Muu päätös 2625/2015

Rantaosayleiskaavaa koskevat valitukset (Ruovesi)

Antopäivä: 29.9.2015
Taltionumero: 2625
Diaarinumero: 1793/1/14, 1802/1/14, 1805/1/14, 1835/1/14, 1837/1/14, 1842/1/14 ja 1844/1/14

Asia Rantaosayleiskaavaa koskevat valitukset

Valittajat 1. A

2. Ruoveden kunnanhallitus

3. B ja hänen 6 asiakumppaniaan

4. C ja hänen 2 asiakumppaniaan

5. D ja hänen 5 asiakumppaniaan

6. E

7. F

Päätös, jota valitus koskee

Hämeenlinnan hallinto-oikeus 30.4.2014 nro 14/0272/2

Asian aikaisempi käsittely

Ruoveden kunnanvaltuusto on 17.12.2012 (§ 43) hyväksynyt Ruoveden 1 osa-alueen rantaosayleiskaavan. Ensimmäinen vaihe käsittää kunnan lounaisosan ranta-alueet Muroleesta Kautun kanavalle. Kaavaselostuksen mukaan kaava-alueella on peruskartalta laskettua rantaviivaa noin 225 kilometriä, muunnettua (suoristettua) rantaviivaa 205,7 kilometriä ja kertoimin vähennettyä rantaviivaa 138,1 kilometriä.

Asian käsittely hallinto-oikeudessa siltä osin kuin hallinto-oikeus on kumonnut kunnanvaltuuston päätöksen

Pirkanmaan luonnonsuojelupiiri ry ja Pirkanmaan lintutieteellinen yhdistys ry ovat hallinto-oikeudessa vaatineet, että kunnanvaltuuston päätös kumotaan. Yhdistykset ovat perustelleet vaatimustaan paitsi muilla perusteilla, joista korkeimmassa hallinto-oikeudessa ei nyt ole kysymys, niin muun ohella seuraavilla kaavan mitoitukseen liittyvillä perusteilla.

Kaava-alueen tuntumaan sijoittuu neljä asemakaavaa: Jäminkipohjaan, Sammalistoon, Ruoveden keskustaan ja Visuvedelle. Ranta-asemakaavoja Ruoveden kunnan alueella on 59, joista reilu kolmannes sijoittuu rantaosayleiskaavan 1. osa-alueella. Ranta-asemakaavoihin sisältyy 1. osa alueella 191 lomarakennuspaikkaa (RA), seitsemän erillispientalon rakennuspaikkaa (AO) ja neljä maatilarakennuspaikkaa (AM). Lisäksi muutama asemakaava on vireillä. Ranta-asemakaavat käsittävät noin 18 prosenttia tarkasteltavasta rantaviivasta. Asemakaavoitetut ja ranta-asemakaavoitetut alueet on merkitty osayleiskaavaan huomiomerkinnällä mustana pisterasterina.

Tämä menettely ei ole riittävän informatiivinen. Rantakaavan todellisia vaikutuksia on hankalaa arvioida, kun tiedossa ei ole, mitä rasteroiduille alueille on suunniteltu. Ranta-asemakaavoitettujen alueiden osalta olisi tullut ilmoittaa vähintään rakennuspaikkojen kokonaismäärä kullakin rasteroidulla alueella. Näin olisi ollut mahdollista arvioida rakentamisen määrää ja vaikutuksia tietyillä alueilla.

Rakennuspaikkojen lukumäärien merkitsemistä asemakaava-aluekohtaisesti keskusteltiin myös Pirkanmaan elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskuksen järjestämässä osallistumis- ja arviointisuunnitelman täydentämistä koskeneessa neuvottelussa 24.1 2012. ELY-keskuksen edustajat pitivät ajatusta suositeltavana. Vaikka neuvottelu koski Ruoveden rantaosayleiskaavan osa-alueita 2 ja 3, tulisi samaa periaatetta noudattaa myös 1. osa-alueen kohdalla.

Kaavaselostuksen mitoituslaskelmissa on pyöristysvirheitä.

Kaavaselostuksen (s. 53) mukaan "em. kaavan mitoitus ei kuitenkaan kerro koko totuutta alueen mitoituksesta koska siinä ei ole mukana ranta-asemakaavojen mitoitusta. Suunnittelualueella (1. osa-alueella) sijaitsevilla ranta-asemakaava-alueilla on lisäksi 191 kpl RA-rakennuspaikkaa, 7 kpl AO-rakennuspaikkaa sekä 4 kpl AM-rakennuspaikkaa. Mikäli nämä otetaan huomioon on siis osa-alueen kokonaisrakennuspaikkamäärä lähes 1300".

Jos lasketaan vastaavat luvut 1300 rakennuspaikalla, saadaan kahden desimaalin tarkkuudella pyöristettynä 5,8 rakennuspaikkaa/karttarantaviivakilometri, 6,3 rakennuspaikkaa/muunnettu rantaviivakilometri ja 9,4 rakennuspaikkaa/kertoimin vähennetty rantaviivakilometri. Kaavan mitoitukseksi saadaan siis laskettua monta erilaista lukemaa. Näistä olennaisin on käytännössä se, montako rakennuspaikkaa tulisi rantaviivakilometriä kohti, kun huomioidaan sekä osayleiskaavan että asemakaavojen rakennuspaikat. Koska tämä kysymys jää kaavassa avoimeksi, ovat myös sulkeutuneisuuslaskelmat (kaavaselostuksen s. 66-68) virheellisiä.

On myös huomioitava, että ranta-asemakaava-alueiden lisäksi kaava-alueen rantarakentamisen kokonaistehokkuutta nostavat erilliset saunarakennukset. Olemassa olevia saunarakennuksia ei ole esitelty kaavakartoilla.

Kaavaselostuksessa ei myöskään ole esitetty mitoituksesta selkeää taulukkoa tai vastaavaa, josta vapaaksi jäävän rannan osuus olisi nähtävissä.

Kun otetaan huomioon asemakaavat sekä osayleiskaavan erityiset luontoarvot, muun ohella Valkeajärven, Jäminkiselän ja Paloveden rantojensuojeluohjelma-alueet, kaavan mitoitus on liian korkea. Todellinen rakennustehokkuus kohoaa korkeammaksi kuin kaavaselostuksessa mainittu 4,9 rakennuspaikkaa muunnettua rantaviivakilometriä kohti.

Ruoveden kunnanhallitus on antanut hallinto-oikeudelle lausunnon, jossa se on kaavan mitoituksen osalta viitannut aiempiin vastineisiinsa ja muun ohella lisäksi lausunut, että ranta-asemakaava-alueita ei ole katsottu tarpeelliseksi käsitellä rantaosayleiskaavassa, koska ne oikeudelliset menevät yleiskaavan ohi. Ranta-asemakaavojen rakennuspaikkamäärät on kuitenkin laskettu ja esitetty kaavaselostuksessa.

Pirkanmaan luonnonsuojelupiiri ry ja Pirkanmaan lintutieteellinen yhdistys ry on antanut hallinto-oikeudelle selityksen.

Ruoveden kunnanhallitus on antanut hallinto-oikeudelle sen pyynnöstä selvityksen rantaosayleiskaavan mitoitusperusteista. Hallinto-oikeus on toimittanut selvityksen tiedoksi Pirkanmaan luonnonsuojelupiiri ry:lle ja Pirkanmaan lintutieteellinen yhdistys ry:lle.

