Muu päätös 2444/2015
Asia Asemakaavaa koskeva valitus
Valittaja Helsingin kaupunginhallitus
Päätös, jota valitus koskee
Helsingin hallinto-oikeus 26.6.2014 nro 14/0542/5
Asian aikaisempi käsittely
Helsingin kaupunginvaltuusto on 29.5.2013 tekemällään päätöksellä (§ 212) hyväksynyt 10. kaupunginosan (Sörnäinen) korttelin 291 tonttien 4 ja 5 asemakaavan muutoksen 11.12.2012 päivätyn ja 11.4.2013 muutetun asemakaavapiirustuksen nro 12174 mukaisena.
Asemakaavan muutos mahdollistaa asemakaavalla aiemmin suojeltujen rakennusten purkamisen tontilla 5 lukuun ottamatta niin sanottua Lindqvistin taloa (B-osa) ja viljasiiloa (F-osa).
Asian käsittely hallinto-oikeudessa
A on valituksessaan Helsingin hallinto-oikeudelle vaatinut, että kaupunginvaltuuston päätös kumotaan tontin 5 osalta. A on perustellut vaatimustaan muun ohella seuraavasti:
Kaava on laadittu taloudellisesta näkökulmasta. Suojelupäätöksen purkamisen perustelut eivät lähde kulttuuriperinnön näkökulmasta.
Kaupunginvaltuustolla on ollut virheellinen käsitys suojeltujen rakennusten kunnosta ja korjausedellytyksistä. Rakennukset on mahdollista peruskorjata ja säilyttää. Museoviraston ja ELY-keskuksen lausunnot ja tontin 5 suojelupäätöksen purkaminen perustuvat puutteellisiin tietoihin. Päätökset on tehty riittämättömän ja väritetyn tutkimusaineiston perusteella. Haitta-ainetutkimusta on väritetty tutkijoiden omilla päätelmillä eivätkä väitetyt riskit perustu mittaustuloksiin. Lukujen sijaan raporteissa on arvauksia ja oletuksia. Viranomaisten asettamat raja-arvot eivät ole ylittyneet.
Senaatti-kiinteistöt on teettänyt Vahanen Oy:llä tontista 5 lukuisia tutkimuksia, joten yhteenvetoraportin sisältöä tulee tarkastella kriittisesti ottaen huomioon toimeksiantajan tavoite ja pitkäaikainen asiakkuussuhde tutkimuksen laatijaan. Jos raportin tilaajana olisi Museovirasto ja tutkimuksista aiheutuvat kulut veloitettaisiin kaavamuutoksen hakijalta, eturistiriitaa ei syntyisi ja tutkimus olisi puolueeton.
Vahanen Oy:n tutkimusraporteista ilmenee, että rakennukset ovat peruskorjattavissa siten, että niiden sisäilma-, kosteus-, lämpö- ja valaistusolosuhteet sekä vesihuolto täyttävät maankäyttö- ja rakennuslain vaatimukset terveellisestä ja turvallisesta rakennuksesta. Raporteista ei löydy pakottavaa syytä rakennussuojelulain mukaisesta merkinnästä luopumiselle. Senaatti-kiinteistöt on esitellyt Vahanen Oy:n raportit sellaisessa valossa, että haitta-aineita on vaarallisen paljon ja rakennus on korjauskelvoton. Mittaustulokset eivät tue tällaista väitettä. Raportista ei löydy mainintaa, että huoneilmasta suoritetut mittaukset olisivat ylittäneet terveysviranomaisten raja-arvoja. On syytä epäillä, että viranomaisia on tietoisesti johdettu harhaan liioittelemalla haitta-ainepitoisuuksia ja rakenteiden kuntoa.
Korjaamisen hinta on riippuvainen rakennuksen loppukäyttäjästä ja käyttötarkoituksesta. Rakennukseen voidaan sijoittaa lukuisia liiketoimintoja, joiden vaatimukset ovat huomattavasti kevyemmät kuin nyt suunnitellulla käyttäjällä. Tontti 5 on merkittävä osa Suomen teollista historiaa ja purettavat rakennukset ovat merkittävien arkkitehtien suunnittelemia ja aikakautensa helmiä. Mikään uudisrakennus ei korvaa historiallista autenttisuutta. Tontilla olevat rakennukset muodostavat yhdessä alueen muiden suojeltujen rakennusten kanssa ehyen kokonaisuuden ajasta, jolloin Sörnäisten ranta oli merkittävä teollisuusalue.
Perustelu, jonka mukaan suojellun rakennuksen korjaaminen suunnitellulle käyttäjälle tulisi kalliimmaksi kuin uuden rakentaminen, ei ole kestävä sen vuoksi, että Senaatti-kiinteistöt on vuosien ajan laiminlyönyt ylläpito- ja korjaustyöt. Rakennuksen suojeluvelvoite on ollut tiedossa kiinteistön hankintahetkellä ja eri vuosina tehtyjen kuntoarvioiden perusteella.
Helsingin kaupunginhallitus on antanut A:n valituksen johdosta lausunnon. Purettavat rakennukset korvataan uusilla, vanhaa materiaalimaailmaa ja mittakaavaa noudattavilla rakennuksilla, jotka kaupunkikuvallisesti pyritään sopeuttamaan vanhan rakennuksen tyyliin. Tällöin vanhan teollisuusalueen kaupunkikuva säilyy yhtenäisenä ja vaikutukset Sörnäisten rantatien näkymiin ovat vähäiset. Kaupunkikuvassa merkittävimmät suojellut rakennukset säilyvät. Tontin 5 vanhoissa teollisuusrakennuksissa on vuoden 2006 asemakaavamuutoksen jälkeen tehty laajoja kunto- ja haitta-ainetutkimuksia. Tutkimusten ja muiden selvitysten perusteella on tullut esiin aiemmasta käytöstä johtuvia, kuntoon ja haitta-aineisiin liittyviä ongelmia, jotka on arvioitu vaikeasti korjattaviksi ja terveysvaaraa aiheuttaviksi. Ongelmien laajuus ei ollut tiedossa aiemman asemakaavan laatimisen aikana. Viranomaisneuvottelussa on todettu, että asiassa tehdyt selvitykset ovat riittäviä. Asemakaavan laatimisen aikana ei ole tullut esille mitään sellaista, jonka perusteella hakijan teettämiä tutkimuksia olisi syytä epäillä puolueellisiksi.
