Muu päätös 2557/2015

Asia Vesilain mukaista hallintopakkoa koskeva valitus

Valittaja Kimolan kalastusseura ry

Päätös, jota valitus koskee

Vaasan hallinto-oikeus 23.5.2014 n:o 14/0166/2

Asian aikaisempi käsittely

A on 14.6.2011 Etelä-Suomen aluehallintovirastoon saapuneessa hallintopakkohakemuksessa vaatinut, että Kimolan kalastusseura ry:n on poistettava talvella 2011 syntyneet ruoppausmassat vesialueelta hänen omistamansa kiinteistön Kaijankivi 286-472-1-196 edustalta. Kiinteistö sijaitsee Pyhäjärven Kimolanlahdella, Kouvolan kaupungin Simolan kylässä. Hallintopakkohakemuksen liitteenä ovat muun muassa Kaakkois-Suomen elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskuksen (jäljempänä ELY-keskus) lausunnot 4.2. ja 30.3.2011.

Etelä-Suomen aluehallintovirasto on viraston ympäristölupavastuualueella tehdyllä päätöksellään 21.6.2012 n:o 149/2012/2 määrännyt Kimolan kalastusseura ry:n poistamaan vesialueelle ruoppausmassoista muodostuneen penkereen luonnollista pohjaa myöten ja sijoittamaan ruoppausmassat maa-alueelle siten, että ne eivät pääse valumaan vesistöön. Asetettu velvoite oli täytettävä 31.5.2013 mennessä 5 000 euron sakon uhalla.

Mikäli edellä olevaa päävelvoitetta ruoppausmassojen poistamisesta ei ole noudatettu, aluehallintovirasto päättää uhkasakon tuomitsemisesta uhkasakkolain 10 §:n nojalla eri hakemuksesta.

Perustelut siltä osin kuin nyt on kyse

Toteutettu ruoppaus

Asiakirjoista saadun selvityksen perusteella Kimolan kalastusseura ry on Kaakkois-Suomen elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskukselle tehdyn ilmoituksen perusteella ruoppauttanut Pyhäjärven Kimolanlahdella vesialuetta kiinteistöön Paljakka 286-472-3-97 kuuluvalla vesialueella Kouvolan Kimolan kylässä. Ruoppausmassat on osin sijoitettu vesialueelle, jossa muodostunut noin 200 m pitkä penger sijaitsee lähimmillään noin 100 m:n etäisyydellä hallintopakkohakemuksen tekijän A:n omistamasta rantakiinteistöstä 286-472-1-196. Kiinteistöltä on suora näkymä muodostettuun penkereeseen.

= = =

Hankkeen vesilain vastaisuus

Ruoppaustyön ajankohtana voimassa olleen vesilain (264/1961) 1 luvun 15 §:ssä (vesistön muuttamiskielto) säädetään, että jollei vesilain säännöksistä tai niiden nojalla annetusta luvasta muuta johdu, vesistöstä ei saa johtaa vettä tai ryhtyä vesistössä tai maalla muuhun toimenpiteeseen siten, että siitä tai sen seurauksena voi aiheutua sellainen vesistön aseman, syvyyden, vedenkorkeuden, vedenjuoksun tai muu vesiympäristön muutos, joka muun muassa aiheuttaa vahinkoa tai haittaa toisen vesialueelle, kalastukselle, maalle, rakennukselle tai muulle omaisuudelle; melkoisesti vähentää luonnon kauneutta, ympäristön viihtyisyyttä tai sen soveltuvuutta virkistyskäyttöön.

