Muu päätös 2855/2015

Asia Maa-ainesasiaa koskeva valitus

Valittajat A ja hänen 15 asiakumppaniaan

Päätös, jota valitus koskee

Turun hallinto-oikeus 19.9.2014 nro 14/0261/1

Asian aiemmat vaiheet

B on hakenut maa-aineslain mukaista lupaa kalliokiviaineksen ottamiseen Kankaanpään kaupungin Kankaanpään kylässä sijaitsevalta tilalta Uusi-Mattila RN:o 1:869.

Kankaanpään ympäristölautakunta maa-aineslaissa tarkoitettuna lupaviranomaisena on 16.6.2009 myöntänyt B:lle maa-aineslain mukaisen luvan kalliokiviaineksen ottamiseen.

Turun hallinto-oikeus on, toimitettuaan alueella katselmuksen, päätöksellään 23.8.2010 nro 10/0387/1 kumonnut ympäristölautakunnan päätöksen ja palauttanut asian lautakunnalle uudelleen käsiteltäväksi muun muassa ottamistoiminnasta aiheutuvien maisemallisten vaikutusten sekä ympäristöhaittojen puutteellisen selvittämisen vuoksi. Lautakunnan tuli varata hakijalle mahdollisuus täydentää ottamissuunnitelmaa.

Kankaanpään ympäristölautakunta on päätöksellään 16.8.2011 myöntänyt B:lle maa-aineslain mukaisen luvan kalliokiviaineksen ottamiseen.

Turun hallinto-oikeus on päätöksellään 2.11.2012 n:o 12/0333/1 A:n ja hänen asiakumppaniensa, C:n ja hänen asiakumppaniensa sekä D:n ja hänen asiakumppaniensa valituksista kumonnut ympäristölautakunnan päätöksen ja palauttanut asian lautakunnalle uudelleen käsiteltäväksi. Hallinto-oikeus on katsonut, että lautakunnan päätökseen ei ole liitetty hankkeesta aiheutuvien haittojen välttämiseksi ja rajoittamiseksi tarpeellisia lupamääräyksiä, ja todennut, että lupapäätöstä ei voida pitää riittävänä sen varmistamiseksi, että ottaminen täyttää maa-aineslain 3 §:n 4 momentin mukaiset edellytykset.

Korkein hallinto-oikeus on päätöksellään 27.5.2013 taltionumero 1831 hylännyt A:n ja hänen asiakumppaniensa sekä C:n ja hänen asiakumppaniensa Turun hallinto-oikeuden päätöksestä tekemät valitukset.

Ympäristölautakunnan päätökset

Kankaanpään ympäristölautakunta on 27.9.2013 antamallaan päätöksellä 24.9.2013 § 86 myöntänyt B:lle luvan kalliokiviaineksen ottamiseen Kankaanpään kaupungin Kankaanpään kylän kiinteistöltä Uusi-Mattila RN:o 1:869 18.3.2011 muutetun ottamissuunnitelman mukaisesti. Ottamisalueen pinta-ala on noin 5,43 hehtaaria, josta kaivualuetta noin 4,60 hehtaaria. Otettava kokonaismäärä on 370 000 m3 ja ottamisaika 10 vuotta. Päätökseen on sisältynyt muun ohella lupamääräykset 2, 6, 7, 9, 10 ja 12, jotka ovat kuuluneet seuraavasti:

2) Niille rajoille, joissa ottoalue rajoittuu sellaisiin kiinteistöihin, joilla ei ole maa-ainesten ottoa, jätetään kiinteistöjen rajalle 5 metriä leveä koskematon suoja-alue. Louhintaa ei uloteta 10 metriä lähemmäs tilojen rajoja. Ottoalue tulee merkitä maastoon helposti havaittavalla tavalla.

6) Pintamaata tulee poistaa mahdollisimman vähän kerrallaan työn edistymisen mukaan ja ainoastaan siltä alueelta, jolle lupa on myönnetty. Alue tulee myös maisemoida sitä mukaa, kun maa-ainekset tulevat hyödynnetyiksi. Suositeltava pintamaiden varastointiaika on alle kolme vuotta, koska orgaaninen aines hajoaa nopeasti varastoitaessa.

7) Ottaminen on järjestettävä niin, että ottamisen vahingollinen vaikutus luontoon ja maisemakuvaan jää mahdollisimman vähäiseksi ja maa-ainesesiintymää tulee hyödyntää säästeliäästi ja taloudellisesti siten, ettei toiminnasta aiheudu asutukselle ja ympäristölle vaaraa tai kohtuullisin kustannuksin vältettävissä olevaa haittaa.

9) Maisemointiin kuuluu alueen siistiminen ja sen epäsopivan käytön estäminen. Maisemoinnin yhteydessä luiskat on muotoiltava ja humusta sisältävä pintakerros on levitettävä ottoalueelle vaiheittain ottamistoiminnan edistymisen mukaan. Pintamaaksi ei saa tuoda maa-ainesta, joka sisältää ympäristölle tai pohjavedelle haitallisia aineita. Luiskat on muotoiltava kaltevuuteen 1:2 tai loivemmiksi. Alue on tarvittaessa metsitettävä ottamistoiminnan loputtua, jollei alueelle ole luontaisesti muodostunut taimikkoa.

10) Maisemointi on suoritettava loppuun välittömästi ottotoiminnan loputtua ja viimeistään ottoluvan voimassaoloaikana.

12) Luvan saajan on noudatettava ympäristöluvan ehtoja ja määräyksiä mm. toiminta-ajoista, räjäytyksistä, melumittauksista, pölyhaitan estämisestä ja öljyjen tai muiden haitallisten aineiden käsittelyssä.

Päätöksen mukaan hakijan on ennen luvan mukaisen ottotoiminnan aloittamista annettava Kankaanpään ympäristölautakunnalle lupamääräysten noudattamisen vakuudeksi maa-aineslain 12 §:n mukainen 20 000 euron vakuus, jonka tulee olla voimassa kolme kuukautta maa-ainesluvan viimeisen voimassaolopäivän yli.

Kankaanpään kaupungin ympäristölautakunta on päätöksellään 26.11.2013 § 108 myöntänyt B:lle luvan aloittaa maa-ainesten ottaminen muutoksenhausta huolimatta. B:n on asetettava 3 000 euron hyväksyttävä vakuus niiden haittojen, vahinkojen ja kustannusten korvaamisesta, jotka päätöksen kumoaminen tai luvan muuttaminen voi aiheuttaa.

Hallinto-oikeuden ratkaisu

Turun hallinto-oikeus, johon muun ohella A asiakumppaneineen on valittanut ympäristölautakunnan päätöksestä, on valituksenalaisella päätöksellään siltä osin kuin nyt on kyse valitukset muutoin hyläten täsmentänyt päätöstä siten, että otettava kokonaismäärä on 370 000 kiintokuutiometriä sekä täydentänyt lupamääräystä 12 kuulumaan seuraavasti (muutokset kursiivilla):

12) Luvan saajan on noudatettava ympäristöluvan ehtoja ja määräyksiä mm. toiminta-ajoista, räjäytyksistä, melumittauksista, pölyhaitan estämisestä ja öljyjen tai muiden haitallisten aineiden käsittelyssä.

Kallion porausta sekä räjäytyksiä/rikotuksia saadaan tehdä maanantai-perjantai kello 8–18 välisenä aikana, pois lukien yleiset arkipyhät.

