Muu päätös 3202/2015

Luonnonsuojelulain mukaista lunastuslupaa koskeva valitus (Marinkaisen kylä, Kokkola)

Antopäivä: 9.11.2015
Taltionumero: 3202
Diaarinumero: 900/1/15

Asia Luonnonsuojelulain mukaista lunastuslupaa koskeva valitus

Valittajat A ja B

Päätös, jota valitus koskee

Ympäristöministeriö 23.1.2015 nro YM4/5734/2011

Asian aikaisempi käsittely

Etelä-Pohjanmaan elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskus on 6.4.2011 päivätyllä kirjeellään esittänyt, että ympäristöministeriö päättäisi luonnonsuojelulain 52 §:n nojalla antaa luvan lunastaa valtiolle luonnonsuojelutarkoituksiin Kokkolan kaupungin Marinkaisen kylässä sijaitsevat hakemuksen liitekarttaan merkityt alueet.

Kokkolan kaupungin alueella sijaitseva Pentinneva sisältyy valtakunnalliseen soidensuojeluohjelmaan (SSO100306). Maakuntakaavassa Pentinneva on merkitty S3-alueeksi, joka on soidensuojeluohjelman mukaan perustettu tai perustettavaksi tarkoitettu alue.

Hakemuksessa on selvitetty tilakohtaisesti lunastettavien alueiden luonnonarvot sekä alueiden suojelun toteuttamiseksi käytyjä neuvotteluja.

Etelä-Pohjanmaan elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskus on tehnyt kiinteän omaisuuden ja erityisten oikeuksien lunastuksesta annetun lain (603/1977) 8 §:n tarkoittamat lunastuksen valmistelutoimenpiteet. ELY-keskus on varannut alueen omistajille, käyttöoikeuden haltijoille, Kokkolan kaupungille sekä Keski-Pohjanmaan liitolle tilaisuuden lausunnon antamiseen. Asiasta on kuulutettu lunastuslain 9 §:ssä säädetyllä tavalla.

Ympäristöministeriön ratkaisu

Ympäristöministeriö on valituksenalaisella päätöksellään päättänyt antaa luvan lunastaa valtiolle luonnonsuojelutarkoituksiin päätöksen liitteenä olevaan karttaan merkityt yhteensä noin 15,1 hehtaarin suuruiset alueet, jotka koostuvat seuraavista Kokkolan kaupungin Marinkaisen kylässä sijaitsevista määräaloista:

- - -

tilasta Vapola (kiinteistötunnus 272-420-77-0) noin 13,5 hehtaarin suuruinen määräala, omistajat B ja A

- - -

Samalla ympäristöministeriö on lähettänyt jäljennökset päätöksestä ja lunastusasiakirjoista Maanmittauslaitokselle lunastuksen toimeenpanoa varten.

Ympäristöministeriö on perustellut ratkaisuaan seuraavasti:

Lunastettavat alueet sisältyvät valtakunnallisen soidensuojelun perusohjelman kohteeseen SSO100306 Pentinneva.

Noin 35 hehtaarin laajuinen Pentinnevan alue on otettu soidensuojelun perusohjelmaan kasvistollisesti merkittävänä valtakunnallisesti arvokkaana kohteena. Alue on kalkkipitoista ja sillä esiintyy vaateliaita ja uhanalaisia tai harvinaisia kasvilajeja, kuten punakämmekkä ja suovalkku.

Pentinnevan alue on monimuotoinen ja kasvillisuudeltaan mosaiikkimainen suoalue, jossa pienet suojuotit vuorottelevat kangasmetsien kanssa. Suon ravinteisuus- ja kosteustaso vaihtelevat alueen eri osissa ja siihen sisältyy sekä lettoisia että luhtaisia osia. Alue on kivennäismaan metsien ympäröimä lukuun ottamatta pohjoispäätä, jossa suo rajautuu 50 metrin matkalta peltoon. Soidensuojelurajaukseen sisältyvät kivennäismaaniemeke ja -saareke, jotka halkaisevat suoalueen itä-länsisuunnassa. Niiden pohjoispuolelle jäävä Pentinneva on pieni aapasuo. Kivennäismaasaarekkeen eteläpuolella oleva Korteperänräme on suurimmaksi osaksi puustoista rämettä ja itäosastaan avointa nevaa. Suoalueita yhdistävät saarekkeen molemmin puolin olevat kapeat suojuotit.

