Muu päätös 3195/2015

Maa-aineslupaa koskevat valitukset (Savitaipale)

Antopäivä: 9.11.2015
Taltionumero: 3195
Diaarinumero: 2718, 2746 ja 2862/1/14

Asia Maa-aineslupaa koskevat valitukset

Valittajat 1) Kaakkois-Suomen elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskuksen ympäristö ja luonnonvarat -vastuualue (ELY-keskus)

2) A

3) B

Päätös, jota valitus koskee

Itä-Suomen hallinto-oikeus 14.7.2014 nro 14/5119/3

Asian aikaisempi käsittely

Lappeenrannan seudun ympäristölautakunta on päätöksellään 28.12.2012 § 176 myöntänyt C:lle luvan ottaa 300 000 kiintokuutiometriä kalliokiviainesta Savitaipaleen kunnan Kaihtulan kylässä sijaitsevan tilan Kuusikko RN:o 9:11 alueelta. Päätös on voimassa kymmenen vuotta antamispäivästä (7.1.2013) alkaen.

Lupapäätökseen sisältyvät lupamääräykset 1–13 kuuluvat seuraavasti:

1. Ottamisalue

Ottosuunnitelman mukainen ottamisalue on 41 200 m2.

2. Ottamissyvyys ja kokonaisottomäärä

Maa-ainesten alin ottamissyvyys on + 85 mpy.

Ottamistoiminnan rajaus on ottosuunnitelman (21.5.2012) ja suunnitelmakarttojen mukainen. Ottotoiminnan pääpaino on ottoalueen eteläosassa ja etenee pohjoiseen. Mikäli loma-asutusrakennuspaikat toteutuvat alle 300 metrin päässä, tulee toiminnanharjoittajan esittää ottosuunnitelman muutos lupaviranomaiselle.

Ottotoiminnan valvomista varten on ottopaikalla oltava näkyvillä korkeusasema.

Kokonaisottomäärä 300 000 k-m3.

Maa-aineslupa-alueella voidaan varastoida luvan voimassaoloaikana puhtaita kiviaineksia.

Mikäli alueella tullaan varastoimaan massakasoja, tulee ne varastoida niin, ettei niistä aiheudu maisemallista haittaa.

Sivukivikasan korkeus saa olla maksimissaan +110 mpy.

3. Turvallisuustoimenpiteet

Ottamisalueen rajat tulee merkitä selvästi maastoon. Alueen sisääntulon ulkopuolella tulee olla yleisön nähtävillä ilmoitustaulu, jossa ilmoitetaan toiminnanharjoittajan ja toimintaan liittyvät tiedot.

Ennen louhintatoiminnan aloittamista lähikiinteistöjä tulee tiedottaa toiminnasta.

Ulkopuolisten asiaton pääsy ajoneuvoilla toiminta-alueelle on estettävä lukittavilla puomeilla tai muulla vastaavalla järjestelyllä. Jyrkät luiskat on varustettava riittävillä turvallisuuslaitteilla, kuten kiinteällä aidalla ja varoituskilvillä.

Naapuritilan ja ottamisalueen väliin on jätettävä vähintään 10 metrin suoja-alue. Suoja-alueelle ei saa ulottaa ottotoimintaa tai varastointia. Suunniteltu tieyhteys voidaan tarvittaessa rakentaa suoja-alueelle.

Meluvalli voidaan rakentaa suoja-alueelle, mutta se ei voi alkaa suoraan naapurin tilarajasta. Naapurin tilanrajan ja meluvallin väliin on jäätävä vähintään 5 m huoltoalue.

4. Vesiensuojelu

Ottoalue ei sijaitse pohjavesialueella. Louhimotoiminnasta mahdollisesti aiheutuvia vesistövaikutuksia tulee seurata ympäristölupapäätöksessä esitetyn tarkkailuohjelman mukaisesti.

Alueella ei saa käsitellä öljy-yhdisteitä tai muita pohjavesille haitallisia aineita siten, että niitä voi päästä maaperään tai pohjaveteen. Tarkemmat määräykset tukitoiminta-alueen rakenteista annetaan ympäristölupapäätöksessä.

Mikäli öljyä tai muuta maaperälle/vesistöille haitallista ainetta suojatoimenpiteistä huolimatta pääsee maaperään tai pohjaveteen, luvan saajan tulee ryhtyä tarpeellisiin toimiin haitan poistamiseksi sekä ilmoittaa asiasta Lappeenrannan seudun ympäristötoimeen ympäristönsuojeluviranomaiselle sekä aluehälytyskeskukselle.

5. Melu, tärinä, pöly ja jätteet

Louhostoiminta on toteutettava siten, ettei siitä aiheudu kohtuutonta melu-, tärinä- tai pölyhaittaa asutukselle tai lähiympäristölle. Toimintaa koskevassa ympäristölupapäätöksessä on annettu tarkemmat määräykset melun, tärinän ja pölyn torjunnasta.

Toiminnanharjoittajan tulee huolehtia, että jätettä syntyy mahdollisimman vähän ja ettei siitä aiheudu merkityksellistä haittaa terveydelle ja ympäristölle. Luvan haltijan tulee huolehtia siitä, ettei alue roskaannu.

6. Jälkihoitotoimenpiteet

Jälkihoitosuunnitelma tulee toimittaa lupaviranomaisen tarkistettavaksi 2 vuotta ennen toiminnan loppumista.

Suunnitelmassa tulee esittää jälkihoitoon käytettävät massat (alkuperä ja määrät), alueen korot, massakasojen sijoittelut ja sivukivikasojen jälkihoito, sekä jäljelle jääneiden massojen hyötykäyttö.