Työsuoritukset tulee tehdä melumallinnuksessa 14.6.2011 ilmoitetulla tavalla. Porausta ei saa suorittaa samanaikaisesti rikotuksen kanssa. Mainittuja työsuorituksia ei saa tehdä 1.6.–31.8. välisenä aikana.

Ajoneuvojen kuormat sekä toiminta-alueelle johtavaa yksityistietä on tarvittaessa kasteltava ja pölyn leviäminen ajoneuvoista toiminta-alueen ulkopuolelle on estettävä.

Hallinto-oikeus on perustellut päätöstään tältä osin seuraavasti:

Kuulemismenettely ympäristölautakunnassa

Maa-aineslain 13 §:n 1 momentin mukaan maa-aineslupaa koskevan hakemuksen johdosta on kuulutettava kunnan ilmoitustaululla 30 päivän ajan. Tämän ohella kunnan on varattava ottamisalueen sisältävään kiinteistöön rajoittuvien kiinteistöjen ja muiden alueiden omistajille ja haltijoille tilaisuus tulla kuulluiksi, paitsi milloin se on ilmeisen tarpeetonta. Jos hakemuksessa tarkoitetulla hankkeella voi olla huomattavaa vaikutusta laajalla alueella tai lukuisten henkilöiden oloihin, hakemuksesta on lisäksi ilmoitettava ainakin yhdessä hankkeen vaikutusalueella yleisesti leviävässä sanomalehdessä.

Hallituksen esityksestä maa-aineslaiksi (HE 88/1980) ilmenee, että säännöksellä turvataan hanketta koskevien eri käsitysten saattaminen viranomaisten tietoon mahdollisimman laajalti.

Ympäristölautakunnan kuulutuksen 31.3.2011 mukaan 14.2.2011 päivätty maa-aineslupahakemuksen täydennys ja 18.3.2011 päivätty täydennetty ottamissuunnitelma liitteineen ovat olleet julkisesti nähtävillä 4.4.–3.5.2011 välisen ajan. Edellä säännöksessä tarkoitetuille naapurikiinteistöjen omistajille ja muille tahoille ei ole tuolloin erikseen varattu tilaisuutta tulla kuulluksi. Kuitenkin useat lähialueen asukkaat ovat tehneet kuulutuksen perusteella hakemuksen johdosta muistutuksen, ja hankkeen laaja vastustus eri perustein on ollut ympäristölautakunnan tiedossa asiaa uudelleen ratkaistaessa. Kuulemisen tarkoitus on asiassa näin ollen tosiasiallisesti toteutunut. Se seikka, että Turun hallinto-oikeus ja korkein hallinto-oikeus ovat palauttaneet asian uudelleen lautakunnalle käsiteltäväksi, koska lautakunnan 16.8.2011 päätökseen ei ollut liitetty hankkeesta aiheutuvien haittojen välttämiseksi ja rajoittamiseksi tarpeellisia lupamääräyksiä ja se, että ottamisalueen lähikiinteistöillä on sittemmin tapahtunut omistajanvaihdoksia, ei ole edellyttänyt naapurikiinteistöjen kuulemista valituskirjelmissä tarkoitetulla tavalla. Asiassa ei ole myöskään toimitettu hankkeeseen liittyen hakijan toimesta taikka muutoin uutta kuulemista edellyttävää selvitystä.

Edellä lausuttu huomioon ottaen päätöstä ei ole syytä kumota kuulemiseen liittyvillä valitusperusteilla.

Päätöksen sisällön lainmukaisuus

Sovellettavien säännösten sisältö

Maa-aineslain 6 §:n 1 momentin mukaan lupa ainesten ottamiseen on myönnettävä, jos asianmukainen ottamissuunnitelma on esitetty eikä ottaminen tai sen järjestely ole ristiriidassa 3 §:ssä säädettyjen rajoitusten kanssa. Asiaa harkittaessa on otettava huomioon myös lupamääräysten vaikutus.

Maa-aineslain 3 §:n 1 momentin 1 kohdan mukaan maa-aineslaissa tarkoitettuja aineksia ei saa ottaa niin, että siitä aiheutuu kauniin maisemakuvan turmeltumista. Saman pykälän 4 momentin mukaan ottamispaikat on sijoitettava ja ainesten ottaminen järjestettävä niin, että ottamisen vahingollinen vaikutus luontoon ja maisemakuvaan jää mahdollisimman vähäiseksi ja että maa-ainesesiintymää hyödynnetään säästeliäästi ja taloudellisesti eikä toiminnasta aiheudu asutukselle tai ympäristölle vaaraa tai kohtuullisin kustannuksin vältettävissä olevaa haittaa.

Maa-aineslain 5 §:n 2 momentin mukaan ottamissuunnitelmaa laadittaessa on tarvittavassa laajuudessa selvitettävä vallitsevat luonnonolosuhteet, ainesten määrä ja laatu sekä hankkeen vaikutukset ympäristöön ja luonnonolosuhteisiin.

Ottamissuunnitelmassa edellytetyistä selvityksistä säädetään lisäksi maa-ainesten ottamisesta annetun valtioneuvoston asetuksen 2 §:ssä. Säännöksen mukaan ottamissuunnitelman tulee tarvittavassa laajuudessa sisältää muun ohella selvitys ympäristöhaittojen vähentämiseksi suunnitelluista toimenpiteistä, arvio toimintaan liittyvistä riskeistä sekä suunnitelma toiminnan ympäristövaikutuksien tarkkailusta. Suunnitelmasta on käytävä ilmi, mihin selvitykseen tai aineistoon taikka arviointimenetelmään annetut tiedot perustuvat.

Maa-aineslain 11 §:n 1 momentin mukaan ainesten ottamista koskevaan lupaan on liitettävä määräykset siitä, mitä hakijan on noudatettava hankkeesta aiheutuvien haittojen välttämiseksi tai rajoittamiseksi, jolleivät sanotut seikat käy ilmi ottamissuunnitelmasta.

Maa-aineslain 12 §:n 1 momentin mukaan lupaviranomainen voi määrätä, että ennen ainesten ottamista hakijan on annettava hyväksyttävä vakuus 11 §:n nojalla määrättyjen toimenpiteiden suorittamisesta.

Maa-aineslain 10 §:n 1 momentin mukaan lupa ainesten ottamiseen myönnetään määräajaksi, kuitenkin enintään kymmeneksi vuodeksi.

Maa-aineslain 20 §:n 3 momentin mukaan valitusviranomainen voi tehdä lupapäätökseen vähäisiä muutoksia asiaa palauttamatta.

Suojaetäisyyksiä koskevat ohjearvot

Ympäristöministeriö on julkaissut oppaan 1/2009: Maa-ainesten kestävä käyttö. Oppaan tarkoituksena on toimia yleisenä ohjeena maa-ainesasioissa, eivätkä siinä annetut ohjeet ole sitovia. Oppaan mukaan kalliokiven ottamisalueilla suojaetäisyyden tulisi olla lähimpään asuttuun rakennukseen vähintään 300–600 metriä ja rakentamattoman naapuritilan rajaan vähintään 30 metriä.

Ottamisalue ja sen ympäristö

Suunniteltu ottamisalue sijaitsee Uusi-Mattilan kiinteistöllä Kankaanpään kaupungin Kankaanpään kylässä. Ottamisalueen pinta-ala on noin 5,43 hehtaaria, josta kaivualuetta on noin 4,60 hehtaaria. Otettava kokonaismäärä on noin 370 000 k-m3.