Kaikille todetuille haitta-aineille ei ole viranomaisten asettamia terveysperusteisia raja-arvoja. On yleisesti tunnettua, että käytännössä näiden tehokkaasti rakenteissa leviävien öljyhiilivetyjen haihtuminen sisäilmaan voi jatkua hyvin pitkään ja tehostuu tiloja lämmitettäessä. Rakenteisiin imeytyneet ja niistä ilmaan haihtuvat hiilivedyt voivat aiheuttaa terveysriskiä.
A:lle on varattu tilaisuus vastaselityksen antamiseen hallinto-oikeudessa.
Hallinto-oikeuden ratkaisu
Helsingin hallinto-oikeus on valituksenalaisella päätöksellään A:n valituksesta kumonnut kaupunginvaltuuston päätöksen tontin 5 osalta.
Hallinto-oikeus on perustellut päätöstään tältä osin seuraavasti:
Sovellettavat oikeusohjeet
Maankäyttö- ja rakennuslain 9 §:n mukaan kaavan tulee perustua riittäviin tutkimuksiin ja selvityksiin. Kaavaa laadittaessa on tarpeellisessa määrin selvitettävä suunnitelman ja tarkasteltavien vaihtoehtojen toteuttamisen ympäristövaikutukset, mukaan lukien yhdyskuntataloudelliset, sosiaaliset, kulttuuriset ja muut vaikutukset. Selvitykset on tehtävä koko siltä alueelta, jolla kaavalla voidaan arvioida olevan olennaisia vaikutuksia.
Maankäyttö- ja rakennuslain 54 §:n 2 momentin mukaan asemakaava on laadittava siten, että luodaan edellytykset terveelliselle, turvalliselle ja viihtyisälle elinympäristölle, palvelujen alueelliselle saatavuudelle ja liikenteen järjestämiselle. Rakennettua ympäristöä ja luonnonympäristöä tulee vaalia eikä niihin liittyviä erityisiä arvoja saa hävittää. Pykälän 3 momentin mukaan asemakaavalla ei saa aiheuttaa kenenkään elinympäristön laadun sellaista merkityksellistä heikkenemistä, joka ei ole perusteltua asemakaavan tarkoitus huomioon ottaen. Asemakaavalla ei myöskään saa asettaa maanomistajalle tai muulle oikeuden haltijalle sellaista kohtuutonta rajoitusta tai aiheuttaa sellaista kohtuutonta haittaa, joka kaavalle asetettavia tavoitteita tai vaatimuksia syrjäyttämättä voidaan välttää.
Maankäyttö- ja rakennuslain 57 §:n 1 momentin mukaan asemakaavassa voidaan antaa määräyksiä, joita kaavan tarkoitus ja sen sisällölle asetettavat vaatimukset huomioon ottaen tarvitaan asemakaava-aluetta rakennettaessa tai muutoin käytettäessä (asemakaavamääräykset). Asemakaavamääräykset voivat koskea muun ohella haitallisten ympäristövaikutusten estämistä tai rajoittamista. Pykälän 2 momentin mukaan jos jotakin aluetta tai rakennusta on maiseman, luonnonarvojen, rakennetun ympäristön, kulttuurihistoriallisten arvojen tai muiden erityisten ympäristöarvojen vuoksi suojeltava, asemakaavassa voidaan antaa sitä koskevia tarpeellisia määräyksiä (suojelumääräykset). Suojelumääräysten tulee olla maanomistajalle kohtuullisia. Mainitun pykälän 3 momentin mukaan asemakaavaan voidaan ottaa 2 momentin säännöksen estämättä rakennusperinnön suojelemisesta annetun lain 3 §:ssä tarkoitetun kohteen suojelemiseksi tarpeelliset määräykset.
Maankäyttö- ja rakennusasetuksen 1 §:n 1 momentin mukaan maankäyttö- ja rakennuslain 9 §:ssä tarkoitettuja kaavan vaikutuksia selvitettäessä otetaan huomioon kaavan tehtävä ja tarkoitus, aikaisemmin tehdyt selvitykset sekä muut selvitysten tarpeellisuuteen vaikuttavat seikat. Selvitysten on annettava riittävät tiedot, jotta voidaan arvioida suunnitelman toteuttamisen merkittävät välittömät ja välilliset vaikutukset muun muassa kaupunkikuvaan, maisemaan, kulttuuriperintöön ja rakennettuun ympäristöön.
Valtakunnalliset alueidenkäyttötavoitteet
Valtioneuvosto on päättänyt valtakunnallisista alueidenkäyttötavoitteista 30.11.2000 ja niiden tarkistamisesta 13.11.2008. Valtakunnallisten alueidenkäyttötavoitteiden kohdan 4.4 kulttuuriperintöä koskevien erityistavoitteiden mukaan alueidenkäytössä on varmistettava, että valtakunnallisesti merkittävät kulttuuriympäristöjen ja luonnonperinnön arvot säilyvät. Viranomaisten laatimat valtakunnalliset inventoinnit otetaan huomioon alueidenkäytön suunnittelun lähtökohtina. Tällainen inventointi on muun ohessa Museoviraston laatima inventointi Valtakunnallisesti merkittävät rakennetut kulttuuriympäristöt (RKY 2009).
Valituksenalainen kaava-alue sijoittuu edellä mainitussa inventoinnissa Osuusliikkeiden ja teollisuuden Sörnäinen -alueelle, jota on kuvattu muun ohella seuraavasti: Helsingissä Sörnäisissä sijaitsevat Elannon ja Osuustukkukaupan (OTK) monumentaaliset punatiiliset hallintorakennukset ja niihin liittyvät elintarviketeollisuuden tuotantolaitokset kuvastavat osuusliikkeiden asemaa ja toimintaa 1900-luvulla. Vahva symbolimerkitys on erityisesti Hämeentien varressa kaupunkikuvallisina kiintopisteinä toimivilla hallintorakennuksilla. Sörnäisten rantaan ulottuvat teollisuuskorttelit ovat tärkeitä elintarviketuotantoa ja vähittäismyyntiä varten rakennettuja teollisuushistoriallisia ympäristöjä. Alueella on säilynyt rakennuksia sen varhaisesta, jo 1800-luvulla alkaneesta teollistumisesta.
