Muu päätös 2544/2015

Asia Vesitalousasiaa koskevat valitukset

Valittajat 1. A

2. Arrakosken kyläyhdistys ry sekä

3. B, C, D ja E

Päätös, jota valitus koskee

Vaasan hallinto-oikeus 10.6.2014 nro 14/0190/2

Asian taustaa

Vaasan hallinto-oikeus on päätöksellään 11.2.2011 nro 11/0020/1 kumonnut Itä-Suomen ympäristölupaviraston päätöksen 26.9.2008, jolla F:lle oli myönnetty lupa Padasjoen kunnassa sijaitsevan Arrakosken voimalaitoksen pysyttämiseen tarvittavine käyttöoikeuksineen, ja palauttanut asian kokonaisuudessaan Etelä-Suomen aluehallintovirastolle uudelleen käsiteltäväksi hakemuksen puutteellisuuden vuoksi.

Etelä-Suomen aluehallintoviraston päätös 20.12.2012 nro 278/2012/2 sikäli kuin nyt on kysymys

Hakemus

Asiaa lupaviranomaisessa uudelleen käsiteltäessä A, jolle Arrakosken voimalaitos oli siirtynyt kaupalla 31.3.2010, on 31.10.2011 toimittanut aluehallintovirastolle hakemuksen, jossa hän on pyytänyt lupaa Arrakosken voimalaitoksen pysyttämiseen ja lisäkoneiston rakentamiseen hakemuksen mukaisesti Padasjoen kunnan Osoilan kylässä.

- - -

Luparatkaisu

Aluehallintovirasto on myöntänyt A:lle luvan Arrakosken vesivoimalaitoksen sekä sitä varten tarvittavien patojen ja muiden rakenteiden pysyttämiseen ja lisäkoneiston rakentamiseen hakemukseen liitetyn

26.10.2011 päivätyn ja myöhemmin täydennetyn suunnitelman mukaisesti Padasjoen kunnan Osoilan kylässä. Lupa on voimassa toistaiseksi. Luvan voimassaolo edellyttää, että luvan saajalla on vuokrasopimuksella tai muutoin saatu käyttöoikeus hankkeessa käytettävään toiselle kuuluvaan vesivoimaan.

Miestämäjärven vedenjuoksun säännöstelyn ja säännöstelypadon osalta ovat voimassa ne määräykset, jotka Itä-Suomen vesioikeus on antanut päätöksessään 10.3.1978 nro 14/Ym/78 ja osittain muuttanut päätöksessään 2.6.1983 nro 59/Ym I/83, lukuun ottamatta uittoa koskevaa määräystä B.2, jonka aluehallintovirasto on poistanut tarpeettomana.

- - -

Luvan saajan on noudatettava vesilain (264/1961) säännöksiä ja päätöksestä ilmeneviä lupamääräyksiä. Lupamääräykset 1–9 ja 12 kuuluvat seuraavasti:

Rakenteet ja laitteet

1. Pysytettävä Arrakosken vesivoimalaitos rakenteineen ja laitteineen on rakennettu hakemukseen liitetyn 10.3.1974 päivätyn ja 26.10.2011 päivi³tetyn piirustuksen nro 271–6 "Kartta voimalaitosalueesta" (mittakaava 1:1 000) osoittamiin paikkoihin.

2. Pysytettävä voimalaitoksen koneasema on rakennettu hakemukseen liitetyn 10.3.1974 päivätyn ja 20.8.1982 muutetun piirustuksen nro 271–9 "Ko³nease³ma, pääpiirustus" (mittakaava 1:100) mukaisesti. Koneiston rakennusvirtaama on 3,2 m³³/s.

Voimalaitoksen koneasemaan saadaan rakentaa hakemukseen liitetyn 26.10.2011 päivätyn piirustuksen nro LH3 "Lisäkone, periaatepiirustus" (mittakaava 1:100) mukainen lisäkoneisto, jonka rakennusvirtaama on 0,3–0,5 m^3³/s, ja tehdä tuloputken alapäähän lisäkoneiston vaatimat muutokset.

3. Pysytettävä voimalaitospato tuloputken eli paineputken yläpäässä on rakennettu hakemukseen liitetyn 10.3.1974 päivätyn ja 18.8.1982 muutetun piirustuksen nro 271–14 "Välppä- ja sulkurakenteet" (mittakaava 1:100) mukaisesti. Padon harjan korkeus on N₄₃ +102,78 m, patoaukon kynnyskorkeus N₄₃ +98,87 m ja maapadon harjan leveys vähintään 4,0 m. Putkeen johtavan patoaukon leveys on välpän kohdalla 2,80 m.

Voimalaitospato on varustettu luukulla, jonka asentoa voidaan kaikissa olo³suhteissa helposti ja portaattomasti muuttaa. Tuloputken suuaukon eteen on asetettava asianmukainen välppä.

Pato ja sen alla oleva maa tiivistetään siten, ettei padon takana oleville luvan saajalle kuulumattomille maa-alueille aiheudu hankkeesta johtuvaa haitallista vettymistä.

4. Pysytettävät voimalaitoksen yläkanava ja koneasemalta Alajärveen johtava alakanava on rakennettu hakemuksen liitteenä olevan 10.3.1974 päivätyn ja 20.8.1982 muutetun piirustuksen nro 271–7 "Pituusleikkaus ja poikkileikkaukset voimalaitoksen vesiteistä" (mittakaava 1:1 000 / 1:100) mukaisesti.

Yläkanavan pohjan leveys on varapadolta Miestämäjärveen päin 6,00 m, uoman vaakasuoran pohjan korkeus N₄₃ +101,18 m ja sivuluiskien kaltevuudet ovat 1:2 sekä pohjan leveys varapadolta säännöstelypatoon päin 5,00 m, luiskien kaltevuudet 1:1,5 ja pohjan korkeus padon kohdalla N₄₃ +101,16 m, josta korkeudesta pohja laskee tasaisesti kaltevuudessa I = 0,005 säännöstelypatoon päin.

Alakanavan pohjan leveys on 3,0 m, pohjan korkeus voimalaitoksen puoleisessa päässä N₄₃ +80,63 m ja kanavan pohjan pituussuuntainen kaltevuus I = 0,0003 sekä sivuluiskien kaltevuudet 1:2. Alakanavan kunnossapidosta syntyvät perkausmassat saadaan läjittää alakanavan varsille.

5. Pysytettävä varapato ja sen päällä oleva kävelysilta on rakennettu hakemuksen liitteenä olevan 10.3.1974 päivätyn ja 20.8.1982 muutetun piirustuksen nro 271–10 "Varapato" (mittakaava 1:50) mukaisesti.

6. Pysytettävä voimalaitoksen tuloputki eli paineputki on rakennettu hakemuksen liitteenä olevan 10.3.1974 päivätyn ja 20.8.1982 muutetun piirustuksen nro 271–7 "Pituusleikkaus ja poikkileikkaukset voimalaitoksen vesiteistä" (mittakaava 1:1 000 / 1:100) mu³kaisesti. Luvan saaja on velvollinen omalla kustannuksellaan tekemään putkeen ne muutokset ja rakenteiden vahvistukset, jotka ehkä käyvät tarpeellisiksi tien siirtämisen, liikennemäärien kasvun tai muun muutoksen johdosta.

7. Luvan saajan on järjestettävä jatkuvatoiminen vedenkorkeuden mittaus Miestämäjärvessä ja voimalaitoksen alapuolella Hämeen elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskuksen ympäristö ja luonnonvarat -vastuu-alueen hyväksymässä paikassa ja toimitettava vedenkorkeustiedot päivittäin Suomen ympäristökeskukselle. Lisäksi Miestämäjärvessä, Alajärvessä ja Välijoen sillan kohdalla tulee olla hakemuksen mukaiset vedenkorkeusasteikot.

Kalatievelvoite

8. Luvan saajan on rakennettava Arrakosken vanhaan luonnonuomaan ja säännöstelypadon ohi kalatie ja juoksutettava sen kautta vettä luonnon³uomaan lupamääräyksessä 9 sanotun mukaisesti.

Luvan saajan on toimitettava hakemus ja suunnitelma kalatien rakentamisesta Etelä-Suomen aluehallintovirastolle kuuden kuukauden kuluessa tämän päätöksen lainvoimaiseksi tulemisesta. Aluehallintovirasto antaa kalatietä koskevan ratkaisun yhteydessä asiasta tarkemmat lupamääräykset ja voi samalla perustellusta syystä vähäisessä määrin muuttaa kalatien kautta luonnonuomaan juoksutettavaa vesimäärää.

Juoksutussääntö

9. Veden juoksutus Arrakosken voimalaitoksella ja säännöstelypadolla on järjestettävä siten, että Arrakosken vanhaan luonnonuomaan kalatien kautta tai suoraan luonnonuomaan juoksutetaan jatkuvasti vettä vähintään 0,35 m³³/s, minkä mahdollistamiseksi juoksutusta voimalaitoksen kautta tulee tarvittaessa rajoittaa tai keskeyttää voimalaitoksen toiminta. Miestämäjärven vedenkorkeuden ollessa säännöstelyn alarajalla on vedenkorkeu³den laskun ja alarajan alittumisen estämiseksi juoksutusta luonnonuomaan kuitenkin tarvittaessa pienennettävä.

Juoksutus voimalaitoksen koneiston tai koneistojen kautta on lisäksi järjestettävä kulloinkin vallitseva vesitilanne huomioon ottaen niin, että voimalaitoksen juoksutusmuutoksista ja mahdollisesta jaksottaisesta käymisestä aiheutuva vedenkorkeuksien vaihtelu ylä- ja alapuolisessa vesistössä muodostuu mahdollisimman vähäiseksi.

