Muu päätös 1959/2015

Asia Ympäristölupaa koskeva valitus

Valittaja SMA Mineral Oy

Päätös, jota valitus koskee

Vaasan hallinto-oikeus 21.2.2014 nro 14/0083/2

Asian taustaa

Lapin ympäristökeskus on päätöksellään 30.7.2002 nro 14/2002 myöntänyt ympäristöluvan SMA Saxo Mineral Oy:n Röyttän kalkkitehtaan toiminnalle.

Lapin ympäristökeskus on päätöksellään 24.10.2005 nro 24/2005 myöntänyt SMA Saxo Mineral Oy:lle ympäristönsuojelulain (86/2000) 28 §:n mukaisen ympäristöluvan kalkkitehtaan toiminnan olennaiseen muuttamiseen Pirkkiön kylässä. Lupapäätöksen lupamääräykset 1, 4 ja 20 ovat kuuluneet seuraavasti:

1. Tehtaan toiminta on suunniteltava ja tehdasta käytettävä siten, että sen aiheuttamat vaikutukset ympäristöön ovat mahdollisimman vähäiset. Kalkinpolton päästöt ilmaan kuivissa savukaasuissa, redusoituina 3 % happipitoisuuteen saavat olla korkeintaan:

Hiukkaset, 10 mg/m³(n), vuorokausikeskiarvo

SO₂, 50 mg/m³(n), vuorokausikeskiarvo

NO_X, 200 mg/m³(n), vuorokausikeskiarvo

HCl, 10 mg/m³(n), vuorokausikeskiarvo

HF, 1 mg/m³(n), vuorokausikeskiarvo

CO, 50 mg/m³(n), vuorokausikeskiarvo

TOC, 10 mg/m³(n), vuorokausikeskiarvo

Cd + Tl, 0,05 mg/m³(n), kertamittausten k-a

Hg, 0,05 mg/m³(n), kertamittausten k-a

Sb + As + Pb + Cr + Co + Cu + Mn + Ni + V,

0,5 mg/m³(n), kertamittausten k-a

Dioksiinit ja furaanit, 0,1 ng/m³(n), kertamittausten k-a

Päästöraja-arvoja laskettaessa toiminta-aikaan ei lueta kattilan käynnistys- ja pysäytysvaiheita, jos niiden aikana ei ole poltettu kierrätysöljyä. Toiminnassa on kiinnitettävä erityistä huomiota pölyhaittojen ehkäisemiseen.

Muun kuin kalkinpolttotoiminnan pölysuodattimien hiukkaspäästöt saavat olla korkeintaan 10 mg/m³(n). Raja-arvoa katsotaan noudatetun, jos kertamittauksissa vähintään kolmen näytteen keskiarvo ei ylitä raja-arvoa. Raja-arvo ei koske pölysuodattimien häiriötilanteita.

Kalkinpolton pölysuodattimien käyttöasteen tulee olla vähintään 98 prosenttia laskettuna kalenterikuukauden käyntiajasta. Myös muiden pölysuodattimien käyttöasteesta tulee pitää kirjaa.

4. Tehtaalla voidaan käyttää kierrätysöljyä (jäteluokka 13) polttoaineena enintään15 000 m³/a. Polttoaineena käytettävät kierrätysöljyt eivät saa sisältää muuta jätettä tai ainetta siinä määrin ja sellaisin pitoisuuksin, että siitä voi aiheutua vaaraa terveydelle tai ympäristölle, eikä polykloorattuja bifenyylejä (PCB) tai polykloorattuja terfenyylejä (PCT) enemmän kuin 10 mg/kg. Kierrätysöljyn lämpöarvon on oltava vähintään 30 MJ/kg. Lupamääräyksen 17 mukaisessa tarkkailusuunnitelmassa on esitettävä menettelyt kierrätysöljyn ominaisuuksien selvittämiseksi ja raportoimiseksi.

20. Kalkinpolton savukaasuista on mitattava jatkuvatoimisesti:

hiukkasten kokonaismäärän,
rikkidioksidin,
typenoksidien,
hiilimonoksidin,
orgaanisen hiilen kokonaismäärän,
suolahapon ja
fluorivedyn pitoisuutta.

Jatkuvatoimisten mittausten lisäksi savukaasujen raskasmetalli- sekä dioksiini- ja furaanipitoisuudet on mitattava ensimmäisen 12 käyttökuukauden aikana vähintään joka kolmas kuukausi ja tämän jälkeen vähintään kahdesti vuodessa.

Mikäli toiminnanharjoittaja voi osoittaa, etteivät suolahapon (HCl), fluorivedyn (HF) ja rikkidioksidin (SO₂) päästöjen raja-arvot ylity missään olosuhteissa, ei em. epäpuhtauksien jatkuvatoimisia mittauksia tarvitse tehdä vaan mittaukset tulee tehdä kahdesti (2) vuodessa. Lisäksi dioksiinien ja furaanien määräaikaisten mittausten aikaväliä voidaan pidentää yhteen kertaan vuodessa ja raskasmetallien määräaikaisten mittausten aikaväliä yhteen kertaan kahdessa vuodessa, jos mittauksin voidaan osoittaa kierrätysöljyn polton päästöjen alittavan selvästi kaikissa olosuhteissa päästöjen raja-arvot. Kierrätysöljyn käytön päästöt kalkinpoltossa tulee mitata akkreditoiduin menetelmin, riittävän pitkäkestoisin mittauksin, jotta mittausten voidaan katsoa edustavan eri tuotanto-olosuhteita riittävästi. Tuotanto-olosuhteiden pysyvyydestä tulee tarvittaessa esittää luotettava selvitys. Mittaussuunnitelma tulee toimittaa Lapin ympäristökeskukseen etukäteen hyväksyttäväksi. Mittauksiin perustuva selvitys jatkuvatoimisten mittausten poisjättämiseksi ja dioksiinien, furaanien ja raskasmetallien päästömittausten mittauskertojen vähentämiseksi tulee toimittaa Lapin ympäristökeskukselle hyväksyttäväksi viimeistään 30.6.2006 mennessä.

Jatkuvatoimiset mittaukset on suunniteltava ja toteutettava siten, että päästöjen vuorokausikeskiarvoja koskevien yksittäisten mitattujen tulosten 95 prosentin luottamusvälin arvot ei ylitä seuraavia prosenttiosuuksia:

hiilimonoksidi 10 %
rikkidioksidi 20 %
typpidioksidi 20 %
hiukkasten kokonaismäärä 30 %
orgaanisen hiilen kokonaismäärä 30 %
suolahappo 40 %
fluorivety 40 %.

Jatkuvatoimisten mittausten mittausjärjestelmä on kalibroitava ulkopuolisen asiantuntijan akkreditoiduilla menetelmillä tekemin rinnakkaismittauksin vähintään kerran kolmessa (3) vuodessa. Lisäksi mittausjärjestelmän toimivuus on tarkastettava vähintään kerran vuodessa.

Mittauksiin liittyvä näytteenotto, analysointi, toiminnan tarkastus ja jatkuvatoimisten mittausjärjestelmien kalibrointiin käytettävät vertailumittaukset on tehtävä CEN-standardien mukaisesti tai niiden puuttuessa ISO-standardien tai muiden kansallisten tai kansainvälisten standardien mukaisesti.

Jos jatkuvissa mittauksissa hylätään jonain päivänä enemmän kuin kolme tuntikeskiarvoa mittalaitteiden huollon, häiriöiden tai vikojen vuoksi, on mittaukset mitätöitävä. Jos useamman kuin 10 päivän mittaukset mitätöidään kalenterivuoden aikana, tulee toiminnanharjoittajan esittää valvontaviranomaiselle suunnitelma toimenpiteistä mittausjärjestelmän luotettavuuden parantamisesta. Jatkuvatoimiset mittalaitteet saavat olla pois käytöstä yhtäjaksoisesti enintään 48 tuntia. Polttoa voidaan kuitenkin jatkaa, jos luotettavilla manuaalisilla mittauksilla tai vastaavilla mittauksilla voidaan varmistua siitä, että päästöraja-arvot eivät ylity. Edellä mainituista tilanteista on viipymättä ilmoitettava Lapin ympäristökeskukselle. Lupamääräyksen 17 mukaisessa tarkkailusuunnitelmassa on esitettävä toimenpiteet varautumisesta mittalaitteiden käytöstäpoissaolotilanteisiin ja esitykset mahdollisista manuaalisista tai korreloivista mittauksista.

Raportti mittausjärjestelmän kalibroinnista on toimitettava Lapin ympäristökeskukselle kahden kuukauden kuluessa mittausten suorittamisesta ja muut mittauksiin liittyvät tiedot mittausvuotta koskevan vuosiraportin yhteydessä tai ympäristökeskuksen hyväksymässä tarkkailusuunnitelmassa määritellyn mukaisesti.

Yhtiön hakemus lupamääräysten muuttamiseksi

SMA Mineral Oy on hakemuksessaan voimassa olevan ympäristöluvan tarkastamiseksi pyytänyt, että Lapin ympäristökeskuksen päätöksen 24.10.2005 nro 24/2005 lupamääräyksiä 1 ja 20 muutetaan kalkin polton päästöraja-arvojen ja mittausvelvoitteiden osalta. Lisäksi yhtiö on pyytänyt, että ilmapäästöjen raja-arvot asetetaan erikseen tilanteille, jolloin poltetaan ainoastaan raskasta polttoöljyä.

Hakemuksen ja sen täydennyksen 29.6.2011 mukaan kalkkitehtaassa tultaisiin käyttämään polttoaineita siten, että pääasiassa käytettäisiin kierrätysöljyä ja tarpeen vaatiessa raskasta polttoöljyä. Raskasta polttoöljyä ja kierrätysöljyä ei käytetä yleensä yhtä aikaa tai varastoida samaan säiliöön. Muutoshakemuksen raja-arvojen laskennassa on oletettu, että kalkinpolttoprosessissa tarvittavasta lämpöenergiasta saataisiin 60 prosenttia raskaasta polttoöljystä ja 40 prosenttia kierrätysöljystä. Yhtiö on hakenut lupamääräyksen 1 päästöraja-arvojen muuttamista siten, että raja-arvojen määrittämisessä sovelletaan valtioneuvoston jätteen polttamisesta antaman asetuksen (362/2003) liitteen II sekoitussääntöä edellä mainitun sekoitussuhteen mukaisesti. Mainitulla sekoitussuhteella lasketut raja-arvot ovat yhtiön mukaan realistisesti saavutettavissa. Yhtiö on myös esittänyt, että päästöjen pysyessä alle muutosesityksessä esitettyjen raja-arvojen uuniin syötettävän polttoaineen sisältämien raskaan polttoöljyn ja kierrätysöljyn suhdetta voitaisiin muuttaa ilman uusia raja-arvolaskelmia.

