Muu päätös 1937/2015

Sisäinen pakolaisuus Irakin muuttuneessa tilanteessa

Antopäivä: 8.7.2015
Taltionumero: 1937
Diaarinumero: 2475/1/14

Asia

Ulkomaalaisasiaa koskeva valituslupahakemus ja valitus

Muutoksenhakija

Irakin kansalainen A

Päätös, jota valitus koskee

Helsingin hallinto-oikeus 13.6.2014 nro 14/0946/1

Asian vaiheet

Maahanmuuttovirasto on 14.11.2013 hylännyt muutoksenhakijan (asiakasnumero -------) kansainvälistä suojelua ja oleskelulupaa koskevan hakemuksen. Maahanmuuttovirasto on lisäksi päättänyt käännyttää muutoksenhakijan kotimaahansa Irakiin.

Maahanmuuttovirasto on perustellut päätöstään muun ohella seuraavasti:

Tosiseikat

Hakija on kertonut olevansa kotoisin Kirkukista ja asuneensa siellä perheensä kanssa Kreikasta palattuaan. Hakija on esittänyt Maahanmuuttovirastolle Irakin passin, mutta ei henkilökorttia tai kansalaisuustodistusta. Passissa syntymäpaikaksi on merkitty Kirkuk, mutta myöntämispaikaksi Suleimania. Turvapaikkapuhuttelussa hakija on kertonut hakeneensa passin Kalarin kaupungista, joka hakijan mukaan kuuluu Kirkukiin, mutta tosiasiassa kuuluu Sulaimanian alueeseen, joten kertomus passin hankkimisesta on selvästi epäuskottava. Hakija on kuitenkin osannut kertoa yksityiskohtaisesti elinympäristöstään Kirkukissa, joten ristiriitaisuuksista huolimatta Maahanmuuttovirasto on katsonut, että Kirkukia kotipaikkana ei voida kiistää ja sitä on pidettävä tosiseikkana.

Hakijan mukaan elämä Kirkukissa oli vaarallista yleisen turvallisuustilanteen vuoksi, mutta kuitenkaan häneen tai hänen perheeseensä ei ollut kohdistunut henkilökohtaisesti minkäänlaista vaaraa, väkivaltaa tai uhkaa. Hakija on kertonut pelkäävän olevansa vaarassa Irakissa. Kirkukin yleinen turvallisuustilanne huomioiden kaikkiin siviileihin kohdistuu jonkin tasoinen riski väkivallasta. Maahanmuuttovirasto hyväksyy Kirkukin heikon turvallisuustilanteen tosiseikkana.

Hakija on kertonut, ettei voi mennä Suleimaniaan, koska se ei kuulu Kirkukin alueeseen. Hän on esittänyt Maahanmuuttovirastolle passin, jonka myöntämispaikka on Suleimania. Edelleen hän on esittänyt kopion vihkitodistuksesta, jonka mukaan aviopuolisot on vihitty Suleimaniaan kuuluvassa Chamchamalissa. Turvapaikkapuhuttelussa hakija on kertonut, että oli vaikeaa löytää imaami, joka suostui vihkimään heidät, koska vaimo ei ole muslimi. Hakija lisäsi kuitenkin, ettei avioliittoa ollut solmittu Suleimaniassa, koska hän ei olisi voinut mennä sinne. Poliisin kuulustelussa hakija on kertonut lähteneensä Irakista lentäen Suleimaniasta Istanbuliin. Kertomuksen ja esitettyjen kirjallisten todisteiden mukaan hakija on käynyt eri osissa Suleimaniaa todisteellisesti ainakin kolme kertaa. Kertomus on tältä osin selvästi epäuskottava.

Yleinen turvallisuustilanne Kurdistanin aluehallinnon (KRG) hallitsemalla Dohuikin, Arbilin ja Suleimanian lääneistä koostuvalla Kurdistanin autonomisella alueella on merkittävästi parempi kuin Keski-Irakin niin kutsutuilla kiistellyillä alueilla ja pääkaupungissa Bagdadissa. Kurdistanin autonomisen alueen yleinen turvallisuustilanne on pysynyt vakaana, vaikka Arbilissa tehtiin 29.9.2013 terrorihyökkäys viranomaisia vastaan, ensimmäistä kertaa kuuteen vuoteen. Tarkkaan alueen rajoja vartioivat KRG:n turvallisuusviranomaiset ovat onnistuneet ehkäisemään kapinallisryhmien toiminnan lähes täysin.

Irakin kansalaiset ovat maan perustuslain mukaan vapaita muuttamaan, matkustamaan ja asumaan missä tahansa maan sisällä tai ulkomailla (Iraqi Constitution). Kurdistanin autonomisella alueella on kaksi kansainvälistä lentokenttää Arbilissa ja Suleimaniassa, joista on suorat yhteydet muun muassa Eurooppaan. Irakilainen pääsee KRG:n hallinnoimalle alueelle esittämällä henkilökorttinsa (jinsiya) rajoja valvoville viranomaisille. Mahdollisesti vanhentunut tai kadonnut henkilökortti on mahdollista uusia ilman henkilökohtaista käyntiä omalla rekisteröitymispaikkakunnalla. Rajalla henkilötietoja verrataan niin sanottuihin mustaan listaan ja pysäytyslistaan, joille joutuneet eivät pääse alueelle. Mustalle listalle joutuvat terrorismikytköksistä sekä vakavista rikoksista etsintäkuulutetut henkilöt, jotka pidätetään tavattaessa. Pysäytyslista on tarkoitettu rikoksista epäillyille ja muuten aiemman toimintansa vuoksi epäilyttäville henkilöille. Virallistaakseen oleskelunsa Kurdistanin autonomisella alueella henkilön pitää hakea oleskeluun oikeuttavaa tietokorttia (Information Card) KRG:n turvallisuuspoliisi Asayishin toimistosta. Kortti myönnetään, jollei henkilöä pidetä taustansa vuoksi turvallisuusuhkana.