Soiden puustoiset osat on kauttaaltaan ojitettu, mikä on jossain määrin kuivattanut suota. Ojitukset eivät kuitenkaan ole hävittäneet alueen suojeluarvoja, kuten kasvilajistoa, ja niiden säilymisen turvaamiseksi on tarpeen hankkia myös ojitetut alueet valtion omistukseen ja ennallistaa.

Lunastettavat alueet käsittävät yhdessä noin puolet nyt kyseessä olevasta soidensuojelukohteesta.

- - -

Vapola-tilan alue käsittää Korteperänrämeen, sen pohjoispuolisen kivennäismaasaarekkeen ja pohjoisessa kaistaleen Pentinnevan länsireunaa. Suurin osa Korteperänrämettä on mäntyvaltaista ojitettua rämettä, jossa kasvaa paikoin runsaasti nuoria koivuja. Ojittamaton itäosa on avointa lyhytkorsinevaa. Rämeeltä on löydetty muutama vuosi sitten lahonneen koivun taulakäävästä tieteelle uusi pistiäislaji, Colastes fritzeni. Lajia on tähän asti löydetty vain kolmesta paikasta, jotka kaikki sijaitsevat Suomessa.

Kivennäismaasaareke on mustikkatyypin tuoretta kangasta, jolla kasvaa varttunutta kuusimetsää. Puustoa on paikoin harvennettu ja metsästä on kaadettu yksittäisiä haapoja, mutta suuressa osassa metsikköä puusto on vanhaa ja siinä on vanhan metsän tuntua. Metsiköstä on löydetty kaatuneen kuusen rungolta vanhojen metsien ilmentäjälaji kuusenkääpä.

Saarekkeen sivuilla oleville suojuoteille on kaivettu ojat, jotka laskevat Korteperänrämeelle, ja joista länsipuolinen lähtee Pentinnevan luoteisnurkasta ja itäpuolinen sen ojitetusta itäosasta. Alueen lounaisnurkassa ja eteläreunalla on kaksi pientä kivennäismaakuviota.

Ojat ovat kuivattaneet Korteperänrämettä paikoin huomattavasti niin, että suo on muuttuman asteella. Rämeellä olevat ojat vaikuttavat kuitenkin myös sen itäpuoliseen avosuohon niin, ettei senkään vesitalouden turvaaminen ole mahdollista ilman ojien tukkimista myös rämeellä. Tästä syystä on luonnonarvojen turvaamiseksi ja osin heikentyneiden luonnonarvojen ennallistamiseksi perusteltua sisällyttää myös nämä Korteperänrämeen muuttuneet osat lunastettavaan alueeseen.

Vapolan tilasta lunastettava alue on eteläpäästään noin 0,05 hehtaaria laajempi kuin soidensuojeluohjelman alue. Lunastettava alue on sen länsi- ja eteläreunassa rajattu pitkin suon ja kivennäismaan välistä luonnollista rajaa ja samalla on korjattu suojeluohjelmarajausta. Useimmissa kohdissa korjaus on supistanut suojeluohjelmarajausta, mutta yhdessä kohdassa korjattu rajaus on suojeluohjelmarajausta laajempi. Vähäinen ylitys on tässä tapauksessa perusteltua sekä luonnonsuojelu- että kiinteistöteknisistä syistä.

- - -

Lunastettavat alueet ovat tärkeä osa kyseessä olevaa suojelukohdetta ja edellä esitetyn perusteella ne täyttävät osana laajempaa kokonaisuutta luonnonsuojelulain 10 §:n 2 momentin yleiset edellytykset luonnonsuojelualueen perustamiseksi.

