Muu päätös 2224/2015

Maa-ainesten ottamislupaa Petäjävedellä koskeva valitusasia

Antopäivä: 21.8.2015
Taltionumero: 2224
Diaarinumero: 2333/1/14

Asia Maa-aineslupaa koskeva valitus

Valittaja Asunto Oy Petäjäveden Kaunikki

Päätös, jota valitus koskee

Hämeenlinnan hallinto-oikeus 3.6.2014 nro 14/0351/2

Asian aikaisempi käsittely

Petäjäveden teknisen lautakunnan lupajaosto maa-aineslaissa tarkoitettuna lupaviranomaisena on 18.9.2013 (§ 25) tekemällään ja 26.9.2013 antamallaan päätöksellä asiasta ilmenevien aikaisempien vaiheiden jälkeen myöntänyt Minidac Oy:lle luvan maa-ainesten ottamiseksi tilalta Pirunpelto RN:o 2:408 Petäjäveden kunnan Petäjäveden kylässä hakijan esittämän ottamissuunnitelman mukaisesti ja liitteessä 10/13 esitettyjen lupamääräysten mukaisesti. Kalliokiviainesta louhitaan 99 300 m3­ kymmenen vuoden aikana vuosittaisen ottomäärän ollessa 9 930 m3­. Louhittu kiviaines murskataan eri lajikkeisiin ottoalueella.

Lupapäätökseen sisältyy muun ohella seuraavat lupamääräykset:

1. Lupa myönnetään yhteensä 99 300 m3 ktr kalliokiviaineksen ottoon kymmenen vuoden aikana. Vuosittainen otto on noin 9 930 m3 ktr.

2. Kalliokiviaineksen alin ottosyvyys on N60+ 129 m, kuitenkin vähintää 2 m havaitun pohjavesipinnan yläpuolella. Pohjaveden asemaa muuttavaa kaivua ei hyväksytä.

= = =

7. Louhoksen pohja tulee muotoilla siten, että alueelle ei missään olosuhteissa lammikoidu haitallisesti pinta- ja pohjavesiä. Pintavedet tulee johtaa laskeutusaltaan kautta maastoon. Laskeutusallas tulee tarvittaessa tyhjentää.

= = =

9. Alueella ei saa varastoida poltto- ja voiteluaineita. Alueella ei saa käyttää huonokuntoisia koneita tai ajoneuvoja. Autojen ja koneiden säilytys ja huolto on alueella kielletty. Pohjavedelle vahingollisten aineiden käsittelyssä tulee noudattaa erityistä huolellisuutta ja varovaisuutta.

10. Jos öljyä tai muuta pohjaveden- ja pintaveden laatua vaarantavaa ainetta joutuu maaperään on siitä välittömästi ilmoitettava hätäkeskukseen (112) ja Petäjäveden kunnan ympäristönsuojeluviranomaiselle. Toiminnanharjoittajan on välittömästi ryhdyttävä toimenpiteisiin vahingon leviämisen estämiseksi.

11. Maa-ainesten ottaminen ja jälkihoitotoimenpiteet tulee tehdä vaiheittain ottamisen edistyessä. Louhinta tulee suorittaa portaittain siten, että luiskien kaltevuus on noin 1:2,5. Alue jolta ottamistoiminta päättyy tulee peittää pintamailla heti, kun se on suunnitelman mukaisesti otettu loppuun. Kaivannaisjätteen jätehuoltosuunnitelman mukaisesti pintamaat käytetään alueen maisemointiin. Pintamaat suositellaan käytettäväksi noin 3 vuoden kuluessa, koska varastoitaessa orgaaninen pintakerros hajoaa nopeasti.

12. Ottamistoiminnan loputtua alue tulee maisemoida suunnitelman ja lupamääräysten mukaisesti. Pintamaat tulee varastoida siten, että ne voidaan käyttää maisemoinnin yhteydessä kasvualustan muodostamiseen. Suositeltava kasvukerroksen paksuus on noin 10 cm. Alueen jälkitasauksessa, jälkiverhoilussa ja yleisessä siistimisessä ei saa käyttää maaperää tai pohjavettä vaarantavia materiaaleja. Mikäli alue ei metsity luontaisesti tulee alueelle istuttaa männyn taimia.