Selvityksessä on selostettu rantaviivan laskennassa käytettyjä periaatteita ja käytettyjä laskentatapoja. Ranta-asemakaavojen osalta selvityksessä on muun ohella todettu, että ranta-asemakaavat on analysoitu ja niiden rakennuspaikkamäärät selvitetty osayleiskaavan valmistelun yhteydessä, mutta, koska ne eivät ole rantaosayleiskaavallisenohjauksen piirissä, ei niitä ole laskettu mitoitukseen mukaan. Ranta-asemakaavojen emätilamitoitus on tutkittu kyseisen ranta-asemakaavan yhteydessä.

Hallinto-oikeuden ratkaisu siltä osin kuin valituksissa korkeimmassa hallinto-oikeudessa on kysymys

Hämeenlinnan hallinto-oikeus on valituksenalaisella päätöksellään, siltä osin kuin nyt on kysymys, Pirkanmaan luonnonsuojelupiiri ry:n ja Pirkanmaan lintutieteellinen yhdistys ry:n valituksesta valitukset enemmälti hyläten kumonnut Ruoveden kunnanvaltuuston päätöksen sillä valitusperusteella, että kaavan kokonaismitoituksessa ei ole otettu huomioon alueen ranta-asemakaavoissa osoitettua rakentamista.

Muutoin hallinto-oikeus on, siltä osin kuin päätöksestä on valitettu korkeimpaan hallinto-oikeuteen, hylännyt A:n, B:n ja hänen asiakumppaneidensa, C:n ja hänen asiakumppaneidensa valitukset sekä D:n ja hänen asiakumppaneidensa valituksen ja oikeudenkäyntikuluvaatimuksen. Hallinto-oikeus osin jättänyt tutkimatta ja osin hylännyt E:n ja F:n valitukset.

Hallinto-oikeus on perustellut päätöstään kunnanvaltuuston päätöksen kumoamiseen johtaneen valitusperusteen osalta seuraavasti:

---

Kaavan sisällöllinen lainmukaisuus

Mitoitus ja rakennuspaikkojen siirrot

Sovellettavat säännökset

Suomen perustuslain 6 §:n 1 momentin mukaan ihmiset ovat yhdenvertaisia lain edessä.

Suomen perustuslain 15 §:n 1 momentin mukaan jokaisen omaisuus on turvattu.

Maankäyttö- ja rakennuslain 39 §:n 2 momentin mukaan yleiskaavaa laadittaessa on otettava huomioon:

1) yhdyskuntarakenteen toimivuus, taloudellisuus ja ekologinen kestävyys;

2) olemassa olevan yhdyskuntarakenteen hyväksikäyttö;

3) asumisen tarpeet ja palveluiden saatavuus;

4) mahdollisuudet liikenteen, erityisesti joukkoliikenteen ja kevyen liikenteen, sekä energia-, vesi- ja jätehuollon tarkoituksenmukaiseen järjestämiseen ympäristön, luonnonvarojen ja talouden kannalta kestävällä tavalla;

5) mahdollisuudet turvalliseen, terveelliseen ja eri väestöryhmien kannalta tasapainoiseen elinympäristöön;

6) kunnan elinkeinoelämän toimintaedellytykset;

7) ympäristöhaittojen vähentäminen;

8) rakennetun ympäristön, maiseman ja luonnonarvojen vaaliminen; sekä

9) virkistykseen soveltuvien alueiden riittävyys.

Saman pykälän 4 momentin mukaan yleiskaava ei saa aiheuttaa maanomistajalle tai muulle oikeuden haltijalle kohtuutonta haittaa.

Maankäyttö- ja rakennuslain 73 §:n 1 momentin mukaan laadittaessa yleiskaavaa tai asemakaavaa (ranta-asemakaava) pääasiassa loma-asutuksen järjestämiseksi ranta-alueelle on sen lisäksi, mitä yleis- tai asemakaavasta muutoin säädetään, katsottava, että:

1) suunniteltu rakentaminen ja muu maankäyttö sopeutuu rantamaisemaan ja muuhun ympäristöön;

2) luonnonsuojelu, maisema-arvot, virkistystarpeet, vesiensuojelu ja vesihuollon järjestäminen sekä vesistön, maaston ja luonnon ominaispiirteet otetaan muutoinkin huomioon; sekä

3) ranta-alueille jää riittävästi yhtenäistä rakentamatonta aluetta.

Asiassa saatu selvitys

Kaavaselostuksen mukaan varsinaisessa suunnittelussa on vaikuttanut keskeisesti rannan soveltuvuus rakentamiseen. Rakennettavuusluokituksella tarkoitetaan analyysiä, jossa ranta-alueeseen kohdistuvat eri elementit kuten maisema- ja kulttuuriarvot, maaperä ja luonnonympäristö yhdistetään suunnittelua ohjaavaksi suositukseksi.

Osayleiskaava-alueella on 692 loma-asuntoa ja 83 pysyvän asutuksen rakennuspaikkaa. Osayleiskaavalla osoitetaan 290 uutta rakennuspaikkaa. Mitoituksessa on lisäksi otettu huomioon 13 uutta erillistä saunarakennusta ja RS-alueella rahallisen korvauksen piiriin jäävät 9 rakennuspaikkaa. Mitoitusta laskettaessa on edellä mainituista vähennetty saariin sijoittuvat 80 rakennuspaikkaa, jolloin rakennuspaikkamääräksi on saatu 1 007. Mitoitus on 4,9 rakennuspaikkaa / suoristettu rantaviivakilometri ja 7,3 rakennuspaikkaa / kertoimin vähennetty rantaviivakilometri. Mikäli huomioidaan se, että kaikki maanomistajat eivät ole halunneet käyttää mahdollisuutta osoittaa tilalle rakennuspaikkoja on rakennuspaikkamäärä 44 vähemmän, jolloin mitoitus on 6,97 rakennuspaikkaa / kertoimin vähennetty rantaviivakilometri. Kaavaselostuksen mukaan suunnittelualueella on noin 20 ranta-asemakaavaa. Niihin sisältyy 191 RA-rakennuspaikkaa, 7 AO-rakennuspaikkaa ja 4 AM-rakennuspaikkaa. Ranta-asemakaavat sisältävät noin 18 % tarkasteltavasta rantaviivasta.

Kaava-alueelle sijoittuu Valkeajärven, Jäminkiselän ja Paloveden rantojensuojeluohjelma-alueet. Kaava toteuttaa näiden alueiden suojelun. Osa uusista loma-asuntojen rakennuspaikoista (25 kpl) on rantojensuojeluohjelma-alueilta siirrettyjä paikkoja. Kaava-alueelle sijoittuu valtakunnallisesti arvokkaita kallio- ja harju-alueita sekä lintuvesiensuojeluohjelma-aluetta. Osa-alueen 2 eteläinen osa on FINIBA-aluetta. Kaava-alueella on useita paikallisesti, maakunnallisesti tai valtakunnallisesti arvokkaita maisema-alueita sekä muita luontokohteita. Alueella on myös erillisiä, pienehköjä Natura-alueita, joiden lähistölle ei kuitenkaan ole osoitettu rakentamista.

