouskäytössä olevaa metsämaata ja kasvillisuudeltaan mäntykangasta, lehtipuukangasta tai havu- ja lehtipuukangasta. Hämeen ELY-keskuksen maa-aineslupahakemusta koskevassa lausunnossa 17.1.2013 on todettu, ettei nyt kysymyksessä olevalla alueella ole erityisiä maisemansuojelullisia arvoja.

Esitetyn selvityksen mukaan Puurokorvenmäki ei ole maisemallisesti merkittävää aluetta. Se ei sijaitse ympäristöään merkittävästi korkeammalla. Lautakunnan lausunnosta ilmenee, ettei ottamisalue nykyisellään näy asutuksen suunnassa pohjoisessa ja luoteessa pääosin maaston muotojen vuoksi, mutta se näkyy koillisessa yleisellä tiellä liikuttaessa, koska Puurokorvenmäen pohjoispuolen metsä on hiljattain avohakattu.

Ottamisalueen maisemakuvaa tai luonnon kauneusarvoja ei voida pitää sillä tavoin merkittävinä, että niitä voitaisiin pitää ottamisen esteenä maa-aineslain 3 §:n 1 momentin 1 ja 2 kohtien tarkoittamalla tavalla. Kun tämän lisäksi otetaan huomioon, että ottamisalueen ympärille jää suojapuustoa, ei ottamisen vaikutusta myöskään kaukomaisemaan voida pitää sillä tavoin merkittävänä, että maa-aineslupa voitaisiin tällä perusteella evätä. Ottamistoiminnasta ei aiheudu maa-aineslaissa tarkoitettua kauniin maisemakuvan turmeltumista tai luonnon merkittävien kauneusarvojen tuhoutumista. Lisäksi ottamisen vaikutusta maisemaan voidaan lieventää jälkihoidolla ja maisemoinnilla.

Asutukselle aiheutuvat melu- ja pölyhaitat

Maa-ainesluvan myöntämisen yhtenä edellytyksenä on, ettei toiminnasta aiheudu asutukselle tai ympäristölle vaaraa tai kohtuullisin kustannuksin vältettävissä olevaa haittaa. Asiaa ratkaistaessa tulee kiinnittää huomioita muun muassa ottamisalueen ja häiriintyvän kohteen väliin jääviin suojaetäisyyksiin. Ottamisesta aiheutuvaan haittaan voidaan vaikuttaa myös lupamääräyksillä.

Maa-aineslaissa tai maa-ainesten ottamisesta annetussa valtioneuvoston asetuksessa ei ole nimenomaisia säännöksiä ottamisalueiden ympärille jätettävistä suojaetäisyyksistä. Ympäristöhallinnon ohjeessa 1/2009 "Maa-ainesten kestävä käyttö" on esitetty suositukset ottamisalueen ympärille tarvittavista suojaetäisyyksistä. Suositusten mukaan etäisyyden asuttuun rakennukseen tulee kalliokiven ottamisalueilla olla 300-600 metriä. Suositukset eivät ole oikeudellisesti sitovia ja suojaetäisyydet harkitaan tapauskohtaisesti.

Ottamisaluetta lähimmän asutun kiinteistön Erkkilä RN:o 1:53 rajalta ottamisalueen reunaan on esitetyt selvitykset huomioon ottaen vähintään 500 metriä. Kiinteistöllä oleva asuinrakennus on noin 770 metrin etäisyydellä ottamisalueesta. Seuraavat kiinteistöt ovat noin 850 metrin etäisyydellä tai sitä kauempana ottamisalueesta.

Ottamisen toiminta-aikaa on lupapäätöksessä rajattu määräämällä muun muassa, että murskaaminen ja seulonta, poraaminen ja rikotus sekä räjäytykset ovat sallittuja ainoastaan maanantaista perjantaihin. Myös kuormaamisen, kuljetusten ja jälkihoitotöiden osalta on annettu toiminta-aikamääräyksiä. Lisäksi luvassa on määrätty, ettei minkäänlaista toimintaa saa harjoittaa arki- ja sunnuntaipyhinä.