Hakija on myös esittänyt muutosta lupamääräyksen 1 happiredusoinnin, käynnistys- ja pysäytysvaiheiden uudelleen määrittämisen osalta sekä raja-arvojen asettamista raskaan polttoöljyn käytölle kalkkia poltettaessa.

Kalkinpolton päästöt ilmaan kuivissa savukaasuissa on esitetty redusoitavaksi 8 % happipitoisuudessa aiemman 3 % sijasta. Kaksoiskuilu-uunin kuilujen vaihdot on esitetty luettavaksi käynnistys- ja pysäytysvaiheeksi, jos niiden aikana ei ole poltettu kierrätysöljyä.

Hakija on esittänyt seuraavia raja-arvoja redusoituna 8 % happipitoisuuteen käytettäessä kokonaispolttoaineen tarpeesta polttoaineena enintään 40 % kierrätysöljyä ja vähintään 60 % raskasta polttoöljyä:

Hiukkaset, 25 mg/m³³(n), vuorokausikeskiarvo

SO₂, 390 mg/m³³(n), vuorokausikeskiarvo

NO_x, 233 mg/m³³(n), vuorokausikeskiarvo

HCl, 12 mg/m³(n), vuorokausikeskiarvo

HF, 1 mg/m³³(n), vuorokausikeskiarvo

CO, 903 mg/m³(n), vuorokausikeskiarvo

TOC, 23 mg/m^3³(n), vuorokausikeskiarvo

Cd + TI, 0,07 mg/m^3³(n), kertamittausten k-a

Hg, 0,07 mg/m³³(n), kertamittausten k-a

Sb + As + Pb + Cr + Co + Cu + Mn + Ni + V, 0,4 mg/m^3³(n), kertamittausten k-a

Dioksiinit ja furaanit, 0,13 ng/m^3³(n), kertamittausten k-a

Yhtiö on pyytänyt lupamääräyksen 20 muuttamista siten, että jatkuvatoimiset SO₂- ja HF-mittausvaatimukset korvataan jatkossa määräaikaisesti kahdesti vuodessa tehtävillä kertamittauksilla.

Lisämääräyksenä yhtiö on esittänyt, että ilmapäästöjen raja-arvoille asetetaan erillinen lupamääräys, kun polttoaineena ei käytetä jätteitä, vaan ainoastaan raskasta polttoöljyä. Hakija on esittänyt seuraavia raja-arvoja redusoituna 10 % ja 8 % happipitoisuuksissa:

Raja-arvot, 10 % O₂, 8 % O₂

Hiukkaset, 20 mg/m³(n), 24 mg/m³(n)

SO₂, 200 mg/m³(n), 236 mg/m³(n)

NO_X, 500 mg/m³(n), 591 mg/m³(n)

Laskettu polton kokonaishappipitoisuus on noin 8 %. Päästöraja-arvot koskevat normaalia käyttötilannetta, jolloin uunin käynnistys- ja pysäytysjaksoja tai häiriötilanteita ei huomioida päästölaskennassa.

Jatkuvatoimisten HCl-, HF- ja SO₂-mittalaitteiden asentamiselle yhtiö on pyytänyt lykkäystä siten, että laitteet tulee olla hankittuna viimeistään 30.6.2015 siinä tapauksessa, että kierrätysöljyä yhä käytetään. Perusteluna on todettu, että tällä hetkellä yhtiö selvittää intensiivisesti mahdollisuuksia vaihtaa polttoaine CO-kaasuun.

Aluehallintoviraston päätös

Pohjois-Suomen aluehallintovirasto on päätöksellään 24.4.2012 nro 30/12/1 hylännyt SMA Mineral Oy:n ympäristölupapäätöksen nro LAP-2005-Y-130-111 muuttamista koskevan hakemuksen siltä osin kuin se koskee mahdollisuutta jatkuvatoimisten mittalaitteiden (HCl, HF ja SO₂) hankkimiseksi viimeistään 30.6.2015 mennessä.

Aluehallintovirasto on muuttanut SMA Mineral Oy:n kalkkitehtaan ympäristöluvassa asetettuja lupamääräyksiä 1 ja 20 sekä täydentänyt lupaa neljällä uudella määräyksellä 1b, 1c, 1d ja 20b. Määräykset 1 ja 20 muutettuina sekä uudet määräykset 1b, 1c, 1d ja 20b kuuluvat seuraavasti (muutokset kursiivilla):

1. Tehtaan toiminta on suunniteltava ja tehdasta käytettävä siten, että sen aiheuttamat vaikutukset ympäristöön ovat mahdollisimman vähäiset.

Kaksoiskuilu-uunin päästöt ilmaan kuivissa savukaasuissa, redusoituina 8 % happipitoisuuteen poltettaessa kierrätysöljyä ja raskasta polttoöljyä polttoainesuhteella, jossa kierrätyspolttoaineen osuus ei saa ylittää 40 % kokonaispolttoainemäärästä, saavat olla korkeintaan seuraavat:

Hiukkaset, 10 mg/m³³(n), vuorokausikeskiarvo

NO_x(NO₂:na), 200 mg/m^3³(n), vuorokausikeskiarvo

CO, 866 mg/m³(n), vuorokausikeskiarvo

TOC, 29 mg/m³³(n), vuorokausikeskiarvo

SO₂,50 mg/m^3³(n), kertamittausten k-a

HCl, 10 mg/m³³(n), kertamittausten k-a

HF, 1 mg/m³³(n), kertamittausten k-a

Cd + TI, 0,05 mg/m³³(n), kertamittausten k-a

Hg, 0,05 mg/m^³3(n), kertamittausten k-a

Sb + As + Pb + Cr + Co + Cu + Mn + Ni + V, 0,5 mg/m³³(n), kertamittausten k-a

Dioksiinit ja furaanit, 0,1 ng/m^3³(n), kertamittausten k-a

Päästöraja-arvoja laskettaessa toiminta-aikaan ei lueta kaksoiskuilu-uunin käynnistys- ja pysäytysvaiheita, jos niiden aikana ei ole poltettu kierrätysöljyä. Kaksoiskuilu-uunin kuilujen vaihtoja ei lueta käynnistys- ja pysäytysvaiheeksi. Toiminnassa on kiinnitettävä erityistä huomiota pölyhaittojen ehkäisemiseen.

Hiukkasten, typen oksidien (NO_x), hiilimonoksidin (CO), orgaanisen hiilen (TOC) raja-arvoja katsotaan jatkuvissa mittauksissa noudatetun, jos yksikään vuorokausikeskiarvoista ei ylitä raja-arvoja. Rikkidioksidin (SO₂), suolahapon (HCl) ja fluorivedyn (HF) osalta raja-arvoa katsotaan noudatetun, jos yksikään vähintään neljän ja enintään kahdeksan tunnin näytteenottoajan kuluessa tehtävien kertamittausten keskiarvoista ei ylitä edellä annettua raja-arvoa.

Dioksiini- ja furaanipäästöjen raja-arvoa katsotaan noudatetun, jos yksikään vähintään kuuden ja enintään kahdeksan tunnin näytteenottoajan kuluessa tehtävien kertamittausten keskiarvoista ei ylitä edellä annettua raja-arvoa.

Raskasmetallipäästöjen raja-arvoa katsotaan noudatetun, jos yksikään raskasmetallien vähintään 30 minuutin ja enintään kahdeksan tunnin näytteenottoajan kuluessa tehtävien kertamittausten keskiarvoista ei ylitä edellä annettuja raja-arvoja.

Muun kuin kalkinpolttotoiminnan pölysuodattimien hiukkaspäästöt saavat olla korkeintaan 10 mg/m^³3(n). Raja-arvoa katsotaan noudatetun jos kertamittauksissa vähintään kolmen näytteen keskiarvo ei ylitä raja-arvoa. Raja-arvo ei koske pölysuodattimien häiriötilanteita.

Kalkinpolton pölysuodattimien käyttöasteen tulee olla vähintään 98 prosenttia laskettuna kalenterikuukauden käyntiajasta. Myös muiden pölysuodattimien käyttöasteesta tulee pitää kirjaa.

1b. Kaksoiskuilu-uunissa on oltava käytössä vuoden kuluessa tämän päätöksen lainvoimaiseksi tulemisesta kierrätysöljyn syöttämistä palotilaan kontrolloiva automaattinen järjestelmä, joka estää kierrätysöljyn syöttämisen käynnistyksen aikana, kunnes savukaasun lämpötila on saavuttanut 850 °C ja polton aikana, kun lämpötila alittaa 850 °C tai jatkuvat mittaukset osoittavat, että edellä lupamääräyksessä 1. asetettu hiukkasten raja-arvo ylittyy puhdistuslaitteessa ilmenevän häiriön tai vian vuoksi.

1c. Kaksoiskuilu-uunin päästöt ilmaan kuivissa savukaasuissa, redusoituina 8 % happipitoisuuteen saavat olla yksistään raskasta polttoöljyä polttoaineena käytettäessä korkeintaan seuraavat:

Hiukkaset, 10 mg/m³³(n), vuorokausikeskiarvo

NO_x, 350 mg/m³³(n), vuorokausikeskiarvo

Päästöraja-arvot koskevat normaalia käyttötilannetta, jolloin uunin käynnistys- ja pysäytysvaiheita ei lueta tähän kuuluvaksi. Kaksoiskuilu-uunin kuilujen vaihtoja ei lueta käynnistys- ja pysäytysvaiheeksi.

Hiukkasten ja typen oksidien (NOx) raja-arvoja katsotaan jatkuvissa mittauksissa noudatetun, jos yksikään vuorokausikeskiarvoista ei ylitä raja-arvoja.

1d. Vuoden kuluessa tämän päätöksen lainvoimaiseksi tulemisesta, jos laitoksella yhä käytetään kierrätysöljyä, on luvan saajan esitettävä jätteenpolttoasetuksen (362/2003) liitteen II kohdassa 1. esitetyn päästöjen raja-arvojen laskennassa käytetyn kaavan C_prosessi-arvot raskaan polttoöljyn polton osalta kaikille lupamääräyksen 1. mukaisille päästökomponenteille. Arvojen on edustettava normaalitoimintatilannetta vähintään 30 vuorokauden jatkuvatoimisen mittausjakson ajalta. Arvojen laskennassa käytetyt mittaustulokset on esitettävä graafisesti, vuorokausikeskiarvoina sekä vuorokausittaisina ja koko mittausjaksoa edustavina 95-prosenttipisteinä. Selvitys on toimitettava aluehallintovirastoon hyväksyttäväksi vuoden kuluessa tämän päätöksen lainvoimaiseksi tulemisesta. Selvityksen perusteella voidaan tarkentaa lupamääräyksiä 1 ja 1c. Selvitys on toimitettava samanaikaisesti lupamääräyksessä 20. vaaditun selvityksen kanssa.