- - -

Kunnossapito

12. Luvan saajan on pidettävä tämän päätöksen mukaiset rakenteet ja laitteet suunnitelman mukaisessa kunnossa.

- - -

Aluehallintovirasto on perustellut päätöstään muun muassa seuraavasti:

Rakenteet ja laitteet

Arrakosken vesivoimalaitos on rakennettu vesistötoimikunnan 19.12.1961 antamalla väliaikaisella luvalla nro 62/1961 ja otettu käyttöön kesällä 1965. Itä-Suomen vesioikeus on sittemmin 10.3.1978 antamallaan päätöksellä nro 14/Ym/78, jota vesioikeus on 2.6.1983 antamallaan päätöksellä nro 59/YmI/83 muuttanut, myöntänyt luvan voimalaitoksen rakentamiseen Arra³koskeen ja Miestämäjärven vedenjuoksun säännöstelyyn. Lupa on säännöstelyn osalta pysyvä, mutta voimalaitoksen rakentamisen osalta se oli voimassa 27.9.2006 saakka.

Arrakosken vesivoimalaitoksella on yksi rakennusvirtaamaltaan 3,2 m^³3/s turpiini, ja voimalaitoksen putouskorkeus on noin 20 m. Voimalaitoksen nykyisen turpiinin teho on 530 kW ja vuotuinen energiantuotanto keskimäärin 1 500 MWh. Vesivoimalaitokseen on tarkoitus asentaa lisäksi uusi kiinteäsiipinen potkuriturbiini, jonka rakennusvirtaama on 0,3–0,5 m³³/s ja teho 50 kW. Lisäkoneiston tarkoituksena on lähinnä tasata virtaama- ja vedenkorkeusvaihteluita pienillä virtaamilla. Uusi lisäkoneisto sijoittuu luvan saajan omistaman kiinteistön Voimalaitostontti RN:o 5:89 (Osoila, Padasjoki) alueella sijaitsevan voimalaitosrakennuksen yhteyteen.

- - -

Vesienhoitosuunnitelma ja kalatiestrategia

Kymijoen–Suomenlahden vesienhoitoalueen vesienhoitosuunnitelman vuoteen 2015 mukaan Päijänne–Vesijako -reitin ekologinen tila on tyydyttävä vaellusesteen ja kalaston tilan perusteella. Hyvään tilaan pyritään lisätoimenpiteillä vuoteen 2027 mennessä. Hyvä ekologinen tila edellyttää suunnitelman mukaan kalan kulkua helpottavia toimenpiteitä (kalatie) sekä virta³paikkojen kunnostusta kutu- ja poikastuotantoalueiksi. Valtioneuvoston peri³aatepäätöksessä 8.3.2012 kansalliseksi kalatiestrategiaksi, joka ohjaa alueellisen kalataloushallinnon toimintaa, on todettu, että strategian ja siinä ehdotettujen toimintalinjojen avulla halutaan edistää toimenpiteitä erityisesti uhanalaisten vaelluskalakantojemme luontaisen lisääntymisen vahvistamiseksi ja tavoitteen saavuttamisessa kalatiet ovat yhtenä keskeisenä osana. Tavoitteena on painopisteen siirtäminen istutuksista kalojen luontaisen lisääntymiskierron vahvistamiseen.

Kalatie

Hämeen elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskuksen kalatalousryhmän 28.3.2012 päivätyssä lausunnossa on todettu, että veden ohjaaminen Arra³kosken luonnollisen uoman ohi on tuhonnut Päijänne–Vesijako -reitin merkittävimmän taimenen poikastuotantoalueen. Säännöstelypato estää kalojen ja muiden vesieliöiden vaeltamisen Arrakosken yläpuolisille virta-alueille. Patoa hyödynnetään ainoastaan Arrakosken voimalaitoksen toiminnassa ja siihen liittyvässä säännöstelyssä. Voimalaitoksen harjoittaman lyhytaikaissäännöstelyn vuoksi Arrakoskesta alavirtaan sijaitseva Vierunkoski on ajoittain lähes kuiva, mikä haittaa taimenen poikastuotantoa koskessa. Hankkeen merkittävimmät vaikutukset kohdistuvat järvitaimenen vaellukseen sekä kutu- ja poikasalueisiin. Taimenen lisääntyminen ja vaellukset voidaan turvata Vesijaon ja Päijänteen välillä juoksuttamalla kohtuullinen vesimäärä Arrakosken luonnonuomaan ja rakentamalla kalatie säännöstelypadon yhteyteen. Alueella on valmiudet uomien ja koskien kalataloudelliseen kunnostamiseen. Päijänteellä on myös parannettu kalastuksen säätelyä luonnontaimeneen kohdistuvan pyynnin vähentämiseksi.

Lupamääräyksessä 8 luvan saaja on velvoitettu rakentamaan Arrakosken vanhaan luonnonuomaan ja säännöstelypadon ohi kalatie ja juoksuttamaan sen kautta vettä luonnonuomaan lupamääräyksessä 9 sanotun juoksutussäännön mukaisesti. Luvan saajan on toimitettava hakemus ja suunnitelma kalatien rakentamisesta Etelä-Suomen aluehallintovirastolle kuuden kuukauden kuluessa tämän päätöksen lainvoimaiseksi tulemisesta. Kalatietä koskevassa päätöksessä annetaan asiasta tarkemmat lupamääräykset. Näillä toimenpiteillä turvataan kalaston elinolosuhteita ja mahdollistetaan taimenen lisääntyminen sekä sen ja muiden kalojen ja vesieliöiden vaeltaminen Päijänteen ja yläpuolisen vesistön välillä. Lisäksi parannetaan Arrakosken vesiympäristön viihtyisyyttä ja kosken virkistyskäyttömahdollisuuksia.

Juoksutussääntö

Lupamääräyksessä 9 olevan juoksutussäännön mukaan veden juoksutus Arrakosken voimalaitoksella ja säännöstelypadolla on järjestettävä siten, että Arrakosken vanhaan luonnonuomaan kalatien kautta tai suoraan luonnonuomaan juoksutetaan jatkuvasti vettä vähintään 0,35 m³³/s, mikäli se on mahdollista alittamatta Miestämäjärven säännöstelyn alarajaa. Tämä jatkuva vähimmäisjuoksutus vastaa arvioitua Arrakosken alivirtaamaa. Vähimmäisjuoksutuksen mahdollistamiseksi juoksutusta voimalaitoksen kautta tulee tarvittaessa rajoittaa tai keskeyttää voimalaitoksen toiminta. Juoksutus voimalaitoksen koneiston tai koneistojen kautta on lisäksi järjestettävä niin, että voimalaitoksen juoksutusmuutoksista ja mahdollisesta jaksottaisesta käymisestä aiheutuva vedenkorkeuksien vaihtelu ylä- ja alapuolisessa vesistössä muodostuu mahdollisimman vähäiseksi.

Hankkeen vaikutukset sekä vahingot ja haitat

Hankkeesta ja siihen kuuluvasta lisäkoneiston rakentamisesta ei aiheudu työnaikaisia vaikutuksia vesistöön lukuun ottamatta kalatietä, jonka rakentaminen käsitellään myöhemmin erillisenä hakemusasiana. Miestämäjärven säännöstelylupa on lainvoimainen eikä säännöstelyluvan ylä- ja alarajoihin ole haettu muutosta. Arrakosken vesivoimalaitoksen pysyttämisellä ja käyttämisellä ei siten ole sellaisia vaikutuksia voimalaitoksen yläpuolisiin vedenkorkeuksiin, joista aiheutuisi korvattavaa vahinkoa tai haittaa vesialueiden tai rantakiinteistöjen omistajille. Voimalaitoksen käyttäminen ja sen tehonsäätö vaikuttaa vedenkorkeuksiin ja virtaamiin sen alapuolisissa Alajärvessä, Tarposessa, Vierunkoskessa ja Ruokolammessa. Lupamääräykset 8 ja 9 kalatievelvoitteesta ja juoksutussäännöstä sisältäen määräyksen jatkuvasta vähimmäisjuoksutuksesta Arrakosken vanhaan luonnon³uomaan turvaavat kalaston elinolosuhteet ja vaeltamisen sekä turvaavat riittävän vähimmäisvirtaaman ja pienentävät vedenkorkeuden vaihtelua alapuolisessa vesistössä siinä määrin, ettei voimalaitoksen käyttämisestä aiheudu korvattavaa vahinkoa tai haittaa alapuolisten vesialueiden tai rantakiinteistöjen omistajille.

Luvan myöntämisen edellytykset

Hankkeen toteuttaminen ei vaaranna yleistä terveydentilaa, aiheuta huomattavia vahingollisia muutoksia ympäristön luonnonsuhteissa tai vesiluonnossa ja sen toiminnassa eikä suuresti huononna paikkakunnan asutus- tai elinkeino-oloja. Hankkeen kokonaishyöty vesilain mukaan pää³omitettuna eli vesivoimalla keskimäärin vuosittain tuotettavan sähkön hinta kaksi³kymmenkertaisena on suunnitelman mukaan noin 1,5 miljoonaa euroa. Tästä on vähennettävä Arrakosken vanhaan luonnonuomaan lupamääräyksen 9 mukaisesti jatkuvasti juoksutettavan veden määrän pääomitettuna sähkön arvona noin 0,5 miljoonaa euroa. Hankkeen toteuttaminen lisää kotimaista, uusiutuvaa ja päästötöntä sähköntuotantoa. Velvoitteena määrätyn kalatien rakentamisen kustannukset ovat luvan saajan teettämän selvityksen mukaan noin 0,135 miljoonaa euroa. Voimalaitoksen tuloputken ja sen kahden tarkastuskaivon pitämistä varten tarvittavasta pysyvästä käyttöoikeudesta sekä tarkastuskaivojen aiheuttamasta esteettisestä haitasta ja häiriöstä piha-alueen käytölle on määrätty maksettavaksi kertakaikkisena korvauksena 5 000 eu³roa korkoineen. Muuta vesilain mukaan korvattavaa vahinkoa, haittaa tai edunmenetystä ei hankkeesta ennalta arvioiden aiheudu.