Ennen lunastukseen ryhtymistä on maanomistajien kanssa neuvoteltu siten kuin luonnonsuojelulain 52 §:n 3 momentissa edellytetään. Alueiden omistajille on lähetetty kirjalliset ostotarjoukset, joissa on kerrottu myös mahdollisuudesta rauhoittaa alueet yksityisenä luonnonsuojelualueena. Neuvotteluja on käyty tämän jälkeen myös puhelimitse, mutta sopimukseen alueiden suojelusta ei ole päästy.

Edellä esitetystä johtuen nyt kyseessä olevien alueiden suojelu tulee toteuttaa lunastamalla ne valtion omistukseen suojelualueen perustamista varten. Alueista maksettavista korvauksista päätetään lunastustoimituksessa. Lunastusluvan hakemiseen liittyvät valmistelevat toimenpiteet on suoritettu siten, kuin lunastuslaissa säädetään.

Asianosaisille aiheutuvat velvoitteet

Lunastettavilla alueilla ei saa ryhtyä sellaiseen toimenpiteeseen, joka voi vaarantaa lunastuksen tarkoituksen (luonnonsuojelulain 56 §). Kielto on voimassa siitä alkaen, kun tämä päätös on annettu tiedoksi.

Ympäristöministeriön soveltamat oikeusohjeet

Luonnonsuojelulaki (1096/1996 ja 553/2004) 52 § 2 momentti ja 77 §.

Käsittely korkeimmassa hallinto-oikeudessa

A ja B ovat valituksessaan vaatineet, että ympäristöministeriön päätös kumotaan tilan Vapola osalta ja että Suomen valtio/Etelä-Pohjanmaan elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskus velvoitetaan korvaamaan heidän oikeudenkäyntikulunsa korkeimmassa hallinto-oikeudessa.

Vapolan tilalla ei ole sellaisia luontoarvoja, joita soidensuojeluohjelmaan otetuilla alueilla pitäisi olla. Tilanne alueella on muuttunut oleellisesti sen jälkeen, kun alue on otettu ohjelmaan 36 vuotta sitten vuonna 1979.

Lunastusluvan kohteena oleva alue on osa Vapolan tilan metsiä, joita käytetään puuntuotantoon ja joista omistajat saavat suuren osan elannostaan. Kaikkiaan tilalla on metsää noin 40 hehtaaria. Nyt kyseessä oleva alue muodostaa siitä yli 30 prosenttia. Alueella ei ole enää vuosiin ollut muuta suota kuin pieni noin yhden hehtaarin suuruinen avosuo. Vanha metsä ei ole sellainen luontotyyppi, jota voisi lunastaa soidensuojeluohjelman perusteella. Soidensuojelun perusohjelmassa ei mainita vanhaa metsää suojelun perusteena eikä vanha metsä ole suon luontotyyppi. Lunastusluvan kohteena oleva alue on lähes kokonaan ojitettu jo vuosia sitten siellä, missä kuivatus on ollut tärkeää. Alueelta on koko ajan hakattu puustoa.

Soidensuojelun perusohjelman luontoarvojen inventoinnit on tehty useita vuosia ennen ohjelman hyväksymistä vuonna 1979. Tilanne alueella on muuttunut näiden inventointien jälkeen.

Lunastuslain 4 §:n perusteella lunastaa saadaan, kun yleinen tarve sitä vaatii. Yleiseksi tarpeeksi voisi ajatella suoluonnon suojelemisen. Kun alueella ei enää ole suoluontoa, ei ole myöskään yleistä tarvetta lunastaa aluetta suoluonnon säilyttämisen perusteella.

Pentinnevan alue on kaikkiaan vain 35 hehtaarin suuruinen. Sillä ei senkään vuoksi voi olla yleistä merkitystä niin, että lunastuslain 4 §:n mukainen yleinen tarve täyttyisi. Yleisen tarpeen olemassaoloa ei ole ympäristöministeriön päätöksessä tutkittu, vaikka niin pitäisi lunastuslain mukaan lunastusluvan myöntämistä harkittaessa tehdä.