20. Kaksoiskuilu-uunin savukaasuista on mitattava kierrätysöljyä poltettaessa jatkuvatoimisesti hiukkasten, typen oksidien (NO_x), hiilimonoksidin (CO), orgaanisen hiilen (TOC) pitoisuutta.

Jatkuvatoimisten mittausten lisäksi savukaasujen rikkidioksidin (SO₂), suolahapon (HCl) ja fluorivedyn (HF), raskasmetallien, dioksiinien ja furaanien pitoisuudet on mitattava vähintään kahdesti vuodessa.

Mikäli toiminnanharjoittaja voi osoittaa, etteivät suolahapon (HCl), fluorivedyn (HF) ja rikkidioksidin (SO₂) päästöjen raja-arvot ylity missään olosuhteissa, ei edellä mainittuja epäpuhtauksia ole tarpeen mitata jatkuvatoimisesti. Riittävänä osoituksena siitä, että kierrätysöljyn poltosta aiheutuvien päästöjen suuruudet alittavat selvästi kaikissa olosuhteissa niille asetetut päästöjen raja-arvot, hyväksytään ulkopuolisen alan asiantuntijan laatima selvitys. Selvityksen on perustuttava riittävän pitkäkestoisiin normaalitoimintatilannetta edustaviin jatkuvatoimisiin mittauksiin ja asiantuntijalausuntoon. Selvitys on toimitettava Pohjois-Suomen aluehallintovirastoon vuoden kuluessa tämän päätöksen lainvoimaiseksi tulemisesta. Selvityksen perusteella voidaan ratkaista suolahappoa (HCl), fluorivetyä (HF) ja rikkidioksidia (SO₂) koskevat mittausvaatimukset.

Lisäksi dioksiinien ja furaanien määräaikaisten mittausten aikaväliä voidaan pidentää yhteen kertaan vuodessa ja raskasmetallien määräaikaisten mittausten aikaväliä yhteen kertaan kahdessa vuodessa, jos mittauksin voidaan osoittaa kierrätysöljyn polton päästöjen alittavan selvästi kaikissa olosuhteissa päästöjen raja-arvot. Mittauksiin perustuva selvitys dioksiinien, furaanien ja raskasmetallien päästömittausten mittauskertojen vähentämiseksi tulee toimittaa aluehallintoviraston hyväksyttäväksi.

Kierrätysöljyn käytön päästöt kalkinpoltossa on mitattava akkreditoiduin menetelmin, riittävän pitkäkestoisin mittauksin, jotta mittausten voidaan katsoa edustavan eri tuotanto-olosuhteita riittävästi. Tuotanto-olosuhteiden pysyvyydestä on tarvittaessa esitettävä luotettava selvitys.

Mittaussuunnitelmat on toimitettava Lapin ELY-keskukselle kuukausi ennen mittausten suorittamista hyväksyttäväksi.

- hiilimonoksidi 10 %

- rikkidioksidi 20 %

- typpidioksidi 20 %

- orgaanisen hiilen kokonaismäärä 30 %

Mittauksiin liittyvä näytteenotto, analysointi, toiminnan tarkastus ja jatkuvatoimisten mittausjärjestelmien kalibrointiin käytettävät vertailumittaukset on tehtävä CEN standardien mukaisesti tai niiden puuttuessa ISO-standardien tai muiden kansallisten tai kansainvälisten standardien mukaisesti.

Jos jatkuvissa mittauksissa hylätään jonain päivänä enemmän kuin kolme tuntikeskiarvoa mittalaitteiden huollon, häiriöiden tai vikojen vuoksi, on mittaukset mitätöitävä. Jos useamman kuin 10 päivän mittaukset mitätöidään kalenterivuoden aikana, tulee toiminnanharjoittajan esittää valvontaviranomaiselle suunnitelma toimenpiteistä mittausjärjestelmän luotettavuuden parantamisesta. Jatkuvatoimiset mittalaitteet saavat olla pois käytöstä yhtäjaksoisesti enintään 48 tuntia. Polttoa voidaan kuitenkin jatkaa, jos luotettavilla manuaalisilla mittauksilla tai vastaavilla mittauksilla voidaan varmistua siitä, että päästöraja-arvot eivät ylity. Edellä mainituista tilanteista on viipymättä ilmoitettava Lapin ELY-keskukselle. Lupamääräyksen 17 mukaisessa tarkkailusuunnitelmassa on esitettävä toimenpiteet varautumisesta mittalaitteiden käytöstäpoissaolotilanteisiin ja esitykset mahdollisista manuaalisista tai korreloivista mittauksista.

Raportti mittausjärjestelmän kalibroinnista on toimitettava Lapin ELY-keskukselle kahden kuukauden kuluessa mittausten suorittamisesta ja muut mittauksiin liittyvät tiedot mittausvuotta koskevan vuosiraportin yhteydessä tai ympäristökeskuksen hyväksymässä tarkkailusuunnitelmassa määritellyn mukaisesti.

20b. Kalkinpolton savukaasuista on mitattava yksistään raskasta polttoöljyä poltettaessa jatkuvatoimisesti hiukkas-, NOx-, CO- ja TOC-pitoisuuksia.

Mittaukset, näytteiden otto, analysointi ja kalibroinnit on suoritettava Euroopan standardointikomitean (CEN) standardien tai niiden puuttuessa ISO-, SFS- tai vastaavan tasoisen kansallisen tai kansainvälisen yleisesti käytössä olevan standardin mukaisesti.

Hallinto-oikeuden ratkaisu

Vaasan hallinto-oikeus on valituksenalaisella päätöksellään SMA Mineral Oy:n valituksen johdosta muuttanut lupapäätöstä poistamalla lupamääräykset 1, 1b ja 1d. Lisäksi hallinto-oikeus on muutoin valituksen enemmälti hyläten muuttanut lupamääräyksiä 1c ja 20b sekä lupamääräyksen 20 kolmatta kappaletta.

Muutetut lupamääräykset kuuluvat seuraavasti (muutokset tummennettuna):

1c. Kaksoiskuilu-uunin päästöt ilmaan kuivissa savukaasuissa, redusoituina 8 % happipitoisuuteen saavat olla yksistään raskasta polttoöljyä poltto-aineena käytettäessä korkeintaan seuraavat:

Hiukkaset, 13 mg/m³³(n), vuorokausikeskiarvo

NO_x, 455 mg/m^³3(n), vuorokausikeskiarvo

Hiukkasten ja typen oksidien (NO_x) raja-arvoja katsotaan jatkuvissa mittauksissa noudatetun, jos yksikään vuorokausikeskiarvoista ei ylitä raja-arvoja.

20.

---------------------------------------------------------------

Mikäli toiminnanharjoittaja voi osoittaa, etteivät suolahapon (HCl), fluorivedyn (HF) ja rikkidioksidin (SO₂) päästöjen raja-arvot ylity missään olosuhteissa, ei edellä mainittuja epäpuhtauksia ole tarpeen mitata jatkuvatoimisesti. Riittävänä osoituksena siitä, että kierrätysöljyn poltosta aiheutuvien päästöjen suuruudet alittavat selvästi kaikissa olosuhteissa niille asetetut päästöjen raja-arvot, hyväksytään ulkopuolisen alan asiantuntijan laatima tai muu luotettava selvitys. Selvityksen on perustuttava riittävän pitkäkestoisiin normaalitoimintatilannetta edustaviin jatkuvatoimisiin mittauksiin ja asiantuntijalausuntoon. Selvitys on toimitettava Pohjois-Suomen aluehallintovirastoon vuoden kuluessa tämän päätöksen lainvoimaiseksi tulemisesta. Selvityksen perusteella voidaan ratkaista suolahappoa (HCl), fluorivetyä (HF) ja rikkidioksidia (SO₂) koskevat mittausvaatimukset.

----------------------------------------------------------------------

20b. Kalkinpolton savukaasuista on mitattava kolmen vuoden välein yksistään raskasta polttoöljyä poltettaessa hiukkas-, NO_x-, CO- ja TOC-pitoisuudet.

Hallinto-oikeus on perustellut päätöstään seuraavasti:

Sovellettava lainsäädäntö

Aluehallintovirasto on soveltanut asiassa muun ohella valtioneuvoston asetusta jätteen polttamisesta (15.5.2003/362), joka on ollut voimassa aluehallintoviraston päätöksen antoaikaan. Kyseinen asetus on kumottu 20.2.2013 voimaan tulleella valtioneuvoston asetuksella jätteen polttamisesta (151/2013). Hallinto-oikeus on soveltanut asiaan vanhaa jätteenpolttoasetusta, koska ainoana valittajana olevan luvanhaltijan etu ei hallinto-oikeudessa edellytä uuden asetuksen soveltamista.

Hyväksytyt vaatimukset

Lupamääräyksiä 1c ja 20b koskevat vaatimukset

Asiassa saadun selvityksen perusteella kalkkiuuneissa on käytetty polttoaineena pääasiallisesti aiemmin kierrätysöljyä raskaan polttoöljyn toimiessa pääasiassa varapolttoaineena. Toiminnanharjoittaja on pyytänyt raskaalle polttoöljylle omia päästöraja-arvoja.

Aluehallintovirasto on asettanut raskaan polttoöljyn käyttöä koskevat päästöraja-arvot 8 %:n happipitoisuudessa. Perusteluissaan päästöraja-arvojen osalta aluehallintovirasto on viitannut sementti- ja kalkkituotantoa koskeviin BAT-AEL arvoihin. Päästörajat on kyseisen dokumentin mukaan kuitenkin annettu 11 %:n happipitoisuudessa. Tältä osin hallinto-oikeus on muuttanut lupamääräyksen 1c päästöraja-arvot valituksen mukaisiksi.

Kun otetaan huomioon polttoaineteholtaan alle 50 megawatin energiatuotantoyksiköiden ympäristönsuojeluvaatimuksista annettu valtioneuvoston asetuksen 6 § ja sen liitteen taulukossa 2 annetut määräykset savukaasujen tarkkailusta sekä kalkin tuotantoprosessi, on hallinto-oikeus muuttanut lupamääräyksen 20 b mittausvelvollisuuden jatkuvatoimisesta mittauksesta kerran kolmessa vuodessa suoritettavaan mittaukseen.