Ottamistoiminnan laajuuden ja keskeisen sijainnin perusteella jälkihoitotoimenpiteisiin tulee kiinnittää erityistä huomiota. Tavoitteena on sopeuttaa louhosalue ympäristöön sopivaksi ja virkistyskäyttöön soveltuvaksi.

Hakijan tulee huolehtia, ettei toiminnasta ole seurauksena sellainen maaperän laadun huononeminen, josta voi aiheutua vaaraa tai haittaa terveydelle tai ympäristölle.

Jos alueelle on tarpeen tuoda massoja muualta, voidaan niitä käyttää, kun massojen puhtaus on todettu. Ennen massojen käyttöä tulee hyväksyntä pyytää etukäteen maa-aineslupaa valvovalta viranhaltijalta.

7. Vakuus

Lupamääräysten noudattamisen vakuudeksi on asetettava 40 000 euron hyväksyttävä vakuus. Vakuus tulee asettaa ja olla hyväksyttynä ennen toiminnan aloittamista. Vakuuden tulee olla voimassa, kunnes jälkihoitotoimenpiteet on tehty ja hyväksytty.

8. Ilmoitusvelvollisuus ja valvontamaksu

Vuotuisesta ottomäärästä tulee tehdä ilmoitus tietojärjestelmään vuosittain helmikuun loppuun mennessä.

Valvontamaksun laskutus perustuu voimassa olevan taksan mukaisiin muihin perusteisiin sekä hakemuksessa ilmoitettuun vuosittaiseen ottoon 30 000 k-m3, kunnes kokonaisottomäärää vastaava maa-ainesmäärä on otettu.

Mikäli vuotuinen myönnetty ottamismäärä ylitetään, luvanhaltijan/ottajan on ilmoitettava ylityksestä kirjallisesti valvontaviranomaiselle ja kunnalla on oikeus periä ylityksen osuus valvontamaksusta heti.

9. Liikennejärjestelyt

Liikennöintiin tulee käyttää hyväksyttyä tieyhteyttä, johon ottoalueen tilalla on oikeus tai asiasta on sovittava maanomistajan kanssa. Kulkuyhteys ottoalueelle ja liittyminen yleiseen tiestöön tulee järjestää ELY-keskuksen Liikenne ja infran aluevastaavan osoittamalla tavalla.

10. Ottotoiminnan aloittaminen

Luvan myöntämisen jälkeen ennen ottotoiminnan aloittamista on alueella suoritettava aloitustarkastus. Aloitustarkastuksen suorittaa valvontaviranomainen pyydettäessä. Ennen oton aloittamista tulee vakuuden olla hyväksytty.

11. Luonnonsuojelu

Ottamistoiminta ei saa aiheuttaa luonnonsuojelulain vastaista tilannetta, ja ottamispaikat on sijoitettava ja ainesten ottaminen järjestettävä niin, että ottamisen vahingollinen vaikutus luontoon ja maisemakuvaan jää mahdollisimman vähäiseksi. Hakijan tulee ilmoittaa lupaviranomaiselle, mikäli alueella havaitaan luonnonsuojelulain mukaisia esiintymiä tai eliölajeja.

12. Keskeyttäminen

Jos ainesten ottamiseen ryhdytään vastoin annettuja määräyksiä tai muutoin laiminlyödään niiden mukaisten velvollisuuksien täyttäminen, voidaan ottaminen keskeyttää.

13. Muutokset lupapäätöksessä ja voimassaoloaika

Mikäli lupa maa-ainesten ottamiseen siirretään toiselle, on siirrosta viipymättä ilmoitettava lupaviranomaiselle. Luvan haltija vastaa lupaan liittyvistä velvoitteista, kunnes hänen tilalleen on hakemuksesta hyväksytty toinen.

Konkurssitapauksissa mikäli pesä jatkaa ottotoimintaa tulee siitä tehdä ilmoitus lupaviranomaiselle tai siirtää lupa 6 kk:n kuluessa konkurssista toiselle ottajalle.

Tämä päätös on annettu julkipanon jälkeen ja se on voimassa 10 vuotta antopäivämäärästä lukien. Lupamääräyksessä mainitut ja hakemuksessa esitetyt jälkihoitotoimenpiteet on suoritettava luvan voimassaoloaikana.

Hallinto-oikeuden ratkaisu siltä osin kuin nyt on kysymys

Itä-Suomen hallinto-oikeus on katselmuksen toimitettuaan hylännyt muiden ohella Kaakkois-Suomen ELY-keskuksen, A:n ja B:n valitukset.

Hallinto-oikeus on perustellut päätöstään nyt kyseessä olevilta osin seuraavasti:

Menettelyyn liittyvät valitusperusteet (A ja B)

ELY-keskuksen asema

Maa-aineslain 7 §:n 2 momentin mukaan lupaviranomaisen on lainkohdassa sanotuissa tilanteissa pyydettävä ELY-keskuksen lausunto ennen luvan myöntämistä. Lupahakemuksen hyväksyminen ei kuitenkaan edellytä ELY-keskuksen lupaa. Lautakunnan päätös ei ole lainvastainen sillä perusteella, ettei luvan myöntämiselle ole ELY-keskuksen lupaa.

Päätöksentekomenettely ja maastokäynti

Hallintolain 31 §:n 1 momentin mukaan viranomaisen on huolehdittava asian riittävästä ja asianmukaisesta selvittämisestä hankkimalla asian ratkaisemiseksi tarpeelliset tiedot sekä selvitykset. Hallintolain mukaan viranomainen voi asian selvittämiseksi suorittaa katselmuksen (38 §) tai tarkastuksen (39 §). Katselmus on julkinen tilaisuus, johon asianosaiselle on varattava tilaisuus olla läsnä. Tarkastuksen ajankohdasta on ilmoitettava asianosaiselle, jota asia välittömästi koskee.