Kolmannessa teollisuuskorttelissa Sörnäisten rantatien varrella ovat muun muassa ruokarasvoja tuottanut Kokos Oy, rakennuksen vanhin osa vuodelta 1911, sekä Kone Oy, Oy Gottfr. Strömberg ja Helsingin Mylly Oy:n rakennukset, näkyvimpinä korkeat viljasiilot vuosilta 1941-50. Oy Strömberg Ab:n rakennukset ovat 1890- ja 1910-luvuilta. Sörnäisten teollisuuskortteleiden alkuperäisen käytön päätyttyä 1900-luvun lopulla on rakennukset otettu uuteen käyttöön, pääosa asuin-, oppilaitos- ja toimistotiloiksi. Vaikka rakennuksia on purettu ja uusia rakennettu, alueella on säilynyt moni-ilmeinen teollisuusmiljöö.
Kaavamuutosalue ja sen suunnittelutilanne
Kaavamuutosalue sijaitsee Helsingin Sörnäisissä Kaikukadun, Sörnäisten rantatien, Haapaniemenkadun ja Väinö Tannerin kentän rajaamana. Kaavamuutosalueen koko on 10 109 m2 ja se koskee tontteja 4 ja 5. Valitus kohdistuu kaavaratkaisuun tontilla 5.
Tontti 5 on osa valtakunnallisesti merkittävää rakennettua kulttuuriympäristöä (Osuusliikkeiden ja teollisuuden Sörnäinen, RKY 2009). Tontilla on ollut Strömbergin tehtaan ja sittemmin Helsingin Myllyn rakennuksia vuosilta 1898-1984. Myllytoiminta on loppunut vuonna 1992. Rakennukset ovat nykyisin pääosin varastokäytössä.
Helsingin yleiskaavassa 2002 alue on osoitettu hallinnon ja julkisten palvelujen alueeksi, jota kehitetään hallinnon, julkisten palvelujen, korkeakoulutuksen ja ympäristöhaittoja aiheuttamattomien toimitilojen, asumisen ja virkistyksen sekä alueelle tarpeellisen yhdyskuntateknisen huollon ja liikenteen käyttöön. Kaavamuutosalue sijaitsee myös yleiskaavan kulttuurihistoriallisesti, rakennustaiteellisesti ja maisemakulttuurin kannalta merkittävällä alueella, jota kehitetään siten, että alueen arvot ja ominaisuudet säilyvät.
Voimassa olevassa asemakaavassa (hyväksytty 18.1.2006) tontti 5 on toimitilarakennusten korttelialuetta (KTY), jossa kaikki olevat rakennukset on osoitettu arkkitehtonisesti, kaupunkikuvallisesti ja historiallisesti arvokkaiksi (sr-2). Kaavamääräyksen mukaan rakennuksia ei saa purkaa eikä niissä saa tehdä sellaisia korjaus- ja muutostöitä, jotka tärvelevät julkisivujen tai vesikaton kaupunkikuvallista tai kulttuurihistoriallista arvoa. Mikäli rakennuksissa on aikaisemmin suoritettu tällaisia toimenpiteitä, rakennukset on korjaus- ja muutostöiden yhteydessä pyrittävä korjaamaan rakennuksen tyyliin hyvin soveltuvalla tavalla. Tontin rakennusoikeus on 15 600 k-m2.
Kaavamuutokseen liittyviä selvityksiä
Kaavaselostuksen ja Arkkitehtitoimisto Schulman Oy:n laatiman Rakennushistoriaselvityksen (2010) mukaan tontilla 5 säilyneistä rakennuksista vanhin on Kaikukadun puolella Selim A. Lindqvistin suunnittelema, nykyisin pääosin ravintolakäytössä oleva rakennus vuodelta 1914 (rakennusselvityksen mukainen B-osa). Siihen liittyy pihan puolella oleva pienempi rakennus (A-osa). Siilorakennus on valmistunut vuonna 1941. Sörnäisten rantatien puoleista eteläpäätyä (F-osa) lukuun ottamatta siilorakennus on purettu vuonna 1999. Muut säilyneet rakennukset, Kaikukadun puoleinen Kauramylly (C-osa), Kaikukadun ja Sörnäisten rantatien kulmauksessa ja rantatien puolella oleva entinen leipätehdas (D-osa) ja rantatien puolella oleva säkkivarasto (E-osa) ovat pääosin 1940-50-luvuilla toteutettuja ja Martta ja Ragnar Ypyän sekä Veikko Malmion suunnittelemia. Rakennuksia on osittain laajennettu, viimeksi 1970- ja 1980-luvuilla.
Rakennushistoriaselvityksessä on todettu muun ohella, että Helsingin Mylly Oy:n rakennukset kuuluvat merkittävänä osana Sörnäisten rannan teollisuushistoriaan, joka alkaa 1800-luvun keskivaiheilta. Nykyään Sörnäisten ranta muodostaa Helsingin kantakaupungin laajimman yhtenäisen teollisuusalueen.
Sörnäisten teollinen ilme on muuttunut niin uusien toimistorakennusten kuin Näkin ja Merihaan asuinkorttelien rakentamisen myötä. Alueella on säilynyt toimistokäyttöön otettuja vanhoja teollisuusrakennuksia, mutta paljon on vielä viime aikoina purettu pois. Myös Sörnäisten rantatien merkitys on muuttunut, kun sitä on alettu kehittää keskustan itäisenä pääsisääntuloväylänä.
Kaavamuutoksen pohjana ovat olleet seuraavat Vahanen Oy:n ja Vahanen Environment Oy:n tekemät selvitykset: Yhteenveto vuonna 2012 tehdyistä lisätutkimuksista 14.9.2012, Yhteenveto tehdyistä tutkimuksista 21.9.2010, Haitta-ainetutkimus 7.5.2010, Toimenpide-ehdotus 25.5.2012 / alustavat rakenne-, kosteus- ja sisäilmatekniset periaateratkaisut (B- ja F-osat), Rakenteiden sisäisten haitta-aineiden lisätutkimus 1.6.2012 (B- ja F-osat), Radonselvitys 19.6.2012 (B- ja F-osat), F-osan sisä- ja ulkopuolisten betonirakenteiden kuntotutkimus 15.6.2012, Sisäilmamittaukset 14.10.2010, Julkisivujen kuntotutkimuksen päivitys 17.5.2010, Korjaustapaselostus 23.3.2010, Korjaustarveselvitys 19.1.2010, Selvitys 16.6.2009 / tontti ja perustusrakenteet, sekä Ympäristötekninen tutkimusraportti 11.4.2012 ja Tutkimusselostus 23.3.2012 bakteerinäytteenotosta F-osan pinnoilta. Muita kaavamuutoksen pohjana olleita selvityksiä ovat Kosteustekninen riskikartoitus kiinteistön peruskorjauksen hankesuunnittelua varten 28.6.2004 (Insinööritoimisto Mikko Vahanen Oy), Pilaantuneen maaperän kunnostuksen loppuraportti 24.8.2010 (WSP Environmental Oy), Haitta-aineselvitys 9.10.2009 (ASB-yhtiöt) sekä edellä mainittu Rakennushistoriaselvitys.