Vastaavasti vesilain (264/1961) 2 luvun 3 §:n 1 momentin mukaan rakentaminen on, jos sen tarkoitus voidaan saavuttaa ilman kustannusten kohtuutonta lisääntymistä hankkeen kokonaiskustannuksiin ja aiheutettavaan vahinkoon verrattuna, suoritettava muun muassa siten, ettei siitä aiheudu vältettävissä olevaa vahinkoa, haittaa tai muuta edunmenetystä rannan tai vesialueen omistajalle, ettei enempää kuin tarkoitetun tuloksen saavuttamiseksi on välttämätöntä huononneta vesistön soveltuvuutta virkistyskäyttöön; vähennetä luonnonkauneutta tai ympäristön viihtyisyyttä. Pykälän toisen momentin mukaan mitä 1 momentissa on sanottu, on noudatettava silloinkin, kun lupaa rakentamiseen ei tarvita.

Aluehallintovirasto on katsonut, että vesialueelle ruoppausmassoista muodostunut noin 200 m pitkä penger on tehty vastoin vesilain (264/1961) 1 luvun 15 §:ää ja 2 luvun 3 §:n 1 momenttia heikentäen kiinteistön Kaijankivi 286-472-1-196 vesimaisemaa. Elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskus on katsonut penkereen vaikutuksen yleiseen etuun vähäiseksi. Tässä asiassa penkereestä aiheutuvia haittoja on tarkasteltu vain kiinteistöön Kaijankivi kohdistuvien maisemahaittojen osalta. Penger on määrätty poistettavaksi kokonaan luonnollista pohjaa myöten siten, että se ei heikennä kiinteistön Kaijankivi vesimaisemaa tarpeettomasti, koska vesialue on matala.

Aluehallintoviraston soveltamat oikeusohjeet

Vesilaki 14 luku 4, 5 ja 8 §, 19 luku 4 ja 6 §

Vesilaki (264/1961) 1 luku 15 §, 2 luku 3 §

Uhkasakkolaki 6, 7 ja 8 §

Hallinto-oikeuden ratkaisu

Vaasan hallinto-oikeus on valituksenalaisella päätöksellään hylännyt Kimolan kalastusseura ry:n katselmuksen toimittamista koskevan vaatimuksen sekä yhdistyksen valituksen aluehallintoviraston päätöksestä. Ajan kulumisen vuoksi ruoppausmassojen poistamiselle asetettua määräaikaa on pidennetty siten, että ruoppausmassojen poisto on tehtävä viimeistään 30.4.2015.

Hallinto-oikeus on hylännyt Kimolan kalastusseura ry:n oikeudenkäyntikuluvaatimuksen.

Hallinto-oikeus, hyväksyen A:n oikeudenkäyntikuluvaatimuksen osittain, on velvoittanut Kimolan kalastusseura ry:n korvaamaan A:n oikeudenkäyntikulut 600 eurolla korkolain 4 §:n 1 momentin mukaisine viivästyskorkoineen siitä lähtien, kun kuukausi on kulunut hallinto-oikeuden päätöksen antopäivästä.

Hallinto-oikeus on perustellut päätöstään seuraavasti:

Katselmusvaatimuksen hylkääminen

Hallintolainkäyttölain 41 §:n mukaan asian selvittämiseksi voidaan toimittaa katselmus. Asian ratkaisun kannalta olennaiset tosiseikat käyvät ilmi hallinto-oikeuden käytettävissä olleista asiakirjoista, erityisesti ottaen huomioon asiakirjoihin liitetty valokuva-aineisto eri vuosilta. Täten katselmuksen toimittaminen on asian selvittämiseksi ilmeisen tarpeeton.