= = =

Hallinto-oikeuden ratkaisu

Hämeenlinnan hallinto-oikeus on valituksenalaisella päätöksellään, siltä osin kuin nyt on kysymys, hylännyt Asunto Oy Petäjäveden Kaunikin valituksen Petäjäveden teknisen lautakunnan päätöksestä ja oikeudenkäyntikulujen korvaamista koskevat vaatimukset.

Hallinto-oikeus on perustellut päätöstään tältä osin seuraavasti:

= = =

Pääasiaan sovellettavat oikeusohjeet

Maa-aineslain 3 §:n 1 momentin mukaan maa-aineslaissa tarkoitettuja aineksia ei saa ottaa niin, että siitä aiheutuu:

1) kauniin maisemakuvan turmeltumista;

2) luonnon merkittävien kauneusarvojen tai erikoisten luonnonesiintymien tuhoutumista;

3) huomattavia tai laajalle ulottuvia vahingollisia muutoksia luonnonolosuhteissa; tai

4) tärkeän tai muun vedenhankintakäyttöön soveltuvan pohjavesialueen veden laadun tai antoisuuden vaarantuminen, jollei siihen ole saatu vesilain mukaista lupaa.

Saman pykälän 4 momentin mukaan ottamispaikat on sijoitettava ja ainesten ottaminen järjestettävä niin, että ottamisen vahingollinen vaikutus luontoon ja maisemakuvaan jää mahdollisimman vähäiseksi ja että maa-ainesesiintymää hyödynnetään säästeliäästi ja taloudellisesti eikä toiminnasta aiheudu asutukselle tai ympäristölle vaaraa tai kohtuullisin kustannuksin vältettävissä olevaa haittaa.

Maa-aineslain 6 §:n 1 momentin mukaan lupa ainesten ottamiseen on myönnettävä, jos asianmukainen ottamissuunnitelma on esitetty eikä ottaminen tai sen järjestely ole ristiriidassa 3 §:ssä säädettyjen rajoitusten kanssa. Asiaa harkittaessa on otettava huomioon myös lupamääräysten vaikutus.

Maa-aineslain 11 §:n 1 momentin mukaan ainesten ottamista koskevaan lupaan on liitettävä määräykset siitä, mitä hakijan on noudatettava hankkeesta aiheutuvien haittojen välttämiseksi tai rajoittamiseksi, jolleivät sanotut seikat käy ilmi ottamissuunnitelmasta.

Pykälän 2 momentin mukaan lupamääräykset on annettava:

1) ottamisalueen rajauksesta, kaivausten ja leikkausten syvyydestä ja muodosta sekä ottamistoiminnan etenemissuunnista;

2) alueen suojaamisesta ja siistimisestä ottamisen aikana ja sen jälkeen; sekä

3) puuston ja muun kasvillisuuden säilyttämisestä, uusimisesta ja uusista istutuksista ottamisen aikana ja sen jälkeen.

Pykälän 3 momentin mukaan lupamääräyksiä voidaan lisäksi antaa:

1) ottamiseen liittyvistä laitteista ja liikenteen järjestämisestä erityisesti pohjaveden suojelemiseksi;

2) ajasta, jonka kuluessa tämän pykälän nojalla määrätyt toimenpiteet on suoritettava; sekä

3) muista hankkeesta aiheutuvien haittojen välttämiseksi tai rajoittamiseksi tarpeellisista toimenpiteistä.

Ottamisalueen kuvaus

Valituksenalaisen päätöksen, hakemuksen, ympäristösihteerin hallinto-oikeudelle antaman lausunnon ja asiakirjoissa olevan karttaselvityksen perusteella nyt kysymyksessä oleva Petäjäveden kunnassa Petäjäveden kylässä sijaitseva tila Pirunpelto RN:o 2:408 rajautuu Kaunikkilammen pohjavesialueeseen. Ottamisalueen etäisyys sen itäpuolella sijaitsevasta Kaunikkilammesta on noin 600-700 metriä. Etäisyys pohjavesialueen reunaan on noin 500 metriä ja etäisyys Asunto Oy Petäjäveden Kaunikkiin noin 800 metriä. Maa-ainesten ottamissyvyys on +129,00 ja pohjaveden ylin korkeusasema +125,50. Suunnitellun ottoalueen ja pohjavesialueen väliin jää yhtenäinen kalliomuodostelma. Pintavedet valuvat Kurkisuon ojistoa pitkin Jämsänveden alapuolelle.