Edellä sanotun perusteella hankkeesta lupamääräysten mukaisesti toteutettuna saatava hyöty on siitä johtuvaan vahinkoon, haittaan ja muuhun edunmenetykseen verrattuna huomattava. Hankkeen vahinkoja, haittoja ja muita edunmenetyksiä sekä kalatalousvaikutuksia on tarkasteltu myös yleiseltä kannalta. Hankkeen hyötyä, vahinkoa ja haittaa arvioitaessa on otettu huomioon, mitä edellä mainitussa vesienhoitosuunnitelmassa on esitetty hankkeen vaikutusalueen vesien tilaan ja käyttöön liittyvistä seikoista. Edellytykset luvan myöntämiselle vesilain (264/1961) 2 luvun 6 §:n 2 momentin nojalla ovat siten olemassa.

Hallinto-oikeuden ratkaisu sikäli kuin nyt on kysymys

Vaasan hallinto-oikeus on käsittelyratkaisussaan jättänyt tutkimatta C:n ja hänen asiakumppaneidensa yhteisen valituksen C:n, E:n ja D:n tekemänä. Valitus on tutkittu B:n osalta.

- - -

Hallinto-oikeus on hylännyt muun ohella A:n, Arrakosken kyläyhdistys ry:n ja B:n valitukset.

- - -

Hallinto-oikeus on perustellut ratkaisuaan seuraavasti:

Valituksen tutkimatta jättäminen C:n, E:n ja D:n osalta

Vesilain (264/1961) 17 luvun 1 §:n 2 momentin 1 kohdan mukaan muutosta aluehallintoviraston vesilain nojalla antamaan päätökseen saa hakea se, jonka oikeutta tai etua asia koskee.

Hallinto-oikeus on varannut C:lle, E:lle, D:lle ja B:lle tilaisuuden esittää selvitystä valitusoikeudestaan asiassa. C on selvityksessään esittänyt, että hänellä ja E:llä ei ole omistuksessaan tai hallinnassaan kyseessä olevan hankkeen vaikutusalueella sijaitsevia kiinteistöjä. C on ilmoittanut asuvansa Padasjoen kunnassa Arrakoskella. Kiinteistötietojärjestelmästä saatavien tietojen mukaan ja karttatarkastelun perusteella myöskään D:llä ei ole omistuksessaan kiinteistöä hankkeen vaikutusalueella. C on muutoksenhakijoiden valitusoikeuden tueksi lisäksi esittänyt, että hanke tuhoaa Arrakosken alueen luontoa ja viihtyisyyttä, heikentää taimenkannan pelastamista sekä huonontaa mahdollisuuksia kehittää virkistys- ja lomailuelinkeinoja alueella.

Kun C:llä, E:llä ja D:llä ei ole kiinteistönomistuksen perusteella asianosaisasemaa kyseessä olevassa asiassa ja kun asian ei voida katsoa koskevan heidän oikeutta tai etua vesilain 17 luvun 1 §:n 2 momentin 1 kohdassa tarkoitetulla tavalla myöskään selvityksessä esitetyillä yleisillä alueen virkistyskäyttöön tai muilla alueen käyttöön liittyvillä seikoilla, valitus on C:n, E:n ja D:n osalta hallintolainkäyttölain 51 §:n 2 momentin nojalla jätettävä tutkimatta.

- - -

Lupa-asia

Kyseessä oleva hakemusasia ja sitä koskevat selvitykset

F oli aikaisemmin 12.7.2007 hakenut vesilain mukaista lupaa Arrakosken vesivoimalaitoksen pysyttämiseen, ja asian uudelleen käsittelyssä A on 31.10.2011 hakenut vesilain mukaista lupaa Arrakosken vesivoimalaitoksen pysyttämiseen ja lisäkoneiston rakentamiseen. Olemassa olevalle vesivoimalaitokselle oli myönnetty vesilain nojalla lupa 19.3.1978 Itä-Suomen vesioikeuden päätöksellä. Lupa oli tuolloin määräaikainen ja sen voimassaolo on päättynyt 27.9.2006.

Kun aikaisempi lupa on ollut määräaikainen, hanke rinnastuu vesilain 3 luvun 2 §:n 1 momentissa tarkoitettuun voimalaitoksen rakentamiseen, johon on haettava 3 luvun säännösten nojalla lupa. Aluehallintovirasto on luvan myöntämisharkinnassaan suorittanut vesilain 2 luvun 6 §:n 2 momentissa tarkoitetun hyötyjen ja haittojen vertailun ja lupaharkinta on tehty siten kuin kyseessä olisi uusi vesivoiman hyväksikäyttöä koskeva asia, vaikka sinällään on ollut kyse olemassa olevasta voimalaitoksesta.

Hakemusasiakirjoihin on liitetty hanketta koskeva suunnitelma sekä selvitykset hankkeen vaikutuksista siten kuin vesilaissa ja -asetuksessa säädetään. Tiedot ovat hankkeen hyötyjen ja haittojen arvioimiseksi olleet riittävät.

Luvan hakijan valitus

A on vaatinut, että päätöksen lupamääräyksessä 8 määrätyn Arrakosken vanhaan luonnonuomaan rakennettavan kalatien sijaan luvan hakija rakentaa kalatien Harmoistenjokeen ja että lupamääräyksessä 9 määrätty jatkuva veden juoksuttaminen, vähintään 0,35 m^³3/s vanhaan uomaan ja säännöstelypadon ohi poistetaan ja juoksuttaminen toteutetaan luvansaajan toteuttaman lisäkoneiston avulla voimalaitoksen alakanavaan siten kuin lupahakemuksesta tarkemmin ilmenee.

Lupahakemukseen on liitetty Vesijako–Päijänne -reitin kalasto ja kalastus – Arrakosken vesivoimalaitoksen kalatalousarvio vuodelta 2011, jossa on kuvattu hankealueen kalataloudellinen nykytila sekä vertailtu hankkeen haittojen kompensoimiseksi neljä toimenpidevaihtoehtoa. Vaihtoehdot ovat olleet hakemuksen mukainen lisäkoneen rakentamisen myötä tapahtuva jatkuva juoksutus vuorokausikeskiarvona 200 l/s voimalaitoksen alakanavaan, toisena vaihtoehtona edellä todetun juoksutuksen lisäksi toteutettavat kunnostukset Vierunkoskessa ja Arrakosken alaosassa. Kolmas vaihtoehto on ollut kalatien rakentaminen Arrakoskeen ja jatkuva juoksutus 0,5 m^3³/s vanhaan uomaan. Neljäntenä vaihtoehtona on esitetty kalatalousmaksun suorittamista.

Hakemusasiakirjoihin liitetystä kalatalousviranomaisen lausunnosta ilmenee, että veden ohjaaminen säännöstelypadolla Arrakosken luonnollisen uoman ohi on tuhonnut Päijänne–Vesijako -reitin merkittävimmän taimenen poikastuotantoalueen. Säännöstelypato estää kalojen ja muiden vesieliöiden vaeltamisen Arrakosken yläpuolisille virta-alueille. Patoa hyödynnetään ainoastaan Arrakosken voimalaitoksen toiminnassa ja siihen liittyvässä säännöstelyssä. Hankkeen merkittävimmät vaikutukset kohdistuvat järvitaimenen vaellukseen sekä kutu- ja poikasalueisiin.

Hallinto-oikeus on ensinnäkin todennut, että valituksessa esitetystä kalatien rakentamisesta Harmoistenjokeen ei ole hakemusasiakirjoissa esitetty selvityksiä eikä hallinto-oikeus sinällään ole ensi asteessa toimivaltainen arvioimaan esitettyä toimenpidettä. Hallinto-oikeus on kuitenkin todennut, että kalastolle tai kalastukselle vesitaloushankkeesta aiheutuvien haittojen vuoksi luvansaaja voidaan vesilain 2 luvun 22 §:ssä tarkoitetulla tavalla velvoittaa ryhtymään toimenpiteisiin haittojen ehkäisemiseksi ja vähentämiseksi sillä vesialueella, johon toimenpiteen vahingollinen vaikutus ulottuu. Arrakosken vesivoimalaitoksesta kalataloudelle aiheutuvat haitalliset vaikutukset kohdistuvat Arrakosken vesialueelle. Aluehallintovirasto on siten voinut velvoittaa A:n toteuttamaan päätöksen lupamääräyksessä 8 tarkoitetun kalatien Arrakoskeen. Myös lupamääräyksessä 9 määrätty jatkuva juoksutus vähintään 0,35 m³³/s Arrakosken vanhaan uomaan on tarpeen kalaston elinolosuhteiden turvaamiseksi ja sillä mahdollistetaan taimenen lisääntyminen. Jatkuva juoksutus parantaa Arrakosken vesiympäristön viihtyisyyttä ja kosken virkistyskäyttömahdollisuuksia. Hallinto-oikeus on enemmälti viitannut aluehallintoviraston päätöksen perusteluista ilmenevään.