Pääasia

Asiakirjoista saadun selvityksen perusteella Kimolan kalastusseura ry on Kaakkois-Suomen elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskukselle tehdyn ilmoituksen perusteella ruoppauttanut Pyhäjärven Kimolanlahdella vesialuetta kiinteistöön Paljakka kuuluvalla vesialueella Kouvolan Kimolan kylässä. Ruoppausmassat on osin sijoitettu vesialueelle, jossa muodostunut noin 200 metriä pitkä penger sijaitsee hallintopakkohakemuksen tekijän A:n mukaan lähimmillään noin 100 metrin ja kalastusseuran oman ilmoituksen mukaan lähimmillään noin 160 metrin etäisyydellä A:n omistamasta rantakiinteistöstä Kaijankivi. Hallinto-oikeus katsoo, että noin 200 metrin pituisen penkereen jättäminen vesialueelle kevättalvella 2011 suoritetun ruoppaustyön yhteydessä on aluehallintoviraston lausumin tavoin vesilain (264/1961) 1 luvun 15 §:n ja 2 luvun 3 §:n 1 momentin vastaista. Ruoppausmassojen läjittäminen on myös tehty ruoppausilmoituksen ja ELY-keskuksen siitä antaman lausunnon vastaisesti. Penkereestä on aiheutunut ja aiheutuu A:n omistamalta kiinteistöltä Kaijankivi 286-472-1-196 katsottuna maisemahaittaa huolimatta siitä, että se on osaksi jo vajonnut vesipinnan alapuolelle. Ruoppausmassojen läjitysalue on otollinen paikka kasvuston muodostumiselle ja siten läjitysalueen sekä myös ruopatun alueen umpeenkasvulle.

Näillä ja muutoin aluehallintoviraston päätöksestä ilmenevillä perusteilla hallinto-oikeus katsoo, että aluehallintovirasto on voinut antaa päätöksestään ilmenevän velvoitteen ja asettaa 5 000 euron suuruisen sakon uhan velvoitteen täyttämiseksi. Aluehallintoviraston päätöksen muuttamiseen ei ole perusteita.

Kun päävelvoitteen mukainen toimenpide on teknisesti helpommin toteutettavissa talviaikana, määräaikaa on ajan kulumisen vuoksi pidennetty 30.4.2015 saakka.

Oikeudenkäyntikulut

Hallintolainkäyttölain 74 §:n 1 momentin mukaan asianosainen on velvollinen korvaamaan toisen asianosaisen oikeudenkäyntikulut kokonaan tai osaksi, jos erityisesti asiassa annettu ratkaisu huomioon ottaen on kohtuutonta, että tämä joutuu pitämään oikeudenkäyntikulunsa vahinkonaan.

Kimolan kalastusseura ry:n oikeudenkäyntikuluvaatimus

Hallinto-oikeuden ratkaisun lopputulos huomioon ottaen ei ole kohtuutonta, että Kimolan kalastusseura ry saa pitää oikeudenkäyntikulunsa vahinkonaan.

A:n oikeudenkäyntikuluvaatimus

Hallinto-oikeuden ratkaisun lopputulos huomioon ottaen olisi kohtuutonta, mikäli A joutuisi pitämään oikeudenkäyntikulunsa kokonaisuudessaan vahinkonaan. Hallinto-oikeus on arvioinut A:lle korvattavien oikeudenkäyntikulujen kohtuulliseksi määräksi 600 euroa.

Sovelletut oikeusohjeet

Hallintolainkäyttölaki 41 § ja 74 § 1 momentti

Aluehallintoviraston soveltamat oikeusohjeet

Asian ovat ratkaisseet hallinto-oikeuden jäsenet Yrjänä Honkavaara (eri mieltä), Kirsi Stark. Mauri Kerätär ja Linda Strömman, joka on myös esitellyt asian.

Käsittely korkeimmassa hallinto-oikeudessa

Kimolan kalastusseura ry on valituksessaan vaatinut, että Vaasan hallinto-oikeuden ja Etelä-Suomen aluehallintoviraston päätökset ensisijaisesti kumotaan kokonaisuudessaan ja A:n hallintopakkohakemus hylätään ja toissijaisesti, että asetettua uhkasakkoa alennetaan 5 000 eurosta 2 000 euroon ja pidennetään velvoitteen täyttämiselle asetettu määräaika päättymään 31.5.2016. Lisäksi A on velvoitettava korvaamaan yhdistyksen oikeudenkäyntikulut Vaasan hallinto-oikeudessa esitetyn laskun mukaisesti. A on lisäksi velvoitettava korvaamaan yhdistyksen oikeudenkäyntikulut korkeimmassa hallinto-oikeudessa. Vielä yhdistys on vaatinut, että korkein hallinto-oikeus suorittaa katselmuksen Kimolanlahdella sen selvittämiseksi, haittaavatko ruoppausmassat nykyolosuhteissa A:n omistamaa Kaijankivi-nimistä tilaa RN:o 1:196.