Ottamisalueen eteläpuolella on metsää. Myös ottamisalueen koillispuolella olevilla kiinteistöillä Kujala RN:o 1:850 ja Kalliomäki RN:o 1:193 on metsää, mutta B ei omista näitä kiinteistöjä. Ottamisalue rajoittuu pohjois- ja länsipuolella Narvin kyläalueen peltoihin. Narvin kyläalue puolestaan rajoittuu pohjoisessa Ruokojärveen. Ruokojärven ympäristö mukaan lukien Narvin kylän pohjoisosa sisältyy valtakunnallisesti merkittävien rakennettujen kulttuuriympäristöjen inventointiin Ruokojärven kulttuurimaisema (RKY 2009). Ruokojärven eteläpäästä ottoalueen pohjois- ja länsireunaan saakka ulottuvan avoimen peltomaiseman metsäsaarekkeissa on harvaa kyläasutusta. Peltomaisema ja metsäisen alueen rajavyöhykkeelle sijoittuva ottamisalue ei sijaitse Ruokojärven kulttuurimaiseman alueella.

Lähimmät asuinkiinteistöt sijaitsevat noin 300 metrin etäisyydellä ottamisalueen itäpuolella ja muissa ilmansuunnissa 400–1000 metrin etäisyydellä ottamisalueesta. Louhintaa ei uloteta 10 metriä lähemmäs kiinteistön rajoja. Ottamisalueen ja sen pohjoispuolella olevan pellon väliin jätetään vähintään 10 metriä leveä suojavyöhyke.

Alueen kaavoitustilanne

Ottamisalue sijoittuu Satakunnan maakuntakaavan mukaisen kaupunkikehittämisen kohdevyöhykkeen välittömään vaikutuspiiriin. Ottamisalueen läheisyydessä alueesta luoteeseen on maa- ja metsätalousvaltainen alue, jolla on erityisiä ympäristöarvoja (MY).

Ottamissuunnitelma ja siihen liittyvät selvitykset

B on toimittanut ympäristölautakunnalle 14.2.2011 täydennetyn lupahakemuksen ja 18.3.2011 täydennetyn ottamissuunnitelman, jonka mukaan suunnitellun ottamisalueen maanpinnan korkeus vaihtelee välillä +85–+98 m ja suunniteltu alin ottotaso on välillä +85–+86 m.

Ottamistoiminnan vaikutus maisemakuvaan sekä alueen välittömässä läheisyydessä olevaan Narvin kylän ja Ruokojärven ympäristön kulttuurimaisemaan on arvioitu vähäiseksi, koska alueella ei tule näkymään paljaita kalliorintauksia kuin lyhytaikaisesti ottamisen loppuvaiheessa. Metsäinen kallioalue ei korkeutensa puolesta merkittävästi erotu muusta peltoaukeita rajaavasta metsästä eikä se siten hallitse maisemakuvaa. Täydennetyn maa-aineslupahakemuksen mukaan ottamistoiminnan päättymisen jälkeen alue maisemoidaan vastaamaan mahdollisimman hyvin ympäröivää maastoa muun muassa istuttamalla puita.

Hakemukseen liitettyjen meluselvitysten (Ramboll Finland Oy 2.2.2011 ja 14.6.2011) mukaan ottamistoiminta on mahdollista toteuttaa siten, että toiminnan aiheuttama melutaso ei ylitä valtioneuvoston päätöksen 993/1992 mukaisia melun ohjearvoja. Merkittävimmät melua aiheuttavat toiminnot alueella ovat kallion poraus ja räjäytys, ylisuurten lohkareiden rikotus ja louheen murskaus.

Ottamisen toteuttaminen on muutettu alkuperäiseen hakemukseen verrattuna siten, että ottaminen aloitetaan alueen eteläreunasta, jolloin ottamisalueen maaston muodot ehkäisevät melun leviämistä lähimpiin häiriintyviin kohteisiin. Täydennetyn ottamissuunnitelman mukaan melua aiheuttavat työvaiheet ja toiminnot järjestetään siten, että melutaso ei ylitä lähimmissä häiriintyvissä kohteissa ulkona valtioneuvoston päätöksen 993/1992 mukaisia melutason päiväohjearvoja (klo 7–22) 45 dB (LAeq) eikä yöohjearvoja (klo 22–7) 40 dB (LAeq). Toiminnasta aiheutuvaa melua vaimennetaan melua aiheuttavien toimintojen sijoittelulla, työmenetelmillä sekä tarvittaessa meluesteillä.

Tieyhteys on esitetty 18.3.2011 täydennetyn ottamissuunnitelman karttaliitteessä. Liikenne ottamisalueelle kulkee B:n kiinteistön länsireunan kautta yksityistieltä yleiselle tielle pohjoiseen Narvintielle ja edelleen Verttuuntielle olemassa olevaa tieyhteyttä pitkin. Verttuuntien risteyksen läheisyydessä olemassa oleva tie kulkee tilan RN:o 1:750 asuinrakennuksesta noin 20 metrin etäisyydellä.

Ottamissuunnitelman 18.3.2011 mukaan toiminnassa käytetään sellaisia työmenetelmiä, tekniikkaa, koneita ja laitteita, joilla voidaan parhaiten ehkäistä ja vähentää pölyn leviämistä. Toiminnasta aiheutuvia pölyhaittoja ehkäistään ja vähennetään muun muassa kiviaineksen kastelulla, kiviaineskasojen sijoittelulla, pitämällä kiviaineksen putoamiskorkeudet riittävän pieninä, leviämisestein, tuulisuojin ja koteloinnein, työmaateiden pölynsidonnalla tai päällystämisellä. Tarvittaessa selvitetään mittauksin toiminnasta aiheutuvat pölypitoisuudet häiriytyvässä kohteessa. Mikäli häiriytyvässä kohteessa on mitattu sallittuja pölypitoisuuksia suurempia arvoja, muutetaan toimintatapoja pölyntorjunnan tehostamiseksi. Parannusten jälkeen todetaan mittauksin, että sallitut arvot eivät ylity. Etäisyyksien ja maasto-olosuhteiden johdosta toiminnasta ei arvioida aiheutuvan merkittävää pölyhaittaa.

Hakemukseen liitetyn tärinäselvityksen (Finnrock Consulting 25.1.2011) mukaan louhinnan panostusmäärät, räjäytysten ajoittumiset sekä tärinän raja-arvot louhinnan vaikutusalueella tulee määrittää myöhemmin tehtävässä louhintasuunnitelmassa. Louhintaräjäytyksistä aiheutuva hetkellinen tärinä tullaan aistimaan laajahkolla alueella maa-ainesten ottamisalueen ympäristössä, joka käsittää myös asuinkiinteistöjä.