Kun otetaan huomioon asutuksen etäisyys ottamisalueesta, toiminta-aikoja koskevat sekä muut lupamääräykset ja se, että toiminnan aiheuttamat melu- ja pölyhaitat on tarkemmin käsitelty ja niiden torjumiseksi on annettu määräykset toimintaa koskevan ympäristöluvan yhteydessä, ei ottamistoiminnasta ennalta arvioiden aiheudu asutukselle tai ympäristölle maa-aineslain 3 §:n 4 momentissa tarkoitettua kohtuullisin kustannuksin vältettävissä olevaa haittaa. Tähän nähden ottamisen toiminta-aikojen muuttamiseen vaadituilla tavoilla ei ole perusteita. Tältä osin on erityisesti otettava huomioon, ettei toiminta-aikarajoituksia voida asettaa niin tiukoiksi, että ne kohtuuttomasti vaikeuttavat ottamistoiminnan käytännön toteuttamista tai heikentävät toiminnan taloudellista kannattavuutta.

Kun vielä otetaan huomioon, että räjäytysten osalta kysymys on varsin lyhytkestoisesta häiriöstä ja että yöaikainen toimintalupa koskee vain kuormaamista ja kuljettamista, ei lupamääräyksen 10 muuttaminen vaadituin tavoin ole tarpeen.

Liikennevaikutukset

Liikennöinti ottamisalueelle tapahtuu Kirkkoportintieltä (maantie 2873) alueen pohjoispäähän rakennettavaa noin sata metriä pitkää uutta tietä pitkin. Tälle uudelle tielle tullaan hakemaan tienpitäjänä toimivalta Uudenmaan ELY-keskukselta liittymälupa Kirkkoportintielle. Museoviraston 10.1.2013 antamassa lausunnossa on tältä osin todettu, että kun Kirkkoportintie on kulttuurihistorian kannalta tärkeä tie, joka on maakuntakaavassa osoitettu kehitettäväksi matkailu- ja maisematieksi, tien linjausta ei saa muuttaa liittymää rakennettaessa. Museovirasto ei siten ole nähnyt estettä liittymän rakentamiselle.

Kirkkoportintie on yleinen tie. Myös Vähikkäläntie, jonka kautta liikenne ottamisalueelta kohti moottoritietä etelän suuntaan todennäköisimmin tulee kulkemaan, on yleinen tie. Ottamistoiminnasta aiheutuva liikennöinti yleisellä tiellä ei sellaisenaan voi muodostaa estettä maa-ainesluvan myöntämiselle. Myöskään liikenneturvallisuus sellaisenaan tai tien kunnossapitoon liittyvät seikat eivät voi tulla maa-ainesluvan myöntämisen yhteydessä tutkittaviksi.

Lupamääräyksen 16 määräystä siitä, että kuormat on tarvittaessa peitettävä, voidaan pitää riittävänä ottaen huomioon, että kuljetuksista vastaavat tahot ovat lähtökohtaisesti muutoinkin vastuussa kuormaamisen asianmukaisuudesta. Myös nopeus- ja painorajoituksia tulee yleisellä tiellä noudattaa maa-aineslainsäädännöstä ja maa-ainesluvan lupamääräyksistä riippumatta. Jätemaan kuljetukset ovat ottamistoiminnasta aiheutuvia kuljetuksia, joita koskevat kuljetuksille lupapäätöksessä asetetut toiminta-aikarajoitukset, joten erillisiä rajoituksia näiden kuljetusten osalta ei ole tarpeen asettaa. Nämä seikat huomioon ottaen lupamääräystä 16 ei ole tarpeen muuttaa valituksessa vaadituin tavoin.

Kaikki edellä selostetut seikat ja nyt kysymyksessä olevan alueen liikenneolosuhteet huomioon ottaen liikenteestä ei ennalta arvioiden aiheudu asutukselle tai ympäristölle sellaista haittaa, jota voitaisiin pitää maa-ainesluvan myöntämisen esteenä.

Vaikutukset pinta- ja pohjavesiin sekä lähialueiden kaivoihin

Ottamisalue ei sijaitse luokitellulla pohjavesialueella. Lähin luokiteltu pohjavesialue sijaitsee alueen rajalta noin 500 metriä lounaaseen. Ottamisalue on kalliota, eikä alueella esitetyn selvityksen mukaan siten ole vallitsevaa pohjaveden pinnan tasoa. Kalliopohjaveden korkeus ja laatu vaihtelevat muun muassa kallion rakoisuuden vuoksi. Olemassa olevien tietojen perusteella pohjaveden keskimääräinen korkeusasema ottamisalueella on +105 - +107. Lähin talouskaivo on noin 770 metrin etäisyydellä ottamisalueesta. Rehakanjärvi on hiukan yli kilometrin päässä ottamisalueesta pohjoiseen.

