Muu päätös 2585/2015

Kalmunevan turvetuotantoalueen ympäristölupa-asia (Keuruu)

Antopäivä: 29.9.2015
Taltionumero: 2585
Diaarinumero: 0809/1/15

Asia Ympäristölupaa koskeva valitus

Valittaja Vapo Oy

Päätös, jota valitus koskee

Vaasan hallinto-oikeus 12.2.2015 n:o 15/0049/1

Asian aikaisempi käsittely

Länsi- ja Sisä-Suomen aluehallintovirasto on päätöksellään 16.12.2013 n:o 223/2013/1 myöntänyt Vapo Oy:lle ympäristönsuojelulain (86/2000) mukaisen määräaikaisen ympäristöluvan Kalmunevan turvetuotantoon Keuruun kaupungissa Pihlajaveden valuma-alueella hakemukseen liitetyn suunnitelman ja sen täydennysten mukaisesti siten muutettuna kuin lupamääräyksistä ilmenee. Tuotantoalueen pinta-ala auma-alueineen on noin 55,9 hehtaaria.

Aluehallintovirasto on myöntänyt Vapo Oy:lle luvan toiminnan aloittamiseen asetettavaa vakuutta vastaan muutoksenhausta huolimatta.

Päätös sisältää lupamääräykset 1–17, joista lupamääräykset 1–3 sekä 15 ja 16 kuuluvat seuraavasti:

Päästöt vesiin

1. Turvetuotantoalueen vedet on johdettava 16.8.2012 aluehallintovirastoon toimitetun 14.6.2011 päivätyn ja 16.5.2012 muutetun piirustuksen "Kalmu­neva, vesienkäsittelyn tehostaminen" (1:7 000) mukaisesti vesienkäsittelyrakenteiden jälkeen laskuojan kautta Suojärveen.

2. Tuotantoalueelta johdettavat vedet on johdettava hakemuksen täydennyksen (16.8.2012) liitteenä olevan piirustuksen "Kalmuneva, vesienkäsittelyn tehostaminen" (1:7 000) mukaisesti sarkaojarakenteiden, virtausta säätävien patojen ja laskeutusaltaiden kautta sekä käsiteltävä ympärivuotisesti kosteikolla sekä muutoin hakemussuunnitelmasta ilmenevällä tavalla.

Sarkaojien päissä on oltava lietesyvennys, lietteenpidätin ja päisteputket. Kokoojaojiin on rakennettava virtausta säätelevät padot. Laskeutusaltaissa on oltava pintapuomit ja purkupään virtaamaa padottava rakenne. Laskeutusaltaiden ja kosteikon on oltava mitoitusohjeiden mukaisia.

Auma-alueiden ja ojien välissä on oltava suojakaista, joka estää turpeen joutumisen ojiin.

Tuotantoalueen ulkopuoliset valumavedet on johdettava tuotantoalueen ja vesienkäsittelyrakenteiden ohitse eristysojissa, joissa on oltava lietesyvennykset.

Eristysojia kaivettaessa on käytettävä kaivukatkoja ja vedet on johdettava pintavaluntana vesistöön jos se on mahdollista.

3. Kosteikon puhdistustehon on oltava vähintään seuraava:

Kiintoaine 50 %

Kokonaisfosfori 30 %

Kokonaistyppi 15 %

Puhdistusteho lasketaan vuosikeskiarvona ennen kosteikkoa ja sen jälkeen määritetyistä pitoisuuksista häiriötilanteet mukaan lukien.

Jos kosteikon puhdistusteho ei tarkkailun perusteella täytä puhdistustehovaatimuksia, luvan saajan on välittömästi ryhdyttävä toimenpiteisiin puhdistustehon parantamiseksi ja ilmoitettava tehtävistä toimenpiteistä kirjallisesti Keski- Suomen elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskukselle ja Keuruun kaupungin ympäristönsuojeluviranomaiselle.

= = =

Haittojen vähentäminen ja ehkäisy sekä korvaukset

= = =

15. Luvan saajan on selvitettävä Kalmunevan turvetuotannon päästöjen turvetuotantoalueen aiheuttamat liettymät Suojärvessä, Ryönänkoskessa ja Martinjärvessä sekä pantava selvityksen perusteella vireille kunnostushakemus 30.11.2014 mennessä. Luvan saajan on toimitettava selvitystä koskeva suunnitelma Keski-Suomen elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskukselle hyväksyttäväksi ennen selvitystyön aloittamista.

16. Luvan saajan on selvitettävä Kalmunevan turvetuotannon päästöjen aiheuttamasta vesistön pilaantumisesta aiheutuneet virkistyskäyttöhaitat Suojärvellä, Ryönänkoskella ja Martinjärvellä ja pantava vireille vahinkojen korvaamista koskeva hakemus 30.11.2014 mennessä.

Luvan voimassaolo

Lupa on voimassa vuoden 2015 loppuun.

Tarvittaessa aluehallintovirasto voi ympäristönsuojelulain 58 ja 59 §:ssä säädettyjen edellytysten täyttyessä muuttaa lupaa tai valvontaviranomaisen aloitteesta peruuttaa luvan.

Aluehallintovirasto on perustellut päätöstään seuraavasti siltä osin kuin nyt on kysymys:

Luvan myöntämisen edellytykset

Kalmunevan turvetuotantoalue on jo kokonaan tuotannossa olevaa aluetta. Kun toimintaa harjoitetaan hakemuksessa ja aluehallintoviraston päätöksessä määrätyllä tavalla, täyttää toiminta ympäristönsuojelulain ja jätelain sekä niiden nojalla annettujen asetusten vaatimukset, kun otetaan huomioon luvan voimassaoloaika.

Vedet käsitellään ympärivuotisesti kosteikolla. Kosteikkojen toiminnasta vesien käsittelymenetelmänä on melko vähän tutkittua tietoa, eikä niitä suositella käytettäväksi pitkään toiminnassa olevan turvetuotantoalueen pääasiallisena vesien käsittelymenetelmänä. Turvetuotanto päättyisi Kalmunevalla hakijan vastineen (19.11.2013) mukaan vasta vuonna 2022.

Alapuolisilla Suojärvellä ja Martinjärvellä on suuri virkistyskäyttömerkitys, sillä niiden rannalla on runsaasti loma-asutusta. Molemmat järvet on vesienhoidon suunnittelussa luokiteltu tilaltaan tyydyttäviksi. Martinjärven kunnostus on suunnitteilla. Molemmilla järvillä ja myös Ryönänkoskella kalastetaan. Keski-Suomen elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskus on määrittänyt Suojärven ja Pihlajaveden välisellä vesistöalueella sijaitsevat virtavesialueet, joihin sisältyy muun muassa Ryönänkoski, kalastusasetuksen 51 b §:n mukaisiksi lohi- ja siikapitoisiksi vesistöiksi. Pihlajavesi ja yläjuoksun pienvedet Natura-alueeseen (FI0900123) sisältyvä Ryönänkoski sijaitsee hieman yli kilometrin päässä tuotantoalueen laskuojan Suojärveen laskukohdan alapuolella.

Kun otetaan huomioon hakemuksen käsittelyaikana käytettävissä olleet tiedot alueelle rakennetun kosteikon vesienkäsittelyn tehokkuudesta ja päästöistä sekä alapuolisen vesistön tila ja virkistyskäyttömerkitys, Natura-alueeseen sisältyvän Ryönänkosken sijainti sekä tuotantoalueen pinta-ala, ei vesienkäsittely nykyisellään ole parhaan käytettävissä olevan tekniikan mukaista tuotantoalueen olosuhteissa. Kasvillisuuskenttä on toiminut ajoittain huonosti, erityisesti suurten virtaamien aikana. Pitkään jatkuessaan turvetuotannon päästöistä aiheutuisi alapuolisen vesistön merkittävää pilaantumista tai pilaantumisen vaaraa.

Edellä mainitut seikat ja varovaisuusperiaate huomioon ottaen pitemmän määräaikaisen luvan myöntämiseen ei ole ollut edellytyksiä. Määräaikainen lupa mahdollistaa toiminnan hallitun lopettamisen. Päätöksessä on annettu määräys toiminnan lopettamisesta ja jälkihoidosta.

Vesienkäsittelyn teholle on asetettu puhdistustehorajat. Puhdistustehorajojen asettaminen ei kuitenkaan ole Kalmunevan olosuhteissa riittävä toimenpide, jotta voitaisiin myöntää nyt määrättyä pitemmän ajan voimassa olevaa lupaa. Lisäksi Kalmunevalla pohjamaa on hienojakoista kivennäismaata, jolloin on todennäköistä että päästöt tuotannon loppuvaiheessa suurenevat, mikäli vesienkäsittely ei ole tehokasta ja luotettavaa eri virtaamaolosuhteissa.

Hakemuksen käsittelyn aikana päästöjä on arvioitu ja mitattu eri tavoin, mutta aluehallintovirasto arvioi, että päästötiedot ovat riittävän luotettavat lupaharkinnan tekemiseksi. Kalataloudellisia haittoja ehkäistään kalatalousmaksulla tehtävillä toimenpiteillä.