Valituksenalaiseen päätökseen liittyvän ehdon 7 mukaan louhoksen pohja tulee muotoilla siten, että alueelle ei missään olosuhteissa lammikoidu haitallisesti pinta- ja pohjavesiä. Pintavedet tulee johtaa laskeutusaltaan kautta maastoon. Laskeutusallas tulee tarvittaessa tyhjentää.

Liikenne järjestetään oman metsäautotien ja Laavutien kautta Petäjävesi-Korpilahti maantielle. Hakemuksen mukaan suunnitellulla ottomäärällä liikenteen vaikutus on arkipäivisin 3 kasettikuormaa/päivä. Louhintaa suoritetaan keväällä ja syksyllä noin 5-7 päivää kerrallaan eli yhteensä vuodessa 10-14 vuorokautta. Polttoaineita ei varastoida ottoalueella.

Ottamisaluetta ei ole kaavoitettu. Ottoalue on nuorta kasvatusmetsikköä. Nyt kysymyksessä olevalla suunnittelualueella tai sen läheisyydessä ei ole sellaisia maa-aineslain 3 §:ssä tarkoitettuja erikoisia luonnonesiintymiä tai muita luontoarvoja, jotka estäisivät ottamistoiminnan alueella.

Ympäristölupa

Petäjäveden kunnan teknisen lautakunnan lupajaosto on päätöksellään 18.9.2013 § 26, antopäivä 26.9.2013, antanut Minidac Oy:lle ympäristöluvan kalliokiven louhintaan ja murskaukseen tilalla Pirunpelto RN:o 2:408. Asunto Oy Petäjäveden Kaunikki on valittanut päätöksestä Vaasan hallinto-oikeuteen.

Hallinto-oikeuden johtopäätökset

Korkeimman hallinto-oikeuden päätös ei sinänsä ole estänyt Minidac Oy:tä hakemasta eikä lupajaostoa myöntämästä maa-aineslupaa eri kohtaan Pirunpelto-nimistä tilaa sijoittuvalle hankkeelle kuin aiempi hakemus. Kyseessä on nyt kooltaan ja sijainniltaan erilainen hanke, jonka maa-aineslain mukaisen luvan myöntämisedellytykset tutkitaan lähtökohtaisesti tämän hankkeen puitteissa saadun selvityksen pohjalta.

ELY-keskuksen lausunto on annettu ympäristölupa-asiassa eikä sillä ole vaikutusta nyt käsiteltävänä olevaan maa-ainesasiaan.

Maa-ainesluvan myöntämisen edellytyksenä on, ettei toiminnasta aiheudu asutukselle tai ympäristölle vaaraa tai kohtuullisin kustannuksin vältettävissä olevaa haittaa. Asiaa ratkaistaessa tulee kiinnittää huomioita muun muassa ottamisalueen ja häiriintyvän kohteen väliin jääviin suojaetäisyyksiin. Maa-aineslaissa tai maa-ainesten ottamisesta annetussa valtioneuvoston asetuksessa ei ole suojaetäisyyksistä nimenomaisia säännöksiä. Ympäristöhallinnon ohjeessa 1/2009 "Maa-ainesten kestävä käyttö" on esitetty niistä suositukset, joiden mukaan etäisyyden asuttuun rakennukseen tulee kalliokiven ottamisalueilla olla 300-600 metriä. Suositukset eivät ole oikeudellisesti sitovia, ja suojaetäisyydet harkitaan tapauskohtaisesti muun muassa alueen sijainnin ja maisemallisten näkökohtien perusteella. Luvan myöntämisen edellytyksiä arvioitaessa tulee kiinnittää huomiota myös siihen, miten ottamistoiminta muutoin järjestetään.