Ympäristölautakunnan päätöksen pöytäkirjasta ilmenee, että ympäristöjohtaja on 13.11.2012 esittänyt maa-aineslupahakemuksen hylkäämistä. Ympäristölautakunta on kuitenkin päättänyt jättää asian pöydälle tutustumista ja lisäselvitystä varten.

Viranomaisen velvollisuutena on selvittää asia riittävästi ennen päätöksen tekemistä. Ympäristölautakunta on näin ollen voinut 13.11.2012 kokouksessa esitetystä päätösesityksestä huolimatta päättää selvittää asiaa lisää ja päätyä myöhemmässä kokouksessaan päätösesityksestä poikkeavaan lopputulokseen.

Päätöspöytäkirjasta ilmenee, että lautakunta on tehnyt lupahakemuksessa tarkoitetulle tilalle maastokäynnin 23.11.2012. Maastokäynnistä tehdystä pöytäkirjasta ilmenee, että maastokäynnillä on ollut läsnä lautakunnan jäsenet, ympäristötoimen edustajat ja luvanhakija. Pöytäkirjassa on todettu hakemuksen lähtötiedot. Pöytäkirjassa on lisäksi karttakuva alueelta sekä valokuvia ottoalueesta ja sen ympäristöstä.

Hallintolaki ei tunne termiä maastokäynti. Ympäristölautakunnan tekemää käyntiä ei voida suoraan rinnastaa hallintolain 38 §:n mukaiseen katselmukseen, johon asianosaisille tulee varata tilaisuus olla läsnä. Hallinto-oikeuden arvion mukaan kysymyksessä on ollut lähinnä hallintolain 39 §:ssä tarkoitettuun tarkastukseen rinnastettava tilaisuus.

Ympäristölautakunnan menettely ei ole ollut lainvastaista sillä perusteella, ettei maastokäynnille ollut kutsuttu muistutuksen tekijöitä.

Katselmus

Luvanhakija on pyytänyt katselmuksen toimittamista olosuhteiden selvittämiseksi. Jäljempänä esitettävät ratkaisun perusteet huomioon ottaen asia on ratkaistavissa asiakirja-aineiston perusteella. Katselmuksen toimittaminen ei ole asian selvittämiseksi tarpeen.

Pääasia

Sovellettavat säännökset

Maa-aineslain 3 §:n 1 momentin mukaan tässä laissa tarkoitettuja aineksia ei saa ottaa niin, että siitä aiheutuu:

1) kauniin maisemakuvan turmeltumista;

2) luonnon merkittävien kauneusarvojen tai erikoisten luonnonesiintymien tuhoutumista;

3) huomattavia tai laajalle ulottuvia vahingollisia muutoksia luonnonolosuhteissa; tai

4) tärkeän tai muun vedenhankintakäyttöön soveltuvan pohjavesialueen veden laadun tai antoisuuden vaarantuminen, jollei siihen ole saatu vesilain mukaista lupaa.

Maa-aineslain 3 §:n 2 momentin mukaan alueella, jolla on voimassa asemakaava tai oikeusvaikutteinen yleiskaava, on sen lisäksi, mitä 1 momentissa säädetään, katsottava, ettei ottaminen vaikeuta alueen käyttämistä kaavassa varattuun tarkoitukseen eikä turmele kaupunki- tai maisemakuvaa.

Maa-aineslain 3 §:n 4 momentin mukaan ottamispaikat on sijoitettava ja ainesten ottaminen järjestettävä niin, että ottamisen vahingollinen vaikutus luontoon ja maisemakuvaan jää mahdollisimman vähäiseksi ja että maa-ainesesiintymää hyödynnetään säästeliäästi ja taloudellisesti eikä toiminnasta aiheudu asutukselle tai ympäristölle vaaraa tai kohtuullisin kustannuksin vältettävissä olevaa haittaa.

Maa-aineslain 6 §:n 1 momentin mukaan lupa ainesten ottamiseen on myönnettävä, jos asianmukainen ottamissuunnitelma on esitetty eikä ottaminen tai sen järjestely ole ristiriidassa 3 §:ssä säädettyjen rajoitusten kanssa. Asiaa harkittaessa on otettava huomioon myös lupamääräysten vaikutus.

Asiassa saatu selvitys

Hakemuksessa tarkoitettu alue sijaitsee Savitaipaleen kunnassa Kaihtulan kylässä Valsinkallion-Rapajärvenmäen kallioalueella. Hakemukseen liitetyn karttapiirroksen mukaan rapakivigraniitin kallioselänne on noin 600 metriä pitkä ja noin 100 metriä leveä. Hakemuksen ja sen täydennyksen mukaan varsinaisen ottoalueen pinta-ala on 4,12 hehtaaria, sivukiven läjitysalueen 3 hehtaaria, vara-alueen 2 hehtaaria ja huoltoalueen 0,5 hehtaaria. Piirroksen mukaan kallion korkein kohta on tasolla +115 mmpy. Suunnitelman mukaan ottamissyvyys on enintään +85 mmpy, mikä on myös lupapäätöksessä asetettu alin ottamistaso.

Rapajärvi-niminen pienehkö järvi sijaitsee noin 300 metrin etäisyydellä suunnitelma-alueesta. Alueen itäpuolella on Kaihtulan kylän asutusta. Ottoalueen reunasta mitattuna 300–500 metrin etäisyydellä sijaitsee kaksi vakituista asuinkiinteistöä ja yksi lomakäytössä oleva kiinteistö. Karttatarkastelun perusteella yli 500 metrin mutta alle kilometrin etäisyydellä ottoalueesta sijaitsee useita asuinkiinteistöjä.