Toiminta ei sijoitu kaavamääräysten vastaisesti.

Suojärven, Martinjärven ja Maso-Ryönänkosken tila on Keski-Suomen vesienhoidon toimenpideohjelmassa luokiteltu muun asiantuntija-arvion perusteella luokkaan tyydyttävä. Toimenpideohjelmassa on tavoitteeksi asetettu hyvän tilan saavuttaminen Suojärven ja Martinjärven osalta vuoteen 2015 mennessä ja Maso-Ryönänkosken osalta vuoteen 2021 mennessä. Kun otetaan huomioon luvan määräaikaisuus, luvan mukaisesti toimittaessa turvetuotantotoiminta ei kokonaisuutena arvioituna estä vesienhoitosuunnitelmassa sekä Keski-Suomen pintavesien toimenpideohjelmassa esitettyjen tavoitteiden saavuttamista.

Aluehallintovirasto arvioi, kun otetaan huomioon päätöksessä annetut lupamääräykset ja luvan lyhyt määräaika, ettei Kalmunevan turvetuotanto vaikuta Pihlajavesi ja yläjuoksun pienvedet Natura-alueen (FI0900123) niihin luontoarvoihin, joiden suojelemiseksi alue on sisällytetty Natura 2000 -verkostoon.

Kun otetaan huomioon Kalmunevan ja sen ympäristön tila ja käyttö, turvetuotannosta lupapäätöksen mukaisesti toteutettuna ei aiheudu luvan myöntämisen esteenä olevaa terveyshaittaa, merkittävää muuta ympäristön pilaantumista tai sen vaaraa, kiellettyä maan tai pohjaveden pilaantumista, erityisten luonnonolosuhteiden huonontumista tai yleiseltä kannalta tärkeän virkistys- tai muun käyttömahdollisuuden vaarantumista eikä eräistä naapuruussuhteista annetussa laissa tarkoitettua kohtuutonta rasitusta.

= = =

Lupamääräysten perusteluja

Vesistöön joutuvien päästöjen rajoittamiseksi annetaan määräykset 1–5. Puhdistustehovaatimuksella varmistetaan, että vesienkäsittely toimii odotetulla tavalla.

= = =

Lupamääräys 15 on tarpeen sen selvittämiseksi, millä alueilla Kalmunevan turvetuotannon päästöistä on aiheutunut alapuolisessa vesistössä liettymiä. Selvityksen perusteella luvan saajan on pantava vireille kunnostamista koskeva hakemus. Hakemus ei sisällä riittäviä tietoja, jotta kunnostamisesta voitaisiin antaa määräys nyt käsiteltävän asian yhteydessä.

Päästöistä on mahdollisesti aiheutunut Suojärven, Ryönänkosken ja Martinjärven rantakiinteistöjen virkistyskäyttöarvon heikkenemistä, mistä on saattanut aiheutua rantakiinteistöjen omistajille korvattavaa vahinkoa. Nyt käsiteltävä Kalmunevan turvetuotantotoiminta on osallisena vahingoista kuormitusosuudellaan. Koska vahinkoja ei ole selvitetty tarkemmin hakemuksessa, on lupamääräyksellä 16 määrätty tehtäväksi erillinen vahinkoarvio.

= = =

Hallinto-oikeuden ratkaisu

Vaasan hallinto-oikeus on valituksenalaisella päätöksellään hylännyt Vapo Oy:n valituksen aluehallintoviraston päätöksestä.

Hallinto-oikeus on perustellut päätöstään seuraavasti:

Sovellettavat oikeusohjeet

Ympäristönsuojelulain (86/2000) 41 §:n 1 momentin mukaan ympäristölupa myönnetään, jos toiminta täyttää ympäristönsuojelulain ja jätelain sekä niiden nojalla annettujen asetusten vaatimukset.

Ympäristönsuojelulain 42 §:n 1 momentin mukaan luvan myöntäminen edellyttää, ettei toiminnasta, asetettavat lupamääräykset ja toiminnan sijoituspaikka huomioon ottaen, aiheudu yksinään tai yhdessä muiden toimintojen kanssa terveyshaittaa, merkittävää muuta ympäristön pilaantumista tai sen vaaraa, ympäristönsuojelulain 7–9 §:ssä kiellettyä seurausta, erityisten luonnonolosuhteiden huonontumista taikka vedenhankinnan tai yleiseltä kannalta tärkeän muun käyttömahdollisuuden vaarantumista toiminnan vaikutusalueella tai eräistä naapuruussuhteista annetun lain 17 §:n 1 momentissa tarkoitettua kohtuutonta rasitusta.

Ympäristönsuojelulain 43 §:n 1 momentin mukaan luvassa on muun ohella annettava tarpeelliset määräykset päästöistä, päästöraja-arvoista, päästöjen ehkäisemisestä ja rajoittamisesta sekä muista toimista, joilla ehkäistään, vähennetään tai selvitetään pilaantumista, sen vaaraa tai pilaantumisesta aiheutuvia haittoja.

Lainkohdan 3 momentin mukaan lupamääräyksiä annettaessa on otettava huomioon toiminnan luonne, sen alueen ominaisuudet, jolla toiminnan vaikutus ilmenee, toiminnan vaikutus ympäristöön kokonaisuutena, pilaantumisen ehkäisemiseksi tarkoitettujen toimien merkitys ympäristön kokonaisuuden kannalta sekä tekniset ja taloudelliset mahdollisuudet toteuttaa nämä toimet. Päästöraja-arvoa sekä päästöjen ehkäisemistä ja rajoittamista koskevien lupamääräysten tulee perustua parhaaseen käyttökelpoiseen tekniikkaan. Lupamääräyksissä ei kuitenkaan saa velvoittaa käyttämään vain tiettyä määrättyä tekniikkaa.

Ympäristönsuojelulain 50 §:n 2 momentin mukaan luvassa on 42 §:n 1 momentin 2 kohdassa tarkoitettua pilaantumisen merkittävyyttä arvioitaessa otettava huomioon, mitä vesienhoidon ja merenhoidon järjestämisestä annetun lain mukaisessa vesienhoitosuunnitelmassa tai merenhoitosuunnitelmassa on esitetty toiminnan vaikutusalueen vesien ja meriympäristön tilaan ja käyttöön liittyvistä seikoista.

Ympäristönsuojelulain 52 §:n 1 momentin mukaan ympäristölupa myönnetään asian laadun mukaan toistaiseksi tai määräajaksi.

Saatu selvitys

Kalmuneva sijaitsee Keuruun kaupungissa ja Kokemäenjoen vesistöalueen Pihlajaveden reitillä. Kalmunevan turvetuotanto on aloitettu vuonna 1982 noin 95 hehtaarin alalla. Tuotannosta on poistunut alueita niin, että tuotantoala on nyt noin 55,1 hehtaaria.

Toiminnalle ei ole aikaisemmin haettu ympäristölupaa tai vesilain mukaista vesien johtamislupaa. Keski-Suomen ympäristökeskus on velvoittanut Vapo Oy:n hakemaan Kalmunevan turvetuotantoalueelle ympäristölupaa 31.10.2011 mennessä. Lupahakemus on määräajassa jätetty aluehallintovirastolle.

Kalmunevan valumavesien käsittelymenetelmänä on aiemmin ollut sarkaojarakenteet ja laskeutusaltaat sekä altaiden alapuolella oleva hakepato. Vesistöpäästöjen säännöllinen tarkkailu on aloitettu vuonna 2011. Vesienkäsittelyä on tehostettu rakentamalla tuotannosta poistuneelle alueelle pinta-alaltaan 4,7 hehtaaria oleva (5,9 % sen valuma-alueesta) ja ympärivuotisesti toimiva kosteikko. Kosteikko on otettu käyttöön 29.6.2012.

Käsitellyt valumavedet johdetaan noin 300 metrin pituisen laskuojan kautta Suojärveen. Suojärven vedet virtaavat Ryönänkosken kautta Martinjärveen ja edelleen Mason kautta Köminjärveen.

Suojärven yläpuolella sijaitsee hakemuksen mukaan Kalmunevan lisäksi viisi turvetuotantoaluetta, joiden tuotantokuntoinen pinta-ala oli vuonna 2010 noin 404 hehtaaria.

Laskentatavasta riippuen Kalmunevan turvetuotanto nostaa keskivirtaamalla Suojärven luusuassa veden kiintoainepitoisuutta noin 0,04–0,2 mg/l, typpipitoisuutta 8–12 μg/l ja fosforipitoisuutta 0,2–0,7 μg/l. Suojärven yläpuolisten turvetuotantoalueiden yhteiskuormitus nostaa Suojärven luusuassa veden kiintoainepitoisuutta keskivirtaamalla 0,12 mg/l ja alivirtaamalla 0,74 mg/l. Kokonaistyppipitoisuus nousee 39–240 μg/l ja fosforipitoisuus 1–5,9 mg/l.