Kun otetaan huomioon asutuksen ja Kaunikkilammen etäisyys ottamisalueesta, ottamistoiminnasta ei ennalta arvioiden aiheudu asutukselle tai ympäristölle maa-aineslain 3 §:n 4 momentissa tarkoitettua kohtuullisin kustannuksin vältettävissä olevaa haittaa.

Kun otetaan erityisesti huomioon ottamistasosta ja alueen korkeussuhteista esitetty selvitys, ottamistoiminnasta ei ottamissuunnitelman mukaisesti toimittaessa ja lupamääräyksiä noudatettaessa ennalta arvioiden aiheudu tärkeän tai muun vedenhankintakäyttöön soveltuvan pohjavesialueen veden laadun tai antoisuuden vaarantumista. Toiminnan pohjavesivaikutuksia arvioitaessa tulee lisäksi ottaa huomioon, että pohjavettä koskevat asiat tulevat erityisesti tutkittaviksi toimintaa koskevan ympäristöluvan yhteydessä.

Nyt kysymyksessä olevat liikenneolosuhteet ja ottamistoiminnasta aiheutuvan liikenteen arvioitu määrä huomioon ottaen liikenteestä ei ennalta arvioiden aiheudu asutukselle tai ympäristölle sellaista haittaa, jota voitaisiin pitää luvan myöntämisen esteenä.

Valituksenalaisella päätöksellä on ratkaistu ainoastaan nyt kysymyksessä ole­van maa-aineslupahakemuksen mukaista ottamistoimintaa koskeva asia. Sillä valittajien esiin tuomalla seikalla, että Minidac Oy:llä mahdollisesti on aikomukse­na myöhemmin laajentaa ottamistoimintaa alueella, ei ole ratkaisevaa merkitystä tämän lupa-asian ratkaisemisen kannalta.

Asiassa on esitetty asianmukainen ottamissuunnitelma eikä ottamistoiminta edellä tässä päätöksessä selostetut seikat huomioon ottaen ole valituksessa esitetyin tavoin ristiriidassa maa-aineslain 3 §:ssä säädettyjen rajoitusten kanssa, joten maa-aineslupa on tullut myöntää. Teknisen lautakunnan lupajaoston päätöstä ei ole syytä muuttaa.

Oikeudenkäyntikulut

Asian näin päättyessä ja kun otetaan huomioon, että kysymyksessä on ollut tulkinnanvarainen asia, asianosaiset saavat pitää oikeudenkäyntikulunsa vahinkonaan.

Sovelletut oikeusohjeet

Kuntalaki (365/1995) 90 §

Maa-aineslaki 3 §, 6 § ja 11 §

Hallintolainkäyttölaki 74 §

Asian ovat ratkaisseet hallinto-oikeuden jäsenet Ulla-Maarit Heljasvuo, Marjo Koivu ja Elina Tanskanen, joka on myös esitellyt asian.

Käsittely korkeimmassa hallinto-oikeudessa

Asunto Oy Petäjäveden Kaunikki on valituksessaan vaatinut, että Hämeenlinnan hallinto-oikeuden päätös kumotaan ja Minidac Oy:n valitus hallinto-oikeudelle hylätään. Lisäksi Minidac Oy on velvoitettava korvaamaan valittajan oikeudenkäyntikulut hallinto-oikeudessa yhteensä 1 420 eurolla ja korkeimmassa hallinto-oikeudessa 1 640 eurolla.

Vaatimuksensa tueksi muutoksenhakija on esittänyt muun ohella seuraavaa:

Hallinto-oikeuden päätös on virheellinen siltä osin kuin hallinto-oikeus on hylännyt Minidac Oy:n valituksen seuraavien perusteiden osalta:

1) ennalta arvioiden liikenneolosuhteet ja ottamistoiminta huomioiden liikenteestä ei aiheudu asutukselle ja ympäristölle haittaa,

2) ennalta arvioiden hankkeesta ei aiheudu pohjavesialueen veden laadun tai antoisuuden vaarantumista,

3) ottamissuunnitelma ja ottamistoiminta eivät ole ristiriidassa maa-aineslain 3 §:ssä säädettyjen rajoitusten kanssa ja

4) Keski-Suomen elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskuksen (ELY-keskus) lausunnolla ei ole vaikutusta maa-aineslupa-asian ratkaisuun.