Ulkopuolisen asiantuntijan käyttämistä koskeva velvoite (lupamääräys 20 kolmas kappale)

Aluehallintovirasto on määrännyt, että yhtiön on toimitettava aluehallintovirastolle ulkopuolisen alan asiantuntijan laatima selvitys kierrätysöljyn polttamisen päästötasoista suolahapon (HCl), fluorivedyn (HF) ja rikkidioksidin (SO₂) osalta. Päätöksen mukaan aluehallintovirasto voi selvityksen perusteella ratkaista edellä mainittuja haitta-aineita koskevat mittausvaatimukset.

Ympäristönsuojelulain mukaisten mittausten laadunvarmistuksesta on säännöksiä lain 108 §:ssä, jonka mukaan mittaukset, testaukset, selvitykset ja tutkimukset on tehtävä pätevästi, luotettavasti ja tarkoituksenmukaisin menetelmin.

Ottaen huomioon edellä mainitun lainkohdan vaatimuksen lisäksi mitä kyseisten haitta-aineiden mittaamisesta on lupamääräyksessä 20 aluehallintoviraston päätöksellä muutetuin osin määrätty, toiminnanharjoittajalle asetettu ehdoton vaatimus ulkopuolisen alan asiantuntijan käyttämisestä ei ole tarpeen.

Lupamääräysten 1, 1b ja 1d poistaminen

Valtioneuvoston jätteen polttamisesta antaman asetuksen (362/2003) 13 §:n mukaan polttolaitos sekä käsittelemättömän yhdyskuntajätteen rinnakkaispolttolaitos tai ongelmajätteen rinnakkaispolttolaitos, on suunniteltava, rakennettava ja varustettava ja sitä on käytettävä siten, että savukaasun epäpuhtauksien pitoisuudet eivät ylitä asetuksen liitteessä V ilmaistuja päästöjen raja-arvoja. Mikäli kalkkiuuneissa käytetään pelkästään kierrätyspolttoöljyä, joka luokitellaan jätteeksi, tulisivat liitteen V päästöraja-arvot käytettäväksi sellaisenaan, kuten toimintaa koskevassa aikaisemmassa ympäristöluvan nro LAP-2005-Y-130-111 lupamääräyksessä 1 on asetettu.

Saman pykälän 2 momentin mukaan muu kuin 1 momentissa tarkoitettu rinnakkaispolttolaitos on suunniteltava, rakennettava ja varustettava ja sitä on käytettävä siten, että savukaasun epäpuhtauksien pitoisuudet eivät ylitä asetuksen liitteessä II ilmaistuja päästöjen raja-arvoja. Rinnakkaispolttolaitoksissa poltetaan yhdessä sallittuja polttoaineita ja jätteeksi luokiteltuja polttoaineita. Liitteen II mukaista laskukaavaa käytettäessä tarvitaan sallittujen polttoaineiden savukaasujen volyymin selvittämiseksi tieto käytettyjen sallittujen polttoaineiden ja jätteeksi luokitellun polttoaineiden suhteesta. Muussa tapauksessa ei asiassa voitaisi asettaa kyseisen pykälän mukaisia ilmapäästöjen raja-arvoja.

Ympäristölupahakemuksen perusteella yhtiön on tarkoitus polttaa toiminnassaan pääosin kierrätysöljyä, joka luokitellaan jätteeksi. Tarvittaessa, lähinnä silloin kun kierrätysöljyä ei ole saatavilla, yhtiö käyttäisi raskasta polttoöljyä. Kierrätysöljyä ei asiakirjojen perusteella käytettäisi yhtä aikaa raskaan polttoöljyn kanssa. Jätteenpolttoasetuksen (362/2003) mukaan jätteen rinnakkaispolton päästöraja-arvot lasketaan asetuksen 13 § 2 momentin ja liitteen II mukaisesti sekoitussääntöä käyttäen. Päästörajojen laskennan lähtökohtana on poltossa vallitseva polttoaineen ja jätteen sekoitussuhde. Koska jätteenpolttoasetus on asetettujen päästörajojen osalta toimintaa koskeva minimivaatimus, sekoitussuhteen perusteella laskettuun päästömääräykseen on asetettava aluehallintoviraston päätöksen mukaisesti jätteen osuutta rajoittava enimmäismäärä.

Valituskirjelmässään yhtiö on vaatinut, että kierrätyspolttoöljyn määrää on voitava tietyin edellytyksin muuttaa vapaasti. Yhtiön mukaan aluehallintovirasto on tulkinnut hakemusta tältä osin virheellisesti.

Hallinto-oikeus katsoo, että yhtiön tarkoituksena on ollut saada lupa käyttää kierrätysöljyä vapaasti ja noudattaa tällöin hakemuksessa esittämiään päästörajoja. Koska yhtiön ei ole tarkoitus polttaa kierrätysöljyä ja raskasta polttoöljyä samanaikaisesti, aluehallintoviraston asettamat päästörajat perustuvat virheelliseen käsitykseen toiminnan luonteesta.

Ottaen huomioon, ettei yhtiön lupamääräyksiä 1 ja 1b koskevia valitusvaatimuksia voida edellä mainituista syistä hyväksyä, on hallinto-oikeus lupamääräyksen 1d lisäksi poistanut kyseiset, kierrätysöljyn polttamista koskevat lupamääräykset 1 ja 1b. Asiaa ei kuitenkaan palauteta aluehallintovirastolle, kun otetaan huomioon se, että jätteenpolttoasetus on muuttunut ja että kyse on luvanhaltijan vireille panemasta lupamääräysten muuttamista koskevasta asiasta, jossa yhtiö on ainoa muutoksenhakija.

Hylätyt vaatimukset

Valituksenalaisen päätöksen kertoelmaosaa koskevat vaatimukset

Viranomaisen toiminnan julkisuudesta annetun lain 7 §:n mukaan viranomaiselle asian käsittelyä varten toimitettu asiakirja tulee julkiseksi, kun viranomainen on sen saanut, jollei asiakirjan julkisuudesta taikka salassapidosta tai muusta tietojen saantia koskevasta rajoituksesta tässä tai muussa laissa säädetä. Saman lain 6 §:n 1 momentin 8 kohdan mukaan päätös tulee julkiseksi, kun päätös on allekirjoitettu tai sitä vastaavalla tavalla varmennettu, jollei asiakirjan julkisuudesta taikka salassapidosta tai muusta tietojen saantia koskevasta rajoituksesta tässä tai muussa laissa säädetä. Luvanhaltija on toimittanut hakemuksessaan tiedot kierrätysöljyn toimittajista ja sen laadusta. Hakemuksessa ei ole esitetty, että kyseiset tiedot sisältäisivät saman lain 24 §:n 1 momentin 20 kohdan mukaisia liikesalaisuuksia ja kyseiset tiedot ovat tulleet julkisiksi päätöksen julkipanon jälkeen. Näin ollen kierrätysöljyn toimittajia koskevia tietoja ja kierrätysöljyn laatutietoja ei ole tarpeen jälkikäteen poistaa valituksenalaisen päätöksen kertoelmaosasta.

Öljyn varastointia koskevan tekstin perusteella on selvää, että öljy otetaan säiliön alaosasta ja tekstissä olevalla virheellä ei ole merkitystä toiminnan harjoittamisen tai toiminnan harjoittajaan kohdistuvien velvoitteiden ja oikeuksien suhteen. Näin ollen kyseistä kohtaa ei ole tarpeen korjata. Kertoelmaosassa mainittujen seikkojen osalta kyse ei ole myöskään valituskelpoisesta ratkaisusta.

Jatkuvatoimisten mittalaitteiden hankkiminen 30.6.2015 mennessä

Jätteenpolttoasetuksen 17 §:n 1 momentin 1e, f ja g kohtien mukaan suolahapon, rikkidioksidin ja fluorivedyn mittaukset on suoritettava jatkuvatoimisesti. Saman asetuksen 18 §:n mukaan 1 momentin 3 kohdan jatkuvatoimisia mittauksia ei tarvitse kyseisten aineiden osalta tehdä mikäli varmistetaan ettei raja-arvo ylity ja tehdään muutoin 17 §:n 1 momentin mukaisia 3 kohdan mukaisia mittauksia.

Aikaisemman lupapäätöksen LAP-2005-Y-130-111 lupamääräyksen 20 ensimmäisessä kappaleessa on edellytetty kyseisten haitta-aineiden jatkuvatoimista mittaamista.

Kun otetaan huomioon, että edellä mainittua kappaletta on aluehallintoviraston päätöksessä muutettu suolahapon, rikkidioksidin ja fluorivedyn jatkuvatoimisten mittausten osalta ja yhtiö ei ole hakenut muutosta valituksenalaisen päätöksen saman lupamääräyksen kolmannen kappaleen selvitysvelvollisuuteen, lupapäätöstä ei ole tarpeen muuttaa valituksessa vaaditulla tavalla.

Raskasmetallipitoisuuksien mittausvälin pidentäminen

Yhtiö on hallinto-oikeudessa vaatinut raskasmetallien päästömittausten aikavälin pidentämistä yhteen kertaan kahdessa vuodessa. Aluehallinto- virastolle toimitetun hakemuksen päälomakkeessa ei ole esitetty vastaavaa vaatimusta. Vaatimus on esitetty hakemuksen liitteessä 25. Aluehallintovirasto ei ole päätöksessään käsitellyt raskasmetallipitoisuuksien mittaamistiheyttä koskevaa muuttamisvaatimusta. Näin ollen asiassa ei ole sellaista aluehallintoviraston päätöstä, johon hallinto-oikeus voisi ottaa kantaa. Yhtiö voi niin halutessaan laittaa asian uudelleen vireille aluehallintovirastossa lupamääräyksen 20 neljännen kappaleen mukaisesti.

Lupapäätöksen LAP-2001-Y-758-111 noudattaminen

Lainvoimaisen päätöksen LAP-2005-Y-130-111 mukaan Röyttän kalkkitehtaan toiminnassa noudatetaan mainittua päätöstä ja sen lupamääräyksiä, kunnes uudesta hakemuksesta on annettu lainvoimainen päätös. Lupapäätöksessä on lisäksi viitattu ympäristönsuojelulain 56 §:ään, jonka mukaan jos asetuksella annetaan ympäristönsuojelulain nojalla jo myönnetyn luvan määräyksiä ankarampia säännöksiä, on asetusta luvan estämättä noudatettava. Kun otetaan huomioon lainvoimaisen lupapäätöksen sisältö ja uuden jätteenpolttoasetuksen (151/2013) voimaantulo 20.2.2013, tehtaan toiminnassa ei voida määrätä noudatettavaksi aiemman päätöksen eli päätöksen LAP-2001-Y-758-111 lupamääräystä 3. Yhtiön vaatimus mainitun lupamääräyksen noudattamisoikeudesta hylätään.