Lunastuslain 4 §:n mukaan lunastusta ei saa panna toimeen, jos siitä yksityiselle edulle koituva haitta on suurempi kuin yleiselle edulle saatava hyöty. Soidensuojelun perusohjelmaa laadittaessa ei ole kuultu maanomistajia. Ohjelma on tehty pelkästään sen aikaisen luonnontieteellisen tietämyksen valossa. Siinä ei ole pohdittu, mitä vaikutuksia suojelulla on yksityiseen maanomistajaan ja hänen elinkeinoonsa. Suojeluohjelman hyväksymispäätöksestä ei ole voinut valittaa hallintotuomioistuimiin. Ohjelmassa ja sen hyväksyvässä päätöksessä ei siten ole voitu ratkaista sitä lunastusoikeuden olemassaoloon ratkaisevasti liittyvää seikkaa, aiheutuuko lunastuksesta yksityiselle edulle haittaa ja onko haitta suurempi kuin yleiselle edulle saatava hyöty.

Korkein hallinto-oikeus on ratkaisussaan 11.9.2013 taltionumero 2807 todennut, että lunastuksen edellytykset määräytyvät luonnonsuojelulain 52 §:n 1 momentin perusteella. Nyt kyseessä olevassa asiassa ympäristöministeriö on myöntänyt lunastusluvan sillä perusteella, että alue sisältyy soidensuojelun perusohjelmaan. Mikäli näin olisi myös soidensuojelun perusohjelman osalta, eivät lunastuslain 4 §:n mukaiset seikat tule missään tutkituksi, mitä voidaan pitää lainvastaisena tilanteena.

Mikäli lunastuslupa myönnetään, alueella oleva ojasto tukitaan. Tämä johtaa siihen, että vesien virtaaminen suojelun ulkopuolella olevalla tilan metsäalueella tukkeutuu ja muukin tilan metsäalue menetetään vettymisen seurauksena. Vapolan tilasta on jo aikaisemmin vapaaehtoisesti suojeltu yli neljän hehtaarin suuruinen metsäalue toisaalta.

Ympäristöministeriö on lausunnossaan esittänyt, että päätös valittajan omistaman alueen lunastamisesta valtiolle luonnonsuojelualueen perustamista varten perustuu luonnonsuojelulain 10, 52 ja 77 §:ään. Lain 10 §:n edellytykset kyseessä olevan aluekokonaisuuden muodostamisesta luonnonsuojelualueeksi ovat olemassa.

Ympäristöministeriöllä on luonnonsuojelulain 52 §:n 2 momentin mukaan toimivalta antaa lupa lunastaa alue, joka sisältyy lainvoimaiseen luonnonsuojeluohjelmaan. Luonnonsuojelulain 77 §:n 1 momentin ja sen 2 kohdan mukaan edellä mainittua säännöstä sovelletaan myös valtioneuvoston hyväksymään soidensuojelun perusohjelmaan.

Luonnonsuojelulain 52 §:n 1 momentissa säädetään lunastuslain 4 §:n 3 momentissa tarkoitetusta erityisestä lunastusperusteesta. Lunastettaessa luonnonsuojelulain 52 §:n 2 momentin nojalla yleistä tarvetta ei ole tarpeen erikseen osoittaa, koska yleinen tarve on olemassa lunastettaessa alueita luonnonsuojelutarkoituksiin. Maanomistajalla on lunastuslain mukaan oikeus saada täysi korvaus lunastuksen vuoksi aiheutuvista taloudellisista menetyksistä. Korvauksesta päätetään lunastustoimituksessa.

Lunastettava alue täyttää osana laajempaa aluetta luonnonsuojelulain 10 §:n 2 momentissa säädetyt luonnonsuojelualueen perustamisedellytykset. ELY-keskuksen asiantuntijat ovat käyneet lunastettavalla alueella viimeksi kesällä 2014. Korteperänräme on ollut jo pitkään ojitettuna, mikä on kuivattanut suota paikoin huomattavasti. Rämeellä olevat ojat vaikuttavat kuitenkin myös sen itäpuoliseen avosuohon niin, ettei senkään vesitalouden turvaaminen ole mahdollista ilman ojien tukkimista myös rämeellä. Tästä syystä on ollut luonnonarvojen turvaamiseksi ja osin heikentyneiden luonnonarvojen ennallistamiseksi perusteltua sisällyttää myös nämä Korteperänrämeen muuttuneet osat lunastettavaan alueeseen.