Lupapäätöksessä on annettu edellä selostetut pölyn leviämistä ja pohjaveden pinnan tasoa sekä pinta- ja kaivovesien, pohjaveden ja laskeutusaltaan vesien laadun tarkkailua koskevat lupamääräykset. Lisäksi päätöksessä on määrätty, ettei ottamissyvyys saa alittaa tasoa +110,0. Ottamisalueelta tulevat sade- ja sulamisvedet johdetaan lupahakemuksen mukaan alueen koillispuolelle rakennettavaan tasausaltaaseen, josta ne johdetaan viettona ojaa pitkin altaaseen. Vesi viipyy hienoaineksen laskeuttamiseksi altaassa, josta se johdetaan maastoon ylijuoksutuksena.

Kun otetaan erityisesti huomioon ottamisalueen sijainti luokittelemattomalla pohjavesialueella ja maa-ainesluvan lupamääräykset sekä vesien johtamisesta hakemuksessa esitetty, ottamistoiminnasta ei ennalta arvioiden aiheudu pohjaveden laadun tai antoisuuden vaarantumista. Etäisyydet Rehakanjärveen ja kaivoihin huomioon ottaen toiminnasta ei ennalta arvioiden aiheudu myöskään pinta- tai kaivovesille niiden laatuun tai kaivojen antoisuuteen liittyvää vahinkoa tai muutoksia, joita ei varotoimenpitein ja lupamääräyksin pystytä torjumaan. Tältä osin tulee lisäksi ottaa huomioon, että vesistöjä, pohjavettä ja kaivoja koskevat asiat tulevat erityisesti tutkittaviksi toimintaa koskevan ympäristöluvan yhteydessä.

= = =

Hallinto-oikeuden loppujohtopäätös

Luvan saajat ovat esittäneet asianmukaisen ottamissuunnitelman. Janakkalan ympäristölautakunta on selvittänyt suunnitellun ottamistoiminnan vaikutuksia riittävästi. Ottaminen ei edellä tässä päätöksessä selostetut seikat huomioon ottaen ole valituksissa esitetyin tavoin ristiriidassa maa-aineslain 3 §:ssä säädettyjen rajoitusten kanssa, joten lupa kalliokiviaineksen ottamiseen on tullut myöntää kymmeneksi vuodeksi.

Sovelletut oikeusohjeet

Perusteluissa mainitut

Maa-aineslaki 11 § ja 20 § 3 mom

Kuntalaki (365/1995) 90 §

Asian ovat ratkaisseet hallinto-oikeuden jäsenet Ulla-Maarit Heljasvuo, Tiina Hyvärinen, joka on myös esitellyt asian, ja Paula Pihlava.

Käsittely korkeimmassa hallinto-oikeudessa

A ja B ovat valituksessaan vaatineet, että Hämeenlinnan hallinto-oikeuden ja Janakkalan ympäristölautakunnan päätökset kumotaan ja hakemus hylätään. Mikäli lupapäätöstä ei kumota, maa-ainesten ottamisen toiminta-aikoja tulee rajoittaa siten, että toiminta on sallittua vain maanantaista perjantaihin kello 8-16. Lisäksi jatkuvan melun enímmäistaso on rajoitettava 50 dB:iin päivällä ja 45 dB:iin yöllä (vakituinen asutus) sekä iskumaisen, kapeakaistaisen ja jaksollisen melun (loukotus) enimmäismelutaso 35 dB:iin päivällä ja 25 dB:iin yöllä (vakituinen asutus). Vapaa-ajan asutuksen enimmäismelutasot on rajoitettava jatkuvan melun osalta 10 dB alemmaksi ja jaksollisen melun samoin kuin vakituisen asutuksen osalta.

Vaatimustensa tueksi muutoksenhakijat ovat esittäneet muun ohella seuraavaa:

Puurokorvenmäen alue on maakuntakaavassa merkitty kulttuurihistoriallisesti merkittäväksi ja suojeltavaksi maisema- ja matkailualueeksi, jonka luonnetta ei saa muuttaa. Kirkkoportintie on ollut samalla paikalla käytössä 1300-luvulta lähtien ja esimerkiksi Elias Lönnrot käveli mainittua tietä pitkin ensimmäisellä runonkeruumatkallaan vuonna 1828. Suunniteltu kiviainesten otto Puurokorvenmäeltä turmelisi kauniin maisemakuvan. Maa-aineslain 3 §:ssä kielletään tällainen maiseman turmeleminen.