Kiinteistössä vuosina 2003-2010 tehtyjen tutkimusten yhteenvedossa 21.9.2010 on todettu muun ohella, että suurin riski rakennuksen jatkokäytön kannalta haitta-aineiden osalta on A-, B- ja D-lohkojen betonirakenteisiin väli- ja alapohjiin imeytyneet öljyhiilivedyt. Ne leviävät betonissa tehokkaasti, siirtyvät helposti rakenneosista toisiin ja haihtuvat sisäilmaan. Tilojen jatkokäyttöä suunniteltaessa on otettava huomioon haihtuvien hiilivetyjen aiheuttama sisäilmaongelma. Tilojen käyttöhistoriasta johtuen on mahdollista, että paikoitellen öljyhiilivetypilaantuneisiin rakenteisiin on imeytynyt muitakin jäteöljyjen sisältämiä haitallisia aineita, kuten PCB-yhdisteitä, PAH-yhdisteitä sekä raskasmetalleja.
Rakennuksen käyttämättömissä tiloissa on runsaasti eläinten raatoja ja ulostetta. Eloperäiset jätteet aiheuttavat mikrobi- ja bakteerialtistumisriskin. Eläinten raatojen maatumisesta syntyvät kemikaalit imeytyvät huokoisiin rakennusmateriaaleihin, kuten betoniin, ja niiden poistamisen onnistuminen on epävarmaa. Kosteusteknisistä syistä ja puutteellisesta lämmöneristyksestä johtuen koko rakennuksen rakenteissa on erittäin suurella todennäköisyydellä homekasvustoja. Mikrobitoiminta ja siitä syntyvät yhdisteet aiheuttavat kaikkiin tiloihin sisäilmaongelmariskin. Lisäriskin mikrobitoiminnalle luovat käyttöhistoriasta johtuvat syyt (Helsingin Mylly). Rakennuksen betonisissa ja tiilirakenteissa voi olla imeytyneenä jauhopölyä, joka toimii ravinnonlähteenä tuholaisille ja mikrobeille.
Julkisivujen kunto vaihtelee runsaasti eri osissa rakennusta. Erittäin vakavasti vaurioituneita, laajoja tiilirakenteiden uudelleenmuurauksia edellyttäviä julkisivuja ovat Kaikukadun puolella lohko B, Sörnäisten rantatien puolella lohkon D ylimmät kerrokset sekä lohko E. Näiden lisäksi tiilimuurauksien laastisaumoja täytyy uusia laaja-alaisesti muillakin alueilla. Lisäksi D-, E- ja F-lohkoissa havaitut julkisivujen betonivauriot ovat vaikeasti korjattavia. E-lohkon betoniosien ulkopinnat tulisi valaa kokonaisuudessaan uudestaan, mikä on tämänkaltaisessa tiili-betonirakenteessa teknisenä toteutuksena käytännössä lähes mahdoton.
Yhteenvedossa on todettu, että kaikissa lohkoissa rakenteiden huonosta kunnosta ja käyttöhistoriasta johtuen korjauksissa tulee käyttää erikoismateriaaleja ja erityismenetelmiä. A-, C-, D-, E- ja F-lohkojen osalta on edelleen todettu, että todennäköisesti niiden peruskorjaaminen tulee kalliimmaksi kuin uusien rakentaminen.
Vuonna 2012 tehtyjen lisätutkimusten yhteenvedon 14.9.2012 mukaan kiinteistön B- ja F-osille on vuoden 2010 yhteenvedon perusteella laadittu tarkentava jatkotutkimusohjelma. Yhteenvedossa arvioidaan näiden lisätutkimusten pohjalta periaateratkaisuja ja mahdollisia riskejä B- ja F-osien korjaus- ja muutostöissä. Kokonaisuudessaan B- ja F-osien vaatimat korjaustoimenpiteet ovat hyvin raskaita ja kalliita.
Helsingin kaupunginmuseon/ Keski-Uudenmaan maakuntamuseon Kulttuuriympäristöyksikön muistiossa 23.1.2012, johon Museoviraston on ilmoitettu yhtyvän, on todettu muun ohella, että kaupunginmuseon käynnistämässä kantakaupungin teollisuusympäristöjen rakennushistoriallisessa inventoinnissa (Selvitys Sörnäisten eteläosien teollisuuskortteleiden rakennushistoriasta, 1985 ja Helsingin kantakaupungin teollisuusympäristöt -selvitys, 1995) Helsingin Myllyn rakennuskohteista Selim A. Lindqvistin tehdasrakennus (B-osa) arvotettiin kaupunkikuvallisesti arvokkaaksi kohteeksi ja viljasiilorakennus (F-osa), Ypyöiden leipätehdas sekä myllyrakennus (D-osa) arkkitehtonisesti ja kaupunkikuvallisesti arvokkaiksi.
Rakennussuojelun näkökulmasta alueen historiallinen yhtenäisyys on alkanut purkautua jo 1990-luvun muutosvaiheessa. Säilyttävänkin kunnostuksen lopputuloksena saataisiin ylläpidettyä vain fragmentaarisia osia Helsingin Myllyn teollisuustontin kokonaisuudesta. Rakennushistoriallisen kokonaisuuden ja autenttisuuden näkökulmasta tilanne ei ole ehjä. Nykyisen rakenteen linjoista ja perinteestä nouseva uusi moderni tulkinta voi välittää paikan teollista henkeä tulevaisuudessa. Tästä näkökulmasta on tärkeää pystyä säilyttämään edes irrallisina fragmentteina osia historiallisesta rakennuskokonaisuudesta (Strömbergin tehdas eli B-osa ja myllyn fragmentteina säilynyt siilon osa eli F-osa sekä muut mahdolliset kokonaisuuden osat). Säilytettävien rakennusosien ylläpitäminen tulee varmistaa erityisen tarkasti jatkosuunnittelussa.