Vaatimustensa tueksi yhdistys on uudistanut asiassa aikaisemmin lausumansa ja lisäksi esittänyt muun ohella seuraavaa:

Hallinto-oikeuden ja aluehallintoviraston päätökset ovat virheellisiä, koska läjitettyjen ruoppausmassojen tasaantumisen vuoksi asiassa ei ole enää edellytyksiä hallintopakon antamiseen sillä perusteella, että ruoppausmassat haittaisivat tällä hetkellä hakijan A:n omistamaa tilaa Kaijankivi sen edustalla. Tarvetta läjitettyjen ruoppausmassojen poistamiseen ei enää ole, koska ne ovat siinä määrin madaltuneet, ettei niistä nyttemmin aiheudu maisema- eikä muutakaan haittaa. Hallintopakkohakemus on tehty nimenomaan ruoppausmassojen aiheuttaman haitan perusteella. Kun haitta poistuu, myös tehty vaatimus menettää merkityksensä.

Hallinto-oikeuden päätös on perustunut asiassa esitetyn selvityksen virheellisen arviointiin ja osittain sen huomiotta jättämiseen sekä lain virheelliseen soveltamiseen. Hallinto-oikeuden päätös perustuu vanhentuneille tiedoille eikä vastaa tämänhetkisiä olosuhteita. Kimolanlahdella on olosuhteiden osalta tapahtunut ainakin kaksi muutosta: Ensinnäkin penkereen näkyvyys ja maisemaa haittaava vaikutus on entisestään pienentynyt ja lähestulkoon poistunut. Penger ei näy enää paikoin ollenkaan sen vajottua ja sulauduttua maisemaan. Toiseksi Kimolanlahdella penkereellä oleva naurulokkiyhdyskunta on muuttanut olinpaikkaansa eikä enää pesi pengeralueella. Myös tältä osin maisema- ja muu väitetty haitta sekä lintujen ääntely ja pesiminen eivät enää vaikuta millään tavalla Kaijankiven tilaa haittaavasti.

Ruoppaus ja läjitys toteutettiin siten, että osa massoista läjitettiin noin 200 metrin matkalla myös maalle eikä vesialueelle. Rajanveto maan ja vesialueen välillä on epäselvä ja se tulisi suhteuttaa alueella keskiveden korkeutta vastaavasti. Alueella vesialue on paikoin ruovikoitunutta ja umpeenkasvanutta, mutta ruoppausmassat sijoitettiin tosiasiallisesti maa-alueelle. Maisemahaitta katoaa, jos ruoppausmassoja ei yleensä vallitsevilla vedenkorkeuksilla näy. Pyhäjärven säännöstelyn alaraja on 65,10 m ja yläraja 65,40 m eli säännöstelyraja on enimmillään 30 senttiä.

Kaakkois-Suomen ELY-keskuksen 18.3.2011 paikalla tekemän maastokatselmuksen aikana jäiset ja jäätyneet ruoppausmassat talviolosuhteissa antoivat asiasta täysin väärän käsityksen. Ruoppausmassat eivät ole nykyisin vesialueella ja massapenkere on tasaantunut uoman vierestä niin, että se myös soveltuu maisemaan. ELY-keskuksen jo 2.12.2011 antaman lausunnon mukaan läjitetyt maamassat eivät kesäaikana merkittävästi erotu ympäröivästä kasvillisuuden peittämästä vesialueesta.