Hallinto-oikeuden päätöksen mukaan lupaehtoja noudattamalla ottamistoiminnasta ei ennalta arvioiden aiheudu asutukselle tai ympäristölle muun ohella meluhaittaa. Näin ei asia kuitenkaan käytännössä ole ollut. Alueen asukkailla on kokemusta 2,3 kilometrin päässä asutuksesta vuosina 2002-2011 toiminnassa olleesta Mustisuon kiviaineksen ottopaikan erittäin häiritsevistä melu- ja pölyhaitoista. Esimerkiksi 35-45 dB:n aaltoileva, iskumainen, kapeakaistainen, jaksollinen loukotus on sietämätöntä ja lisäksi terveydelle vaarallista (aiheuttaa tinnitusta). Ulkona ei voinut oleskella. Jos vastaavanlainen kiviaineksen ottopaikka tulisi 0,5 kilomerin päähän Puurokorvenmäelle, melutaso ylittäisi sallitut meluarvot ja olisi terveydelle vaarallista. Koko asuttu alue olisi toiminnan melualueella. Lähes avohakatulla alueella melu etenee helposti kauas ja alueen kallioseinämät heijastavat ääntä ja vahvistavat sitä. Meluesteeksi Puurokorvenmäelle ehdotettu suojaseinä ei estäisi melua asutun alueen suuntaan vaan päinvastoin heijastaisi vahvistuneen melun asutuksen suuntaan. Tällä hetkellä mitattu melu 500 metrin päässä Puurokorvenmäeltä on päivällä 31-32 dB ja yöllä 25-27 dB. Liikenne (moottoritie, harva lähiliikenne ja postilennot) nostaa näitä arvoja satunnaisesti noin 5 dB.

Mustisuon ottamisalueen ottamistoiminnan oltua käynnissä toiminnasta aiheutui alueella merkittäviä pölyhaittoja. Aikaisempaa voimakkaammat tuulet ja myrskyt toivat pölyn (kivituhka) kauas varsinkin syksyllä. Pölystä aiheutui laskeumia pelloille ja kasvimaille. Eniten ongelmia pölystä aiheutuu kuitenkin alueen pohja- ja talousvesille. Kokemuksen mukaan Puurokorvenmäen alueen valuma-alueen vedet joutuvat alueen pohjavesiin. Puurokorven alue viettää 40-60 metriä alaspäin pohjoiseen, joten kaikki Rehakanjärven eteläpuolella olevat 24 kiinteistöä saavat talousvetensä sen valuma-alueelta. Siten niiden vedensaanti (kaivot) voi vaarantua joko antoisuudeltaan ja/tai laadultaan. Puurokorvenmäen alueen vedet virtaavat kahta puroa pitkin Rehakanjärveen. Ottamistoiminnan räjäytykset aiheuttavat kallioperään uusia halkeamia ja sulkevat vanhoja. Murskauksesta aiheutuu pöly- ja kivennäislaskeumia. Pohjaveden virtaukset muuttuvat tai ehtyvät. Juomaveden laatu voi huonontua alueen kiinteistöillä, jotka saavat käyttövetensä tältä valuma-alueelta. Lain mukaan pohjavettä on kaikki maaperässä oleva vesi, eikä ainoastaan luokitelluilla pohjavesialueilla. Maa-aineslain 3 §:n 1 momentin 4 kohdan mukaan lupaa kiviainesten otolle ei tule myöntää, jos se vaarantaa pohjaveden antoisuuden tai sen laadun.

Toiminnan liikenne kulkee Kirkkoportintietä etelään ja pohjoiseen. Tie on vanha väylä Hämeestä Tammisaaren satamaan. Se on maakuntakaavassa suojeltu matkailu- ja maisematie, jonka linjausta ei saa muuttaa. Mustisuon ottopaikan ollessa käytössä mainittu tie, samoin kuin Rehakantie menivä surkeaan kuntoon. Rekat rikkoívat tien pinnan ja tienreunat pettivät. Puurokorvenmäen ottoalueen käyttöönotto merkitsisi noin 80 raskaan ajoneuvon käyntiä vuorokaudessa. Tie ei kestä tällaista liikennettä ja liikenneturvallisuus vaarantuisi kapealla mutkaisella tiellä. Tie ei sovi raskaalle liikenteelle, jollaista ottamistoiminta edellyttää.

Näin ollen luvan edellytyksiä kiviainesten ottamistoimintaan ei tälläkään perusteella ole.

Puurokorvenmäen alue on Janakkalan maankäytön rakennemallissa 2030+ merkitty viheralueeksi, josta esimerkiksi maa-ainesten otto on kielletty. Maankäytön rakennemallia ei ole asiassa noudatettu. Asukkaita on houkuteltu muuttamaan rauhalliseen maalaisympäristöön. Myöskään Hämeen maakuntakaavassa Puurokorvenmäki ei ole kiviainesottoon sallitulla alueella. Tätäkään rajoitusta ei ole noudatettu. Kunnissa on hyväksytty soranoton yleiset periaatteet. Niidenkään perusteella kiviainesten ottoa Puurokorvenmäeltä ei voida sallia.