Haitankärsijöiden valitukset

Juoksutussääntöä koskeva vaatimus

Lupamääräyksen 9 mukaan Arrakosken vanhaan luonnonuomaan on juoksutettava jatkuvasti vettä vähintään 0,35 m^3³/s. Arrakosken kyläyhdistys ry on vaatinut vähimmäisjuoksutusmääräystä 0,5 m^3³/s. Hallinto-oikeus on katsonut, että luvassa määrätty jatkuva vähimmäisjuoksutusmäärä 0,35 m³³/s on riittävä tasaamaan vedenkorkeuden vaihteluita alapuolisessa vesistössä virkistyskäytön turvaamiseksi ja vesiympäristön viihtyisyyden kannalta. Vähimmäisjuoksutusvaatimus 0,5 m³³/s on Arrakosken alivirtaaman aikainen vähäinen vesimäärä huomioon ottaen myös kohtuuton.

Lisäkoneiston rakentamiseen liittyvä vaatimus

Päätöksen lupamääräyksen 2 mukaan luvansaaja saa rakentaa hakemuksessa tarkoitetun lisäkoneen, jonka rakennusvirtaama on 0,3–0,5 m^3³/s. Lupamääräys ei ole luonteeltaan velvoittava. Asiakirjoista ilmenee, että lisäkoneisto osaltaan tasaisi virtaama- ja vedenkorkeusvaihteluita pienillä virtaamilla. Tähän nähden lisäkoneen rakentamista mahdollistavaa määräystä ei ole tarpeen Arrakosken kyläyhdistys ry:n ja vaatimuksesta poistaa.

Muut lupamääräysten muutosvaatimukset koskien kunnossapitoa ja tarkkailua

Vesilain (264/1961) 2 luvun 14 §:n 1 momentin mukaan, milloin rakentaminen saattaa vaikuttaa vesistön vedenkorkeuteen tai vedenjuoksuun, on lupapäätökseen tarvittaessa otettava määräykset siitä korkeudesta, mihin vesi enintään tai eri aikoina saadaan nostaa tahi laskea, sekä siitä, millä tavalla veden juoksutus on järjestettävä. Vedenkorkeuden ja vedenjuoksun tarkkailemiseksi on annettava määräykset tätä koskevista toimenpiteistä samoin kuin kiintopisteistä ja laitteista, jotka rakentaja on velvollinen tekemään ja kunnossapitämään.

Vesilain 2 luvun 14 a §:n 1 momentin mukaan luvanhaltijan on tarvittaessa luvassa velvoitettava tarkkailemaan hankkeen toteutumista ja sen vaikutuksia (tarkkailuvelvoite). Mainitun lainkohdan 2 momentin mukaan aluehallintovirasto voi luvassa päättää tarkkailusta kokonaan tai osittain taikka siten, että hankkeesta vastaavan on laadittava erillinen suunnitelma tarkkailuvelvoitteen toteuttamiseksi (tarkkailusuunnitelma). Tarkkailusuunnitelman hyväksyy elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskus.

Vesilain 2 luvun 31 §:n 1 momentin mukaan vesistöön tehdyn rakennelman omistaja on velvollinen pitämään rakennelman kunnossa, niin ettei siitä aiheudu vaaraa taikka yleistä tahi yksityistä etua loukkaavia vahingollisia tai haitallisia seurauksia.

Vesilain vesivoiman hyväksikäyttöä koskevan 3 luvun 2 §:n 2 momentin mukaan rakentamista koskevaan lupapäätökseen on otettava määräykset myös rakennelman käyttämisestä.

Arrakosken voimalaitoksen lupapäätöksessä on annettu määräys 12 voimalaitoksen rakenteiden ja laitteiden kunnossapidosta. Lupamääräyksen 13 mukaisesti luvan saajan on tarkkailtava laitoksen toimintaa ja kirjattava muun muassa laitoksen häiriö- ja muut poikkeustilanteet ja esitettävä niitä koskeva yhteenveto valvontaviranomaiselle. Lupamääräyksen 14 mukaan tarkkailuvelvoitteen toteuttamiseksi luvansaajan on laadittava erillinen suunnitelma voimalaitoksen ja säännöstelypadon kautta juoksutettavien vesimäärien sekä laitoksen ylä- ja alapuolisen vesistön vedenkorkeuksien tarkkailemiseksi elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskuksen hyväksymällä tavalla. Lupamääräyksen 7 mukaan Miestämäjärven ja voimalaitoksen alapuolisen vesistön vedenkorkeuksia on tarkkailtava jatkuvatoimisesti.

Hallinto-oikeus on edellä lausuttuun nähden todennut, että rakennelman käyttämisestä sekä hankkeesta aiheutuvien vaikutusten tarkkailusta annetut määräykset ovat vesilain mukaiset ja riittävät. Lupapäätökseen ei ole tarpeen liittää Arrakosken kyläyhdistys ry:n vaatimia määräyksiä kunnossapidosta ja tarkkailusta. Patoturvallisuuslain vaatimuksista hallinto-oikeus on todennut, että elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskus patoturvallisuusviranomaisena on hakijan selityksestä aluehallintovirastossa todennut hakijan patoturvallisuutta koskevat selvitykset riittäväksi.

Lisäksi hallinto-oikeus on todennut, että lupahakemus ei ole koskenut Miestämäjärven säännöstelyä, eikä tämän asian yhteydessä voida siten antaa vaadittuja määräyksiä.

- - -

Luvan myöntämisen edellytysten täyttyminen

Aluehallintoviraston päätöksen perusteluihin viitaten hallinto-oikeus on katsonut, että hankkeesta saatavaa hyötyä on vesilain 2 luvun 6 §:n 2 momentissa tarkoitetulla tavalla pidettävä huomattava siitä johtuvaan vahinkoon, haittaan ja muuhun edunmenetykseen verrattuna. A:lle on siten voitu myöntää lupa siten kuin aluehallintoviraston päätöksestä ilmenee.

Luvan voimassaolo

Asiassa sovellettavan vanhan vesilain 2 luvun 12 §:ssä on säännökset niistä määräajoista, joiden kuluessa vesitaloushankkeeseen on ryhdyttävä ja mihin mennessä rakennustyö on tehtävä. Vesilain 2 luvun 28 §:ssä on säännökset lupapäätökseen otettujen määräysten muuttamisesta. Vanhassa vesilaissa ei ole muita nimenomaisia säännöksiä luvan voimassaolosta.

Vesitaloushankkeen pysyväisestä luonteesta johtuen lupa myönnetään pääsääntöisesti toistaiseksi. Hallinto-oikeus on todennut, että nyt kysymyksessä olevan voimalaitoshankkeen osalta ei ole ilmennyt sellaisia seikkoja, että lupaa ei olisi voitu myöntää toistaiseksi. Lupapäätöksessä on annettu vesilain 2 luvun 12 §:ssä säädetyt määräajat hankkeen toteuttamisesta. Lupamääräysten muuttamista tai uusien määräysten antamista koskeva hakemus voidaan vesilain 2 luvun 28 § huomioon panna tarvittaessa erikseen vireille lainkohdassa säädetyin edellytyksin.

Arrakosken kyläyhdistys ry:n vaatimus luvan voimassaolon muuttamisesta tai lupamääräysten tarkistamisesta on siten hylättävä.

- - -

Hallinto-oikeuden soveltamat oikeusohjeet

Perusteluissa mainitut ja

Vesilaki (358/2011) 19 luku 3 § 1 momentti

Asian ovat ratkaisseet hallinto-oikeuden jäsenet Marja Lampi, Kirsi Stark, joka on myös esitellyt asian, ja Unto Huttu.

Käsittely korkeimmassa hallinto-oikeudessa

1. A on valituksessaan vaatinut, että hallinto-oikeuden päätöstä muutetaan lupamääräyksen 8 osalta siten, että velvoite kalatien rakentamiseksi poistetaan. Lupamääräystä 9 on muutettava niin, että vettä juoksutetaan vähintään 0,35 m³/s vuorokausikeskiarvolla. Miestämäjärven vedenkorkeuden ollessa säännöstelyn alarajalla on vedenkorkeuden laskun ja alarajan alittumisen estämiseksi juoksutusta kuitenkin tarvittaessa pienennettävä.

Arrakosken voimalaitoksen pysyttämistä ja lisäkoneiston rakentamista koskevassa lupahakemuksessa on kyse haittojen ehkäisystä ja vähentämisestä lisäkoneiston avulla.

Hakemukseen liitetyssä Kala- ja vesitutkimus Oy:n laatimassa Arrakosken vesivoimalaitoksen kalatalousvaikutusarviossa on kokonaistaloudellisesti järkevinä kompensaatioina pidetty jatkuvaa juoksutusta 200 l/s vuorokausikeskiarvona laskettuna sekä kunnostuksia Vierunkoskessa ja Arrakosken alaosassa. Voimalaitoksen alakanava on jätetty pois poikastuotantoarviosta voimalaitoksen seisokkien takia.

Pienen koneen asentamisen jälkeen alakanavassa olisi turvattu jatkuva juoksutus vähintään 200 l/s vuorokausikeskiarvona laskettuna eli seisokkeja ei tulisi. Virtaama 200 l/s on pienimmillään kuivana aikana Miestämäjärvestä riittävä virtaama.

Pienellä 500 l/s lisäkoneella jatkuva vuorokausikeskiarvo voi olla määrättävissä virtaamalle 200–500 l/s. Esimerkiksi voimalaitoksen kautta ajetulla jatkuvalla virtaamalla 350 l/s vuorokausikeskiarvona laskettuna on voimalaitoksen alakanavassa aina vettä. Samalla poikastuotanto paranee enemmän kuin vanhassa ohijuoksutusuomassa.