Selvyyden vuoksi hallinto-oikeus toteaa, että toiminnassa on noudatettava lupapäätöksen LAP-2005-Y-130-111 lupamääräyksiä 1–27 lukuun ottamatta lupamääräystä 20. Aluehallintoviraston lupamääräyksiä 1c, 20 ja 20b on noudatettava sellaisina kuin hallinto-oikeus on niitä tällä päätöksellään muuttanut hallinto-oikeuden päätöksen saatua lainvoiman. Lupamääräystä 20 on noudatettava siltä osin kuin hallinto-oikeus ei ole määräystä muuttanut aluehallintoviraston päätöksessä (nro 30/12/1, 24.4.2012) määrätyllä tavalla. Lisäksi toiminnassa on otettava huomioon jätteen polttamisesta annettu asetus (151/2013).

Asian ovat ratkaisseet hallinto-oikeuden jäsenet Pirjo-Liisa Saloranta, Sauli Viitasaari ja Yrjänä Honkavaara. Asian esittelijä Janne Marttila.

Käsittely korkeimmassa hallinto-oikeudessa

SMA Mineral Oy on valituksessaan vaatinut, että korkein hallinto-oikeus kumoaa Vaasan hallinto-oikeuden päätöksen aluehallintoviraston lupapäätöksen lupamääräyksen 1 poistamisesta ja saattaa lupamääräyksen 1 voimaan muutettuna. Mainitun lupamääräyksen päästöraja-arvot on muutettava jätteenpolttoasetuksen 362/2003 liitteen II mukaisiksi typen oksidien (NO_x), hiukkasten, rikkidioksidin (SO₂), suolahapon (HCl), fluorivedyn (HF) ja raskasmetallien osalta. Rajoitus kierrätyspolttoaineen käytön osuudesta on poistettava ja lupapäätöksen päästöraja-arvot (dioksiinien ja furaanien, Cd+Tl- ja Hg -epäpuhtauksien osalta) on redusoitava jätteenpolttoasetuksen liitteen II mukaisesti lasketun kokonaishappipitoisuuden 8 % mukaan. Lupapäätöksen päästöraja-arvojen laskemisessa on käytettävä C_prosessi-arvoina jätteenpolttoasetuksen liitteessä II asetettuja päästöjen raja-arvoja, kun poltetaan tavanomaisesti sallittuja polttoaineita (kalkkikivi ja raskas polttoöljy) tai jos tällaiset raja-arvot puuttuvat, todellisia massapitoisuuksia.

Lisäksi yhtiö on vaatinut, ettei lupamääräyksiä 1b ja 1d palauteta, vaikka lupamääräys 1 saatettaisiinkin voimaan.

Yhtiö on myös vaatinut, että lupamääräystä 20 muutetaan siten, että yhtiöllä on vähintään vuosi aikaa viranomaisen päätöksestä hankkia jatkuvatoimiset mittalaitteet (SO₂-, HCl- ja HF-päästöjen osalta), jos viranomainen toteaa mittalaitteiden hankkimisen annetun päästöselvityksen perusteella tarpeelliseksi.

Lisäksi yhtiö on vaatinut muutoksia lupapäätöksen kertoelmaosaan.

Yhtiö on vaatinut, että korkeimman hallinto-oikeuden on keskeytettävä ympäristölupapäätöksen täytäntöönpano siltä osin kuin ympäristölupapäätökseen ja Vaasan hallinto-oikeuden päätökseen haetaan muutosta korkeimmalta hallinto-oikeudelta. Valituksesta huolimatta yhtiölle tulee kuitenkin myöntää lupa toistaiseksi noudattaa aluehallintoviraston päätöksen 24.4.2012 nro 30/12/1 lupamääräyksessä 1 asetettuja päästöraja-arvoja.

Yhtiö on perustellut vaatimuksiaan muun ohella seuraavasti:

Yhtiö ei missään tapauksessa halua, että lupamääräys 1 poistetaan.

Lupamääräyksen 1 poistamista koskevissa perusteluissa hallinto-oikeus toteaa, että mikäli kalkkiuuneissa käytetään pelkästään kierrätyspolttoöljyä, tulisivat valtioneuvoston asetuksen 362/2003 liitteen V päästöraja-arvot käytettäväksi sellaisenaan, kuten ympäristöluvan nro LAP-2005-Y-130-111 lupamääräyksessä 1 on esitetty. Ympäristöministeriö on todennut Röyttän kalkinpolttolaitoksen rinnakkaispolttolaitokseksi. Päästöraja-arvot tulee laskea asetuksen 362/2003 liitteen II mukaisesti huomioiden kierrätyspolttoaineen aiheuttamien päästöjen lisäksi myös kalkkikiven palamisesta aiheutuvat päästöt. Esimerkiksi vuoden 2013 todennettujen hiilidioksidipäästölaskelmien perusteella kalkkiuunin hiilidioksi³dipäästöistä noin 70 prosenttia on peräisin kalkkikiven palamisesta ja 30 prosenttia polttoaineiden (kierrätysöljy ja raskas polttoöljy) palamisesta.

Hallinto-oikeus on todennut lisäksi, että asetuksen 362/2003 liitteen II mukaisen laskukaavan käyttämiseksi tarvitaan polttoaineiden savukaasujen volyymin selvittämiseksi tieto käytetyn sallitun polttoaineen ja jätteeksi luokitellun polttoaineen suhteesta. Ministeriö on ohjannut yhtiötä käyttämään asetuksen 362/2003 liitteen II laskukaavaa. Kalkkikiven aiheuttamia päästöjä ei pystytä muulla tavoin laskelmissa kuvaamaan kuin raskaan polttoöljyn ja kierrätysöljyn sekoitussuhteella, koska kalkkikivi ei pala yksin. Kalkkikiven palamisessa prosessissa on aina osallisena kierrätysöljy tai raskas polttoöljy.

Ministeriön päätöksen mukaan Röyttän kalkkitehtaan päästöraja-arvojen laskennassa on huomioitava myös poltettavan kalkkikiven aiheuttamat päästöt. Sijoitettaessa liitteen II laskukaavaan sekoitussäännön mukaisesti kierrätysöljyn osuudeksi 100 prosenttia tulkinta johtaa virheellisesti kierrätysöljynpolttokattilaan, jolloin kalkkiuunin prosessipäästöjä ei huomioida laskennassa ollenkaan. Poltettaessa pelkästään kierrätysöljyä suurin osa päästöistä aiheutuu kuitenkin palavasta kalkkikivestä eli lähtökohtana päästöraja-arvojen laskennassa on kalkkikiven ja kierrätysöljyn sekoitussuhde. Laskennassa kalkkikivi on ajateltava tässä tapauksessa sallituksi polttoaineeksi ja kierrätysöljy jätteeksi luokitelluksi polttoaineeksi. Yhtiön laskennassa on käytetty asetuksen 362/2003 liitteen V raja-arvoja kuvaamaan kierrätysöljyn aiheuttamia päästöjä. Röyttän kalkkitehtaan uunin savukaasuista reaaliaikaisesti mitattuja todellisia päästöjen arvoja poltettaessa kalkkikiveä ja sallittua polttoainetta raskasta polttoöljyä sekä sekoitussuhdetta 40/60 on käytetty kuvaamaan kalkkikiven aiheuttamia päästöjä. Laskennan tuloksena saadut asetuksen 362/2003 liitteen II mukaiset raja-arvot on laskettu järjestelmällisesti kaikille parametreille. Lasketut raja-arvot ovat parhaan käyttökelpoisen tekniikan (BAT) mukaisia, toiminnallisesti ja teknisesti mahdollisia saavuttaa sekä vastaavat nykyistä päästötasoa.

Kierrätyspolttoöljyn käytön määrää ei tule rajoittaa. Yhtiöllä on edelleen tarkoitus polttaa kierrätysöljyä sataprosenttisesti taloudellisista ja ympäristönsuojelullista syistä. Aluehallintovirasto ei ole tulkinnut toiminnan luonnetta virheellisesti, koska raskasta polttoöljyä ja kierrätysöljyä ei sekoiteta eikä niitä käytetä yhtä aikaa. Aluehallintovirasto on kuitenkin virheellisesti lupamääräyksessä rajoittanut kierrätysöljyn käyttöä 40 prosenttiin laskentakaavassa kierrätysöljyn päästöjen ja prosessipäästöjen (kalkkikivi) kuvaamiseksi käytetyn suhteen 40/60 mukaisesti. Kierrätysöljyä ja raskasta polttoöljyä ei polteta samanaikaisesti ja suhde 40/60 on vain päästöraja-arvojen laskelmissa käytetty luku, joka ei missään tapauksessa kuvaa kierrätysöljyn ja raskaan polttoöljyn sekoittamista käytännössä prosessissa. Uunin polttoaineensyöttö ei mahdollista jatkuvatoimista polttoaineiden sekoittamista. Uunin automatiikka ja prosessi eivät mahdollista yhtäkkisiä polttoaineenvaihdoksia.

Ympäristölupahakemuksen käsittelyprosessin aikana valtioneuvoston asetus jätteen polttamisesta (362/2003) on kumottu valtioneuvoston asetuksella jätteen polttamisesta (151/2013). Asetus ei kuitenkaan ole muuttunut sisällöllisesti sillä tavalla, että se vaikuttaisi yhtiön lupapäätökseen esittämiin päästöraja-arvoihin ja näiden laskelmiin. Ympäristölupapäätöksen aikana myös kalkin tuotantoa koskeva BAT-asiakirja on uudistettu 26.3.2013.

Ympäristöministeriön lausunnon, aluehallintoviraston päätöksen sekä jätteenpolttoasetuksen 362/2003 perusteella Röyttän kalkkitehtaalla käytettävä kierrätysöljy täyttää jätteenpolttoasetuksessa esitetyt vaatimukset ongelmajätteen erityisvaatimusten soveltamatta jättämiseksi eli liitteen V päästöjen raja-arvoja ei käytetä. Tehtaan päästöraja-arvot lasketaan asetuksen 362/2003 liitteen II mukaisesti. Liitteen V mukaan määräytyvät vain epäpuhtauksien otsikot, jotka lasketaan liitteen II mukaisesti. Liitteen V mukaisesti ei määrätä raja-arvoja minkään epäpuhtauden osalta.

Liitteen II kohta 4.1 sisältää erityissäännökset dioksiineille ja furaaneille sekä Cd+Tl- ja Hg-epäpuhtauksille. Kaikki muut raja-arvot määritetään liitteen II kohdan 1 laskukaavalla (sekoitussääntö) eikä liitteen V mukaisina. Aluehallintovirasto on päätöksessään virheellisesti soveltanut liitteen V mukaisia raja-arvoja esittämättä perusteluja jätteenpolttoasetuksesta, ministeriön lausunnosta tai omasta aiemmasta näkemyksestään poikkeamiselle.