On arvioitu, että Kalmunevan turvetuotanto nostaa vesienkäsittelyn tehostamisen jälkeen Suojärven luusuassa keskivirtaamalla veden kiintoainepitoisuutta noin 0,02 mg/l, typpipitoisuutta 6 μg/l ja fosforipitoisuutta 0,2 μg/l.

Suojärven, Ryönänkosken, Mason ja Martinjärven tila on Kokemäenjoen-Saaristomeren-Selkämeren vesienhoitosuunnitelmassa, johon liittyy Keski-Suomen pintavesien toimenpideohjelma vuoteen 2015, luokiteltu tyydyttäväksi. Toimenpideohjelmassa on tavoitteeksi asetettu Suojärven ja Martinjärven hyvän tilan saavuttaminen vuoteen 2015 ja Maso-Ryönänkosken osalta vuoteen 2021 mennessä.

Suojärvessä ja Martinjärvessä harjoitetaan vapaa-ajankalastusta. Suojärven tärkeimmät saalislajit olivat hauki, ahven ja särki. Keski-Suomen ELY-keskus on määrittänyt Suojärven ja Pihlajaveden välisellä vesistöalueella sijaitsevat virtavesialueet (muun muassa Ryönänkoski) kalastusasetuksen 51 b §:n mukaisiksi lohi- ja siikapitoisiksi vesistöiksi.

Luvan määräaikaisuus

Kun otetaan huomioon Kalmunevan alapuolisen vesistön tila ja hakemuksen käsittelyaikana käytettävissä olleet tiedot alueelle rakennetun kosteikon vesienkäsittelyn tehokkuudesta ja päästöistä sekä tuotantoalueen suhteellisen suuri pinta-ala, ei Kalmunevan vesienkäsittely nykyisellään ole parhaan käytettävissä olevan tekniikan mukaista. Kasvillisuuskenttä on toiminut ajoittain huonosti, erityisesti suurten virtaamien aikana. Pitkään jatkuessaan turvetuotannon päästöistä voi aiheutua alapuolisen vesistön merkittävää pilaantumista tai pilaantumisen vaaraa. Hallinto-oikeus katsoo, että ympäristölupa on asian laadun mukaan tullut myöntää määräajaksi eikä perusteita muuttaa aluehallintoviraston ratkaisua määräajan pituuden osalta ole olemassa.

Kosteikon puhdistusteho

Ympäristönsuojelulain 43 §:n 1 momentin kohdassa 1 tarkoitetut päästöjen ehkäisemistä koskevat määräykset voivat ympäristönsuojelulain perustelujen (hallituksen esitys 84/1999 vp) mukaan koskea puhdistuslaitteiden tehokkuusvaatimuksia. Kalmunevan kosteikkoa koskevien puhdistustehovaatimuksien tarkoitus on varmistaa, että kosteikko toimii tarkoitetulla tavalla ja vastaa parhaan käytettävissä olevan tekniikan vaatimuksia. Ympäristöluvissa on vakiintuneesti määrätty prosentuaalisista puhdistustehovaatimuksista. Määräyksen mukaan puhdistusteho lasketaan vuosikeskiarvona, jossa tilapäiset vaihtelut tasoittuvat samalla tavalla kuin valituksessa vaadittujen pitoisuusrajojen vastaavat vuosikeskiarvot.

Vuoden 2012 tarkkailutietojen mukaan kosteikon keskimääräinen kiintoaineen puhdistusteho on ollut 49 %. Kokonaisfosforin osalta puhdistusteho on ollut keskimäärin 16 % ja kokonaistypen osalta 12 %. Väriarvoon ja kemialliseen hapenkulutukseen kosteikko ei juuri vaikuta.

Vuonna 2013 kosteikon keskimääräinen puhdistusteho oli kiintoaineen osalta 59 %, kokonaisfosforin osalta 23 % ja kokonaistypen osalta – 2 %.

Asiassa ei ole esitetty tietoja siitä, että Kalmunevalta sen kosteikolle tulevat valumavedet olisivat laadultaan olennaisesti puhtaammat kuin muiden turvetuotantoalueiden valumavedet ja että kosteikkoalueelle asetetut puhdistustehovaatimukset olisivat sen vuoksi kohtuuttomia.

Hallinto-oikeus hylkää vaatimuksen lupamääräyksen 3 puhdistustehovaatimusten muuttamisesta pitoisuusarvoiksi.

Selvittämisvelvoitteet

Kun otetaan huomioon Kalmunevan turvetuotannon pitkäaikainen toiminta ja alueen sijainti Suojärven läheisyydessä, on mahdollista, että päästöistä on aiheutunut Suojärven, Ryönänkosken ja Martinjärven veden ja pohjalietteen merkittävää pilaantumista ja siitä johtuva rantakiinteistöjen virkistyskäyttöarvon heikkenemistä. Asiassa saadun selvityksen perusteella on mahdollista, että niistä on aiheutunut vesialueiden ja rantakiinteistöjen omistajille korvattavaa vahinkoa.

Hallinto-oikeus hylkää vaatimuksen, että lupamääräykset 15 ja 16 tulisi poistaa.

Johtopäätös

Näillä ja muutoin aluehallintoviraston päätöksessä mainituilla perusteilla hallinto-oikeus katsoo, ettei aluehallintoviraston päätöstä ole syytä muuttaa tai palauttaa asiaa aluehallintovirastolle.

Asian ovat ratkaisseet hallinto-oikeuden jäsenet Kari Hauru, Sinikka Kangasmaa ja Curt Nyman, joka on myös esitellyt asian.

Käsittely korkeimmassa hallinto-oikeudessa

Vapo Oy on valituksessaan vaatinut, että Vaasan hallinto-oikeuden päätös kumotaan sekä muutetaan lupamääräys 3 kuulumaan seuraavasti:

"Vesienkäsittelytoimenpiteiden jälkeen tuotantoalueelta vesistöihin laskettavien kuivatusvesien pitoisuudet ovat vuosikeskiarvoina seuraavat:

Kiintoaine 14 mg/1

Kokonaisfosfori 60 μg/l

Kokonaistyppi 1 400 μg/I

Jos kuivatusvesien pitoisuudet vesienkäsittelytoimenpiteiden jälkeen eivät tarkkailun perusteella täytä puhdistustehovaatimuksia vuodesta 2015 alkaen, luvan saajan on välittömästi ryhdyttävä toimenpiteisiin kuivatusvesien pitoisuuksien laskemiseksi sallitulle tasolle ja ilmoitettava tehtävistä toimenpiteistä kirjallisesti Keski-Suomen elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskukselle ja Keuruun kaupungin ympäristönsuojeluviranomaiselle."

Lisäksi lupamääräykset 15 ja 16 on poistettava sekä luvan voimassaoloaikaa on muutettava siten, että lupa on voimassa vuoden 2022 loppuun asti.

Toissijaisesti asia on palautettava Länsi- ja Sisä-Suomen aluehallintovirastolle uudelleen käsiteltäväksi.

Vaatimustensa tueksi yhtiö on esittänyt muun ohella seuraavaa:

Luvan määräaikaisuus

Ympäristönsuojelulain (86/2000) 52 §:n mukaan ympäristölupa myönnetään asian laadun mukaan toistaiseksi tai määräajaksi. Pääsääntöisesti ympäristölupa myönnetään toistaiseksi voimassa olevana. Lupa voidaan myöntää määräaikaisena silloin, kun se on toiminnan luonteen vuoksi tarpeen. Määräaikaiset luvat tulevat yleensä kysymykseen silloin, kun toiminta on luonteeltaan tilapäistä tai se on uudentyyppistä taikka riskialtista tai toiminnan päästöjä ei voida ennakolta luotettavasti arvioida.

Uutta ympäristönsuojelulakia (527/2014) koskevan hallituksen esityksen mukaan aiemmasta poiketen lupa olisi mahdollista määrätä olemaan voimassa määräajan vain laissa erikseen säädetyissä tilanteissa. Tällaisia syitä voisivat olla toiminnan erityiset ominaisuudet, haitallisten vaikutusten arvioinnin ongelmin liittyvät kysymykset taikka toiminnassa käytetyn tekniikan tai menetelmän uutuus. Syyn edellytettäisiin olevan luonteeltaan painava. Lainsäätäjän mainittu näkemys on perusteltua ottaa huomioon myös nyt kyseessä olevaa asiaa ratkaistaessa.

Perusteita luvan myöntämiselle Kalmunevan turvetuotantoon vain määräaikaisena ei ole. Kyse on pitkäaikaisesta, vakiintuneesta toiminnasta, jonka ympäristövaikutuksista on tarkkailutuloksia pitkältä aikaväliltä ja jonka vaikutukset ovat pysyneet muuttumattomina. Toimintaan ei myöskään liity tuntematonta tekniikkaa. Kasvillisuuskentät ja kosteikot ovat menetelmänä uusia, mutta ne ainoastaan tehostavat yleisesti käytössä olevien laskeutusaltaiden puhdistustehoa. Kalmunevan tapauksessa puhdistustulokset ovat tarkkailujen perusteella olleet hyviä eikä niillä ole vaikutusta vesienhoidon tilatavoitteiden saavuttamiseen. Turvetuotannon ympäristövaikutukset ovat hyvin tunnettuja eikä toiminta Kalmunevalla aiheuta sellaisia haitallisia vaikutuksia tai riskejä, joita ei voitaisi ennalta arvioida.