Ympäristölupa

Pohjois-Satakunnan peruspalveluliikelaitoskuntayhtymän ympäristö- ja terveyslautakunta on 12.9.2011 antamallaan päätöksellä myöntänyt B:lle ympäristönsuojelulain mukaisen luvan kiven louhintaan ja murskaukseen kyseessä olevalla alueella. Lupaan on liitetty määräykset muun ohella toiminnan eri vaiheissa noudatettavista toiminta-ajoista sekä melu-, tärinä- ja pölyvaikutusten rajoittamisesta ja seurannasta. Ympäristölupapäätöksestä on valitettu Vaasan hallinto-oikeuteen ja korkeimpaan hallinto-oikeuteen. Vaasan hallinto-oikeus on 27.2.2013 antamallaan päätöksellä nro 13/0086/3 muutoin hylännyt valituksen, mutta muuttanut päätökseen liitettyjä lupamääräyksiä muun ohella toiminta-ajoista, melumittauksista ja pölyn leviämisen estämisestä. Korkein hallinto-oikeus on 4.6.2014 antamallaan päätöksellä taltio 1785 pysyttänyt Vaasan hallinto-oikeuden päätöksen.

Oikeudellinen arviointi

18.3.2011 päivätyssä maa-ainesten ottamissuunnitelmassa on esitetty riittävä selvitys ottamistoiminnan vaikutuksista Narvin kylän ja Ruokojärven ympäristön kulttuurimaisemaan. Hakemukseen liitetyt melu- ja tärinäselvitykset ovat riittävän tarkkoja toiminnasta aiheutuvan melu- ja tärinähaitan ja tarvittavien torjuntatoimenpiteiden arvioimiseksi. Vaikka Satakunnan maakuntakaava on vahvistettu vasta viranomaislausuntojen pyytämisen jälkeen 30.11.2011 ympäristöministeriössä, ovat lausunnon antaneet viranomaiset eli Satakuntaliitto, Varsinais-Suomen ELY-keskus ja Satakunnan Museo voineet ottaa kyseisen maakuntavaltuustossa jo 17.12.2009 hyväksytyn maakuntakaavan lausunnoissaan huomioon. Hallinto-oikeus katsoo asian tulleen riittävällä tarkkuudella selvitetyksi ympäristölautakunnassa.

Alueella ei ole voimassa asemakaavaa eikä oikeusvaikutteista yleiskaavaa. Alueen edellä mainittu kaavoitustilanne ei ole esteenä luvan myöntämiselle.

Ottamissuunnitelman mukaan ottaminen aloitetaan alueen eteläreunasta, jolloin ottamisalueen ympäristön maaston muodot ovat sellaiset, että ottamisalueen ja Narvin kylän ja Ruokojärven ympäristön kulttuurimaiseman välissä on suojaavaa maastoa koko ottamistoiminnan ajan. Alueella ei tule näkymään paljaita kalliorintauksia kuin lyhytaikaisesti ottamisen loppuvaiheessa. Kun otetaan huomioon, että suunniteltu alin ottotaso alueella on samalla korkeudella kuin ottamisalueen maanpinnan korkeus alimmillaan, toiminnan vaikutukset maisemaan ovat pienten korkeuserojenkin vuoksi vähäisiä. Näin ollen ottamiselle ei ole maa-aineslain 3 §:n 1 momentin mukaista estettä.

Ottamisalueen ympäristön olosuhteiden ja ottamissuunnitelman perusteella ottaminen on järjestettävissä maa-aineslain 3 §:n 4 momentin edellyttämällä tavalla, erityisesti kun otetaan huomioon se, että maa-ainesluvan yhteydessä arvioidaan vain itse ottamistoiminnasta aiheutuvia vaikutuksia, ja esimerkiksi murskauksen mahdollisesti aiheuttama haitta jää maa-aineslupaharkinnan ulkopuolelle. Maa-aineslupaa myönnettäessä lähtökohtana on kuitenkin maa-aineslain 3 §:n 4 momentin sekä 11 §:n nojalla myös, että ottamistoiminnan haitalliset vaikutukset rajoitetaan mahdollisimman vähäisiksi sen mukaan, mitä voidaan pitää ottamishankkeen laajuuteen ja hakijan saamaan hyötyyn nähden kohtuullisena. Luvan myöntämisedellytyksiä harkittaessa on otettava huomioon myös lupamääräysten vaikutus.

Maa-aineslupahakemukseen liitetyn 14.6.2011 päivätyn täydennetyn meluselvityksen mukaan poraus suoritetaan eriaikaisesti murskauksen kanssa. Tätä ei ole kuitenkaan lupamääräyksissä yksiselitteisesti edellytetty. Porausmelun erityisen häiritsevä luonne ja poran sijoitus kallion päälle huomioon ottaen porauksen toiminta-aikoja on rajoitettava. Hallinto-oikeus on täydentänyt lupamääräystä 12 toiminta-aikojen, porauksen suorittamisen ja kesäaikaisen toimintarajoituksen osalta asutukselle ja ympäristölle aiheutuvan meluhaitan ehkäisemiseksi.

Toiminta-alueelle johtavan tien varrella sen läheisyydessä on kiinteistöjä, joille kuivalla säällä ajoneuvojen kuormista ja tien pinnasta irtoava pöly saattaa aiheuttaa pölyhaittaa. Tämän ehkäisemiseksi ajoneuvojen kuormat ja tien pinta on syytä kastella tarvittaessa. Hallinto-oikeus on tämän vuoksi lisännyt lupamääräykseen 12 myös ajoneuvojen kuormien ja tien pinnan kastelua koskevan määräyksen.

Kun otetaan huomioon hallinto-oikeuden nyt tekemät lisäykset lupamääräykseen 12 toiminnan aiheuttaman melu- ja pölyhaitan estämisestä sekä se, että lupamääräysten lisäksi hakijan on noudatettava toiminnassaan lupahakemusta ja ottamissuunnitelmaa sekä lainvoimaiseksi tulleen ympäristöluvan määräyksiä, on ottaminen järjestetty riittävällä etäisyydellä asutukseen nähden ja maa-aineslain 3 §:n 4 momentin edellyttämällä tavalla siten, ettei lupamääräyksiin ole tarpeen tehdä enemmälti vaadittuja lisäyksiä mm. suojavyöhykkeistä tai kuljetusreitistä.

Ottamissuunnitelman ja ympäristölautakunnan päätöksen valmistelijan esityksen mukaan kokonaisottomäärä on 370 000 kiintokuutiometriä. Valituksenalaisessa päätöksessä ottamismäärän on kuitenkin merkitty olevan 370 000 m3. Ympäristölautakunnan lausunnon mukaan Kankaanpään kaupungin maa-ainesten ottolupien ottomäärät ilmoitetaan aina kiintokuutiometreinä. Valituskirjelmissä esitetty huomioon ottaen hallinto-oikeus on edellä lausutun perusteella täsmentänyt päätöksen ilmaisua siten, että kokonaisottamismäärä on ilmaistu kiintokuutiometreinä.

Lupa maa-ainesten ottamiseen on myönnetty 10 vuodeksi eli määräajaksi, joka maa-aineslain mukaan pääsääntöisesti enintään myönnetään. Ottamissuunnitelmassa tai lupapäätöksessä ei ole määritelty sallittua vuotuista ottamismäärää. Ottamissuunnitelman mukaan vuotuinen ottamismäärä voi vaihdella suurestikin kiviaineksen kysynnän mukaan. Vaikka vuotuista ottamismäärää ei ole luvassa määritelty, ei toiminnasta arvioida aiheutuvan asutukselle kohtuullisin kustannuksin vältettävissä olevaa haittaa, kun toiminnassa on kuitenkin toimittava hakemuksessa ja ottamissuunnitelmassa esitetyn mukaisesti sekä noudatettava päätökseen liitettyjä, hallinto-oikeuden nyt täydentämiä hakijaa sitovia lupamääräyksiä ja lainvoimaiseksi tulleen ympäristöluvan lupamääräyksiä.