Korkein hallinto-oikeus on päätöksillään 27.5.2013 taltionumerot 1818 ja 1819 hylännyt hakijan samaa kiinteistöä koskevat aikaisemmat maa-aines- ja ympäristölupahakemukset. Korkeimman hallinto-oikeuden ratkaisujen perustelut huomioon ottaen hakija ei ole voinut hakea uudelleen lupaa kyseiselle alueelle edes muutetuin ja täydennetyin hakemuksin. Lupaa on nyt kuitenkin haettu samalle kiinteistölle, mutta aikaisempaan hankkeeseen verrattuna noin 350 metriä etäämpänä sijaisevalle ottoalueelle, joka on edelleen vain noin 350 metrin etäisyydellä pohjavesialueella olevasta Kaunikkilammesta ja sen ranta-alueesta. Toiminta-alueen siirtäminen ei ole muuttanut hanketta sillä tavoin, että luvan edellytykset olisivat muuttuneet.

Asunto-osakeyhtiö Petäjäveden Kaunikkiin kuuluu kuusi asuntoa. Asunto-osakeyhtiön omistama kiinteistö sijaitsee toiminta-alueen väliin sijoittuvan Kaunikkilammen rannalla. Asunto-osakeyhtiön kaivo sijaitsee pohjavesialueella, joka on yhteydessä Kaunikkilampeen. Asunto-osakeyhtiön kuuden talouden lisäksi Kaunikkilammen pohjavesialueelle sijoittuu merkittävässä määrin muutakin asutusta. Kaunikkilampi on lisäksi vedenottoalueena koko Petäjäveden kunnan vedenhankinnan kannalta tärkeimpiä alueita.

Lupahakemuksessa tarkoitettu louhinta ja murskaus maa-aineksen kuljetuksineen vaarantaa tärkeällä pohjavesialueella pohjavedenlaadun ja antoisuuden. Kaunikkilammen alue on luokiteltu vedenhankintaan soveltuvaksi II luokan pohjavesialueeksi. Kaunikkilampi on pohjaveden muodostumisalueella. Maa-ainesten ottamisesta lupahakemuksessa tarkoitetulla ottoalueella aiheutuu tärkeän vedenhankintakäyttöön soveltuvan pohjavesialueen laadun ja antoisuuden vaarantumista maa-aineslain 3 §:n tarkoittamalla tavalla. Kuljetuksista aiheutuva pölyhaitta turmelee veden lisäksi maisemakuvaa.

Hallinto-oikeus on virheellisesti katsonut, ettei ottamistoiminnasta aiheudu ympäristölle ja asutukselle haittaa. Edelleen hallinto-oikeus on virheellisesti todennut, ettei ELY-keskuksen lausunnolla ole merkitystä maa-ainesasiassa. Maa-aineslupahakemuksessa murskeen kuljetukseen käytettävä kulkuväylä on jotakuinkin sama kuin aiemmassa, hylätyssä hakemuksessa. Hakijan mukaan liikennöinti on osin siirretty 40 metriä kauemmas Kaunikkilammesta. Hakija on kuitenkin vastineessaan 3.9.2013 todennut, että pölyhaittaa ei voi välttää, vaikka se on suunniteltu sidottavaksi kastelemalla. Kulkuväylän siirto kauemmas vähäiseltä osin ei poista Kaunikkilammelle pohjavesialueena aiheutuvaa haittaa ja vahinkoa.

ELY-keskus on todennut vastineessaan 5.12.2013 lupaviranomaiselle, että lupapäätöksestä ei käy ilmi, miten meluasiat on otettu huomioon päätöksenteossa, onko esimerkiksi uusia melumallinnuksia tehty ja käytetty lupamääräysten perusteena. ELY-keskus on esittänyt asian palauttamista uuteen käsittelyyn. Valittajan näkemyksen mukaan ELY-keskuksen lausunnon ja korkeimman hallinto-oikeuden aiemman päätöksen perusteella on ilmeistä, että ottotoiminnasta aiheutuu maa-aineslain 3 §:n 4 momentin tarkoittamaa vaaraa asukkaille ja ympäristölle.