Aluehallintoviraston päätös luvan myöntämisestä hyvin lyhyeksi määräajaksi tarkoittaa asiallisesti päätöstä toiminnan keskeyttämisestä tai luvan peruuttamisesta. Toistaiseksi voimassa olevan luvan myöntäminen ei poista lupaviranomaisen mahdollisuutta puuttua toimintaan myöhemmin muuttamalla lupaehtoja tai jopa peruuttamalla luvan, jos vaikutukset poikkeaisivat arvioiduista. Lyhyen määräaikaisen luvan myöntämistä voidaan edellä esitetyn perusteella pitää perusteettomana ja toiminnanharjoittajan oikeusturvaa loukkaavana.

Toiminnan vaikutukset vesien tilaan

Hallinto-oikeus on katsonut, että pitkään jatkuessaan turvetuotannon päästöistä voi aiheutua alapuolisen vesistön merkittävää pilaantumista tai pilaantumisen vaaraa. Hallinto-oikeuden johtopäätökset perustuvat virheellisiin tulkintoihin esitetyistä selvityksistä ja tarkkailujen tuloksista. Turvetuotanto Kalmunevalla on aloitettu jo vuonna 1982. Toiminta on jatkunut alueella jo pitkään, eikä siitä ole aiheutunut merkittävää vesistön pilaantumista. Tämä voidaan todeta tarkastelemalla Suojärven, johon tuotantoalueen vedet laskevat, vedenlaatutietoja. Niistä on ympäristölupahakemuksen yhteydessä esitetty selvitys. Ympäristöhallinnon ympäristö- ja paikkatietopalvelun (OIVA) ja Pöyryn selvityksen mukaan Suojärven vedenlaatua on seurattu jo vuodesta 1978 alkaen ja Ryönänkosken vuodesta 1980 lähtien. Suojärven vesi on ollut ruskeaa ja ravinteikasta. Muutokset Suojärven veden laadussa ovat olleet jokseenkin vähäisiä yksittäisiä poikkeavia näytteitä lukuun ottamatta. Selviä kehityssuuntia Suojärven veden laadussa ei pitkällä aikavälillä ole ollut havaittavissa. Ryönänkosken veden laatu on ollut hyvin samankaltaista kuin Suojärvessä. Tulosten perusteella näyttää siltä, että Suojärven ja Ryönänkosken vedenlaatu on pysynyt pitkällä aikavälillä likimain ennallaan. Tätä johtopäätöstä tukevat myös vuoden 2013 tarkkailun tulokset.

Lisäksi hallinto-oikeus on viitannut päätöksessään kosteikon ajoittaiseen huonoon toimintaan perusteena luvan määräaikaisuudelle. Kosteikko on kuitenkin rakennettu alueelle vedenkäsittelyn tehostamiseksi. Sen toimintatehokkuus paranee käyttöönoton myötä, mikä on havaittavissa vuosien 2013 ja 2014 tarkkailutuloksissa. Kosteikko on toiminut hyvin ja parantanut alueelta tulevan veden laatua entisestään. Näin ollen lyhyt määräaikainen lupa ei voi olla edellä mainitullakaan hallinto-oikeuden perusteella perusteltavissa. Myös vastaaville kohteille, joiden vesistöpäästöt ovat Kalmunevaa suurempia, ympäristöluvat on myönnetty toistaiseksi voimassa olevina.

Hallinto-oikeuden päätöksessä on viitattu myös Kokemäenjoen-Saaristomeren-Selkämeren vesienhoitosuunnitelmaan ja siihen, että Suojärven ja Martinjärven tila on luokiteltu tyydyttäväksi. Toimenpideohjelman tavoitteena on Suojärven ja Martinjärven hyvän tilan saavuttaminen vuoteen 2015 mennessä. Toimenpideohjelmaan perustuen ei voida asettaa toiminnanharjoittajaa koskevia velvoitteita. Ympäristönsuojelulain mukaan lupapäätöksessä tulee käydä ilmi, miten vesienhoidon järjestämisestä annetun lain mukainen vesienhoitosuunnitelma on otettu huomioon. Hallituksen esityksen (HE 120/2004 vp) mukaan säännöksen tavoitteena on varmistaa, että vesienhoitosuunnitelman tavoitteet otetaan huomioon lupaa myönnettäessä. Vesienhoitosuunnitelman tilatavoitteet eivät kuitenkaan yksistään voi muodostaa luvan myöntämisen estettä eikä niiden perusteella voida asettaa kohtuuttomia lupavelvoitteita toiminnalle, joka sijaitsee tilaltaan hyvää heikommin luokittuvien vesimuodostumien valuma-alueilla.

Toisin kuin hallinto-oikeuden perusteluissa todetaan, Hertta-tietokannan mukaan Suojärven ekologinen tila on hyvä. Martinjärven ekologinen tila on tyydyttävä. Molempien järvien kemiallinen tila on hyvä. Suojärven ekologisen tilan luokitus vastaa näin ollen yleistä vesien tavoitetilaa. Tämä tukee osaltaan johtopäätöstä, ettei toiminnasta aiheudu merkittävää pilaantumista tai sen uhkaa eikä haittaa vesiensuojeluohjelmien toteuttamiselle. Tilan luokitus hyväksi on erityisen merkittävää ottaen huomioon, että Suojärvi on Kalmunevan vesien laskujärvi. Vesienhoidon tavoitteiden toteutumisen kannalta vähäisellä kuormituksella ei ole merkitystä.

Kalmunevan tapauksessa kysymys ei saata olla kokoluokkaisesta tai olennaisesta muutoksesta purkuvesistön kuormituksessa. Purkuvesistön ekologinen luokitus ei muuttuisi huonompaan toimintaa vuoden 2015 jälkeen aina vuoden 2022 loppuun saakka jatkettaessa. Vesienhoidon tavoitteet eivät voisi jäädä saavuttamatta tai niiden saavuttaminen vaarantua, koska kysymys olisi kokonaistilanteeseen nähden käytännössä merkityksettömäksi katsottavasta kuormituslisästä. Hakemuksen mukaisen toiminta-ajan epäämisellä ei siis saavutettaisi mitään etua vesienhoidon tavoitteiden kannalta.

Paras käyttökelpoinen tekniikka

Hallinto-oikeuden päätöksen mukaan Kalmunevan kosteikko ei edusta parasta käyttökelpoista tekniikkaa otettaessa huomioon kosteikon toiminta ja alapuolisen vesistön tila. Tämä johtopäätös perustuu virheelliseen tulkintaan vesistön tilasta ja kosteikon toimivuudesta esitetystä selvityksestä.

Ympäristöministeriön julkaiseman Turvetuotannon ympäristösuojeluohjeen (OH 2/2013) mukaan turvetuotannossa noudatettava paras käyttökelpoinen tekniikka määritellään tapauskohtaisesti ottaen huomioon kunkin tuotantoalueen olosuhteet ja jäljellä oleva toiminta-aika. Ohjeessa todetaan, että kasvillisuuskenttien ja kosteikkojen toiminnasta ei vielä tällä hetkellä ole niin paljon tutkittua tietoa, että niitä voisi käyttää uuden turvetuotantoalueen pääasiallisena vesienkäsittelyrakenteena. Niitä voidaan kuitenkin tapauskohtaisesti käyttää vesiensuojelun tehostamiseen vanhoilla alueilla silloin, jos pintavalutus ei ole mahdollinen ja kemikalointia ei katsota tarpeelliseksi.

Arvioitaessa parhaan käyttökelpoisen tekniikan kriteerin täyttymistä Kalmunevan tapauksessa tulee ottaa huomioon sekä tekniset toteuttamismahdollisuudet, edellä todetut vaikutukset alapuolisiin vesistöihin sekä jäljellä oleva toiminta-aika. Muiden menetelmien käyttäminen Kalmunevan tapauksessa ei ole teknis-taloudellisista ja ympäristöllisistä näkökulmista perusteltavissa. Muut menetelmät tarkoittavat käytännössä pintavalutusta ja kemikalointia. Kalmunevan tapauksessa pintavalutus ei ylipäätään ole mahdollinen menetelmä, koska alueella tai sen läheisyydessä ei ole pintavalutukseen soveltuvaa suoaluetta.

Kemikalointi ei Kalmunenvan tapauksessa edusta parasta käyttökelpoista tekniikkaa. Esimerkiksi kemikalointia käyttävällä Ropolansuolla lähtevän veden kiintoainepitoisuus on jokseenkin sama kuin Kalmunevalla, kokonaistyppipitoisuus selvästi suurempi kuin Kalmunevalla, mutta kokonaisfosfori- ja humuspitoisuudet Kalmunevaa selvästi pienemmät, vaikka viimeksi mainitut pitoisuudet ovat Kalmunevallakin tavanomaista pienemmät. Kemiallinen puhdistus siis leikkaa turvetuotannon kuivatusveden kokonaisfosfori- ja humuspitoisuudet alle luonnonveden tason, mihin ei ole välttämätöntä tarvetta. Koska Kalmunevan lähtevän veden humuspitoisuus on alle luonnontilaisen suon tason (20 mg/l–35 mg/l) ja kosteikko pidättää riittävän tehokkaasti fosforia, parhaan käyttökelpoisen tekniikan vaatimuksen täyttyminen ei edellytä kemiallista puhdistusta Kalmunevan tapauksessa.