Ottaen huomioon, että hakija on todisteellisesti käynyt Suleimaniassa ainakin kolme kertaa sekä edellä esitetty maatieto, Maahanmuuttovirasto ei ole hyväksynyt tosiseikkana kertomusta sitä, ettei hakija voisi mennä Suleimaniaan.

Oikeudellinen arvio

Ulkomaalaislain 87 §:n 1 momentin mukaan Suomessa oleskelevalle ulkomaalaiselle annetaan turvapaikka, jos hän oleskelee kotimaansa tai pysyvän asuinmaansa ulkopuolella sen johdosta, että hänellä on perustellusti aihetta pelätä joutuvansa siellä vainotuksi alkuperän, uskonnon, kansallisuuden, tiettyyn yhteiskunnalliseen ryhmään kuulumisen tai poliittisen mielipiteen johdosta. Lisäksi edellytetään, että henkilö ei voi tai on pelkonsa vuoksi haluton turvautumaan kotimaansa tai pysyvän asuinmaansa suojeluun.

Hakija on kertonut pelkäävänsä Kirkukin yleistä turvallisuustilannetta. Maahanmuuttovirasto on hyväksynyt tosiseikkana Kirkukin huonosta turvallisuustilanteesta johtuvan uhan, mutta katsoo, ettei hakijaan henkilökohtaisesti ole kohdistunut eikä ole varassa kohdistua todellista vainon uhkaa.

Vainoksi katsotaan teot, jotka ovat laatunsa ja toistuvuutensa vuoksi sellaisia, että ne loukkaavat vakavasti perustavanlaatuisia ihmisoikeuksia. Hakijaan ei ole kertomuksen mukaan kohdistunut minkäänlaisia oikeudenloukkauksia. Näin ollen hänen ei voida katsoa olevan vaarassa joutua vainoksi katsottavien tekojen kohteeksi myöskään tulevaisuudessa (Ulkomaalaislaki 87 a §).

Ulkomaalaislain mukaan vainon syitä arvioidessa huomioidaan ainakin alkuperään, uskontoon, kansalliseen ja poliittiseen mielipiteeseen sekä tiettyyn yhteiskunnalliseen ryhmään kuulumiseen liittyvät tekijät. Kertomuksensa mukaan hakija pelkää Kirkukin turvallisuustilannetta. Koska hakijan tapauksessa ei katsota olevan vainoksi katsottavia tekoja, ei edellytys vainon syystä tai sen yhteydestä vainoksi katsottavaan tekoon täyty hänen tapauksessaan (Ulkomaalaislaki 87 b ja 87 §).

Koska hakijaan ei ole kohdistunut vainoksi katsottavaa tekoa, ei edellytys vainoa harjoittavasta tahosta täyty hänen kohdallaan (Ulkomaalaislaki 88 c ja d §).

Koska pelko henkilökohtaisesta uhasta ei ole perusteltua, hakijaan ei ole kohdistunut vainoksi katsottavaa tekoa. Maahanmuuttovirasto on katsonut, että hakijalla ei ole perustellusti aihetta pelätä joutua kotimaassaan vainotuksi ulkomaalaislain 87 § 1 momentissa tarkoitetulla tavalla. Ulkomaalaislain 88 §:n mukaan maassa oleskelevalle ulkomaalaiselle myönnetään oleskelulupa toissijaisen suojelun perusteella, jos 87 §:n edellytykset eivät täyty, mutta on esitetty merkittäviä perusteita uskoa, että jos ulkomaalainen palautettaisiin kotimaahansa tai pysyvään asuinmaahansa, hän joutuisi todelliseen vaaraan kärsiä vakavaa haittaa. Lisäksi edellytetään, että hän on kykenemätön tai sellaisen vaaran vuoksi haluton turvautumaan sanotun maan suojeluun.

Maahanmuuttovirasto on katsonut edellä esitetyin perustein, ettei hakijan asiassa ole esitetty merkittäviä perusteita uskoa, että häntä uhkaisi kotimaassaan ulkomaalaislain 88 §:n 1 momentin 1 ja 2 kohdassa tarkoitettu kuolemanrangaistus tai teloitus, kidutus tai muu epäinhimillinen tai ihmisarvoa loukkaava kohtelu.

Irakin turvallisuustilanne on parantunut merkittävästi vuosien 2006 ja 2007 jälkeen. UNHCR:n uusimmassa Irak-kannanotossa todetaan, että vaikka väkivaltaisuudet ovatkin vähentyneet, ovat ne kuitenkin edelleen korkealla tasolla ja maassa menehtyy väkivaltaisuuksissa paljon siviilejä pääosin ei-valtiollisten tahojen iskuissa. UNHCR:n mukaan Bagdad ja Nineve ovat Irakin väkivaltaisimmat läänit. Epävakaita ovat myös Keski-Irakissa sijaitsevat Kirkukin, Diyalan, Salah Al-Dinin ja Arbalin läänit. Myös Babylon, joka on Etelä-Irakin lääneistä lähimpänä Bagdadia, on epävakaa.

