Muu päätös 3151/2015

Vesilain mukaista hallintopakkoa koskeva valitus (Kangasala)

Antopäivä: 6.11.2015
Taltionumero: 3151
Diaarinumero: 1977/1/14

Asia Vesilain mukaista hallintopakkoa koskeva valitus

Valittajat A ja B

Päätös, jota valitus koskee

Vaasan hallinto-oikeus 28.4.2014 nro 14/0151/2

Asian aikaisempi käsittely

Länsi- ja Sisä-Suomen aluehallintovirasto on päätöksellä 12.3.2013 nro 14/2013/2 hylännyt A:n ja B:n hallintopakkohakemuksen, jossa he ovat vaatineet, että Tavase Oy:n pohjavesitutkimuksiin liittyvät havaintoputket poistetaan Kangasalan kunnan Vehoniemen kylään kuuluvalta kiinteistöltä Sipilä 211-463-1-61.

Hallinto-oikeuden ratkaisu

Vaasan hallinto-oikeus on valituksenalaisella päätöksellä, siltä osin kuin nyt on kysymys, hylännyt A:n ja B:n valituksen aluehallintoviraston päätöksestä ja hallintolainkäyttölain 74 §:n 1 momentin nojalla velvoittanut heidät yhteisvastuullisesti korvaamaan Tavase Oy:n oikeudenkäyntikulut hallinto-oikeudessa 300 eurolla.

Hallinto-oikeus on perustellut päätöstään näiltä osin seuraavasti:

Sovellettavat säännökset

Uusi vesilaki (587/2011) on tullut voimaan 1.1.2012. Lain 19 luvun 3 §:n 1 momentin mukaan hallintoviranomaisessa tai tuomioistuimessa lain voimaan tullessa vireillä olevaan asiaan sovelletaan lain voimaan tullessa voimassa olleita säännöksiä, jollei mainitussa luvussa muuta säädetä.

Uuden vesilain 19 luvun 6 §:n mukaan lain 14 luvun säännöksiä valvonnasta ja hallintopakosta sovelletaan myös niihin vesitaloushankkeisiin, joille on myönnetty lupa tai oikeus tai jotka on aloitettu ennen tämän lain voimaantuloa. Uuden vesilain 19 luvun 6 §:n siirtymäsäännös tarkoittaa, että ennen uuden vesilain voimaantuloa tehtyä tekoa arvioidaan vanhan vesilain (264/1961) mukaan, mutta mahdolliset velvoitteet loukkauksista määrätään uuden vesilain hallintopakkosäännösten mukaisesti.

Hallintolain 23 §:n mukaan viranomaisen on käsiteltävä asia ilman aiheetonta viivytystä.

Vanhan vesilain 21 luvun 3 §:n mukaan, jos joku toimii vastoin tätä lakia tai sen nojalla annettuja säännöksiä tai määräyksiä tai laiminlyö tämän lain tai sen nojalla annettujen määräysten mukaisen velvollisuutensa, aluehallintovirasto voi viranomaisen ilmoituksesta tai sen hakemuksesta, jonka oikeutta tai etua asia koskee, kieltää jatkamasta lainvastaista menettelyä tai muutoin määrätä oikaistavaksi sen, mitä oikeudettomasti on tehty tai laiminlyöty. Ennen määräyksen antamista asianomaiselle on varattava tilaisuus tulla kuulluksi. Määräystä on tehostettava uhkasakolla tai uhalla, että tekemättä jätetty toimenpide suoritetaan laiminlyöjän kustannuksella tai että toiminta keskeytetään. Valvontaviranomainen tai muu, jota asia koskee, voidaan oikeuttaa suorittamaan tarvittava toimenpide.

Edellä 1 momentissa tarkoitetun hallintopakkoasian käsittelyssä noudatetaan soveltuvin osin, mitä tässä laissa säädetään hakemusasian käsittelystä. Hallintopakkoasiassa sovelletaan uhkasakkolakia, jollei tästä laista muuta johdu. Asian käsittelystä asianosaiselle aiheutuneiden kulujen korvaamisessa hallintopakkoasiassa noudatetaan soveltuvin osin hallintolainkäyttölain säännöksiä.

Asiakirjoista saatava selvitys

Kiinteistön Sipilä 211-463-1-61 aikaisempi omistaja C on 15.6.1995 antanut suostumuksen Tavase eteläiselle työryhmälle suorittaa kiinteistöllä pohjavesitutkimuksia aikavälillä elokuu 1995–joulukuu 1997. Tutkimusjakson aikana tilalle asennettiin viisi pohjavesiputkea.

Tavase Oy on 23.9.2004 hakenut Kangasalan ympäristölautakunnalta vesilain mukaista tutkimuslupaa pohjavesitutkimuksiin. Sipilän tilan osalta hakemus koski seitsemän havaintoputken asentamista. Lautakunnan myöntämä tutkimuslupa on ollut voimassa 3.3.2008 saakka.