Lisäksi Kalmunevan tapauksessa on kyse vanhasta tuotantoalueesta, jota on tarkoitus käyttää ainoastaan vuoden 2022 loppuun asti. Ympäristöministeriön ohjeen mukaan kosteikkoja voidaan tällaisilla alueilla käyttää vedenkäsittelyn tehostamiseen. Kosteikko edustaa tapauskohtaisen määrittelyn perusteella parasta käyttökelpoista tekniikkaa.

Kosteikon puhdistusteho (lupamääräys 3)

Prosentuaaliset puhdistustehovaatimukset soveltuvat huonosti lupamääräyksiksi turvetuotannossa. Puhdistustehoa olennaisempaa on tieto siitä, kuinka korkeita ovat lähtevien vesien haitta-aineiden pitoisuudet, millä seikalla on merkitystä vaikutusten kannalta vastaanottavassa vesistössä. Valituksessa vaaditut pitoisuusrajat ovat riittävät takaamaan, ettei toiminnasta aiheudu merkittävää haittaa tai haittaa vesienhoitosuunnitelmien tilatavoitteiden toteutumiselle. Lupamääräysten tulee lähtökohtaisesti olla myös sellaisia, että niiden noudattaminen on kyseessä olevassa toiminnassa mahdollista. Kalmunevan tapauksessa luvan mukaisiin prosentuaalisiin puhdistustehoihin pääseminen ei ole varmaa. Tämä johtuu vuosittaisista sääolojen vaihteluista ja yleisemmin toiminnan luonteesta eli seikoista, joihin toiminnanharjoittajan vaikutusmahdollisuudet ovat rajalliset.

Kalmunevan kosteikko on otettu käyttöön kesällä 2012 ja sen puhdistusteho on parantunut alun jälkeen. Kosteikon keskimääräinen puhdistusteho on ollut kalenterivuosina 2013–2014 seuraava:

Vedenlaatutekijä, 2013, 2014

Kiintoaine, 57 %, 64 %

Kokonaisfosfori, 24 %, 26 %

Kokonaistyppi, 1 %, 15 %

CODMn, -21 %, -1 %

Kalmunevan lähtevän veden keskimääräiset pitoisuudet ovat kalenterivuosina 2013-2014 olleet seuraavat:

Vedenlaatutekijä, 2013, 2014

Kiintoaine, 15 mg/l, 10 mg/l

Kokonaisfosfori, 38 μg/l, 38 μg/l

Kokonaistyppi, 1 010 μg/l, 860 μg/l

CODMn, 22 mg/l, 20 mg/l

Edellä esitetyn perusteella kosteikon toiminta on parantunut odotusten mukaisesti ja kosteikolta lähtevän veden laatu on ollut kokonaisuudessaan hyvä. Tämä voidaan havaita myös vertaamalla Kalmunevalta lähtevän veden pitoisuuksia pintavalutuskentälliseen (metsäojitettu) verrokkikohteeseen Karstulan Pirttiahonsuohon (44 hehtaaria), joka on valmisteltu turvetuotantoon 2011–2012. Pirttiahonsuolla on käytössä parhaan käyttökelpoisen tekniikan mukainen pintavalutus harvaan metsäojitetulla suoalueella ja turvetuotannolle on myönnetty toistaiseksi voimassa oleva ympäristölupa vuonna 2009.

Vertailtaessa soita vuoden 2014 tulosten perusteella voidaan todeta, että Kalmunevalta lähtevä vesi on kauttaaltaan parempilaatuista kuin Pirttiahonsuon. Pirttiahonsuon pintavalutuskentän puhdistusteho on kiintoaineen osalta heikompi kuin Kalmunevan kosteikon (52 % <:::> 64 %), mutta Pirttiahonsuolta lähtevän veden kiintoainepitoisuus on Kalmunevaa pienempi (7,0 mg/l <:::> 10 mg/l). Pirttiahonsuon pintavalutuskentän puhdistusteho on kokonaisfosforin osalta ollut hieman parempi kuin Kalmunevan kosteikon (30 <:::> 26 %), mutta Pirttiahonsuolta lähtevän veden kokonaisfosforipitoisuus on huomattavasti suurempi kuin Kalmunevan (81 mg/l <:::> 38 mg/l). Pirttiahonsuon pintavalutuskentän puhdistusteho on kokonaistypen osalta parempi kuin Kalmunevan kosteikon (40 % <:::> 15 %), mutta Pirttiahonsuolta lähtevän veden kokonaistyppipitoisuus on selvästi suurempi kuin Kalmunevan (1 800 μg/l <:::> 860 μg/l). Pirttiahonsuon pintavalutuskentän puhdistuskyky on humuksen osalta yhtä hyvä kuin Kalmunevan kosteikon (- 1 %), mutta Pirttiahonsuolta lähtevän veden humuspitoisuus on selvästi suurempi kuin Kalmunevan (53 mg/l <:::> 20 mg/l).

Lupamääräys 3 tarkoittaa käytännössä sitä, että riippumatta kosteikkoon tuotantoalueelta tulevan veden haitta-aineiden pitoisuuksista, prosentuaalisesti määritellyn puhdistustehon on oltava sama. Kosteikkoa edeltävien rakenteiden johdosta kosteikolle tuleva vesi on "esipuhdistettua". Tämä vaikeuttaa prosentuaalisiin puhdistustehoihin pääsemistä. "Esipuhdistus" alentaa myös lähtevän veden haitta-aineiden pitoisuuksia. Näin ollen pitoisuusraja-arvojen käyttöä puoltaa se, että niillä varmistetaan vesiensuojelurakenteiden tehokkuus ja lähtevien vesien laatu kokonaisuudessaan.

Vertailtaessa soita kosteikkopuhdistukseen tulevan veden laadun perusteella voidaan todeta, että Kalmunevan kosteikolle puhdistukseen tuleva vesi ei aseta yhtä suurta puhdistusvaatimusta kuin Pirttiahonsuon pintavalutuskentälle puhdistukseen tuleva vesi, kun tarkastellaan veden kokonaisfosfori-, kokonaistyppi- sekä humuspitoisuutta (tulokset jäljempänä).

Kiintoaineen osalta tilanne on päinvastainen. Toisaalta Kalmunevan kosteikko on toiminut kiintoaineen kiinniotossa Pirttiahonsuon pintavalutuskenttää tehokkaammin (vuonna 2014 reduktio 64 % <:::> 52 % ja lähtevän veden pitoisuus 10 mg/l <:::> 7,0 mg/l).

Kalmunevalta kosteikkopuhdistukseen (laskeutusaltaan jälkeen) tulevan veden kiintoainepitoisuudet ovat olleet seuraavat:

Vedenlaatutekijä, 2013, 2014

Kiintoaine, 35 mg/l, 28 mg/l

Kokonaisfosfori, 50 μg/l, 51 μg/l

Kokonaistyppi, 1 020 μg/l, 1 010 μg/l

CODMn, 18 mg/l, 20 mg/l

Pirttiahonsuon pintavalutuskentälle (laskeutuksen jälkeen) puhdistukseen tulevan veden pitoisuudet:

Vedenlaatutekijä, 2013, 2014

Kiintoaine, 12 mg/l, 15 mg/l

Kokonaisfosfori, 140 μg/l, 114 μg/l

Kokonaistyppi, 3 100 μg/l, 3 000 μg/l

CODMn, 63 mg/l, 53 mg/l

Kalmunevan tapauksessa prosentuaalisen puhdistustehon vaatimus ei ole tarpeen myöskään pilaantumisen estämiseksi. Kalmunevan tuotannon aiheuttamat pitoisuusnousut jäävät jo Suojärvessä vähäisiksi. Toiminta on jatkunut pitkään ja Suojärven ekologinen tila on tästä huolimatta luokiteltu hyväksi. Pitoisuuksiin perustuva lupamääräys täyttää ympäristönsuojelulain 43 §:n vaatimukset ja on riittävä pilaantumisen ehkäisemiseksi. Edellä esitetyn perusteella lupamääräys 3 on myös suhteellisuusperiaatteen ja tarkoitussidonnaisuuden periaatteen vastainen, sillä lupamääräyksessä ei ole otettu huomioon tarkoituksenmukaisella tavalla vesien käsittelyn kokonaisuutta ja todellisia pitoisuuksia, vaan on keskitytty ainoastaan prosentuaaliseen puhdistustehoon, jonka saavuttaminen voi toiminnanharjoittajasta riippumattomista syistä olla joinakin toimintavuosina mahdotonta.