Irakin turvallisuustilanteesta saatavien tietojen mukaan hakijalla ei ole kotialueelle palatessaan ulkomaalaislain 88 §:n 1 momentin 3 kohdassa tarkoitettua mielivaltaisesta väkivallasta kansainvälisen tai maan sisäisen aseellisen selkkauksen yhteydessä johtuvaa vakavaa ja henkilökohtaista vaaraa. Ulkomaalaislain 88 a §:n mukaan maassa oleskelevalle ulkomaalaiselle myönnetään oleskelulupa humanitaarisen suojelun perusteella, jos 87 tai 88 §:n mukaisia edellytyksiä ei ole, mutta hän ei voi palata kotimaahansa tai pysyvään asuinmaahansa siellä tapahtuneen ympäristökatastrofin takia tai siellä vallitsevan huonon turvallisuustilanteen vuoksi, joka voi johtua kansainvälisestä tai maan sisäisestä aseellisesta selkkauksesta tai vaikeasta ihmisoikeustilanteesta.

Hakijan kotialueen Kirkukin turvallisuusolosuhteet täyttävät toissijaisen suojelun edellytykset. Maahanmuuttovirasto ei ole hyväksynyt tosiseikkana sitä, ettei voisi mennä Suleimaniaan. Hän on todisteellisesti käynyt Suleimanian eri alueilla, hän on kurdi eikä ole ollut viranomaisten mielenkiinnon kohteena. Huomioiden myös, että hakija on terve, täysi-ikäinen mies, sekä muut henkilökohtaiset olosuhteet, Maahanmuuttovirasto on katsonut, että hakijan kohdalla voidaan soveltaa sisäistä pakoa ja että hän voi asettua asumaan Irakin autonomiselle kurdialueelle. (Ulkomaalaislaki 88 e §).

Oikeusohjeet

Ulkomaalaislaki 5 §, 52 §, 87 §, 88 §, 88 a §, 88 c §, 88 d §, 88 e §, 94 §, 95 §, 98 §, 116 §, 145 §, 146 §, 147 §, 147 a §, 148 § 2 momentti, 150 §, 152 § 2 momentti, 190 §, 193 § 1 momentti 1 ja 3 kohta, 200 § ja 201 § 1 momentti

Perustuslaki 9 § 4 momentti

Yleissopimus ihmisoikeuksien ja perusvapauksien suojaamiseksi (SopS 18-19/1990, muutettu SopS 86/1998) 3 artikla

Hallinto-oikeuden ratkaisu

Helsingin hallinto-oikeus on valituksenalaisella päätöksellään hylännyt muutoksenhakijan valituksen Maahanmuuttoviraston päätöksestä.

Hallinto-oikeus on perustellut päätöstään seuraavasti:

Valittajan kertomus

Valittaja on kertonut olevansa kotoisin Kirkukista. Hän on lähtenyt Kreikkaan vuonna 2003. Kreikassa hän tapasi romanialaisen naisen, jonka kanssa hän solmi avioliiton ja sai kaksi lasta. Taloudellisen tilanteen muututtua huonommaksi Kreikassa valittaja palasi perheensä kanssa Kirkukiin loppuvuodesta 2012. Kirkukissa ei kuitenkaan ollut turvallista. Pommeja räjähteli ja valittaja näki tulitaisteluja. Valittajan sukulaiset yrittivät käännyttää valittajan vaimoa islamin uskoon. Valittaja ja hänen perheensä asuivat Irakissa noin neljä kuukautta, jolloin valittajan vaimo lähti lastensa kanssa Isoon-Britanniaan. Valittaja lähti myöhemmin Kreikkaan. Myöhemmin puolisot päättivät matkustaa Suomeen hakemaan turvapaikkaa.

Kertomuksen arviointi ja hallinto-oikeuden johtopäätökset

Valittaja on kertonut hakevansa kansainvälistä suojelua, koska Kirkukissa turvallisuustilanne on heikko ja valittajan sukulaiset yrittivät käännyttää valittajan vaimoa islamin uskoon.

Maahanmuuttovirasto on hyväksynyt valittajan kertomuksen siitä, että hänen kotipaikkansa on ollut Kirkuk ja sen, että Kirkukin turvallisuustilanne on heikko.

Valittaja on esittänyt passin, jonka myöntämispaikka on Suleimania ja vihkitodistuksen, josta ilmenee, että valittaja ja hänen vaimonsa on vihitty Suleimaniaan kuuluvassa Chamchamalissa. Valittaja on lähtenyt Irakista lentäen Suleimaniasta. Valittaja on oleskellut eri puolilla Suleimanian maakuntaa todisteellisesti ainakin kolme kertaa.

UNHCR:n Irak-position mukaan sisäisen paon tai uudelleensijoittumisen mahdollisuutta kiistellyiltä alueilta Pohjois-Irakiin on arvioitava tapauskohtaisesti. Arvioitaessa sellaisen henkilön, joka ei ole kotoisin Pohjois-Irakin autonomiselta kurdialueelta, mahdollisuutta sisäiseen pakoon, on otettava huomioon muun muassa henkilön etninen ja poliittinen tausta, mahdollisesti jatkuva vainonpelko sekä myös todelliset elinolosuhteet alueella, jonne sisäinen pako suuntautuu. Tietyt ryhmät, kuten perheettömät ihmiset ilman takaajaa, voivat kohdata kohtuuttomia vaikeuksia päästä ja asettua alueelle (UNHCR´s Eligibility Guidelines for Assessing the International Protection Needs of Iraqi Asylum-seekers, 31 May 2012).