Pienten virtaamien aikaan Arrakoskessa riittää vettä vain joko ohijuoksutusuomaan tai voimalaitoksen pienelle koneelle. Pienten poikasten suojapaikoiksi voi tarvittaessa helposti lisätä virtakivikkoa. Pienen koneen asentamisen johdosta myös kaikissa muissakin voimalan alapuolisissa vesissä olisi jatkuvasti vettä.

Voimalaitoksen alakanavan poikastuotantopinta-ala noin 1 000 m² on samankokoinen kuin vanha ohijuoksutusuoma. Alakanava on parempi raekooltaan kutusoraksi kuin ohijuoksutusuoma. Alakanavan isomman poikastuotannon lisäksi saadaan puhdas uusiutuva energia, kun vesi menee voimalan läpi.

Voimalaitoksen ohijuoksutus ei ole tarpeen kalanpoikastuotannon vuoksi eikä kalatie ei ole tarpeen kalannousun takia, koska voimalaitoksen yläpuolella sijaitsevat Kaukilankoski ja Sumperinvirta ovat poikastuotantopinta-alaltaan pieniä. Kalatalousvaikutusarviossa arvioitu poikastuotantopinta-ala on vain 11 prosenttia koko reitin pääuoman vaelluspoikaspotentiaalista.

Osoilan osakaskunta omistaa pääosan Arrakosken ala- ja yläpuolisista vesistä ja osan koskivoimasta. Osakaskunnan kanssa sovitulla koskivoiman vuosivuokralla osakaskunta voi istuttaa esimerkiksi Arrakosken yläpuoliseen Miestämäjärveen haluamiaan kalalajeja 1 500 eurolla vuosittain. Voimalaitoksen tasaisen virtauksen vuoksi alapuolisen vesistön poikastuotanto on mahdollista Vierunkosken nousuesteen mahdollisen poiston jälkeen, jos pieni koneisto asennetaan.

Kala- ja vesitutkimus Oy:n tekemässä kalatalousvaikutusarviossa voimalaitoksen alakanava on jätetty pois poikastuotantoarviosta, mutta poikastuotantoarvioihin on laskettu vanha luonnonuoma. Näiden perusteella on tehty päätös veden juoksuttamisesta vanhaan uomaan. Voimalaitoksen alakanava on koostumukseltaan erinomaista taimenen lisääntymisaluetta. Raekoko on 2–6 cm. Kanavassa on virtakiviä, joita tarvittaessa voi myös lisätä. Häiriötilanteessakaan alakanava ei kuivu kokonaan.

Vettä ei riitä sekä vanhaan luonnonuomaan että jatkuvaan juoksuttamiseen pienen koneen kautta useana kuukautena vuodessa. Sen vuoksi täytyy tehdä valinta jatkuvan ohijuoksutuksen ja turpiinin kautta alakanavaan juoksuttamisen välillä. Voimalaitoksen alakanavassa kutusora ja kutu pysyvät paikoillaan, koska alakanava ei ole jyrkkä. Vanhassa luonnonuomassa on putouskorkeutta yli 20 metriä. Se on niin jyrkkä, että lähes kaikki pienempi kiviaines on ajautunut pois ajoittain tapahtuvissa ohijuoksutuksissa. Vanha luonnonuoma ei ole hyvä taimenen lisääntymisalue.

Kala- ja vesitutkimus Oy:n tekemän kalatalousselvityksen loppuyhteenvedon mukaan kokonaistaloudellisesti järkevinä kompensaatioina voidaan pitää vaihtoehtoja hakemuksen mukaisesta pienestä uudesta turpiinista ja Vierunkosken nousuesteen poistamisesta. Lupamääräyksessä 9 määrätty jatkuva juoksutus 0,35 m³/s Arrakosken vanhaan uomaan on tarpeen kalaston elinolosuhteiden turvaamiseksi. Sillä mahdollistetaan taimenen lisääntyminen. Jatkuva juoksutus parantaa Arrakosken vesiympäristön viihtyisyyttä ja kosken virkistyskäyttömahdollisuuksia.

Alajärven kesäasuntojen virkistyskäytön kannalta on parempi, että vesi menee voimalan kautta, koska vedenkorkeusvaihtelut ovat pienemmät kuin siinä tapauksessa, että vesi menisi jatkuvasti ohijuoksutusuomassa ohi. Pienemmät vedenkorkeusvaihtelut johtuvat siitä, että pienellä koneella ajetaan jatkuvasti 0,5 m³/s. Kun tarve tulee ajaa enemmän vettä läpi, pieni kone sammutetaan ja käynnistetään iso kone 2,1 m³/s. Tällöin vedenpinta nousee 1,6 m³/s verran. Jos taas ohijuoksutetaan 0,35 m³/s ja käynnistetään iso kone, nousee vedenpinta alapuolella 2,1 m³/s verran. Vedenkorkeuksien vaihtelu yläpuolisessa ja alapuolisessa vesistössä muodostuu ensimmäisen vaihtoehdon mukaan ajettuna mahdollisimman vähäiseksi.

2. Arrakosken kyläyhdistys ry on valituksessaan vaatinut, että Arrakosken voimalaitos on velvoitettava ohjaamaan Arrakosken alkuperäiseen uomaan jatkuvasti vettä vähintään 0,5 m³/s ainakin matkailukautena. Voimalaitos on velvoitettava kiinnittämään näkyvä ja helppolukuinen mitta-asteikko säännöstelypatoon jatkuvan juoksutuksen aukon viereen helpottamaan Miestämäjärven vedenkorkeuden seurantaa. Uuden koneiston rakentaminen tulisi sallia vain, jos se korvaa vanhan turpiinin. Säännöstelypadon päällä kulkevan sillan kaiteiden on täytettävä nykyiset turvallisuusnormit. Luvan on oltava määräaikainen. Lupamääräykset on tarkistettava uutta lupaa harkittaessa. Yhdistys on viitannut Vaasan hallinto-oikeudelle tekemäänsä valitukseen.

3. C, E, B ja D ovat valituksessaan vaatineet, että hallinto-oikeuden ja aluehallintoviraston päätökset kumotaan ja hakemus hylätään.

Hallinto-oikeuden päätös perustuu virheelliseen arviointiin hankkeen ja sen toteutustavan ympäristöön ja alueen oloihin kohdistuvien vaikutusten merkittävyydestä sekä puutteellisesti suoritettuun luvan edellytysharkintaan. Hyötyjen ja haittojen vertailussa on annettu merkitystä ainoastaan epätodelliseen arvioon perustuvalle vesivoimahyödylle.

Asian ratkaisu perustuu vajavaiseen selvitykseen hyödyistä ja haitoista eikä asiaa ei ole käsitelty uuden hankkeen lupahakemukselta edellytetyllä tavalla. Tarkastelussa on annettu merkitystä sille tosiasialle, että voimalaitos on ollut olemassa. Koska määräaikainen lupa on päättynyt 27.9.2006, tätä seikkaa ei voi ottaa huomioon, vaan kysymys on luvattoman vesistössä olevan laitoksen pysyttämisestä täysin uutena hankkeena. Tilannetta ei voi perustaa siihen olotilaan, joka vallitsee laittoman vaiheen seurauksena, vaan huomioon on otettava jo aikaisemmin paikalla olleen laitoksen aiheuttamat vaikutukset, erityisesti ympäristövaikutukset. Ympäristölliset ja kulttuuriset arvot heikkenisivät uuden luvan johdosta entisestään. Kalatien tekemisellä ei tässä suhteessa ole juurikaan merkitystä. Ilman lupaa harjoitetun toiminnan vaikutukset eivät ole sillä tavoin korjaamattomia, että voitaisiin katsoa uuden luonnontilan syntyneen, vaan olevien rakenteiden poistamisella saadaan alkuperäinen vesiympäristö entiselleen. Arrakosken vesivoimalaitos on aikanaan rakennettu putkivoimalana kauaksi luonnonuomastaan. Kosken ja koskimiljöön ennallistamiseksi on tarpeen nyt vain ohjata vesi takaisin omaan luonnonuomaansa.

Olemassa olevia rakenteita tai patoja ei ole vaadittu muutettaviksi. Vanhojen rakenteiden sijaintia ja kelvollisuutta nykyisten teknisten ja muiden vaatimusten osalta ei ole arvioitu eikä kyseenalaistettu. Lupaviranomainen on sitoutunut hyväksymään sekä voimalaitoksen sijaintipaikan ja siihen liittyvät haittavaikutukset ilman mahdollisuutta vaihtoehtoiseen tarkasteluun.

Hyödyn arviointi perustuu luvanhakijan antamiin virheellisiin tietoihin sähkön tuotantomääristä ja kokonaishyödystä, joksi on ilmoitettu 1,5 miljoonaa euroa. Luvanhakija on ilmoittanut voimalaitoksen energiantuotannoksi 1 500 MWh/a ja sähkön hinnaksi 50 euroa/MWh. Saatavissa olevien yhdeksän vuoden seurantatietojen mukaan vuosina 1997–2000 ja 2002–2006 tuotanto oli kuitenkin keskimäärin 1 160 MWh/a. Kun hintana käytetään vuoden 2012 keskihintaa (Nord pool) 37 euroa/MWh, oikea kokonaishyöty on 0,86 miljoonaa euroa.