Ottamissuunnitelmaan sisältyy aikaisemman lupahakemuksen yhteydessä esitetty ottamissuunnitelman sisältänyt hakemus, jota on täydennetty. Ottamissuunnitelmaan on liitetty lisäksi meluselvitys (FCG 22.11.2011), ympäristöarviointi (Jouko Sipari 15.11.2011) ja tärinäselvitys (FCG 15.10.2012).

Maisemaan liittyvät valitusperusteet (ELY-keskus ja ===)

Valituksissa on katsottu, että hanke aiheuttaisi huomattavia vahingollisia muutoksia alueen maisema- ja luonnonolosuhteissa. Ottoalue näkyisi suoraan kylälle.

Ottamissuunnitelmassa on arvioitu, että louhimotoiminta ei aiheuta muutosta maisemassa Rapajärven suuntaan, koska kallioalueen jyrkkä länsisivu jää ennalleen. Kaihtulan kylän suuntaan maisema muuttuu, koska metsää on hakattu. Ottamissuunnitelman mukaan toiminnan päätyttyä alue maisemoidaan. Louhimoalueelle syntyy lampi. Louhimoalue tulee kylän suunnasta osittain peittymään kasvavan metsän taakse. Alue ei kuulu maisemallisesti arvokkaaksi luokiteltuihin kallioalueisiin.

Alueelta tehdyn ympäristöarvioinnin mukaan Valsinkallion ja Rapajärvenmäen suunnittelualue on graniittilaakiolla, jonka itäsivu laskee loivasti peltoaukealle. Länsisivu on jyrkempi ja länsisivulla on myös pystysuora, korkeimmalta kohdaltaan viiden metrin korkuinen kalliojyrkänne. Kalliomännikköä on aiemmin hakattu eikä se ole enää luonnontilainen. Kalliot ovat kuitenkin maisemallisesti merkittäviä paikallismaisemassa. Kalliojyrkänne tulisi jättää nykytilaansa.

Hallinto-oikeus toteaa, että kysymyksessä olevaa aluetta ei ole osoitettu maisema- tai kallioalueita koskevissa inventoinneissa maakunnallisesti tai valtakunnallisesti arvokkaaksi alueeksi. Kysymys on valitustenkin mukaan lähinnä alueen mahdollisesta paikallisesta maisemallisesta arvosta, johon liittyy olennaisesti alueen sijainti Kaihtulan kylän läheisyydessä.

Maa-aineslain 3 §:ssä tarkoitettu kaunis maisema ei ole mikä tahansa maisema, vaan maisemaan on sisällyttävä objektiiviseen arviointiin perustuvia kauneusarvoja. Maa-aineslain 3 §:n 1 momentin 1 kohdan kauniilla maisemakuvalla on tarkoitettu erityisesti kaukomaisemaa. Saman lainkohdan 2 kohdan luonnon merkittävä kauneusarvo voi myös sisältää maisemallisia arvoja. Lainkohdassa tarkoitettua luonnon merkittävää kauneusarvoa on oikeuskirjallisuudessa luonnehdittu maisemakuvaa suppeammaksi yksityiskohdaksi. Lain esitöissä on esimerkkinä luonnon merkittävistä kauneusarvoista tuotu esiin harjumuodostelmat, joista aukeaa laaja näköala (HE 88/1980).

Ottamissuunnitelman perusteella voidaan arvioida, ettei maisemaan aiheudu merkittäviä muutoksia Rapajärven suunnasta. Karttatarkastelun ja valokuvien perusteella Kaihtulan kylän suunnasta tarkasteltuna suunnitelma-alue on loivapiirteinen eikä korkeutensa puolesta erotu merkittävästi maisemassa. Karttapiirrosten perusteella maa-ainesten ottaminen madaltaisi maanpinnan tasoa noin 25–30 metriä nykyisestä. On selvää, että toiminta vaikuttaa kylältä avautuvaan sinänsä miellyttävään maisemaan erityisesti siitä syystä, että kylän ja suunnitelma-alueen välissä oleva metsä on hakattu. Maisemaa ei kuitenkaan näissä olosuhteissa voida pitää sellaisena maa-aineslain 3 §:ssä tarkoitettuna kauniina maisemana tai luonnon merkittävänä kauneusarvona, jonka tuhoutuminen estäisi maa-ainesten ottamisen hakemuksessa tarkoitetulla tavalla.

Päätös ei ole lainvastainen maisemasta esitettyjen valitusperusteiden johdosta.

Melu-, pöly- ja tärinähaittaan, vesistövaikutuksiin ja liikenteeseen liittyvät valitusperusteet

Louhintatoiminnasta aiheutuvan melun, pölyn sekä muiden mahdollisten ympäristön pilaantumisen piiriin kuuluvien terveys- tai ympäristöhaittojen osalta asia tutkitaan ja ratkaistaan ympäristönsuojelulain mukaisessa lupamenettelyssä. Hallinto-oikeus toteaa, että Lappeenrannan seudun ympäristölautakunta on antanut luvanhakijalle ympäristöluvan kallioaineksen louhimista ja siihen liittyvää toimintaa varten. Sanotun luvan lupamääräyksissä on muun ohella määräykset päästöistä ilmaan ja vesistöön sekä määräykset melupäästöistä sekä edellä mainittujen päästöjen torjunnasta ja ehkäisemisestä. Ympäristöluvassa on edellytetty 500 metrin etäisyydellä olevien talousvesikaivojen veden laadun seurantaa. Ympäristöluvassa luvanhakija on velvoitettu laatimaan louhinta- ja räjäytystyön turvallisuussuunnitelma, jossa määritellään muun muassa rakennusten katselmus- ja tärinämittaustarve. Ympäristölupaa koskeva asia on vireillä Vaasan hallinto-oikeudessa.