Hakemuksen ja siihen liitetyn ottamissuunnitelman mukaan ottamistoiminnan päättymisen jälkeen alue maisemoidaan vastaamaan mahdollisimman hyvin ympäröivää maastoa muun muassa luontaisesti metsittymällä ja tarvittaessa istuttamalla puita. Valituksenalaisen päätöksen lupamääräyksissä 9 ja 10 on annettu tarkemmat määräykset alueen maisemoinnista ottamistoiminnan päättymisen jälkeen. Määräysten mukaan maisemointi on suoritettava välittömästi ottamistoiminnan loputtua ja alue on muun ohella tarvittaessa metsitettävä, jollei alueella ole luontaisesti muodostunutta taimikkoa. Hallinto-oikeus katsoo, että jälkihoitotoimenpiteet on lupamääräykset ja ottamissuunnitelma huomioon ottaen riittävästi yksilöity.

Maa-aineslaki ei sisällä tarkempia säännöksiä lupaviranomaisen edellyttämän vakuuden määrästä. Vakuuden on kuitenkin oltava riittävä maa-aineslain nojalla määrättyjen toimenpiteiden suorittamiseksi. Vakuus voi koskea ainoastaan maa-aineslain nojalla määrättyjen sekä ottamissuunnitelman mukaisten toimenpiteiden suorittamista. Hankkeen laatuun ja laajuuteen nähden ympäristölautakunnan asettaman vakuuden määrä on tässä tapauksessa katsottava riittäväksi.

Hallinto-oikeuden arvioitavana on maa-aineslain nojalla tehdyn lupapäätöksen lainmukaisuus. Hallinto-oikeuden toimivaltaan ei kuulu tässä yhteydessä sen arviointi, aiheuttavatko kuljetukset maantielain mukaista vaaraa liikenteelle ja tien kunnossapidolle, ja edellyttääkö toiminta maantielain mukaista lupaa liittymän käyttötarkoituksen muuttamiseen.

Hallinto-oikeuden soveltamat oikeusohjeet

Maa-aineslaki 3 §:n 1 ja 4 momentti, 5 §:n 2 momentti, 6 §:n 1 momentti, 10 §:n 1 momentti, 11 §, 12 §:n 1 momentti, 13 §:n 1 momentti ja 20 §:n 3 momentti

Valtioneuvoston asetus maa-ainesten ottamisesta 2 §

Kuntalaki 90 §

Asian ovat ratkaisseet hallinto-oikeuden jäsenet Hannamaija Falck, Ulla Partanen ja Tiina Saari. Esittelijä Elina Nyholm.

Käsittely korkeimmassa hallinto-oikeudessa

A ja hänen asiakumppaninsa ovat valituksessaan vaatineet, että hallinto-oikeuden ja ympäristölautakunnan päätökset kumotaan. Vaihtoehtoisesti, jos kumoaminen ei ole mahdollista, tulee lupapäätökseen tehdä muutoksenhakijoiden esittämät muutokset tai palauttaa asia ympäristölautakunnalle uutta käsittelyä varten.

Vaatimustensa tueksi muutoksenhakijat ovat viitanneet asiassa aiemmin lausumaansa sekä esittäneet muun ohella seuraavaa:

Päätökset perustuvat puutteellisiin selvityksiin. Lupaa ei voi myöntää aiottuun paikkaan, sillä se johtaisi kauniin maisemakuvan tuhoutumiseen.

Päätöksissä ei ole otettu huomioon lainvoimaista Satakunnan maakuntakaavaa maisemakuvaselvityksineen Turun hallinto-oikeuden vuonna 2010 toimittamassa katselmuksessa tehtyjä havaintoja, asiantuntijaviranomaisten (Satakuntaliitto, ELY ja Museovirasto) lausuntoja vuodelta 2011 eikä väestön yleistä mielipidettä. Päätökset perustuvat vain ottamissuunnitelmaan, joka ei ole asianmukainen. Hakijan toimittamat maisemakuvaselvitykset ovat vanhentuneita ja puutteellisia.

Päätöksiä ei voi perustaa "rintausten lyhytaikaiseen" näkymiseen kulttuurimaisemassa, kun ottamisalueen suoja-alueena kulttuurimaisemaan päin on vain kallioalueen pohjoispuolinen avohakattu kallioseinämä. Lisäksi lupamääräyksissä tai ottamissuunnitelmassa ei ole määrätty mitään suoja-aluetta ottamisalueen edessä olevalle alueelle, joka kuuluu samaan hakijan omistamaan kiinteistöön ottamisalue.

Ympäristölautakunnan pöytäkirjan 24.9.2013 perusteella hakijan toimittamat täydennykset, kuten melun leviämismallinnus ja täydennys meluselvitykseen, eivät ole osa ottamissuunnitelmaa, joten ne eivät ole oikeudellisesti sitovia luvan mahdollisesti saadessa lainvoiman. Näin ollen ottamissuunnitelmassa ei ole esitetty riittävän tarkkoja melu-, tärinä- ynnä muita selvityksiä toiminnasta aiheutuvan haitan ja tarvittavien torjuntatoimenpiteiden arvioimiseksi.

Hallinto-oikeus on ottanut viran puolesta ottanut mainitut täydennykset huomioon, mutta hallinto-oikeus ei voi liittää täydennyksiä ottamissuunnitelman osaksi palauttamatta asiaa lautakunnalle.

Lupaviranomainen ei ole selvittänyt hakijan toimittamien selvitysten asianmukaisuutta ja ajantasaisuutta. Hakijan toimittamat selvitykset ovat ristiriidassa hallinto-oikeuden katselmushavaintojen, maakuntakaavan ja asiantuntijaviranomaisten lausuntojen kanssa. Ottamissuunnitelma on voinut olla asianmukainen vuonna 2011, mutta ei enää vuonna 2013.

Lautakunnan ja hallinto-oikeuden päätökset ovat lainvastaisia, koska hankkeesta aiheutuu maa-aineslaissa kielletty kauniin maisemakuvan turmeltuminen.

Kuulemismenettely lautakunnassa ei ole ollut asianmukainen. Rajanaapureita ja muita lähialueen asukkaita ei voi velvoittaa seuraamaan jatkuvasti useita vuosia kunnan ilmoitustaulua tai kotisivuja. Hakemusta on lisäksi muutettu olennaisesti ja asiassa on saatu uutta selvitystä (muun muassa eri oikeusasteiden palautuspäätökset ja Satakunnan maakuntakaava).

Hallinto-oikeuden mukaan kuulemisen tarkoitus on toteutunut jo vuonna 2011, mutta hallinto-oikeus ei ole käsitellyt hakijoiden valitusperustetta koskien sitä, että päätöksestä ilmoitettiin vain hakijalle ja ELY-keskukselle. Maa-aineslain säädökset eivät voi ohittaa kansalaisen perus- ja ihmisoikeuksia ja hallinnon oikeusperiaatteita, etenkään kun tässä tapauksessa vaarannetaan perustuslaissa säädettyä oikeutta hakea muutosta ajoissa.