Aluehallintovirasto on perusteluissaan ilmoittanut lupamääräyksen 9 mukaisesti jatkuvasti ohijuoksutettavan veden määrän pääomitetuksi arvoksi noin 0,5 miljoonaa euroa. Kokonaishyödyksi jää siis 0,36 miljoonaa euroa. Lisäksi Kala- ja vesitutkimus Oy:n kalatalousvaikutusarviossa hankkeen kokonaishaitaksi kalataloudelle on laskettu 186 000–350 000 euroa. Taloudellista kokonaishyötyä hankkeesta ei synny.

Hallinto-oikeudella ei ole ollut hankkeen vaikutuksista riittävästi ja oikeaa tietoa hankkeen hyötyjen ja haittojen arvioimiseksi. Hakija ei ole esittänyt intressivertailua hankkeen arvioimiseksi. Ainoa esitetty perustelu luvan myöntämiselle väärin ilmoitetun kokonaishyödyn lisäksi on uusiutuvan kotimaisen sähköntuotannon lisääminen. Tuotanto on kuitenkin pieni, alle 1 GWh/a eli noin kaksi prosenttia Padasjoella tuotetun uusiutuvan energian määrästä. Tämä on noin seitsemäsosa yhden tuulivoimalan tuotannosta.

Hyötyjen ja haittojen vertailussa ei ole annettu merkitystä merkittäville haittavaikutuksille luonto- ja kulttuuriympäristöön eikä suurten ja nopeiden vedenkorkeuden vaihteluiden vaikutuksille. Hanke heikentää elinolosuhteita ja viihtyisyyttä Arrakosken kylän alueella ja laajemmaltikin Padasjoella. Ikiaikaisesta koskesta ja koskimiljööstä jää jäljelle ruma, kivikkoinen koskiuoma. Koskiluonto, sen monimuotoisuus ja äänimaailma sekä ihmisten tuhannen vuoden aikana muovaaman elinympäristön perinne-, kulttuuri- ja luontoarvot katoavat. Vesijako–Päijänne -vesireitin virkistyskäyttömahdollisuudet erityisesti välillä Miestämä–Ruokolampi huonontuvat oleellisesti. Kuivattu koski ja vedenkorkeuden mittavat vaihtelut alentavat kymmenien rantakiinteistöjen arvoa. Ainoa hyöty kauko-ohjatusta voimalaitoksesta on sen maksama vuosittainen 1 500 euron korvaus Osoilan kalastuskunnalle.

Padasjoen ja Arrakosken kylän elinkelpoisuus ja tulevaisuus on paljolti matkailu- ja lomailuelinkeinojen kehittämisen varassa. Kuivattu Arrakoski tuhoaa alan mahdollisuudet Arrakosken ympäristössä ja heikentää niitä koko Vesijako-Päijänne vesireitin varrella. Vapaana juokseva Arrakoski sitä vastoin lisäisi seudun vetovoimaa.

Aluehallintoviraston lausunnon mukaan lupaehdot takaavat sen, että voimalaitoksen alapuolisen vesistön (Alajärven ja Tarposen) vedenkorkeuden vaihtelut pienenevät. Säännöstelyrajoja ei kuitenkaan ole, vaan juoksutus on järjestettävä kulloinenkin vesitilanne huomioon ottaen niin, että voimalaitoksen juoksutusmuutoksista ja mahdollisesta jaksottaisesta käymisestä aiheutuva vaihtelu muodostuu mahdollisimman vähäiseksi.

Voimalaitoksen yläpuolisen altaan, Miestämän, koko on 176 hehtaaria ja ala-altaan, Alajärven, 16 hehtaaria. Alajärvessä ei ole säännöstelyvelvoitetta. Voimalaitoksen rakennusvirtaama on 3,2 m³/s. Keskivirtaama Miestämästä eri kuukausina on 0,9–2,2 m³/s. Voimalaitoksen käyttö on jaksottaista, mikä aiheuttaa nopeita ja voimakkaita vedenkorkeuden vaihteluita pienessä Alajärvessä ja Tarposessa. Lupamääräyksissä määrätty ohivirtaus luonnonuomaan/kalatiehen ei vaikuta vedenkorkeuden vaihtelua pienentävästi. Voimalaitoksen käyntijakson aikana vedenkorkeus voi nousta jopa korkeammalle kuin ennen, kun Alajärveen tulee enemmän vettä (ohivirtaus 0,35 m³/s + turpiinista 3,2 m³/s).

Jos hankkeelle myönnetään lupa, olisi asetettava rajat alapuolisen vesistön vedenkorkeuksille ja hakija velvoitettava asentamaan koneisto, joka olisi oikean kokoinen Arrakoskeen ja mahdollistaisi tasaisemman juoksutuksen kuin tähän asti. Nykyinen turpiini on sopiva hintahuippujen ajamiseen.

Liikemies F osti Arrakosken voimalaitoksen Vattenfall Oy:ltä vuonna 2001. Hän myi sen 31.3.2010 pojalleen A:lle, joka on hakenut toimilupaa voimalaitoksen käytölle. Voimalaitoksen toimilupa oli päättynyt 27.9.2006. Se jatkoi kuitenkin toimintaansa ja 26.3.2009 ruoppautti lainvastaisesti järvireitin yläjuoksua Vesijaon bifurkaatiojärvestä Sumperinvirtaan saadakseen Vesijako-järven osuuskunnan vettä Arrakosken voimalaitokseen. Vesijako-järven osuuskunnan jäsenet tekivät asiasta rikosilmoituksen 11.4.2009. Ympäristöviranomainen velvoitti voimalaitoksen omistajan korjaamaan tekemänsä muutokset virtaamassa.

Voimalaitoksen toiminta on jatkunut kohta kahdeksan vuotta ilman lupaa huolimatta käynnissä olevasta lupaprosessista ja valituksista. Lähes kaikki ihmiset paikkakunnalla haluaisivat, että koski vapautettaisiin luonnontilaan.

Etelä-Suomen aluehallintovirasto on lausunnossaan viitannut antamaansa päätökseen ja sen perusteluihin. Valituksissa ei ole esitetty mitään sellaista uutta, minkä vuoksi päätöstä olisi syytä muuttaa.

Hämeen elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskuksen kalatalousryhmä on lausunnossaan esittänyt, että aluehallintovirasto on Arrakosken voimalaitoslupaa harkitessaan arvioinut kalatien rakentamisen ja toiminnan aiheuttamat hyödyt ja kustannukset ja vesilain mukaisen intressivertailun jälkeen päätynyt kalatievelvoitteen määräämiseen. Päätös on myös valtioneuvoston 8.3.2012 vahvistaman kansallisen kalatiestrategian sekä Kymijoen-Suomenlahden vesienhoitoalueen vesienhoitosuunnitelman mukainen. Aluehallintoviraston päätöksen perustelut ovat asianmukaiset, vaikka suurempi 0,5 m³/s juoksutus olisi varmemmin turvannut taimenen lisääntymisen Arrakosken vanhassa uomassa.

Voimalaitoskanavan merkitys taimenen lisääntymisalueena on vähäinen muun muassa alueen profiilin, virtaamavaihtelujen ja häiriöalttiuden vuoksi. Lyhyetkin seisokit ovat taimenen poikasille kohtalokkaita. Jatkossakin alakanava ja kaikki voimalaitoksen alapuoliset koskialueet kärsivät lyhytaikaissäännöstelystä. Lupahakemukseen liitetyssä asiantuntija-arviossa alakanava on jätetty kokonaan pois poikastuotantoarvioista. Alakanava ei ole vaihtoehto vanhaan uomaan muodostuvalle lisääntymisalueelle.

Asiantuntijalausunnon mukaan kalatien rakentaminen ja 0,5 m³/s juoksutus siihen on kalatalouden kannalta selvästi edullisin kompensaatiovaihtoehto. Kuivillaan olevan Arrakosken luonnonuoman profiili ja kivikoko ovat erinomaisia taimenen 1- ja 2-vuotiaille poikasille. Vanhan uoman vesittäminen tekisi siitä Arrajoen reitin selvästi tärkeimmän järvitaimenen lisääntymisalueen. Habitaattia on vielä mahdollisuus parantaa lisäämällä kutusoraa ja estämällä sen mahdollinen huuhtoutuminen alavirtaan kynnystämällä ja pintakivillä.

Vanhan uoman vesittäminen ja siihen tehtävä kalatie mahdollistavat taimenen nousun myös voimalaitoksen yläpuolisille koski- ja virta-alueille. Näiden kunnostuksella voidaan vesistön taimenpoikasten tuotantoa lisätä entisestään. Kalatie parantaa myös alas vaeltavien smolttien selviytymistä. A:n valituksessa esitetty vaihtoehto ei mahdollista taimenen nousua, jolloin yläpuoliset lisääntymisalueet jäisivät hyödyntämättä.

Taimenen alamitan nosto 60 senttimetriin sekä Etelä-Päijänteen kalastusalueen toimet verkkokalastuksen säätelemiseksi lisäävät osaltaan kudulle nousevien yksilöiden määrää. Tämä puolestaan korostaa kalatien rakentamisen välttämättömyyttä. Laitoskasvatetuilla istukkailla ei ongelmaa voida ratkaista, koska tulokset ovat huonoja. Uusi kalatiestrategia korostaa luonnonmukaisen lisääntymisen tärkeyttä.

Kysymys on erittäin uhanalaisen, jopa sukupuuton uhkaaman Päijänteen järvitaimenen lisääntymisedellytysten turvaamisesta. Vanhan uoman vesittäminen lisää merkittävästi taimenen poikastuotantoa ja kalatie avaa nousumahdollisuuden myös Arrajoen reitin yläosan lisääntymisalueille. Järvitaimenen kannan vahvistaminen edellyttää kaiken käytettävissä olevan kutu- ja poikastuotantoalueen hyödyntämistä myös Arrakosken voimalaitospadon yläpuolella.