Kivennäismaasaareke on olennainen osa Pentinnevan suojelukohdetta. Saareke sisältyy suojeluohjelmarajaukseen, ja se on ollut perusteltua ottaa mukaan lunastettavaan alueeseen suojelukohteen yhtenäisyyden takia ja osana sen vesitaloudellista kokonaisuutta.

Valituksessa ei ole esitetty sellaisia syitä, joiden perusteella valituksenalainen päätös pitäisi kumota tai sitä olisi tarpeen muuttaa.

Etelä-Pohjanmaan elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskus on vastineessaan viitannut ympäristöministeriön lausuntoon. Lausunnossa on esitetty syyt, joiden vuoksi ministeriön päätöstä ei ole tarpeen kumota eikä muuttaa, vaan valitus on hylättävä aiheettomana.

A ja B ovat vastaselityksessään muun muassa esittäneet, että korkein hallinto-oikeus on ratkaisussaan KHO 1999:60 katsonut, että soidensuojeluohjelmaa ei pidetty luonnonsuojelulain 52 §:n 2 momentissa tarkoitettuna suunnitelmana, jonka nojalla lunastus voisi tapahtua ilman lunastuslupaa. Lunastusluvan on antanut ympäristöministeriö. Mutta se seikka, että ministeriöllä on oikeus antaa lunastuslupa myös soidensuojeluohjelman alueella, ei tarkoita sitä, että ministeriön ei pitäisi lupaharkinnassaan ottaa huomioon myös lunastuslain 4 §:n 1 momentin säännöstä. Kun otetaan huomioon, että soidensuojeluohjelma ei ole luonnonsuojelulain 52 §:n 2 momentin tarkoittama suunnitelma, lunastuslupaa myönnettäessä on tutkittava lunastuslain 4 §:n 1 momentin lunastamisen edellytysten olemassaolo. Ympäristöministeriö ei ole tätä harkintaa tehnyt.

Soidensuojeluohjelmasta ei ole koskaan kuultu maanomistajia eikä siitä ole voinut valittaa. Tämän vuoksi riippumattomissa tuomioistuimissa ei ole voitu ratkaista sitä, onko Korteperänrämeen suojelu yleisen tarpeen vaatima ja onko suojelusta yksityiselle edulle aiheutuva haitta suurempi kuin siitä yleiselle edulle saatava hyöty.

Valittajien omistaman puuston arvo alueella on noin 30 000 euroa. Mikäli kyseessä olisi suo, olisi puuston arvo vain murto-osan tästä. Suurella osalla alueesta ei myöskään ole turvekerrosta. Turvekerroksen olemassaolo on suon tunnusmerkki. Kyse on myös metsäpalstasta, joka sijaitsee valittajien talouskeskuksen lähellä, kun muut metsäpalstat sijaitsevat kymmenien kilometrien etäisyydellä. Käytännössä vain 15 prosenttia lunastettavasta alueesta on suota.

Korteperänrämeellä on tehty ojitus vain osalla alueesta. Rämeen keskiosa on kuivaa metsämaata, joka ei tarvitse ojitusta. Vastoin ministeriön lausuntoa rämeen itäpuolella ei ole avosuota, jonka vesitaloutta pitäisi turvata.

Korkeimman hallinto-oikeuden ratkaisussa KHO 2002:29 katsottiin, että ympäristöministeriöllä ei ollut oikeutta lunastaa lehtojensuojeluohjelman perusteella aluetta, joka olennaisessa määrin ei ollut ohjelman mukainen. Korteperänrämettä ei voida enää lunastaa soidensuojeluohjelman perusteella, koska se ei olennaisessa määrin ole ohjelman mukaista aluetta.