Kaava-alue on jaettu alueen olosuhteiden perusteella neljään mitoitusvyöhykkeeseen, joille kullekin on määritelty oma mitoitusarvonsa eli rantarakennuspaikkojen enimmäismäärä muunnetun rantaviivan kilometriä kohti. Pienet saaret on mitoitettu pinta-alan mukaan.

Mitoitusluokkaan 6 (7) lomarakennuspaikkaa/km kuuluvat pääjärvien sekä suurempien järvialtaiden alueet, joilla ei ole laajoja kulttuuri-, maisema- tai luonnonympäristön arvoja, ja mitkä sijoittuvat yhdyskuntarakenteellisesti nykyiseen rakenteeseen tai muuten sijoittuvat saavutettavuudeltaan edullisesti. Uusista rakennuspaikoista noin 65 % sijoittuu tälle mitoitusvyöhykkeelle. Pääsääntöisesti alueella on käytetty mitoitusarvoa 6; vain muutamissa erityistilanteissa, joissa mitoitus on mennyt tasan tai ollut muuten maanomistajia selvästi eriarvoistava on arvona käytetty seitsemää.

Mitoitusluokkaan 5 lomarakennuspaikkaa/km kuuluvat pääosin pääjärvien ulkopuoliset suuremmat vesistöt sekä sellaiset pääjärvialtaaseen liittyvät alueet joilla on maakunnallisia tai paikallisia maisema – tai kulttuuriympäristöarvoja. Uusista rakennuspaikoista noin 24 % sijoittuu tälle mitoitusvyöhykkeelle.

Mitoitusluokkaan 4 lomarakennuspaikkaa/km kuuluvat mm. valtakunnalliset kulttuurimaisema-alueet, sellaiset pääjärviin liittyvät ranta-alueet ja saarikokonaisuudet joilla erityisiä maisemallisia arvoja sekä pienemmät sisävesialueet kaava-alueen pohjois- ja eteläosissa. Uusista rakennuspaikoista noin 9 % sijoittuu tälle mitoitusvyöhykkeelle.

Mitoitusluokkaan 0-3 lomarakennuspaikkaa/km kuuluvat lähinnä luonnonympäristöltään ja maisemaltaan erityisen herkät rannat tai rannan osat, pienvedet ja muuten rakentamiseen huonosti soveltuvat rannat (lähinnä jyrkät kalliorannat). Uusista rakennuspaikoista noin 2 % sijoittuu tälle mitoitusvyöhykkeelle.

Rantaviivaa mitoitettaessa on laskettu ns. suoristettu rantaviiva. Siis pienet niemet ja lahdelmat oikaistaan suoraksi viivaksi. Tämän jälkeen on käytetty mitoitusta vähentäviä kertoimia seuraavasti:

Kerroin = 0 Alle 2 hehtaarin saaret ja alle 50 m leveät niemet eivät muodosta mitoitusta

Kerroin = 1/4 Alle 100 metriä leveät lahdet ja salmet

Kerroin = ½ 50 – 100 metriä leveät niemet ja saaret

100–200 metriä leveät lahdet ja salmet

Kerroin = ¾ 100 – 150 metriä leveät niemet ja saaret

200–300 metriä leveät lahdet ja salmet

Saarissa, joiden koko on 2,0 - 20,0 hehtaaria mitoitus perustuu saaren pinta-alaan. Alle 2 hehtaarin kokoiset saaret eivät anna mitoitusta. Saarimitoitus vastaa maksimissaan teoreettista rantaviivamitoitusta 3 loma-asuntoa/muunnettu rantaviiva. Mitoitusta ei ole käsitelty voimassa olevilla ranta-asemakaava-alueilla.

Kaavaselostuksen mukaan rantojensuojeluohjelman perustavoite on säilyttää ohjelman alueet rakentamattomina ja luonnontilaisina. Tavoitteena on muodostaa maahamme suojelualueiden verkko, joka edustaa meri- ja järviluontomme alueellista ja tyyppikohtaista vaihtelua ja turvaa meri- ja järviluontoomme sopeutuneiden eliölajien elinympäristöt. Tämän tavoitteen kannalta tärkeimpiä suojeltavia alueita ovat laajat kokonaisuudet, jotka yksinään kattavat maan eri osa-alueiden luonteenomaiset piirteet mahdollisimman hyvin.

Maastokäyntien perusteella rantojensuojeluohjelma-alueen (RSO) rannat poikkeavat pääsääntöisesti edukseen muista Ruoveden rannoista ja ilmentävät koskematonta rantaluontoa. Etenkin vanhaa mäntypuustoa esiintyy runsaasti kallioisilla kohteilla. Pääsääntöisesti karua rantavyöhykettä seuraa kapean männikkövyön jälkeen yleensä kuusikko, joka saattaa olla sekapuustoinen. Rantavyöhykkeessä esiintyy muita vastaavia rantavyöhykkeitä runsaammin kolopuita mm. haavikkoa, raitoja ja leppiä. Paikoin laidunalueet ulottuvat rantaan saakka, jolloin rantavyöhyke voi olla poikkeuksellisesti koivikkoa. Puuston erirakenteisuus rantavyöhykkeessä johtuu metsätaloustoimien puuttumisesta, kallioisesta maaperästä sekä paikoin laiduntamisesta. Kuitenkin myös tavanomaisempaa rantavyöhykettä esiintyy myös paikoitellen, jossa metsätaloustoimet ulottuvat rantavyöhykkeeseen saakka. Sielläkin rannassa on kapea lehtipuustoinen vyö, jossa usein esiintyy useita eri puulajeja ja kolopuita.

Uhanalaisista luontotyypeistä (Raunia, 2008) RSO alueella esiintyy joitain ruovikkoisia rantaluhtia (NT) (mm. saariston kapeikoissa, lahden pohjukoissa), ikivanhoja kuivahkoja kankaita (NT), perinnebiotooppeja (Pitkälän metsälaidun). Kallioiset niemennokat mantereella ja saarissa täyttävät metsälain 10 § määritelmän pienialaisina kohteina. Laajemmat kallioiset rantavyöhykkeet sisältyvät Suomen vastuuluontotyyppeihin kalliometsät, silokalliot ja vanhat rantakivikot, joista Suomen vastuun määrä on suuri. Rannoilla sijaitsevat em. vastuuluontotyypit sisältyvät vastuuluontotyyppiin reittivedet, joista Suomen vastuu on erityisen suuri. Rannat voitaisiin luokitella monin paikoin kuuluvaksi myös vanhanmetsän kohteisiin (mm. Lindholm & Tuominen, 1991), joka ekologisesti merkittävänä käytävänä yhdistää myös muutoin pirstoutunutta metsikkörakennetta kaava-alueen ulkopuolella.

Rantojensuojeluohjelma-alueella (RSO) rantavyöhyke sisältää monia erilaisia luontoarvoja, millä perusteilla rantojensuojelualueet sijoittuvat mitoitusvyöhykkeille 3, 4 ja maksimissaan vyöhykkeelle 5 loma-asuntoa/muunnettu rantaviivakilometri. Käytännössä suurin osa mitoituksesta muodostuu saarimitoituksen alempien arvojen mukaan mikä vastaa 2-3 loma-asuntoa/muunnettu rantaviivakilometri. RSO-alueen maastotarkastelu laadittiin käänteisesti varsinaisiin luontoselvityksiin verrattuna, eli etsittiin, löytyykö rantaosuuksilta rakennuskelpoisia kohteita, joilla ei esiinny RSO-aluearvon lisäksi muita luontoarvoja. Samalla tarkasteltiin luonnollisesti myös luonto- ja maisema-arvoja. Tarkastelun perusteella mitoitusta antavaa rantaviivaa esiintyy kaikkien kantatilojen ranta-alueilla.