Valittajalla ei ole ollut henkilökohtaisia vaikeuksia kotimaassaan, vaan vaikeudet ovat liittyneet Kirkukin levottomaan turvallisuustilanteeseen. Valittaja on etniseltä taustaltaan kurdi ja uskonnoltaan muslimi. Hän on käynyt Suleimanian alueella useita kertoja. Valittajan voidaan kohtuudella edellyttää oleskelevan Suleimanian alueella.

Asiassa ei ole ilmennyt sellaisia seikkoja, joiden vuoksi olisi merkittäviä perusteita uskoa valittajan joutuvan kotimaassaan todelliseen vaaraan kärsiä vakavaa haittaa. Valittaja ei siten ole ulkomaalaislain 88 §:ssä tarkoitetulla tavalla toissijaisen suojelun tarpeessa. Kun otetaan huomioon KRG:n alueella vallitsevasta tilanteesta saatu selvitys, valittaja ei ole myöskään ulkomaalaislain 88 a §:ssä tarkoitetulla tavalla humanitaarisen suojelun tarpeessa. Valittajalle ei näin ollen voida myöntää oleskelulupaa toissijaisen suojelun tai humanitaarisen suojelun perusteella.

Ulkomaalaislain 52 §:n mukaan Suomessa olevalle ulkomaalaiselle myönnetään jatkuva oleskelulupa, jos oleskeluluvan epääminen olisi ilmeisen kohtuutonta hänen terveydentilansa, Suomeen syntyneiden siteiden tai muun yksilöllisen inhimillisen syyn vuoksi, kun erityisesti otetaan huomioon olosuhteet, joihin hän joutuisi kotimaassaan, tai hänen haavoittuva asemansa. Valittajan perhe on käännytetty Romaniaan eikä valittajalle ole muodostunut erityisiä siteitä Suomeen. Perusteita oleskeluluvan myöntämiseksi ulkomaalaislain 52 §:n 1 momentissa tarkoitetusta yksilöllisestä inhimillisestä tai muustakaan syystä ei ole ilmennyt.

Kun otetaan huomioon edellä mainitut ja muut asiassa esitetyt seikat kokonaisuudessaan, hallinto-oikeus katsoo, ettei oleskeluluvan epäämistä voida pitää ilmeisen kohtuuttomana ja että valittaja on voitu määrätä käännytettäväksi kotimaahansa Irakiin.

Sovelletut oikeusohjeet

Perusteluissa mainitut

Ulkomaalaislaki 146, 147 ja 148 §

Asian ovat ratkaisseet hallinto-oikeuden jäsenet Juha Rautiainen, Ulf Ekebom ja Leena Karhu. Esittelijä Hanna Lähdeniemi.

Käsittely korkeimmassa hallinto-oikeudessa

Muutoksenhakija on pyytänyt lupaa valittaa hallinto-oikeuden päätöksestä. Lisäksi hän on vaatinut, että käännyttämispäätöksen täytäntöönpano kielletään, kunnes asia on ratkaistu korkeimmassa hallinto-oikeudessa.

Valituksessaan hän on vaatinut, että Maahanmuuttoviraston ja hallinto-oikeuden päätökset kumotaan ja muutoksenhakijalle myönnetään oleskelulupa kansainvälisen suojelun nojalla taikka yksilöllisen inhimillisen tai muun syyn nojalla.

Muutoksenhakija on lausunut vaatimustensa tueksi muun ohella seuraavaa:

Muutoksenhakija oli perheineen palannut joulukuussa 2012 Kreikasta Kirkukiin ja yrittänyt asua siellä noin neljän kuukauden ajan. Päivittäiset räjähdykset ja vaimon painostaminen islamin uskoon kääntymiseksi olivat johtaneet mahdottomuuteen asua Kirkukissa tai muuallakaan Irakissa.

Muutoksenhakija oli asunut vuodesta 2003 lukien Kreikassa. Hän on kotoisin Kirkukista ja Maahanmuuttovirasto on katsonut, että hän voisi asettua asumaan Suleimaniaan. Hänen käyntinsä Suleimanissa ei kuitenkaan osoita, että hän voisi pysyvästi muuttaa asumaan Suleimaniaan. Sisäisen pakolaisuuden mahdollisuutta arvioitaessa on suoritettava kohtuullisuusarviointi ja tällöin huomioitava, että muutoksenhakija on kerran itse palannut vapaaehtoisesti Irakiin, mutta Suleimaniaan asumaan jääminen ei ole ollut kohtuullinen vaihtoehto, vaan väkivallan keskellä se voisi olla vielä pahempi vaihtoehto kuin Kirkuk. Pitkään maasta poissa olleena muutoksenhakijalla ei ole mitään mahdollisuuksia aloittaa elämää Suleimaniassa, koska hänellä ei ole mitään suhteita tai liitoksia sinne.

Maahanmuuttovirasto on 27.8.2014 antanut lausunnon valituslupahakemuksesta ja esittänyt, että valituslupahakemus hylätään.