ELY-keskuksen lausunnon perusteella on pääteltävissä, että maa-ainesluvasta päätettäessä ei ole tutkittu tai otettu huomioon, miten ympäristölle ja asukkaille aiheutuva haitta tai vahinko on vältettävissä. Korkein hallinto-oikeus totesi aiemman päätöksensä perusteluissa, että hakijalle ei voitu myöntää lupaa aikaisemmassa hakemuksessa kysymyksessä olleelle sijoituspaikalle. Aikaisemmassa lupahakemuksessaan hakija ei ollut myöskään esittänyt selvitystä melun ja pölyn vaikutuksesta ympäristön asutukseen. Vastaavat puutteet rasittavat edelleen hakemusta.

Hallinto-oikeuden päätöksen perusteluissa on todettu, että ottamisalue sijaitsisi niin etäällä Kaunikkilammesta, ettei asutukselle ja ympäristölle aiheudu haittaa. Päätöksen perustelut ovat tältä osin virheelliset. Vaikka aiemman hakemuksen mukainen ottoalue sijaitsi lähimmistä asutuksista noin 350 metrin päässä, etäisyys Kaunikkilammesta ja sen rannasta on edelleen vain noin 350 metriä, mikä ilmenee hakemuksen karttaliitteeltä. Lisäksi maa-aineksen kuljetusta varten tarkoitettu kulkuväylä kulkee suoraan pohjavesialueen yli. Vastoin hallinto-oikeuden ratkaisun perusteluja maa-aineslupahakemuksen tarkoittama toiminta-alue kulkuväylineen sijoittuu siis Kaunikkilammen välittömään läheisyyteen ja kulkuväylä leikkaa pohjavesialueen. Maa-aineisten ottamisesta lupahakemuksessa tarkoitetulla alueella aiheutuu maa-aineslain 3 §:ssä tarkoitettu tärkeän vedenhankintakäyttöön soveltuvan pohjavesialueen laadun vaarantuminen.

Hallinto-oikeus on päätöksen mukaan pintavedet johdetaan laskeutusaltaan kautta maastoon ja tarvittaessa laskeutusallas tyhjennetään. Hallinto-oikeus on katsonut, että toiminnasta ei aiheudu pohjavesialueen veden laadun vaarantumista. Päätöksessä on jäänyt valitusperusteiden osalta lausumatta seuraavista, olennaisista veden laadun vaarantumista koskevista seikoista: 1) Louhinnassa ja murskauksessa käytetään tavanomaisesti kemikaaleja ja lisäksi työkoneet ja ajoneuvot edellyttävät polttoaineiden käsittelyä ja/tai varastointia. Hakemuksen mukaan alueella ei varastoitaisi lainkaan poltto- tai voiteluaineita eikä säilytettäisi ongelmajätteitä, mutta hakemuksen liitteenä olevassa kuivaus- ja jätesuunnitelmassa hakija kuitenkin toteaa, että alueelle varataan mahdollisia vaarallisia jätteitä varten säilytystilaksi tiivispohjainen lukittava tila. Lisäksi hakemuksessa todetaan, että ongelmajätteiden kuljetuksesta pidetään laitoksella pöytäkirjaa (ympäristölupahakemus kohta 13). 2) Hakija on todennut, että onnettomuus- ja kemikaalivuodoissa hälytetään apuun Petäjäveden palo- ja pelastuviranomaiset (ympäristölupahakemuksen kohta 18). Kuvatuilla suojelu- ja valvontatoimilla on kuitenkin ilmeistä, ettei mahdollisia kemikaali- tai öljyvuotoja edes havaita ajoissa vaan pohjaveden vaarantavat kemikaalit pääsevät ympäristöön ennen riittäviä suojelutoimia. Valittaja on katsonut valituksessaan hallinto-oikeudelle toiminnan edellä mainituin perustein vaarantavan puhtaan pohjaveden saannin.