Hakijan ottamissuunnitelmassa ei ole esitetty minkäänlaista suunnittelualuetta ottamisalueen ympärille. Ottamissuunnitelmassa tai luvassa ei ole esitetty alueen pohjoispuolelle suojavyöhykettä, koska kyse ei ole naapurin rajasta. Ottamisalue ei saa näkyä kulttuurimaisemassa eikä sen vaaraakaan saa olla, joten ottamisalueen eteen on määrättävä riittävä suojavyöhyke peittämään ottamisalueen kaikissa toiminnan vaiheissa, jos lupaa edes harkitaan kyseiseen paikkaan. Tämä vaatii asianmukaiset selvitykset asiassa eikä päätöksen perustana voi käyttää yksinomaan hakijan selvityksiä, kuten on tehty.

Jotta kauniin maisemakuvan turmeltumista ei aiheutuisi, alueen edessä pohjoispuolella on oltava vähintään 300 metrin levyinen puustoinen metsäalue asutukseen ja kulttuurimaisemaan päin hakijan maalla. Avohakkuualue kallioseinämineen ei ole riittävä suojaamaan ottamisaluetta eikä sen edessä tällä hetkellä oleva 0–10 metrin levyinen matalakasvuinen lehtipuuvaltainen kaistale hakijan omistamalla maalla täytä sanan suojavyöhyke käsitettä. Hakija voi toiminnan alettua poistaa alueen olemassa olevan puuston, koska sitä ei ole luvassa tai ottamissuunnitelmassa määrätty säilytettäväksi.

Saatuaan aloittamisluvan lautakunnalta vuonna 2013 hakija on välittömästi suorittanut avohakkuun aiotulla ottamisalueella odottamatta Turun hallinto-oikeuden kantaa asiassa. Kyseessä ei ole enää katselmuksen mukainen metsäinen kallio. Alueen eteen kulttuurimaisema-alueen puolelle ei avohakkuun vuoksi ole mahdollista määrätä riittävää suojavyöhykettä, koska noin 5,43 hehtaarin kallioalue on avohakkuualuetta. Näin ollen pienimuotoisempi ottaminenkaan ei tule kyseeseen.

Lupapäätöksessä ottamisaikaa on lyhennetty aiemmasta niin, että aineksia saa ottaa kymmenen vuoden aikana saman verran kuin oli tarkoitus aiemmin ottaa 15 vuoden aikana. Lautakunta ja hallinto-oikeus eivät ole selvittäneet määräajan muuttumisen vaikutusta vuotuiseen ottamismäärään ja siitä aiheutuviin haittoihin. Melumallinnukset, ottamissuunnitelman vuotuiset ottamismäärät ja liikennemääräarviot perustuvat 15 vuoden ottamisaikaan. Ottamismäärä on pienennettävä 200 000 k-m3:iin 10 vuodessa.

Kuljetusreitin varrella, lähimmillään noin 20 metrin päässä reitistä olevaa asutusta ei ole otettu huomioon asianmukaisesti. Päätösperusteluissa tai lupapäätöksessä olisi pitänyt mainita se, että ottamistoimintaan liittyvän tiestön ja liikennöinnin järjestäminen tulee vielä tarkemmin arvioitavaksi ja ratkaistavaksi toiminnan vaatimien muiden lupien tai käsittelyjen yhteydessä. Ennen kyseisten lupien lainvoimaisuutta ei toiminnasta aiheutuvia kuljetuksia saa aloittaa.

Kiinteistöllä Lepistö RN:o 1:45 sijaitseva asuinrakennus sijaitsee noin 280 metrin päässä ottamisalueen rajauksesta. Lisäksi kiinteistön Lepistö RN:o 1:45 ja hakijan omistaman kiinteistön Uusi-Mattila RN:o 1:869 välissä on metsätila Kalliomäki RN:o 1:193, joka ei ole hakijan omistuksessa. Rajanaapurin (Kalliomäki) tilaa ei voi käyttää suojavyöhykkeenä Lepistö tilan asuinrakennukselle päin, vaan suojavyöhyke pitää sijaita hakijan omalla maalla. Ottamisalueeksi tarkoitettu alue on kuitenkin avohakattu vuoden 2013 loppupuolella. Näin ollen hakijan omistamalla maalla ei ole lainkaan suojapuustoa. Kiinteistön Lepistö RN:o 1:45 asuinrakennuksen ja ottamisalueen välissä pitää olla 600 metrin levyinen suojavyöhyke, koska Kalliomäki-tilan metsää ei voi määrittää suoja-alueeksi.

Turun hallinto-oikeus ja ympäristölautakunta eivät ole ottaneet päätöksessään huomioon Satakunnan maakuntakaavaa. Viranomaisen on huolehdittava, että hanke ei vaaranna maakuntakaavan toteuttamista, joten asia vaatii maankäyttö- ja rakennuslain säädösten huomioonottoa päätöksenteossa. Ottamistoiminnan aloittaminen hakijan kiinteistöllä tulee vaikuttamaan Ruokojärven ja Narvin kylän kulttuurimaisemaan siten, että alueen kulttuurimaisema-arvot turmeltuvat eikä maakuntakaavaa voida toteuttaa kk- ja MY-merkintöjen osalta. Alue muuttuu ympäristöhaitta-alueeksi, jolla ei enää ole kulttuurimaiseman määrittämisessä vaadittavia arvoja.

Ottamisalueen välittömässä läheisyydessä on Narvin kylän ja Ruokojärven kulttuurimaisema-alue. Ottamisalue näkyy todellisuudessa Narvin kylän, Ruokojärven, Verttuntien ja Kankaanpään kaupungin keskustan alueelta selvästi laajan peltoaukean vuoksi. Kallioalue on ainutlaatuinen alue, sillä sen laelta avautuu näkymä, joka on kunnan alueella harvinaislaatuinen. Alueelta näkyy Kankaanpään kirkko ja keskusta-aluetta, Ruokojärvi, laaja peltoaukea, Narvin kylä jne.

Hakemukseen vuonna 2011 liitetyissä täydennyksissä esitetyt melu- ja tärinäselvitykset eivät ole riittävän tarkkoja toiminnasta aiheutuvan melu- ja tärinähaitan ja tarvittavien torjuntatoimenpiteiden arvioimiseksi. Meluselvitys on puutteellinen sikäli, että siinä ei ole lainkaan huomioitu liikenteen ja räjäytysten aiheuttamaa melua eikä melutasoja ole määritetty kuljetusreitin varrella olevien asuinrakennusten sisä- ja ulkotiloissa.

Tärinäselvitys on määrättävä suoritettavaksi ja kiinteistöjen perustamis- ja rakentamistapa on selvitettävä noin kilometrin säteellä, kuten ELY on vaatinut, ja rakenteille on määritettävä tärinäraja-arvot ennen toiminnan aloittamista. Nämä määräykset pitää lisätä lupamääräyksiin.

Ottamissuunnitelmassa ei ole mainittu kuljetusreitin varrella olevaa asutusta. Koska pölyselvityksiä ja kuljetusreitin varrella olevia asukkaita ei ole missään mallinnuksissa huomioitu ja olosuhteet toiminnan ja kuljetusten määrien osalta tulevat muuttumaan huomattavasti, lupaa ei voi myöntää näiden selvitysten perusteella.

Hallinto-oikeuden mukaan tien käyttö ei kuuluu maa-ainesluvan lupamääräysten piiriin. Voidaanko siten luvassa velvoittaa hakijaa kastelemaan kuljetusreitin tietä? Asia ratkaistaan esimerkiksi maantie- tai yksityistielain mukaisesti.