Kaavamuutoksen tavoite ja sisältö tontin 5 osalta
Kaavaselostuksen mukaan asemakaavamuutos mahdollistaa vuonna 2006 hyväksytyllä asemakaavalla suojeltujen, mutta sittemmin korjauskelvottomiksi todettujen rakennusten purkamisen tontilla 5 siten, että osa rakennuksista puretaan ja korvataan uusilla, osa säilytetään. Myös aikaisemmin puretun siilon tilalle on mahdollista rakentaa uudisrakennus. Tavoitteena on mahdollistaa tontin muuttaminen verohallinnon käyttöön osana niin sanottua Sörnäisten verokampus-korttelia. Suojelumerkintä poistetaan lukuun ottamatta kaupunkikuvassa merkittävimpiä niin sanottua Lindqvistin taloa (B-osa) sekä viljasiiloa (F-osa). Niiden osalta suojelumerkintää tarkistetaan siten, että se sallii tarvittavat terveellisyys-, turvallisuus- ja esteettömyysvaatimusten edellyttämät korjaukset rakennusten käyttöön saamiseksi.
Asemakaavamuutoksessa tontti 5 on osoitettu toimitilarakennusten korttelialueeksi (KTY). Kaavamääräyksen mukaan rakennuksiin saa sijoittaa julkisia palvelutiloja, liike-, toimisto- ja ympäristöhäiriötä aiheuttamattomia teollisuustiloja, opetus-, studio- ja näyttelytiloja, kokoontumistiloja, kahvila- ja ravintolatiloja sekä liikunta- ja vapaa-ajan toimintaa palvelevia tiloja. Liiketiloja tontilla saa olla enintään 5 % kerrosalasta. Tontin rakennusoikeus on 15 600 k-m2.
Rakennussuojelua koskevien kaavamääräysten mukaan tontilla 5 on kaksi sr-2-kaavamerkinnällä osoitettua rakennusta (B ja F-osat), jotka ovat kaupunkikuvallisesti, rakennustaiteellisesti ja teollisuushistoriallisesti arvokkaita rakennuksia. Kaavamääräyksen mukaan rakennusta tai sen osaa ei saa purkaa eikä siinä saa tehdä sellaisia korjaus-, muutos- tai lisärakentamistöitä, jotka heikentävät rakennuksen kaupunkikuvallisia, rakennustaiteellisia tai historiallisia arvoja tai muuttavat arkkitehtuurin ominaispiirteitä. Korjaamisen lähtökohtana tulee olla rakennuksen alkuperäisten tai niihin verrattavien rakenteiden ja rakennusosien, julkisivujen, vesikaton, ikkunoiden ja ovien sekä siilorakennuksen parvekkeen säilyttäminen. Mikäli alkuperäisiä rakenteita tai rakennusosia joudutaan pakottavista syistä uusimaan, se tulee tehdä alkuperäistoteutuksen mukaisesti. Siilo-osaan saa pakottavista syistä tehdä vähäisessä määrin pienehköjä ikkuna-aukkoja, jotka eivät heikennä siilon kaupunkikuvallista arvoa. Vanhojen rakennusten tiiliseinien paikkaukset tulee suorittaa tiilillä, jotka väriltään ja laadultaan vastaavat kyseisessä rakennuksessa käytettyä tiiltä. Asemakaavassa suojeltaviksi merkityt rakennukset tai niiden osat tulee ennen käyttöönottoa korjata siten, että niistä ei aiheudu haittaa tai vaaraa terveydelle.
Kaavamääräysten osan KTY-korttelialueella mukaan uudisrakennus on suunniteltava siten, että julkisivujäsentely, aukotus ja materiaalit sopeutuvat ympäristöön ja Sörnäisten rantatien kaupunkikuvaan ja suojeltaviin rakennuksiin. Sörnäisten rantatien puoleisen julkisivun tulee olla paikalla muurattua perinteisen väristä punatiiltä. Suojellun siilon pihan puoleisen jatko-osan tulee julkisivun osalta olla vaaleaa perinteistä kolmikerrosrappausta. Lämpörappausta ei sallita. Rakennuksen vesikaton yläpuolelle ei saa rakentaa konehuoneita tai muita rakennelmia.
Lausunnot
Museoviraston asemakaavan muutosehdotuksesta antamassa lausunnossa 7.3.2013 on todettu muun muassa, että asemakaavan muutoksessa suojeltujen kohteiden (B- ja F-osat) suojelumääräys on perusteellinen. Kaavaratkaisu vaikuttaa tarjoavan hyvät lähtökohdat ympäristön kehittymiselle ja arkkitehtonisesti korkeatasoisen kokonaisuuden saavuttamiseksi.
Uudenmaan elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskuksen lausunnossa 4.3.2013 on todettu muun ohella, että purettavaksi esitettyjen rakennusten korjaaminen uutta käyttötarkoitusta vastaavaan kuntoon edellyttäisi laadittujen selvitysten mukaan niin mittavia toimenpiteitä, että alkuperäisen kaltaisen tuotantolaitoksen ja uudisrakennuksen välinen ero hämärtyisi olemattomaksi. Tästä näkökulmasta tarkasteltuna suojelematta jättämiselle on perusteet. Asemakaavaehdotuksen suunnittelumääräykset antavat kulttuuriympäristön näkökulmasta uudisrakentamiselle hyvät reunaehdot ja lähtökohdan. ELY-keskuksella ei ole huomautettavaa asemakaavaehdotuksesta kulttuuriympäristön ja rakennussuojelun osalta.
Johtopäätökset
Asiassa esitettyjen selvitysten perusteella kaavaa laadittaessa on jo voimassa olevan asemakaavankin perusteella ollut tiedossa tontilla 5 sijaitsevien rakennusten arvo Helsingin teollisuushistoriassa. Maankäyttö- ja rakennuslain 54 §:n 2 momentti edellyttää, ettei tällaisia rakennettuun ympäristöön liittyviä erityisiä arvoja hävitetä asemakaavalla. Toisaalta lain 57 §:n 2 momentin mukaan asemakaavan suojelumääräysten tulee olla maanomistajalle kohtuullisia.