Maa-ainesluvan yhteydessä on arvioitava, onko toiminta järjestettävissä siten, ettei siitä aiheudu asutukselle tai ympäristölle maa-aineslain 3 §:n 4 momentissa tarkoitettua vaaraa tai kohtuullisin kustannuksin vältettävissä olevaa haittaa.

Ottamissuunnitelman liitteenä olevassa meluselvityksessä on melumallinnuksen avulla laskettu toiminnan lähialueille aiheutuvan melun tasoa. Melutasoa on verrattu melutason ohjearvoista annetussa valtioneuvoston päätöksessä mainittuihin ohjearvoihin (VNA 29.10.1992/993). Mainitun päätöksen mukaan muun muassa asumiseen käytetyillä alueilla melutaso ei saa ylittää ulkona melun A-painotetun ekvivalenttitason (LAeq) päiväohjearvoa 55dB. Loma-asumiseen käytettävillä alueilla vastaava ohjearvo on 45 dB. Meluselvityksen johtopäätöksenä on todettu, että ilman melusuojausta ohjearvot ylittyvät lähimmissä kohteissa toiminnan kaikissa vaiheissa. Suunniteltua toimintaa voidaan harjoittaa, mikäli kallioporaus suoritetaan vähintään 3 metriä korkeiden meluesteiden (1) suojassa ja sivukiven murskaus vähintään 4 metriä korkeiden meluesteiden (2a+b) suojassa sekä alueen länsireunalla on 5 metriä korkea melueste. Liitekarttaan on merkitty suluissa olevien numeroiden mukaisesti meluesteiden sijainti.

Ottamissuunnitelman täydennyksen mukaan louhimon reunoille rakennetaan koko toiminnan ajan pysyvät meluvallit. Lisäksi alueelle tulevat meluselvityksessä mainitut paikalliset, osittain toiminnan mukaan siirrettävät meluesteet. Suunnitelman liitteenä olevaan karttapiirrokseen (tilanne 5 v) on merkitty ottoalueen itä- ja länsireunalle meluvallit. Ottamissuunnitelman täydennyksessä on arvioitu, että meluesteiden rakentamisen jälkeen lähin asuinkiinteistö (Peltola) jää ohjearvot ylittävän melualueen ulkopuolelle.

Ottamissuunnitelman mukaan porauksen yhteydessä syntyvä kivipöly otetaan imurilla talteen. Ottamissuunnitelman täydennyksessä on todettu, että porauksen pölyhaitat on tutkimusten mukaan saatu minimoitua haitattomiksi porauslaitteiston pölynkeräyslaitteiston avulla. Tutkimusten mukaan hiukkasten pitoisuudet eivät ylitä ilman laadulle asetettuja ohjausarvoja enää 100-400 metrin etäisyydellä aktiivisesta työkohteesta. Louhimon pölyhaittoja vähennetään lisäksi tarvittaessa kastelemalla pölyäviä kohteita ja kuljetusreittejä.

Tärinäselvityksessä on todettu, että kallion tärinäjohtavuus on alueella tavanomainen. Kallioruhjeet, jotka vähentävät tärinän leviämistä, erottavat kiviainesten ottopaikan ympäristöstä lännen, etelän ja idän suunnassa. Suurimman tärinän voidaan arvioida leviävän ottopaikan pohjoispuolella oleviin rakennuksiin. Tärinävaikutuksia ei selvityksen mukaan kuitenkaan voida riittävän täsmällisesti arvioida ennen koeräjäytyksiä.

Valituksenalaisen päätöksen lupamääräyksen 5. mukaan louhostoiminta on toteutettava siten, ettei siitä aiheudu kohtuutonta melu-, tärinä- tai pölyhaittaa asutukselle tai lähiympäristölle. Toimintaa koskevassa ympäristölupapäätöksessä on annettu tarkemmat määräykset melun, tärinän ja pölyn torjunnasta. Lupamääräyksen 4. mukaan vesistövaikutuksia tulee seurata ympäristölupapäätöksessä esitetyn tarkkailuohjelman mukaan.

Hallinto-oikeus toteaa, että kalliokiven ottaminen on toimintaa, joka tyypillisesti aiheuttaa melua, pölyä ja tärinää. Meluselvityksen perusteella voidaan kuitenkin arvioida, että toiminta on järjestettävissä siten, ettei melusta aiheudu sellaista haittaa, joka estäisi maa-ainesluvan myöntämisen. Pölyn leviämistä tai tärinävaikutuksia ei ole maa-ainesluvan yhteydessä tarkemmin selvitetty, mutta näiltä osin ympäristöluvassa on määräykset haittojen ehkäisemisestä ja tarkkailusta.

B:n valituksessa tarkoitettu kaivo sijaitsee valittajan mukaan noin 500 metrin etäisyydellä ottamisalueesta. Talousvesikaivon etäisyys ja toiminnan laatu huomioon ottaen hakemuksessa tarkoitetun toiminnan ei voida arvioida aiheuttavan talousvesikaivon veden laadulle tai antoisuudelle maa-aineslain 3 §:n 4 momentissa tarkoitettua haittaa.

Maa-ainesten ottamisluvassa voidaan antaa määräyksiä lähinnä liikenteen järjestämisestä ottamisalueella ja liikenteen ohjaamisesta alueen ulkopuolelle. Lupamääräyksen 9. mukaan kulkuyhteys ottamisalueelle ja liittyminen yleiseen tiestöön tulee järjestää ELY-keskuksen osoittamalla tavalla.

Ottamissuunnitelmassa esitetyt seikat, edellä esitetyt selvitykset ja maa-ainesluvan lupamääräykset huomioon ottaen ottamisluvan tarkoittaman toiminnan ei voida katsoa aiheuttavan maa-aineslain 3 §:n 4 momentissa tarkoitetulla tavalla vaaraa tai haittaa ympäristölle tai asutukselle.