Korkeimman hallinto-oikeuden ratkaisu

1. Korkein hallinto-oikeus on tutkinut asian ja hylkää valituksen.

2. A:n ja B:n oikeudenkäyntikulujen korvaamista koskeva vaatimus hylätään.

Perustelut

1.

Sovelletut oikeusohjeet

Luonnonsuojelulain 52 §:n 1 momentin mukaan valtioneuvostolla on oikeus luonnonsuojelualueen perustamista varten tai muutoin tässä laissa tarkoitetun suojelun toteuttamiseksi lunastaa kiinteää omaisuutta ja erityisiä oikeuksia siinä järjestyksessä kuin kiinteän omaisuuden ja erityisten oikeuksien lunastuksesta annetussa laissa (603/77) säädetään.

Saman pykälän 2 momentin mukaan lunastusluvasta voi kuitenkin 1 momentin säännöksiä noudattaen päättää ympäristöministeriö, jos kysymys on alueesta, joka sisältyy lainvoimaiseen luonnonsuojeluohjelmaan, edellyttäen, että luonnonsuojelu tai muu yleinen etu vaatii lunastamista.

Luonnonsuojelulain 10 §:n 2 momentin mukaan luonnonsuojelualueen perustamisen yleisenä edellytyksenä on, että:

1) alueella elää tai on uhanalainen, harvinainen tai harvinaistuva eliölaji, eliöyhteisö tai ekosysteemi;

2) alueella on luontodirektiivin liitteessä IV (a) tarkoitettuihin eläinlajeihin kuuluvien yksilöiden lisääntymis- ja levähdyspaikkoja;

3) alueella on erikoinen tai harvinainen luonnonmuodostuma;

4) alue on erityisen luonnonkaunis;

5) alueella on harvinaistuva perinneluontotyyppi;

6) luontotyypin tai eliölajin suotuisan suojelutason säilyttäminen tai saavuttaminen sitä vaatii; tai

7) alue on muutoin niin edustava, tyypillinen tai arvokas, että sen suojelu voidaan katsoa luonnon monimuotoisuuden tai kauneuden säilyttämisen kannalta tarpeelliseksi.

Luonnonsuojelulain 77 §:n mukaan mitä 52 §:n 2 momentissa säädetään luonnonsuojeluohjelmasta, sovelletaan myös muun muassa soidensuojelun perusohjelmaan.

Lunastuslain 4 §:n 1 momentin mukaan lunastaa saadaan, kun yleinen tarve sitä vaatii. Lunastusta ei kuitenkaan saa panna toimeen, jos lunastuksen tarkoitus voidaan yhtä sopivasti saavuttaa jollain muulla tavalla taikka jos lunastuksesta yksityiselle edulle koituva haitta on suurempi kuin siitä yleiselle edulle saatava hyöty. Pykälän 3 momentin mukaan erityisistä lunastusperusteista on voimassa, mitä erikseen on säädetty.

Lunastusluvan myöntämisen edellytykset

Lunastamisen edellytykset määräytyvät luonnonsuojelulain 52 §:n 1 momentin nojalla. Luonnonsuojelulain 52 §:n 1 momentti on lunastuslain 4 §:n 3 momentissa tarkoitettu erityinen lunastusperuste. Kysymyksessä olevassa erityiseen lunastusperusteeseen perustuvassa lunastuslupa-asiassa sovelletaan luonnonsuojelulain säännösten ohella lunastuslain 4 §:n 1 momentin toisesta virkkeestä ilmeneviä yleisiä lunastusoikeudellisia periaatteita.