Maahanmuuttovirasto on 13.2.2015 antanut korkeimman hallinto-oikeuden pyynnöstä asiassa uuden lausunnon Irakin tilanteesta sekä irakilaisten kansainvälisen suojelun tarpeesta. Maahanmuuttovirasto on lausunnossaan esittänyt muun ohella seuraavaa:

Maahanmuuttoviraston arvion mukaan koko Irakin valtion alueella ei vallitse sellainen tilanne, jossa edellytykset kansainvälisen suojelun myöntämiseksi täyttyisivät yleisesti. Länsi- ja Keski-Irakissa turvallisuustilanne on käynnissä olevan konfliktin vuoksi myös alueen siviiliväestölle vaarallinen. Sen sijaan Irakin Kurdistanin autonominen alue sekä Etelä-Irakin läänit ovat pysyneet myös konfliktin aikana turvallisuusolosuhteiltaan vakaampina alueiden asukkaille. Maahanmuuttovirasto tekee näin edelleen käännyttämispäätöksiä Irakista kotoisin oleville henkilöille, joille ei ole perusteita myöntää oleskelulupaa. Maahanmuuttovirasto on kuitenkin luopunut sisäisen paon soveltamisesta Kurdistanin autonomiselle alueelle alueen kuormittuneen pakolaistilanteen vuoksi.

Maahanmuuttoviraston arvion mukaan Keski- ja Länsi-Irakin alueella Nineven, Kirkukin, Salah al-Dinin, Diyalan, Anbarin, Bagdadin ja Babelin lääneissä vallitsee aseellisen selkkauksen vuoksi mielivaltaisesta väkivallasta johtuva, kenen tahansa alueella asuvan siviilihenkilön henkeä tai ruumiillista koskemattomuutta uhkaava vakava ja henkilökohtainen vaara, johon näiden alueiden asukkaat eivät voi nykytilanteessa saada kotimaastaan suojelua ja joka siten oikeuttaa toissijaisen suojelun myöntämiseen, jollei henkilöllä ole mahdollisuutta sisäiseen siirtymiseen tai pakoon.

Sen sijaan Irakin Kurdistanin alue ja Etelä-Irakin pääasiassa shiialaista islaminsuuntausta tunnustavan arabiväestön asuttamat läänit ovat myös konfliktin kuluessa pysyneet verrattain turvallisina alueiden siviiliväestölle, eivätkä kansainvälisen suojelun antamisen edellytykset täyty alu-eilla asu­vien kohdalla yleisesti.

Maahanmuuttovirasto on 29.8.2014 muuttanut linjaustaan koskien sisäistä pakoa Irakin Kurdistanin alueelle. Vaikka Maahanmuuttoviraston arvion mukaan Irakin Kurdistanin autonominen alue on edelleen siviiliväestölle turvallinen, sisäisen paon soveltamisesta on luovuttu, koska nykyisenkaltaisessa sisäisessä pakolaistilanteessa ei voida asianmukaisesti varmistua siitä, että sisäisesti siirtymään joutunut henkilö voisi elää alueella normaalia elämää ilman kohtuuttomia vaikeuksia. Viraston arvion mukaan sisäisten pakolaisten suuri määrä Kurdistanin alueella on aiheuttanut sen, että sinne sisäisesti siirtymään joutuneiden ja uudessa paikassa vailla tukiverkkoa elävien elinolosuhteet ovat olleet useassa tapauksessa heikot.

Maahanmuuttovirasto soveltaa sisäistä pakoa edelleen Etelä-Irakin alueelle edellytysten täyttyessä.

Valituksenalaisessa päätöksessä ei ole kysymys edellä mainitun kaltaisesta sisäisen paon soveltamisesta. Valittajan turvapaikkahakemus on arvioitu Kurdistanin autonomiseen alueeseen nähden, sillä valittajan on katsottu olleen näiden alueiden vakiintuneita asukkaita. Maahanmuuttovirasto arvioi edelleen jokaisen hakemuksen kohdalla tapauskohtaisesti mahdolliset yksilölliset inhimilliset esteet Kurdistaniin tai Etelä-Irakiin palaamiselle.

Kurdistanin aluehallinnon alaisuudessa toimivat turvallisuusviranomaiset ovat kyenneet satunnaisia poikkeuksia lukuun ottamatta ehkäisemään ja estämään terrori-iskut sekä terroristien pääsyn alueelle eikä ääri-islamisteilla ole edellytyksiä vainota yksittäisiä siviilejä Kurdistanissa. Kurdistanin asukkaat eivät joudu Keski- Irakissa käytävien taisteluiden ja siellä tehtyjen terrori-iskujen vuoksi mielivaltaisesta väkivallasta johtuvaan vakavaan ja henkilökohtaiseen vaaraan, ja vaikka sisäisten pakolaisten kohtelussa on tiettyjen väestöryhmien kohdalla selkeitä puutteita, ei Kurdistanin asukkaiden ihmisoikeustilanne ole konfliktin myötä erityisesti heikentynyt.

Maahanmuuttovirasto on soveltanut sisäistä pakoa Kurdistanin alueelle pääsääntöisesti kurdialkuperää olevien nuorehkojen miesten kohdalla, joilla on ollut maatiedon perusteella hyvät edellytykset asettua turvallisesti elämään Kurdistaniin. Sisäistä pakoa Kurdistanin alueelle ei ole sovellettu arabi- ja turkmeenitaustaisiin turvapaikanhakijoihin, joiden pääsymahdollisuudet alueelle ovat olleet epävarmemmat ja joiden turvallisesta asettumisesta Kurdistaniin ei ole siksi voitu varmistua.