A:n valitus tulee perusteettomana hylätä.

Arrakosken kyläyhdistys ry on muun ohessa edellyttänyt luvan määräaikaisuutta tai lupaehtojen tarkistusta määrävälein. Vaatimus on perusteltu.

Hämeen elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskuksen ympäristö ja luonnonvarat -vastuualue on lausunnossaan viitannut asiassa aikaisemmin esittämäänsä. Kalatien rakentaminen ja luvassa määrätty veden jatkuva juoksuttaminen vanhaan luonnonuomaan on tarpeellista ja perusteltua muun muassa kalastonhoidon, vesienhoidon suunnittelun tavoitteiden toteutumisen, vedenkorkeuden ja virtaamien vaihteluista virkistyskäytölle aiheutuneiden haittojen vähentämisen sekä vanhan luonnonuoman ympäristön viihtyisyyden parantamisen kannalta, eikä lupapäätöstä ole tältä osin syytä muuttaa.

Lupaviranomainen antaa lupapäätöksessä juoksutusta koskevat ohjeet ja määräykset, joiden perusteella ELY-keskus valvoo laitoksen toimintaa. Juoksutussäännön laatiminen ei ole ELY-keskuksen tehtävä.

Padasjoen kunnan valvontajaosto on vastineessaan esittänyt, ettei A:n vaatimaa jatkuvan juoksutuksen pienentämistä tule sallia. Päätöksen mukainen juoksutus 0,35 m³/s on tarpeellinen kalastonhoidolle ja alapuolisten kiinteistöjen virkistyskäytölle. Virtaava jokiuoma lisää ympäristön viihtyisyyttä ja kylän alueen virkistyskäyttömahdollisuuksia. Kalatien rakentaminen on tarpeellinen taimenen lisääntymisen ja liikkuvuuden kannalta.

Jokioisten osakaskunta on vastineessaan uudistanut aikaisemmin lausumansa ja todennut, että kalatien rakentaminen Arrakoskeen on välttämätöntä, että taimen pääsee nousemaan aina Vesijako-järveen asti. Arrakosken voimalaitoksen alakanava ei ole taimenen lisääntymiselle mahdollinen veden hitaan juoksutuksen johdosta. Arrakosken vanhaan uomaan on juoksutettava vettä jatkuvasti vähintään 0,35m³/s.

Sähkölaitos säännöstelee veden korkeutta viikonloppuisin perjantain ja sunnuntain välisenä aikana niin runsaasti, että Alajärven ja Tarposten veden korkeus laskee 30–40 cm, jolloin laiturit jäävät kuiville. Vierunkosken vesimäärä on minimissä, mikä aiheuttaa taimenen poikasille huonon elinympäristön. Talvella, kun Vierunkoskessa on vähän vettä, taimenen mäti jäätyy ja tuhoutuu.

Jokioisten osakaskunta on istuttanut Vierunkoskeen 1-vuotiaita taimenia noin 250 kappaletta. Sähkökalastus on suoritettu vuosittain. Vuoden 2014 elokuun lopussa suoritetussa sähkökalastuksessa löytyi muutama joessa syntynyt, koska rasvaevää ei ollut leikattu.

Voimalaitos on velvoitettava pitämään vedenjuoksutus tasaisena. Arrakosken vanhan uoman ja Alajärven suulle on asennettava digitaalinen mittauspaikka, josta pystytään tarkkailemaan vedenkorkeutta.

Etelä- ja Keski-Päijänteen kalastusalue on vastineessaan esittänyt, että voimalaitosuoman rakenteen ja virtaamavaihteluiden takia se ei sovellu taimenen lisääntymis- ja poikasalueeksi. Luonnonuoman rakenne on Kala- ja vesitutkimus Oy:n tekemän selvityksen mukaan tähän tarkoitukseen erinomainen. Yläpuolella on taimenen lisääntymiseen soveltuvia alueita, jotka saadaan kalatien rakentamisen jälkeen käyttöön. Kalatien rakentamisen jälkeen näiden kohteiden merkitystä voidaan entisestään lisätä kalataloudellisten kunnostusten avulla.

Arrakosken luonnonuoman vesittämisen sekä kalatien merkitys tulee vielä kasvamaan lähivuosina, kun Arrakosken alapuolinen Vierunkoski kunnostetaan kalataloudellisesti. Siinä yhteydessä koskessa oleva nousueste muokataan kalojen vaellukset mahdollistavaksi, jolloin taimenilla on vapaa vaellusväylä Arrakosken voimalaitokselle asti. Kunnostussuunnitelma kohteelle valmistuu vuoden 2014 aikana.

Kalastusalue ja Jokioisten osakaskunta ovat tehneet paljon toimenpiteitä reitin taimenkannan vahvistamiseksi muun muassa kunnostamalla Risulanojan ja Pannijoen sekä avaamalla reitillä olevia nousuväyliä niittojen ja ruoppausten avulla.

Arrakosken luonnonuomaan on juoksutettava jatkuvasti vettä 0,50 m³/s ja luonnonuoman yhteyteen on rakennettava kalatie. A:n tekemä valitus on hylättävä.

G ja H ovat vastineessaan esittäneet, että vedenkorkeudet Vierunjoessa ja Tarposessa vaihtelevat huomattavasti niiden yläpuolisen Arrakosken voimalan juoksutuksen vuoksi. Alhaisista vedenkorkeuksista ja korkeuden jatkuvasta vuorokautisesta vaihtelusta aiheutuu haittaa sekä vesien virkistyskäytölle että ekosysteemille. Vierunkosken pato rapautuu vähitellen talviaikaisen vedenkorkeusvaihtelun aiheuttaman pohjia myöten tapahtuvan jäätymisen vuoksi.

Arrakosken voimalaitoksen uudessa luvassa on oltava määräykset riittävästä minimijuoksutuksesta ja juoksutussäännöstä, jossa voimalaitoksen yläpuolisen Miestämänjärven säännöstelyssä ennalta varaudutaan kuivien kausien minimijuoksutuksiin. Voimalaitokselle on asetettava myös velvoite alapuolisen vesistön vedenkorkeuksien tarkkailuun ja säännöstelyn ohjaukseen alapuolisen vesistön vedenkorkeuksien perusteella. Viranomaisten tulee seurata juoksutussäännön vaikutuksia ja tarvittaessa tarkistaa määräysten teknisiä yksityiskohtia lupapäätöksen asettamien velvoitteiden mukaisen juoksutuksen aikaansaamiseksi. Hallinto-oikeuden asiassa antamaa päätöstä ei ole syytä muuttaa, mutta juoksutussääntöä koskevaa päätöksen osaa tulisi tarkentaa niin, että juoksutus mahdollisimman hyvin takaa päätöksen mukaisen minimijuoksutuksen kaikissa olosuhteissa.

Vesijako-järven suojeluyhdistys ry on vastineessaan esittänyt, että A:n valitus hylätään.

A on muiden valitusten johdosta antamassaan selityksessä esittänyt muun ohella, että Arrakoskessa on ollut jo 1600-luvulta lähtien erilaisia vesivoimaa hyödyntäviä laitoksia. Koska kosken vesimäärä on pieni, ovat muut toiminnot vuosien mittaan käyneet kannattamattomiksi.

Juoksutuksen määräävät yläpuolisen Miestämäjärven säännöstelymääräykset, minkä vuoksi eri vuodenaikoina ja tilanteissa koskessa virtaa hyvinkin erilaisia vesimääriä. Uuden pienen koneen hankinnalla alapuolisten kahden pienen järven vedenkorkeusvaihtelut jäisivät pienemmiksi.

Vuonna 1878 rakennettu Arrakosken voimalaitoksen pato ei ole Päijänteen taimenkannan nousueste, vaan nousueste on noin 1,5 kilometriä Arrakoskesta alajuoksuun päin oleva pato Vierunkoskessa. Vasta kun tämä nousueste poistetaan, pääsee taimen nousemaan Arrakosken voimalaitokselle asti.

Valittajien vaatimassa paikassa on koko voimalaitoksen olemassaolon ajan ollut vedenkorkeusasteikko. Myös yläpuolisessa Miestämän järvessä ja voimalaitoksen alapuolella on vedenkorkeusasteikot. Tieto yläpuolisesta vedenkorkeudesta samoin kuin juoksutusmäärästä on mennyt asianomaisille viranomaisille päivittäin.

Toistaiseksi voimassa oleva lupa on perusteltu. Lisäkoneistolla ehkäistään ja vähennetään voimalaitoksesta mahdollisesti aiheutuvia haittoja.

Arrakosken voimalaitos tuottaa sähköä hakijan omistaman Virolan puutarhan tarpeisiin. Puutarha on toiminut 84 vuotta, joten toiminta on vakiintunutta. Voimalaitoksen käyttö tapahtuu kasvihuoneiden tietokoneilla kaukokäyttönä jatkuvassa valvonnassa. Koneita ja rakenteita huolletaan, korjataan ja uusitaan aina tarpeen mukaan. Patoturvallisuutta valvovat patoturvallisuusviranomaiset.

Patoluukkujen hoitosilta on yksityisaluetta. Kaiteen korkeus on riittävä luukkujen aukaisijalle. Muilla ulkopuolisilla ei ole asiaa yksityisalueelle. Viranomaisten niin vaatiessa kaidetta voi myös korottaa.

B,C,D ja E asuvat Lahdessa. Kenelläkään heistä ei ole kiinteistöä Arrakosken vanhan uoman ympäristössä.