Selvitysvelvoitteet (lupamääräykset 15 ja 16)

Hallinto-oikeus ei ole päätöksessään ja sen perusteluissa ottanut huomioon yhtiön asiassa esittämää selvitystä. Hallinto-oikeus ei ole perusteluissaan ottanut kantaa siihen, mihin tehty johtopäätös perustuu, eikä myöskään ole lausunut liettymiä koskevasta selvitysvelvoitteesta lainkaan.

Aluehallintovirasto on ympäristönsuojelulain 68 §:n nojalla jättänyt toiminnasta aiheutuvien vahinkojen korvaamisen ratkaistavaksi myöhemmin turvetuotannon alapuolisiin vesistöihin aiheuttamien virkistyskäyttöhaittojen osalta. Asian ratkaiseminen myöhemmin on mahdollista ratkaisun tekemiseen tarpeellisen selvityksen puuttuessa tai muutoin erityisestä syystä. Vapo Oy:n näkemyksen mukaan tässä tilanteessa ei ole kyse kummastakaan tapauksesta.

Yhtiö on viitannut asiakirjoissa olevaan Geologian tutkimuskeskuksen (GTK) ja Jyväskylän yliopiston sedimenttitutkimukseen, jossa selvitettiin turvetuotannon ja muun ihmistoiminnan, erityisesti metsätalouden, vaikutuksia järviin Keuruulla. Tutkimuksessa tutkittiin useilla eri menetelmillä järvisedimenttinäytteistä saatavia aikasarjoja vierekkäisistä järvistä, Martinjärvestä ja Iso Kivijärvestä. Näistä vain Martinjärven valuma-alueella on turvetuotantoa. Turvetuotannon aiheuttamia eroja Martinjärven sedimentin kehityksessä verrattuna Iso Kivijärveen oli niukasti löydettävissä. Mainitun tutkimuksen perusteella voidaan todeta, ettei turvetuotannolla ole ollut havaittavia vaikutuksia sedimentoitumiseen.

Lisäksi ympäristölupahakemuksen liitteenä on ollut Pöyry Oy:n laatima 1.11.2011 päivätty selvitys Martinjärven ja Suojärven valuma-alueiden turvetuotantosoiden kuormitusosuudesta ja arvio soiden kuivatusvesien vaikutuksesta järvien tilaan. Selvityksen mukaan Martinjärven valuma-alueella sijaitsee Kalmunevan lisäksi neljä muuta turvetuotantoaluetta. Selvityksen mukaan turvetuotantoalueiden yhteiskuormitus on aiheuttanut viimeisen kymmenen vuoden aikana Martinjärven sedimentissä korkeintaan muutamien senttien keskimääräisen paksuuntumisen. Tällainen sedimentoituminen on käytännössä olematonta ja yksin Kalmunevan osuus siitä on mitättömän pieni. Käytännössä vaikutus on GTK:n edellä esitettyyn selvitykseen viitaten jopa tätä vähäisempi.

Vapo Oy on toimittanut 31.5.2012 päivätyn ympäristölupahakemuksen täydennyksen yhteydessä arvion Kalmunevan turvetuotannon osuudesta Suojärven pohjan liettymiin ja rantojen liettymäkartoituksen tulokset. Selvityksessä on käsitelty myös Ryönänkoskeen ja Martinjärveen Kalmunevalta mahdollisesti kulkeutunut hienojakoinen kiintoaine. Suojärven alapuolisessa Ryönänkoskessa ei ole veden laadun tarkkailuaineiston perusteella havaittu erityisen kiintoainepitoista vettä. Kevyin kiintoaines on saattanut kuitenkin kulkeutua virtausten mukana jopa Martinjärvelle asti. Ryönänkosken ja Martinjärven kiintoainepitoisuuteen vaikuttavat kuitenkin Kalmunevan lisäksi muu alueen turvetuotanto sekä maa- ja metsätalous. Suojärven ja Martinjärven valuma-alue on hyvin soinen ja suot ovat pääosin metsäojitettuja, joten järvien veden laatuun ja kuormitukseen vaikuttavat merkittävästi metsätalouden ojitukset.

Niin ikään lupahakemuksen täydennyksenä toimitetun liettymäkartoituksen (Arvio Kalmunevan turvetuotantoalueen aiheuttamista liettymistä ja rantavahingoista Suojärvessä, Pöyry 14.8.2013) perusteella lietettä oli kertynyt merkittävästi (> 5 cm) Kalmunevan laskuojan suulle ja yhden mökin edustalle. Muutoin kartoitetulla metrin syvyisellä rantavyöhykkeellä ei ollut lietettä tai sitä oli vain paikoittain. Kalmunevan laskuojan suulla lietettä oli runsaasti, mutta lähimmissä mökkirannoissa ei havaittu liettymistä. Kauimpana olevan mökin rannassa liettymistä havaittiin, mutta sen ei arvioitu johtuvan laskuojan vaikutuksesta.

Kuten lupahakemusaineistossa on todettu, turvetuotannosta aiheutuu alapuolisissa vesistöissä haittaa kalastukselle lähinnä pyydysten likaantumisena. Purkuvesistön yläosalla vesistön rehevyys voi ilmetä myös pohjan läheisten vesien erilaisten rakenteiden, kuten laitureiden, limoittumisena sekä pohjien vähittäisenä liettymisenä. Haittavaikutuksia voi esiintyä lähinnä Suojärvessä ja Martinjärven pohjoisosassa. Tehtyjen selvitysten mukaan liettyminen ja sedimentoituminen ei ole ollut voimakasta.

Vapo Oy on myös todennut ympäristölupahakemuksessaan, että Kalmunevan kiintoaine- ja ravinnekuormitus pienenee suunniteltujen vesiensuojelurakenteiden myötä. Näin on myös kosteikon toiminnan tehostumisen myötä tapahtunut. Pitkällä aikavälillä toiminnan haittavaikutukset alapuolisiin vesistöihin vähenevät myös Kalmunevan tuotantopinta-alan vähenemisen vuoksi.

Vapo Oy on ympäristölupahakemuksensa sekä siihen tekemiensä täydennysten yhteydessä esittänyt kattavan selvityksen Kalmunevan turvetuotannon Suojärvelle, Ryönänkoskelle ja Martinjärvelle aiheuttamista liettymä- ja virkistyskäyttöhaitoista. Asia olisi tullut ratkaista ympäristölupamenettelyn yhteydessä. Perusteita käsittelyn erottamiselle ei ole.

Lisäksi on ristiriitaista, että aluehallintovirasto on liettymien kunnostamista koskevan lupamääräyksen 15 osalta todennut, ettei hakemus sisällä riittäviä tietoja, jotta kunnostamisesta voitaisiin antaa määräys käsiteltävän asian yhteydessä. Tästä huolimatta määräys on kirjoitettu siten, että Vapo Oy:n tulee selvityksen perusteella panna vireille kunnostushakemus. Yhtiö katsoo, että annetun selvityksen perusteella kunnostusta koskevan määräyksen antamiselle ei ole perusteita.

Selvitysvelvoitteet ovat senkin vuoksi kohtuuttomia, että toiminnasta ei ole aiheutunut sellaisia haittoja, jotka ylipäätään edellyttäisivät korvaamista tai kunnostuksia. Selvityksissä ei ole ilmennyt huomattavia haittoja ja vähäisen sedimentoitumisen ja veden sameuden osalta haittojen aiheuttajia on muitakin kuin turvetuotanto. Vapo Oy:n velvoittaminen haittojen nykyistä tarkempaan selvittämiseen on kohtuutonta.

Länsi- ja Sisä-Suomen aluehallintoviraston ympäristölupavastuualue on antanut valituksen johdosta lausunnon, jossa on esitetty seuraavaa:

Pitoisuusraja-arvojen asettaminen on mahdollista vain silloin, kun vesien käsittelyn tehosta on käytettävissä riittävän monen vuoden ajalta riittävän tiheästi tehdyn tarkkailun tulokset. Kalmunevan tuotantoalueen päästöjä ja vesienkäsittelyn tehoa ei ole tarkkailtu riittävästi, jotta pitoisuusraja-arvojen asettaminen olisi mahdollista. Lupapäätöksessä kosteikolle asetetut puhdistustehovaatimukset ovat alemmat kuin hyvin toimivalla vesienkäsittelyllä on saavutettavissa.

Kalmunevan ympäristölupa on tullut myöntää määräaikaisena. Ottaen huomioon alapuolisen vesistön tilan sekä alapuolisen vesistön huomattavan merkityksen virkistyskäytön kannalta ja myös kalataloudellisen arvon, toistaiseksi voimassa olevan luvan myöntämisen edellytyksiä ei ole ollut. Valituksessa ei ole esitetty sellaisia seikkoja Kalmunevan vesienkäsittelyn tehosta tai käsitellyn veden ravinne- ja kiintoainepitoisuuksista, joiden perusteella aluehallintoviraston päätöstä tulisi muuttaa. Kalmunevan olosuhteissa vesienkäsittelyn tulee olla poikkeuksellisen tehokasta ja luotettavaa ja sen lisäksi käsitellyn veden riittävän hyvälaatuista, jotta toiminnasta ei aiheutuisi alapuolisen vesistön merkittävää pilaantumisvaaraa.