Tavase Oy on Kangasalan kunnan ympäristölautakunnalle 25.4.2008 toimitetussa hakemuksessa pyytänyt vesilain (264/1961) 1 luvun 31 §:n mukaista tutkimuslupaa tekopohjaveden imeytyskoetta varten Vehoniemen alueella Kangasalan kunnassa sekä lupaa töiden aloittamiseen ennen päätöksen lainvoimaiseksi tulemista. Lupahakemusta on täydennetty 21.12.2009 ja 15.6.2010. Kangasalan kunnan ympäristöpäällikkö on kirjeellään 5.7.2010 siirtänyt asian Länsi- ja Sisä-Suomen aluehallintoviraston käsiteltäväksi, koska hankkeesta saattaa aiheutua vesilain (264/1961) 1 luvun 18 §:n mukainen seuraus. Länsi- ja Sisä-Suomen aluehallintovirastoon 6.7.2010 saapunutta hakemusta on täydennetty 10.9.2010, 1.3.2011, 21.4.2011, 30.5.2011, 8.7.2011, 14.11.2011 ja 24.9.2012. Lisäksi on haettu lupaa pysyttää havaintoputket ja imeytyskaivot sekä tehdä niistä mittauksia siihen saakka, kunnes vireillä olevaan Vehoniemen-Isokankaan harjualueen tekopohjavesihankehakemukseen saadaan lainvoimainen päätös. Länsi- ja Sisä-Suomen aluehallintovirasto on myöntänyt Tavase Oy:lle 13.11.2012 tutkimusluvan, johon sisältyy käyttöoikeus toiselle kuuluviin alueisiin, jotka tarvitaan tutkimusten edellyttämiä rakennelmia ja laitteita varten. Käyttöoikeus on voimassa siihen saakka, kunnes aluehallintovirastossa diaarinumerolla LSSAVI/73/04.09/2010 vireillä olevaan Vehoniemen-Isokankaan harjualueen tekopohjavesihanketta koskevaan hakemukseen on saatu lainvoimainen päätös. Kiinteistön Sipilä osalta käyttöoikeus koskee 11 nykyistä ja seitsemää uutta pohjaveden havaintoputkea sekä yhtä imeytyskaivoa. Tekopohjavesilaitoksen rakentamista koskeva hakemus, joka on jätetty 22.9.2003, on edelleen vireillä aluehallintovirastossa. Tutkimuslupapäätös on hallinto-oikeudessa pysytetty.

Ottaen huomioon edellä mainitun tutkimuslupapäätöksen hallinto-oikeus katsoo, että sillä seikalla, että pohjaveden havaintoputkia on aikanaan luvattomasti sijainnut kiinteistön Sipilä alueella, ei ole tässä hallintopakkoasiassa oikeudellista merkitystä.

Asioiden käsittelyjärjestys aluehallintovirastossa

Kun valittajat 27.7.2011 ovat toimittaneet hallintopakkohakemuksensa aluehallintovirastoon, on siellä ollut vireillä tutkimuslupahakemus, johon on sisältynyt poistettavaksi vaadittujen havaintoputkien käyttö. Hallintolain 23 §:n 1 momentin mukaan asia on käsiteltävä ilman aiheetonta viivytystä. Oikeuskäytännössä on omaksuttu periaate, että ilman erityistä syytä asiat pyritään ratkaisemaan siinä järjestyksessä kuin ne ovat tulleet vireille. Hallinto-oikeus katsoo, että aluehallintovirasto on voinut käsitellä tutkimuslupahakemuksen ennen hallintopakkohakemusta. Myöskään tekopohjavesihankkeeseen liittyvien hakemusten sisältöä kokonaisuutena arvioiden hakemusten käsittelyjärjestys on perusteltu.

Johtopäätökset

Kun otetaan huomioon asiassa esitetyt vaatimukset ja asiakirjoista saatava selvitys sekä aluehallintoviraston päätös ja sen perustelut lainkohtineen, aluehallintoviraston päätöstä ei ole syytä muuttaa.

Oikeudenkäyntikulut

A:n ja B:n hakemuksessa on kysymys hallintopakkoasiasta. Hakemus ja päätöstä koskeva valitus on hylätty. Näillä perusteilla hallinto-oikeus katsoo, että A ja B ovat velvolliset korvaamaan, yhtiön vaatimus enemmälti hyläten, yhtiön oikeudenkäyntikulut hallinto-oikeudesta 300 eurolla.

Asian ovat ratkaisseet hallinto-oikeuden jäsenet Marja Lampi, Yrjänä Honkavaara, Unto Huttu, joka on myös esitellyt asian, ja Juha Väisänen.

Käsittely korkeimmassa hallinto-oikeudessa

A ja B ovat valituksessaan vaatineet, että hallinto-oikeuden päätös kumotaan ja asia tarvittaessa palautetaan uuteen käsittelyyn.

Valittajat ovat esittäneet vaatimuksensa tueksi muun ohella seuraavaa:

Tuolloisen maanomistajan Tavase Oy:lle antamien tutkimuslupien voimassaolon umpeuduttua yhtiö ei maanomistajan kirjallisesta kehotuksesta huolimatta poistanut havaintoputkiaan tämän alueelta. Tilan siirryttyä valittajien omistukseen he ovat vaatineet, että putket poistatetaan hallintopakkoa käyttäen, koska ne ovat 31.12.1997 ja 3.3.2008 lukien olleet valittajien alueella oikeudettomasti.