Toiminnasta tulee aiheutumaan merkittäviä ympäristövaikutuksia, kun ottamismäärää ja -aikaa tarkastellaan normaalille työviikolle jaettuna etenkin, kun vuotuista ottamismäärää ei ole rajoitettu. Näin ollen tehdyt selvitykset, jotka perustuvat 20 täysperävaunuajoneuvoon vuorokaudessa, ovat täysin virheelliset. Suoritetut selvitykset perustuvat virheellisiin lähtökohtiin.

Toiminta pitää kieltää kokonaan 1.6.–30.8. välisenä aikana, siis myös kuljetukset, jos kokonaisottamismäärää ei alenneta ja samalla vuotuista ottamismäärää rajoiteta.

Valituskirjelmään on liitetty Metsäpalvelut Kymppi OY:n lausunto, jossa on esitetty muun ohella, että kiinteistöllä Lepistö RN:o 1:45 olevan talouskeskuksen pihapiirin etäisyys kiinteistön Uusi-Mattila RN:o 1:869 rajasta on noin 200 metriä ja etäisyys avohakatusta aiotusta louhosalueesta on, taimikon muodostama suojakaista huomioiden noin 230 metriä.

A ja C ovat 14.–28.11.2014 toimittaneet korkeimpaan hallinto-oikeuteen useita lisäselvityksiä, joissa on pyydetty korkeinta hallinto-oikeutta kieltämään B:n aloittamat rakennustoimenpiteet välittömästi. Kankaanpään kaupunki on myöntänyt B:lle rakennusluvan ja aloittamisluvan varastorakennuksen rakentamiseksi kiinteistölle Uusi-Mattila RN:o 1:869. Muutoksenhakijoiden mukaan B:n toimenpiteet, joissa on todellisuudessa kyse laajamittaisesta maa-ainesten otosta, aiheuttavat vahinkoa, jota ei voida ennallistaa ja tekevät nyt kyseessä olevan valituksen hyödyttömäksi.

Kankaanpään kaupungin ympäristölautakunta on valituksen johdosta antamassaan selityksen esittänyt seuraavaa:

Valitukset eivät ole tuoneet mitään uusia seikkoja lupaharkinnan perusteeksi. Hallinto-oikeuden päätös ja ohjeistus maa-ainesluvan ratkaisemiseksi on riittävä.

B on valituksen ja sen täydennyksen sekä lautakunnan antaman selityksen johdosta antamassaan selityksessä viitannut asiassa aiemmin lausumaansa sekä esittänyt muun ohella seuraavaa:

Valituksessa ei ole tuotu esiin mitään sellaista, jonka perusteella Turun hallinto-oikeuden päätös ja maa-aineslupapäätös pitäisi ku³mota. Maa-aineslupapäätös ja ottamissuunnitelma eivät ole lainvastaisia.

Valituksessa mainittu katselmus, maakuntakaava ja muut selvitykset puoltavat luvan myöntämistä.

Kuljetuksiin käytettävä tie on ny³kyään joka paikasta vähintään 5 metriä leveä ja se on päällystetty murskatulla asvaltilla pölyhaitan minimoimiseksi. Tie kulkee koko matkan hakijan omista³malla maa-alueella. Hakija on peruskunnostanut tien kokonaan 2014.

Maisemakuvaselvitys ei ole harhaanjohtava. Ottoalue ei ulotu lähellekään kulttuurimaisema-aluetta, jota koskeva kaavavaraus on voimassa kaavassa rajatulla maisema-alueella. Ottaminen ei muutenkaan turmele maisemakuvaa.

Hakija on esittänyt ottamissuunnitelman ainesten ottamisesta ja ympäristön hoitamisesta. Suunnitelmaa laadittaessa on riittävästi selvitetty muun muassa ainesten määrä ja hankkeen ympäristövaikutukset. Ottamissuunnitelmassa selvitetään asioita tarvittavassa laajuudessa eli siinä otetaan huomioon asiasta saatu muu³kin selvitys. Ratkaisevaa ei siten ole, ovatko kaikki mahdolliset selvitykset ot³tamissuunnitelmassa. Ottamissuunnitelma on maa-aineslain ja -asetuksen vaa³timusten mukainen.

Lupapäätös perustuu riittäviin selvityksiin. Lupaan on liitetty tarpeelliset lupamääräykset 2, 6, 8 ja 10 hankkeesta aiheutuvien haittojen välttämiseksi ja rajoittamiseksi. Lupamääräyksessä 12 on viitattu ympäristöluvan ehtoihin toiminta-ajoista, räjäytyksistä, melumit³tauksista jne. Ottotoiminnan lisärajoituksilla ja lupamääräysten täydentämisillä ei ole louhin³nan kieltämistä vaativille valittajille merkitystä. Päästöjen ehkäisemistä on kä³sitelty jo ympäristölupa-asiassa. Turun hallinto-oikeuden päätöksessä oli vali³tusten sisällöstä johtuen elementtejä ympäristönsuojelulaista, mutta sen päätös pysyttää ympäristölautakunnan päätös on maa-aineslain mukainen. Lupa aines³ten ottamiseen oli myönnettävä, koska hakija oli esittänyt asianmukaisen otta³missuunnitelman eikä ottaminen tai sen järjestely ollut ristiriidassa ainesten ot³tamisen rajoitusten kanssa.

Kuuleminen on ollut riittävää. Ku³kaan ei ole jäänyt kuulematta missään vaiheessa.

Valittajan toimittamassa lausunnossa on mitattu etäisyyttä kiinteistön Lepistö 214-406-1-45 (E:n kuolinpesä) rajalta talouskeskuksen pihapiiriin osoitteessa Kalliopolku 12. Etäisyys ottoalueen, jonka sisällä on louhosalue, ra³jasta asuinrakennukseen vaihtelee noin 300–650 metrin välillä. Alle 300 metrin etäisyydellä ottoalueesta on muutama talousrakennus (lähimpänä vanha lato). Maa- ja metsätaloustoimintaa palvelevat talousrakennukset eivät ole asuinra³kennuksia eikä piha-alue ole osa rakennusta. Ohjeessa maa-ainesten kestävä käyttö (YM 1/2009) suositellaan 300 metrin etäisyyttä. Se ei ole eduskunnan hyväksymä laki, mutta suosituksen mukainen etäisyys täyttyy. Lupaviranomai³nen ja hallinto-oikeus eivät ole ylittäneet harkintavaltaansa.

Ottotoiminta on määräaikaista. Sen jälkeen alue maisemoidaan. Työnaikainen ottoalue ei hallitse maisemakuvaa eikä edusta lo³pullista maisemakuvaa. Maisema ei juuri edes muutu, ei varsinkaan ottoalueel³ta näkyvissä oleva osa pohjoisempana olevaa kulttuurimaisemaa.

Hakijalle on myönnetty rakennuslupa, jonka nojalla pientä osaa alueesta on louhittu. Ympäristöviranomaisten toiveen mukaisesti myös rakentamisen lou³hinnassa ja murskauksessa noudatetaan ympäristöluvan ehtoja eikä tarvetta meluilmoitukselle ollut. Hakija on teettänyt melumittauksen 18.12.2014 Taratest Oy:llä. Mittauksen perusteella louhinnan, murskauksen ja kuljetusten melutaso piha-alueilla vaihteli välillä 41,8–50,2 dB. Melutason ohjearvot alittuivat selvästi kaikissa mittauspisteissä.