Hallintopakkohakemuksessaan A on vaatinut ruoppausmassojen poistamista vesialueelta, koska ne haittaavat hänen omistamansa kiinteistöä ja sen edustaa. Tässä asiassa penkereestä aiheutuvia haittoja on tarkasteltu vain tilaan Kaijankivi kohdistuvien haittojen osalta. Asiassa on otettava huomioon tämänhetkinen tilanne, jolloin massapenger on tasoittunut niin, ettei se erotu ympäristöstään lainkaan. Maisemahaittojen osalta jo esitetyt ja nyt valitukseen liitetyt uudet valokuvasarjat kesältä 2014 osoittavat penkereen jäävän Kaijankiven tilan suunnasta katsottuna vedenpinnan alapuolelle, joten mainitulle tilalle ei aiheudu käytännössä mitään maisema- eikä muutakaan haittaa. Valittaja on viitannut myös B:n 14.7.2012 hallinto-oikeudelle antamaan lausumaan, josta ilmenee, ettei penger aiheuta maisemallista haittaa alueen kiinteistöille ja ettei sitä pysty näkemään ympärillä kasvavan järviruo'on tai muun kasvillisuuden takia.

Alkuperäisestä tilanteesta penger on vajonnut arviolta noin 2 metriä. Kimolanlahden koko alue on hyvin heinittynyt, matala ja osittain umpeen kasvanut lahti. Alueella kasvaa pitkää järviruokoa ja muuta kasvillisuutta. Kimolan kanavan kaivamisen yhteydessä ruoppausmassoja on purkautunut lahdelle ja muun muassa täyttänyt nyt ruopatun entisen uoman siten, että lahti ja uoma kasvoivat umpeen. Ruoppauksella on ollut tarkoitus parantaa veden virtausta entisen uoman kautta, mikä on parantanut myös A:n mökkirannan vesitilannetta. Lisäksi ruoppauksella luodut olosuhteet parantavat linnuston ja kasviston viihtymisedellytyksiä Kimolanlahden alueella. Kimolan kanava yhdistää Kymijoen yläjuoksun Konniveden ja Pyhäjärven. Sen länsipää on Iitin Vuolenkoskella ja itäpää Kouvolan Kimolassa eli Kimolanlahden alueella.

Valittajan mukaan karttapiirrosten ja muiden asiassa ilmenneiden seikkojen perusteella on riidatonta, että läjitystä on tapahtunut myös Syväoja -nimisen tilan alueella. Kuulemisen toteuttamiseksi ja selvennykseksi asiassa Syväojan tilan RN:o 1:248 omistajat C ja D ovat antaneet valitukseen liitetyn lausuntonsa ruoppausasiasta. Näin ollen kyseisten omistajien kuuleminen tulee käytännössä toteutettua kyseisellä lausunnon antamisella, eikä siltä osin asiassa ei ole muodollisesti estettä päätöksen antamiselle. Syväojan tilan omistajat ovat katsoneet, että läjitys on nimenomaan tapahtunut heidän omistaman tilan alueella ja että ruopatut maamassat voidaan jättää paikalleen, koska ne ovat painuneet ja asettuneet niille sijoilleen ja sopeutuvat hyvin maisemaan ja ovat tuskin havaittavissa. C:n ja D:n käsityksen mukaan jäljellä oleva penkere on korkeassa ruovikossa, mistä ei voi olla kenellekään haittaa.

E tilan Paljakka 286-472-3-97 omistajana on antanut 14.6.2014 päivätyn valitukseen liitetyn lausunnon Kimolanlahden ruoppaustoimenpiteistä. E:n lausunnon mukaan ruoppaus on tapahtunut hänen omistamansa tilan Paljakka maa-alueen välittömässä läheisyydessä ja osittain siihen liittyvällä vesialueella. Hän on hyväksynyt koko Kimolanlahden kunnostushankkeen vuonna 2011 eikä hänellä ole ollut ruoppaustoimenpiteiden eikä työn suorittamisen osalta mitään huomautettavaa. E toteaa, että ruoppauspenger on vajonnut niin, että se on tuskin enää havaittavissa. Hän on myös todennut, että penger on vajonnut ja sulautunut maisemaan. E on pitänyt maisemahaittaa minimaalisena penkereen jäädessä pääosin näkymättömiin. E:n mukaan maisemahaittaa ei kasvillisuuden vuoksi ole edes keväällä eikä syksyllä. Kuulemisvelvoite myös Paljakan tilan omistaja E:n osalta on täyttynyt eikä asiassa ole muodollisesti estettä päätöksen antamiselle.