Virasto on luopunut sisäisen paon soveltamisesta Kurdistanin autonomiselle alueelle siksi, että sinne muuttaminen saattaisi nykytilanteen vallitessa aiheuttaa alueella elämään tottumattomalle henkilölle kohtuuttomia vaikeuksia elää normaalia elämää. Keski-Irakissa sekä Syyriassa käytyjen taisteluiden ja islamistien tekemien aluevaltausten myötä Kurdistaniin on lyhyen ajan kuluessa saapunut merkittävä määrä pakolaisia, jotka kuormittavat alueen taloudellisia ja humanitaarisia voimavaroja. Heikentyneen tilanteen vuoksi Maahanmuuttovirasto ei voi pitää asianmukaisesti varmistettuna, että muualla Irakissa koko elämänsä asuneet ihmiset voisivat elää Kurdistanin autonomisella alueella normaalia elämää ilman kohtuuttomia vaikeuksia. Sen sijaan Kurdistanissa asuneille ja alueen elämään tottuneille ihmisille alueelle palaamisen ei yleisesti ottaen voida katsoa aiheuttavan kohtuuttomia vaikeuksia.

Muutoksenhakija on antanut 13.10.2014 ja 17.2.2015 vastaselityksensä lausuntojen johdosta.

Merkitään, että korkein hallinto-oikeus on 23.7.2014 antamallaan välipäätöksellä taltionumero 2292 kieltänyt muutoksenhakijan käännyttämisen täytäntöönpanon, kunnes asia on ratkaistu korkeimmassa hallinto-oikeudessa tai asiassa ehkä toisin määrätään.

Korkeimman hallinto-oikeuden ratkaisu

Korkein hallinto-oikeus myöntää valitusluvan ja tutkii asian.

Maahanmuuttoviraston ja hallinto-oikeuden päätökset kumotaan ja asia palautetaan Maahanmuuttovirastolle uudelleen käsiteltäväksi.

Perustelut

Ratkaistavana oleva oikeuskysymys

Maahanmuuttovirasto samoin kuin hallinto-oikeus ovat katsoneet, että muutoksenhakijan kotipaikan Kirkukin yleisten turvallisuusolosuhteiden nojalla toissijaisen suojelun myöntämisen edellytykset muutoksenhakijan kohdalla täyttyvät. Kuitenkin sen vuoksi, että hän on kurdi, joka on käynyt useasti Suleimanian eri alueilla, eikä hän ole ollut viranomaisten erityisen mielenkiinnon kohteena, samoin kuin huomioon ottaen hänen henkilökohtaiset olosuhteensa, asiassa on katsottu, että muutoksenhakijaan voidaan soveltaa sisäistä pakolaisuutta koskevia säännöksiä ja että hänen voidaan kohtuudella edellyttää asettuvan asumaan Suleimanian alueelle. Muutoksenhakijalle on tämän johdosta jätetty myöntämättä oleskelulupa toissijaisen suojelun perusteella.

Ulkomaalaislain säännökset

Ulkomaalaislain 3 §:n 13 kohdan mukaan kansainvälisellä suojelulla tarkoitetaan pakolaisasemaa, toissijaista suojeluasemaa tai humanitaarisen suojelun perusteella myönnettävää oleskelulupaa.

Ulkomaalaislain 87 §:n 1 momentin mukaan maassa oleskelevalle ulkomaalaiselle annetaan turvapaikka, jos hän oleskelee kotimaansa tai pysyvän asuinmaansa ulkopuolella sen johdosta, että hänellä on perustellusti aihetta pelätä joutuvansa siellä vainotuksi alkuperän, uskonnon, kansallisuuden, tiettyyn yhteiskunnalliseen ryhmään kuulumisen tai poliittisen mielipiteen johdosta, ja jos hän pelkonsa vuoksi on haluton turvautumaan sanotun maan suojeluun.

Ulkomaalaislain 87 a §:n 1 momentin mukaan vainoksi katsotaan teot, jotka ovat laatunsa tai toistuvuutensa vuoksi sellaisia, että ne loukkaavat vakavasti perustavanlaatuisia ihmisoikeuksia. Vainoksi katsotaan myös vakavuudeltaan vastaava kertymä sellaisia tekoja, joihin kuuluu ihmis­oikeusloukkauksia.

Ulkomaalaislain 87 b §:n 1 momentin mukaan vainon syitä arvioitaessa otetaan huomioon ainakin alkuperään, uskontoon, kansallisuuteen ja poliittiseen mielipiteeseen sekä tiettyyn yhteiskunnalliseen ryhmään kuulumiseen liittyvät tekijät siten kuin jäljempänä samassa pykälässä säädetään.