Aluehallintovirasto on viitannut ratkaisunsa perusteluihin ja lausuntoonsa Vaasan hallinto-oikeudelle. Valituksessa ei muutoinkaan ole esitetty sellaisia seikkoja, joiden perusteella aluehallintoviraston päätöstä tulisi muuttaa.

Keski-Suomen elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskuksen (ELY-keskus) ympäristö ja luonnonvarat -vastuualue on antanut valituksen johdosta lausunnon, jossa on esitetty muun ohella seuraavaa:

Kalmunevan tapauksessa erityisenä syynä luvan määräaikaisuudelle ovat olleet kevään 2013 tulvatilanteen olosuhteet ja niistä aiheutuneet ympäristövaikutukset. Kalmunevan tuotantoalueella pohjamaa-aines on osittain hienojakoista savea, joka esimerkiksi ylivirtaamatilanteissa helposti kulkeutuu alapuoliseen vesistöön. Lisäksi tuotantoalueen ojat on jouduttu osittain kaivamaan kivennäismaahan saakka turvetuotantoalueen kuivattamiseksi. Myös tämä lisää kiintoaineen kulkeutumista alapuoliseen vesistöön. Lisäksi tuotannon loppuvaihetta kohti päästöt saattavat tuotantoalueilla lisääntyä turpeenoton kohdistuessa vanhoihin pidemmälle maatuneisiin turvekerroksiin ja lopulta aina kivennäismaahan asti. Tästä syystä tuotannon loppuvaihe tulisi päästöjen pienentämiseksi pitää mahdollisimman lyhyenä.

Kalmunevan turvetuotantoalueelta on mitattua päästötietoa vuosilta 1995–1998 sekä huhtikuusta 2011 lähtien. Vuosina 1999–2010 Kalmunevan päästöt on arvioitu Vapo Oy:n Läntisen Suomen turvetuotannon kuormitustarkkailusta saatujen ominaiskuormitusten perusteella. Vasta huhtikuusta 2011 alkaen on Kalmunevalla suoritettu jatkuvatoimista ympärivuotista päästötarkkailua ELY-keskuksen hyväksymän ohjelman mukaisesti. Kalmunevalla on ollut jatkuvatoiminen virtaamanmittaus kesästä 2012 alkaen. Mittauksissa on otettu huomioon myös tulva-aikoihin (esimerkiksi lumen sulamisaikaan ja syyssateisiin) liittyvät ylivirtaamatilanteet.

Suojärvi on luokiteltu syksyllä 2013 vesien hoidossa ekologiselta tilaltaan hyväksi. Edellisen kauteen verrattuna Suojärven tilaluokka on parantunut yhden luokan johtuen kattavammasta seuranta-aineistosta. Ensimmäisellä kaudella luokitus tehtiin vedenlaatuluokituksena ja nyt toisella kaudella suppeaan aineistoon perustuvana ekologisena luokituksena. Myös veden fosfori- ja typpipitoisuudet sekä a-klorofyllipitoisuudet ovat nyt alhaisemmat kuin edellisessä luokituksessa. Suojärven näytteenottopiste on jonkin verran Kalmunevan turvetuotantoalueen yläpuolella, mistä syystä se ei kuvaa Kalmunevan vaikutuksia. Yläpuolisella valuma-alueella on Etelä-Pohjanmaan ELY-keskuksen alueella turvetuotantoa yhteensä noin 180 hehtaaria. Vesienhoidon tavoitteena on Suojärven hyvän ekologisen tilan säilyttäminen.

Suojärven alapuolinen Ryönänkoski (vesimuodostuma Maso-Ryönänkoski) on luokiteltu vesien hoidossa tyydyttäväksi samoin kuin Ryönänkosken alapuolinen Martinjärvi. Martinjärven a-klorofyllipitoisuus on lähellä välttävää luokkaa. Vesienhoidon tavoitteena on Maso-Ryönänkosken ja Martinjärven hyvän ekologisen tilan saavuttaminen. Vesienhoidon suunnittelussa on arvioitu myös ne tekijät, jotka vaikuttavat heikentävästi muodostuman tilaan. Maso-Ryönänkoksen tilaa heikentävänä tekijänä voidaan pitää turvetuotantoa, metsätaloutta sekä vesimuodostuman hydrologis-morfologista muuttuneisuutta. Martinjärven tilaa heikentävänä tekijänä voidaan pitää turvetuotantoa ja metsätaloutta.

Kalmunevan turvetuotantoalueen vedet on kesästä 2012 lähtien käsitelty ympärivuotisesti kosteikolla. Kosteikko on toiminut kiintoaineen suhteen keskimäärin hyvin. Kosteikko on poistanut keskimäärin 58 % karkeasta kiintoaineesta ja 49 % hienojakoisesta kiintoaineesta 19.7.2012–31.12.2014 (näytteenottokertoja 65 kpl) välisenä aikana. Fosforin, typen ja kemiallisen hapenkulutuksen suhteen toiminta on ollut huonompaa. Fosforin osalta reduktioprosentti on ollut noin 21 %, typen osalta 11 % ja COD:n osalta 6 %. Kalmunevan kosteikolta huuhtoutuu ajoittain erityisesti ravinteita ja humusaineita alapuoliseen vesistöön. Huuhtoutumista tapahtuu sekä tulva-aikana että vähän veden aikaan. Kiintoaineen osalta huuhtoutumista on tapahtunut 12 %:lla näytteenottokerroista, fosforin osalta 17 %, typen osalta 38 % ja COD:n osalta 44 % näytteenottokerroista. Kalmunevan lähtevän veden kiintoainepitoisuudet ovat ajoittain varsin korkeat.

Kevään 2013 tulvatilanteen jälkeen alueella on tehty parannustöitä, muun muassa lohko 2 on eristetty padolla tulvavesien käsittelyn ja johtamisen jaksottamiseksi sekä lohkon 1 reunaa on korotettu luoteisosassa tulvatilanteiden varalta. Vuonna 2014 Kalmunevan näytteenottopäivien virtaamien keskiarvo oli lähes 2,5 kertaa pienempi kuin vuoden 2013 vastaava keskimääräinen virtaama. Tämän vuoksi ei vielä ole varmuutta miten kosteikko toimisi, jos kevään 2013 kaltainen tulva toistuisi.

Hakijan vaatimat pitoisuuskeskiarvot ovat aivan liian korkeita. Lupamääräyksen 3 mukaiset puhdistustehovaatimukset ovat yleisen hallintokäytännön mukaisia eivätkä sellaisenaan ole kohtuuttomia toiminnanharjoittajalle. Puhdistusteho lasketaan vuosikeskiarvona ennen kosteikkoa ja sen jälkeen määritetyistä pitoisuuksista häiriötilanteet mukaan lukien.

ELY-keskus on viitannut myös Vapo Oy:n Kalmunevan turvetuotantoaluetta koskevan hallintopakkopäätöksensä 5.7.2013 perusteluihin. Tuotantoalueella kysymyksessä olevien olosuhteiden vuoksi toiminnasta aiheutuvaa ympäristön pilaantumista voidaan rajoittaa vain varmistamalla, ettei tuotantoalueelta tuleva kuormitus alapuoliseen vesistöön lisäänny etenkään sade- ja tulvatilanteissa. Tästä syystä turvetuotannon jatkaminen Kalmunevalla lupapäätöksessä esitettyä määräaikaa kauemmin olisi omiaan lisäämään hienojakoisen kivennäismaa-aineksen irtautumista ja kulkeutumista veden mukana alapuoliseen vesistöön.

Lupamääräyksiä 15 ja 16 koskevien yhtiön vaatimusten osalta ELY-keskus viitannut toiminnanharjoittajan selvilläolovelvollisuuteen toimintansa ympäristövaikutuksista. GTK:n suorittama Martinjärven sedimenttitutkimus ei ELY-keskuksen käsityksen mukaan korvaa lupamääräysten 15 ja 16 selvittämisvelvoitteita.

ELY-keskus on uudistanut asiassa aikaisemmin esittämänsä. Vapo Oy:n valituksessa ei ole esitetty sellaisia uusia seikkoja, joiden johdosta hallinto-oikeuden päätöstä tulisi muuttaa.

Pohjois-Savon elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskuksen kalatalousryhmä on antanut valituksen johdosta lausunnon, jossa on esitetty muun ohella seuraavaa:

Kalmunevan kosteikko on toiminut ajoittain huonosti, erityisesti suurten virtaamien aikana, muun muassa vuonna 2013. Kalmunevan turvetuotannon kuormituslukuja ei ole laskettu vuosina 1998–2010 ominaiskuormituksen mukaan. Vasta vuodesta 2011 lähtien suo on ollut ominaiskuormituksen laskennassa mukana, jolloin on otettu huomioon muun muassa poikkeukselliset ylivirtaamat. Vesienkäsittely ei ELY-keskuksen mielestä nykyisellään ole parhaan käytettävissä olevan tekniikan mukaista. Pitkään jatkuessaan turvetuotannon päästöistä aiheutuisi alapuolisen vesistön merkittävää pilaantumista ja pilaantumisen vaaraa, eikä näin ollen pitemmän määräaikaisen luvan myöntämiseen ole edellytyksiä.