Lupamääräyksiä annettaessa on otettava huomioon toiminnan luonne. Yhtiö polttaa uunissa kierrätysöljyä (jätteenpoltto) ja kalkkikiveä (prosessipäästöt). Kokonaispäästöjen raja-arvoihin pitää sisällyttää jätteenpoltosta sekä prosessista peräisin olevat päästöt. Jätteenpolttoasetus huomioi sementtiuunien prosessipäästöt erityissäännöksillä, mutta ei kalkkiuuneja.

Normaalissa toiminnassa polttoaineena käytettävän kierrätysöljyn osuus on 100 prosenttia. Sijoitettaessa asetuksen 362/2003 liitteen II laskukaavaan sekoitussäännön mukaisesti kierrätysöljyn osuudeksi 100 prosenttia tulkinta johtaa virheellisesti kierrätysöljyn polttokattilaan, eikä kalkkiuunin prosessipäästöjä huomioida laskennassa tällöin ollenkaan. Laskenta johtaa tuolloin suoraan jätteenpolttoasetuksen liitteen V mukaisiin ongelmajätteille annettuihin raja-arvoihin, joihin on teknisesti mahdotonta päästä nykyisellä BAT-tekniikalla. Yhtiö on esittänyt hallinto-oikeudelle arvion parhaan käyttökelpoisen tekniikan soveltamisesta Röyttän kalkkitehtaalla.

Kalkkiuunin prosessin päästöjä on kuvattu ajamalla kalkkiuunia käyttäen tavanomaisesti sallittua polttoainetta eli raskasta polttoöljyä. Sekoitussuhteen 40/60 on todettu kuvaavan prosessipäästöjen ja jätteenpolton aiheuttamien päästöjen suhdetta päästömittauksiin perustuen. Sekoitussuhde 40/60 antaa todenmukaiset päästöraja-arvot ja BAT-tekniikkaa osittain tiukemmatkin raja-arvot, jotka kuitenkin ovat realistisesti saavutettavissa. Laskelmissa 60 prosenttia raskasta polttoöljyä on käytetty ainoastaan rinnakkaispolttolaitoksen prosessipäästöjen laskemiseksi, koska jätteenpolttoasetus on puutteellinen kalkkitehtaan prosessipäästöjen laskennan osalta.

Ympäristönsuojelulain mukaan polttoainevalinnoissa on yleisenä periaatteena ympäristön kannalta parhaan käytännön periaate. Raskaan polttoöljyn polttaminen ei ole ympäristönsuojelullisesti järkevää. Yhtiö on esittänyt, että polttoaineiden syöttösuhdetta voidaan muuttaa vapaasti, jotta päästöjä saadaan pienennettyä. Kierrätysöljyn osuutta ei tule rajoittaa, koska käytettäessä kierrätysöljyä päästöt ovat pienemmät eikä teollisuuslaitokselle, jonka energiakustannukset ovat noin 60 prosenttia tuotannon kokonaiskustannuksista, aiheudu kohtuuttomia kustannuksia.

Yhtiön esittämillä muutoksilla ei ole vaikutusta Tornion alueen ympäristöön kokonaisuutena. Toiminta sijaitsee teollisuusalueella ja yhtiön päästöt edustavat 0,1–2,1 % koko alueen ilman laatuun vaikuttavista päästöistä.

Jätteenpolttoasetuksen 362/2003 liitteen II kohdassa 4.1 dioksiineille ja furaaneille sekä Cd+Tl- ja Hg-epäpuhtauksille ei ole annettu happipitoisuutta. Kalkin valmistuksen BAT-asiakirja antaa päästöarvot 11 %:n happipitoisuudessa. Röyttän kalkkitehtaan rinnakkaispoltolle on laskettu happipitoisuus 8 %:n mukaisesti. Kokonaispäästöjen raja-arvot dioksiineille ja furaaneille sekä Cd+Tl- ja Hg-epäpuhtauksille on redusoitava Röyttän kalkkitehtaan happipitoisuuden mukaisesti 8 prosenttiin, jolloin ne vastaavat täysin myös BAT-tasoa.

Asetuksen 362/2003 liitteessä II on annettu päästöjen raja-arvoja tavanomaisesti sallituille polttoaineille. Kohdassa 3.1 on annettu päästöjen raja-arvoja nestemäisille polttoaineille (raskas polttoöljy, happipitoisuus 3 %): rikkidioksidi (SO₂) 850 mg/m³(n), typen oksidit (NO_x) 400 mg/m³(n) ja hiukkaset 50 mg/m³(n). Kohdassa 3.2 on annettu raskasmetalleille kokonaispäästöjen raja-arvo 0,5 mg/m³(n) (happipitoisuus 6 %). Jätteenpolttoasetuksen mukaisesti sekoitussäännöllä laskettuna päästöjen raja-arvot ovat rikkidioksidille (SO₂) 390 mg/m³(n), typen oksideille (NO_x) 233 mg/m³(n) ja hiukkasille 25 mg/m³(n).

Hiilimonoksidille (CO) ja orgaanisen hiilen kokonaismäärälle (TOC) ei ole annettu päästöjen raja-arvoja tavanomaisesti sallituille polttoaineille (kalkki ja raskas polttoöljy). Aluehallintovirasto pyysi täydennyskehotuksessaan yhtiötä laskemaan CO- ja TOC-päästöille vuorokausiarvojen 95. prosenttipisteet raskasta polttoöljyä poltettaessa. Prosenttipisteen laskeminen antaa luotettavan kuvan mittaustuloksista ja edesauttaa todenmukaisempien raja-arvojen määrittämistä, mikä on erityisen tärkeää uunin tasaisen ajon takaamiseksi sekä päästöjen ja jätteiden (epäkurantti tuote) minimoimiseksi.

Aluehallintovirasto on virheellisesti käyttänyt C_prosessi-arvona painottamatonta vuorokausiarvojen 95. prosenttipisteiden keskiarvoa hiilimonoksidille (CO) 1 925 mg/Nm³ja orgaanisen hiilen kokonaismäärälle (TOC) 59 mg/Nm³. Tämä ei ole tilastollisesti hyväksyttävä tapa. Lisäksi yhtiö on antanut virheellisesti päiväkeskiarvot raskaan polttoöljyn koeajopäiviltä. C_prosessi-arvona täytyy käyttää funktiolla laskettua 95. prosenttipistettä koko koeajon aikaisista mitatuista pitoisuuksista raskaalla polttoöljyllä ajettaessa. C_prosessi-arvo hiilimonoksidille on tuolloin (CO) 2 281 mg/Nm³ja orgaanisen hiilen kokonaismäärälle (TOC) 60 mg/Nm³. Tilastollisesti oikein laskettuna sekoitussääntö antaa raja-arvoksi CO:lle 1 024 mg/nm³ja TOC:lle 29 mg/nm³ 8 % happipitoisuudessa.

Suolahapolle (HCl) ja fluorivedylle (HF) ei ole annettu päästöjen raja-arvoja tavanomaisesti sallituille polttoaineille. Mitatut pitoisuudet raskaalla polttoöljyllä ovat olleet HCl 6 mg/nm³ (11 % O₂) ja HF:lle alle määritysrajan < 0,1 mg/nm³. Jätteenpolttoasetuksen 362/2003 liitteen II mukainen sekoitussääntö antaisi pienemmät raja-arvot kuin BAT-asiakirjan mukaiset tasot HCl 10 mg/nm³ ja HF 1 mg/nm³ (11 % O₂). Aluehallintovirasto onkin antanut päästöraja-arvoiksi BAT:in mukaiset tasot, mutta on virheellisesti jättänyt ne redusoimatta 8 % happipitoisuuteen (HCl 13 mg/nm³ ja HF 1,3 mg/nm³). Lupamääräyksen tiukentamista ei ole perusteltu.

Röyttän kalkkitehtaalla kierrätysöljyn käytöllä saavutetaan pienemmät päästöt kuin raskaan polttoöljyn käytöllä. Käytettävä kierrätysöljy täyttää jätteenpolttoasetuksessa 362/2003 esitetyt vaatimukset ongelmajätteen erityisvaatimusten soveltamatta jättämiseksi. Kierrätysöljyn polttaminen aiheuttaa syntyvissä savukaasuissa pienempiä määriä epäpuhtauksia kuin raskaan polttoöljyn ja kevyen polttoöljyn polttaminen.

Kalkkiuunin päästötaso ei prosessin vakiinnuttua vaihtele. Raskaan polttoöljyn käytön päästöjen vähintään 30 päivän jatkuvatoiminen mittaus riittävien tietojen saamiseksi on kohtuuton. Koe aiheuttaisi yhtiölle kohtuuttomia ja tarpeettomia energiakustannuksia (450 000 €) ja tarpeettoman jatkuvatoimisen mittalaitteiston (TOC) ylläpitokustannuksia. Koeajolla ei saavuteta tilastollisesti tarkempaa tulosta kuin esitetyillä C_prosessi-arvoilla hiilimonoksidille (CO) ja orgaanisen hiilen kokonaismäärälle (TOC), jotka on nyt annettu 95-prosenttipisteinä raskaan polttoöljyn mittausjaksoille.

Yhtiö on aiemmin vaatinut lupamääräyksen 20 muuttamista siten, että jatkuvatoimiset mittalaitteet (SO₂, HCl ja HF) on hankittava 30.6.2015 mennessä. Lupapäätöksen ja valituksen käsittelyprosessi on kuitenkin vienyt pitkän ajan, eikä valituksessa esitetty päivämäärä ole enää sopiva. Yhtiön vaatimuksen tarkoituksena on ollut, että lupamääräykseen lisätään yhtiöllä käytettävissä oleva aika (vaatimuksena vähintään vuosi) mittalaitteiden hankintaan, jos viranomainen toteaa, että mittalaitteiden hankkiminen on annetun päästöselvityksen perusteella tarpeellista. Mittalaitteiden hankintaan halutaan varata aikaa, jotta saadaan tehtyä mahdollisimman taloudellinen, laadukas ja käyttötarkoitukseen sopiva hankintaratkaisu.

Jatkuvatoimisia mittalaitteita (SO₂, HCl ja HF) ei tarvita, jos osoitetaan päästöjen pysyvän päästöraja-arvojen alapuolella. Virheellisesti ongelmajätteen polttolaitokselle annettuihin päästöraja-arvoihin ei ole mahdollista päästä nykyisellä BAT-tekniikalla.