Ulkomaalaislain 88 §:n 1 momentin mukaan maassa oleskelevalle ulkomaalaiselle myönnetään oleskelulupa toissijaisen suojelun perusteella, jos 87 §:n mukaiset edellytykset turvapaikan antamiselle eivät täyty, mutta on esitetty merkittäviä perusteita uskoa, että jos ulkomaalainen palautetaan kotimaahansa tai pysyvään asuinmaahansa, hän joutuisi todelliseen vaaraan kärsiä vakavaa haittaa, ja hän on kykenemätön tai sellaisen vaaran vuoksi haluton turvautumaan sanotun maan suojeluun. Vakavalla haitalla tarkoitetaan:

1) kuolemanrangaistusta ja teloitusta;

2) kidutusta tai muuta epäinhimillistä tai ihmisarvoa loukkaavaa kohtelua tai rangaistusta;

3) mielivaltaisesta väkivallasta kansainvälisen tai maan sisäisen aseellisen selkkauksen yhteydessä johtuvaa vakavaa ja henkilökohtaista vaaraa.

Ulkomaalaislain 88 a §:n 1 momentin mukaan maassa oleskelevalle ulkomaalaiselle myönnetään oleskelulupa humanitaarisen suojelun perusteella, jos 87 tai 88 §:n mukaisia edellytyksiä turvapaikan tai toissijaisen suojelun antamiselle ei ole, mutta hän ei voi palata kotimaahansa tai pysyvään asuinmaahansa siellä tapahtuneen ympäristökatastrofin takia taikka siellä vallitsevan huonon turvallisuustilanteen vuoksi, joka voi johtua kansainvälisestä tai maan sisäisestä aseellisesta selkkauksesta tai vaikeasta ihmisoikeustilanteesta.

Ulkomaalaislain 88 e §:n 1 momentin mukaan turvapaikka tai 88 ja 88 a §:ssä tarkoitettu oleskelulupa voidaan jättää myöntämättä ulko­maalaiselle, jos hänellä ei ole jossain kotimaansa tai pysyvän asuinmaansa osassa perusteltua aihetta pelätä joutuvansa vainotuksi tai todellista vaaraa joutua kärsimään vakavaa haittaa tai jos hänellä on jossain kotimaansa tai pysyvän asuinmaansa osassa mahdollisuus saada suojelua 88 d §:ssä tarkoitetulla tavalla. Lisäksi hänen on voitava turvallisesti ja laillisesti päästä maan kyseiseen osaan ja hänen on voitava kohtuudella edellyttää oleskelevan siellä. Pykälän 2 momentin mukaan arvioitaessa, onko osa maata 1 momentin mukainen, huomiota on kiinnitettävä kyseisessä osassa vallitseviin yleisiin olosuhteisiin ja hakijan henkilökohtaisiin olosuhteisiin.

Ulkomaalaislain 52 §:n 1 momentin mukaan Suomessa olevalle ulkomaalaiselle myönnetään jatkuva oleskelulupa, jos oleskeluluvan epääminen olisi ilmeisen kohtuutonta hänen terveydentilansa, Suomeen syntyneiden siteiden tai muun yksilöllisen inhimillisen syyn vuoksi, kun erityisesti otetaan huomioon olosuhteet, joihin hän joutuisi kotimaassaan, tai hänen haavoittuva asemansa.

Ajantasaista maatietoutta Irakista

UNHCR on lokakuussa 2014 antanut kannanottonsa Irakiin palauttamisesta (UNHCR Position on Returns to Iraq). Siinä on todettu, että Irakin tilanne on epävakaa ja muuttuu jatkuvasti. Kantanaan UNHCR on esittänyt, ettei Irakista kotoisin olevia henkilöitä pakolla palautettaisi kotimaahansa ennen kuin turvallisuus- ja ihmisoikeustilanteeseen on tullut merkittäviä parannuksia. Erityisesti Irakin Kurdistanin aluetta koskevien alueelle pääsemiselle asetettujen esteiden vuoksi UNHCR ei periaatteessa katso myöskään asianmukaiseksi, että Irakista kotoisin olevilta henkilöiltä evätään kansainvälinen suojelu soveltamalla sisäisen paon tai siirtymisen mahdollisuutta heidän hakemustensa ratkaisussa.

Ruotsin Migrationsverketin Irakia koskevassa kannanotossa 20.10.2014 on katsottu, että Irakin muissa osissa lukuun ottamatta KRG-aluetta, tulee tehdä arvio mahdollisen huonon turvallisuustilanteen edellytysten olemassaolosta. Sen sijaan KRG-alueella poliittinen tilanne on säilynyt suhteellisen vakaana ja arvio tuona hetkenä on ollut, ettei turvallisuustilanne siellä ollut huono. Koska vain osa Irakia on aseellisen selkkauksen piirissä, on mahdollista, että henkilö joka olisi kotiseudullaan kansainvälisen suojelun tarpeessa, voisi turvautua sisäiseen pakolaisuuteen. Tällöin on kuitenkin suoritettava yksilöllinen arviointi sisäisen pakolaisuuden mahdollisuuden olemassaolosta sekä sen kohtuullisuudesta.

Maahanmuuttovirasto on edellä mainitussa lausunnossaan laajalti käsi- tellyt Irakin tilannetta ja sisäisen pakolaisuuden osalta sekä päätynyt siihen, että Maahanmuuttovirasto ei voi pitää asianmukaisesti varmistettuna sitä, että muualla Irakissa koko elämänsä asuneet ihmiset voisivat elää Kurdistanin autonomisella alueella normaalia elämää ilman kohtuuttomia vaikeuksia. Sen sijaan Kurdistanissa asuneille ja alueen elämään tottuneille ihmisille alueelle palaamisen ei yleisesti ottaen voida katsoa aiheuttavan kohtuuttomia vaikeuksia.