Hakija on 26.11.2014 teettänyt Taratest Oy:llä tärinämittaukset. 17.12.2014 päivätyn pöytäkirjan perusteella heilahdusnopeuden arvot eivät ylittäneet rakenteille sal³littuja arvoja. Mitoituksessa otetaan huomioon rakennustapakerroin ja tilastol³linen vaurioraja-arvo on noin 1,5 kertaa suurempi kuin suunnitteluraja-arvo. Ihmisen havaittavissa olevan tärinän heilahdusnopeus vaihtelee välillä 2–10 mm/s (ei vielä häiritsevää). Räjäytykseen liittyy kuitenkin lyhytkestoinen ääni- ja ilmanpainevaikutus, jonka vuoksi räjäytystyön suorittaminen havaitaan.

Muutoksenhakijat väite maa-aineslainsäädännön kiertämisestä on virheellinen. Hakija on hakenut rakennuslupaa neuvoteltuaan asiasta viranomaisten kanssa. Ra³kennuslupaa olisi voinut hakea myös maa-ainesluvan mukaisen ottamistoimin³nan päätyttyä tai siinäkin tapauksessa, ettei ottamislupaa myönnettäisi. Raken³nuslupa-asia ratkaistaan maankäyttö- ja rakennuslain mukaisesti.

A ja hänen asiakumppaninsa ovat vastaselityksessään pyytäneet korkeinta hallinto-oikeutta suorittamaan katselmuksen hankealueella maisemakuvan ja asutuksen sijainnin selvittämiseksi ja hakijan esittämien selvitysten ja päätösten asianmukaisuuden arvioimiseksi sekä esittäneet muun ohella seuraavaa:

Lautakunnan olisi tullut ilmoittaa ja perustella korkeimmalle hallinto-oikeudelle se, että hakijalle on myönnetty rakennuslupa ja rakennustyön aloittamislupa, joka merkitsee laajamittaista kallion louhintaa alueella, jota nyt kyseessä oleva hakemus koskee.

A asiakumppaneineen on toimittanut korkeimpaan hallinto-oikeuteen useita kirjelmiä koskien suunnitellulla ottamisalueella tapahtuvaa louhintaa ja rakennustöitä. Kirjelmissä on muun ohella pyydetty korkeinta hallinto-oikeutta keskeyttämään maa-ainesten ottaminen alueella, suorittamaan alueella katselmus sekä selvittämään, ovatko viranomaiset käyttäneet toimivaltaansa väärin salliessaan maa-ainesten ottamisen maa-aineslupaa koskevan valituksen ollessa vireillä ja vastoin täytäntöönpanokieltoa.

B:lle on myönnetty rakennuslupa ja töiden aloittamislupa varaston rakentamiselle maa-ainesten ottoalueelle. Muutoksenhakijat ovat valittaneet rakennusluvasta ja aloittamisluvasta hallinto-oikeuteen ja hakeneet hallinto-oikeudelta täytäntöönpanokieltoa. Varastohalli on suunnitelmien mukaan tarkoitus rakentaa 7–8 m syvyyteen alkuperäiseen maanpintaan nähden ja se edellyttää 81 000 k-m3 murskausta. Määrä on merkittävä verrattuna maa-ainesluvan mukaiseen murskattavaan kivimäärään, joka on 370 000 k-m3. B on muutoksenhakijoiden mukaan rikkonut maa-ainesluvan täytäntöönpanokieltoa ja kiertänyt maa-aineslainsäädäntöä suorittaessaan rakennusluvan nojalla mittavia louhintatöitä ja maa-ainesten myyntiä. Murskaustoiminta on mittavaa ja murske- ja multakasat näkyvät kulttuurimaisemassa.

Olosuhteet alueella ovat edellä kuvatuista syistä muuttuneet ja maa-aineslupapäätöksen perustana ollut hakijan esittämä ottamissuunnitelma on vanhentunut. Tämän vuoksi alueella on suoritettava katselmus.

Korkeimman hallinto-oikeuden ratkaisu

1. Korkein hallinto-oikeus ei tutki vaatimusta maa-ainesten ottamisen kieltämisestä.

Muilta osin korkein hallinto-oikeus on tutkinut asian.

2. A:n ja hänen asiakumppaneidensa vaatimus katselmuksen suorittamisesta hylätään.

3. Valitus hylätään. Hallinto-oikeuden päätöksen lopputulosta ei muuteta.

Perustelut

1. Hallinto-oikeus on päätöksellään 24.2.2014 numero 14/0044/1 kieltänyt nyt kyseessä olevan maa-aineslupapäätöksen täytäntöönpanon, kunnes asia on lainvoimaisesti ratkaistu tai asiasta mahdollisesti toisin määrätään. Kielto on pysytetty voimassa hallinto-oikeuden valituksenalaisella päätöksellä.

B:lle on myönnetty samaa aluetta koskeva rakennuslupa ja töiden aloittamisoikeus. Näitä päätöksiä koskevia valituksia ei ole vireillä korkeimmassa hallinto-oikeudessa, joten korkeimmalla hallinto-oikeudella ei ole toimivaltaa kieltää rakennuslupapäätöksen täytäntöönpanoa.

2. Hallintolainkäyttölain 41 §:n mukaan asian selvittämiseksi voidaan toimittaa katselmus. Kun otetaan huomioon perusteet, joiden vuoksi muutoksenhakijat ovat pyytäneet katselmuksen toimittamista, sekä asiakirjoista saatava selvitys, katselmuksen toimittaminen ei ole asian selvittämiseksi tarpeen.

3. Muutoksenhakijat ovat esittäneet, että maa-aineslupapäätöksestä olisi tullut ilmoittaa muillekin kuin luvanhakijalle ja ELY-keskukselle.

Maa-aineslain 19 §:n 2 momentin mukaan ottamislupaa koskeva päätös on toimitettava luvan hakijalle ja luvan myöntämisestä on viipymättä ilmoitettava niille, jotka asian käsittelyn yhteydessä ovat sitä pyytäneet ja samalla ilmoittaneet osoitteensa. Saman pykälän 3 momentin mukaan ottamisluvasta on lisäksi viivytyksettä ilmoitettava elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskukselle.

Asiassa ei ole käynyt ilmi, että muutoksenhakijat tai joku muu taho olisi asian käsittelyn yhteydessä pyytänyt saada tiedon päätöksestä. Näin ollen lautakunta ei ole menetellyt virheellisesti ilmoittaessaan päätöksestään vain hakijalle ja ELY-keskukselle. Lisäksi voidaan todeta, että muutoksenhakijat tästä huolimatta ovat määräaikaan mennessä toimittaneet valituskirjelmän hallinto-oikeuteen, joten he ovat tosiasiallisesti saaneet tiedon päätöksestä ennen valitusajan päättymistä.

Tämän vuoksi ja kun muutoin otetaan huomioon edellä ilmenevät hallinto-oikeuden päätöksen perustelut ja siinä mainitut oikeusohjeet sekä korkeimmassa hallinto-oikeudessa esitetyt vaatimukset ja asiassa saatu selvitys, hallinto-oikeuden päätöksen lopputuloksen muuttamiseen ei ole perusteita.

Asian ovat ratkaisseet presidentti Pekka Vihervuori sekä hallintoneuvokset Alice Guimaraes-Purokoski, Tuomas Lehtonen, Janne Aer ja Vesa-Pekka Nuotio. Asian esittelijä Liisa Selvenius-Hurme.