Päästöraja-arvojen mahdollista ylittymistä ei voida tässä vaiheessa todeta, koska yhtiöllä ei ole lainvoimaisia päästöluparajoja. Jätteenpolttoasetuksen 362/2003 mukaiset liitteen II sekoitussäännöllä lasketut päästöraja-arvot yhtiön Röyttän kalkkitehdas alittaa SO₂:n ja HF:n osalta selvästi. HCl on ylittänyt vuonna 2009 BAT-tason, 10 mg/nm³ (11 % O₂), ollen 14 mg/nm³, joka on mittausepävarmuus huomioiden 11 mg/nm³. Yhtiö on tehnyt vuoden 2009 mittausten jälkeen prosessimuutoksia ja nykyisin pysytään BAT-tason alapuolella.

Aluehallintoviraston päätöksen lupamääräyksessä 1 asetettujen päästöraja-arvojen noudattamisesta määrääminen välittömästi on perusteltua, koska yhtiön on teknisesti ja toimintansa luonteen huomioon ottaen mahdotonta toimia ympäristöluvan nro LAP-2005-Y-130-111 lupamääräyksen 1 päästöraja-arvojen mukaisesti kierrätysöljyä käytettäessä. Voimassa olevan lupamääräyksen 1 päästöraja-arvot eivät ota huomioon, että Röyttän kalkinpolttolaitos on rinnakkaispolttolaitos, jossa päästöjä muodostuu polttoaineiden polttamisen lisäksi kalkkikiven palamisesta.

Pohjois-Suomen aluehallintoviraston ympäristölupavastuualueelle on varattu tilaisuus lausunnon antamiseen valituksen johdosta.

Lapin elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskuksen (ELY-keskus) ympäristö ja luonnonvarat -vastuualue on valituksen johdosta antamassaan lausunnossa esittänyt seuraavaa:

Niin voimassa olevan jätteenpolttoasetuksen 151/2013 kuin kumotun asetuksen 362/2003 ja ympäristöministeriön mainittuja asetuksia koskevien ehdotusten sekä teollisuuspäästödirektiivin mukaan polttolaitoksiksi katsotaan laitokset, joiden pääasiallinen tehtävä on jätteiden poltto. Rinnakkaispolttolaitoksiksi katsotaan taas laitokset, joissa jätettä poltetaan joko varsinaisen polttoaineen tai tuotantoprosessin ohessa vakinaisena tai lisäpolttoaineena.

SMA Mineral Oy:n Röyttän kalkkitehtaalla kalkkikiven poltossa itse polttoenergia saadaan kierrätysöljystä tai raskaasta polttoöljystä, mutta savukaasut koostuvat kierrätysöljyn tai raskaan polttoöljyn palamisesta ja itse kalkkikivestä tulevasta hiilidioksidista sekä muista kalkkikiven sisältämistä mahdollisista epäpuhtauksista. Kun poltossa käytetään pelkkää kierrätysöljyä, savukaasut ovat lähinnä kierrätysöljyn palamistuotteiden ja kalkkikiven poltossa muodostuvan hiilidioksidin seos.

ELY-keskuksen käsityksen mukaan kierrätysöljyä käyttävä kalkkiuuni voidaan tulkita rinnakkaispolttolaitokseksi, vaikka varsinaisena ja yksinomaisena polttoaineena käytetään kierrätysöljyä, koska tuotantoprosessissa muodostuvat savukaasut ovat peräisin sekä kierrätysöljyn palamistuotteista että itse kalkkikivestä. Ratkaisevaa ei ole se, poltetaanko jätepolttoainetta samanaikaisesti tavanomaisten polttoaineiden kanssa, vaan se, mistä savukaasut muodostuvat. Tämä käy ilmi myös valtioneuvoston asetusten 151/2013 ja 362/2003 liitteissä 3 ja II esitetystä V_prosessi-arvon määrityksestä.

V_prosessi-arvon määrittely lähtee ensisijaisesti liikkeelle laitosprosessissa muodostuvista savukaasuista, joihin luetaan myös tavanomaisista polttoaineista muodostuvat savukaasut. Kalkkiuunin V_prosessi-arvo määräytyy siis kalkkikiven poltosta muodostuvan savukaasun osuudesta (lähinnä CO₂ ja muut mahdolliset kalkkikivestä vapautuvat epäpuhtaudet).

Rinnakkaispolttolaitoksen käsitettä ei yllä esitetyn perusteella tule tulkita niin, että se tarkoittaa jätepolttoaineen ja tavanomaisen polttoaineen niin sanottua yhtäaikaista polttoa, vaan rinnakkaispolttolaitoksen tarkastelu tulee tehdä yksinomaan jätteen polttamisesta annetun valtioneuvoston asetuksen rinnakkaispolttolaitosta koskevan määritelmän perusteella (2 §:n 5 kohta). Ilmaan johdettavien savukaasujen päästöraja-arvot tulee määrittää asetusta 151/2013 tulkittaessa 14 §:n ja asetusta 362/2003 tulkittaessa 13 §:n mukaisesti. Molemmissa asetuksissa kyseisten pykälien toisen momentin mukaisen rinnakkaispolttolaitoksen raja-arvot määritetään yhtenevällä tavalla käyttäen asetuksien edellä mainittuja liitteitä 3 ja II, joissa V_prosessi-arvo määräytyy laitosprosessista samanaikaisesti (rinnan) muodostuvien savukaasujen perusteella. Savukaasujen lähde voi olla kalkkikivi, tavanomainen polttoaine tai esimerkiksi joku muu laitosprosessissa savukaasua tuottava raaka-aine.

ELY-keskus on asiassa aiemmin lausumaansa viitaten esittänyt, että mikäli kierrätysöljy katsottaisiin kumotun asetuksen mukaiseksi ongelmajätteeksi tai voimassa olevan asetuksen mukaiseksi vaaralliseksi jätteeksi, kyseiseen tapaukseen sovellettaisiin ilmaan johdettavien päästöjen raja-arvoja asetuksen 362/2003 13 §:n mukaisesti liitettä V noudattaen ja asetuksen 151/2013 14 §:n mukaisesti liitettä 2 noudattaen.

SMA Mineral Oy:lle on varattu tilaisuus vastaselityksen antamiseen.

Korkeimman hallinto-oikeuden ratkaisu

1. Korkein hallinto-oikeus jättää tutkimatta SMA Mineral Oy:n esittämän vaatimuksen hallinto-oikeuden päätöksen kertoelmaosan muuttamisesta sekä vaatimuksen aluehallintoviraston päätöksen lupamääräyksessä 1 asetettujen päästöraja-arvojen määräämisestä välittömästi noudatettavaksi.

2. Aluehallintoviraston ja hallinto-oikeuden päätökset kumotaan ja asia palautetaan Pohjois-Suomen aluehallintovirastolle uudelleen käsiteltäväksi.

3. Lausuminen aluehallintoviraston ja hallinto-oikeuden päätösten täytäntöönpanon kieltämistä koskevista vaatimuksista raukeaa.

Perustelut

1. Hallinto-oikeuden päätöksen kertoelmaosa ei sisällä sellaista hallintolainkäyttölain 5 §:n 1 momentissa tarkoitettua ratkaisua, johon voisi hakea muutosta. Korkeimman hallinto-oikeuden toimivaltaan ei ympäristönsuojelulain (86/2000) 101 ja 101 a § huomioon ottaen kuulu antaa määräyksiä aluehallintoviraston päätöksen noudattamisesta muutoksenhausta huolimatta.

Sovellettavat säännökset

Ympäristönsuojelulain (86/2000) 41 §:n 1 momentin mukaan ympäristölupa myönnetään, jos toiminta täyttää mainitun lain ja jätelain sekä niiden nojalla annettujen asetusten vaatimukset.

Ympäristönsuojelulain 11 ja 16 §:n nojalla annetussa jätteen polttamista koskevassa valtioneuvoston asetuksessa (362/2003) on säädetty muun muassa rinnakkaispolttolaitosten ilmaan johdettavien päästöjen raja-arvoista ja niiden laskemisesta. Asetus 362/2003 on kumottu 20.2.2013 voimaan tulleella uudella valtioneuvoston antamalla asetuksella jätteen polttamisesta (151/2013).

Ympäristönsuojelulaki (86/2000) on kumottu 1.9.2014 voimaan tulleella uudella ympäristönsuojelulailla (527/2014). Uuden ympäristönsuojelulain 107–110 §:ssä säädetään jätteenpolttolaitoksista ja jätteen rinnakkaispolttolaitoksista.

Uuden ympäristönsuojelulain 48 §:n 2 momentin mukaan ympäristölupa on myönnettävä, jos toiminta täyttää mainitun lain ja jätelain sekä niiden nojalla annettujen säännösten vaatimukset.

Vanhan jätteenpolttoasetuksen 362/2003 13 §:n 1 momentin mukaan polttolaitos, käsittelemättömän sekalaisen yhdyskuntajätteen rinnakkaispolttolaitos tai ongelmajätteen rinnakkaispolttolaitos on suunniteltava, rakennettava ja varustettava ja sitä on käytettävä siten, että savukaasun epäpuhtauksien pitoisuudet eivät ylitä asetuksen liitteessä V ilmaistuja päästöjen raja-arvoja.

Saman pykälän 3 momentin mukaan päästöjen raja-arvojen noudattamisen valvomiseksi tehtävien mittausten tulokset on muunnettava 19 §:n mukaisesti.

Saman asetuksen 19 §:n 3 momentin mukaan rinnakkaispolttolaitoksen polton mittaustulokset on määritettävä asetuksen liitteen II mukaisesti laskettavan kokonaishappipitoisuuden mukaan.

Saman asetuksen liitteessä II on esitetty laskukaava, jonka mukaisesti kullekin savukaasun sisältämälle epäpuhtaudelle sekä hiilimonoksidille määritetään raja-arvo.

Uuden jätteenpolttoasetuksen 151/2013 14 §:n 1 momentin mukaan jätteenpolttolaitos sekä jätteen rinnakkaispolttolaitos, jossa poltetaan käsittelemätöntä jätelain 6 §:n 1 momentin 3 kohdassa tarkoitettua sekalaista yhdyskuntajätettä tai vaarallista jätettä, on suunniteltava, rakennettava ja varustettava ja sitä on käytettävä siten, että savukaasun epäpuhtauksien pitoisuudet eivät ylitä mainitun asetuksen liitteessä 2 ilmaistuja päästöjen raja-arvoja.

Saman 14 §:n 2 momentin mukaan muu kuin 1 momentissa tarkoitettu jätteen rinnakkaispolttolaitos on suunniteltava, rakennettava ja varustettava ja sitä on käytettävä siten, että savukaasun epäpuhtauksien pitoisuudet eivät ylitä mainitun asetuksen liitteessä 3 ilmaistuja päästöjen raja-arvoja.