Aluehallintoviraston 13.11.2013 antamalla tutkimuslupaa koskevalla päätöksellä havaintoputkien suhteen vallinnut laiton asiaintila on laillistettu. Tästä huolimatta hallinto-oikeuden olisi tullut päätöksessään todeta, että havaintoputket ovat useiden vuosien ajan luvatta olleet valittajien omistamalla tilalla eikä niitä maanomistajan pyynnöistä huolimatta ole poistettu. Toteamus olisi todennäköisesti vaikuttanut hallinto-oikeuden päätöksen lopputulokseen. Havaintoputkien ja muun tutkimusvälineistön sijoittamista yksityisten kiinteistöille määräämättömäksi ajaksi ei tule sallia.

Tavase Oy on kuntien perustama vesihuoltolaitos, ja sitä on julkisten hallintotehtäviensä vuoksi pidettävä julkisena asianosaisena. Valittajien hallintopakkovaatimus on ollut oikeudellisesti perusteltu, koska havaintoputket ja muut tutkimuslaitteet ovat olleet luvatta valittajien kiinteistöllä. Tilanteen on laillistanut aluehallintoviraston tietoisesti vasta tutkimuslupaa koskevan päätöksen jälkeen antama päätös. Käsittelyjärjestystä ja päätöstä voidaan perustellusti arvostella hyvän hallinnon periaatteen ja yhdenvertaisuuden näkökulmasta.

Hallinto-oikeus ei ole perustellut oikeudenkäyntikuluja koskevaa ratkaisuaan. Valitusta ei ollut tehty kiusanteon vuoksi, koska havaintoputket ovat olleet luvatta valittajien maalla. Valittajia ei tule velvoittaa korvaamaan yhtiön oikeudenkäyntikuluja.

Länsi- ja Sisä-Suomen aluehallintoviraston ympäristölupavastuualue on ilmoittanut, ettei se anna lausuntoa.

Pirkanmaan elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskuksen ympäristö ja luonnonvarat -vastuualue on antanut lausunnon.

Kangasalan rakennus- ja ympäristölautakunta on antanut selityksen.

Tavase Oy on antanut selityksen. Yhtiö on vaatinut, että valitus hylätään ja valittajat velvoitetaan korvamaan yhtiön oikeudenkäyntikulut 420 eurolla laillisine viivästyskorkoineen.

A ja B ovat antaneet vastaselityksen.

A ja B ovat toimittaneet lisäselvitystä.

Merkitään, että korkein hallinto-oikeus on tänään antamallaan toisella päätöksellä diaarinumero 1790/1/14 ratkaissut E:n ja hänen asiakumppaniensa valituksen Vaasan hallinto-oikeuden vesilain mukaista tutkimuslupaa koskevassa asiassa antamasta päätöksestä 28.4.2014 nro 14/0150/2.

Merkitään, että Länsi- ja Sisä-Suomen aluehallintovirasto on 18.6.2015 antamallaan päätöksellä nro 72/2015/2 hylännyt Tavase Oy:n hakemuksen, joka koskee Vehoniemen-Isokankaan harjualueen tekopohjavesilaitoksen rakentamista. Päätöksestä on valitettu Vaasan hallinto-oikeuteen.

Korkeimman hallinto-oikeuden ratkaisu

Korkein hallinto-oikeus on tutkinut asian.

1. Valitus hylätään. Hallinto-oikeuden päätöksen lopputulosta ei muuteta.

2. Tavase Oy:n oikeudenkäyntikulujen korvaamista koskeva vaatimus hylätään.

Perustelut

1. Tavase Oy ei ole asiassa julkisen vallan käyttäjänä eikä siten hallintolainkäyttölain 74 §:n 3 momentissa mainittuna julkisena asianosaisena. Kun otetaan huomioon hallinto-oikeuden ratkaisu pääasiassa, olisi kohtuutonta, jos yhtiö joutuisi pitämään oikeudenkäyntikulunsa hallinto-oikeudessa vahinkonaan.

Näillä perusteilla ja kun muutoin otetaan huomioon edellä ilmenevät hallinto-oikeuden päätöksen perustelut ja siinä mainitut oikeusohjeet sekä korkeimmassa hallinto-oikeudessa esitetyt vaatimukset ja asiassa saatu selvitys, hallinto-oikeuden päätöksen lopputuloksen muuttamiseen ei ole perusteita.

2. Asian laatuun nähden ja kun otetaan huomioon hallintolainkäyttölain 74 §, Tavase Oy:lle ei ole määrättävä maksettavaksi korvausta oikeudenkäyntikuluista korkeimmassa hallinto-oikeudessa.

Asian ovat ratkaisseet hallintoneuvokset Riitta Mutikainen, Hannu Ranta, Tuomas Lehtonen, Mika Seppälä ja Janne Aer sekä ympäristöasiantuntijaneuvokset Rauno Pääkkönen ja Jukka Horppila. Asian esittelijä Petri Leinonen.

 
Julkaistu 6.11.2015