Mikäli kalatievelvoite ja jatkuva ohijuoksutus 0,35 m³/s jää voimaan, ei uutta pientä 0,5 m³/s konetta kannata rakentaa. Lupaehdoissa määrätty jatkuva virtaama 0,35 m³/s ei pienennä vedenkorkeuden vaihteluita. Kahden turpiinin vaihteluilla vedenkorkeuden vaihtelut ovat pienempiä kuin kalatien kautta juoksutettuna.

Miestämäjärven säännöstelystä johtuvat vedenkorkeuden vaihtelut voivat nykyisin olla enintään 7 cm vuorokaudessa. Uuden pienen koneen avulla ja uudella juoksutussäännöllä Miestämän korkeusvaihtelut olisivat 0–3 cm vuorokaudessa.

Ohijuoksutus ei ole perusteltua vanhan luonnonuoman ympäristön viihtyisyyden parantamisen kannalta. Vanhassa luonnonuomassa on harjusta suotautuvan veden johdosta jatkuva pieni puro, jonka vesipinta-ala on noin 500 m². Vuosittain keskimäärin kymmenenä päivänä Miestämän säännöstelystä johtuva ohijuoksutus on syönyt lähes kaiken pienemmän kivi- ja kasviaineksen noin 2–4 metrin leveydeltä. Puusto ja kasvillisuus on uoman ympärillä muotoutunut vuosisatojen kuluessa. Yleisilmeeseen ei jatkuvalla juoksutuksella 0,35 m³/s vettä nykyisen lisäksi ole vaikutusta.

Vanhan luonnonuoman vesittäminen ja kalatien tekeminen siihen on huono vaihtoehto, koska silloin menetetään arvokas uusiutuva energia.

Lupahakemukseen liitetyn asiantuntija-arvion mukaan alakanava on jätetty kokonaan pois poikastuotantoarviosta. Tämä on se virhe, miksi kalatien tekemiseen ja jatkuvaan ohijuoksutukseen on päädytty. Alakanava on vaihtoehto vanhaan uomaan tehdylle jatkuvalle ohijuoksutukselle, koska vettä ei riitä sekä ohijuoksutukseen että voimalaitoksen kautta juoksuttamiseen. Kala- ja vesitutkimus Oy:n asiantuntijaselvityksen mukaan alakanava on jätetty pois poikastuotantoarviosta, koska tällä hetkellä käytettävissä on vain 3,2 m³/s kone ja siitä johtuvat seisokit. Jos tehdään lisäksi uusi 0,5 m³/s kone, sillä voidaan jatkuvasti ajaa esimerkiksi 0,35 m³/s vuorokausikeskiarvolla voimalaitoksen kautta.

Asiantuntijaselvityksen mukaan koko alakanavan pohja on taimenen kudulle sopivaa pohjamateriaalia. Alakanavan rannoilla on 1–2 metrin vyöhyke kutusoraa ja jonkin verran poikashabitaattia. Pienen koneen jatkuvalla juoksutuksella alakanava ja alapuoliset lisääntymisalueet olisivat jatkossa aina vesitettyinä.

Mikäli vuorokausikeskiarvoksi määrätään vähintään 0,35 m³/s voimalaitoksen kautta, eli sama, mikä on kalatiehen määritelty juoksutus, pitää olla mahdollisuus pienentää vesimäärä 0,35 m³/s keskimäärin 18 päiväksi vuodessa yläpuolisen Miestämän säännöstelykorkeuden alittamisen estämiseksi.

Arrakosken kyläyhdistys ry on vastineessaan esittänyt, että asiassa ei ole ilmennyt mitään sellaista uutta tietoa, jonka vuoksi yhdistyksen valituksessa esitettyjä vaatimuksia olisi syytä muuttaa.

B ja hänen asiakumppaninsa ovat antaneet vastineen.

A on antanut vastaselityksen.

B ja hänen asiakumppaninsa ovat antaneet vastaselityksen, jossa on muun muassa esitetty, että C asuu ja on kirjoilla Padasjoen kunnassa. B omistaa loma-asunnon (kiinteistötunnus 576-411-5-196) Miestämäjärven rannalla noin 300 metrin päässä voimalaitoksen padosta.

Voimalaitos ei tuota sähköä hakijan omistaman Virolan puutarhan tarpeisiin Kangasalla. Hakijalla ei ole sähkönsiirtolinjaa Kangasalle, vaan hän myy tuotetun sähkön sähköpörssissä.

Arrakosken voimala sai rakennusluvan 1960-luvun alussa. Silloin ei vielä ymmärretty eikä annettu painoarvoa rakentamisen aiheuttamille luonto- ja ympäristötuhoille. Se, että rakentaja onnistui hankkimaan koskioikeudet, tarkoitti siihen aikaan käytännössä sitä, että hanke sai luvan vesioikeudelta.

Arrakosken kyläyhdistys ry:lle on varattu tilaisuus vastaselityksen antamiseen.

Korkeimman hallinto-oikeuden ratkaisu

1. Jokioisten osakaskunnan vaatimus, että voimalaitos on velvoitettava pitämään vedenjuoksutus tasaisena ja että Arrakosken vanhan uoman ja Alajärven suulle on asennettava digitaalinen mittauspaikka, josta pystytään tarkkailemaan vedenkorkeutta, jätetään tutkimatta.

Etelä- ja Keski-Päijänteen kalastusalueen vaatimus, että Arrakosken luonnonuomaan on juoksutettava jatkuvasti vettä 0,50 m³/s, jätetään tutkimatta.

G:n ja H:n vaatimus, että juoksutussääntöä koskevaa päätöksen osaa tulisi tarkentaa niin, että juoksutus mahdollisimman hyvin takaa päätöksen mukaisen minimijuoksutuksen kaikissa olosuhteissa, jätetään tutkimatta.

2. Korkein hallinto-oikeus on tutkinut C:n, D:n ja E:n valituksen. Hallinto-oikeuden päätöstä, jolla heidän valituksensa on jätetty tutkimatta, ei muuteta.

3. Korkein hallinto-oikeus on tutkinut asian yhtäältä A:n sekä toisaalta Arrakosken kyläyhdistys ry:n ja B:n valitusten johdosta.

Valitukset hylätään. Hallinto-oikeuden päätöksen lopputulosta ei muuteta.

Perustelut

1. Vaatimukset on esitetty korkeimmalle hallinto-oikeudelle annetuissa vastineissa ja siis valituksen tekemiselle säädetyn määräajan jälkeen. Tämän vuoksi vaatimukset on jätettävä tutkimatta.

2. Hallinto-oikeuden on ratkaisustaan ilmenevien perustelujen ja siinä mainittujen lainkohtien nojalla tullut jättää valitus tutkimatta C:n, D:n ja E:n osalta. Samasta syystä asiaa ei tutkita mainittujen henkilöiden valituksesta myöskään korkeimmassa hallinto-oikeudessa.

3. Asiakirjoista saatavan selvityksen mukaan veden ohjaaminen Arra³kosken luonnollisen uoman ohi on tuhonnut Päijänne–Vesijako -reitin merkittävimmän taimenen poikastuotantoalueen. Säännöstelypato estää kalojen ja muiden vesieliöiden vaeltamisen Arrakosken yläpuolisille virta-alueille. Hankkeen merkittävimmät vaikutukset kohdistuvat järvitaimenen vaellukseen sekä kutu- ja poikasalueisiin. Taimenen lisääntyminen ja vaellukset voidaan turvata Vesijaon ja Päijänteen välillä juoksuttamalla kohtuullinen vesimäärä Arrakosken luonnonuomaan ja rakentamalla kalatie säännöstelypadon yhteyteen.

Vierunkosken yläosalla vanhat patorakenteet hankaloittavat kalojen kulkua. Arrakosken voimalaitoksen harjoittaman lyhytaikaissäännöstelyn vuoksi Arrakoskesta alavirtaan sijaitseva Vierunkoski on ajoittain lähes kuiva, mikä haittaa taimenen poikastuotantoa koskessa. Veden ollessa matalalla kalojen nousu todennäköisesti estyy kokonaan. Voimalaitoksen säännöstely vaikuttaa voimakkaasti Vierunkosken virtaamiin ja koski jää ajoittain lähes kuiville. Mikäli Vierunkosken virtaamat ovat riittävän suuret, patorakenteet eivät kuitenkaan estä kalan kulkua säännöstelypadolle, joten Vierunkosken patorakennelman olemassaolo ei ole este kalatien rakentamiselle.

Kalatien rakentamisella ja juoksutussäännön mukaisella juoksuttamisella turvataan kalaston elinolosuhteita ja mahdollistetaan taimenen lisääntyminen sekä taimenten ja muiden kalojen ja vesieliöiden vaeltaminen Päijänteen ja sen yläpuolisen vesistön välillä. Tämä on edellyksenä sille, että lupa ylipäätään on myönnettävissä.

Tämän vuoksi ja kun muutoin otetaan huomioon edellä ilmenevät hallinto-oikeuden päätöksen perustelut ja niissä viitatut aluehallintoviraston päätöksen perustelut sekä niissä mainitut oikeusohjeet sekä korkeimmassa hallinto-oikeudessa esitetyt vaatimukset ja asiassa saatu selvitys, hallinto-oikeuden päätöksen lopputuloksen muuttamiseen ei ole perusteita.

Asian ovat ratkaisseet hallintoneuvokset Kari Kuusiniemi, Hannu Ranta, Mika Seppälä, Liisa Heikkilä, Janne Aer sekä ympäristöasiantuntijaneuvokset Timo Kairesalo ja Seppo Rekolainen. Asian esittelijä Tuulia Träskelin.