Kaavassa osoitetut uudet rakennuspaikat

Rapajärven rannalle on Savitaipaleen kunnan kaavoittamattomien vesistöjen rantayleiskaavassa (21.5.2012) osoitettu uusia rakennuspaikkoja. Rapajärven itäpuolelle on osoitettu kolme uutta rakennuspaikkaa, jotka karttatarkastelun perusteella sijoittuvat alle 300 metrin etäisyydelle ottoalueen reunasta.

Asiassa ei ole ilmennyt, että kyseisille rakennuspaikoille olisi vielä aloitettu rakentamaan. Päätöksen lupamääräyksen 2. mukaan, mikäli loma-asutuspaikat toteutuvat alle 300 metrin päässä, tulee toiminnanharjoittajan esittää ottosuunnitelman muutos lupaviranomaiselle.

Maa-ainesten ottaminen on määräaikaista, vaikkakin tyypillisesti pitkään jatkuvaa toimintaa. Rakennuspaikat ovat vielä rakentamattomia. Kun otetaan lisäksi huomioon meluselvityksessä esitetyt laskelmat melun arvioidusta tasosta Rapajärven suunnassa ja lupamääräyksen sisältö, valituksenalainen päätös ei ole maa-aineslain 3 §:n 2 momentin vastainen.

Lopputulos

Päätös ei ole lainvastainen valituksissa esitettyjen valitusperusteiden johdosta.

Hallinto-oikeuden soveltamat oikeusohjeet

Perusteluissa mainitut ja

Maa-aineslaki 5 § 2 momentti ja 11 § 1 momentti

Kuntalaki (365/1995) 90 §

Asian ovat ratkaisseet hallinto-oikeuden jäsenet Jaana Malinen, Helena Asikainen ja Terhi Helttunen, joka on myös esitellyt asian.

Käsittely korkeimmassa hallinto-oikeudessa

1) Kaakkois-Suomen elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskus on valituksessaan vaatinut, että hallinto-oikeuden päätös ja lupapäätös kumotaan. Vaatimuksensa tueksi ELY-keskus on esittänyt seuraavaa:

Suunniteltu kiviainesten ottamisalue sijaitsee Valssinkallion-Rapajärvenmäen kallioalueella Savitaipaleen kunnan Kaihtulan kylässä. Kyseinen kallioalue on laajahko pohjois-etelä-suuntainen kallioselänne Rapajärven itäpuolella. Rapajärvenmäen kallioalue on maiseman rakenteeseen kuuluva keskeinen muodostuma Kaihtulan kylässä asutuksen ja Rapajärven välissä.

Suunniteltu louhinta yhdessä sivukiven läjitysalueen kanssa hävittäisi käytännössä kyseisen kallioselänteen keskeiset osat ja turmelisi näin alueen maisema-arvoja. Ottaen huomioon alueen sijainnin Kaihtulan kylässä sekä maastotopografian samoin kuin alueen maiseman sisäiset ominaisuudet sekä lähiympäristön maisemarakenteen ja asutuksen voidaan todeta, että hankkeesta aiheutuisi huomattavia vahingollisia muutoksia alueen ympäristö- ja luonnonoloissa.

Geomorfologisesti tarkasteltuna kyseinen kalliomuodostuma on keskeinen osa Kaihtulan kylässä Rapajärven ja asutuksen välissä. Lupahakemusasiakirjoissa olevan selvityksen mukaan louhintatoiminta ei aiheuttaisi muutosta kalliomaisemaan Rapajärven loma-asutuksen suuntaan, koska kallioalueen jyrkkä länsisivu jää ennalleen. Tällainen kulissien jättäminen ei edusta maa-aineslain 1 §:n mukaista ottoa ympäristön kestävää kehitystä tukevalla tavalla. Kaihtulan kylän suuntaan maisema muuttuisi myös oleellisesti, koska peltoalueen ja suunnitellun louhimon välinen metsä on nyt hakattu.

Rapajärvenmäen kallioalueeseen ei liity geologisesti merkittäviä erikoisia luonnonesiintymiä. Geomorfologisesti tarkasteltuna alue on kuitenkin omaleimainen muodostuma Kaihtulan kylän länsiosassa Rapajärven itäpuolella.

Uusien kalliolouhosten sijoituspaikkoja harkittaessa lähtökohtana tulee olla riittävä suojaetäisyys asutukseen nähden ihmisten terveyteen, elinoloihin ja viihtyvyyteen kohdistuvien haitallisten vaikutusten eliminoimiseksi sekä turvallisuusnäkökohdat huomioon ottaen. Kallionlouhintahankkeissa suojaetäisyyden asutukseen nähden tulee olla vähintään 300–600 metriä riippuen tapauskohtaisesti muun muassa alueen sijainnista, maastotopografiasta ynnä muista tekijöistä. Käytännön kokemusten perusteella on osoittautunut, että noin 300 metrin etäisyys on riittämätön meluhaittojen kannalta tarkasteltuna. Melun ohjearvot (valtioneuvoston päätös melutason ohjearvoista 993/1992) ylittyvät selvästi, kuten lupahakemusasiakirjoissa esitetty meluselvityskin selkeästi osoittaa.

FCG:n meluselvityksen (22.11.2011) mukaan louhintatoiminnasta aiheutuu melun päiväohjearvojen (55 dB) ylittäviä melutasoja lähimmissä häiriintyvissä asuinkohteissa kaikissa toiminnan vaiheissa ilman melusuojausta. Myös loma-asutuksen päiväohjearvo ylittyy lähimmissä häiriintyvissä kohteissa ilman melusuojausta.