Kaavaa laadittaessa on ollut käytettävissä luotettavina pidettäviä rakennusten kuntoon ja korjausmahdollisuuksiin liittyviä selvityksiä, eikä niissä esitettyjä seikkoja ole sinänsä syytä epäillä valituksessa esitetyn perusteella. Näiden selvitysten perusteella on ollut tiedossa, että kaikkien tontilla 5 sijaitsevien rakennusten kunto on huono ja niiden korjaaminen tulisi olemaan vaativaa ja kallista. Suojeltaviksi on kuudesta, selvitysten mukaan lähes yhtä huonokuntoisesta rakennuksesta (osat A-F) valittu kaksi rakennusta (osat B ja F), joiden valintaa on perusteltu sillä, että ne olisivat kaupunkikuvallisesti merkittävimmät. Rakennusten historiallinen arvo perustuu kuitenkin keskeisesti myös siihen, että ne yhtenä kokonaisuutena muodostavat osan Sörnäisten rannan teollisuusaluetta. Lisäksi kaupunkikuvallisesti näkyvällä paikalla Sörnäisten rantatien varrella olevista rakennuksista säilytettäisiin ainoastaan siilo (osa F). Asiakirjoissa ei myöskään ole sellaista tontilla 5 sijaitsevien rakennusten käyttömahdollisuuksiin ja korjaamiseen liittyvää riittävän yksityiskohtaista kustannuslaskelmaa, jonka perusteella voitaisiin arvioida tontilla 5 sijaitsevien rakennusten suojelun kustannuksia ja maanomistajalle siitä aiheutuvaa kohtuuttomuutta. Tämän vuoksi ei ole mahdollista arvioida, täyttääkö asemakaava maankäyttö- ja rakennuslain 54 §:n 2 ja 3 momentin vaatimukset. Kaava perustuu näiltä osin riittämättömiin selvityksiin ja kaupunginvaltuuston päätös on tällä perusteella lainvastainen.
Hallinto-oikeuden soveltamat oikeusohjeet
Perusteluissa mainitut
Kuntalaki 90 §
Asian ovat ratkaisseet hallinto-oikeuden jäsenet Markku Setälä, Tuula Pääkkönen ja Minna Ruuskanen, joka on myös esitellyt asian.
Käsittely korkeimmassa hallinto-oikeudessa
Helsingin kaupunginhallitus on valituksessaan vaatinut, että hallinto-oikeuden päätös kumotaan ja Helsingin kaupunginvaltuuston päätös saatetaan voimaan.
Kaupunginhallitus on perustellut vaatimuksiaan viittaamalla asiassa aikaisemmin esittämäänsä ja lausunut lisäksi muun ohella seuraavaa:
Asemakaavan tontit on osoitettu toimitilakäyttöön (KTY). Osa entisen teollisuustontin 5 suojelluista rakennuksista tullaan pakottavista syistä purkamaan. Purettavat rakennukset korvataan uusilla, vanhaa materiaalimaailmaa ja mittakaavaa noudattavilla rakennuksilla, jotka kaupunkikuvallisesti pyritään sopeuttamaan vanhan rakennuksen tyyliin. Vanhan teollisuusalueen kaupunkikuva säilyy yhtenäisenä ja vaikutukset Sörnäisten rantatien näkymiin ovat vähäiset. Kaupunkikuvassa merkittävimmät suojellut rakennukset säilyvät.
Kaavamuutos perustuu mittaviin tutkimuksiin ja selvityksiin. Tontin 5 vanhoissa teollisuusrakennuksissa on vuoden 2006 asemakaavamuutoksen jälkeen tehty laajoja kunto- ja haitta-ainetutkimuksia. Tutkimusten ja muiden selvitysten perusteella on tullut esiin aiemmasta käytöstä johtuvia, kuntoon ja haitta-aineisiin liittyviä ongelmia, jotka on arvioitu vaikeasti korjattaviksi ja terveysvaaraa aiheuttaviksi. Ongelmien laajuus ei ollut tiedossa aiemman asemakaavan laatimisen aikana.
Rakenteiden haitta-aineiden, biologisten riskitekijöiden sekä kuntotutkimuksissa huonokuntoisiksi todettujen kantavien rakenteiden takia korjaustoimet on arvioitu riskialttiiksi ja paljon vanhojen rakenteiden purkua vaativiksi.
Rakennusten kantavien rakenteiden vauriot edellyttävät kyseisten rakenteiden purkua ja uudelleen rakentamista. Lisäksi rakennuksissa olevien kemiallisten ja biologisten riskitekijöiden korjaaminen olemassa olevin menetelmin on erittäin vaikeaa ja riskipitoista.
Asiassa on järjestetty maankäyttö- ja rakennuslain 66 §:n tarkoittama viranomaisneuvottelu 20.4.2011. Neuvottelussa todettiin, että asiassa tehdyt selvitykset ovat riittäviä.
Hakijan alkuperäisenä tavoitteena ja hankesuunnitelmana on ollut rakennusten säilyttäminen peruskorjaamalla. Tutkimusten ja suunnittelun edetessä rakennuksissa havaittiin ennakoitua enemmän haitta-aineita ja vakavia vaurioita.
Museovirasto on neuvotteluissa todennut muun muassa, että on ilmeistä, että vain pieni osa rakennuksista on säilytettävissä ilman täysin totaalista uudelleen rakentamista, joka kyseenalaistaa historialliset arvot. Säilyttämällä esitetyt kaksi kaupunkikuvallisesti merkittävintä rakennusta ja toteuttamalla uudisrakentaminen uuden asemakaavan mukaisesti saadaan säilytettyä tontin historiallinen rakenne. Purettavaksi esitettyjen rakennusten korjaaminen uudiskäyttöön vaatii niin suuria toimenpiteitä, että alkuperäinen säilyttämistavoite ei voi enää toteutua.
Rakennusvalvonnan teknillinen neuvottelukunta on 20.1.2011 todennut tehtyjen tutkimusten olevan varsin kattavat ja tutkimustulosten perusteella voidaan todeta, että rakennuksissa on runsaasti mikrobiologisia ja kemiallisia riskitekijöitä. Rakennusten korjaustarve on erittäin mittava. Jos päädytään rakennusten kunnostamiseen, ei lopputuloksen asianmukaisuutta voida varmuudella taata.
Helsingin kaupunginmuseon mukaan rakennussuojelun näkökulmasta alueen historiallinen yhtenäisyys on alkanut purkautua jo 1990-luvun muutosvaiheessa. Rakennushistoriallisen kokonaisuuden ja autenttisuuden näkökulmasta tilanne ei ole ehjä. Nykyisen rakenteen linjoista ja perinteestä nouseva uusi moderni tulkinta voi välittää paikan teollista henkeä tulevaisuudessa.
Uudenmaan ELY-keskuksen 4.3.2013 antaman lausunnon mukaan purettavaksi esitettyjen rakennusten korjaaminen uutta käyttötarkoitusta vastaavaan kuntoon edellyttäisi laadittujen selvitysten mukaan niin mittavia toimenpiteitä, että alkuperäisen kaltaisen tuotantolaitoksen ja uudisrakennuksen välinen ero hämärtyisi olemattomaksi, mistä näkökulmasta tarkasteltuna suojelematta jättämiselle on perusteet.