Hallinto-oikeus ei ole ilmeisesti tutkinut eikä näin ollen myöskään lausunut lainkaan edellä mainituista valitusperusteista liittyen toiminnan laatuun liittyvään vaaran aiheutumiseen pohjavedelle (muun muassa hakemuksessa todettu vaarallisten jätteiden säilytystila). Valittajan käsityksen mukaan ottoalueen ja pohjavesialueen väliin ei jää myöskään yhtenäistä kalliomuodostelmaa, jonka perusteella hallinto-oikeus on perustellut toiminnan vaarattomuutta.

Kaunikkilampi on pohjaveden muodostumisaluetta. Hakijan toiminta ulottaa edelleen vaikutuksensa myös Kaunikkilampeen ja pohjavesialueeseen. Asian ratkaisun kannalta ei ole merkitystä, että varsinainen pohjavesialueen raja kulkee toiminta-alueen ulkopuolella. Haettu toiminta-alue kulkuväylineen sijoittuu edelleen Kaunikkilammen pohjavesialueen välittömään läheisyyteen, jossa se saattaa pohjaveden pilaantumisvaaralle alttiiksi. Pohjavesialueen luokitus on vuonna 2010 nostettu vedenhankintaan soveltuvaksi II luokan pohjavesialueeksi. Lähialueen asukkaat käyttävät Kaunikkilammen vettä jopa suoraan juomavetenä sellaisenaan. Vaasan hallinto-oikeus on sittemmin korkein hallinto-oikeuden pysyttämässä päätöksessään hakijan aiemman ympäristölupahakemuksen osalta todennut, että pintavesien johtamisesta aiheutuu pinta- ja pohjavedelle riski, jonka torjuntatoimia ei ole hakemuksessa ollut arvioitu. Pilaantumisvaaraa ei voida sulkea pois uudenkaan hankkeen osalta. Korkein hallinto-oikeus on todennut vastaavasti kuin ympäristölupahakemuksen osalta, ettei myöskään maa-aineslupaa voitu kyseiselle ottoalueelle myöntää.

Hallinto-oikeuden päätöksessä on viitattu pohjaveden ylimpään korkeusasemaan +125,5 ja ottamistason syvyyteen +129. Hakijan aiemmassa maa-aineslupahakemuksessa pohjaveden tason todettiin lähistöllä olevan noin +126,30, mutta silloisen lupahakemuksen liitteenä olevan pohjavesialueen kartan mukaan Kaunikkilammen vedenkorkeus oli tasolla +129,3. Vaikuttaa siltä, että tältäkään osin lupahakemusvaiheessa edellä mainittujen tietojen paikkansa pitävyyttä ei ole tarkistettu. Edellä mainituilla perusteilla maa-aineslain 3 §:n 1 momentin 4 kohdassa tarkoitettu este maa-ainesten ottamiselle täyttyy. Maa-ainesten ottaminen vaikuttaa pohjaveden antoisuuden vaarantumiseen, kun Kaunikkilammen vedenkorkeus ja ottotaso ovat mitä ilmeisimmin varsin lähellä toisiaan.

Hallinto-oikeus on päätöksessään todennut muun muassa, että pohjavettä koskevat asiat tulevat erityisesti tutkittavaksi toimintaa koskevan ympäristöluvan yhteydessä. Maa-aineslain 3 §:n 1 momentin 3 ja 4 kohdat sekä 3 §:n 4 momentti edellyttävät kuitenkin maa-aineslupa-asioissa vastaavien lupaedellytysten arviointia kuin ympäristöluvan osalta pohjavedelle, luonnonolosuhteille, asutukselle ja ympäristölle aiheutuvaan vaaran ja haitan osalta.

Petäjäveden ympäristösihteeri on antanut valituksen johdosta lausunnon, jossa on esitetty muun ohella seuraavaa:

Karttatarkastelun perusteella valituksenalaisen maa-ainesten ottopaikan etäisyys Kaunikkilammen rantaan on 600 metriä ja pohjavesialueen reunaan noin 500 metriä. Suunnitellun ottoalueen ja pohjavesialueen väliin jää yhtenäinen kalliomuodostelma. Teknisen lautakunnan maa-aineslupapäätöksen 18.9.2013 (§ 25) liitteessä olevasta kartasta voidaan nähdä alueen topografia.