Alueen toteutumaton rakennusoikeus siirretään tilan sisällä (tai maanomistajan maalla) toisaalle tai mikäli siirtopaikkaa ei ole mahdollista osoittaa esitetään suoritettavaksi maanomistajalle korvaus. Asia on tarkistettu ja siirtomahdollisuudet uudelleen tutkittu ennen toisen ehdotuksen valmistumista alkuvuonna 2012. Tilamuodostumisen poikkileikkausajankohtana on päivämäärä 1.1.1960 eli emätila on tuona ajankohtana ollut tila. Jäljellä oleva ja käytetty rakennusoikeus on laskettu emätiloittain. Mikäli samalla maanomistajalla on useampia tiloja hallussaan, voidaan toisen emätilan rakennusoikeutta siirtää toisen alueelle.

Sarvannan kylän eteläinen suuri emätila on Sarvana, jolla on rantojensuojeluohjelman mukaista rantaa vain mantereen puolella tasan 500 metriä ( muunnettua rantaviivaa ). Lisäksi ohjelma-alueelle kuuluu kaksi pientä rakennettua saarta eli Kappelisaari (0,7 ha, 2 rakennettua ) ja Romukorkee (0,7 ha, yksi rakennettu). Saaret ovat siis toteutuneet rakentamisen kautta, mutta mitoituksella 4 rakennuspaikkaa / muunnettu rantaviiva jää mantereen puolen toteutukselle 2 rakennuspaikkaa. Nämä on esitetty siirrettäväksi samalle rantajaksolle RS –alueen ulkopuolelle.

Mommon emätilasta suuri osa sijoittuu jo perustettuna rantojensuojeluohjelma-alueelle. Ainostaan Niinisaari ja osia Velhonvuoresta ( mitoittavaa rantaviivaa 512 m ) on toteuttamatta. Alle 20 hehtaarin kokoisten saarten mitoitusarvo lasketaan saareen koon mukaan. Niinisaarien ( 17 ha ) rantamitoitusarvo on 6 rakennuspaikkaa. Niinisaareen liittyvä Kirnusaari ( 2,5 ha ) on jo toteutettu. Lisäksi Velhonvuori tuottaa RS-alueen osalta 2 rakennuspaikkaa. Kaikki (6) Niinisaaren paikat voidaan siirtää. Kahdelle Velhonvuoren RS-rakennuspaikalle on kuitenkin erittäin vaikea enää löytää sijoituspaikkaa, joten ne esitetään korvattavaksi rahallisesti.

Emätilan Pitkälä RS–alueen kokonaisrakennusoikeus on 13 rakennuspaikkaa, joista 3 muodostuu Palosaaresta ja loput mantereelta. Mantereen paikat esitetään siirrettäväksi ja Palosaaren paikat korvattavaksi rahallisesti koska emätilan rannoilta ei ole enää löydettävissä rakentamiseen soveltuvia rantajaksoja lisäsiirroille.

Pekkalan emätilan Ullikkaniemen pohjoiskärki kuuluu RS –alueeseen ja se antaa kaksi rakennusoikeutta. Molempien kahden RS-alueen rakennuspaikan siirtäminen päävesialtaalla on erittäin haastavaa, koska yli 50 % päävesialtaan muunnetusta rantaviivasta on rajoitusten piirissä ( valtakunnallisesti arvokas kulttuuriympäristö ) ja itäranta ja Poikainniemi on jo rakennettu. Toinen paikka voitaneen siirtää Majalahden toiselle rannalle vaikka tästä rantajaksosta tuleekin erittäin tiivis (ryhmässä lähes 20 rakennuspaikkaa / muunnettu rantaviivakilometri). Yksi paikka jää siten rahallisen korvauksen piiriin. Pekkalan tilalla on 21 paikkaa poistettu maanomistajan esityksestä.

Rantaosayleiskaavaan valtakunnallisesti arvokas kulttuuriympäristö -merkinnällä on osoitettu Pekkalan kartano ja kulttuurimaisema (sk-v 2). Merkinnällä säilytetään kaava-alueelle ominaisia kulttuurihistoriallisesti ja/tai rakennustaiteellisesti arvokkaita miljöitä ja kokonaisuuksia. Valtakunnallisesti merkittäville rakennetuille kulttuuriympäristöille ei ole osoitettu uutta rakentamista. Pekkalan kartano ja kulttuurimaisema sisältää kaikkia arvoperusteita. Sen on katsottu sisältävän arkkitehtonisia, rakennushistoriallisia ja rakennusperinteisiä arvoja sekä ympäristöarvoja ja historiallisia arvoja.

Hallinto-oikeuden johtopäätökset

---

3. Hallinto-oikeuden johtopäätökset koko kaava-alueen mitoituksen osalta

Rantaviivan muuntaminen ja rakennusoikeuden laskeminen sinänsä on valituksenalaisessa asiassa suoritettu yleisesti käytettyjen mallien ja periaatteiden mukaisesti.

Uusia saunoja on kaavassa osoitettu 13 kpl. Jo olemassaolevat saunat on huomioitu emätilojen rakennusoikeutta laskettaessa. Erillisten saunojen rakennusoikeus on vaatinut mitoituksen, joten tältä osin rakentamisen määrä ei lisää muun rakentamisen laskennallista mitoitusta.

Rakentamisen mitoituksessa ei ole lainkaan huomioitu alueella voimassa olevien ranta-asemakaavojen mukaista rakentamista. Rakennusoikeuden kokonaismitoitus voi tämän vuoksi muodostua tehokkaammaksi kuin tehokkuutta kuvaavista laskennallisista mitoitusluvuista on pääteltävissä. Osayleiskaavan kokonaismitoitus on myös ilman 2–20 hehtaarin suuruisiin saariin osoitetun rakentamisen huomioimistakin jo melko korkea. Kaavassa on osoitettu rakentamista myös luonnoltaan arvokkaiksi todettujen alueiden läheisyyteen. Lisärakennusoikeutta osoitettaessa on tässä tilanteessa otettava huomioon se, että aiemmin sallittu tiheä rakentaminen vähentää alueelle osoitettavissa olevan rakentamisen määrää. Vaikka tämä vähennys käytännössä tarkoittaa sitä, että kaikille maanomistajille ei voida osoittaa yhtä paljon rakennusoikeutta kuin sitä joillakin ranta-alueilla jo on käytetty, yhdenvertaisen kohtelun vaatimuksesta ei seuraa, että kaava-alueelle aikaisemmin toteutuneen paikoin hyvin tiheän rakentamisen vuoksi voitaisiin osoittaa enemmän rakennuspaikkoja kuin maankäyttö- ja rakennuslain 39 ja 73 §:n rantayleiskaavan sisällölle asettamat vaatimukset mahdollistavat. Asiassa ei ole riittävää selvyyttä siitä, voidaanko rantaosayleiskaavassa osoitetuille rakennuspaikoille osoittaa kaavan mukaista rakentamista. Tämän vuoksi rantaosayleiskaava ei täytä maankäyttö- ja rakennuslain 39 §:ssä ja 73 §:ssä asetettuja sisältövaatimuksia.