Saman asetuksen 18 §:n 1 momentin 1 kohdan mukaan jätteenpolttolaitoksessa ja jätteen rinnakkaispolttolaitoksessa on tehtävä asetuksen liitteen 5 mukaiset jatkuvat mittaukset seuraavista epäpuhtauksista:

a) typenoksidit (NO_X), jos ympäristöluvassa on niitä koskeva päästöjen raja-arvo;

b) hiilimonoksidi (CO);

c) hiukkasten kokonaismäärä;

d) orgaanisen hiilen kokonaismäärä (TOC);

e) suolahappo (HCl);

f) fluorivety (HF);

g) rikkidioksidi (SO₂);

Saman asetuksen 19 §:n 1 momentin 3 kohdan mukaan jätteenpolttolaitoksessa ja jätteen rinnakkaispolttolaitoksessa ei tarvitse tehdä seuraavia 18 §:ssä tarkoitettuja suolahapon (HCl), fluorivedyn (HF) ja rikkidioksidin (SO₂) jatkuvia mittauksia, jos toiminnanharjoittaja voi osoittaa, että mainittujen epäpuhtauksien päästöt eivät voi missään olosuhteissa ylittää asetettuja päästöjen raja-arvoja ja epäpuhtauksien päästöistä tehdään tarvittaessa muutoin määräaikaiset mittaukset siten kuin 18 §:n 1 momentin 3 kohdassa säädetään.

Uuden jätteenpolttoasetuksen 3 liitteessä on säädetty rinnakkaispolttolaitoksen ilmaan johdettavien päästöjen raja-arvojen määrittämisestä samansisältöisesti kuin vanhan jätteenpolttoasetuksen liitteessä II.

Oikeudellinen arviointi ja lopputulos

Asiakirjoista saatavan selvityksen perusteella SMA Mineral Oy:n Röyttän kalkkitehdas on jätteenpolttoasetuksen 363/2003 2 §:n 5 kohdassa sekä uuden ympäristönsuojelulain 108 §:n 1 momentin 2 kohdassa ja jätteenpolttoasetuksen 151/2013 2 §:n 1 momentin 5 kohdassa tarkoitettu rinnakkaispolttolaitos, jossa poltetaan pääasiallisesti kierrätysöljyä ja tarpeen vaatiessa raskasta polttoöljyä. Polttoaineita ei sekoiteta. Poltettavaan kierrätysöljyyn ei saadun selvityksen perusteella jätteenpolttoasetuksen 363/2003 1 §:n 3 momentin 1 kohdan nojalla ole ollut sovellettava ongelmajätteitä koskevia erityissäännöksiä. Käytetyn polttoaineen lisäksi savukaasupäästöjä syntyy kalkin palamisesta. Yhtiön voimassa olevan ympäristölupapäätöksen lupamääräyksessä 1 asetetuissa päästöraja-arvoissa ei ole otettu huomioon näitä kalkinpolton prosessipäästöjä. Tämän vuoksi yhtiö on hakemuksessaan aluehallintovirastolle pyytänyt lupamääräyksen 1 muuttamista.

Hallinto-oikeuden päätöksen perusteluista ilmenevällä tavalla aluehallintovirasto on luvan muuttamista koskevan hakemuksen johdosta antamansa päätöksen lupamääräyksessä 1 asettanut päästöraja-arvot perustuen siihen käsitykseen, että laitoksella poltetaan samanaikaisesti raskasta polttoöljyä ja kierrätysöljyä suhteessa 60/40 ja rajoittanut kierrätyspolttoaineen osuuden 40 prosenttiin. Todellisuudessa laitoksella poltetaan kuitenkin pääasiallisesti kierrätysöljyä. Tämän vuoksi ja uuteen jätteenpolttoasetukseen viitaten hallinto-oikeus on päätöksellään poistanut aluehallintoviraston päätöksen lupamääräyksen 1, jolloin noudatettaviksi tulisivat joko voimassa olevassa luvassa säädetyt päästöjen raja-arvot tai uuden jätteenpolttoasetuksen mukaiset raja-arvot, mikäli ne ovat luvassa asetettuja raja-arvoja tiukempia.

Yhtiön oikeusturvan ja lupapäätöksen valvonnan kannalta on välttämätöntä, että noudatettavat päästöraja-arvot määritetään yksiselitteisesti. Hallinto-oikeuden poistettua aluehallintoviraston päätöksestä muun ohella päästöraja-arvoja koskevan lupamääräyksen 1 asia on jäänyt epäselvään tilaan. Tämä johtuu siitä, ettei uudessakaan jätteenpolttoasetuksessa ole kalkinpolton, toisin kuin sementtiuunien osalta, otettu huomioon kalkinpolton prosessipäästöjä, ja että jätteenpolttoa koskevissa asetuksissa noudatettavaksi määrätyn sekoitussäännön soveltaminen eri polttoaineita käyttävään kalkin polttolaitokseen on osoittautunut ongelmalliseksi. Jätteen polttamista koskevien valtioneuvoston asetusten mukaan raja-arvoja ei kuitenkaan voida määrittää sillä yhtiön esittämällä tavalla, että raja-arvot laskettaisiin sellaisen teoreettisen tilanteen perusteella, jossa raskasta polttoöljyä ja kierrätysöljyä poltettaisiin suhteessa 60/40.

Edellä kuvatuista syistä aluehallintoviraston ja hallinto-oikeuden päätökset on kumottava ja asia on palautettava aluehallintovirastolle uudelleen käsiteltäväksi. Asiaa uudelleen käsiteltäessä on otettava huomioon seuraavassa esitettävät näkökohdat.

Kalkkiuunin ilmaan johdettavien savukaasujen päästöraja-arvot tulee määrittää asetuksen 151/2013 14 §:n mukaisesti. Kyseisen pykälän 2 momentin mukaisen rinnakkaispolttolaitoksen raja-arvot määritetään käyttäen asetuksen liitettä 3, jossa V_prosessi-arvo määräytyy laitosprosessista samanaikaisesti (rinnan) muodostuvien savukaasujen perusteella. Savukaasujen lähde voi olla kalkkikivi, tavanomainen polttoaine tai esimerkiksi jokin muu laitosprosessissa savukaasua tuottava raaka-aine. Kalkkiuunin V_prosessi-arvo määräytyy siis kalkkikiven poltosta muodostuvan savukaasun osuudesta. C_prosessi-arvoina on tällöin käytettävä todellisia massapitoisuuksia, koska mainitun liitteen 2–4 kohdissa ei ole asetettu päästöjen raja-arvoja kalkinpolttolaitoksille eikä muualla laissa ole säädetty kalkinpolttolaitosten savukaasussa esiintyvien päästöjen raja-arvoista poltettaessa tavanomaisesti sallittuja polttoaineita.

Koska kalkkikiven polton todellisia prosessipäästöjä ei ole esitetty hakemuksessa, hakemusta on tältä osin täydennettävä.

Koska yhtiö on hakemuksessaan ilmoittanut, että polttoprosessi on järjestetty siten, että raskasta polttoöljyä ja kierrätysöljyä ei teknisten ratkaisujen vuoksi voida käyttää yhtä aikaa, voidaan raja-arvot tässä tilanteessa määrittää erikseen tilanteille, joissa poltetaan pelkkää kierrätysöljyä, ja tilanteille, joissa poltetaan pelkkää raskasta polttoöljyä. Korkein hallinto-oikeus katsoo, että päästöjen rajoittamiseen ja laitoksen toimintaan liittyvistä syistä laitoksessa käytettävän kierrätysöljyn määrää ei ole tarpeen rajoittaa enemmän kuin voimassa olevan lupapäätöksen (Lapin ympäristökeskus 24.10.2005 nro 24/2005) lupamääräyksessä 4 on tehty. Mainitun määräyksen mukaan tehtaalla voidaan käyttää kierrätysöljyä polttoaineena enintään 15 000 m³/vuosi.

Asiassa ei varsinaisesti ole kyse hallinto-oikeuden muuttamista lupamääräyksistä 1c ja 20b, joiden osalta yhtiö ei ole valittanut korkeimpaan hallinto-oikeuteen. Näitä lupamääräyksiä ei tule aluehallintovirastossa asiaa uudelleen käsiteltäessä muuttaa, jollei sitä muihin määräyksiin tehtävien muutosten vuoksi ole pidettävä välttämättömänä.

Yhtiö on esittänyt vaatimuksia myös sen suhteen, mihin happipitoisuuteen päästöjen raja-arvot redusoidaan. Happipitoisuus, johon päästöjen raja-arvot redusoidaan, vaikuttaa raja-arvojen lukuarvoihin, mutta ei niiden ankaruuteen. Happipitoisuus, johon päästöraja-arvot on redusoitava, on perusteltua määrittää suunnilleen todellista happipitoisuutta vastaavaksi. Asiakirjoista saatavan selvityksen perusteella Röyttän kalkkitehtaan päästöjen todellinen happipitoisuus on noin 10 %. Sementti- ja kalkkitehtaiden parasta käyttökelpoista tekniikkaa koskevassa referenssidokumentissa (BREF) kalkkitehtaiden päästöjen happipitoisuutena on käytetty 11 %. Jätteenpolttoasetuksen 151/2013 liitteen 3 mukaan sementtiuunien päästöt on muunnettava happipitoisuuteen 10 %.

Suolahapon, fluorivedyn ja rikkidioksidin jatkuvatoimista mittausta koskevan vaatimuksen osalta korkein hallinto-oikeus viittaa uuden jätteenpolttoasetuksen 18 ja 19 §:ään, joiden mukaan mainittujen epäpuhtauksien pitoisuuksia on mitattava jatkuvasti, jollei toiminnanharjoittaja voi osoittaa, että mainittujen epäpuhtauksien päästöt eivät voi missään olosuhteissa ylittää asetettuja päästöjen raja-arvoja. Hakemukseen liitetyistä asiakirjoista käy ilmi, että suolahapon ja rikkidioksidin osalta ainakin vuonna 2009 voimassa olevan lupapäätöksen lupamääräyksessä 1 asetetut raja-arvot ovat ylittyneet.

3. Aluehallintoviraston päätöksen tultua tällä päätöksellä kumotuksi ei täytäntöönpanon kieltämistä koskevasta vaatimuksesta ole tarpeen lausua.

Asian ovat ratkaisseet hallintoneuvokset Kari Kuusiniemi, Riitta Mutikainen, Hannu Ranta, Tuomas Lehtonen ja Mika Seppälä sekä ympäristöasiantuntijaneuvokset Olli Dahl ja Juha Kaila. Asian esittelijä Liisa Selvenius-Hurme.