Rapajärven rannat sisältyvät vahvistettuun Savitaipaleen kunnan kaavoittamattomien vesistöjen rantayleiskaavaan, jossa ranta-alueelle on merkitty viisi uutta vapaa-ajan rakennusten rakennuspaikkaa. Etäisyys lähimpiin rakennuspaikkoihin on selvästi alle 300 metriä. Ottamishanke vaikeuttaisi alueen käyttämistä kaavassa varattuun tarkoitukseen.

Edellä esitetyt seikat huomioon ottaen kyseisen kallioalueen valitseminen massiivisen louhintahankkeen sijoituspaikaksi on jo lähtökohtaisesti ollut väärä.

Kalliokiviainesten ottamistoiminnasta aiheutuisi lähimmälle asutukselle ja kesäasutukselle kohtuutonta meluhaittaa ja muullekin Kaihtulan kylän asutukselle selkeää haittaa jatkuvan melun vuoksi. Hankkeesta aiheutuisi huomattavia vahingollisia muutoksia alueen maisema- ja luonnonolosuhteissa, koska suunniteltu louhinta tuhoaisi Kaihtulan kylään ja sen maiseman perusrakenteeseen oleellisena osana kuuluvan Rapajärvenmäen kalliomuodostuman.

Maa-ainesten ottamishanke on selkeässä ristiriidassa myös maa-aineslain 3 §:n 4 momentin kanssa. Koska kyseessä on massiivinen kallionlouhintahanke, kyseisen kallioalueen sijainnin ja ympäristön olot huomioon ottaen louhintahanketta ei ole mahdollista toteuttaa niin, että maa-aineslain 3 §:n 4 momentin vaatimukset täyttyisivät.

Uudet kallionlouhintahankkeet tulee suunnata sellaisille alueille, joilla niistä ei aiheudu haittaa asutukselle, luonnonolosuhteille tai maisemalle.

2) A on valituksessaan vaatinut, että hallinto-oikeuden ja ympäristölautakunnan päätökset kumotaan. Vaatimuksensa tueksi A on esittänyt muun ohella seuraavaa:

Ympäristölautakunnan olisi tullut antaa rajanaapureille ja Kaihtulan kylän asukkaille mahdollisuus esittää mielipiteensä hankkeesta. Kivilouhimon toimintaa ei voida pitää ympäristövaikutuksiltaan vähäisenä ja lyhytaikaisena. Maa-aineslupa ei ole hyvän hallintotavan mukainen.

Louhimo aiheuttaa merkittäviä taloudellisia menetyksiä. Kiinteistöllä A RN:o 4:48 on 11,5 ha metsää, josta 3,3 ha on aiotun louhimon vieressä. Louhimon kivipöly, räjäytykset ja vesitalouden muutokset häiritsevät metsän kasvua. Kiinteistöllä on myös 4,52 ha peltoa, josta 2,55 ha on 300 metrin säteellä aiotusta ottamisen alkukohdasta. Louhimon toiminnan jatkuessa painopiste siirtyy lähemmäs peltoja. Louhimo hankaloittaa peltoalan käyttöä.

Tietokoneella tehdyt melumallinnukset eivät vastaa olosuhteita louhimon vaikutusalueella. Kaikkea pölyä ei saada kerättyä, vaan se leviää tuulen mukana ympäristöön. Kiven murskaus on erityisen pölyävää, vaikka se tehtäisiin vesisateella tai kiviaines kasteltaisiin.

Räjäytystyö aiheuttaa vaurioita rakennuksiin ja tekee uudisrakentamisesta kallista.

Melua, pölyä ja tärinää ei ole mitattu koelouhinnan aikana eikä niiden vaikutusta ole arvioitu luotettavasti maa-aineslupaa myönnettäessä.

Maa-aineslupa on naapuruussuhdelain vastainen. Lain lähtökohta ei voi olla se, että omalla toiminnalla saa aiheuttaa rajanaapureille ja lähistöllä asuville pysyvää haittaa.

3) B on valituksessaan vaatinut, että hallinto-oikeuden ja lautakunnan päätökset kumotaan ja lupahakemus hylätään. Vaatimuksensa tueksi B on viitannut asiassa aiemmin lausumaansa sekä ELY-keskuksen lausumaan ja esittänyt lisäksi seuraavaa:

Ottamislupa aiheuttaa huomattavia vahingollisia muutoksia maisemaan ja luonnonolosuhteisiin. On selvää, että maisema muuttuu huomattavasti, jos maanpintaa alenee 25–30 metrillä.

Hankkeesta aiheutuu lähiympäristölle huomattavia melu-, pöly- ja tärinähaittoja. Hankkeesta aiheutuu vaaraa talousvesikaivolle. Kivipölystä aiheutuu haittaa viljaviljelylle ja rehua syövälle karjalle. Kivipölyn muodostumista on vaikea valvoa. Sää vaikuttaa pölyhaittoihin. Tuulet ovat nykyisin voimakkaampia ja pöly voi kulkeutua pitkälle.

B:n viljelytoiminta ja samalla elinkeinon harjoittaminen vaarantuu. Lautakunnan olisi tullut pyytää asianosaiset maastokatselmukseen, jotta heidän näkemyksensä ja mielipiteensä olisivat tulleet huomioon otetuiksi.

Lappeenrannan seudun ympäristölautakunta on valitusten johdosta antamassaan lausunnossa esittänyt, että lupapäätös ei ole ristiriidassa maa-aineslain 3 §:ssä säädettyjen rajoitusten kanssa ja että asia on käsitelty maa-aineslain 7 §:n mukaisesti.