---

Hallinto-oikeuden loppujohtopäätökset

Rantaosayleiskaavan tultua edellä mainituilla perusteilla kumotuksi, hallinto-oikeus ei lausu enemmälti muista kuin sen päätöksessä käsitellyistä valitusperusteista.

Oikeudenkäyntikulut

Asian näin päättyessä ja kun otetaan huomioon hallintolainkäyttölain 74 § sekä asian tulkinnanvaraisuus, valittajille ei ole määrättävä maksettavaksi korvausta oikeudenkäyntikuluistaan hallinto-oikeudessa.

Hallinto-oikeuden soveltamat oikeusohjeet

Perusteluissa mainitut

Maankäyttö- ja rakennuslaki 24 § 2 momentti

Hallintolainkäyttölaki 74 §

Asian ovat ratkaisseet hallinto-oikeuden jäsenet Ulla-Maarit Heljasvuo, Marjo Koivu ja Elina Tanskanen. Esittelijä Ville Härmä.

Käsittely korkeimmassa hallinto-oikeudessa

1. A on valituksessaan vaatinut, että hallinto-oikeuden päätös kumotaan siltä osin kuin hallinto-oikeus on hylännyt hänen valituksensa.

2. Ruoveden kunnanhallitus on valituksessaan vaatinut, että hallinto-oikeuden päätös kumotaan siltä osin kuin päätöksessä on katsottu, että kaava ei täytä maankäyttö- ja rakennuslain 39 §:n ja 73 §:n mukaisia sisältövaatimuksia. Kunnanvaltuuston päätös on saatettava voimaan.

Kunnanhallitus on perustellut vaatimuksiaan muun ohella seuraavasti:

Hallinto-oikeus on perusteluissaan kategorisesti kopioinut korkeimman hallinto-oikeuden vuosikirjaratkaisua KHO 2013:91, joka on koskenut Kiteen kaupungin Pyhäjärven alueen rantayleiskaavaa. Asiat ovat kuitenkin erilaiset.

Hallinto-oikeuden päätöksen mukaan rakentamisen mitoituksessa ei ole lainkaan huomioitu alueella voimassa olevien ranta-asemakaavojen mukaista rakentamista. Tämä on virheellinen tulkinta. Ranta-asemakaavat on huomioitu siltä osin kun ne kaavaratkaisun ja vaikutusarvion osalta on ollut tarpeen huomioida ja tämä on kaavaselostuksessa kuvattu muun ohella seuraavissa osioissa:

Kappale 1.3.3 > laskettu ranta-asemakaavojen rakennuspaikat

Kappale 2.2 > arvioitu ranta-asemakaavojen toteutuneet rakennuspaikat

Kappale 6.6 > rantakaava-alueiden nykyinen mitoitus laskettu

Kappale 7.1 > ranta-asemakaava-alueet on osoitettu kaavakartalla pisterasterilla

Kappale 8. > selvitetty kokonaismitoitus myös ranta-asemakaavat huomioiden

Kappale 9.2 > vesistökuormitus on arvioitu ranta-asemakaavamitoitus huomioiden.

Kappale 9.8 > asemakaavoitettujen alueiden rantaviiva ja rakennukset ovat sisällytetty mukaan vaikutusarvion analyysiin. Kyseessä keskeinen vaikutuskappale jossa kuvataan rantojen sulkeutuneisuutta. Tämä tarkastelu sisältää myös ranta-asemakaavat.

Lisäksi emätilatarkastelussa ranta-asemakaavat on huomioitu merkinnällä "ranta-asemakaava", joka on syönyt mitoituksen kyseiseltä emätilalta. Emätilan rakennusoikeutta ei ole siirretty ranta-asemakaavojen ulkopuolelle tai muutenkaan lisätty mitoitusperiaatteista poiketen.

Hallinto-oikeuden päätöksen perusteluiden mukaan osayleiskaavan kokonaismitoitus on myös ilman 2–20 hehtaarin suuruisiin saariin osoitetun rakentamisen huomioimistakin jo melko korkea. Päätelmää ei ole perusteltu. Siitä saattaisi saada sellaisen käsityksen, että isoihinkaan saariin ei saisi rakentaa. Saarimitoitus Ruoveden rantaosayleiskaavassa on maltillinen. Jo se, että alle kahden hehtaarin saaret ovat kokonaan ilman rakennusoikeutta, muodostaa pohjan väljälle saarimitoitukselle.

Koska ranta-asemakaavat on laajasti huomioitu, on hallinto-oikeuden johtopäätös, jonka mukaan rakennusoikeuden kokonaismitoitus voi tämän vuoksi muodostua tehokkaammaksi kuin tehokkuutta kuvaavista laskennallisista mitoitusluvuista on pääteltävissä, on virheellinen. Mitoitus ei voi muodostua tehokkaammaksi kuin mitä kaava-asiakirjoista ilmenee.

Mikäli hallinto-oikeuden päätöstä tulisi tulkita siten että ranta-asemakaavat tulisi avata uudestaan suunnittelulle rantaosayleiskaavojen yhteydessä, liittyy tähän lainsäädännöllisiä ongelmia. Rantayleiskaava ei ole voimassa ranta-asemakaava-alueella eikä ranta-asemakaavoja voida toisaalta todeta vanhentuneiksi. Maankäyttö- ja rakennuslain 73 §:n mukaan asemakaavan ajantasaisuuden arviointi ei koske ranta-asemakaavaa.

Hallinto-oikeuden päätöksen mukaan (sivu 36) kaavassa on osoitettu rakentamista luonnoltaan arvokkaaksi todettujen alueiden läheisyyteen. Tältä osin perustelut ovat suppeat, eikä hallinto-oikeuden päätöksestä selviä, mitä alueita sillä tarkoitetaan. Kaavaselostuksen vaikutusarviointiosassa, useissa eri kappaleissa on analysoitu laadittujen selvitysten suhdetta kaavaratkaisuun ja todettu vaikutusten merkittävyys eri asiakokonaisuuksittain. Koska keskeiset suunnitteluperiaatteet luonnonarvojen säilyttämiseksi on pystytty kaavaratkaisussa hyvin huomioimaan, on kaavan vaikutukset todettu keskimäärin vähäisiksi.

Luonnonarvoiltaan arvokkaiden alueiden huomioimisen suunnitteluperiaatteita on kuvattu kaavaselostuksessa. Niiden mukaan

- Uudet rakennuspaikat sijoitettu pääsääntöisesti olemassa olevien rakennuspaikkojen viereen,

- Kaavamääräyksellä ohjataan rakentamista kauemmaksi rannasta rakennuksen koon mukaan (maisemavaikutuksen vähentäminen),

- Pienet järvet ja saaret on jätetty pääosin rakentamatta (luonto- ja maisema-arvojen huomioiminen)

- Laajat rantojensuojeluohjelma-alueet, valtakunnalliset kulttuurimaisema-alueet, arvokkaat kallioalueet ja vastaavat on jätetty rakentamisen ulkopuolelle. Kaavaan jätetyt laajat rakentamattomat alueet on kaavakarttatarkastelunkin perusteella varsin helposti todennettavissa.