Korkeimman hallinto-oikeuden päätöksessä 27.5.2013 taltionumero 1819 tarkoitettu maa-aineslupahakemus oli ottomäärältään huomattavasti suurempi, noin 500 000 m3 kymmenen vuoden ajalle. Nyt kyseessä olevan hakemuksen ottomäärä on 99 300 m3 kymmenen vuoden ajalle. Liikenteen määrän valituksenalaisessa maa-ainesluvassa on arvioitu olevan päivässä noin kolme kasettikuormaa, jotka johdetaan oman metsäautotien ja Laavutien kautta Petäjävesi–Korpilahti maantielle. Minidac Oy:n mukaan pölyhaittaa torjutaan tarvittaessa kastelemalla. Tällaisesta liikennemäärästä ei aiheudu kohtuutonta rasitusta ympäröivälle asutukselle eikä myöskään riskiä pohjaveden pilaantumiselle.

Asunto Oy Petäjäveden Kaunikin valitus tulee hylätä ja Hämeenlinnan hallinto-oikeuden päätös pitää voimassa.

Minidac Oy on antanut valituksen ja Petäjäveden ympäristösihteerin lausunnon johdosta selityksen, jossa se on esittänyt valituksen ja valittajan oikeudenkäyntikuluvaatimuksen hylkäämistä. Lisäksi Minidac Oy on vaatinut, että Asunto Oy Petäjäveden Kaunikki velvoitetaan korvaamaan sille vastaselityksen antamisesta aiheutuneet oikeudenkäyntikulut 1 540 eurolla.

Asunto Oy Petäjäveden Kaunikki on antanut vastaselityksen.

Merkitään, että Petäjäveden kunnan teknisen lautakunnan lupajaosto on 18.9.2013 (§ 26) tekemällään ja 26.9.2013 antamallaan päätöksellä myöntänyt Minidac Oy:lle toistaiseksi voimassa olevan ympäristöluvan kalliokiven louhintaan ja murskaukseen tilalla Pirunpelto RN:o 2:408. Vaasan hallinto-oikeus on 16.1.2015 antamallaan lainvoimaisella päätöksellä n:o 15/0006/1 hylännyt Asunto Oy Petäjäveden Kaunikin valituksen teknisen lautakunnan lupajaoston päätöksestä.

Korkeimman hallinto-oikeuden ratkaisu

Korkein hallinto-oikeus tutkinut asian.

1. Valitus hylätään. Hämeenlinnan hallinto-oikeuden päätöksen lopputulosta ei muuteta.

2. Osapuolten oikeudenkäyntikulujen korvaamista korkeimmassa hallinto-oikeudessa koskevat vaatimukset hylätään.

Perustelut

1. Lupapäätökseen sisältyvän lupamääräyksen 9 mukaan alueella ei saa varastoida poltto- ja voiteluaineita. Alueella ei saa käyttää huonokuntoisia koneita tai ajoneuvoja. Autojen ja koneiden säilytys ja huolto on alueella kielletty. Pohjavedelle vahingollisten aineiden käsittelyssä tulee noudattaa erityistä huolellisuutta ja varovaisuutta. Ottamissuunnitelman mukaan alueella ei myöskään säilytetä ongelmajätteitä.

Kun lisäksi otetaan huomioon hallinto-oikeuden päätöksen edellä ilmenevät perustelut ja perusteluissa mainitut oikeusohjeet sekä korkeimmassa hallinto-oikeudessa esitetyt vaatimukset ja asiassa saatu selvitys, hallinto-oikeuden päätöksen lopputuloksen muuttamiseen ei ole perusteita.

2. Asian näin päättyessä ja sen laatuun nähden ja kun otetaan huomioon hallintolainkäyttölain 74 §, osapuolille ei ole määrättävä maksettavaksi korvausta oikeudenkäyntikuluista korkeimmassa hallinto-oikeudessa.

Asian ovat ratkaisseet presidentti Pekka Vihervuori sekä hallintoneuvokset Riitta Mutikainen, Hannu Ranta, Tuomas Lehtonen ja Janne Aer. Asian esittelijä Irene Mäenpää.

 
Julkaistu 21.8.2015