Läjittämisen jälkeen tapahtuneet olosuhteiden muutokset ja haittavaikutusten poistuminen edellyttävät, että korkeimman hallinto-oikeuden tulisi suorittaa katselmus paikan päällä. Katselmuksessa selviää tarkemmin, ovatko Kimolanlahden alueelle läjitetyt ruoppausmassat tasaantuneet niin, että ne soveltuvat maisemaan eivätkä aiheuta maisema- eikä muutakaan haittaa.

Valittaja on viitannut myös hallinto-oikeuden päätökseen liitettyyn äänestyslausuntoon, jossa on katsottu, että valokuva-aineistostakin on pääteltävissä, että ruoppausmassat ovat nyttemmin siinä määrin madaltuneet, ettei niistä aiheudu maisemahaittaa ja päädytty siihen tulokseen, että läjitettyjen ruoppausmassojen tasaantumisen johdosta asiassa ei enää ole edellytyksiä hallintopakon antamiseen maisemahaittaan perustuen.

Kalastusseuran suorittaman vesirakennustyön seurauksena vesialueelle ruoppausmassoista muodostunutta noin 200 metriä pitkää pengertä ei ole tehty vastoin vesilain (264/1961) 1 luvun 15 §:n ja 2 luvun 3 §:n 1 momentin määräyksiä eikä ruoppausmassoista muodostunut penger sen vajoamisen ja mataloitumisen seurauksena ole enää nykyisin aiheuta maisema- eikä muutakaan haittaa. A:n hakemus on koskenut maamassojen hänen kiinteistölle aiheuttamaa haittaa eikä suinkaan lupaehtojen noudattamista. Päätös asiassa on annettava siitä, mistä hallintopakkohakemus on tehty. Hallintopakkohakemus on tehty Kaijankiven kiinteistöä haittaavien ruoppausmassojen poistamisesta. Ruoppausmassoista muodostunut penger ei sijaitse tilan Kaijankivi RN:o 1:196 lähimaisemavyöhykkeellä eikä erotu päänäkymäsuuntaan katsottuna lainkaan eikä haittaa millään tavalla tilaa RN:o 1:196 ja sen maisema-arvoja.

Valittajan velvoittaminen korvaamaan hallinto-oikeudessa osaksikaan A:n oikeudenkäyntikuluja on kohtuutonta. Tältä osin hakija A:n vaatimus tulisi kokonaan hylätä ja hallinto-oikeuden päätös kumota.

Etelä-Suomen aluehallintoviraston ympäristölupavastuualue on antanut valituksen johdosta lausunnon. Ruoppausmassat on läjitetty vesialueelle vastoin ruoppausilmoitusta ja vesilain säännöksiä, mistä on aiheutunut kiinteistön Kaijankivi 286-472-1-196 omistajalle haittaa. Valitukseen liitetyistä asiakirjoista käy ilmi, että ruoppausmassoista muodostunut penger on mataloitunut ajan myötä, mutta se on edelleen vedenpinnan yläpuolella. Siten se aiheuttaa kiinteistölle Kaijankivi haittaa. Aluehallintovirasto on viitannut päätöksensä sekä hallinto-oikeuden päätöksen perusteluihin. Valitus ei anna aihetta ratkaisun muuttamiseen.

A on antanut valituksen johdosta selityksen. A on vaatinut valituksen hylkäämistä ja että Kimolan kalastusseura ry velvoitetaan korvaamaan A:lle selityksen antamisesta aiheutuneet oikeudenkäyntikulut 1 965,40 eurolla.