Kaavan laatimisen yhteydessä on edellä todetulla tavalla tehty riittävät tutkimukset ja selvitykset.
Lisäksi on otettava huomioon, että kaavassa suojellaan kaksi tontilla sijaitsevaa rakennetun ympäristön ja kulttuurihistoriallisten arvojen vuoksi arvokasta rakennusta. Uudisrakennukset tulee rakentaa kaavamääräysten mukaan siten, että ne sopeutuvat suojeltaviin rakennuksiin, ympäristöön ja kaupunkikuvaan. Kaavamuutos täyttää siksi lain vaatimuksen rakennetun ympäristön vaalimisesta ja siihen liittyvien erityisten arvojen säilyttämisestä sekä suojelumääräysten kohtuullisuudesta maanomistajalle.
Hallinto-oikeus on päätöksessään katsonut, että koska asiakirjoihin ei ole liitetty korjaamista koskevaa yksityiskohtaista kustannuslaskelmaa, maanomistajalle aiheutuvaa kohtuuttomuutta ei ole mahdollista arvioida ja siten kaava perustuu riittämättömiin selvityksiin.
Lähtökohtaisesti riittävän selvityksen määrän päättää kunta. Kunta ei ole katsonut kustannuslaskelmaa sellaiseksi selvitykseksi, jonka perusteella suojelutarve ratkaistaan. Tällöin ei voida myöskään hallinto-oikeuden päätöstä perustaa kustannuslaskelman puuttumiselle. Kustannuslaskelman puuttuminen ei ole peruste pitää valtuuston päätöstä lainvastaisena.
Korjausrakentamisen kustannuksia ei voida esittää luotettavasti etukäteen. Todelliset kustannukset selviävät vasta korjaamisen yhteydessä. Historialliset arvot menetetään täydellisen uudelleen rakentamisen seurauksena. Näin ollen hallinto-oikeuden edellyttämää riittävän yksityiskohtaista kustannuslaskelmaa on lisäksi pidettävä turhana.
Asiassa ei ole kysymys siitä, aiheutuuko maanomistajalle kohtuuttomia kustannuksia rakennusten suojelusta, vaan alueen rakennuskannan suojelun perusteiden muutoksesta. Kaupunginvaltuuston päätös ei ole syntynyt asemakaavaa koskevien sisältövaatimusten tai menettelysäännösten vastaisesti. Kaava perustuu lain edellyttämiin riittäviin tutkimuksiin ja selvityksiin. Päätös on muiltakin osin lainmukainen.
Helsingin kaupunginhallitus on valituksensa täydennyksessä muun ohella lausunut, että rakennusten suojelua koskevan kaavamerkinnän muutoksessa ei ole kyse siitä, että uuden rakentaminen olisi edullisempaa kuin vanhan korjaaminen. Kaavamuutoksen tarkoituksena on mahdollistaa yhteiskunnallisesti merkittävä hanke järjestämällä toimitilat verohallinnon työntekijöille. Luotettavaa tapaa rakennusten korjaamiseksi siten, että tilat olisivat toimitilakäyttöön turvallisia ja terveellisiä, ei ole.
Rakennukset C, D ja E ovat helpoiten korvattavissa uudisrakentamisella siten, että alueen teollinen henki ja rakentamisen kerroksellisuus on nähtävissä. Suojeltaviksi on valittu kaksi kaupunkikuvallisesti arvokasta rakennusta, rakennukset B ja F. Näihinkään ei voida osoittaa sellaisia työtiloja, jotka edellyttävät pitkäaikaista oleskelua.
A on antanut kaupunginhallituksen valituksen ja sen täydennyksen johdosta selityksen, jossa hän on muun ohella lausunut seuraavaa:
Kaupunginhallitus on jättänyt valituksensa myöhässä. Hallinto-oikeuden päätös on annettu 26.6.2014. Valitus on toimitettu korkeimpaan hallinto-oikeuteen myöhässä 28.7.2015.
Rakennuksen kuntoon liittyvissä selvityksissä esitetään painokkaasti, että suojelupäätöksestä aiheutuvat rakennustekniset ratkaisut voivat muodostua hyvin kalliiksi. Väitteiden tueksi ei kuitenkaan tuoda esiin laskelmia, joista kävisi ilmi, kuinka paljon kalliimmiksi suojelun pitäminen voimassa maksaisi verrattuna uudisrakentamiseen. Raporteista ei käy ilmi, miten tähän lopputulokseen on päädytty ja mikä on "merkittävästi" tai "huomattavasti" enemmän.
Kun vedotaan korkeisiin rakennuskustannuksiin, työläyteen ja työn hankaluuteen, jotka aiheuttavat rakentajalle lisää kustannuksia, on siitä kyettävä esittämään edes suuntaa antavia laskelmia. Suojelumääräysten noudattamisen kalleus ei voi olla peruste purkaa suojelumääräyksiä. Näyttää ilmeiseltä, että Senaatti-kiinteistöt on laiminlyönyt talon välttämättömiä korjaustöitä vuosien ajalta. Suojelupäätöksestä on ollut tieto kiinteistöä ostettaessa, joten suojelu ei ole tullut yllätyksenä. Korjausrakentaminen on aina kalliimpaa kuin uuden rakentaminen. Tämä ei voi olla perustelu rakennuksen purkamiselle varsinkaan silloin, kun kyseessä on suojelukohde.
Helsingin kaupunginhallitus on antanut vastaselityksen, joka on lähetetty tiedoksi A:lle. Vastaselityksessään kaupunginhallitus on lausunut muun ohella seuraavaa:
Kaupungin valitus on jätetty määräajassa 28.7.2014.
Kaavamuutoksessa ei ole kyse siitä, että uuden rakentaminen olisi edullisempaa kuin vanhan korjaaminen. Kyse on siitä, että vanhoja rakennuksia ei pystytä korjaamaan siten, että niitä voitaisiin käyttää. Suojelurajoitteiden purun perusteena on ollut ensisijaisesti korjattavien tilojen terveellisyys ja turvallisuus. Ilman purkumahdollisuutta rakennuksiin ei voida osoittaa mitään sellaista kaavan käyttötarkoituksen mukaista (KTY) käyttöä, joka edellyttää pitkäaikaista oleskelua tiloissa. Tilat ovat ihmisten terveydelle haitalliset tai vaaralliset. Kohteen ainoaksi käyttömahdollisuudeksi jää sen tyhjänä pitäminen. Toimitiloille asetettavat esteettömyysvaatimukset jäävät lisäksi toteutumatta.