C on valitusten ja lausunnon johdosta antamassaan selityksessä vaatinut valitusten hylkäämistä sekä esittänyt muun ohella seuraavaa:

FCG on tehnyt meluselvityksen, jonka mukaan melu ja pölyhaittoja ei synny esitetyillä toimenpiteillä. Kylälle päin meluhaitat estetään melumallinnuksen mukaisilla meluesteillä ja pölyhaitat poralaitteissa olevilla imuri ja pölypussimenetelmillä ja ajoreitit kastellaan vedellä. Myös tärinä pysyy ohjearvoissa FCG:n tekemän selvityksen mukaan.

Lupa ei ole ristiriidassa maa-aineslain 3 §:n kanssa, koska alue ei kuulu maisema- ja kallioalueinventoinnissa luokiteltujen arvokkaiden alueiden joukkoon. Vastaavia kallioalueita löytyy kolmen kilometrin säteellä noin 30 kappaletta.

Väite, että alue sijaitsee keskellä kylää, ei pidä paikkaansa, vaan alue on kylän laidalla. Louhos ei näy kylälle päin, koska hakattu metsäalue on nopeasti metsittynyt ja muutenkin metsät ovat kasvaneet ympäristössä estäen alueen näkymisen.

Rapajärven suuntaan maisema ei muutu ollenkaan, koska tilan raja estää louhinnan. Kallioseinämä, joka on naapurin puolella, on niin metsän ja puskien peittämä, ettei sitä erota kuin ihan vierestä.

Rantayleiskaavassa on järvelle merkitty viisi uutta rakennuspaikkaa, joista kolme sijaitsee lähempänä louhoksen rajaa. Kaavoituksessa varatuille rakennuspaikoille ei ole toteutussuunnitelmia.

Rapajärvi on matala, kaisloittunut, veden laadultaan huono järvi. Järvessä olevia kaloja ei voi syödä. Rannalla on ennestään kaksi mökkiä, joiden omistajat eivät ole valittaneet lupapäätöksestä. Heille suurin haitta on Savitaipale–Taavetti-tieltä tuleva meluhaitta. Kolmen rakennuspaikan maaomistajat ovat sanoneet, että järven kunnon ja vaikean tieyhteyden vuoksi sinne ei rakenneta vapaa-ajan asuntoja. Lisäksi heillä on jo olemassa muualla vapaa-ajanasunto. Ottoalueen rajaa voidaan siirtää, jos tilanne muuttuu. Suojaetäisyys asutukseen on riittävä.

Nykytekniikalla pölyhaitat ovat minimoitavissa. Pöly ei haittaa A:n peltoviljelyksiä eikä metsän kasvua. A asuu eri paikkakunnalla ja käy satunnaisesti Kaihtulan vapaa-ajan asunnolla.

Louhostoiminta ei aiheuta haittaa talousvesikaivolle ottaen huomioon kaivon etäisyys louhokselta.

B:n huoli kivipölyn laskeutumisesta viljelyksille on aiheeton. Pahimmat pölyhaitat viljelyksille aiheutuvat sorapäällysteiseltä Kaihtulan-Lemin maantieltä tulevasta liikennepölystä.

Hankkeeseen tehdyt selvitykset ovat riittäviä osoittamaan, ettei hanke ole maa-aineslain 3 §:n vastainen.

Kaakkois-Suomen ELY-keskus on vastaselityksessään esittänyt, että sen lausunnot ja valitukset asiassa perustuvat hankealuetta ja sen lähiympäristöä koskevan ympäristö- ja maankäyttötiedon analysointiin sekä karttatarkasteluun ja maastokatselmukseen.

A on vastaselityksessään ilmoittanut, että hänen omistamansa kiinteistö ei ole vapaa-ajan kiinteistö vaan toimiva maatila. Kasvinviljely on aloitettu keväällä 2014. Louhoshankkeesta aiheutuu pitkäaikaista terveydellistä ja taloudellista haittaa.

B on vastaselityksessään esittänyt muun ohella, että maantiestä ei aiheudu samanlaista pölyhaittaa kuin louhostoiminnasta, jonka valvominen on käytännössä mahdotonta.

Merkintä

Korkein hallinto-oikeus on tänään antamallaan päätöksellä asioissa Dnrot 1441, 1505 ja 1506/1/15 ratkaissut B:n, A:n ja D:n ja tämän asiakumppaneiden valitukset Vaasan hallinto-oikeuden päätöksestä 16.4.2015 nro 15/0217/3, joka koskee nyt kyseessä olevalle hankkeelle myönnettyä ympäristölupaa.

Korkeimman hallinto-oikeuden ratkaisu

Korkein hallinto-oikeus on tutkinut asian. Valitukset hylätään. Hallinto-oikeuden päätöksen lopputulosta ei muuteta.

Perustelut

Maa-aineslain 3 §:n 2 momentti koskee vain tilanteita, joissa suunniteltu ottamisalue sijaitsee alueella, jolla on voimassa asemakaava tai oikeusvaikutteinen yleiskaava. Tämän vuoksi nyt kyseessä oleva maa-aineslupapäätös ei voi olla mainitun lainkohdan vastainen. Ottamisalueen ulkopuolelle toiminnasta aiheutuvia melu- ja muita haittoja arvioitaessa maa-aineslain 3 §:n 4 momentin säännös on otettava huomioon.

Tämän vuoksi ja kun muutoin otetaan huomioon edellä ilmenevät hallinto-oikeuden päätöksen perustelut ja perusteluissa mainitut oikeusohjeet sekä korkeimmassa hallinto-oikeudessa esitetyt vaatimukset ja asiassa saatu selvitys, hallinto-oikeuden päätöksen lopputuloksen muuttamiseen ei ole perusteita.

Asian ovat ratkaisseet hallintoneuvokset Kari Kuusiniemi, Tuomas Lehtonen, Mika Seppälä, Mikko Pikkujämsä ja Janne Aer. Asian esittelijä Liisa Selvenius-Hurme.

 
Julkaistu 9.11.2015