Kiviainesluvan myöntäminen vaikuttaa lähialueiden kiinteistöjen myyntiarvoihin. Maa-aineslain mukaan kiinteistön omistajilla on oikeus saada täysi korvaus myyntiarvojen laskusta.

Janakkalan ympäristölautakunta on antanut valituksen johdosta lausunnon, jossa on esitetty valituksen hylkäämistä.

Jul-Atte Oy ja Niemisen Sora Oy ovat antaneet valituksen ja ympäristölautakunnan lausunnon johdosta selityksen. Yhtiöt ovat vaatineet, että A ja B velvoitetaan korvaamaan niiden oikeudenkäyntikulut hallinto-oikeudessa viivästyskorkoineen.

A ja B ovat antaneet vastaselityksen. He ovat muun ohella esittäneet, että hallinto-oikeus on muuttanut maa-ainesluvan voimassaoloajan 10 vuoteen. Myös maa-ainesten ottomäärä tulee rajoittaa kymmentä vuotta vastaavaan määrään. Toiminta on rajoitettava niin, että murskaus on sallittua vain maanantaista perjantaihin kello 8-16, poraus ja rikotus arkipäivisin kello 7-18 ja liikennöinti tiellä kello 8-15. Yhtiön oikeudenkäyntikulujen korvaamista koskeva vaatimus hallinto-oikeuden osalta olisi tullut esittää jo hallinto-oikeudessa.

Korkeimman hallinto-oikeuden ratkaisu

1. Jul-Atte Oy ja Niemisen Sora Oy:n vaatimusta, että A ja B on velvoitettava korvaamaan yhtiöiden oikeudenkäyntikulut hallinto-oikeudessa viivästyskorkoineen, ei tutkita.

2. Valittajien vaatimusta maa-ainesten ottomäärän rajoittamisesta ei tutkita.

3. Muutoin korkein hallinto-oikeus tutkinut asian. Valitus hylätään. Hämeenlinnan hallinto-oikeuden päätöksen lopputulosta ei muuteta.

Perustelut

1. Yhtiöt eivät ole hallinto-oikeudessa vaatineet oikeudenkäyntikulujensa korvaamista. Tämän vuoksi mainittu, yhtiöiden antamassa selityksessä esitetty vaatimus on jätettävä vasta korkeimmassa hallinto-oikeudessa tehtynä tutkimatta.

2. Kuntalain (365/1995) 90 §:n 3 momentin mukaan valittajan tulee esittää valituksensa perusteet ennen valitusajan päättymistä. Valittajien vasta valitusajan jälkeen annetussa vastaselityksessä esitetty vaatimus ottomäärän rajoittamisesta on näin ollen jätettävä myöhään tehtynä tutkimatta.

3. Maa-ainesluvan lupamääräyksessä 17 on annettu melutason ohjearvoista annetun valtioneuvoston päätöksen (993/1992) mukaisiin ulkomelun ohjearvoihin perustuvat määräykset toiminnassa (räjäytykset pois lukien) noudatettavista melun enimmäistasoista häiriintyvien kohteiden, kuten asuintalojen, piha-alueilla ja loma-asumiseen käytettävillä alueilla.

Lupamääräyksen 18 mukaan toiminnanharjoittaja on velvollinen tarvittaessa selvittämään toiminnasta aiheutuvan melutason. Toiminnanharjoittajan tulee ryhtyä toimenpiteisiin melutason alentamiseksi, mikäli melutaso selvityksen mukaan ylittyy. Tämän vuoksi lupamääräystä 17 ei ole perusteita muuttaa valituksessa vaaditulla tavalla.

Näillä perusteilla ja kun muutoin otetaan huomioon hallinto-oikeuden päätöksen edellä ilmenevät perustelut ja perusteluissa mainitut oikeusohjeet sekä korkeimmassa hallinto-oikeudessa esitetyt vaatimukset ja asiassa saatu selvitys, hallinto-oikeuden päätöksen lopputuloksen muuttamiseen ei ole perusteita.

Asian ovat ratkaisseet hallintoneuvokset Kari Kuusiniemi, Riitta Mutikainen, Hannu Ranta, Mika Seppälä ja Janne Aer. Asian esittelijä Irene Mäenpää.