Oikeudellinen arviointi ja lopputulos

Asiakirjoista ilmenee, että muutoksenhakija on kurdi, muslimi ja kotoisin Kirkukista. Hän oli lähtenyt Kreikkaan vuonna 2003 ilman, että hän olisi kokenut kotimaassaan vainoa tai muuta epäinhimillistä kohtelua. Solmittuaan avioliiton Kreikassa Romanian kansalaisen kanssa vuonna 2009, muutoksenhakija oli vuoden 2012 joulukuussa palannut Kirkukiin perheineen. Kristittyyn vaimoonsa kohdistuneen painostuksen sekä Kirkukissa tapahtuneiden väkivaltaisuuksien vuoksi vaimo ja lapset olivat neljän kuukauden kuluttua lähteneet Englantiin vaimon veljen luokse. Muutoksenhakija on hankittuaan passin Suleimaniasta 3.4.2013 saapunut Turkin, Kreikan, Sveitsin ja Ruotsin kautta Suomeen turvapaikanhakijaksi 10.7.2013.

Maahanmuuttovirasto ja hallinto-oikeus ovat katsoneet muutoksenhakijan olevan toissijaisen suojelun tarpeessa suhteessa kotipaikkaansa Kirkukiin, mutta hänen on katsottu kohtuudella voivan turvautua sisäiseen pakolaisuuteen ja asettua asumaan Suleimanian alueelle.

Asiakirjoista saatavan selvityksen perusteella muutoksenhakijan käynnit Suleimaniassa ovat olleet lyhytaikaisia ja asiallisesti perusteltuja. Maatiedon mukaan voidaan pitää uskottavana, ettei sieltä ole löytynyt avioliittoon vihkimiseen kristityn kanssa suostuvaa imaamia, vaan vihkiminen oli tapahtunut Chamchamalissa Suleimaniassa lähellä Kirkukin raja-aluetta. Maatiedon mukaan myös passi voidaan hakea muualtakin kuin kotipaikkakunnalta ja muutoksenhakija on hakenut sen Kalarista Diyalan läänin eteläiseltä raja-alueelta.

Maahanmuuttovirasto on lausunnossaan todennut, että se on muuttanut käytäntöään ja on luopunut sisäisen paon soveltamisesta Kurdistanin autonomiselle alueelle siksi, että sinne muuttaminen saattaisi nykytilanteen vallitessa aiheuttaa alueella elämään tottumattomalle henkilölle kohtuuttomia vaikeuksia elää normaalia elämää. Sen sijaan Kurdistanissa asuneille ja alueen elämään tottuneille ihmisille, niin sanotuille alueen vakituisille asukkaille, alueelle palaamisen ei yleisesti ottaen voida katsoa aiheuttavan kohtuuttomia vaikeuksia.

Huomioon ottaen Irakin edellä selostetun maatiedon mukaan muuttunut tilanne ja Maahanmuuttoviraston sisäisen pakolaisuuden osalta muuttama käytäntö, ei muutoksenhakijan Kirkukista kotoisin olevana ja Suleimaniassa vain satunnaisesti vierailleena henkilönä voida katsoa olevan Pohjois-Irakin autonomisella kurdialueella (KRG) aikaisemmin asunut, vakiintunut asukas. Hänen ei voida kohtuudella edellyttää perheineen asettuvan asumaan Suleimaniaan tai muuallekaan KRG-alueelle. Ulkomaalaislain 88 e §:ssä tarkoitetut yleisten ja henkilökohtaisten olosuhteiden edellytykset eivät muutoksenhakijan kohdalla täyty.

Maan sisäiseen pakoon turvautuminen ei ole tämänhetkisissä olosuhteissa mahdollinen tai kohtuullinen vaihtoehto, kun otetaan huomioon muutoksenhakijan henkilökohtaisista olosuhteista esitetty selvitys. Mainituilla perusteilla ja kun otetaan huomioon korkeimmassa hallinto-oikeudessa saatu selvitys, hallinto-oikeuden ja Maahanmuttoviraston päätökset on kumottava ja asia palautettava Maahanmuuttovirastolle uudelleen käsiteltäväksi sen ratkaisemiseksi, onko muutoksenhakijalle myönnettävä toissijainen suojelu arvioituna suhteessa kotipaikkaan Kirkukiin.

Oikeusapu

Oikeusapua on myönnetty ilman omavastuuta. Avustajaksi on määrätty asianajaja B, joka on vaatinut palkkiona ja tulkkauskulujen korvauksena yhteensä 1 261,70 euroa.

Avustajalle maksetaan valtion varoista oikeusapulain 17 §:n 1 momentin ja 18 §:n 1 momentin nojalla oikeusavun palkkioperusteista annetun valtioneuvoston asetuksen 2 §:n, 4 §:n 1 momentin ja 6 §:n mukaisena seitsemän ja puolen työtunnin perusteella laskettuna palkkiona vaatimuksen mukaisesti 797,50 euroa. Tulkkauskulujen korvauksena maksetaan 220 euroa. Kokonaispalkkioksi, joka sisältää arvonlisäveron 244,20 euroa, muodostuu siten 1 261,70 euroa. Mainittu määrä jää valtion vahingoksi.

Asian ovat ratkaisseet hallintoneuvokset Riitta Mutikainen, Tuomas Lehtonen, Mika Seppälä, Liisa Heikkilä ja Janne Aer. Asian esittelijä Kai Träskelin.

 
Julkaistu 8.7.2015