Korkeimman hallinto-oikeuden ratkaisu
1. A:n väite siitä, että Helsingin kaupunginhallituksen valitus on jätetty myöhässä korkeimmalle hallinto-oikeudelle, hylätään.
Korkein hallinto-oikeus on tutkinut asian Helsingin kaupunginhallituksen valituksesta.
2. Helsingin hallinto-oikeuden päätös kumotaan siltä osin kuin kaavan hyväksymistä koskeva päätös on kumottu. A:n hallinto-oikeudelle tekemä valitus hylätään. Helsingin kaupunginvaltuuston päätös kaavan hyväksymisestä jää siten kokonaan voimaan.
Perustelut
1. Säilyttääkseen puhevaltansa Helsingin kaupunginhallituksen on tullut hallinto-oikeuden päätökseen liitetyn laillisen valitusosoituksen mukaan toimittaa valituskirjelmänsä korkeimpaan hallinto-oikeuteen viimeistään 30. päivänä päätöksen antopäivästä, sitä päivää lukuun ottamatta.
Hallinto-oikeuden valituksenalainen päätös on annettu julkipanon jälkeen 26.6.2014. Valituskirjelmä on näin ollen tullut toimittaa korkeimpaan hallinto-oikeuteen sattuneen pyhäpäivän johdosta viimeistään maanantaina 28.7.2014. Valituskirjelmä on saapunut tänne sanottuna päivänä. Valitus ei siten ole myöhässä. Tämän vuoksi A:n väite on hylättävä ja kaupunginhallituksen valitus tutkittava.
2. Hallinto-oikeus on päätöksensä perusteluissa katsonut, että tontilla 5 olevien rakennusten historiallinen arvo perustuu keskeisesti siihen, että ne yhtenä kokonaisuutena muodostavat osan Sörnäisten rannan teollisuusaluetta. Päätöksessä on myös viitattu siihen, että kaupunkikuvallisesti näkyvällä paikalla Sörnäisten rantatien varrella olevista rakennuksista säilytettäisiin ainoastaan siilo (F-osa). Edelleen päätöksen perusteluissa on todettu, että asiakirjoissa ei ole sellaista tontilla 5 sijaitsevien rakennusten käyttömahdollisuuksiin ja korjaamiseen liittyvää riittävän yksityiskohtaista kustannuslaskelmaa, jonka perusteella voitaisiin arvioida tontilla 5 sijaitsevien rakennusten suojelun kustannuksia ja maanomistajalle siitä aiheutuvaa kohtuuttomuutta. Tämän vuoksi ei hallinto-oikeuden päätöksen perusteluiden mukaan ole mahdollista arvioida, täyttääkö asemakaava maankäyttö- ja rakennuslain 54 §:n 2 ja 3 momentin vaatimukset.
Tontti 5 on osa valtakunnallisesti merkittävää rakennettua kulttuuriympäristöä (Osuusliikkeiden ja teollisuuden Sörnäinen, RKY 2009). Tähän ja muuhun asiakirjoissa olevaan selvitykseen nähden on sinänsä riidatonta, että tontilla olevilla rakennuksilla on rakennus- ja kulttuurihistoriallista arvoa.
Tontilla 5 sijaitsevien rakennusten kuntoa on selvitetty lukuisilla eri selvityksillä. Selvitykset on laadittu osin alueella voimassa olevan asemakaavan laatimisen jälkeen. Selvitykset ovat kattavia ja niistä tehdyt johtopäätökset ovat uskottavia.
Selvityksissä on hallinto-oikeuden päätöksestä lähemmin ilmenevällä tavalla ilmennyt, että tontilla 5 sijaitsevien rakennusten kunto on huono. Selvitysten mukaan vaadittavat korjaustoimet ovat siinä määrin mittavat, että on kyseenalaista, voidaanko rakennukset korjata rakennuksiin liittyvät rakennushistorialliset arvot säilyttäen. Asiassa on myös riittävästi selvitetty, että kaikkien tontilla 5 olevien rakennusten suojeleminen niin, että terveellisyyden ja turvallisuuden vaatimukset otetaan huomioon, ei ole mahdollista. Museovirastolla ei ole lausunnossaan ollut tontin 5 osalta huomauttamista asemakaavan muutoksesta. Saadun selvityksen mukaan rakennussuojelun näkökulmasta alueen historiallinen yhtenäisyys on alkanut purkautua jo 1990-luvulla. Säilyttävänkin kunnostuksen lopputuloksena saataisiin ylläpidettyä vain osia Helsingin Myllyn teollisuustontin kokonaisuudesta.
Edellä lausuttu huomioon ottaen korkein hallinto-oikeus katsoo, että alueen säilyneisiin rakennushistoriallisiin arvoihin ja selvityksistä ilmenevään alueella sijaitsevien rakennusten kuntoon nähden rakennusten käyttömahdollisuuksiin ja korjaamiseen liittyvää yksityiskohtaisempaa kustannuslaskelmaa ei ole ollut tarpeen laatia. Laadituista selvityksistä ja asiantuntijaviranomaisten lausunnoista käy riittävällä tavalla ilmi, että alueen rakennuskannan vain osin suojeleva kaavaratkaisu ei kokonaisuutena arvioiden ole maankäyttö- ja rakennuslain 54 §:n 2 ja 3 momentissa asemakaavalle säädettyjen sisältövaatimusten vastainen. Kaavaratkaisulla on voitu riittävällä tavalla turvata alueen rakennushistorialliset arvot.
Helsingin kaupunginvaltuuston päätös ei A:n valituksessa esitetyillä perusteilla ole kuntalain (365/1995) 90 §:n 2 momentissa tarkoitetulla tavalla lainvastainen. Tämän vuoksi ja kun otetaan huomioon korkeimmassa hallinto-oikeudessa esitetyt vaatimukset ja asiassa saatu selvitys, hallinto-oikeuden päätös on kumottava ja A:n Helsingin kaupunginvaltuuston päätöksestä tekemä valitus on hylättävä.
Asian ovat ratkaisseet hallintoneuvokset Kari Kuusiniemi, Riitta Mutikainen, Hannu Ranta, Mika Seppälä ja Liisa Heikkilä. Asian esittelijä Esa Hakkola.