- Luontoarvorannat tai muutoin rakennuskelvottomat rannat on osoitettu M/MY-alueina.

Tilanne poikkeaa tältäkin osin ratkaisusta KHO 2013:91.

Mitoitusperusteiden osalta hallinto-oikeuden ratkaisussa on todettu seuraavaa: "Lisärakennusoikeutta osoitettaessa on tässä tilanteessa otettava huomioon se, että aiemmin sallittu tiheä rakentaminen vähentää alueelle osoitettavissa olevan rakentamisen määrää. Vaikka tämä vähennys käytännössä tarkoittaa sitä, että kaikille maanomistajille ei voida osoittaa yhtä paljon rakennusoikeutta kuin sitä jollakin ranta-alueilla jo on käytetty, yhdenvertaisen kohtelun vaatimuksesta ei seuraa, että kaava-alueelle aikaisemmin toteutuneen paikoin hyvin tiheän rakentamisen vuoksi voitaisiin osoittaa enemmän rakennuspaikkoja kuin maankäyttö- ja rakennuslain 39 ja 73 §:n rantayleiskaavan sisällölle asettamat vaatimukset mahdollistaisivat". Kyseinen lause on kopio aiemmin mainitusta korkeimman hallinto-oikeuden päätöksestä KHO 2013:91. Se on irrotettu asiayhteydestään avaamatta sitä suhteessa nyt arvioitavana olevaan rantaosayleiskaavaan.

Vaikka nyt arvioitavana olevassa yleiskaavassa ei olekaan merkittävästi Natura-alueita, on huomattava osa rantaviivasta rantojensuojelualuetta. Tämä on mitoitettu muunnetun rantaviivan mukaan vastaavasti kuin muutkin rannat, eikä sinne ole osoitettu rakentamista paria tulkinnallisella rantojensuojeluohjelma-alueen rajalla olevaa tilannetta lukuun ottamatta. Mitoitukselliset paikat on siirretty tai ne osoitetaan korvattavaksi, jolloin niillä ei ole mitoitusta lisäävää vaikutusta toisaalla.

Ruovedellä on käytetty oikeuskirjallisuuden mukaista rantaviivan laskentamenetelmää koko kaava-alueen osalla. Ruoveden kaavassa kokonaisrakennuspaikkamäärä ilman ranta-asemakaavoja on 1 065 ja ranta-asemakaavat huomioiden hieman vajaa 1 300, josta uusien osuus 290 (osoitettu vain 246). Ruovedellä todellinen prosentuaalinen lisäys ilman ranta-asemakaavojen huomioimista on siis 23 % (laskennallinen 27 %) sekä ranta-asemakaavat huomioiden vajaa 19 %.

Koska Ruovedellä mitoitus on laskettu myös ranta-asemakaavat huomioiden, mutta Pyhäjärvellä ei ja lisäksi rantaviivan laskentaperiaatteet ovat erilaiset, ei tarkkaa vertailua voida tehdä. Jo edellä tehty tarkastelu kuitenkin osoittaa, että mitoitus Ruovedellä on selvästi maltillisempi kuin Pyhäjärvellä.

Hallinto-oikeuden tulkinta, jonka mukaan Ruoveden rantaosayleiskaavan mitoitusta olisi perusteltu aiemmin toteutuneella paikoin hyvin tiheällä rakentamisella, on perusteeton. Rantaosayleiskaava-aineistossa ei ole mitään viittausta tällaiseen lähestymistapaan.

Mitoitus on laadittu rantayleiskaavojen ohjeistuksen ja oikeuskäytännön mukaisesti. Laskentatapa on tarkoin selvitetty kaava-asiakirjoissa. Pääperiaate on se, että mitoitus perustuu aluekohtaisiin ympäristön erityispiirteisiin, joiden mukaan on muodostettu mitoitusluokat eri alueille. Sen jälkeen mitoitus on tarkasteltu emätiloittain kuten ohjeistukset edellyttävät. Ne emätilat, jotka ovat jo käyttäneet rakennusoikeutensa, eivät saa uusia rakennuspaikkoja. Aikaisemmin muodostuneet tiheät alueet eivät siis lisää mitoitusta.

Ranta-asemakaavat ja tiheä rakentaminen eivät ole sama asia. Vanhat tiheät alueet ovat muodostuneet ilman ranta-asemakaavaohjausta ja ne ovat kaavaratkaisussa ja kaikissa mitoitukseen liittyvissä tarkasteluissa ja vaikutusarvioissa mukana. Tiheän rakentamisen osalta pääosin 1970–1990-luvulla laadittujen ranta-asemakaavojen rakennuspaikkakohtainen rakennusoikeus on selvästi pienempi kuin uusimmissa kaavoissa, vaikka rakennuspaikkojen lukumäärä onkin osin korkeampi.

Ruoveden rantaosayleiskaavaratkaisu perustuu edullisuusvyöhyketarkasteluun, jota on lähemmin kuvattu kaavaselostuksessa. Ekologisen kestävyyden varmistaminen lähtee laajoista ympäristöselvityksistä, jotka hallinto-oikeuskin on todennut riittäviksi. Lisäksi mitoitus perustuu ympäristön vaatimuksiin. Herkimmillä alueilla mitoitus on pienempi. Uudet lomarakennusten rakennuspaikat on pääsääntöisesti pystytty sijoittamaan nykyisten rakennuspaikkojen yhteyteen jolloin esimerkiksi uusien pääsyteiden pituus on saatu minimoitua.

Periaate riittävistä yhtenäisistä rakentamattomista alueista on ollut Ruoveden rantaosayleiskaavan keskeinen suunnitteluperuste. Sen toteutumista on laajasti kuvattu myös kaava-asiakirjoissa.

Rantojensuojeluohjelma-alueet on jätetty rakentamisen ulkopuolelle. Tämä tuo jo sellaisenaan alueelle huomattavan pitkiä vapaita rannan osia

Kaavan vaikutusten arvioinnin yhteydessä on arvioitu rantaosayleiskaavan vaikutuksia rantojen sulkeutuneisuuteen, elinympäristön laatuun ja virkistyskäyttöön. Tämä arvio ja sen tekotapa on kuvattu kaavaselostuksen kappaleessa 9.8. usealla eri laskentamallilla sekä paikkatietomallikuvalla. Tarkastelu sisältää myös ranta-asemakaava-alueet. Ruoveden rantaosayleiskaavan osa-alueen 1 rantojen sulkeutuneisuusaste on 100 metrin puskurilla laskettuna 55 %. Todellisuudessa uudet rakennuspaikat vievät osa-alueen rantaviivasta vajaat 18 kilometriä (50 metrin rantaviivan mukaan arvioituna), mikä on noin 5 % osa-alueen rannan kokonaispituudesta. Kun otetaan huomioon kaavaselostuksessa arvioidut muut tekijät vapaan rannan osuudesta sekä vertailutieto muista kaavoista, on Ruoveden kunnan mukaan hallinto-oikeuden näkemys siitä, ettei asiasta olisi riittävää selvyyttä perusteeton.

Asia olisi korkeimmassa hallinto-oikeudessa ratkaistava kokonaisuudessaan ilman, että sitä palautetaan uudelleen hallinto-oikeuden käsiteltäväksi.