Kaakkois-Suomen elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskuksen ympäristö ja luonnonvarat -vastuualue on valituksen johdosta lausuntonaan ilmoittanut, että sillä ei ole lisättävää asiassa aiemmin lausumaansa.

Kimolan kalastusseura ry on antanut vastaselityksen.

Korkeimman hallinto-oikeuden ratkaisu

Korkein hallinto-oikeus on tutkinut asian.

1. Kimolan kalastusseura ry:n vaatimus katselmuksen toimittamisesta hylätään.

2. Valitus hylätään. Vaasan hallinto-oikeuden päätöstä ei muuteta. Velvoitteen täyttämiselle asetettu määräaika pidennetään kuitenkin päättymään siten, että velvoite on täytettävä 31.5.2016 mennessä.

3. Oikeudenkäyntikulut

Asian näin päättyessä ja kun otetaan huomioon hallintolainkäyttölain 74 §, Kimolan kalastusseura ry:lle ei ole määrättävä maksettavaksi korvausta oikeudenkäyntikuluista korkeimmassa hallinto-oikeudessa.

Kimolan kalastusseura ry velvoitetaan korvaamaan A:n oikeudenkäyntikulut korkeimmassa hallinto-oikeudessa 600 eurolla viivästyskorkoineen. Viivästyskorko määräytyy korkolain 4 §:n 1 momentissa tarkoitetun korkokannan mukaisesti siitä lukien, kun kuukausi on kulunut tämän korkeimman hallinto-oikeuden päätöksen antamisesta.

Perustelut

1. Hallintolainkäyttölain 41 §:n mukaan asian selvittämiseksi voidaan toimittaa katselmus. Kun otetaan huomioon asiakirjoista saatava selvitys, katselmuksen toimittaminen asian ratkaisemiseksi ei ole tarpeen.

2. Kun otetaan huomioon Vaasan hallinto-oikeuden päätöksen edellä ilmenevät perustelut ja niissä viitatut aluehallintoviraston päätöksen perustelut ja perusteluissa viitatut oikeusohjeet sekä korkeimmassa hallinto-oikeudessa esitetyt vaatimukset ja asiassa saatu selvitys, hallinto-oikeuden päätöksen muuttamiseen ei ole perusteita.

Valituksen vireillä olosta johtuvan ajan kulumisen vuoksi velvoitteen täyttämiseksi asetettu määräaika pidennetään kuitenkin päättymään edellä ratkaisuosasta ilmenevällä tavalla.

3. Asian näin päättyessä ja kun otetaan huomioon hallintolainkäyttölain 74 §, Kimolan kalastusseura ry:lle ei ole määrättävä maksettavaksi korvausta oikeudenkäyntikuluista korkeimmassa hallinto-oikeudessa.

Korkeimman hallinto-oikeuden ratkaisun lopputulos huomioon ottaen olisi kohtuutonta, jos A joutuisi pitämään oikeudenkäyntikulunsa vahinkonaan kokonaisuudessaan. Tämän vuoksi korkein hallinto-oikeus velvoittaa Kimolan kalastusseura ry:n hallintolainkäyttölain 74 §:n nojalla korvaamaan A:n oikeudenkäyntikulut korkeimmassa hallinto-oikeudessa kohtuulliseksi harkitulla 600 eurolla viivästyskorkoineen. Oikeudenkäyntikuluvaatimus hylätään enemmälti. Viivästyskorko määräytyy korkolain 4 §:n 1 momentissa tarkoitetun korkokannan mukaisesti siitä lukien, kun kuukausi on kulunut tämän korkeimman hallinto-oikeuden päätöksen antamisesta.

Asian ovat ratkaisseet presidentti Pekka Vihervuori, hallintoneuvokset Hannu Ranta, Tuomas Lehtonen, Mika Seppälä ja Janne Aer sekä ympäristöasiantuntijaneuvokset Juha Kaila ja Rauno Pääkkönen. Asian esittelijä Irene Mäenpää.