Kalmunevan turvetuotantoalue sijaitsee lisäksi kalataloudellisesti arvokkaalla alueella. ELY-keskus on määrittänyt Pihlajaveden reitillä Suojärven ja Pihlajaveden välisellä vesistöalueella sijaitsevat virtavesialueet (muun muassa Ryönänkoski, Köminkoski, Kattilakoski, Virrankoski, Mämmikoski) kalastusasetuksen 51 b §:n mukaisiksi lohi- ja siikapitoisiksi vesistöiksi. Vaasan hallinto-oikeuden pysyttämä Kalmunevan turvetuotantoaluetta koskeva määräaikainen lupa on näin ollen alapuolisen vesistön kalataloudellisen arvon ja alkuperäisten järvitaimenkantojen suojelemiseksi perusteltu.

Keuruun kaupungin ympäristönsuojelujaosto on antanut valituksen johdosta lausunnon, jossa on esitetty muun ohella seuraavaa:

Valituksessa ei ole esitetty sellaisia uusia seikkoja, joiden johdosta ympäristönsuojelujaoston tulisi muuttaa aikaisemmin lausumaansa. Vaikka kosteikon kasvillisuuden lisääntyminen on parantanut kosteikon keskimääräisiä puhdistustuloksia, se ei vaikuta prosentuaalisten puhdistustehovaatimusten käytön perusteisiin.

Kalmunevan turvetuotantoalueen alapuolisessa Suojärvessä, Ryönänkoskessa ja Martinjärvessä on esimerkiksi Keuruun kaupungin tekemissä kairauksissa todettu huomattavaa liettymää, josta aiheutuu myös virkistyskäyttöhaittaa alueen kiinteistöille. Vaikka pitkällä aikavälillä kokonaisliettymään vaikuttavat useat eri tekijät, alueen yhtenä keskeisenä pitkäaikaisena toimijana Vapo Oy:n tulee selvittää turvetuotannon aiheuttamat liettymät ja päästöjen seurauksena syntyneet virkistyskäyttöhaitat sekä selvitysten pohjalta ryhtyä tarvittaviin lupamääräyksissä 15 ja 16 edellytettyihin toimenpiteisiin. Käytössä olevien kuormitustietojen (esimerkiksi 1990-luvun lopulla tehty seuranta) perusteella toiminnasta on aiheutunut huomattavaa kuormitusta.

Lyhytaikaisen määräaikaisen ympäristöluvan myöntämistä voidaan pitää perusteltuna toiminnan hallitun lopettamisen kannalta. Vesienhoitosuunnitelman tavoitteet ja tuotantoalueen alapuolisten Suojärven ja Martinjärven tila huomioon ottaen ei lupapäätöksen voimassaoloaikaa tule pidentää.

Keuruun kalastusalue on antanut valituksen johdosta selityksen, jossa on uudistettu asiassa aikaisemmin lausuttu ja esitetty valituksen hylkäämistä.

Martinjärven vesienhoitoyhdistys ry antanut valituksen johdosta selityksen. Yhdistys on esittänyt valituksen hylkäämistä. Yhdistys on lisäksi pyytänyt, että lupamääräyksiin 15 ja 16 tehdään lisäys, jonka mukaan Vapo Oy:n lupamääräyksissä tarkoitetut selvitykset määrättäisiin tarkastettaviksi Suomen ympäristökeskuksessa siten, että myös yhdistys saisi osallistua tarkistusprosessiin ja että Martinjärveen olennaisena osana kuuluva Masojoki luetaan tässä yhteydessä kiinteäksi osaksi Martinjärveä ja lisätään siten selvitysten ja mahdollisten korvausten piiriin.

A:lle on varattu tilaisuus antaa valituksen johdosta selitys. Selitystä ei ole annettu.

B:lle on varattu tilaisuus antaa valituksen johdosta selitys. Selitystä ei ole annettu.

Vapo Oy on antanut vastaselityksen annettujen lausuntojen ja selitysten johdosta.

Korkeimman hallinto-oikeuden ratkaisu

1. Martinjärven vesienhoitoyhdistys ry:n vaatimusta lupamääräysten 15 ja 16 muuttamisesta ei tutkita.

Muutoin korkein hallinto-oikeus on Vapo Oy:n valituksesta tutkinut asian.

2. Valitus hylätään. Vaasan hallinto-oikeuden päätöksen lopputulosta ei muuteta. Lupamääräyksissä 15 ja 16 tarkoitettujen hakemusten vireille panemiseksi asetetut määräajat pidennetään kuitenkin päättymään 31.8.2016.

Perustelut

1. Martinjärven vesienhoitoyhdistys ry ei ole täällä valittajana. Tämän vuoksi yhdistyksen vasta Vapo Oy:n valituksen johdosta valitusajan jälkeen annetussa selityksessä esitettyä vaatimusta lupamääräysten 15 ja 16 muuttamisesta ei voida tutkia.

2. Asiassa on kysymys toiminnan ensimmäisestä luvasta tilanteessa, jossa toimintaa on ilman lupaa harjoitettu noin 30 vuotta. Luvan tarpeellisuus on kuitenkin ollut ilmeinen, mutta lupaharkinta ja lupamääräysten asettaminen on hakemuksen puuttuessa merkittävästi lykkääntynyt. Tähän nähden olennaista merkitystä asiassa ei voida antaa sille seikalle, että toiminta on jatkunut jo pitkään. Tämä koskee paitsi itse luvan edellytyksiä myös ympäristönsuojelulain (86/2000) 43 §:n 3 momentin vaatimusta lupamääräysten perustumisesta parhaaseen käyttökelpoiseen tekniikkaan. Ratkaisu perustuu lisäksi tapauskohtaiseen harkintaan, eikä yhtiön viittaamilla muissa yksittäistapauksissa annetuilla ratkaisuilla siten ole välitöntä oikeudellista merkitystä valituksenalaisessa asiassa.

Kun otetaan huomioon asiakirjoista saatava selvitys Kalmunevan alapuolisen vesistön tilasta ja ympäristönsuojelulain 50 §:n 2 momentti, olennaista merkitystä ei voida antaa myöskään pelkästään sille seikalle, että Suojärven ekologinen tila on sittemmin ekologiselta luokitukseltaan tarkentunut tyydyttävää paremmaksi.

Asiakirjoissa oleva selvitys ei muun ohella ympäristönsuojeluasetuksen (169/2000) 11 §:n 7 ja 8 kohdat huomioon ottaen ole sisältänyt lupamääräyksissä 15 ja 16 kysymyksessä olevien toimenpide- ja korvausvelvoitteiden kiinteistökohtaisen arvioimisen ja yksityiskohtaisen ratkaisemisen kannalta riittävän kattavaa selvitystä. Tämän vuoksi ja kun muutoin puheena olevia lupamääräyksiä koskevilta osin otetaan huomioon hallinto-oikeuden päätöksen perustelut ja niissä viitatut aluehallintoviraston päätöksen perustelut sekä ympäristönsuojelulain 5 §, 35 §:n 2 momentti, 43 §:n 1 momentin 5 kohta ja 3 momentti, 68 §, 71 § ja 90 §:n 3 momentti, lupamääräyksien 15 ja 16 mukaista liettymien ja virkistyshaittakorvauksien selvittämistä on pidettävä tarpeellisina. Kun asia on lupamääräyksissä 15 ja 16 tarkoitetuilta osin mahdollisten kunnostustoimenpiteiden ja virkistyshaittakorvausten määräämisen osalta ratkaistava yhtenä kokonaisuutena, korkein hallinto-oikeus ei tässä vaiheessa ota asiaa näiltä osin muutoin muun ohella selvitysten riittävyyden osalta enemmälti ratkaistavakseen.

Edellä lausutuilla perusteilla ja kun muutoin otetaan huomioon hallinto-oikeuden päätöksen perustelut, niissä viitatut aluehallintoviraston päätöksen perustelut ja perusteluissa mainitut oikeusohjeet sekä korkeimmassa hallinto-oikeudessa esitetyt vaatimukset ja asiassa saatu selvitys, hallinto-oikeuden päätöksen lopputuloksen muuttamiseen ei ole perusteita.

Valituksen vireilläolosta johtuvan ajan kulumisen vuoksi lupamääräyksissä 15 ja 16 tarkoitettujen hakemusten vireille panemiseksi asetetut määräajat on kuitenkin pidennettävä päättymään edellä ratkaisuosasta ilmenevällä tavalla.

Asian ovat ratkaisseet hallintoneuvokset Kari Kuusiniemi, Hannu Ranta, Mika Seppälä, Janne Aer ja Liisa Heikkilä sekä ympäristöasiantuntijajäsenet Timo Kairesalo ja Seppo Rekolainen. Asian esittelijä Irene Mäenpää.

 
Julkaistu 29.9.2015