3. B ja hänen asiakumppaninsa ovat valituksessaan vaatineet, että hallinto-oikeuden päätös kumotaan siltä osin kuin hallinto-oikeus on hylännyt heidän valituksensa muilta kuin menettelyvirhettä koskevan valitusperusteen osalta.

4. C ja hänen asiakumppaninsa ovat valituksessaan vaatineet, että hallinto-oikeuden päätös kumotaan siltä osin kuin hallinto-oikeus on hylännyt heidän valituksensa.

5. D ja hänen asiakumppaninsa ovat valituksessaan vaatineet, että hallinto-oikeuden päätös kumotaan ja kunnanvaltuuston päätöstä muutetaan siten, että Mommo RN:o 7:54 ja Mommo RN:o 2:151 -tilojen alueelle osoitetaan kaksi lisärakennuspaikkaa. Ruoveden kunta on velvoitettava korvaamaan valittajien oikeudenkäyntikulut hallinto-oikeudessa ja korkeimmassa hallinto-oikeudessa.

6. E on valituksessaan vaatinut, että siinä tapauksessa että korkein hallinto-oikeus kumoaa hallinto-oikeuden päätöksen, korkeimman hallinto-oikeuden lausuttava kaikista F:n hallinto-oikeudelle jättämässä valituksessa esitetyistä valitusperusteista. Siltä varalta, että korkein hallinto-oikeus ei muuta hallinto-oikeuden päätöstä, F on valituksessaan uudistanut alkuperäisen valituksensa siltä osin kuin Hämeenlinnan hallinto-oikeus on hylännyt tai jättänyt käsittelemättä valituksen ja vaatinut, että korkein hallinto-oikeus antaa niistä ratkaisun.

7. F on valituksessaan vaatinut, että siinä tapauksessa että korkein hallinto-oikeus kumoaa hallinto-oikeuden päätöksen, korkeimman hallinto-oikeuden lausuttava kaikista F:n hallinto-oikeudelle jättämässä valituksessa esitetyistä valitusperusteista. Siltä varalta, että korkein hallinto-oikeus ei muuta hallinto-oikeuden päätöstä, F on valituksessaan uudistanut alkuperäisen valituksensa siltä osin kuin Hämeenlinnan hallinto-oikeus on hylännyt tai jättänyt käsittelemättä valituksen ja vaatinut, että korkein hallinto-oikeus antaa niistä ratkaisun.

Pirkanmaan luonnonsuojelupiiri ry ja Pirkanmaan lintutieteellinen yhdistys ry ovat antaneet selityksen.

Ruoveden kunnanhallitus on antanut selityksen valitusten johdosta ja vastaselityksen, jossa se on muun ohella ehdottanut, että korkein hallinto-oikeus velvoittaisi valtuuston päätöstä kumoamatta Ruoveden kunnan merkitsemään teknisenä täydennyksenä kaavakarttaan rantaosayleiskaavan ulkopuolella sijaitsevat ranta-asemakaavassa osoitetut rakennuspaikat.

A on antanut vastaselityksen.

B ja hänen asiakumppaninsa ovat antaneet vastaselityksen.

C ja hänen asiakumppaninsa ovat antaneet vastaselityksen.

D:lle ja hänen asiakumppaneilleen on varattu tilaisuus antaa vastaselitys.

E on antanut vastaselityksen.

F:lle on varattu tilaisuus antaa vastaselitys.

Korkeimman hallinto-oikeuden ratkaisu

1. Korkein hallinto-oikeus ei tutki A:n, B:n ja hänen asiakumppaneidensa, C:n ja hänen asiakumppaneidensa, D:n ja hänen asiakumppaneidensa, E:n eikä F:n valituksia. D:n ja hänen asiakumppaniensa vaatimukset tutkitaan siltä osin kuin niissä on vaadittu oikeudenkäyntikulujen korvaamista.

Korkein hallinto-oikeus on tutkinut asian Ruoveden kunnanhallituksen valituksen johdosta.

2. Hämeenlinnan hallinto-oikeuden päätös kumotaan Ruoveden kunnanhallituksen valituksesta. Pirkanmaan luonnonsuojelupiiri ry:n ja Pirkanmaan lintutieteellinen yhdistys ry:n hallinto-oikeudelle tekemä valitus hylätään sen valitusperusteen osalta, jonka mukaan kaavan kokonaismitoituksessa ei ole otettu huomioon alueen ranta-asemakaavoissa osoitettua rakentamista. Asia palautetaan muilta osin hallinto-oikeudelle.

3. D:n ja hänen asiakumppaneidensa valitus hylätään siltä osin kuin se koskee oikeudenkäyntikuluja hallinto-oikeudessa. Siltä osin kuin D ja hänen asiakumppaninsa ovat esittäneet vaatimuksen oikeudenkäyntikulujen korvaamisesta korkeimmassa hallinto-oikeudessa, vaatimus hylätään.

Perustelut

1. Maankäyttö- ja rakennuslain 191 §:n 4 momentin mukaan muilla kuin kunnalla ei ole oikeutta hakea muutosta hallinto-oikeuden päätökseen, jolla hallinto-oikeus on kumonnut kunnan viranomaisen tekemän kaavan hyväksymistä koskevan päätöksen. Jos ranta-asemakaavan laatimisesta on huolehtinut maanomistaja, hänellä on kuitenkin oikeus valittaa hallinto-oikeuden päätöksestä.

Hallintolainkäyttölain 51 §:n 2 momentin mukaan jos valitusta ei ole tehty määräajassa tai jos asian tai siinä esitetyn vaatimuksen ratkaisemiselle on muu este, valitus tai vaatimus jätetään tutkimatta.

Hallinto-oikeus on valituksenalaisella päätöksellään kumonnut rantaosayleiskaavan hyväksymistä koskevan kunnanvaltuuston päätöksen kokonaisuudessaan. Tällaiseen päätökseen ei maankäyttö- ja rakennuslain 191 §:n 4 momentin ole valitusoikeutta muilla kuin asianomaisella kunnalla. Tämän vuoksi valitukset ja niissä esitetyt vaatimukset on hallinto-oikeuden oikeudenkäyntikuluja koskevaa ratkaisua lukuun ottamatta jätettävä muiden valittajien kuin Ruoveden kunnanhallituksen osalta tutkimatta.

2. Asiassa on Ruoveden kunnanhallituksen valituksen johdosta korkeimmassa hallinto-oikeudessa arvioitava, onko osayleiskaavan mitoitus sillä tavoin virheellinen, että sen vuoksi on tullut kumota kunnanvaltuuston rantaosayleiskaavan hyväksymistä koskeva päätös.

Hallinto-oikeus on kumonnut Ruoveden kunnanvaltuuston päätöksen kaavan kokonaismitoitusta koskevalla valitusperusteella. Asiassa ei ole ollut riittävää selvyyttä siitä, voidaanko rantaosayleiskaavassa osoitetuille rakennuspaikoille osoittaa kaavan mukaista rakentamista. Tämän vuoksi rantaosayleiskaavan hyväksymistä koskeva päätös ei hallinto-oikeuden perusteluiden mukaan täytä maankäyttö- ja rakennuslain 39 § ja 73 §:ssä asetettuja sisältövaatimuksia.