Lunastuslupa voidaan mainittu säännös huomioon ottaen myöntää luonnonsuojelualueen perustamista varten. Lunastettavan alueen tulee täyttää jokin luonnonsuojelulain 10 §:n 2 momentissa luetelluista perusteista. Alueen sisältyminen soidensuojeluohjelmaan ei sellaisenaan oikeuta siihen kuuluvan alueen lunastamiseen, vaan luonnonsuojelulain 52 §:n 1 momentissa säädettyjen lunastamisen edellytysten on oltava käsillä kussakin yksittäistapauksessa. Luonnonarvot, joiden perusteella alue on valittu soidensuojelun perusohjelmaan, voivat kuitenkin olla lunastamisen perusteena. Tällöin on myös arvioitava, ovatko alueen luonnonarvot heikentyneet sillä tavoin, ettei luonnonsuojelualueen perustamiseen enää ole luonnonsuojelulain 10 §:n 2 momentissa säädettyjä edellytyksiä. Lunastamisen edellytyksiä arvioitaessa on myös otettava huomioon, että yksittäisellä osa-alueella voi sen luonnonarvojen heikentymisestä huolimatta olla merkitystä koko kohteen ja sen yhtenäisyyden kannalta.

Kokkolan kaupungin alueella sijaitseva Pentinneva sisältyy valtakunnalliseen soidensuojeluohjelmaan (SSO100306). Noin 35 hehtaarin laajuinen Pentinnevan alue on otettu soidensuojelun perusohjelmaan kasvistollisesti merkittävänä valtakunnallisesti arvokkaana kohteena. Alue on kalkkipitoista ja sillä esiintyy vaateliaita ja uhanalaisia tai harvinaisia kasvilajeja, kuten punakämmekkä ja suovalkku. Alueen monimuotoisuutta ja luonnetta on yksityiskohtaisesti kuvattu ympäristöministeriön päätöksessä. ELY-keskuksen asiantuntijat ovat kesällä 2014 käyneet alueella toteamassa tilanteen. Ministeriön päätöksellä lunastettavat alueet yhdessä käsittävät noin puolet kysymyksessä olevasta soidensuojelukohteesta.

A ja B ovat viitanneet alueen luonteen muuttumiseen ajan kulumisen myötä ja katsoneet, ettei alueella enää ole suoluontoa. Suurin osa alueesta on valituksen mukaan talousmetsää.

Korkein hallinto-oikeus toteaa, että valittajien omistuksessa oleva osa lunastettavasta alueesta on ojituksen seurauksena muuttunut ja osin menettänyt niitä luonnonarvoja, joiden perusteella kohde SSO100306 Pentinneva on valittu valtakunnallisen soidensuojeluohjelman perusohjelmaan. Arvoja ei saadun selvityksen perusteella ole kuitenkaan menetetty siinä määrin, ettei alueella osana lunastettavaa Pentinnevan kohdetta edelleen olisi merkitystä soidensuojeluohjelman tavoitteiden kannalta. Korkein hallinto-oikeus katsoo, että luonnonsuojelulain 10 §:n 2 momentissa asetetut edellytykset luonnonsuojelualueen perustamiseksi täyttyvät tilasta Vapola RN:o 77:0 lunastettavan alueen osalta. Luonnonsuojelulain nojalla ei ole edellytyksiä alueen rajaamiseksi toisin kuin ympäristöministeriön päätöksessä on tehty. Lunastaminen ei ole valituksessa esitetyillä perusteilla myöskään vastoin lunastuslain 4 §:n 1 momentin toisesta virkkeestä ilmeneviä periaatteita.

Lopputulos

Edellä lausutuilla perusteilla ympäristöministeriön päätös ei ole A:n ja B:n valituksessa esiin tuoduissa suhteissa hallintolainkäyttölain 7 §:n 1 momentissa tarkoitetulla tavalla lainvastainen. Tämän vuoksi valitus on hylättävä.

2. Asian näin päättyessä ja kun otetaan huomioon hallintolainkäyttölain 74 §, A:lle ja B:lle ei ole määrättävä maksettavaksi korvausta oikeudenkäyntikuluista korkeimmassa hallinto-oikeudessa.

Asian ovat ratkaisseet hallintoneuvokset Kari Kuusiniemi, Riitta Mutikainen, Hannu Ranta, Tuomas Lehtonen, ja Janne Aer. Asian esittelijä Tuulia Träskelin.

 
Julkaistu 9.11.2015