Hallinto-oikeuden päätöksen perusteluiden mukaan rakentamisen mitoituksessa ei ole lainkaan huomioitu alueella voimassa olevien ranta-asemakaavojen mukaista rakentamista. Rakennusoikeuden kokonaismitoitus voi tämän vuoksi muodostua tehokkaammaksi kuin tehokkuutta kuvaavista laskennallisista mitoitusluvuista on pääteltävissä. Edelleen osayleiskaavan kokonaismitoitus on jo ilman 2–20 hehtaarin suuruisiin saariin osoitetun rakentamisen huomioimistakin melko korkea. Päätöksessä on viitattu lisäksi siihen, että kaavassa on osoitettu rakentamista myös luonnoltaan arvokkaiksi todettujen alueiden läheisyyteen. Lisärakennusoikeutta osoitettaessa on hallinto-oikeuden perustelujen mukaan otettava huomioon se, että aiemmin sallittu tiheä rakentaminen vähentää alueelle osoitettavissa olevan rakentamisen määrää. Tässä yhteydessä päätöksen perusteluissa viitataan lisäksi siihen, että yhdenvertaisen kohtelun vaatimuksesta ei seuraa, että kaava-alueelle aikaisemmin toteutuneen paikoin hyvin tiheän rakentamisen vuoksi voitaisiin osoittaa enemmän rakennuspaikkoja kuin maankäyttö- ja rakennuslain 39 ja 73 §:n rantayleiskaavan sisällölle asettamat vaatimukset mahdollistavat.

Korkein hallinto-oikeus toteaa, että kaavaa laadittaessa käytettävä vesistökohtainen mitoitusluku riippuu esimerkiksi vesistön ja sen rannan luonnonarvoista, veden vaihtuvuudesta ja syvyydestä sekä rantojen rakennettavuudesta ja nykyisestä rakentuneisuudesta. Niin sanotun muunnetun rantaviivan käyttämisessä rakennusoikeuksia mitoitettaessa pyritään muun ohella sovittamaan rakentamisen määrä alueen luonnonoloihin ja vesistön sietokykyyn sekä erityisesti ottamaan huomioon vastarannan läheisyys kapeiden vesistönosien rannoilla ja se, että kapeilla maa-alueilla, kuten kannaksilla ja niemissä, rakennusta ei kenties voida sijoittaa riittävän välimatkan päähän rantaviivasta. Muunnettua rantaviivan pituutta käytetään yhdessä mitoitusluvun kanssa kaavoituskäytännössä yleisesti apuneuvona harkittaessa yleiskaavassa eri ranta-alueille ja siten myös eri emätiloille osoitettavan rakennusoikeuden määrää maankäyttö- ja rakennuslain 39 ja 73 §:n vaatimusten mukaisesti. Rakennusoikeuden osoittamisessa eri emätiloille ja niistä muodostetuille tiloille on lisäksi noudatettava Suomen perustuslain 6 §:stä ilmenevää yhdenvertaisuusperiaatetta. Laskennallisella mitoitusluvun suuruudella tai pienuudella ei kuitenkaan sellaisenaan ole itsenäistä merkitystä arvioitaessa rantayleiskaavalle asetettujen sisältövaatimusten täyttymistä.

Kaavaselostuksen mukaan kaava-alue on jaettu alueen olosuhteiden perusteella neljään mitoitusvyöhykkeeseen, joille kullekin on määritelty oma mitoitusarvonsa. Pienet saaret on mitoitettu pinta-alan mukaan. Kaava-alueelle sijoittuu kaavaselostuksen mukaan Valkeajärven, Jäminkiselän ja Paloveden rantojensuojeluohjelma-alueet. Ranta-asemakaavoitetut ja asemakaavoitetut alueet on merkitty kaavakarttaan mustalla pisterasterilla. Kaavamerkinnän mukaan tällaista aluetta ei käsitellä rantaosayleiskaavassa.

Korkein hallinto-oikeus toteaa, että kaavaratkaisu ei voi olla lainvastainen pelkästään sen johdosta, että olemassa olevia ranta-asemakaavassa osoitettuja rakennuspaikkoja ei ole osoitettu kaavakartalla. Kaavan valmisteluaineistosta on kuitenkin käytävä ilmi, että tällaiset rakennuspaikat on riittävällä tavalla otettu huomioon kaavan valmistelussa ja sisältöharkinnassa.

Saadun selvityksen mukaan olemassa olevat rakennuspaikat on otettu huomioon muun ohella kaavan valmistelun yhteydessä laadituissa selvityksissä, esimerkiksi sulkeutuneisuusarvioinneissa. Osayleiskaavan mitoitus perustuu mitoitusvyöhykkeiden mukaan määräytyville mitoitusarvoille, jotka on määritetty osa-alueiden lähempien olosuhteiden mukaan. Asiassa ei ole käynyt ilmi, että mitoituslaskelman pohjana olevan rantaviivan muunto olisi suoritettu epäasianmukaisesti.

Johtopäätöksenään korkein hallinto-oikeus toteaa, että lähialueiden maankäyttö, muun ohella asemakaavoilla ja ranta-asemakaavoilla aikaisemmin osoitettu maankäyttö, on tullut ottaa huomioon osayleiskaavan valmistelussa. Asiassa ei yhdistysten valitusten johdosta tai muutoinkaan ole ilmennyt, että näitä seikkoja ei olisi riittävällä tavalla huomioitu nyt kysymyksessä olevassa kaavaratkaisussa. Tämän vuoksi hallinto-oikeuden ei olisi lausumillaan perusteilla tullut kumota kunnanvaltuuston päätöstä.

Hallinto-oikeuden päätöksen lopputuloksen johdosta lausuminen osasta valituksissa esitettyjä valitusperusteista on hallinto-oikeudessa rauennut. Hallinto-oikeus on siten päätöksessään lausunut vain osasta muutoksenhakijoiden valitusperusteita. Tämän vuoksi ja kun otetaan huomioon oikeusastejärjestys, asian käsittelyä yhdistyksen muiden valitusperusteiden ja muiden valittajien osalta on tässä tilanteessa syytä jatkaa hallinto-oikeudessa.

3. Kun otetaan huomioon asian laatu, asiassa saatu selvitys sekä erityisesti hallinto-oikeuden päätöksen lopputulos, ei ole kohtuutonta, että D ja hänen asiakumppaninsa ovat joutuneet hallinto-oikeudessa pitämään oikeudenkäyntikulunsa vahinkonaan. Hallinto-oikeuden päätöksen, jolla on hylätty oikeudenkäyntikulujen korvaamista koskeva vaatimus, muuttamiseen, ei ole perusteita. Oikeudenkäyntikulujen korvaamiseen myöskään korkeimmassa hallinto-oikeudessa ei mainituilla perusteilla ole aihetta. Tämän vuoksi D:lle ja hänen asiakumppaneilleen ei ole määrättävä maksettavaksi korvausta oikeudenkäyntikuluista korkeimmassa hallinto-oikeudessa.

Asian ovat ratkaisseet presidentti Pekka Vihervuori sekä hallintoneuvokset Hannu Ranta, Tuomas Lehtonen, Liisa Heikkilä ja Janne Aer. Asian esittelijä Esa Hakkola.

 
Julkaistu 29.9.2015